Patrick Rothfuss

[Jussi]

The Name of the Wind on nyt saatavilla pokkarina. AdLibris myy pokkariversiota 7,30 eurolla, Booky.fi:n hinta on vähän kovempi.

[Jussi]

Sarjan toisen osan, The Wise Man's Fearin juoniselostus:

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

"There are three things all wise men fear: the sea in storm, a night with no moon, and the anger of a gentle man."

An escalating rivalry with a powerful member of the nobility forces Kvothe to leave the University and seek his fortune abroad. Adrift, penniless, and alone, he travels to Vintas, where he quickly becomes entangled in the politics of courtly society. While attempting to curry favor with a powerful noble, Kvothe discovers an assassination attempt, comes into conflict with a rival arcanist, and leads a group of mercenaries into the wild, in an attempt to solve the mystery of who (or what) is waylaying travelers on the King's road.

All the while, Kvothe searches for answers, attempting to uncover the truth about the mysterious Amyr, the Chandrian, and the death of his parents. Along the way, Kvothe is put on trial by the legendary Adem mercenaries, forced to reclaim the honor of the Edema Ruh, and travels into the Fae realm. There he meets Felurian, the faerie woman no man can resist, and who no man has ever survived. Under her tutelage, Kvothe learns much about true magic and the ways of women.

In The Wise Man's Fear Kvothe takes his first steps on the path of the hero and learns how difficult life can be when a man becomes a legend in his own time.

[Freyja]

The Name of the Wind oli tosiaan siinä mielessä hämmentävä lukukokemus, että se tuntui kokonaisuudessaan olevan pelkkää johdantoa. Kirja oli kuitenkin erinomainen, ja annoin sille 5 tähteä engl. puolen kirjatietokannassa, vaikka 4,5 olisi ollut ehkä parempi, mutta 4 liian vähän. Minusta Rothfuss on tyyliltään erilainen kuin esim. Joe Abercrombie ja Scott Lynch. Riippui ehkä lukufiiliksistä, mutta mieleeni pälkähti ajoittain ajatus, että mieshän on toivoton romantikko (tämä ei ole mitenkään negatiivista). Parasta antia kirjassa oli Universityn opiskelijamaailman kuvaus, joka toi elävästi mieleen oman opiskeluajan ja laboratoriotyöskentelyt ja pidin paljon myös loruista ja Ambroselle tehdystä nokkelan pilkkalaulun sanoituksesta. Kvothe ei ollut ylimaallinen sankarihahmo, vaan hyvinkin haavoittuvainen ja valehteli luodakseen itselleen sankarin imagoa selvitäkseen ympäristössään (ainakin tuossa vaiheessa elämäänsä ja oman käsityksensä mukaan).

Tuulen nimi jätti niin paljon auki, että The Wise Man's Fear on pakko lukea ja itse asiassa haluaisin lukea sen heti, mutta pakko sitten odotella ensi kevääseen, kun ei aiemmin ilmesty. Onko joku kustannusyhtiöistä ottanut Rothfussin kääntölistalleen?

Edit// Huomasinkin juuri suomenkielisestä kirjatietokannasta, että Kirjava suomentaa The Name of the Windin ja se oli aiemmin täällä jo mainittu. Kaikki tieto ei osu silmään kerralla :)

[Nasuhorn]

