Patrick Rothfuss

[Jussi]

Lachesis: Minuakin The Name of the Windin hypetys vähän ihmetytti, varsinkin puhe parhaasta esikoisfantasiaromaanista yli 30 vuoteen. Mutta jatko-osa The Wise Man's Fear oli niin hyvä, että se oikeuttaa kaiken hehkutuksen. Toisaalta pidin jo avausosassa kovasti kirjailijan kielenkäytöstä sekä tarinan rakenteesta välinäytöksineen. Kvothen rahahuolet ovat jatkossakin tärkeä osa juonta...

Rothfussin espanjalaiskustantaja laati hienon mainosvideon Wise Man's Fearin käännöksestä:
http://www.youtube.com/watch?v=pK_YAeTcJBg

[Antti]

Tuulen nimi luettu.

Ihan erilainen kuin luulin, mutta sitäkin parempi. Erilaista ja omalaatuista fantasiaa, mikä on hyväksi. Toimivaa kerrontaa alku-, loppu- ja välinäytöksineen. Teksti myös oli selkeää. Yhdellä sanalla sanottuna kirja on fantastinen.

Olen nyt viime aikoina yrittänyt keskittyä lukemaan kirjoja, jotka eniten kiinnostavat. Tuulen nimi lukeutui yhdeksi eniten kiinnostavimmista. Ehdoton hankinta omaan kirjakokoelmaan.

The Wise Man's Fearia odotellessa suomennettuksi pitää jatkaa muiden kiinnostavien listan jäsenten lukemista.

[Iivari]

140 sivua takana, ja pidän lukemastani kyllä paljon. Aivan seinille ei heittele, mutta samalla tavalla kuin Locke Lamoran valheissa, peruskaavasta ollaan päästy sen verran kauas, että koko ajan odottaa, että mitä mahtaa seuraavaksi olla vähän raadollisemmin. Sinänsä ihmeen tuntua on aivan riittävästi, ja muutama mysteerikin selkeästi odottaa jatkoa. Henkilöhahmoista on saatu sympaattisia ja uskottavia, mutta vähän sama uhkaa kuin Locke Lamorassakin, päähenkilön ylivertaisuus, vaikka edeltääkin isoja traagillisia kohtauksia ja on osittain edellytyskin niihin, on silti sillä hilkulla, että ei ole epäuskottavaa.

Sinänsä pidän todella paljon kielestä, mutta kieltämättä yksi tuorein silmin tehty oikoluku olisi vielä tehnyt kirjalle terää. En minä vieläkään Satun suomennoksen kielestä sinänsä löydä moisia tönkköyksiä tai häiritseviä englantiseuraamuksia, joista jotkut ovat valittaneet, mutta selkeitä typoja ja muutamia epäselviä sanoja on vilissyt riittävästi, jotta niihin on kiinnittänyt huomiota, varsinkin kun kirjaa on lukenut sellaisissa kymmenen sivun pätkissä, joissa usein on tullut sekä alussa että lopussa jokin oikoluettavuus vastaan.

Odotukset korkealla edelleen ^^

[Iivari]

Vähän sama fiilis kuin Robin Hobbin Salamurhaajan oppipojan jälkeen, tarina jäi ihan kesken, vaikka mukamas saatiinkin jonkinlainen lopetus. Ei kirja minusta saanut aivan kertaelämäkokemusta irti, mutta kyllä se kieltämättä varsin hyvä kirja on. Toivottavasti Wise Man's Fear saadaan suomennettua jo ensi vuonna, olisi epämukavaa odotella reilusti yli vuosi, sen verran koukuttava tarina kuitenkin oli.

Jotenkin en myöskään voi olla vertaamatta Tuulen nimeä Locke Lamoran valheisiin, ja vaikka molemmat ovat erittäin hyviä kirjoja ja jakavat monet vahvuudet, myönnän, että olisin kaivannut Rothfussilta ehkä hivenen ronskimpaa otetta tiettyihin kohtiin, ja kertomatta jättämisiä oli pari liikaa, jotta ne olisi voinut jättää huomiotta. Ei se kirja lastenkirjaksi muutu sillä, että jätetään seksi tai muut ruumiintoiminnot kuvailematta ja viitataan vain perinteisellä verhojen sulkeutumisella tapahtumiin... Vaikka lastenosastolta tuokin kappale Kauniaisista näytti tulleen.

