25.Huhtikuu 2014, 09:04 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: 1 [2] 3   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: A Dance with Dragons luettu, SPOILEREITA!  (Luettu 8051 kertaa)
Freyja
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 965
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Rovaniemi
« Vastaus #20 : 15.Joulukuu 2011, 03:08 »

Mä taasen sain Selmyn kommentista lisäpontta sille teorialle (ja taitaa olla yksi harvoista teorioista, jonka olen itsenäisesti kyennyt keksimään), että Jaime ja Cersei olisivat Aerysin muksuja.
Jep, tämä lienee yleisin teoria, joka Selmyn kommentista on syntynyt. Westeros on "puolillaan" Targaryeneja. Pidän edelleen vahvimpana todistuksena Tyrionin lannisteruudelle hänen tätinsä toteamusta Feastissa, että Tyrion on enemmän isänsä poika kuin Jaime.
tallennettu

Mab
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 72
« Vastaus #21 : 15.Joulukuu 2011, 20:43 »

Mitä Joniin tulee, itse taas olen melko varma että ehkä yhden kappaleen jälkeen jossa Jon on sutensa "nahassa", Melisandre herättää hänet henkiin sillä se ei näytä olevan temppu eikä mitään R'hllorin papistolta. Jonin saaman kirjeen sisältö on myös siinä määrin mielenkiintoinen että Pohjoisen tapahtumat kiinnostavat itseäni nyt eniten.

Jotakuinkin noin sen luulisi menevän. Tässä Jonin tilanteessa on ehkäpä mielenkiintoisinta se, millaiseksi hänen persoonansa muuttuu – vai muuttuukohan ollenkaan – kaikessa höykytyksessä. Catelyn esimerkiksi vaikuttaisi olevan zombina aika paljon tuimempi tapaus kuin elävänä ollessaan, mutta toisaalta hänen kuolemansa olosuhteet olivat paljon traumaattisemmat ja hän ehti lillua ruumiina jonkin aikaa. Hänellä ei myöskään ollut hurjasutta (tai muutakaan eläintä), johon siirtyä väliajaksi.

On myös jännä nähdä, jääkö Jon sitten uudestisyntyneenä Muurille vai käyttääkö GRRM Jonin kuolemaa tilaisuutena vapauttaa tämä valastaan ja siirtää esimerkiksi Talvivaaraan mesoamaan.

Kirjeen sisältö – ja kuinka hyvin se vastaa todellisuutta – kutkutti kyllä kovasti uteliaisuutta, mutta itselleni jäi kuitenkin vähän tyytymätön olo... kyseinen juonenkäänne olisi mielestäni toiminut paremmin, jos sitä ei olisi jätetty cliffhangeriksi, vaan tilanne olisi purettu jo ADWD:ssa (vrt. esim. kakkoskirjassa Kuninkaansataman taistelu). Cliffhangerit sopivat ihan hyvin tv-sarjoihin, mutta kirjojen lopetuksissa niitä olisi hyvä käyttää säästeliäämmin ja huolehtia siitä, että myös sarjan keskivaiheen kirjoilla olisi kunnollinen draaman kaari.


Jep, tämä lienee yleisin teoria, joka Selmyn kommentista on syntynyt. Westeros on "puolillaan" Targaryeneja. Pidän edelleen vahvimpana todistuksena Tyrionin lannisteruudelle hänen tätinsä toteamusta Feastissa, että Tyrion on enemmän isänsä poika kuin Jaime.

Joo, Feastissa ihan mukavasti vedettiin mattoa jalkojen alta Lannisterien lannisteruuksien suhteen. Aika pitkäänhän on kiertänyt teorioita, että Tyrion olisi salainen Targ. Mutta sitten AFFC:ssa Martin laittoi paitsi Genna-tädin lausumaan kommenttinsa Tyrionista vs Jaimesta, myös Cersein hekumoimaan Kouran tornin polttamisesta (ja Jaimen kommentoimaan sitä suhteessa Aerysin käyttäytymiseen). Tyrionin ohella toisen perinteisen suosikkipiilotargin eli Jonin mahdollisia Targaryen-sukujuuria mä pidän uskottavampana teoriana, vaikkakin uusia ehdokkaita vanhemmiksi tuntuu miltei joka kirjassa tulevan vastaan :)
tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #22 : 20.Joulukuu 2011, 22:00 »

Mielestäni itään sijoittuvat Danyn ja Tyrionin kappaleet olivat jossain määrin puuduttavia. En ole missään vaiheessa ollut kovinkaan kiinnostunut kyseisestä tapahtumamiljööstä. En tiedä, onko vika lukijassa vai luettavassa, mutta en ole saanut idän kaupungeista tai henkilöistä oikein otetta; Astapor, Yunkai, Meereen yms. tuntuvat kaikki toistensa kopioilta, kuten myös Hyvät Isännät, Viisaat Pomot tjsp. Ihan sama, missä kaupungissa Dany on, ketkä kutaleet ovat häntä vastassa ja ketkä hänen puolellaan, minkä seikkojen kanssa pähkäillään – kaikki menee mulla sekaisin.

Minua on sarjan alusta saakka itäinen manner kiehtonut aivan yhtä paljon kuin Westeros. Yksi ADwD:n parhaista asioista oli se, että sain tutustua Essokseen tarkemmin, valtaosin Tyrion-lukujen kautta. Jo se, että näin vihdoinkin Vapaakaupunkien alueen kartan, oli hieno elämys.

Minusta Meereenin poliittisen tilanteen seuraaminen oli kiinnostavaa luettavaa. Mutta olen nähnyt netissä paljon kommentteja, joissa kaikkea kaupunkiin liittyvää kutsutaan kuolettavan tylsäksi. Pidin siitä, että Dany-juonilinja ei ollut enää irrallinen muusta tarinasta, vaan tytön toimilla oli laajat vaikutukset. Kaikki Orjakauppiaan lahden kaupungit osallistuivat sotaan häntä vastaan, kuten myös Volantis ja Qarth kauempaa. Danysta on tullut "globaali tekijä", ja sodan loppuminen hänen voittoonsa voi lopettaa orjakaupan isolla alueella, jollei koko instituutiota.

Mielestäni Martin siis onnistui erittäin hyvin itäisessä juonilinjassa, vain sen loppuminen juuri ennen huipentavaa yhteenottoa häiritsi. Vähän sama juttu, jos Mustavirran taistelua ei olisi näytetty A Clash of Kingsissä (kuten Mab sanoi yläpuolella). Tässä foorumikirjoituksessa on hyvin tiivistetty Daenerys-juonen pääkohdat luku luvulta, kuten myös jatkoviestissä.

Lainaus
Mutta sitten vaivihkaa Tyrionin alamäki tuntui unohtuvan ja hänen POV:ssaan alkoi näkyä yhä enemmän, kuinka muut hahmot nauroivat hänen sutkauksilleen ja tempuilleen, ällistelivät hänen älliään ja kertoivat, kuinka pieni mies langettaa suuren varjon jne. Lopussa Tyrion vaikutti aikalailla samanlaiselta kuin edeltävissä kirjoissa. Jos Tywinin ja Shaen surmaamisen pääasiallinen vaikutus Tyrionin sisäiseen olemukseen jää vain hetkelliseksi angstiksi, olen kyllä pettynyt, mutta tässäkin tulevat osat sitten näyttävät.

Minäkin huomasin, että viimeisissä luvuissaan Tyrion alkoi taas olla oma itsensä. Oletan, että se johtui Pennyn vaikutuksesta.
tallennettu
Mab
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 72
« Vastaus #23 : 22.Joulukuu 2011, 10:59 »

^ Vapaakaupunkien alueen kartta oli kyllä tervetullut :)

Samoin se oli tosiaan kivaa, että Danyn juonikuviot eivät ole enää niin irrallisia, mutta tässä vaiheessa kirjasarjaa olisin kyllä pitänyt vielä parempana, jos Dany olisi jo miltei rantautumassa Westerosiin. Tilanne idässä näyttää kuitenkin vielä niin sotkuiselta, että siellä varmaankin vietetään tovi jos toinenkin. Mä luulen, että mun idän dissaukseni kumpuaa osin siitä, että hyvin pitkään meillä oli sielläpäin ainoastaan Danyn näkökulma. Vaikka olen pitkään sinänsä ihan positiivisesti suhtautunut Danyyn, hän kuitenkin pällistelee idän ihmeitä ulkopuolisen vinkkelistä, mikä varmaankin vaikuttaa siihen, että itselleni on jäänyt Essoksesta aika pinnallinen vaikutelma. Olisikin ollut mukavaa, jos GRRM olisi lisännyt viimeistään ADWD:hen edes yhden paikallis-POV:n, kun kerta uusia näkökulmahenkilöitä on viime aikoina muutenkin tullut pilvin pimein. Sellaisen kautta olisi(n) varmaankin päässyt idän kulttuuriin paremmin sisälle.
 
