16.Huhtikuu 2014, 19:41 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: 1 2 3 [4]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Neil Gaiman  (Luettu 10965 kertaa)
Vehka
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1852
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Juupajoki (Tampereen yläpuolella)
« Vastaus #60 : 17.Elokuu 2009, 12:31 »

Ahmaisin tänä aamuna Hautausmaan pojan (jota luin viimetalvena puoliväliin englanniksi) ja tykkäsin siitä kyllä. Lastenkirjaksihan sitä on täällä tituleerattu, mutta toisaalta mukana on taas sen verran ihanaa tarustoviittailua ja muitakin hassuja oivalluksia, että minut teos kyllä voitti puolelleen. Ei se suosikkeihini Gaimanilta lukeudu (Fragile Things, American Gods ja Adventures in the Dream Trade [viimeinen on esseekokoelma]), mutta sen verran näpsäkkä ja miellyttävä, että taidan omakseni tilata.

Tykkäsin Silasista ja noitaepisodista ja juuri siitä, että kirjassa on punottu yhteen pieniä tarinoita eheäksi kokonaisuudeksi. Kuvituskin oli alkuepäluulojen jälkeen ihan tarinaa tukevaa, vaikka olinkin hajota ensimmäiselle lauseelle ja kuvalle. Eikku hahmona jätti minut kyllä kylmäksi, mutta niinhän päähenkilöt usein tekevät - en nyt sitten tiedä, ehkä on vain hankalaa kirjoittaa heistä mielenkiintoisia. (Siksi American Gods onkin pop, Shadow on oikeasti ihan kiinnostava.)

Muutenkin suomennosa ärsytti alussa, Ei-Kukaan Eikkuna ei vain toimi. Kun selvisin järkytyksestäni, pystyin kuitenkin lukemaan koko kirjan ilman väristelemisiä. Antaisin sille tietokannassa varmaan neljä tähteä, ei se loistava ollut mutta hyvä kuitenkin.
tallennettu

minä olen päättänyt olla sinun
tanssin kanssasi Ruotsiin ja takaisin
Iivari
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 3026
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Vantaan Jokiniemi (ja muu elämänalue)
« Vastaus #61 : 18.Elokuu 2009, 09:49 »

Minä ensin tajusin että henkilähahmon nimi olisi ollut Ei-Kukaan Eikkuna, joka olisi mielenkiintoinen (Eikkuna niin kuin Ei-Ikkuna), mutta Eikku siis vain. Hmm... En uskalla sanoa mitään toimivuudesta lukematta.

Minun Aarteiden ja muistoesineiden lukemiseni on yhä kesken ja on varmaan vielä tovin. Sinänsä mielenkiintoista, ne hetket kun sitä kirjaa luin olin varsin koukuttunut siihen, mutta sen jälkeen en erityisemmin ole (vielä) sitä kaivannut.
tallennettu

Olen niitä tapahtumia
joita ei käsitellä perinteisillä luukuilla.
Pekka Kejonen
Rid
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1680
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #62 : 18.Elokuu 2009, 11:11 »

Ja niille ketkä eivät ole alkuperäisteosta lukeneet, Eikku on englanniksi Nobody eli Bod.

Eikku on kyllä minusta sangen... hirveä käännös, joten onneksi en kirjaa ole lukenu.
tallennettu

Luettavaa mielelle: Minuutteja Elämästä
Narri
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 810
Sukupuoli: mies
« Vastaus #63 : 18.Elokuu 2009, 13:56 »

Ja niille ketkä eivät ole alkuperäisteosta lukeneet, Eikku on englanniksi Nobody eli Bod.

Eikku on kyllä minusta sangen... hirveä käännös, joten onneksi en kirjaa ole lukenu.

Eikku on kyllä minusta sangen... osuva käännös, joka jopa säilyttää alkuperäisen tarkoituksen. Valitettavasti en ole kirjaa vielä lukenut.
tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #64 : 25.Syyskuu 2009, 19:54 »

Tähtivaeltajan uusimmassa numerossa on Hautausmaan pojan arvostelu, jonka voi tarkistaa myös lehden nettisivuilta.
Lainaus
Kiitettävän pikaisesti suomeksi saatu Hautausmaan poika on maailmalla uitettu mitaleissa ja palkinnoissa. Suosionosoitusten ohessa useampikin kriitikko on julistanut kirjan Gaimanin parhaaksi romaaniksi. Itse en menisi näin pitkälle, sillä vaikka teos onkin erinomainen, se ei tavoita Tähtisumun tai Coralinen täydellisyyttä.