[Tiuku]

Vaikka lastenosastolta tuokin kappale Kauniaisista näytti tulleen.

Kauniaisten kirjaston koko fantasiaosasto on lastenosaston puolella, joskin se ikäänkuin kääntyy osin myös aikuistenosaston suuntaan. Lisäksi löysin koko aikuistenosaston läpikäydessäni kaikenlaista, minkä olen tottunut näkemään lastenosastolla (siis joku Ruohometsän kansa ja Kiplingin Viidakkokirjat olivat siellä, samoin muutamia L.M. Montgomeryn kirjoja jotka voisin vielä laskea Anna- ja Runotyttö-kirjojen joukkoon tyttökirjoiksi) - toisaalta mahdollinen nuortenosasto on tosi pieni, koska minä en ole sitä vielä löytänyt. Ehkä se on se pari pientä hyllyä nurkassa. Toisin sanoen sitä ei ole ehkä noteerattu lastenosastosta erillisenä.

[Jussi]

Iivari: minulla oli samankaltaisia ajatuksia kirjan lukemisen jälkeen. Rothfussin brittikustantaja markkinoi ensi maaliskuussa ilmestyvää The Wise Man's Fearin nidottua laitosta näin:

Sequel to the extraordinary THE NAME OF THE WIND, THE WISE MAN'S FEAR is the second instalment of this superb fantasy trilogy from Patrick Rothfuss. This is the most exciting fantasy series since George R. R. Martin's A SONG OF ICE AND FIRE, and a must-read for all fans of HBO's GAME OF THRONES.

En nyt tiedä, pitävätkö HBO:n tv-sarjan katsojat automaattisesti Kingkiller Chroniclesta...

Tuntemattomiin maailmoihin -blogi arvosteli TWMF:n.

[Iivari]

Kun mun viestissäni oli vähän niin kuin kaksi ajatusta, niin on pakko kysyä, että kummanlaisia ajatuksia sinulla oli, keskenjäämisestä vai ronskiuden puutteesta? Vai jaatko molemmat tapaukset?

[chocolate]

Mukavaa lueskella kommenttejanne ja huomata, että mulla tuli mieleen samantapaisia juttuja kuin muillakin... Nautin kirjan lukemisesta, mutta muutama asia tökki/häiritsi välillä. Eniten ehkä se Kvothen ylivertaisuus, se miten hän on sittenkin aika tyypillinen sankarihahmo, erittäin taitava ja lahjakas "taviksiin" verrattuna jne. Minusta Locke Lamoran valheet on tähän verrattuna persoonallisempi, omaperäisempi teos.

Myös typot häiritsivät, ja olisin itse myös kaivannut vielä yhtä oikolukukierrosta. Minusta siis suomennos on hyvä ja tuntuu sujuvalta kaikin puolin, mutta ihan yksinkertaiset kirjoitusvirheet häiritsivät. Niitä oli enemmän kuin mitä nyt on ollut vaikkapa muissa lukemissani uutuuskirjoissa.

Minun makuuni kirjan kerronta on myös aavistuksen jaarittelevaa ja itseään toistavaa: minulle olisi riittänyt vähemmätkin maininnat mm. Kvothen rahapulasta ja nälästä.

No, siinä negatiiviset puolet, mutta kuten sanoin, nautin kirjasta. Se oli mukava lukukokemus ja juuri sellaista perinteistä fantasiaa, josta pidän. Tarina jäi sellaiseen vaiheeseen ja tulevasta vihjailtiin niin, että odotukset seuraavaan osaan ovat korkealla. Sen aion hankkia itselleni heti kun vain saa suomeksi! Sitä jään odottamaan enemmän kuin Ase itse -kirjan jatkoa.

[Jussi]

Kun mun viestissäni oli vähän niin kuin kaksi ajatusta, niin on pakko kysyä, että kummanlaisia ajatuksia sinulla oli, keskenjäämisestä vai ronskiuden puutteesta? Vai jaatko molemmat tapaukset?