Turistin näkökulma pätee myös Tyrioniin, minkä johdosta hänestä ei ollut mulle niin paljon apua. Lisäksi Tyrion ei muutenkaan ole suosikkihenkilöideni kärjessä, joten olisin tullut ihan hyvin toimeen, mikäli hän olisi hukkunut sinne virtaan tai päätynyt jellonien vatsantäytteeksi :P Pennyn vaikutuksesta taasen… kuten sanoin aiemmin, Penny oli mielestäni ihan kiva hahmo, mutta hänen ja Tyrionin yhteinen taipale toi itselleni hieman liikaa mieleen Jaimen ja Briennen ASOS:ssa, minkä johdosta siinä oli kierrätyksen makua. Lisäksi omat odotukseni Tyrionin hahmokehitykseen (ajattelin, että Martin on tekemässä hänestä "pahista") saivat ADWD:n Tyrion-kappaleet tuntumaan laimeammilta. Eihän se tietenkään Tyrionin omassa POV:ssa näkyisi selvästi (kukapa nyt itseään pahiksena ajattelisi), mutta jotenkin ADWD:n lopusta jäi sellainen fiilis, että Tyrion on sama vanha kaveri kuin aiemminkin. En tosin ole vieläkään täysin luopunut ajatuksesta, vaan toivon sen toteutuvan sitten seuraavassa (tai sitä seuraavassa :P) kirjassa, kun Tyrion palaa Westerosiin.
tallennettu
Freyja
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 965
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Rovaniemi
« Vastaus #24 : 29.Joulukuu 2011, 06:19 »

Martin julkaisi ensimmäisen kirjallisen näyteluvun The Winds of Winteristä kotisivullaan. Näkökulmahenkilönä
Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Luku menee ajallisesti limittäin Dancen kanssa. Not a Blogissa Martin kertoo, että Dancen pokkarin loppuun on tulossa eri näyteluku.
tallennettu

Jasca
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 104
Sukupuoli: mies
« Vastaus #25 : 31.Joulukuu 2011, 08:47 »

Martin julkaisi ensimmäisen kirjallisen näyteluvun The Winds of Winteristä kotisivullaan. Näkökulmahenkilönä
Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Luku menee ajallisesti limittäin Dancen kanssa. Not a Blogissa Martin kertoo, että Dancen pokkarin loppuun on tulossa eri näyteluku.

Oli kyllä mielenkiintoinen luku.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)
tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #26 : 01.Tammikuu 2012, 10:34 »

Oli upeaa lukea tuo näyte. Martin kertoi viime vuonna kirjoittaneensa valmiiksi Meereeniin ja Talvivaaran läheisyyteen sijoittuvia lukuja, jotka pudotettiin pois Dancesta. Kirja alkoi paisua liikaa, ja täytyi löytää sopivimmat kohdat jättää eri juonilinjat tauolle. Ilmeisesti luku, jonka lopussa Asha ja Theon tapaavat toisensa, katsottiin parhaaksi.

Kirjailija sanoo uudessa blogimerkinnässään olleensa vähän huolestunut siitä, millaisen vastaanoton Dance saa. Tämä osoittautui turhaksi peloksi:
Lainaus
And after all that, to have the novel meet the incredible response it did... as I write, DANCE is STILL on the NEW YORK TIMES bestseller list (at #14 in hardcover for the week of 12/26), where it has been since its publication on July 12... and the reviews have been the best I have ever received for anything that I have ever written... well, all that was a vindication and a relief. After six years wrestling with Kong, I was way too close to the beast, and truly had no idea how the book would be received.
tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #27 : 13.Tammikuu 2012, 17:04 »

Kuten mainitsin toisessa ketjussa, ilmestyy Dancen pokkariversio Britanniassa maaliskuussa kahdeksi kirjaksi jaettuna. Harper Voyager paljasti puolikkaiden takakansitekstit:

Dreams and Dust
Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

After the Feast
Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Minusta tuo jälkimmäinen spoilaa liikaa Tyrion-juonta. Vieläkään ei ole paljastettu kohtaa, mistä kirja pilkotaan, mutta Tyrionin orjaksi myyminen tapahtuu selvästi puolenvälin jälkeen. Taukopaikalla on merkitystä suomalaisillekin lukijoille, jos Kirjava päättää puolittaa romaanin. Ainakin Miekkamyrskyssä jakamiskohta oli sama kuin brittipokkareissa.

EDIT: Martin vastasi fanien kysymyksiin.
« Viimeksi muokattu: 27.Tammikuu 2012, 12:36 kirjoittanut Jussi » tallennettu
Mab
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 72
« Vastaus #28 : 11.Helmikuu 2012, 12:54 »

mutta nyt on sellaiset fiilikset, että ASOIAF:in loiston päivät ovat takanapäin. Tietty voi olla niinkin, että ADWD vain oli erityisen vaikea kirjoittaa (sarjan keskivaiheen kirja, suunnitelmien muutos viiden vuoden hypyn suhteen tms.) ja TWOW nostaa riman takaisin entiselle tasolle. Enemmän kuitenkin tuntuu siltä, että tarina on alkanut levitä käsiin, eikä Martin osaa tai halua karsia mitään pois.* Mä en kuitenkaan ole vielä virallisesti menettänyt uskoani siihen, että Martin saisi ASOIAF:in kunnialla läpi, mutta jos TWOW:in kohdalla ei tapahdu muutosta parempaan, niin sitten täytyy varmaan huokaista syvään.

Kirjoitustyyliin tuskin tulee muutosta, sillä Martin on monta kertaa blogissaan maininnut sen, että ADwD keräsi hänen uransa selvästi parhaat arvostelut ja on myös myynyt hämmästyttävän hyvin (yhä NYT:n bestseller-listan top 20:ssä). Kirjailja ei siis itse koe sarjan olevan minkäänlaisen korjauksen tarpeessa, vaikka onkin joskus valitellut tehneensä tarinasta ehkä liian monimutkaisen. Vertailukohtana Robert Jordan myönsi Crossroads of Twilightin saaman murskakritiikin jälkeen epäonnistuneensa kirjan rakenteen kanssa.

Minulla TWoW-odotukset ovat korkealla, vaikken uskokaan romaanin ilmestyvän pitkään aikaan. Dance oli kevyesti paras lukemani kirja viime vuonna, ja sen juonilinjat jäivät todella jännittäviin kohtiin. Martin on mielestäni kehittynyt paremmaksi kirjailijaksi, sarjan kahdessa viimeisimmässä osassa proosa oli aiempaa parempaa. Pidin myös paljon siitä, että kirjailija panosti Feastissa ja Dancessa aiempaa enemmän "maailman rakentamiseen".

Olen vahvasti eri mieltä siitä, että Martin ei osaa tai halua karsia mitään pois. Kun on lukenut miehen blogimerkintöjä ja haastatteluja sekä kustannustoimittajan kommentteja, saa kuvan, että tähän asiaan on paneuduttu vakavasti. Martin esimerkiksi sanoi pudottaneensa parhaan koskaan kirjoittamansa Tyrion-luvun pois, koska se hidasti juonta eikä sopinut muuhun tarinaan. Kirjailija tekee vahvasti yhteistyötä editorinsa kanssa ja suotuu tämän ehdotuksiin. Terry Goodkind edustaa toista näkökantaa, hän kieltäytyi käyttämästä kustannustoimittajaa suosionsa kasvettua ja ylpeilee asialla. No kai kirjat vielä oikoluetaan, mutta Faith of the Fallenin jälkeen TG ei ole suostunut tekstinsä muuttamiseen.

Ylipäätään Dancessa näkyi se, että Martin antoi tilaa "kolmelle suurelle" (Tyrion, Jon & Dany) ja jätti monet vähemmän tärkeät hahmot pieneen rooliin (vain yksi Melisandre-luku, kaksi Connington-lukua, kaksi Victarion-lukua jne.). Taustalla voi olla fanien lepyttely AFfC:n jäljiltä. Minua on ihmetyttänyt kovasti puhe "filleristä" ADwD:n kohdalla, en huomannut kirjassa yhtään turhaa tai ylimääräistä sivua, jonka olisi voinut karsia pois. Martin hioi lukuja monta vuotta tehdäkseen niistä mahdollisimman täydellisiä. No ihmiset lukevat kirjoja eri tavalla. Ei niin, ettenkö tietäisi, mitä termi tarkoittaa. Olenhan sentään käynyt läpi Jordanin Wheel of Timen kaikki ilmestyneet osat... Mainitsemani Crossroads of Twilight tunnetaan siitä, että käytännössä koko kirja on pelkkää filleriä.

Myöskään mä en usko, että Martinin kirjoitustyyli muuttuisi, sillä tottakai hänen pitäisi ensin itse uskoa muutoksen tarpeellisuuteen ennen kuin hän lähtee tekemään mitään. Ja luonnollisesti Dancen saama yleinen vastaanotto – joskin Amazonissa arvostelujen keskiarvo on kyllä vain kolme tähteä – kertoo, että myös suuri osa lukijoista on tyytyväinen kirjaan. Mutta mä tällaisena yksittäisenä lukijana en jaa mielipidettä. Uskon kyllä sen mahdollisuuteen, että toisella lukemisella Dance tuntuu paremmalta, etenkin kun ajattelin lukea sitä rinnakkain Feastin kanssa. Se varmastikin auttaa siihen rakenneongelmaan, joka mulla oli Dancea lukiessa, eli että joidenkin näkökulmahenkilöiden kappaleita oli liikaa/liian tiuhaan (Tyrion, Dany), että joistakin ei heti osannut sanoa, missä vaiheessa he olivat suhteessa Feastiin (Jon/Sam) ja että jotkut tulivat sitten ihan puun takaa (Jaimen yksi ainoa kpl) ja olisivat oikeastaan kuuluneet Feastiin.

Toinen rakenneongelma, joka mulla oli Dancen kanssa, oli se miten tietyt tapahtumat purettiin. Esimerkiksi taisi olla joku Danyn kpl, missä kerrottiin, että lohikäärmeet ovat päässeet valloilleen. Sitten alkaa Quentynin seuraava kpl ja mun kaltaiseni viaton lukija olettaa, että nyt näemme lohikäärmeiden riehuntaa Q:n näkökulmasta. Mutta ei. Selviääkin, että Q on vasta menossa vapauttamaan niitä ja hänen kpl:nsa päättyy lohikäärmeiden luo. En muista enää, kenen idässä olijan kpl tuli Quentynin jälkeen, mutta siinäkään ei taidettu mitenkään järin selvästi kuvailla lohikäärmeiden tempauksia. Ja vastaavia esimerkkejä niin hämmentävästä edestakaisin sahauksesta aikajanan suhteen kuin eeppisten kohtausten kuvailun luistamisesta oli Dancessa muistaakseni enemmänkin. 