Tulihan tämäkin tiiliskivi pakerrettua loppuun tuossa muutama päivä sitten ja ajattelin siitä muutaman sanasen tähän kirjoittaa. Hyvin monet tuntuvat olevan kirjasta erittäin täpinöissään mutta jossain määrin eriävä mielipidehän tästä tulee. Hyvin spoileriherkkien kannattanee jättää lukematta.
--
Vastaan:
Reilut 700 sivua kirjaa joka on miltei pelkästään takaumana kerrottua pohjustusta tulevia tapahtumia varten on mielestäni jo melko paksua, varsinkin kun kohtaukset toistavat itseään tasaisen varmasti. Kirja loppuu ilman mitään kunnon finaalia, kuin seinään. Mitään varsinaista antagonistia ei nähdä kuin vilaukselta. Rothfussin luoman maailman sympateettinen magiasysteemi prosenttilaskuineen tuntuu kaikkea muuta kuin maagiselta. Maagisessa yliopistossa opiskelu vaikuttaa myös olevan aivan yhtä ikävystyttävää kuin muutenkin, ja yleensäkin fantasiaelementtejä on maailmassa hyvin kitsaasti. Päähenkilö Kvothe on raivostuttavan monilahjakas ihmelapsi ja tympeän itserakas (ei suinkaan perusteetta, Mary Sue). Pahimpana kaikesta -tälle lukijalle- missään vaiheessa ei tullut WHAM!iä tai BANG!iä tai edes sellaista tekstillistä särmää johon olisin satuttanut peukaloni. Minun makuuni turhan kilttiä, taskulämmintä ja ennalta-arvattavaa. Ja nimetkin ovat pääsääntöisesti karseita. Quiche?

Puolesta:
Teksti on tasaisen korkealaatuista, selkeää ja sujuvaa (ja sitä on paljon!) mikä varmaan tekisi tästä hyvän kesämökkikirjan. Kiinnostavia henkilöitä esiintyy. Loppupuolella jotkut kirjan hahmoista uskaltautuvat hieman jo pilailemaan Kvothen egon kustannuksella, ja tästä kehittyy pari ihan hyvää vitsiä. Myös verkkkaaaaiiiineen etenemistahti kiihtyy loppupuolella hieman ja jotain jopa tapahtuu. Toisin kuin niin monissa fantasiakirjoissa päähenkilö ei ole väkivaltainen kuin amerikkalainen poliisi, eikä ryve rahoissa vaikka on yhteiskuntaluokaltaan sikopaimenesta seuraava alaspäin. Päähenkilön krooninen rahattomuus jopa merkitsee jotain - mutta johtaa vain tarinankerronnalliseen toistoon ja toistoon ja toistoon.

Että semmonen kyllähän sen ihan huvikseen luki-tapaus, luultavasti kattelen seuraavankin osan. Kirjailija harhailee kirjassaan toivottomasti mutta on kyllin viihdyttävä että jaksoin kuitenkin seurata, vaikka välillä oli tulla paha uskonpuute. Epäilenpä vaan että jos Kvothen kasvutarina jatkuu nykyisellä vauhdilla tästä tulee vähintään 20-osainen trilogia. Huvittavaa myös että kun nyt muistelen kirjaa kaikki tapahtumat mitä tulee ensimmäiseksi mieleen sijoittuivat kehyskertomukseen...
--
Patrick Rothfuss tuntuu olevan viime vuoden "Se uusi iso fantasiakirjailija joka on pakko löytää kun George R.R. Martinilta ei tullut kirjaa" ilmiö. Scott Lynch ja Joe Abercrombie kuuluvat mielessäni samaan kastiin, ei mitään ansiottomia kirjailijoita todellakaan mutta ei myöskään hypensä arvoisia. Toisaalta myönnän toki että uransa aloittelijoista kirjailijoina kuitenkin kyse, lupaukset on kovat.

Jos minulta kysytään viime vuosien parasta viihdefantasiaa, niin kyllä se on tuo Naomi Novikin Tremeraire-sarja. Sekin suomeksi tulossa, Jees!

[Freyja]

Pelkäksi johdannoksi The Name of the Wind oli liian pitkä, ja editoija olisi saanut siinä tehdä tiukempia ehdotuksia tekstin tiivistämiseksi, ilman että tarina olisi juurikaan kärsinyt.

Maagisessa yliopistossa opiskelu vaikuttaa myös olevan aivan yhtä ikävystyttävää kuin muutenkin, ja yleensäkin fantasiaelementtejä on maailmassa hyvin kitsaasti.

Minusta juuri tuo hyvinkin realistinen kuvaus yliopiston maailmasta teki siitä onnistuneen. Miten turhauttavaa oikeakin yliopisto oli pienelle idealistin alulle. Ensimmäisenä vuonna opeteltiin kaikkia perusjuttuja ja pohjustettiin tulevia vuosia, eikä itse "asiaa" raapaistu kuin pinnalta. Opiskelijaelämän riennot, uudet ihmiset ja ihmissuhteet tuntuivat olevan ensisijalla, vaikka joskus labroissa puurrettiin pitkääkin iltaa.

Hypetys on päivän kirosana. Rothfuss sai siitä osansa. Kun asetetaan lukijoille liian korkeat odotukset, jotka eivät sitten täytykään, niin lukija saattaa arvioida kirjan huonommaksi kuin se onkaan. Abercrombie ei myöskään lunastanut kaikkia odotuksia The First Law -trilogiallaan, jos joihinkin arvioihin on uskominen. Itse kuitenkin pidin siitäkin. Hypetys ei ole kirjailijan vika ja tarinalle kannattaa aina antaa mahdollisuus. Uskoisin, että The Name of the Windin ansiot selviävät vasta seuraavan osan ilmestyttyä. Takaumat jatkuvat, jos The Wise Man's Fearin juoniselostukseen on uskominen - tarinahan kertoo miten Kvothesta tuli legenda. Toivottavasti Rothfussilla on joku, joka sanoo missä kohden kakkoskirjaa voi hieman tiivistellä. Lukukokemus on kuitenkin aina henkilökohtainen kokemus.

(Edit// Hieman asian vierestä ja väärässä viestiketjussakin: Fantasy Hotlistissa käydään juuri keskustelua The Steel Remainsin hypestä ja Abercrombiellakin on oma sanansa siitä sanottavana :))

[Nasuhorn]

Tarkoitukseni ei ollut suinkaan kyseenalaistaa Freyjan tai kenenkään muunkaan henkilökohtaista mielipidettä tästä kirjasta, vaan ajattelin itse asiassa Amazon.comia jonka käyttäjät ovat antaneet Name of the windille tällä hetkellä neljä ja puoli tähteä viidestä, niin hurjan positiiviseen keskiarvoon verrattuna olisin siis poikkeava enkä osannut selitää sitä itselleni muutoin kuin hypen vaikutuksella. Varsin monilla kirjoilla on tosin tuossa kaupassa korkeanlaiset nuo tähtimäärät.

Tuo Freyjan huomio rothfussin todenmukaisesta yliopistoelämän kuvauksesta oli kyllä osuva mutta Kvothehan eteni opinnoissa melkoista vauhtia. Ei siis ihmekään että se tuntui minusta vieraalta, eh? Saapa nähdä millaiseksi kirjasarja kehittyy sitten kun Kvothe siirtyy työelämään ja mitä minä siitä tuumaan ;)

Hypetys epäilemättä aiheuttaa helposti vastareaktion mutta käsittääkseni Name of the wind on esikoiskirjaksi mennyt kaupaksi kuin tuore leipä, että kyllä siitä itse Rothfuss varmaan jotain hyvääkin ajattelee. Saattaa olla että putosin sitten itsekin  tuohon vastareaktiokuoppaan mutta muistan että yritin ihan tietoisesti välttää sitä, ajattelin kirjan avatessani "All right, kerro minulle jotain hienoa!". Tosiaalta esimerkiksi China Mievillen Perdido street stationin onnistuin aikanaan kyllä lukemaan ilman mitään ennakkomainoksia ja muistan vieläkin miten putosin pöydän alle: tyrmäys yllätysiskulla ekassa erässä. Hyvällä tavalla siis :)

Kirjan lukeminen on mielestäni aina hyvin henkilökohtainen kokemus enkä ole niistä juuri kritiikkejä kirjoitellutkaan mutta ajattelin nyt koettaa. Ainakin itselläni niin monet ulkoiset asiat vaikuttavat siihen miten jonkun tekstin kokee että usein minun on vaikea toistaa sitä itsellänikään että miksikäs tämä nyt olikaan niin mahdottoman hieno ja hyvä, tai huono (ja epäilen muuten että Naomi Novikin kirjojen hyvyyteen on vaikuttanut kirjailijattaren kuva takakannessa, hehee).

Eikö sen Wise man's fearin juoniselostus ole jo muuten ihan tämän Name of the windin takakannessa? Kun laskee siinä mainituista sankariteoista kuinka monta jäi vielä suorittamatta nimittäin.

[Freyja]

Minun arvioni kirjoista saa aina kyseenalaistaa (vaikka nyt ei tarkoitus ollutkaan). Pistääpähän miettimään tarkemmin miksi jostain kirjasta pidin ja miksi en :) Hieman itseäni jännittää millainen The Wise Man's Fearista tulee, sillä mielestäni juuri kakkoskirja on usein ollut monien hyvin alkaneiden trilogioiden heikoin lenkki. Jos ensimmäinen kirja saa hyvän vastaanoton, kirjailijalle saattaa tulla ylimääräisiä paineita.

(ja epäilen muuten että Naomi Novikin kirjojen hyvyyteen on vaikuttanut kirjailijattaren kuva takakannessa, hehee).

:D  Ehkä minun positiiviseen asenteeseeni The name of the Windia kohtaan vaikuttaa se, että olen saanut kirjaan Rothfussin nimmarin :)

Eikö sen Wise man's fearin juoniselostus ole jo muuten ihan tämän Name of the windin takakannessa? Kun laskee siinä mainituista sankariteoista kuinka monta jäi vielä suorittamatta nimittäin.

Minulla on kirjan viides painos (hyvin on myynyt siis), ja takakannessa on pelkkiä lainauksia eri tahoilta kuinka upea kirja on kyseessä (mm. Ursula Le Guin, Tad Williams, Orson Scott Card). Kansiliepeissä on sitten lueteltu  Kvothen "sankaritekoja", vaikkakin minusta niihin tekoihin itse päähahmo suhtautuu  surullisesti, ei rehvastellen.

[Jussi]

Minäkin olen ymmärtänyt, että Rothfuss on myynyt erittäin hyvin. Kirja tosiaan kiinnostaa, ja olisin varmasti jo lukenut sen, mutta aion odottaa Kirjavan suomennosta.

Uusin hypetettävä eeppinen fantasiaromaani (The Steel Remainsin jälkeen) taitaa olla Paul Kearneyn syksyllä ilmestyvä The Ten Thousand, joka on viime aikoina saanut blogeissa ylistäviä arvioita. Esimerkkinä viiden tähden arvostelu The Wertzonesta.

[BeeF]

Uusin hypetettävä eeppinen fantasiaromaani (The Steel Remainsin jälkeen) taitaa olla Paul Kearneyn syksyllä ilmestyvä The Ten Thousand, joka on viime aikoina saanut blogeissa ylistäviä arvioita. Esimerkkinä viiden tähden arvostelu The Wertzonesta.

Olen jokunen vuosi takaperin lukenut Kearneyn Monarchies of Godin ja ei tuo nyt niin ihmeesti säväyttänyt. Toki ihan mukiinmenevä paketti heikkoa viimeistä osaa lukuun ottamatta, mutta kokonaisuutena sarjaa vaivasi tietty epätasaisuus. Militanttimenoa ja juonittelua, parhaana antina ehdottomasti Corfen osuudet.

Monarchies of Godin puutteineenkin olisin kyllä ennemmin tai myöhemmin tutustunut uuteen Sea Beggars sarjaan, jopa siitä huolimatta etteivät Monarchiesin "meriosuudet" vakuuttaneet. Sea Beggars jäi kuitenkin "jäähylle" Bantamin annettua monoa Kearneylle.

[Daliden]

Rothfuss ja Novik ovat sikäli mielenkiintoinen parivaljakko, että he edustavat tavallaan erään akselin kahta eri päätä.

Rothfuss kirjoittaa mielestäni G. G. Kayn jälkeen fantasiakirjallisuuden kauneinta tekstiä, jossa on upeita kielikuvia. Tekstiä lukeekin pelkästä lukemisen ilosta, ja laahaava juoni ja liiallinen toisto jäävät nakertamaan vain jonnekin taka-alalle.

Novik puolestaan tuo hahmonsa ja tapahtumat kursailematta etualalle, ja vauhti ja vaaralliset tilanteet seuraavat toisiaan nopeasti selkeän kielen esille tuomina.

Kumpi heistä nyt sitten on se "parempi" kirjoittaja? Vaikea sanoa, sillä itselleni iskivät molemmat ja lujasti (Abercrombie ja Lynch jäivät varsin kauas taakse). En osaa edes sanoa odotanko enemmän The Wise Man's Fearia vaiko The Victory of Eaglesia. :/

[Seregil of Rhiminee]

Minusta Rothfuss on selkeästi parempi ja taidokkaampi kirjailija kuin Novik. Vaikka The Name of the Wind ei ole täydellinen mestariteos, se on laadukas debyyttifantasiakirja. Odotan mielenkiinnolla jatko-osaa.

Tämä menee hieman pääaiheen ohi, mutta tuo Jussin mainitsema The Ten Thousand (Paul Kearney) on sellainen kirja, jota odotan innokkaasti ja jonka aion lukea heti, kun se tulee myyntiin. Myös The Steel Remains (Richard Morgan) voi olla mielenkiintoinen.

[Jussi]

Kirjava suunnittelee julkaisevansa Rothfussin kirjan syksyllä 2009, kysyin asiasta. Ehkä pitää sittenkin lukea alkukielellä, en varmaa jaksa odotella suomennosta noin pitkään.

[Freyja]

Harmi, että Rothfussin suomennosta joutuu odottelemaan vielä yli vuoden. Seuraavasta osasta, Wise Man's Fearista, saa maistiaisen Subterranean pian julkaisemassa Tales of Dark Fantasy -kirjassa. Kokoomateos sisältää Rothfussin The Road to Levinshir -tekstin, joka on miehen omien sanojen mukaan Wise Man's Fearista. Minulla on Tales jo tilauksessa, ja se ilmestynee postilaatikkoon elokuun aikana.

Patin blogissa oli tänään linkki videohaastatteluun, jossa hän kertoo hieman itsestään ja The Kingkiller Chroniclen kirjoittamisesta. Oli mielenkiintoista nähdä mies "elävänä" :)

[Freyja]

The Road to Levinshir oli tuttua Rothfussia ja tuntui hyvältä palata takaisin Kvothen maailmaan. Näyteluku lupaa hyvää Wise Man's Fearista ja olisin jo nyt mielelläni lukenut enemmänkin. Tarina tempaa mukaansa.

[Jussi]

Huomasin, että Suomalainen.com myy Name of the Windin pokkaria melko edullisesti, 6,40 eurolla. Ja firmalla on menossa elokuun kestävä kampanja, jonka aikana toimitusmaksua (4,50 €) ei peritä ollenkaan tilauksista.

[Jussi]

Sarjan toisen osan, The Wise Man's Fearin, julkaisu on jälleen lykkääntynyt. Näillä näkymin kirja ilmestyy syksyllä 2009. Asiasta kerrotaan Pat's Fantasy Hotlistissa.

[Jussi]

Wise Man's Fearin brittikansikuva. Samaa tyyliä kuin ensimmäinen.

[Freyja]

Uusi näyte Wise Man's Fearista löytyy Pat's Fantasy Hotlist -sivulta.

[Jussi]

Wise Man's Fearin kirjoittaminen on ilmeisesti yhä kesken, eikä teoksella ole virallista julkaisupäivää. Huomasin, että britti-Amazonin mukaan kirja tulee myyntiin ensi vuoden huhtikuussa.

Lainasin juuri Name of the Windin kirjastosta. Päätin lukea romaanin alkukielellä, koska suomennoksen ilmestymisajankohdasta ei ole varmaa tietoa.

[Freyja]

Kirjavan sivuilta löytyy nyt myös Patrick Rothfussin Tuulen nimi (The Name of the Wind) tulevissa kirjoissa. Julkaisuaikataulu liikkuu jossain ensi syksyn ja seuraavan kevään välillä.

On todella harmi näin lukijan kannalta, jos Wise Man's Fearin ilmestymistä on siirretty noinkin kauas. Mutta tähän odotteluun tuntuu tottuvan.