Vastaukseni on joo viimeiseen lauseeseen. Olen vielä samaa mieltä siitä, että kirja ei hyvyydestään huolimatta ollut mikään mahtava lukukokemus. Minunkin teki mieli saada heti jatkoa päästyäni viimeiselle sivulle.

Tuulen nimeä on kritisoitu "nuortenkirjamaisuudesta", ja voin osittain allekirjoittaa väitteet, varsinkin Martiniin, Lynchiin ja Abercrombieen verrattuna. Kuten mainitsin ketjussa aiemmin, pidin Locke Lamoren valheista Rothfussin esikoista enemmän.

Tarina jäi sellaiseen vaiheeseen ja tulevasta vihjailtiin niin, että odotukset seuraavaan osaan ovat korkealla. Sen aion hankkia itselleni heti kun vain saa suomeksi! Sitä jään odottamaan enemmän kuin Ase itse -kirjan jatkoa.

Minä tykkäsin Tuulen nimestä ehkä vähän enemmän kuin Ase itsestä. Abercrombien trilogia paranee huimasti seuraavissa osissa, joten suosittelen jatkamista sen parissa. Rothfussilla muuten menee lujaa Risingin tilastoissa:

Parhaat kirjat 2010

Parhaat kirjat kaikilta vuosilta

Suosituimmat kirjailijat

No 39 arvosanaa ei vieläkään ole kovin suuri määrä. Abercrombie näkyy ainoastaan kirjailijat-listauksessa. Ase itse on saanut tietokannassa kaksi lukijaa Rothfussia vähemmän, vaikka suomennos on ollut pidempään markkinoilla.

[Jussi]

Rothfuss vastaili lukijoiden kysymyksiin. Pari kiinnostavaa tietoa:

I am thinking of doing a book set a long time ago. Back in the mythic pre-history of the world.....

Kysymys: "Are you planning or in the process of writing any other stories set in the same world?"

Yup. At least one of them will be coming out next year. Maybe two.

Fantasy Faction haastatteli äsken kirjailijaa.

[Jussi]

George R.R. Martin puhuu The Wise Man's Fearistä:

Any of those books would be worthy nominees, but none of them were the best epic fantasy I read last year. For my money, that has to be THE WISE MAN'S FEAR, by Patrick Rothfuss.

WMF is the second volume in Rothfuss's Kvothe series, and it took him nearly as long to write it as I took for A DANCE WITH DRAGONS (hey, I'm glad it did, he drew some of the fire). But it was worth the wait. I gulped it down in a day, staying up almost to dawn reading, and I am already itching for the next one. He's bloody good, this Rothfuss guy. THE WISE MAN"S FEAR should rightly contend not only for the Hugo, but also for the World Fantasy Award.

Olen samaa mieltä. Lukemistani viime vuonna ilmestyneistä eeppisistä fantasiaromaaneista nostan kyllä A Dance with Dragonsin sekä R. Scott Bakkerin The White-Luck Warriorin TWMF:n edelle.


Rothfuss haluaa kiittää kustannustoimittajaansa Betsy Wollheimia siitä, että Wise Man's Fearistä tuli niin onnistunut teos. Wollheim antoi kirjailijalle aikaa hioa romaani kuntoon.

When I turned in my horrendously rough, patchwork first draft, Betsy told me that we needed to move the publication date so I had the time I needed to make the book better. I fought her on it, but she insisted. In doing so, she not only kept book two from being a incoherent, patchwork mess, but she she probably saved my entire career as well…

Luckily, Betsy knows what she’s doing. If not for her, I would have panicked, rushed, cut corners, and the end result would be that The Wise Man’s Fear would have been ‘meh’ at best. And more likely it would have been an absolute pile of shite.

[Jussi]

The Wise Man's Fear on nyt saatavilla pokkarina, esimerkiksi AdLibris toimittaa 8,90 eurolla. Pituudeksi on merkitty 1107 sivua.

Luettuja maailmoja -blogi arvosteli tammikuussa Tuulen nimen.

[Werian]

Tuulen nimi oli kirja jonka kantta kävin silittelemässä koko viime kevään kirjakaupassa. Ajattelin, että vielä jonakin päivänä minulla köyhällä on varaa ostaa se itselleni.
 Sitten viime syksynä koitti se ihana päivä jolloin marssin Akateemiseen kirjakauppaan ja ostin viimeisen kappaleen(nyt sitä on kyllä tullut uudestaan).
 Kaikesta huolimatta aloitin kirjan lukemisen oikeasti vasta *kröhöm* eilen koulukiireiden takia. Ja täytyy kyllä myöntää, että on ihan poskettoman hieno!

[Fantasyfan]

Tulipa Tuulen nimi itsekin luettua, kun se oli saanut osakseen niin paljon kehuja. Sinäänsä ihan kiva tarina (joka ei saa kunnon lopetusta), mutta ei ehkä ole kaiken sen hypen arvoinen. Annoin kuitenkin neljä tähteä viihdyttävyydestä ja kokonaisuudesta. Wise Man's Fear on tällä hetkellä kesken ja se tuntuu jatkuvan niin kuin kyseessä olisi yksi sama kirja.

Loistavan kirjan odottaisin jäävän pyörimään ajatuksiin, mutta tämä tarina tuntuu unohtuvan varsin nopeasti.

[Daliden]

Mitenkäs Tuulen nimi pärjää käännöksenä? Name of the Windihän on ihan hämmentävän kaunista kieltä, paikoitellen GG Kayn tasoa.

[Iivari]

Sekä suomennos että vironnos olivat mielestäni varsin kauniisti ja kelvosti tehtyjä.

[Mab]

Myös mun mielestä suomennos oli ihan hyvä. Jonkun verran typoja sattui silmiini, mutta en käännöksessä itsessään huomannut paljoakaan valittamista. Kaunista tekstiä. On kuitenkin syytä ehkä mainita, että olen lukenut The Name of the Windin ja Tuulen nimen molemmat vain kertaalleen, joten en muistanut alkuperäistekstiä niin hyvin ulkoa, että olisin edes voinut huomata jotain asiavirheitä tai vastaavia.

Jussin yllytyksestä Hobb-ketjussa ajattelin kirjoittaa myös joitain ajatuksiani itse kirjoista. Pikaisesti silmäilin aiempia kommentteja ja huomasin, että monissa asioissa komppailen jo tänne kirjoittaneita. Ihan pidän kyllä molemmista kirjoista, mutta mun pitäisi varmaan lukea ne uudestaan ja peräkanaa, jotta osaisin paremmin arvioida niitä ja niiden eroja. Ykköskirja oli monessa suhteessa aika peruskasvutarina. Rakenteellisesti ongelmana oli, että se tuntui olevan pitkälti pohjustusta vailla kunnollista tarinankaarta. Pidin varmaankin eniten Kvothen vaiheista kaupungissa (olikohan nimi Tarbean?) ja yliopisto oli myös mielenkiintoinen paikka. Kakkoskirjasta on mulla paljon ehtinyt jo unohtua, mutta sen muistan, että koko alkupuoli vaikutti vanhan kertaukselta. Sitten kun Kvothe lähti yliopistolta suureen maailmaan, kirja lähti rullaamaan paremmin. Vintas-jaksosta tykkäsin. Kakkososassa oli se hyvä puoli verrattuna ykkösosaan, että se ei ollut niin paljon itseään toistava ja kerrontakin taisi tuntua hiotummalta. Uudet hahmotkin olivat muistaakseni yleisesti ottaen kiinnostavampia kuin monet ykkösosassa esitellyt. Toisaalta kakkoskirja tuntui ehkä hajanaisemmalta ja siinä oli sellaisia osioita - kuten Kvothen aika Felurianin luona sekä sen taistelijaheimon luona (jonka nimeä en nyt saa päähäni) - joista en juurikaan kiinnostunut. Felurian-pätkä oli turhan venytetty ja taistelijaheimo ei vaikuttanut kovinkaan omaperäiseltä tai kaikilta osin edes uskottavalta.