Näkökulmahenkilöiden määrän mä myös lasken eräänlaiseksi rakenneongelmaksi. Tämä on tietty hyvin subjektiivista – tiedän yhden henkilön, jonka mielestä jo Valtaistuinpelissä on liikaa henkilöitä – mutta Feastissa ja Dancessa mun mielestä raja ylittyy. Niissä taitaa olla yhteensä yli 20 POV-henkilöä, kun kolmessa ensimmäisessä osassa POV:eja on kymmenkunta. Taisin lukea jostain, että R. Scott Bakker tuli siihen tulokseen, että lukuisat (uudet) näkökulmahenkilöt voivat tehdä kirjan kirjailijalle helpommaksi kirjoittaa, mutta ne eivät palvele lukijaa. Lukemistani Bakkerin kirjoista en mitenkään kamalasti välitä, mutta tässä asiassa olen taipuvainen olemaan hänen kanssaan samaa mieltä. Esimerkiksi Red Viper oli kivasti esitelty, mieleenpainuva ja hyvä hahmo, eikä hänellä ollut omaa POV:ia. Luulen, että jos hänellä olisi ollut (tai jos Martin esittelisi hänet vasta nyt Hämmästynyt), niin fiilikset olisivat hajanaisemmat ja hämmentyneemmät.

Kun sanoin, että Martin ei osaa tai halua karsia mitään pois, niin mielessäni oli sanonta Daavid-patsaasta, joka tulee esille kun marmorilohkareesta on karsittu kaikki turha pois. Sellainen tuntu mulle tuli ADWD:sta – hyvä kirja on piilotettu kaiken hötön ja tarpeettoman toiston alle. Makuasia tietysti, mikä on liikaa ja mikä on sopiva määrä kuvailua ja elävöittämistä, mutta itse tykkäsin enemmän sarjan alkuosien niukemmasta linjasta. Dance tuntui välillä koostuvan pitkälti kaiken maailman listauksilta. Niinikään joidenkin sanontojen ja sanojen kohdalla (esim. Words are wind, leal) sitä vain raapi päätään, että miksi *taas* joku sanoo näin, vaikka aiemmissa osissa kukaan ei tuntenut ko. ilmausta. Eipä silti, lukuunottamatta tällaisia teknisiä asioita (GRRM! Laske kuinka monta kertaa käytät sanaa jape ja korvaa edes joka toinen kerta jollain synonyymillä! Puolita kuvauksille annettu rivimäärä!) vaikea on sanoa, mitä täsmällisesti ottaen pitäisi karsia pois. Kuitenkin esimerkiksi Tyrionin reissaaminen ei herättänyt itsessäni paljoakaan kiinnostusta, vaikka aikaisemmin olen aivan sujuvasti lukenut Aryan, Jaimen ja Briennen liikehdinnöistä pisteestä A pisteeseen B. Muistelin enemmänkin kaiholla sitä sukkeluutta, miten Catelyn selvisi Talvivaarasta Kuninkaansatamaan ykköskirjassa, ilman ponnettomia cliffhangereita (Catelyn tipahti mereen! Ei kai hän kuole?!) tai loputonta kuvailua hänen matkansa jokaisesta yksityiskohdasta. Ehkä Martin tosiaan on hionut vuosikausia jokaista kappaletta (vaikka paikka paikoin Dancesta tuli kumma kyllä mieleen, että se on aika hätäisesti pistetty kasaan), mutta mun oli silti vaikea kiinnostua niiden sisällöstä tai löytää niistä kunnollista pointtia joitain tiettyjä kohtauksia lukuunottamatta. Voi myös hyvinkin olla, että Martin tekee tiivistä yhteistyötä kustannustoimittajansa kanssa, mutta noh, mielestäni hän saattaisi tarvita tiukemman henkilön siihen hommaan.
tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #29 : 24.Helmikuu 2012, 01:55 »

Mab: sinulla on hyviä pointteja viestissäsi. Vastaavaa kritiikkiä on esitetty paljon netissä. Minuakin se Jaimen yksittäinen luku vähän häiritsi, vaikka Cersei-lukujen ja epilogin kannalta se oli tarpeellinen (Kuninkaansatamassa tiedettiin, että Jaime on kadonnut Jokimailla). Onneksi Martin tai kustannustoimittaja tajusi siirtää seuraavaan osaan ainoat Sansa- ja Damphair-luvut, jotka oli alun perin tarkoitettu Danceen. Martin muuten sai kirjan valmiiksi vasta viime keväänä, joten kaikkia lukuja ei ole voitu hioa pitkään, vaikka väitin näin viestissäni.

Martin on muistaakseni sanonut, että Dancessa piti alun perin olla vain yksi uusi näkökulma: Quentyn. Muut kolme tulivat sitten mukaan kirjoitusprosessin eri vaiheissa. Barristan oli myöhäinen lisäys, kirjailija ratkaisi hänellä ns. meereeniläissolmun.

Esimerkiksi Red Viper oli kivasti esitelty, mieleenpainuva ja hyvä hahmo, eikä hänellä ollut omaa POV:ia. Luulen, että jos hänellä olisi ollut (tai jos Martin esittelisi hänet vasta nyt Hämmästynyt), niin fiilikset olisivat hajanaisemmat ja hämmentyneemmät.
Lainaus
Muistelin enemmänkin kaiholla sitä sukkeluutta, miten Catelyn selvisi Talvivaarasta Kuninkaansatamaan ykköskirjassa, ilman ponnettomia cliffhangereita (Catelyn tipahti mereen! Ei kai hän kuole?!) tai loputonta kuvailua hänen matkansa jokaisesta yksityiskohdasta.

Feastissa ja Dancessa kyllä oli merkittäviä tapahtumia ilman näkökulmaa, en täysin niele tätä kritiikkiä. Esimerkiksi Lohikäärmekiven valtaus raportoitiin myöhemmin Cerseille, eikä Martin nostanut Lorasia kertojahahmoksi. Minusta Dancessa kuvailtiin yksityiskohtaisesti vain Tyrionin matka (minkä tärkein syy on luullakseni kääpiön hahmonkehitys kolmannen osan traagisten tapahtumien jälkeen). Esimerkiksi Quentyn-luvuissa hypättiin yli kokonaan matkustamiset, ja jälkimmäisen Jon Connington -luvun alkaessakin oltiin jo saavuttu määränpäähän. Olen toisaalta ollut "quest"-fantasian ystävä jo Sormusten herrasta lähtien, jos se on toteutettu hyvin. ACoK:ä ja ASoS:a voisi kritisoida siitä, että Arya vain vaeltelee ympäri Jokimaita.


Sitten toiseen asiaan... Dancen brittipokkareiden jakopaikka on vihdoin selvinnyt: ensimmäinen osa loppuu yhdeksänteen Tyrion-lukuun. Tämä on siis se, jossa myrsky iskee kääpiötä kuljettavaan laivaan ja jonka lopussa Jorah Mormont toteaa lähestyvän laivan kuuluvan orjakauppiaille. Jälkimmäisen pokkarin avaa Theon-luku "The Turncloak".

Minä arvelin tauon tulevan aiemmin. "The Watcher" olisi ehkä toiminut toisen puolikkaan prologina, sillä se on Dancen ainoa Dorne-luku. A Dance with Dragons: After the Feast sisältää Martinin joulukuussa paljastaman Theon-näyteluvun The Winds of Winteristä. Britti-Amazonissa voi katsoa kirjan sisälle, asia selvisi näin.

Puoliskojen välillä on selvä pituusero. Mainitsemaani toimintoa hyödyntäen näkee, että Dreams and Dustin sivumäärä on 690, After the Feastin 560. Jälkimmäiseen lukuun ei lasketa mukaan TWoW-maistiaista. A Storm of Swords -pokkareissa jako oli tasaisempi: 661 & 637 sivua.

Sarjan brittikarttojen tekijä on nyt piirtänyt oman versionsa Vapaakaupunkien alueen kartasta. Dancen UK-pokkareista löytyvät kovakantisesta puutuneet Rautasaarten (miksi?) ja Kuninkaansataman kartat. Westerosin etelä- ja pohjoisosia esittävät ovat samat kuin Storm of Swordsissa, niihin ei ole valitettavasti päivitetty uusia paikannimiä.
« Viimeksi muokattu: 24.Helmikuu 2012, 02:19 kirjoittanut Jussi » tallennettu
Janiii
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 97
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: kuopio
« Vastaus #30 : 24.Helmikuu 2012, 15:00 »

Minä itse toivon, että magia jää mystiikan ja lukijan intuition varaan. Pakko sanoa, että saatan pettyä hivenen tai paljonkin, jos magiaa aletaan selittämään liikaa ja rationalisoimaan riisuen siltä sen arvoituksellinen mystisyys pois. Joissakin muissa kirjoissa se voi sopia, mutta ei mielestäni Tulen ja Jään Laulussa. Miekat puhuvat karua käsinkosketeltavaa kieltään, mutta jääköön magia taustalle leijailemaan hiljaisena arvoituksena.
tallennettu
Mab
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 72
« Vastaus #31 : 05.Maaliskuu 2012, 10:56 »

Minuakin se Jaimen yksittäinen luku vähän häiritsi, vaikka Cersei-lukujen ja epilogin kannalta se oli tarpeellinen (Kuninkaansatamassa tiedettiin, että Jaime on kadonnut Jokimailla). Onneksi Martin tai kustannustoimittaja tajusi siirtää seuraavaan osaan ainoat Sansa- ja Damphair-luvut, jotka oli alun perin tarkoitettu Danceen.
[...] Muut kolme tulivat sitten mukaan kirjoitusprosessin eri vaiheissa. Barristan oli myöhäinen lisäys, kirjailija ratkaisi hänellä ns. meereeniläissolmun.

