Patrick Rothfuss

[Jussi]

Patrick Rothfussin esikoisromaani The Name of the Wind on saanut paljon ennakkokohua. Kustantamon (Daw Books) johtaja laittoi arvostelukappaleiden mukaan kirjeen, jonka mukaan kyseessä paras hänen lukemansa esikoisfantasiaromaani yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Kirjaa markkinoidaan muutenkin voimakkaasti USAssa, ja siitä on otettu suuri ensipainos. Jotkut kirjailijat, kuten Tad Williams, ovat kehuneet teosta. Olen lukenut myös kiittäviä arvosteluja, esimerkiksi SFFworldin virallinen arvostelu, Pat's Fantasy Hotlistin arvio ja arvostelu erään fantasiaharrastajan blogista.

Kirja vaikuttaa olevan perinteistä eeppistä fantasiaa: päähenkilönä on tuntemattomana elävä mahtava velho, joka kävi nuoruudessaan velhokoulua. Kerrontatapa on (arvostelujen perusteella) suurimmaksi osaksi minä-muoto Robin Hobbin tapaan, eli päähenkilö muistelee nuoruuttaan. Minua "perinteinen" tyyli ei ole koskaan häirinnyt, jos kirja on muuten hyvä. Aion lukea romanin joskus, mutta en nyt rupea heti tilaamaan kovakantista versiota. Name of the Windiä on kehuttu erityisesti hyvästä henkilönkuvauksesta. Teos avaa The Kingkiller Chronicle -trilogian, joka on ilmeisesti jo kirjoitettu valmiiksi. Osat julkaistaan vuoden välein.

Kirjan pituus on painetussa versiossa "vain" 662 sivua, vaikka arvosteluissa puhutaankin yli 900 sivusta. Name of the Windin pitäisi ilmestyä virallisesti USAssa maaliskuun lopulla, mutta AdLibris myy jo amerikkalaista versiota. Brittikustantaja julkaisee kirjan vasta syyskuussa.

Name of the Wind julkaistaan Yhdysvalloissa kahdella vaihtoehtoisella kannella: kansi 1 ja kansi 2. En pidä kummastakaan, mutta tuo jälkimmäinen on todella kauhea. En kehtaisi kantaa sitä julkisella paikalla. Brittikannen voi katsoa tästä, se on minusta selvästi parempi.

Rothfussin kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.patrickrothfuss.com/ Kirjasta voi lukea siellä näytteen.

EDIT: Otsikkoa muokattu & linkki korjattu.

[Dawndragon]

Jotenkin minulla on hieman ennakkoluuloja näitä voimakkaasti markkinoituja ja paljon mainostettuja kirjoja (ja hieman myös muita tuotteita) kohtaan. Näyte oli kyllä ihan ok pätkä ja ihan leppoisaa luettaavaa, mutta ei ainakaan siinä vaiheessa vielä mitään mieltä räjäyttävää. Alun teksti toi mieleen Robin Hobbin kirjat, mutta se oli luultavasti vain se minä kertoja muoto.

[Vehka]

Minua taas ärsytti lähinnä se, että näyte oli otettu keskeltä kirjaa. Mikäli oikein ymmärsin, se oli luvusta kahdeksan. Mieluummin olisin lukenut ihan ensimmäisen luvun jo siksikin, että se olisi paremmin kertonut minulle, miten kirja on aloitettu ja mistä sen on tarkoitus kertoa. Miksi he ovat ottaneet näytteen keskeltä kirjaa? Eikö alku ollut yhtä hyvä? Vai olisiko alku spoilannut enemmän? (Näinkin voi tapahtua, onhan kirjoja jotka alkavat jollakin hyvin olennaisella tapahtumalla.)

Jussin kanssa olen samaa mieltä kansista, brittikansi on jo ihan sievä mutta sekin vähän turhan perinteinen. Se soitin hämäsi minua kovasti toisessa amerikkalaisista kansista, näytti turhan paljon nykyaikaiselta kitaralta kun odotin perus keskiaikafantasiaa.

Noh, täytynee tuo kirja lukaista kunhan sen saa Suomesta ostettua. Tai sitten odotella sitä suomennosta, tuskin kyseessä kuitenkaan mikään päätähuimaavan upea teos on. Muuten kansiin olisi ehkä panostettu enemmän. 