Minusta Tähtisumu ja Coraline olivat hyvin kaukana täydellisyydestä... Voisikohan arviosta päätellä, että kirja tulee saamaan ehdokkuuden Tähtifantasia-palkintoon?
tallennettu
Eija
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 359
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Vantaa
« Vastaus #65 : 04.Lokakuu 2009, 21:23 »

Sain luettua kokoelman Aarteita ja muistoesineitä ja pidin yleisesti ottaen siitä. Muutama novelleista on vaikeaselkoisia ja pointti jää epäselväksi, mutta suurin osa tarinoista on hyviä ja neljä niistä on ylitse muiden. Harlekiini Valentiini on tunnelmallinen, unenomainen, lennokas tarina ja sopivan kummallinen ollakseen liian outo. Siitä jäi hyvä fiilis. Toinen tunnelmaltaan hieno, vanhanajan henkeä huokuva mystinen tarina on Sulkemisaika, jossa tarina kerrotaan tarinan sisällä. Ongelmana vain on se, että en tajunnut sitä täysin. Aikani sitä pähkäiltyäni en vieläkään tiedä tarkalleen mitä siinä oikein tapahtui. Ehkä tarina ei ole täysin selitettävissäkään ja tarkoitettu epämääräiseksi, mutta jos jollakin on tulkinta siitä niin olisi kiva kuulla. Selkeämpiä tarinoita edustaa Aarteita ja muistoesineitä sekä pitkänovelli Laakson kuningas. Samoja henkilöitä sisältävissä tarinoissa kuvataan ihmisen varjopuolia elämän kulisseissa.

tallennettu
Wanda
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 243
Sukupuoli: mies
« Vastaus #66 : 05.Lokakuu 2009, 09:49 »

Neil Gaimanilta olen, häpeäkseni, lukenut vain Neverwheren, Tähtisumun ja Hyviä Enteitä. Neverwhere oli loistava, Hyviä Enteitä mainio ja Tähtisumu ok. En pitänyt Tähtisumusta jostain syystä, enkä vieläkään osaa selittää miksi, mutta kuitenkin. Tiivistettynä: Gaiman on loistava kirjailija, Prachettin ohessa lempparini tällä hetkellä.
tallennettu

"I see now that the circumstances of one's birth are irrelevant. It is what you do with the gift of life that determines who you are." -Mewtwo
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #67 : 19.Joulukuu 2009, 16:03 »

Sain tänään loppuun Hautausmaan pojan. Pidin kirjasta paljon, enkä hämmästele yhtään sen voittoa Hugo-palkinnoissa. Mainitsin aiemmin ketjussa, että Gaimanin edellinen nuorten romaani Coraline ei tehnyt minuun vaikutusta. Muistikuvieni mukaan tämä oli selkeä lastenkirja, Hautuumaa tuntui varttuneemmalle yleisölle suunnatulta.

Kirja oli tosiaan rakenteeltaan episodimainen, mutta se ei häirinnyt. Suomennoksen takakannesta löytyy Diana Wynne Jonesin ylistys:
Lainaus
Paras kirja, jonka Neil Gaiman on koskaan kirjoittanut.

Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa.

Loppuyhteenvetona päättyvän vuoden Gaiman-käännöksistä sanottakoon, että Hämähäkkijumala oli pettymys, Hautausmaan poika taas myönteinen yllätys. Minusta kirjojen välillä on selvä tasoero.
tallennettu
Eija
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 359
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Vantaa
« Vastaus #68 : 03.Tammikuu 2010, 14:46 »

Sain luettua tänään loppuun Hämähäkkijumalan. Perusjuoneltaan kirja on perin tavallinen ennalta arvattava romanttinen komedia, jonka tapaisia elokuvateollisuus syytää uunista ulos tusinoittain. Onneksi kirjan puolivälin tietämissä alkoi fantasia astua enemmän kuvioihin mukaan ja kiinnostavuus juoneen lisääntyi. Vaikka kirja on aikusille suunnattu fantasia, kerronnassa esiintyy välillä tietynlaista lapsekkuutta. Alun tylsyyden jälkeen kirja oli ihan hyvä, joskin harmiton viihdeteos ja loppuratkaisultaan ennalta arvattu.

Kyllä täytyy todeta, että varhaisemmat kirjat Neverwhere ja Tähtisumua sekä novellikokoelma Aarteita ja muistoesineitä ovat selvästi parhaita, joita miehen teoksista olen lukenut. Suomennoksista Coraline varjojen talossa on vielä lukematta.


tallennettu
Cinnamon
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 29
« Vastaus #69 : 03.Tammikuu 2010, 19:05 »

Olen joskus fanittanut Sandmania, ja ehkä tästä syystä en oikein osaa lukea Gaimanin romaaneja vertaamatta niitä Sandmaniin. Hautausmaan poika oli ihan mukiinmenevä, samoin Coraline ja Neverwhere, joissa oli mielenkiintoinen perusidea. Muut Gaimanin romaanit eivät ole kolahtaneet, vaikka olenkin yrittänyt pitää niistä, ja Gaimanin uutta kirjaa odottaa aina siinä toivossa, että jospa seuraavaksi tulisi jotain Sandmanin veroista...

Onhan Gaiman käsikirjoittanut Sandmanin lisäksi muitakin sarjakuvia, lieneekö näihin kukaan tutustunut?
tallennettu
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #70 : 03.Tammikuu 2010, 21:25 »

Lainaus käyttäjältä: Cinnamon
Onhan Gaiman käsikirjoittanut Sandmanin lisäksi muitakin sarjakuvia, lieneekö näihin kukaan tutustunut?

Joo...

Books of Magic (alkuperäinen minisarja) pitäisi kuulua jokaisen sarjisharrastajan kirjahyllyyn. Eikä ainoastaan sen kuriositeetin takia, että se oli tarkoitettu vain esittelemään DC:n universumin henkilöhahmokaartia...

Violent Cases ja Mr. Punch on luettu, mutta en kyllä muista niitä yhtään.

Taisi olla käsikirjoittanut pari Hellblazeriäkin? Niistä tiedän lukeneeni ainakin yhden, liekö ollut Hold Me tai jotain sinne päin? Vähän keskinkertaisempi Gaiman-juttu.

Wikipedia ei näköjään listaa kaikkia Gaimanin sarjiksia. Tai sitten muistini laittaa hänen nimiinsä sellaisiakin juttuja, jotka ovat muiden mestareiden (Alan Moore?) töitä...

Henk. koht. olen yhä sitä mieltä, että Gaiman oli parhaimmillaan sarjakuvakäsikirjoittajana. Taitaa olla vain pari kirjaa, joita voi rehellisesti sanoa loistavammaksi tavaraksi kuin mitä esim. Sandman on keskimäärin.
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #71 : 25.Kesäkuu 2010, 16:34 »

Hautausmaan poika voitti brittiläisen Cilip Carnegie Medal -palkinnon. BBC uutisoi asiasta.
tallennettu
kaneli
Vieras
« Vastaus #72 : 30.Heinäkuu 2010, 11:24 »

Olen lukenut Neverwhere-kirjan joskus aikoja sitten - varmaan kahdeksan vuotta sitten tai jotain. Nyt luin lopulta American Gods - teoksen. Se oli hyvää ajanvietettä, ja sitä oli kiva lukea. Häiritsikö kirjan Yhdysvaltakeskeisyys ketään muuta suomalaista? Olisin varmaan saanut kirjasta enemmän irti, jos olisin joskus edes käynyt maassa. Joka tapauksessa kirjaa oli kiva lukea, ja loppu oli hieno. Ei kuitenkaan mikään tajunnanräjäyttävä kirja - mutta hemmetin hyvää viihdettä!
tallennettu
Mosku
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 5
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #73 : 25.Lokakuu 2010, 19:46 »

En ole Gaimanin sarjakuvia lukenut, joten en vissiin ole saanut nähdä todellista täydellisyyttä. Unohdetut jumalat on kuitenkin hyvä, todella pirullisen hyvä, minulle siinä vaan oli sitä jotain ja ihan kaikkea (koskettavuutta, jännitystä, hulluutta, kielellistä leikkiä), pidin jopa kaikista hahmoista.
Se Amerikka aspekti kirjassa ei haitannut, käsittelin tapahtumia kuin olisin lukenut jostain fiktiivisestä maasta. Sellainenhan Amerikka kirjassa näyttäytyy, mystinen ja uskomaton paikka täynnä salaisuuksia. Wikipediassa on annettu Unohdetuille jumalille törkeän huono arvostelu, jonkan manaankin nyt tässä alimpaan Danten helvettiin Hämmästynyt
tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #74 : 15.Huhtikuu 2011, 13:24 »

Tämä uutinen kuuluisi varmaan Teatterin puolelle: HBO suunnittelee sarjaa Neil Gaimanin Unohdetuista jumalista

Lainaus
Sarjan taustalla on Tom Hanksin ja Gary Goetzmanin yhtiö, joka on tuottanut myös muun muassa sarjat The Pacific, Big Love ja Band of Brothers – Taistelutoverit.
tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #75 : 28.Lokakuu 2012, 18:00 »

Gaimanin uusi fantasiaromaani The Ocean at the End of the Lane ilmestyy ensi kesäkuussa. Juonikuvauksen voi tarkistaa enkkupuolen tietokannasta.

TOatEotL on Gaimanin ensimmäinen aikuislukijoille suunnattu kirja sitten Hämähäkkijumalan, joka julkaistiin alkukielellä vuonna 2005. Mistään paksusta eepoksesta ei ole kyse, sillä teoksen pituudeksi ilmoitetaan 192 sivua. Voisi kuvitella, että Otava suomentaa tämän lähivuosina.

Gaimanin uudesta diilistä kustantajan kanssa uutisoitiin kesällä. Sopimus kattaa kaksi kuvakirjaa ja kolme vanhemmille lapsille tarkoitettua romaania. Luvassa on mm. jatko-osa suomentamattomalle Odd and The Frost Giantsille.
tallennettu
haplotus
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 391
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Oulu
« Vastaus #76 : 29.Lokakuu 2012, 14:57 »

Gaimanin uusi fantasiaromaani The Ocean at the End of the Lane ilmestyy ensi kesäkuussa. Juonikuvauksen voi tarkistaa enkkupuolen tietokannasta.

Onkohan Gaiman rakentanut tämän tulevan kirjan ja Hautausmaan pojan välille joitain siltoja? Juonikuvauksen mukaan The Ocean at the End of the Lane kertoo Hempstockin suvun naisista ja Hautausmaan pojassa yhden sivuhenkilön nimi on Liza Hempstock.

Luin itse asiassa Hautausmaan pojan juuri eilen loppuun ja siksi Hempstockin nimi muistissa yhä oli. Toisin kuin takakanteen lainauksen kautta päässyt Diana Wynne Jones, en pitänyt kirjaa Gaimanin parhaana. Se titteli kuuluu yhä Unohdetuille jumalille. Hautausmaan pojassa oli muutama häiritsevä elementti, esimerkiksi sivuhahmojen ohuus joissain tapauksissa. Episodimaisuus puolestaan sekä häiritsi että tuntui hyvältä. Yhdessäkään episodissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta kaikkia niistä ei lopussa onnistuttu aivan tyydyttävästi nivomaan yhteen loppuratkaisun kanssa mikä antoi lopulle hienoisen päälleliimaamisen maun. Mutta kyllä minä silti kirjasta pidin ja siinä oli paljon hyvää vaikka voisi ehkä kuulostaa asian olevan toisin. Erityisesti hautausmaa tapahtumaympäristönä oli mielikuvitusta ruokkiva ja toisaalta taas se toinen puolikas sivuhahmoja oli luotu oikein hyvin.
tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #77 : 13.Maaliskuu 2013, 23:09 »

Tor.com arvosteli TOatEotL:n.

Lainaus
It is a compact story—held side to side with my copy of American Gods, it’s barely a third of the size—but does not need further space to make its imprint. The prose is rich, as I always expect; powerful imagery both delights and horrifies; the messages of the book rise up gently and submerge again as the story unfolds.
Lainaus
That series of narrative effects, resonances and echoes and a closing silence, make this novel—potentially unassuming, small, familiar in theme and tone—remarkable and, I would assert with some confidence, subtly haunting. It’s not a tour de force; instead, it’s a slower and more cautious piece that, nonetheless, illustrates quite thoroughly why Stephen King has called Gaiman “a treasure house of story.”

Vaihdoin tietokantaan brittikansikuvan.
tallennettu
Sivuja: 1 2 3 [4]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional