Tänään olemme tekniikan maailmassa (emme kuitenkin kapiteelialkukirjaimin), pari sanaa lentokoneenmoottoreista.
"Tuttu korkkareista!". Toisen maailmansodan aikaisissa potkurikoneissa tapasi (ja tapaa edelleenkin sikäli kun näitä sotalintuja joskus taivaalla näkyy) olla kahdenlaisia moottoreita: nestejäähdytteisiä rivi- ja V-moottoreita sekä tähtimoottoreita. Asiantila on helppo nähdä koneesta jo ulospäin, ensinmainitut ovat sulavan linjakkaita, jälkimmäiset taas jykevän tylppäkuonoisia (paitsi tietysti jos moottoreita on useita ja ne ovat siivissä, mutta sama design niissäkin silti näkyy). Kuvaavat esimerkit hakaristikerhon väreissä:
Rivi -ja V-moottorit toimivat periaatteessa niinkuin nykyajan autonmoottorit (jos ette tiedä miten nelitahtinen autonmoottori toimii, ette saa kyllä mitään selvää tästä postauksesta muutenkaan), sylintereitä voi tosin olla enemmänkin kuin nykyautojen korkeintaan kuusi rivissä tai kaksitoista V-muodostelmassa; moottorin on tarkoitus pyörittää potkuria, joten se on tietysti asennettu pitkittäin, eikä moottorin pituus haittaa ketään. (Autovalmistajat ovat valitettavasti olleet eri mieltä heti V-moottorin keksimisen jälkeen. Suora kasi on
suorastaan naurettavan pitkä ja niinpä "veekasista" tulikin ison amerikkalaisen moottorin symboli)
Tähtimoottori on erikoisempi konstruktio. Nimensä mukaisesti sylinterit sojottavat yhden pisteen ympärillä eri suuntiin ja männät pyörittävän lyhyttä kampiakselia yhdestä kohtaa. (Vähän niinkuin Harley Davidson, mutta enemmän sylintereitä). Sylintereitä on lähes aina pariton määrä, nythän puhutaan nelitahdista, joten kehää kiertää "sytytysaalto", joka laukaisee joka toisen sylinterin (väliinjääneillä on tietysti meneillään imutahti ja ensi kierroksella toisinpäin) jakäynti pysyy tasaisena. Tällaista sylinteriryhmää voi tehokkaasti jäähdyttää ilmalla.
Tähtimoottorista pidettiin sotilaskäytössä mm. sen toimintavarmuuden takia. Sotilaskoneissa kun on alituisena ongelmana, että joku ampuu niitä, ja jos nestejäähdytteistä moottoria ammutaan jäähdyttimeen, jäähdytysneste tulee pihalle ja se siitä moottorista hyvin pian (tuttu episodi tuhansissa elokuvien autotakaa-ajoissa). Tähtimoottorista taas voi ampua jopa sylinterin irti ja hyvällä tuurilla se käy silti jotenkin, ehkä jopa tuo koneen takaisin kentälle.
Mutta asiaan, ja nyt dieselpunkkarit ja ilmapiraatit huomio, kun joskus vuosisadan vaihteessa kirkkaalla Saksan taivaalla lensi sotalinnut selässään ilmojen ritarit verileikeissään, oli käytössä nykypäivän mittapuulla aika erismerkillinen moottori, rotary engine – joskus käytetään nimitystä rotary radial engine erotuksena Felix Wankelin kiertomäntämoottorista, jota myös kutsutaan rotary engineksi, mutta jolla ei ole mitään tekoa näiden vekottimien kanssa. Wikipedia ehdottaa suomennokseksi "rotaaria".
Niin, Sopwith Camelissa ja kolmitaso-Fokkerissa oli "käänteinen" tähtimoottori, jossa sylinterit pyörivät paikallaan olevan kampiakselin ympärillä, ja potkuri on yksinkertaisesti kiinnitetty sylinteriryhmään.
Tässä video – sylinterit tosin näyttävät pyörivän paitsi eri vauhtia kuin propelli, jopa väärään suuntaan, mutta tehän tiedätte tämän kärrynpyörät lännenelokuvassa-ilmiön?)
Tällainen moottori ei vaadi erillistä vauhtipyörää (pyörivä sylinterilohko ajaa saman asian), joten se on kevyt ja kuitenkin tasaisesti käyvä. Toisaalta sylinterit saavat paljon jäähdytystä, kun ne paitsi etenevät ilmassa eteenpäin, myös pyörivät – ajan metallurgian huomioiden tällä saatiin riittävästi lisätehoa, jotta järjestelyssä oli järkeä.
Toisaalta häntä heiluttaa koiraa, koneen yrittäessä pyörittää lohkoa, lohko yrittää pyörittää konetta. Tehokkaat hävittäjät, kuten Sopwith Camel, osoittautuivat hyvin konstikkaiksi lennettäviksi, oikealle kääntyminen(!) kovin matalalla oli suorastaan vaarallista. Useissa koneissa (kuten juuri mainitussa Camelissa) käytettiin yksiventtiilistä (per sylinteri) Monosoupage-moottoria, jossa ei ollut kaasutinta eikä kaasun säätöä. Moottorin ja sitä kautta koneen nopeutta piti säädellä kaikenlaisilla kytkimillä, jotka katkaisivat sytytyksen koko mooottorista tai osasta sylinterejä (yhdeksänsylinterinen on käytännöllinen, se käy melko tasaisesti myös kuudella tai kolmella pytyllä) Polttoainetalous oli kehno, ja ainoa kelvollinen voiteluaine oli polttoaineen sekaan sekoitettu risiiniöljy, jota niin ikään kului kauheita määriä. Osa öljystä paloi, mutta myös palamatonta risiiniöljyä lensi joka paikkaan – pilotit pyyhkivät lentolasejaan niihin kuuluisiin pitkiin kaulahuiveihinsa. Saattoihan joku vahingossa nielläkin lentävää öljyä.
Päivä oli kaunis kuin morsian. Lensimme muodostelmassa 300 jalassa. Hunnit hyökkäsivät auringosta. Olin juuri paskonut housuuni.Mutta kuunnelkaa miten tuo hökötys käy. Kyllä, moottori on ehjä.
Jotain hyvin romanttistahan tuossa ajassa on, jolloin ihmiset yrittivät pysyä ilmassa, täysin vieraassa elementissä, tuollaisilla kangaspuilla.