Välillä siis molemmissa kirjoissa oli sellainen fiilis, että voisi tiivistää tai mennä eteenpäin vauhdikkaammin, mutta toisaalta, monesti tuntui myös siltä, että lukuisat yksityiskohdat ovat siellä syystä. Että nyt ei vielä huomaa liittää palasia yhteen, mutta jotain merkitystä niillä kuitenkin on kokonaisuuden ja jatkon kannalta (joitain hoksaamiskokemuksia oli jo tässä vaiheessa). Kaiken kaikkiaan Rothfussin kehittelemä maailma on mielestäni uskottavan tuntuinen ja chandrian-juonikuvio erityisen mielenkiintoinen. Tykkään kuinka se tavallaan häämöttää takapiruna Kvothen vaiheille, mutta ei kuitenkaan dominoi liikaa tai aukene liian nopeasti.

Suurin ongelma mulle kirjoissa oli varmaankin itse Kvothe ja osittain myös muu henkilökaarti. Monet hahmoista jäivät yksiulotteisiksi tai valjuiksi. En edes muista Kvothen kaveriporukan nimiä. Ambrosen ja Dennan kyllä muistan, mutta A. oli niin selvästi jonkinsortin arkkivihollista/vastinparia ja D. salaperäistä & sähäkkää sydämen valittua, etten oikein vaikuttunut heistä henkilöhahmoina. Toisaalta tykkäsin kyllä kovasti esimerkiksi Devistä ja Aurista. Olen tuolla Bakker-ketjussa tölvinyt Bakkeria siitä, että hänen PoN-trilogiansa naisanti ei ole mielestäni toimiva. Kuvitteellisesta maailmasta tulee paljon elävämmän ja uskottavamman oloinen, kun naisiakin on sijoiteltu luontevasti sinne ja tänne, ilman suurempaa meteliä, eikä heitä ole kirjoitettu ensisijaisesti naishahmoiksi. Rothfussilla Devi on hyvä esimerkki onnistuneesta hahmosta. Sen sijaan Kvothen suhteen en osaa olla yhtä tyytyväinen ja se on sääli, sillä kerrontatyylin takia Kvothesta olisi melkeinpä pakko pitää, jotta lukukokemuksesta voisi kunnolla nauttia. Kvothe vain on liikaa... liikaa. Hän ei ehkä ole varsinainen Mary Sue, sillä hänellä on selviä vajaavaisuuksia (esim. itsekeskeisyys, virheisiin sortuminen, kärsimättömyys), mutta vielä enemmän hänellä on ties mitä taitoja. Kaveri hallitsee sympatian harjoittamisen, musisoinnin, näyttelemisen, sukkelasanaisuuden, akateemisuuden, taskuvarkaana toimimisen, miekkailun ja vaikka mitä. Onhan Kvothen kaikilla pätemisillä jonkinlainen pohja, mutta en kyllä saa mitenkään itseäni uskomaan, että kukaan voisi niin lyhytaikaisella koulutuksella ja helposti omaksua tai oppia niin paljon kuin mitä Kvothe on saavuttanut lapsuus/teinivuosiensa aikana. Ja kun tähän vielä lisätään Kvothen tausta (aluksi romanttista mustalaiselämää, sitten tragediaa orpoutumisen tiimoilta), jossain määrin epäuskottava kituuttaminen yliopistolla (ei tullut rahapulasta säännöllisin ajoin kärsivälle Kvothelle mieleen esimerkiksi tuutoroida heikommin pärjääviä? Ja minkä ihmeen takia täytyy aina löytyä sekä sellaisia opettajia, jotka vihaavat päähenkilöä että sellaisia, jotka ottavat hänet siipiensä suojaan?), ja vielä pisteenä i:n päällä leimuavan värinen kliseetukka (olisi hauskempaa, jos Kvothe värjäisi hiuksensa), niin aikamoinen ähky tulee.

Se kuitenkin on Kvothessa tietty kiinnostava puoli, että mitä hän oikein on tehnyt päätyäkseen sellaiseen jamaan kuin mitä hän kehyskertomuksessa on ja kuinka luotettava hänen selontekonsa ylipäätään on. Kvothe ihan avoimesti kertoo liioitelleensa/järjestelleensä joitain asioita saadakseen haluamaansa mainetta (ja jotkut jutut paisuivat legendaarisemmiksi ilman Kvothen myötävaikutusta), skippaa sellaisia asioita joista ei syystä tai toisesta halua puhua tarkemmin, ja näyttäisi myös vääristelevän, tahallisesti tai tahattomasti (ainakin Bastin näkemykset olivat välillä erilaisia Kvothen kertoman kanssa). Eli Rothfussilla on selkeästi mukana myös kommentaaria sankaritarinoista, minkä antaa kirjoille kivan lisätason.

Kyllä mä jatkoa Kvothen tarinalle odotan ihan kiinnostuneena, vaikka en toistaiseksi täysin myyty olekaan.

[Jussi]

Mab: kiitokset hyvästä analyysista. Vaikka kirjat (varsinkin toinen osa) iskivät minuun kovemmin, olen monista kohdista samaa mieltä. Itse luin trilogian avausosan englanniksi keväällä 2009, ja noin vuosi sitten uudestaan suomeksi juuri ennen The Wise Man's Fearin aloittamista. Uskon, että tämä auttoi TWMF:n sisäistämisessä.

Rothfuss vastaili fanien kysymyksiin kahdessa erässä. Kiinnostavia vastauksia:

There are two whole chapters that used to be in book one, that are now going to show up in book three. They work much better there.

After you’ve finished the third book, what areas of this world are you interested in exploring?

I don’t see why I have to wait. I’m writing a few shorter pieces right now that explore some pieces of the world. Modeg, most notably.

Are you planning more books in this world?

Yup.

What was the trickiest bit of WMF to get right?

The beginning. I bet I spent an entire year trying to figure out how to make the opening section work properly.

Can you tell us about any locations we haven’t seen yet which we’ll be visiting on D3?

I suppose it doesn’t hurt to say that Kvothe will be visiting Renere, the three part city.

Los Angeles Times haastatteli kirjailijaa maaliskuussa.

Sarjan toisen osan vironkielinen käännös Targa mehe hirm on näköjään julkaistu. Milloinkohan saamme suomennoksen...

[Jussi]

The Wise Man's Fear voitti yleisöäänestyksellä jaettavan David Gemmell Legend Awardin! Taakse jäivät mm. Joe Abercrombien The Heroes ja viimevuotisen voittajan Brandon Sandersonin The Alloy of Law.

Kun TWMF:n nidottu laitos ilmestyi Yhdysvalloissa maaliskuussa, sitä mainostettiin lehdessä George Martinin kehuilla.

[Jussi]

Rothfuss haluaa kiittää kustannustoimittajaansa Betsy Wollheimia siitä, että Wise Man's Fearistä tuli niin onnistunut teos. Wollheim antoi kirjailijalle aikaa hioa romaani kuntoon.

Rothuss puhuu uudessa blogimerkinnässään tarkemmin samasta asiasta. Bloggaus on todella kiinnostavaa luettavaa, kirjailija mainitsee TWMF:n versiosta vuodelta 2007:

1. The manuscript I gave Betsy was 150,000 words shorter than the eventual print version of the book.

2. Vashet didn’t exist. At all.  Bredon didn’t exist. At all.

3. There was no Adem hand talk. No tak. No ring rituals in Severen.

4. There are whole chapters that were nothing more than this:

             Chapter 31: [need title]

             (Something happens with Ambrose here.)

That’s how bad parts of it were.

Rothfuss oli kuitenkin luvannut julkisesti, että kirja ilmestyy 2008, ja yritti tosissaan saada sen valmiiksi. Terveyskin meinasi mennä, kunnes kustannustoimittaja puhalsi pelin poikki.

After that she gave me the space I needed to figure out what the hell I was doing. Time to get my head together. When I gave her the much better draft of the book, she argued with me about some of the bad choices I’d made, and we hammered them out together.

In a nutshell, she saved my career. Probably saved my relationship and my mental health, too.