Hmm, meillä ei ole sitä vanhaa kunnon kansitaidetopiccia, jonkun pitäisi moinen perustaa.

[Xariel]

Tai ehkä se on niin päätähuimaava teos, että kansitaiteilijakin on mennyt sekaisin. Siltä nuo kannet ainakin vaikuttavat. 

Mainostaminen ei merkitse sinällään mitään, on hyviä kirjoja, jotka ovat ansainneet hehkutuksen, ja surkeita kiroja, joita on hehkutettu siinä missä hyviäkin. Ja toisinpäin.

Juonesta en sano vielä mitään, perusfantsua ainakin päältäpäin.

Luen, jos/kun se suomennetaan.

[serena]

arveluttaa vähän tuo velhokoulu-juttu. turhan paljon potter-kirjoista kuullu tehtävän kopioita, joiden odotetaan sitten myyvän hurjasti, kun menee samoilla asioissa tarina eteenpäin. No mutta saa nähä..

[The Rat]

Mitä velhokouluihin tulee, minä osoitan "syyttävällä" sormella ainakin täti-Ursulaa... Pottereissa vain tuo koulu oli keskeinen ja huono. *suojautuu pöydän taa*

Idea vaikuttaa mielenkiintoiselta ja erittäin kuluneelta. Ei siinä mitään... Kerronta voi olla hyvää tai voi olla olematta (en ehdi lukaista näytettä), ja juonesta en tiedä mitään. Pistetään siis listalle: luetaan kun tulee vastaan.

Olen kyllä ollut huomaavinani että kirjasta voi päätellä paljon jo siitä kuka sitä kehuu. Pääsääntöisesti, jos ei pidä kehujan teoksista, tuskin pitää kehutustakaan... Tad Williams ei kuulu varsinaisesti kirjailijoihin, joiden teokset saavat minut hihkumaan onnesta talon katolla täysikuun aikaan, joten mitenkään hirveän innostuneeksi en oloani vielä tuon perusteella tunne. :)

[Vehka]

Rotta, nyt on oikeasti pakko halata sinua! *hyppää tuon toisen otuksen kaulaan ja varmistaa, ettei ole tallonut tämän häntää* Ihanaa kun joku muukin tietää le Guinin käyttäneen maagikoulua (ainakin melko) ensimmäisenä.  Eivät ne Potterit ole sitä aloittaneet, Maamerissähän tuo ensin esiintyi.

Ja käytetyt ainekset voivat oikein yhdisteltyinä luoda jotain kerrassaan uutta ja menestyvää. En siis sano, että velhokoulu tarkoittaisi, että teos olisi suora kopio ja täynnä kliseitä... odotan vain kirjoittajalta hieman enemmän omia oivalluksia.

Sinällään kehujasta voi muuten päätellä paljon, kuten Rottiainen sanoo, mutta toisaalta esimerkiksi Stephen King lukee niin monenlaista kirjallisuutta, että jos kirja on saanut kehuja, ei voi lainkaan tietää ennalta tykkääkö itse vaiko ei.

[Jewel]

LeGuinilla on tosiaan yksi ensimmäisistä velhokouluista, ainakin julkaisemaan hän ennätti juuri ja juuri ennen Otfried Preussleria (Mustan myllyn mestari) ja Diana Wynne Jonesia (Noidan veli).

Laitan nimen korvan taakse ja jään odottamaan, mitä tuleman pitää.

[Vehka]

Jewel, eikös Noidan veljessä sinällään ole kyse luontaisesta lahjasta? Minusta se on Chrestomansin (kirjoitin takuulla väärin, pitäisi lukea se kirja uudestaan) kartano, jossa ne lapset taitojaan opiskelevat, ja niitäkin opettaa kaiketi kotiopettaja, jos olen tämän oikein käsittänyt.

[Ereine]

Minusta tuo pätkä vaikutti kiinnostavalta ja siinä vihjattiin sellaisiin juttuihin joita mielelläni lukisin fantasiakirjoista, salaperäiset maagiset tyypit ja kiertelevät esiintyjät (siis haluaisin lukea heistä hyvin kirjoitettuna). Minua kyllä vähän häiritsee minä-muotoisuus, se häiritsee minua Hobbinkin kirjoissa, vaikka niistä muuten valtavasti pidänkin (ja siksi ehkä Live Ship Traders oli niin hyvä). Minä haluaisin aina tietää mitä muutkin henkilöt ajattelevat ja tuntevat ja miten he kokevat päähenkilön. Takautuva kerronta häiritsee minua myös, varsinkin jos koko ajan vihjataan tuleviin vastoinkäymisiin. Muuten tuo pätkä antoi kuvan ehkä vähän aikuisemmasta kirjasta, sellaisesta jossa toivottavasti teinipojat eivät juoksentele ympäri valtakuntaa jonkin maagisen esineen perässä. Toisaalta kotisivuilla annettu kuvaus juonesta vaikuttaa ehkä vähän turhan synkältä nykyiseen makuuni. Mielenkiintoinen idea kuitenkin.

[Jewel]

Jewel, eikös Noidan veljessä sinällään ole kyse luontaisesta lahjasta? Minusta se on Chrestomansin (kirjoitin takuulla väärin, pitäisi lukea se kirja uudestaan) kartano, jossa ne lapset taitojaan opiskelevat, ja niitäkin opettaa kaiketi kotiopettaja, jos olen tämän oikein käsittänyt.

Mistäs muusta kuin luontaisesta lahjasta ja sen valjastamisesta käyttöön on kyse niissä muissakaan noitakouluissa?

Noidan veljessä tosiaan opiskellaan kartanossa kotiopettajan avulla, mutta sehän on yksi koulumuoto muiden joukossa. Vaikka kotiopetus meidän aikamme suomalaisnuorisosta kuulostaisikin kaikelta muulta kuin koulunkäynniltä, on se kuitenkin ollut varsin yleinen tapa brittiläisen yläluokan hankkia opetusta ja koulusivistystä lapsilleen.

Sitä en tosin muista, ehtikö Kissa koskaan päästä yleissivistävistä aineista taikuuden opiskelemiseen, mutta epäilemättä velhontaidotkin olisivat kuuluneet opetussuunnitelmaan sitten jossain vaiheessa. 

[Vehka]

Oh, aivan! Ja ainakin hänen siskonsa leijutteli mustepulloja jo aivan tyylikkäästi. En tullutkaan ajatelleeksi yksityisopetusta koulumuotona, olen kai tottunut liiaksi Suomen suppeaan järjestelmään.

Hmm, pitäisiköhän jossain vaiheessa perustaa Diana Wynne Jonesille ihan topiccikin, ainakin asiaa tuntuisi olevan. En tosin muista häneltä kuin kaksi fantasiakirjaa, joten minun osallistumiseni saattaisi jäädä suppeaksi. Noh, enpähän ainakaan offaisi täällä.

[Daliden]

Näyte vakuutti ainakin minut; noin leppoisan sujuvaa tekstiä ja vaivattoman oloisesti maalailtuja henkilöhahmoja näkee harvoin. Tilaukseen lähti.

Toisinaan hype on aiheellista -- palataan asiaan, kunhan olen lukenut tämän :)

[Jussi]

Mainostaminen ei merkitse sinällään mitään, on hyviä kirjoja, jotka ovat ansainneet hehkutuksen, ja surkeita kiroja, joita on hehkutettu siinä missä hyviäkin. Ja toisinpäin.

Aivan totta. Muutaman vuoden takaa löytyy surullisenkuuluisa esimerkki: Robert Newcombin The Fifth Sorceress. Amerikkalainen kustantaja (Del Rey) luuli tehneensä suuren löydön, ja solmi Newcombin kanssa rahakkaan sopimuksen. Kirjailijan esikoisromaani ilmestyi kesällä 2002, ja sitä markkinoitiin voimakkaasti. Kirjan etukanteen jopa laitettiin lause "The Epic Fantasy of the Year".

Fifth Sorceressin saama vastaanotto oli lievästi sanottua tyrmäävä. Sitä pidetään yleisesti yhtenä huonoimmista 20 viime vuoden aikana julkaistuista fantasiaromaaneista. Hyvän kuvan saa vilkaisemalla näitä lukija-arvosteluja Amazon.comissa. Eräs lukija inhosi kirjaa niin paljon, että hän teki sille vihasivuston.

Fifth Sorceress kuitenkin myi ihan hyvin, ja sille on julkaistu jo neljä jatko-osaa. Lisää on vielä tulossa. Brittikustantaja kuitenkin lopetti sarjan julkaisun kolmannen kirjan jälkeen. Ehkä Newcomb ei myynyt tarpeeksi hyvin Englannissa. Itse en ole lukenut Fifth Sorceressia, enkä suunnittelekaan lähitulevaisuudessa.

Takaisin aiheeseen... Laitetaan loppuun vielä The Name of the Windin lieveteksti (jos jotakuta kiinnostaa):

My name is Kvothe, pronounced nearly the same as "quothe." Names are important as they tell you a great deal about a person. I've had more names than anyone has a right to.

The Adem call me Maedre. Which, depending on how it's spoken, can mean The Flame, The Thunder, or The Broken Tree.

"The Flame" is obvious if you've ever seen me. I have red hair, bright. If I had been born a couple of hundred years ago I would probably have been burned as a demon. I keep it short but it's unruly. When left to its own devices, it sticks up and makes me look as if I have been set afire.

"The Thunder" I attribute to a strong baritone and a great deal of stage training at an early age.

I've never thought of "The Broken Tree" as very significant. Although in retrospect, I suppose it could be considered at least partially prophetic.

My first mentor called me E'lir because I was clever and I knew it. My first real lover called me Dulator because she liked the sound of it. I have been called Shadicar, Lightfinger, and Six-String. I have been called Kvothe the Bloodless, Kvothe the Arcane, and Kvothe Kingkiller. I have earned those names. Bought and paid for them.

But I was brought up as Kvothe. My father once told me it meant "to know."

I have, of course, been called many other things. Most of them uncouth, although very few were unearned.

I have stolen princesses back from sleeping barrow kings. I burned down the town of Trebon. I have spent the night with Felurian and left with both my sanity and my life. I was expelled from the University at a younger age than most people are allowed in. I tread paths by moonlight that others fear to speak of during day. I have talked to Gods, loved women, and written songs that make the minstrels weep.

You may have heard of me.

So begins the tale of Kvothe-from his childhood in a troupe of traveling players, to years spent as a near-feral orphan in a crime-riddled city, to his daringly brazen yet successful bid to enter a difficult and dangerous school of magic. In these pages you will come to know Kvothe as a notorious magician, an accomplished thief, a masterful musician, and an infamous assassin. But The Name of the Wind is so much more-for the story it tells reveals the truth behind Kvothe's legend.

[Chiad]

Minua taas ärsytti lähinnä se, että näyte oli otettu keskeltä kirjaa. Mikäli oikein ymmärsin, se oli luvusta kahdeksan. Mieluummin olisin lukenut ihan ensimmäisen luvun jo siksikin, että se olisi paremmin kertonut minulle, miten kirja on aloitettu ja mistä sen on tarkoitus kertoa.

Sanopa muuta. Jos luen otteen jostain kirjasta, odotan sen olevan prologi tai ensimmäinen luku. Silloin saa paremman otteen.

Ensivaikutelma jäi jotenkin vaisuksi. Minusta siinä ei ollut mitään erikoista koukkua, joka tarraisi kiinni ja pitelisi koko kirjan ajan. Henkilö, joka höpöttää menneisyydestään, on vanha ja käytetty keino. Mutta toisaalta ei saisi kritisoida kirjaa, ennen kuin on kahlannut sen läpi. Näyte ei kuitenkaan säväittänyt millään tasolla.

Ja amerikkalaiset kannet ovat kamalat. Jos ostaisin kirjan, ostaisin sen brittiversiona. Ulkonkö ei toki saisi vaikuttaa kirjaostoksiin, mutta silti... rajansa kaikella. 

[The Rat]

Täytyypä muuten kansista todeta että itse pidin eniten jenkkien kakkosvaihtoehdosta. Tuo jenkkien ykkönen oli taas sellainen jota en viitsisi missään kanniskella, ja brittikannet vähän... No... Oudot. :)
Olenko vain outo vai onko täällä muitakin jotka pitivät jenkkikakkosta ihan OK näköisenä?

[Zisatto]

Ylenpalttinen etukäteiskohuaminen tuntuu nykyään olevan maailmalla markkinointistrategia. Oikeastaan kohuun ei pitäisi kiinnittää mitään huomiota, vaan tuomita teos vasta sitten kun sen on lukenut. Yllättävän usein etukäteiskohutut teokset ovat olleet silkkaa kukkua, kuten Christopher Paolinin Eragon tai Elizabeth Kostovan Historiantutkija. Sen sijaan Susanna Clarken Jonathan Strangessa oli minun mielestäni substanssia.

Ehkä kannattaa katsoa ketkä kirjaa rummuttavat. Jos se on vaan kustantaja tai vastaava taho, ei ehkä kannata innostua. Clarken kirjaa kehuivat etukäteen kovan luokan fantasiakirjailijat, jotka nyt ehkä tietävät mistä  puhuvat (vaikkei heidänkään suositus tietenkään takaa että juuri sinä pitäisit kirjasta). Ja onhan niitä nimiä jotka antavat suosituksia kirjaa näkemättä...

[Fantasyfan]

Markkinointiahan se on, vaikkakin vähän riskialtista sellaista. Se vaikuttaisi kuitenkin purevan yllätävän hyvin ostajiin. Kustantaja hehkuttaa "tämä kirja on loistavata" ja ihmiset uskovat.

Onneksi voi seurata näitä risingin kirjakeskusteluita (sekä tietokannan arvosteluita) ja saada sitä kautta luetettavampia lukuvinkkejä :)

[Jussi]

Uusimmassa Locus-lehdessä on kuulemma positiivinen arvostelu kirjasta.

Toinen ja kolmas osa eivät vielä ole painokunnossa, ja Rothfuss aikoo kirjoittaa Kingkiller Chronicle -trilogialle jatkoa. Lainattu eräältä keskustelufoorumilta:

The first draft of volumes 2 and 3 are indeed done, yet neither Bialer nor editor Betsy Wollheim have read them at this point. Apparently, there is still a lot of revising to do. But the plan is to release a book every year, or so I'm told.

According to the author, those who like The Name of the Wind will love the sequels. The first volume sets up a lot of stuff that will come to a head in the sequels.

And yes, the first trilogy will recount Kvothe's story of the past, while the second series will have to do with "current" events and the imminent war that's implied in The Name of the Wind.

[Thialfi]

Ei liity aiheeseen, mutta kirjojen markkinoinnista puhuen: WSOY julkaisee suomeksi jännityskirjailija Paul Sussmanin teoksen Jumalat ja temppelit (Godheads and Temples). Alla esittelyteksti:

Adam Black, a researcher, is found murdered in Paris and Dave Jackson, a taxi-driver is asked to supply expert information to the Paris police. Soon Dave finds himself involved with a beautiful archaeologist called Sofia, meetings in the North Pole with the highly-secretive group The Ordo Templi Orientis and a dramatic showdown with The Templi Resurgentes Equites Synarchici after a chase across across the wastelands of Siberia. When world peace is at stake, The Templi Resurgentes Equites Synarchici won't let anything stand in their way. Can Dave stop them in time?

"Godheads and Temples is an exciting best-seller!"- The Observer

Huijasin, kirjan nimi on oikeasti Temppelin salaisuus ja esittelyteksti ja nimi yllä on peräisin Create Your Own Dan Brown Novel -generaattorista. Oikea teksti on tällainen:

When Dutch archaeologist Piet Jansen is found murdered, Inspector Yusuf Khalifa soon finds alarming parallels with his first murder case of thirteen years earlier, in which an Israeli woman, Hannah Schlegel, was found dead at Karnak. Against the advice of his superiors, Khalifa, uneasily collaborating with an Israeli police officer, Arieh Ben-Roi, who, in turn depends on the information uncovered by Palestinian journalist Layla al-Madani, soon realises that the identity of Schlegel’s murderer involves the mystery surrounding an age-old religious treasure smuggled to the castle of Castelombres in France, and the whereabouts of aged Nazi sympathisers…

”a big, fat, satisfying archaeological puzzle story…clever plotting and solid characterisation.’ - Independent