Olet oikeassa siinä, että Jaime-luku on tarpeellinen Cersein ja Kevanin lukujen kannalta. En tiedä, ehkä pitäisi sanoa, että Jaimen lisäksi myös Cersein POV olisi kuulunut Feastiin. Ja temaattisesti tietty epilogikin olisi sopinut sinne, mutta se toisaalta edellyttää lukijalta tietoisuutta Aegonista, joka selviää vasta Tyrionin lukujen myötä. Näin äkkipäätä vaikuttaisi siltä, että ongelmat tässäkin kumpuavat Martinin päätöksestä jakaa Feast ja Dance POV-henkilöiden mukaan eikä kronologisesti (tai oikeastaan tilanne taitaa olla pikemminkin sellainen, että Dancessa Martin päätyi käyttämään vähän molempia). No, oli miten oli, en osaa pitää lopputulosta tämän asian tiimoilta tyylikkäänä.

Sansaa oikeastaan ikävöin, sillä hän on yksi lempihahmoistani ja nyt hyvin jännittävässä vaiheessa. Mutta hänen kappaleensa olisivat kyllä sotkeneet kirjaa entisestään. Ehkä nekin olisivat pitäneet laittaa jo Feastiin ;) Damphair taasen – tervemenoa Winteriin. En ole toistaiseksi mitenkään lämmennyt Greyjoyn sedille (heidän kappaleensa tulevat ensimmäisinä mieleen esimerkkinä uusista POV-hahmoista, joita en olisi halunnut nostettavan näkökulmahenkilöiksi).

Mikä tuo meereeniläissolmu tarkkaan ottaen muuten oli? Se ei koskaan ole selvinnyt mulle täsmällisesti, ja kun Dancen lopulla Dany ei ollut lähtenyt vielä Asshaihin tai minne hänen nyt pitääkään vielä mennä ennen Westerosia, olen jo ehtinyt ajatella kauhistuneena, että ei se kirottu solmu ole vieläkään auennut...

Lainaus
Feastissa ja Dancessa kyllä oli merkittäviä tapahtumia ilman näkökulmaa, en täysin niele tätä kritiikkiä. Esimerkiksi Lohikäärmekiven valtaus raportoitiin myöhemmin Cerseille, eikä Martin nostanut Lorasia kertojahahmoksi. Minusta Dancessa kuvailtiin yksityiskohtaisesti vain Tyrionin matka (minkä tärkein syy on luullakseni kääpiön hahmonkehitys kolmannen osan traagisten tapahtumien jälkeen). Esimerkiksi Quentyn-luvuissa hypättiin yli kokonaan matkustamiset, ja jälkimmäisen Jon Connington -luvun alkaessakin oltiin jo saavuttu määränpäähän. Olen toisaalta ollut "quest"-fantasian ystävä jo Sormusten herrasta lähtien, jos se on toteutettu hyvin. ACoK:ä ja ASoS:a voisi kritisoida siitä, että Arya vain vaeltelee ympäri Jokimaita.

No joo, ehkä vähän liioittelin. Lohikäärmekiven valtaus on hyvä esimerkki merkittävästä tapahtumasta ilman näkökulmahenkilöä. Ja sen Martin hoitikin hyvin; koska Loras ei tosiaankaan ole ollut POV, niin ei häntä tarvitse nostaa sellaiseksi vain jotta saataisiin silminnäkijäkuvaus tapahtumalle x. Mutta mielestäni lohikäärmeiden riehuminen on hieman erilainen tapaus, sillä Meereenissä oli monta POV-henkilöä valmiina raportoimaan, ja tuota, koska kirjan nimi on A Dance with Dragons, mulla oli lohikäärmeiden suhteen jonkinasteisia odotuksia.

Tyrionin matkailu oli mulle Dancessa kaikista uuvuttavinta luettavaa. Itsekin kyllä pystyn tykkäämään reissukuvauksista – kuten sanoin, Aryan ja kumppaneiden vaelteluja olen lukenut ihan mielelläni – mutta Tyrionin kohdalla ei Dancessa näin käynyt. Tyrion ja Essos taisivat olla kohdallani yksinkertaisesti huono yhdistelmä. Olen toisaalta alkanut väsyä yhä enemmän Tyrionin hahmoon, eikä Dance tuonut hänen hahmokehitykseensä toivomaani potkua, vaan se jäi mielestäni aika vaisuksi (etenkin kun sitä vertaa vaikkapa Theonin tarinankaareen). Mutta se on vissiinkin kirjailijoilla aika yleinen ja ihan ymmärrettäväkin piirre, että he eivät henno laittaa omia pää/suosikkihenkilöitään samanlaisen mankelin läpi kuin muita hahmoja. Essos taasen, noh, olen valittanut siitä jo aiemminkin. Siinä missä Aryan ja Briennen jne. käyskentely Westerosissa toi alueelle lisää elävyyttä ja syvensi sitä entisestään, Tyrionin matkailu Essosissa tuntui pikemminkin vain esittelevän kuriositeettia kuriositeetin perään. En ole mitään muuta syytä keksinyt erilaiselle suhtautumistavalleni kuin essosilais-POV:in puutteen, mutta en tiedä, kuinka pitkälle toimiva selitys se on. Mutu on kuitenkin aina mutua :)
tallennettu
Vanamo
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 259
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #32 : 05.Maaliskuu 2012, 13:52 »

Sain Dancen eilen päätökseen, joten uskaltaudun lopulta tähänkin ketjuun. Oma mielipiteeni on tiivistettynä, että kirja oli varsin raskas, mutta lopulta kuitenkin erittäin tyydyttävä lukukokemus. Martin vain osaa asiansa. Turhauduin kirjan puolessa välissä loputtomiin näkökulmien vaihteluihin ja hylkäsin kirjan keskelle Tyrionin meriseikkailua. Useamman kuukauden tauon jälkeen luin kirjan sitten loppuun muutamassa päivässä.

Kaikkiaan Dance tuntui vähän välikirjalta, joka johdattelee seuraavan kirjan tapahtumiin. Odotin, että juoni olisi edennyt enemmän. Sen sijaan lisää odotuksia Dance rakensi erittäin tehokkaasti, enkä malttaisi odottaa, että pääsen lukemaan lisää. Martin on huikea kirjoittaja, jonka tarinointia on upeaa lukea. Helpolla hän ei kuitenkaan päästä ja koska olen lukenut kunkin osan vain kerran, sain taistella pysyäkseni mukana kaikissa juonikuvioissa ja henkilöissä.

Tyrionin ja Aegonin kohtaaminen ja heidän jokiseikkailunsa oli kiinnostavaa luettavaa ja tuntui johtavan johonkin mielenkiintoiseen. Siinä vaiheessa kun heidän tiensä erosivat ja Tyrion vietti ikuisuuden keskellä merta possujen ja koirien parissa intoni lopahti.

Daeneryksesta olen yleensä pitänyt, mutta Dancessa hän tuntui liian haahuilevalta ja päämäärättömältä. Lisäksi Meereenin juonikuvio ei oikein innostanut minua. Positiivinen yllätys oli kuitenkin Barristan Selmy, jonka lukuja luin mielelläni.

Branin luvut olivat ehkä kaikkein mielenkiintoisimpia ja myös Aryan tulevaisuus kiinnostaa minua. En kuitenkaan odottanut hänen jäävän edelleen kasvottomien miesten pariin. Muiden fanien ajatuksia luettuani olen kuitenkin saanut sijoitettua Aryan mielessäni paremmin osaksi tarinaa ja hahmotan paremmin hänen potentiaaliaan.

Jon on muistaakseni alusta asti ollut eräs suosikeistani ja ennen kaikkea hänen takiaan kiristelen hampaitani miettiessäni, kuinka kauan joudun odottamaan, ennen kuin The Winds of Winter ilmestyy. Fanikeskusteluja luettuani olen rakennellut toinen toistaan villimpiä Jon-teorioita mielessäni ja haluaisin kovasti saada tietää, mihin Martin on hänen kanssaan suuntaamassa.

Mikä tuo meereeniläissolmu tarkkaan ottaen muuten oli? Se ei koskaan ole selvinnyt mulle täsmällisesti, ja kun Dancen lopulla Dany ei ollut lähtenyt vielä Asshaihin tai minne hänen nyt pitääkään vielä mennä ennen Westerosia, olen jo ehtinyt ajatella kauhistuneena, että ei se kirottu solmu ole vieläkään auennut...

Tämä vastaus vaikutti varsin hyvältä katsaukselta tuohon meereeniläissolmuun.

Lisäys: Kirjoitin myös blogiini kirjasta.
« Viimeksi muokattu: 09.Maaliskuu 2012, 18:15 kirjoittanut Vanamo » tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #33 : 11.Maaliskuu 2012, 19:49 »

Lainaus käyttäjältä: Mab link=topic=6124.msg107424#msg107424
En ole toistaiseksi mitenkään lämmennyt Greyjoyn sedille (heidän kappaleensa tulevat ensimmäisinä mieleen esimerkkinä uusista POV-hahmoista, joita en olisi halunnut nostettavan näkökulmahenkilöiksi).

En ole Aeron Greyjoyn fani, mutta Dancessa tykkäsin yllättävän paljon kahdesta Victarion-luvusta. Ne kuuluivat mielestäni teoksen parhaiten kirjoitettujen joukkoon. Minulla heräsi lukiessa samanlaisia ajatuksia kuin monilla eräässä Westeros-foorumin ketjussa.

Jälkimmäisen luvun nimi muuten on "Victarion", vaikka ensimmäinen oli nimetty "The Iron Suitoriksi". Ehkä tämä tarkoittaa sitä, että Martin nosti miehen varsinaiseksi näkökulmahahmoksi. Myös ainoa Melisandre-luku oli "Melisandre", kun taas Barristan, Asha ja Connington saivat tyytyä kuvaileviin otsikoihin.

Lainaus
Tyrionin hahmoon, eikä Dance tuonut hänen hahmokehitykseensä toivomaani potkua, vaan se jäi mielestäni aika vaisuksi (etenkin kun sitä vertaa vaikkapa Theonin tarinankaareen). Mutta se on vissiinkin kirjailijoilla aika yleinen ja ihan ymmärrettäväkin piirre, että he eivät henno laittaa omia pää/suosikkihenkilöitään samanlaisen mankelin läpi kuin muita hahmoja.

Makuasiat ovat tosiaan makuasioita, minusta Tyrionin kehitys oli Dancessa erinomaista. Sanoit aiemmin, ettei kääpiö kuulu suosikkihahmoihisi ja toivoit Martinin tekevän hänestä enemmän pahiksen. Kun näin ei tapahtunut, niin petyit. Tässä mennään taas siihen, kun omat odotukset eivät vastaa kirjailijan päätöksiä. Dancen Tyrion-juonilinjaa on kyllä moitittu paljon, esimerkiksi Freyja tässä topicissa. Minä muuten helpotuin kovasti siitä, että Tyrion pysyi loppujen lopuksi "hyviksenä".


Sivukirjasto-blogi arvosteli Dancen. Kirja sai neljä tähteä viidestä.
tallennettu
Mab
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 72
« Vastaus #34 : 11.Maaliskuu 2012, 22:07 »

Tyrion on mulle ollut jo jonkin aikaa kinkkinen hahmo. Kun tutustuin Tulen ja jään lauluun, hän oli yksi suosikeistani, mutta sitten jotenkin matkan varrella ja uusintalukemisilla viehätys alkoi vähetä. Siksi toivoin, että Dancessa Martin tekisi Tyrionilla jotain jännittävää tai jotain silmiä avaavaa, jotta voisin taas innokkain mielin lueskella Tyrionin kappaleita. Tuo Tyrionin muuttaminen "pahikseksi" oli mielestäni todennäköisin vaihtoehto tällaiseen temppuun, sillä viimeistäänkin Miekkamyrskyn lopussa Tyrion teki selkeitä pahis-asioita, jotka jäivät odottamaan jatkokäsittelyä. Ja tavallaan olisi tuntunut melkeinpä kosmiselta oikeudelta, jos Tyrionia hänen ulkomuotonsa perusteella dissanneet hahmot olisivat loppupeleissä saaneet kimppuunsa kääpiökokoisen Mustan ruhtinaan. Että olisiko kannattanut olla vähän kiltimpi ;D Mut ei Tyrionin "pahentaminen" ollut mulle mikään ainoa oikea vaihtoehto, sillä olen kyllä huomannut senkin, että häntä on pedattu jonkinsortin sankariksi jo ensimmäisestä kirjasta lähtien. Tyrionin säilyttäminen "hyviksenä" (tosin hänellä taitaa olla ASOIAF:in hyviksistä eniten ikäviä piirteitä) oli siis myös ihan perusteltu optio, mutta olisin mieluusti löytänyt Dancesta jotain sellaista, joka olisi saanut mut uudelleenarvioimaan häntä. Esimerkiksi Theonin tarinankaari oli Martinilta upea veto, varmaankin parasta Dancessa, ja jokin vastaava Tyrionin kohdalla olisi taatusti muuttanut suhtautumistani häneen. Tietenkään kahden hahmon kohdalla ei voi käyttää samaa jippoa, joten ehkäpä tässä se, minkä Theon voitti, niin Tyrion hävisi.

Odotitko muuten Tyrionin muuttuvan pahikseksi vai minkä takia helpotuit kun näin ei käynyt?

Edit. Ja kiitokset Vanamolle meereeniläissolmulinkistä.
« Viimeksi muokattu: 11.Maaliskuu 2012, 22:13 kirjoittanut Mab » tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #35 : 16.Maaliskuu 2012, 00:17 »

Esimerkiksi Theonin tarinankaari oli Martinilta upea veto, varmaankin parasta Dancessa

Samaa mieltä.

Odotitko muuten Tyrionin muuttuvan pahikseksi vai minkä takia helpotuit kun näin ei käynyt?

Joo, ASoS:n lopetuksen ja Dancen ensimmäisen Tyrion-luvun perusteella. Aiheeseen liittyen Martin vastaa tuoreessa haastattelussa:

Lainaus
On whether his favourite characters get beneficial treatment.

Martin:
Just because Tyrion is my favourite doesn’t help him at all. And really, in A Dance with Dragons he goes through the most hellish stuff yet. You try not to play favourites I suppose.


Wertzone-blogin ylläpitäjää Adam Whiteheadia haastateltiin viime kesänä Suvudussa Dancen julkaisun takia:

Lainaus
Since Tyrion is your favorite character — and arguably mine as well — are you pleased with his POV chapters in ADWD? No spoilers, please.

AW: Yes. I think A Storm of Swords set things up so we could have gotten Dark Emo Tyrion for the whole book which could have been tedious, but his story arc is much more interesting than that.

Mutta monissa arvosteluissa Tyrionin tarinaa on tosiaan kritisoitu kovasti, ja ymmärrän hyvin näkökantasi.
tallennettu
Mab
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 72
« Vastaus #36 : 16.Maaliskuu 2012, 16:54 »

En halua nyt venyttää liikaa keskustelua sivupoluille, mutta ihan pakko on jankuttaa vielä sanoa sen verran, että mun lukukokemus Tyrionista ei ihan vastaa sitä, millaiseksi Martin ajattelee kirjoittaneensa hänet. Sen kyllä huomaan, että ei Tyrion täysin "koskematon" ole, ja siitä olen myös samaa mieltä, että kokonainen kirja Dark Emo Tyrionia olisi ollut kertakaikkisen kestämätöntä. Jonkinlainen teflonpinnoite tuntuu Tyrionille kuitenkin olevan. Kyllähän hänelle yhtä ja toista on sattunut, itse asiassa jopa enemmän kuin monille muille hahmoille, mutta vaikeudet näyttäisivät tulevan hänelle verrattain kevytversioina ja monesti Tyrion myös luikahtaa kuin koira veräjästä. Saattaapi olla, että Dancessa Tyrionin hetkellinen angsti ja myöhempi orjaksi joutuminen - tai sitten se loputon matkustaminen Virnistää - ovat Tyrionin mittapuulla "toistaiseksi helvetillisimpiä", mutta muiden asoiafilaisen mittapuulla ei ehkä niinkään. Jos nyt Tyrionin status kerta säilyy "hyviksenä", niin olisi kiva, jos tulevissa osissa Martin kuitenkin laittaisi hänet kantamaan kunnolla vastuuta ASOS:in kaksoissurmasta tai räväyttäisi jotenkin muuten hänellä. Mieluiten tietysti molemmat :)

Jon muuten on toinen hahmo, jota ajattelin Martinin säästelevän, ja siksi yllätyinkin iloisesti, kuinka mielenkiintoinen Dance hänen kohdallaan oli. Jon joutui tekemään vaikeita päätöksiä ja kohtaamaan niiden seuraamukset, aikamoinen muutos verrattuna hänen erinäisiin aikaisempiin vaiheisiinsa.
tallennettu
Tapsa
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 1019
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #37 : 25.Huhtikuu 2012, 14:31 »

Theonin tarina sai mut täysin riisuttua aseista. Pidin hänestä erittäin paljon A Clash of Kingsissä, ja myös hänen näyttelijänsä TV-sarjassa on osuva valinta ja vetää roolia sympaattisesti. Mielestäni hän ei ole koskaan ollut mikään pahis, okei, tappoihan hän sen sepän ja Luwinin, mutta mitä sitten. Häntä raastavat ristiriitaiset tunteet: veljeyden tunne Robb Starkia kohtaan, ja tahto osoittaa kykynsä isälleen ja todistaa olevansa Ashaa parempi. Hän valloittaa Winterfellin, mutta ei pysty pakottamaan itseään surmaamaan Brania ja Rickonia, ei edes heidän susiaan. Kun hän sai turpiinsa, odotin kahden romaanin ajan, että hän ei olisi ollut kuollut, ja vähitellen luovuin toivosta. Kun Reekin nimi tuli esiin ADWD:ssä ekaa kertaa, sydämeni hyppäsi kurkkuun. Ja mitä näinkään: hänen kohtalonsa oli kuolemaakin kauheampi! Minun kävi häntä niin sääliksi. Hän oli ansainnut kaiken sympatiani puolelleen. Theonin takana marssisin taistoon ketä tahansa muuta vastaan (no, enemmän tykkäisin jos hän saisi kerrottua Starkeille asiat omasta näkökulmastaan, ja löisi heidän kanssaan jälleen hynttyyt yhteen - muutenkin minusta Ironbornien ja Starkien pitäisi tehdä kunnon liitto).

No joka tapauksessa, toivon suuresti, että Theon pääsisi rauhaan ja saavuttaisi osakseen vielä jotain onnen hitusta, tai edes ansaitsisi itselleen kunniallisen kuoleman ja hyväksynnän edes jonkun silmissä. Olin sanoinkuvaamattoman helpottunut, kun hän pääsi pakenemaan Winterfellistä ja törmäsi sisareensa. Ylipäätään Theonin luvut olivat minulle ADWD:n huippukohdat, varsinkin ne, joissa hän vaelteli Winterfellin raunioissa muistelemassa menneitä.

Kirjan loppua kohti odotin täristen, miten Stanniksen taistelu Boltonia vastaan menee. Hänen marssinsa lumen halki ja Boltonin piinaava odotus Winterfellin suojissa olivat sitä itseään, Tulen ja jään laulun ytimessä. Talvi on vihdoin täällä, kärsikää ja kahlatkaa nietoksessa armeijoinenne, sisällissotijat. Tätä on odotettu. Stannis on noussut tasaisesti lempparikuninkaakseni siitä asti kun otti vastuuta ja meni Muurille puolustamaan valtakuntaa, ja löi hynttyyt yhteen Jonin kanssa.

Quentyn oli symppis tyyppi, pidin hänestä, hänen empimisistään ja määrätietoisuudestaan, peloistaan ja lopulta hirvittävästä kohtalostaan. Hänen tarinansa oli hyvä lisä. Davoksen juttu nyt jäi ihan kesken, mutta suunta oli jännä.

Tässäkin ketjussa kirjaa on kutsuttu hidastempoiseksi, ja haukuttu itäistä tapahtumamiljöötä, josta ei saa otetta.

Minua on sarjan alusta saakka itäinen manner kiehtonut aivan yhtä paljon kuin Westeros. ... Minusta Meereenin poliittisen tilanteen seuraaminen oli kiinnostavaa luettavaa. Mutta olen nähnyt netissä paljon kommentteja, joissa kaikkea kaupunkiin liittyvää kutsutaan kuolettavan tylsäksi.

Tässä eksoottisessa itäisessä mantereessa on aika isossa osassa allegorisuus Yhdysvaltojen nykypolitiikan kanssa… Se on kiinnostavaa, mutta ei ehkä ihan niin kiinnostavaa kuin Westeros. Ehkä ongelma on se, että kun alusta asti ollaan oltu pseudokeskiaikaisessa eurooppalaistyylisessä maailmassa, muille miljöille ei oikein sula, koska niitä ei ole odottanut. Danyn ongelmat Slaver's Bayn orjakaupunkien kanssa ovat minusta hyvin rakennettuja ja odotan kyllä innolla nähdä, miten tilanne lopulta ratkeaa. Minusta Danyn osuudet ADWD:ssä olivat kiinnostavampia kuin Danyn osuudet A Clash of Kingsissä, jossa hän ei tosiaan tehnyt yhtikäs mitään, kerjäsi vain parempiosaisiltaan. ADWD on esitellyt elintärkeää aihepiiriä: Danyn hallintataitoja ja niiden kasvamista, siinä missä A Storm of Swords keskittyi hänen valloitus- ja sotataitoihinsa, joista ehkä on hauskempi lukea, mutta jotka eivät lupaa mitään hyvää Westerosin tulevaisuudelle.

Sen sijaan siihen olin pettynyt, että vasta ihan lopussa lohikäärmeet pääsivät näyttämölle oltuaan jotain seitsemänsataa sivua kahleissa. Kirjan nimihän on A Dance With Dragons!

Ajattelin itsekin lukiessani Danyn ja myös Jonin lukujen olevan hidastempoisia, mutta jälkikäteen ajatellen ne eivät oikeastaan sitä edes olleet. Kaikki tapahtunut oli oleellista ja jännittävääkin.  Jonin puukotus lopussa laittoi kaiken siihen asti tapahtuneen Jonin osalta uuteen näkökulmaan. Melisandrehan sitä kovasti varoitteli uhkaavasta vaarasta ja tikareista, ja kyllä minä tiesinkin miten ison riskin Jon otti yrittäessään auttaa Free Folkia ja luodessaan suhteita niihin ja päästäessään ne Muurin toiselle puolelle, mutta kun sitten omat veljet kääntyvät sitä vastaan veitset kädessä niin salamurha onnistui kaikesta varautumisesta huolimatta yllättämään. Olin ajatellut että Jon olisi yksi niistä hahmoista jotka eivät ainakaan kuole, vaikka Eddardin mestauksesta olisi ehkä pitänyt oppia, ettei tässä sarjassa sellaisia olekaan. (No, Daenerys nyt ei ainakaan kertakaikkiaan voi kuolla. Eihän?!)

Olen kyllä surullinen Jonin kohtalosta, mutta toisaalta on siistiä miten hänen tarinansa heijastelee isänsä loppua. Kumpikin sai lähes tahtomattaan tärkeän valta-aseman ja joutui juonittelujen keskelle tekemään hankalia päätöksiä, päätyi tekemään moraalisesti oikean ratkaisun ja sen vuoksi tuli ympärillään olevien pettämäksi ja tappamaksi.

Vaikka puoliksi osasinkin odottaa kolmesilmäisen variksen liittyvän jotenkin Bloodraveniin, olin silti yllättynyt että Brynden Joki on yhä kuvioissa mukana. Jollain tapaa tuo paljastus oli sykähdyttävä Dunk & Egg -tarinoiden jälkeen, mutta samalla ahdistava, sillä jäin miettimään onko Branin tulevaisuus samanlainen. Lisäksi kävi mielessä mahtaako sellainen joka ei ole lukenut D&E:a oivaltaa kenestä on kyse.

Brynden on esiintynyt jossain aiemmassa tarinassa? Pitää selvästikin lukea ne Dunk & Eggit. Henkilöstä kyllä mielestäni kerrottiin kaikki tarpeellinen Tulen ja jään laulun lukijan tarpeisiin, mitä hänen menneisyydessään sitten onkaan tapahtunut tuskin vaikuttaa Branin "koulutukseen"…

Aegonin ilmestys oli minulle antikliimaksi ja tuotiin vielä kömpelösti/töksähtäen esille. Tosin en ole vielä ihan varma, että kyseessä olisi aito Targaryen. Jotain häikkää tässä juonen käänteessä on, mistä en saa oikein kiinni.

Aegonin äkillisestä ilmestymisestä olen samaa mieltä, se tuli jotenkin töksähtäen. Hieno juonenkäänne, ja ilmassa oli kyllä mysteerin tuntua, jonka Tyrion aavisti, ja lukijallakin oli jokilaivalla sellainen fiilis, että kohta jotain tapahtuu, mutta paljastus itse maistui puiselta, siihen olisi voinut kasata lisää jännitettä ja korskeutta. Tämän jälkeen tykkäsin kyllä Aegonin ja Jon Conningtonin henkilöhahmoista.

Ihmettelin suuresti Danyn päätösluvussa kuvattua keskenmenoa, ja olin ymmyrkäisenä siitä miten se oli mahdollista, kunnes luin Westerosista erinomaisen huomion. Ykköskirjassa Mirri Maz Duur ennusti, että Drogo palaa takaisin kun aurinko nousee lännestä ja laskee itään (Dornen tunnusaurinko, Quentyn), kun meret kuivuvat (Dothrakinmeri) ja vuoret lentävät tuulessa kuin lehdet (Hazkarin pyramidi, Valyrian tulivuoret?). Tässä valossa Daenerys ei olekaan niin steriili kuin hän on kuvitellut. Loistavaa yksityiskohtien rakentelua. Mitä tämä sitten tarkoittaa Drogon osalta, joka nyt ainakin on kuollut ja poltettu...

Mitä tulee ennustukseen, niin ajattelin että joku porsaanreikä siinä varmaan on kun sitä niin toisteltiin lopussa, tai sitten se on vaan harhautus lukijoille… Tälleen kohta kohdalta en keksinyt sitä purkaa, hyvä huomio! Olikohan pointti nyt se että ennustus kävi jo toteen ja Dany tuli uudelleen raskaaksi ja sai keskenmenon? Kiitos tästä!

Lempilukuni kirjassa oli Branin viimeinen, joka oli kirjoitettu mestarillisesti. Branin ja Aryan vähäinen rooli Dancessa on ymmärrettävää, sillä Stormissakin oli vain neljä Bran-lukua ja Arya esiintyi jo Feastissa.

Branin matka pohjoiseen tosiaan on useiden romaanien aikana edennyt hitaasti mutta varmasti, ja Dancen kaikkien mielestä hieno viimeinen Bran-luku oli jonkinlainen kulminaatio sille: rikkinäinen poika löysi paikkansa, kaukaa pohjoisesta talven maasta maan alta, jossa hän voi kasvattaa voimiaan… Tämä asettelu on todella mielenkiintoinen. Bran on tavallaan pimeyden voimien, vanhojen jumalien kätyri, jota Melisandre vastustaa (hänhän näyssään näki Branin ja tulkitsi tämän vihollisekseen). Jon on autuaan tietämätön veljensä elossaolosta ja uusista maagisista kyvyistä, jotka jotenkin vastustavat hänen liittolaisensa suunnitelmia - ehkä? Voihan olla, että Brynden kouliikin Branista muukalaisten vihollista, ihmisten puolustajaa? Ai niin ja Jon ei ajattele asiasta maan mullissa varmaan mitään.

sain uuden suuren inhokin. Joffreyn eliminoimisen jälkeen en ole onnistunut vihaamaan ketään sydämeni pohjasta, mutta nyt Ramsay Bolton sai huomioni. Kuole kurja ja nopeasti!

En ikinä vihannut Joffreya niin paljon kuin monet muut, kyseessä on kuitenkin vain hemmoteltu kakara, ja lisäksi hänen kuolinkohtauksensa oli niin kaamea, että hän sai minulta säälisympatiat. Sen sijaan tämä Ramsay… En ole varmaan koskaan vihannut ja pelännyt ketään fiktiivistä henkilöä niin paljon. Kun Theon tekee jotain häneltä salassa, kirja tosiaan saa sydämeni pamppailemaan. Ja se Jonille lähetetty kirje… Aika vahvaa tekstiä tosiaan! Ramsay Bolton ansaitsisi minusta saman, mitä tarjoili Theonille - vuoden pimeässä tyrmässä nöyryytettynä ja nyljettävänä, ja sitä rataa. Ja hänen ihottomat ruumiinosansa voisi kierittää tervassa ja höyhenissä. Roose Bolton menee jokseenkin samaan kastiin, mutta hän on lähinnä vain pelottava, ei myös sappea keittävä, niin kuin Ramsay. Heidän kahdenväliset kohtauksensa muuten ovat aina parhaita! Muutenkin aina kuin Roose pääsee ääneen, kaikki hiljenevät kuuntelemaan, sillä äijällä on auktoriteettia. Mielenkiintoista nähdä, mikä hänenkin kohtalokseen lopulta koituu - Stoneheartin hirttosilmukka? (Tuskinpa, vaikka Tulen ja jään laulussa pahikset saavatkin osansa, eivät yleensä sen kädestä, joka kostoa eniten himoitsee.)

Ja Jonin vanhempiin liittyvää pakkaa vain sekoitettiin. Niin kuin myös Tyrionin, kun Selmy kertoi Danylle, että Aerys oli tykästynyt aikoinaan Joanna Lannisteriin.
Mä taasen sain Selmyn kommentista lisäpontta sille teorialle (ja taitaa olla yksi harvoista teorioista, jonka olen itsenäisesti kyennyt keksimään), että Jaime ja Cersei olisivat Aerysin muksuja. Tavallaan olisi kyllä saippuaoopperamaista, jos Targaryenejä pomppaisi esiin vähän joka puolelta, mutta J/C:n kohdalla tilanne olisi niin suloisen ironinen, että en varmaankaan voisi olla tykkäämättä. Tyrionin taasen uskon olevan sataprosenttinen Lannister ja haluan hänen myös sellaisena pysyvän :)

Mitä tulee eri hahmojen syntyperäsalaliittoihin, välillä tuntuu siltä että kuka tahansa voi äkkiä paljastua Targaryeniksi, mutta en oikein näe viimeisessä osassa tapahtuvaksi jotain suurta salatun perimysjärjestyksen paljastusta jotta saataisiin perinteinen ryysyistä kuninkaaksi -stoori aikaiseksi.

Mitä Joniin tulee, itse taas olen melko varma että ehkä yhden kappaleen jälkeen jossa Jon on sutensa "nahassa", Melisandre herättää hänet henkiin sillä se ei näytä olevan temppu eikä mitään R'hllorin papistolta. Jonin saaman kirjeen sisältö on myös siinä määrin mielenkiintoinen että Pohjoisen tapahtumat kiinnostavat itseäni nyt eniten.

Jotakuinkin noin sen luulisi menevän. Tässä Jonin tilanteessa on ehkäpä mielenkiintoisinta se, millaiseksi hänen persoonansa muuttuu – vai muuttuukohan ollenkaan – kaikessa höykytyksessä. Catelyn esimerkiksi vaikuttaisi olevan zombina aika paljon tuimempi tapaus kuin elävänä ollessaan, mutta toisaalta hänen kuolemansa olosuhteet olivat paljon traumaattisemmat ja hän ehti lillua ruumiina jonkin aikaa. Hänellä ei myöskään ollut hurjasutta (tai muutakaan eläintä), johon siirtyä väliajaksi.

On myös jännä nähdä, jääkö Jon sitten uudestisyntyneenä Muurille vai käyttääkö GRRM Jonin kuolemaa tilaisuutena vapauttaa tämä valastaan ja siirtää esimerkiksi Talvivaaraan mesoamaan.

Tämä Jonin kohtalo onkin nyt se suurin juttu, johon odotan ratkaisua The Winds of Winteriltä… Vaihtoehtoja on monia, ja kaikki vaikuttavat mielenkiintoisilta. Rakastan Jonia ja kannatan häntä sodan voittajaksi ja tulevaisuuden herraksi, mutta Valtaistuinpelin viehätys onkin juuri se että suosikitkin voivat kupsahtaa, ja tilalle tulee uusia suosikkeja. Jos Jon ei oikeasti kuole, tai palaa kuolleista, tuntuisi se vähän… vastuun karttamiselta. Kun Jonia kerran puukotetaan, niin pitäisi hänen silloin myös kupsahtaa! Kyllä me sen kestämme! (No, ehkä juuri ja juuri.) Messias-juttu on fantasiassa ärsyttävä klisee, mutta myönnettäköön toisaalta, että Martin on pohjustanut sen ainakin paljon tavanomaista paremmin Azor Ahai -myytillä.

Beric Dondarrionhan palasi kuolleista monen monta kertaa eikä hänen luonteensa merkittävästi muuttunut, tyyppi vain oli vähän väsyksissä, mikä ei ole ihme jos aivot on lyöty sisään. Kyllä Melisandre pari puukonhaavaa voisi parantaa, mutta Tulen ja jään laulussa asiat ei yleensä tunnu menevän ihan niin hyvin kuin voisivat. En usko, että käy niinkään, että Jon siirtyy Ghostiin vähäksi aikaa, ja sitten Melisandre resurrectoi hänet ja hänellä on taas kaikki hyvin (vaikkakin hän on zombi maailman silmissä). Pikemminkin voi käydä niin, että Jon ei esiinny The Winds of Winterissä ollenkaan ja sitten epilogissa tekee eeppisen paluun (onkin ollut Ghostin sisällä koko ajan tms.)

Iso kysymys lieneekin nyt että saako Jon enää point of view-lukuja lisää, vaikka palaisikin kuolleista.

Mielestäni Martin siis onnistui erittäin hyvin itäisessä juonilinjassa, vain sen loppuminen juuri ennen huipentavaa yhteenottoa häiritsi. Vähän sama juttu, jos Mustavirran taistelua ei olisi näytetty A Clash of Kingsissä (kuten Mab sanoi yläpuolella).

Tästä taistelun sijoittamisesta olen sitä mieltä, että Martinin ratkaisu oli hyvä. Eihän kriittistä Whispering Woodin taisteluakaan näytetty lainkaan A Game of Thronesissa, ja mielestäni se toimi hyvin. On hienoa, että The Winds of Winter lupaa olevansa niin iso paukku, se ei voi epäonnistua odotuksen jälkeenkään. Jos taistelut olisi jo käyty, mitä tässä edes odoteltaisiin? Sekä Barristanin valtaistuinpelailu että Ramsayn kirje petasivat hirvittävällä tavalla kutkuttavat cliffhangerit, ja nyt The Winds of Winter saadaan aloitettua menemällä heti suoraan asiaan: suurenmoisiin taistelukohtauksiin Winterfellissä, Meereenissä ja Storm's Endissä! Siinä vasta jotain odotettavaa! (Enemmän kyllä odotan Winterfellin taistelua. Eihän Dany edes osallistu Meereenin sotaan.)

Jo se, että näin vihdoinkin Vapaakaupunkien alueen kartan, oli hieno elämys.

Vapaakaupunkien kartan olisi voinut näyttää jo neloskirjassa, olihan Arya silloin jo Braavosissa. Lisäksi on vähän ihmeellistä, ettei A Clash of Kingsissä ole karttaa The Red Wastesta ja Qarthista, mutta onneksi nekin on nyt nähty HBO:n julkaisemassa maailmankartassa.
tallennettu

Tapsa
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 1019
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #38 : 25.Huhtikuu 2012, 14:32 »

(^jatkoa edelliseen viestiin Pyörittää silmiään )

Lueskelin myös tästä ketjusta Jussin ja Mabin keskustelua kirjan rakenneongelmista, kronologian rikkonaisuudesta ja henkilöhahmojen lukumäärästä. Minua ehkä vähän häiritsi se, että Arya palasi lopussa vain heti kadotakseen taas, ilman että hänelle ehti mitään kummemmin tapahtua. Sama päti vielä voimakkaammin Brienneen. A Feast of Crows huolella jätti joka ikisen langanpätkän kiehtovaan cliffhangeriin: nyt kun tarinoita kuljetettiin pikku hitusen eteenpäin, tuntuu että noiden cliffhangerien teho mureni. Ymmärrän kyllä, että toiset ovat odottaneet vastauksia nyt jo viisi vuotta, eivätkä olisi ehkä kestäneet, jos eivät olisi saaneet tietää, jäikö Brienne henkiin, Arya pysyvästi sokeaksi, Cersei selliinsä mätänemään, jne. mutta minulle olisi sopinut paremmin jännityksen ylläpitäminen siihen asti, kun näihin tarinoihin ehditään palaamaan oikeasti kunnolla ajan kanssa. Tuntui, että ainoastaan Cersein tarina johti jonnekin jo ADWD:n aikana, ja hänellä lukuja olikin vähän enemmän.

Olen kyllä tyytyväinen, että Brienne jäi henkiin. Toivottavasti hänen ja Jaimen kuvio ei mene entisestäänkin traagisemmaksi.

Mitä tulee aikahyppyihin (esim. lohikäärmeiden vapautus), minusta ne oli tehty hyvin, rakentaen jännitettä ja toisaalta tarjoillen enteilyä sopivassa määrin. Paras esimerkki on Ramsayn kaamea kirje, jonka totuuspohja nähdään vasta (-gasp!) seuraavassa kirjassa.

Tyrionin ja Aegonin kohtaaminen ja heidän jokiseikkailunsa oli kiinnostavaa luettavaa ja tuntui johtavan johonkin mielenkiintoiseen. Siinä vaiheessa kun heidän tiensä erosivat ja Tyrion vietti ikuisuuden keskellä merta possujen ja koirien parissa intoni lopahti.

Jaa, musta Tyrionin meriseikkailu oli hienoa antia! Kääpiö ja Jorah Mormont seikkailivat ja sanailivat katkerina toisilleen ja tulivat myydyiksi orjiksi, siinä oli sitä aitoa fantasiaseikkailun henkeä ja Martinille sopivaa synkkyyttä samassa paketissa, jopa huumoria! Pidin myös Pennystä, vähän yllättävä hahmo ja avaa Tyrionille mielenkiintoisia ovia.

En ole Aeron Greyjoyn fani, mutta Dancessa tykkäsin yllättävän paljon kahdesta Victarion-luvusta. Ne kuuluivat mielestäni teoksen parhaiten kirjoitettujen joukkoon.

Victarion on mustakin ihan huippu! (Pidin kyllä jokseenkin myös Aeronista, ja Euron nyt vasta on kova ja hurja kuin mikä.) Victarion on karski soturi, viikinki ja merirosvo samassa paketissa, ja hänen kovan kuorensa alla on kiusattu ja vähän yksinkertainen pikkuveli, joka katkerana muistelee, miten hänelle naurettiin. Rakastettava tyyppi, ja hänen liittonsa R'hollorin (miten tämä lausutaan?) papin kanssa on kiehtova lisä, kerrassaan fanfic-ainesta.

Makuasiat ovat tosiaan makuasioita, minusta Tyrionin kehitys oli Dancessa erinomaista.

Tyrionin kehitys käy järkeen. Nyt hänen täytyy painiskella isänmurhan kanssa, ja jotenkin luonnolliselta tuntuu, että Tysha on hänen mielessään päällimmäisenä. Mahtaako kääpiö rakastaan vielä löytää, ja jos löytää, miten siinä käy? Ei varmaan kovin onnellisesti? Todennäköisempänä pidän, että Tyrion päätyykin tyytymään Pennyyn.

Ja tavallaan olisi tuntunut melkeinpä kosmiselta oikeudelta, jos Tyrionia hänen ulkomuotonsa perusteella dissanneet hahmot olisivat loppupeleissä saaneet kimppuunsa kääpiökokoisen Mustan ruhtinaan.


Jonkinlainen teflonpinnoite tuntuu Tyrionille kuitenkin olevan. Kyllähän hänelle yhtä ja toista on sattunut, itse asiassa jopa enemmän kuin monille muille hahmoille, mutta vaikeudet näyttäisivät tulevan hänelle verrattain kevytversioina ja monesti Tyrion myös luikahtaa kuin koira veräjästä. Saattaapi olla, että Dancessa Tyrionin hetkellinen angsti ja myöhempi orjaksi joutuminen - tai sitten se loputon matkustaminen Virnistää - ovat Tyrionin mittapuulla "toistaiseksi helvetillisimpiä", mutta muiden asoiafilaisen mittapuulla ei ehkä niinkään. Jos nyt Tyrionin status kerta säilyy "hyviksenä", niin olisi kiva, jos tulevissa osissa Martin kuitenkin laittaisi hänet kantamaan kunnolla vastuuta ASOS:in kaksoissurmasta tai räväyttäisi jotenkin muuten hänellä. Mieluiten tietysti molemmat :)

Sodassa tulee uhreja, ja Tyrion ei ole vielä niinkään siirtynyt katumisvaiheeseen kuin on edelleen kiukkuinen isälleen. Olihan Tywinin temppu varsin törkeä. Mutta minustakin olisi jotenin sopivaa, että Tyrion alkaisi nähdä painajaisia Tywinistä ja Shaesta. Shaen tarina muuten kiinnostaisi minua, siitä ei taida olla paljon enempää kuin spekulaatiota tarjolla. Oliko hän Tywinin henk. koht. huora, jonka Tywin lähetti vakoilemaan Tyrionia? Hänhän oli tottunut luksukseen ja oli kotoisin kaukaa.

Jon muuten on toinen hahmo, jota ajattelin Martinin säästelevän,

Säästelevän?! Luitko kenties A Storm of Swordsin, jossa hänen täytyy kääntää selkänsä perimmäisille arvoilleen ja veljeskunnalleen, ja jossa hänen täytyy sisällään käydä kamppailua kahden armeijan ja lojaliteetin välillä, ja jossa hän rakastuu, ja joutuu hetimiten taistelemaan rakastamaansa naista vastaan, ja menettää tämän? Ja on jatkuvasti kuolemanvaarassa?

Kaikkiaan ADWD oli hyvin nautittavaa luettavaa, ja vastoin joidenkin fanien väitteitä, tarina meni siinä eteenpäin. Siinä lisättiin kierroksia jo entisestään myräkkänä riehuvaan eepokseen. Pahoitteluni mammuttiviestistä.
« Viimeksi muokattu: 25.Huhtikuu 2012, 15:26 kirjoittanut Tapsa » tallennettu

Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #39 : 25.Huhtikuu 2012, 20:57 »

Tapsa, viestisi luki mielellään ja ne eivät tuntuneet liian pitkiltä. Juuri tällaista keskustelua kaipaan foorumille!

Quentyn oli symppis tyyppi, pidin hänestä, hänen empimisistään ja määrätietoisuudestaan, peloistaan ja lopulta hirvittävästä kohtalostaan. Hänen tarinansa oli hyvä lisä.

Kiva, että muitakin Quentyn-faneja löytyy! Kuten mainitsin ketjussa aiemmin, oli hän suosikkini Dancen uusista näkökulmahenkilöistä. Netissä monet ovat sanoneet Q:ta tylsäksi tai turhaksi hahmoksi.

Lainaus
Tässä eksoottisessa itäisessä mantereessa on aika isossa osassa allegorisuus Yhdysvaltojen nykypolitiikan kanssa… Se on kiinnostavaa, mutta ei ehkä ihan niin kiinnostavaa kuin Westeros. Ehkä ongelma on se, että kun alusta asti ollaan oltu pseudokeskiaikaisessa eurooppalaistyylisessä maailmassa, muille miljöille ei oikein sula, koska niitä ei ole odottanut.

Luin eräällä foorumilla hyvän kirjoituksen lännen ja idän eroista, jossa käsiteltiin mainitsemiasi asioita. Westerosta varten Martin on tutkinut tarkasti todellista Länsi-Euroopan keskiaikaa, ja Seitsemän kuningaskuntaa tuo mieleen erityisesti Britannian. Mutta Essoksen kuvauksessa keskitytään tosiaan eksoottisten yhteiskuntien esittelyyn ja orientalismiin. Tämä ero varmasti häiritsee monia.

Uskon, että itäisessä maailmassa näkyy Jack Vancen vaikutus. Martin ihailee suuresti Vancea, jonka tarinoissa usein tavataan omituisia kulttuureja. Erityisen "vancelaiselta" tuntui toisen Quentyn-luvun kohta, jossa kerrottiin yunkailaisten aatelisten johtamista eriskummalisista sotajoukoista.


Jonin kohtalosta on ollut kiehtovaa teorisointia. Kuten se, että hän palaa elämään samanlaisessa muodossa kuin Coldhands ja ryhtyy uudeksi Yökuninkaaksi (legenda Night's Kingistä). Itse luulen, että Jon palaa jossain muodossa henkiin, mutta aikaisintaan The Winds of Winterin loppupuolella. Melisandre toimii aluksi näkökulmana Muurilla. Uskon Jonin olevan uudestisyntynyt Azor Ahai ja että hän lähtee vaeltamaan äärimmäistä pohjoista kohti Vanhan Nanin tarinoiden Viimeisen sankarin tapaan.

Jaa, musta Tyrionin meriseikkailu oli hienoa antia! Kääpiö ja Jorah Mormont seikkailivat ja sanailivat katkerina toisilleen ja tulivat myydyiksi orjiksi, siinä oli sitä aitoa fantasiaseikkailun henkeä ja Martinille sopivaa synkkyyttä samassa paketissa, jopa huumoria!

Olen samaa mieltä tästä. Tyrion vietti merellä vain kaksi lukua, joten jakso ei edes kestänyt kovin pitkään.

Lainaus
Pidin kyllä jokseenkin myös Aeronista

Minäkään en Aeron Greyjoyta inhoa, hän on ihan onnistunut hahmo. Toisaalta ainutkaan Martinin luomista kertojahenkilöistä ei ole mielestäni tylsä tai tunnu turhalta, se on yksi sarjan suurimmista vahvuuksista. Jokaisesta lukee kiinnostuneena. Faneilta löytyy paljon valitusta siitä, kuinka Sansan luvut rasittavat, Catelyn on hirveä tai Dany-osuudet hypitään yli. Jordanin Ajan pyörän viimeisimmissä osissa minäkin huokaisen syvään Elaynen näkökulman alkaessa, mutta Martinin hahmot eivät aiheuta tällaista reaktiota.

Lainaus
Kaikkiaan ADWD oli hyvin nautittavaa luettavaa, ja vastoin joidenkin fanien väitteitä, tarina meni siinä eteenpäin. Siinä lisättiin kierroksia jo entisestään myräkkänä riehuvaan eepokseen.

Eräs Dancesta tykännyt fani väitti selvittäneensä asiaa ja saaneensa tulokseksi, että ADwD:ssa tapahtui enemmän kuin yhdessäkään edellisistä osista. En sitten tiedä, miten objektiivisesti ja millä kriteereillä "tutkimus" oli tehty, mutta minun makuuni juoni eteni aivan tarpeeksi. Kirjasta löytyi sarjan tähän asti merkittävimpiä tapahtumia kuten Targaryenien Westeroksen takaisinvaltauksen alkaminen, villien asuttaminen Muurin toiselle puolelle ja (ainakin hetkellinen) rauha Yövartion kanssa, Branin saapuminen metsän lasten luolastoon, Danyn lento varttuneen lohikäärmeen selässä, Varysin tavoitteiden paljastuminen sekä Stannisin muodostama liittouma ja sotaretki etelään Muurilta.
« Viimeksi muokattu: 25.Huhtikuu 2012, 21:23 kirjoittanut Jussi » tallennettu
Sivuja: 1 [2] 3   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional