31.Lokakuu 2014, 13:10 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: 1 2 [3] 4 5   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: E-kirjat  (Luettu 6847 kertaa)
Dynierax
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 232
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #40 : 01.Marraskuu 2011, 23:38 »

On totta, että iso osa rahasta ainakin tuntuu katoavan "tyhjiin". Mutta kustantamoilla on aika paljon tekemistä saadakseen kirjoja luettavaksi. Suuri osa esikoiskirjailijoista lähettävät itse kirjansa tarjolle, ja jonkun on luettava tekstiä päättääkseen kannattaako sitä ottaa kustannusohjelmaan. Isoilla kustantamoilla näitä lukijoita tarvitaan useampia, sillä kirjoja tarjotaan paljon ja niitä on kustannettava vuosittain paljon. Lisäksi on tietenkin kirjailijat, joilla on jo sopimus, ja joiden työtä pitää seurata ja auttaa. Vaikka lukeminen on mukavaa puuhaa, se ei täytä vatsaa, eikä sillä makseta vuokria. Eli palkkaa hekin tarvitsevat.

Kustantamo ei myöskään pyöri ilman tiloja, mainontaa, tilojen siivoamista tai kotisivujen ja latusmahdollisuuksien ylläpitoa. Nämä toiminnot pitää rahoittaa niillä sanoilla rahoilla, jotka tulevat kirjoista. Lisäksi tarvitaan puhelinvaihteen ihmiset, esittelijät, taittajat ja graafikot, sekä kansikivataiteilijoita. Heidänkään leivässä pitämisensä ei ole ilmaista.

Ja lopuksi vielä ylläkin mainitut lisät veroina ja muina maksuina. Perinteiselle kirjalle arvonlisävero on alempi, mutta e-kirja katsotaan palveluksi, jonka alv on tosiaan melkein neljännes hinnasta. Tämän lisäksi kustantamon on senkin maksettava veronsa. Ja mielellään tehtävä vielä voittoa, muuten toiminta loppuu varsin nopeasti.

Jotta tämä koko laitteisto toimisi - jalisäksi vielä mainittu byrokratia myös - tarvitaan kirjasta (tai e-kirjasta) enemmän kuin vain kaksinkertainen summa verrattuna kirjailijan saamaan rahaan. Toki voidaan kysyä, miksi pyörittää moista koneistoa, kun jokainen kirjailija voisi julkaista teoksensa vapaasti netissä ilman tätä kaikkea. Rehellisesti on kuitenkin sanottava, etteivät läheskään kaikki julkaistuista kirjoista olisi omakustanteisina luultavasti yhtä tasokkaita.
Ehkä siis ei ole kauhean epäreilua maksaa hiukan enemmän siitä, että tämä koneisto pyörii, tuo meille kirjoja (paperisina tai sähköisinä), ja nämä ihmiset saavat pitää työnsä ja leipänsä.

Varoitus: Avautumista tulossa, elkee immeiset pahoittako mieltänne...

Tietynlaisena rinnastuksena voitaneen pitää tietokonemaailman linux-ilmiötä. Avoimen lähdekoodin ajatus on hyvä, ja usein toimivakin, mutta silti internet on pullollaan erilaisia levitysversioita niin käyttöjärjestelimistä kuin ohjelmista. Eivätkä kaikki näistä ole mitenkään keskenään toimivia, sillä kokkeja on ollut sopan teossa liikaa, eivätkä kaikki ole olleet lähimainkaan selvillä toistensa tekemisistä. Ei sillä, eivät ole tainneet olla Microsoftin koodaajatkaan. Koordinaatio on kuitenkin saanut aikaan paljon hyvää avoimelle lähdekoodille, mutta silti sain taas kerran huomata Ubuntun päivitysten sotkeneen Chromiumin javan, ja firefoxi piti käynnistää Sampo pankin käyttöön...
tallennettu

Spekuloikaa fiktiota!
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #41 : 01.Marraskuu 2011, 23:56 »

Sen lisäksi tulee maksettavaksi sitten aika paljon uuteen tekniikkaan liittyviä juttuja.

Niin, koska suomeksi sanottuna kirjaan on lisensoitava jokin kallis DRM-ratkaisu, joka sitten kuluttajan on korkattava saadakseen kirjan näkyviin haluamassaan laitteessa. Aiheeseen liittyen Facebook-ryhmä, eihän niillä pelkästään maailmaa muuteta, mutta voisihan sen norsunluutornissa joku huomata, jos tykkääjämäärän saisi pariin kertaan tuplattua.
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
tpi
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 233
« Vastaus #42 : 02.Marraskuu 2011, 22:18 »

Tässä on muuten aika hyvä mielipide ekirjoista. Epubin kelvottomuudesta en ole ihan samaa mieltä - ja ilman drm-saastaa kysymys on aika akateeminen kun formaatista toiseen muuntaminen on niin helppoa.
tallennettu
Tamanix
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 10
« Vastaus #43 : 03.Marraskuu 2011, 13:00 »

Luen kirjoja vain jos e-kirjaa ei ole saatavilla. Lukijan/lukijoiden hankaluudet koskettavat enemmän käyttöönottoa (mikä tietysti on huono juttu), ei niinkään jatkoa. Eli, kun olet kerran tehnyt oston ja siirron laitteelle, niin se ei todellakaan enää tunnu hankalalta. Tilannetta tietysti hankaloittaa se, että kirjakaupoille on tullut ja tulee omia sovelluksia, jotka eivät tue kuin vain sitä omaa eli pissitään tavallaan omillekin varpaille (kun hankaloitetaan ihmisten arkea). DRM on toinen esimerkki tästä, mutta kyllähän ekirjat suojausta kaipaavat.
tallennettu
Iivari
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 3026
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Vantaan Jokiniemi (ja muu elämänalue)
« Vastaus #44 : 03.Marraskuu 2011, 13:25 »

Mihin ne sitä suojausta kaipaavat? Jotenkin vielä älyttömämmältä tuntuu, että jengi kopiosi miljoonia kirjoja laitteisiinsa eikä ostaisi yhtään kuin nää musiikkiväitteet.
tallennettu

Olen niitä tapahtumia
joita ei käsitellä perinteisillä luukuilla.
Pekka Kejonen
Tamanix
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 10
« Vastaus #45 : 03.Marraskuu 2011, 13:41 »

Niin maksaisit mieluummin kirjasta kuin ottaisit sen ilmaiseksi?  Cool Vaikka kirjailija siihen jotenkin suostuisikin, niin kustantaja voisi irvistää. Ok, totta, suomessa "levittäjiä" olisi vähemmän, mutta suurnimet varmasti tulisivat silti kärsimään siitä.
tallennettu
Kirjamieli
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 20
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #46 : 03.Marraskuu 2011, 14:38 »

Odotan muuten mielenkiinnolla, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, kun e-julkaiseminen leviää periaatteessa kaikkien saataville. Miten omakustanteiden joukosta löytyy ne aidot helmet, ja miten hyvät erottuvat massasta? Toivon ettei kustantamoiden rooli tule liikaa muuttumaan, sillä minä ainakin arvostan hyvää kustannustyötä ja olen siitä myös valmis maksamaan.

Tuota kustantamoiden välistävetoa epäilevien muuten kannattaa lukea Niklas Herlinin kirjoitus, jossa hän kertoo Teoksen tehneet historiansa aikana vain kaksi positiivista tilikautta.
tallennettu
tpi
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 233
« Vastaus #47 : 03.Marraskuu 2011, 14:56 »

Tässä on muuten aika hyvä mielipide ekirjoista. Epubin kelvottomuudesta en ole ihan samaa mieltä - ja ilman drm-saastaa kysymys on aika akateeminen kun formaatista toiseen muuntaminen on niin helppoa.

Oli unohtunut näköjään linkki minulta pois, tätä linkkiä siis kommentoin:

http://liukkonen.wordpress.com/2011/10/15/miksi-suomessa-ei-myyda-e-kirjoja/

Ja omana kommenttina tähän: "Niin maksaisit mieluummin kirjasta kuin ottaisit sen ilmaiseksi? ".

Samasta syystä kuin maksan leffoistani ja TV-sarjoistani. Hyllyssä löytyy noin 800-900 dvd/BR levyä. Yhtäkään elokuvaa en koskaan ole laittomasti ladannut. TV-sarjojen episodeja olen muutamia ladannut, käytännössä vain sellaisia joita ei laillisesti ole mitenkään kohtuudella saatavissa.
tallennettu
Dynierax
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 232
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #48 : 03.Marraskuu 2011, 15:07 »

Avautumisvaroitus: Sisältää vahvoja mielipiteitä, jotka saattavat provosoida herkästi provosoituvia ihmisiä!

Niin maksaisit mieluummin kirjasta kuin ottaisit sen ilmaiseksi?  Cool

Tässä on ehkä se suurin ongelma asian suhteen. Ihmistä, joka ajattelee muutakin, kuin vain omaa halvallapääsyään, pidetään erilaisena - usein jopa outona - poikkeuksena valtaväestöstä. Surulisinta taitaa olla se, että nämä ihmiset todella ovat poikkeuksellisia.

Lainaus
Eli, kun olet kerran tehnyt oston ja siirron laitteelle, niin se ei todellakaan enää tunnu hankalalta. Tilannetta tietysti hankaloittaa se, että kirjakaupoille on tullut ja tulee omia sovelluksia, jotka eivät tue kuin vain sitä omaa

On totta, että e-kirjoissa on hyvät puolensa, siitä en ala kiistelemään. Mutta haluan myös kysyä, monenko perinteisen paperikirjan kanssa törmätään tähän ongelmaan?

Ongelmia paperisen kirjan käyttöliittymän tai sovelluksen kanssa ilmenee, jos käytetty ilmaisumuoto, siis kieli, kirjoitusmerkit tai kirjoituksen noudattamat säännöt, eivät ole käyttäjälle tuttuja. Mutta kuka ostaa hindiksi kirjoitettua kirjaa luettavaksi, ellei osaa hindiä? Samoin hieroglyfejä tuskein erehtyy vahingossa luulemaan tuntemiksemme latinalaisiksi aakkosiksi... Nämä asiat eivät myöskään muutu miksikään, kun kirja on kerran painettu - toki ne voivat tärveltyä kirjan kastuessa tai muuten vahingoittuessa.

Mutta e-kirja voi muuttua lukukelvottomaksi laitteiston tai ohjelmiston vanhetessa. Moniko voi rehellisesti sanoa omistavansa laitteet 5 1/4 tuuman levykkeen lukemiseen? Tekniikkaa käytettiin vielä 15 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun vaikkapa William Gibbsonin Neurovelhon ensimmäinen kerran julkistu suomeksi, samoin monia Asimovin teoksia. Nämä kaikki ovat täysin lukukelposia kappaleita, kun viimeksi katsoin, mutta en ole lainkaan vama vastaavan ikäisistä levykkeistä.

Mutta miten on käynyt 3½ tuuman levykkeille tai ZIP-levykkeille? Tekniikat vanhenevat, eikä ole todellakaan helppoa saada vanhentunutta tekniikkaa toimimaan uuden kanssa. 2000-luvun alusta olevia korppuja voi vielä availla vanhoissa koneissa, ja jos tuuria on, ei tietoja ole menetetty. Jos olisit siis hankkinut alle puoli vuosikymmentä sitten vaikkapa Robin Hobbin Lordi Kultaisen kolme osaa e-kirjoina, ne olisivat luultavasti nätisti CD:llä ja siirrettävissä. Mutta olisiko tuolloin hankittu lukulaite yhteensopiva nykyisten e-kirjojen kanssa? Tuskin. Ja tuskin puolivuosikymmentä vanhaa formaattia enää tuettaisin kovinkaan hyvin uusissa laitteissa.

Yhteenvetäen: Uuteen on helppo siirtyä ja unohtaa vanha, mutta ehkei se ihan ain aole hyvä idea. Vanha viisaus voi joskus olla parempi kuin pussillinen uusia.
tallennettu

Spekuloikaa fiktiota!
Iivari
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 3026
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Vantaan Jokiniemi (ja muu elämänalue)
« Vastaus #49 : 03.Marraskuu 2011, 15:25 »

Neljä isoa kansainvälistä osakeyhtiötä ja muut kustantamot ovat välistävedon kanssa myös eri linjoilla.

Tamanix joo, mun on vaikea nähdä, että 221 343 kirjaa laittomasti ladannut tyyppi olisi ostanut laillisesti niistä edes yhtä jos laiton lataus olisi ollut mahdotonta.
tallennettu

Olen niitä tapahtumia
joita ei käsitellä perinteisillä luukuilla.
Pekka Kejonen
Tamanix
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 10
« Vastaus #50 : 03.Marraskuu 2011, 15:29 »

En erityisesti luota ihmisten hyvyyteen ja siksi kuulutan jonkinlaisen suojauksen perään. DRM ei ole häävi, vesileimasuojausta käyttää esim. oma kustantajani ja minusta sekin riittää. Mikään natsi en tässä asiassa ole, mutta johtunee enemmän siitä, että tiedän, ettei esikoiskirja muutenkaan mahdottomia myy ja kun se on vielä e-kirja niin sitäkin vähemmän.

Paperikirjat pitävät kyllä pintansa (ja tälläkin hetkellä niitä omistan ja niitä luen), en vain näe syytä estää muidenkaan tulemista. :)
tallennettu
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #51 : 04.Marraskuu 2011, 01:23 »

Mutta e-kirja voi muuttua lukukelvottomaksi laitteiston tai ohjelmiston vanhetessa. Moniko voi rehellisesti sanoa omistavansa laitteet 5 1/4 tuuman levykkeen lukemiseen?

Epärelevantti kysymys, vaikka minulla sellainen laite onkin. Minulla on koko joukko tiedostoja, jotka ovat peräisin MFM-standardia käyttäneeltä kovalevyltäni 90-luvulta. Sitä levyä eikä sille tarkoitettua ohjainta ei enää ole olemassa. Mutta ne tiedostot ovat jäljellä.

Lainaus
Ja tuskin puolivuosikymmentä vanhaa formaattia enää tuettaisin kovinkaan hyvin uusissa laitteissa.

Hei, se on tekstiä, ei rakettitiedettä. Täysipäisessä formaatissa suurin osa sisällöstä on joka tapauksessa "käsin" tulkittavissa olevia kirjoitusmerkkejä, jos kohta muotoilua voi joutua arvailemaan. XML-muotoisen formaatin purkaminen on ammattilaiselle lastenleikkiä.

Kunhan sitä nyt ei vain ole kryptattu niin, että kun menetetään yhteys kustantamon palveluun, on sisältö iäksi mennyttä – tai ainakin siihen asti kunnes salaus saadaan purettua, mutta koska kyse on matematiikasta, osa salauksista saattaa olla oikeastikin käytännössä murenemattomia. Tämän takia jokainen hankittu teos pitäisikin ensi töikseen jollain tavalla murtaa – jos lauma ihmisiä haluaisi, tämä voitaisiin tehdä vaikka munkkityyliin käsin. Tekstin suhteen analogireikä on järjettömän iso, kuten mainitsin.

Suurin osa ihmisistä maksaa sisällöstä, jos hinta on kohdallaan ja ostaminen helppoa.

DRM ei ole häävi, vesileimasuojausta käyttää esim. oma kustantajani ja minusta sekin riittää.

Minkälaisesta vesileimasta käytännössä on kyse?
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Tamanix
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 10
« Vastaus #52 : 04.Marraskuu 2011, 07:58 »

Tiedostoon tulee sähköposti ja nimitiedot, jotka sitten seuraavat mukana. Ilmaiskappaleita pystyi ainakin kopioimaan (testasin), mutta sen tiedot kopioituvat tietysti mukana. En ole ostanut yhtään vielä Kirjalabyrintista joten en tiedä onko se ostettu versio jotenkin tiukempi tapaus. Mutta pointti on kuitenkin se, että tiedosto voidaan jäljittää, jos... Pidän kuitenkin siitä, että tiedoston lukemiseen tarvitaan sitten vain se ohjelma, jolla se luetaan, ei esim. mitään Adobe Digital Editions avaamista ensin jne.

Voin kysyä toki tarkemminkin, jos kiinnostaa.
tallennettu
Dynierax
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 232
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #53 : 06.Marraskuu 2011, 18:46 »

Ah, mikä voisikaan piristää päivää paremmin, kuiten hyvä väittely argumentointeineen. .-)

Epärelevantti kysymys, vaikka minulla sellainen laite onkin. Minulla on koko joukko tiedostoja, jotka ovat peräisin MFM-standardia käyttäneeltä kovalevyltäni 90-luvulta. Sitä levyä eikä sille tarkoitettua ohjainta ei enää ole olemassa. Mutta ne tiedostot ovat jäljellä.

Osittain kysymys todella on epärelevantti, osaltaan se osoittaa tekniikan vanhenevan nopeasti. Uskon noiden tiedostojen olevan myös avattavissa, luettavissa ja muutettavissa nykyisiin laitteisiin täysin sopiviksi. (Olettaen toki tiedostojen sisällön olevan tekstiä tms. muunnettavissa olevaa tietoa. 90-luvun järjestelmätiedostoja tuskin säästelisit .-) )

Lainaus
Lainaus
Ja tuskin puolivuosikymmentä vanhaa formaattia enää tuettaisin kovinkaan hyvin uusissa laitteissa.

Hei, se on tekstiä, ei rakettitiedettä. Täysipäisessä formaatissa suurin osa sisällöstä on joka tapauksessa "käsin" tulkittavissa olevia kirjoitusmerkkejä, jos kohta muotoilua voi joutua arvailemaan. XML-muotoisen formaatin purkaminen on ammattilaiselle lastenleikkiä.

Oikeastaanhan se ei ole edes tekstiä, vaan pelkkiä nollia ja ykkösiä, täysin muunnettavissa olevaa tietoa siis. Eikä sen muuntaminen tosiaan ole rakettitiedettä. Tuo ”käsin” muuntaminen vaatii kuitenkin näiden nollien ja ykkösten muuntamisen ensin symboleiksi, kirjaimiksi tai vaikkapa eritaajuisiksi ääniksi (tai varsin tehokkaan kyvyn nähdä asiat, kuten hera Neo Matriisissa ,-) ), jonka jälkeen data voidaan muuttaa ihmismielen käsittämäksi tekstiksi. Standardoidun tekstin, vaikka ASCII-muotoisen, saaminen ulos tiedostosta ei ole sekään rakettitiedettä. Säännöt ovat varsin selkeät 256 -merkkiä yhtä monelle koodille 8-bittisessä systeemissä.

Jos kuitenkin hyppäämme ajassa takaisin mainitsemiini ”lerppuihin” ja Commondore64 -aikakauteen, on ainakin itseni myönnettävä, etten tiedä nopeaa tapaa siirtää geoWritellä kirjoittamiani tarinoita PC:lle. Tulosteetkin ovat hävinneet vuosien saatossa, joten ainoa tapa lienee kaivaa mainittu ”mikrotietokone” esiin, etsiä sekä GEOS, että tarinat ja toivoa löytävänsä vielä jostain tulostimeen värinauhaa. (En tosin ole varma, ilahtuisinko miten paljon kaksikymmentä vuotta nuorempana kirjoittamistani tarinoista.)

Tämäkään tehtävä tuskin menee rakettitieteen puolelle, mutta tietojenkäsittelytiedettä se saattaa jo hiukan vaatia. Niin tai näin, hyvin suuri osa keski-iän ylittäneistä – puhumattakaan ikäihmisistä – kokee jo pelkän sähköpostin liitetiedoston avaamisen ”rakettitieteeksi”. Heille kuitenkin voi olla täysin selvä asia, miten lehmä lypsetään, maito kirnutaan ja kuinka separaattoria käytetään. Eihän se rakettitiedettä ole, mutta kyllä itseltäni jäisi voi saamatta, jos pitäisi nyt lypsylle ja kirnuamaan lähteä. Toisaalta, furokumariinien, flavaanien tai kromenonien viivakaavojen muuttaminen IUPAC standardien mukaisiksi nimiksi ei tuota minulle ongelmia, mutta uskoisin sen vaativan jonkin verran miettimistä niille, joilla ei ole korkeakoulutasoisia tietoja orgaanisesta kemiasta tai kemiassa käytettävistä apuohjelmista. Termi ”rakettitiede” on siis lopulta hyvin henkilökohtainen.

Päästään siis siihen ammattilaisen lastenleikkiin. Moniko kaduntallaaja kuitenkaan  lopulta on tällainen ammattilainen? Tai moniko haluaisi maksaa ammattilaiselle vaikkapa 300 kirjan muuttamisesta tällä lastenleikillä lukukelpoiseksi? Tuskin kovin moni siitä ainakaan ilahtuisi kuullessaan hinnan. Homma tiedostojen kanssa on kyllä paljon helpompi, jos vertailukohtana on puoliksi palanut kotikirjasto.

Siinä missä perinteinen kirja puolustaa asemaansa varsin pysyvänä formaattina, sähköisyyden dynamisuus on myös riski. Latinaa ei äidinkielenä puhuta, mutta sitä ymmärretään ja luetaan ongelmitta yhä. 3.11. Windowsin sovellusten käyttäminen XP:ssä olisi aika absurdi ajatus jo pelkkien järjestelmien ideologiaerojen takia.

Lainaus
Kunhan sitä nyt ei vain ole kryptattu niin, että kun menetetään yhteys kustantamon palveluun, on sisältö iäksi mennyttä – tai ainakin siihen asti kunnes salaus saadaan purettua, mutta koska kyse on matematiikasta, osa salauksista saattaa olla oikeastikin käytännössä murenemattomia. Tämän takia jokainen hankittu teos pitäisikin ensi töikseen jollain tavalla murtaa – jos lauma ihmisiä haluaisi, tämä voitaisiin tehdä vaikka munkkityyliin käsin. Tekstin suhteen analogireikä on järjettömän iso, kuten mainitsin.

Tämä on oikeasti todellinen ongelma, mutta samalla oikeastaan myös esittämäni ongelman paljon konkreettisempi muoto. Tuo kryptaushan on oikeastaan vain tiedon muuttamista tarkoituksellisesti vaikealukuiseksi – niille ainakin, jotka eivät tunne ”kieltä” avaavaa koodia. On siis jälleen lastenleikkiä ammattilaiselle avata suojaus, nyt vain näitä ammattilaisia ovat ainoastaan ne, jotka kustantamon salauksen osaavat purkaa. Kyse ei siis ole mistään rakettitieteestä tässäkään. Silti se koetaan uhaksi, joka saattaa tosiaan kadotaa osan tiedosta iäksi. Harvoin moista vaaraa varmaan koettaisiin painetun sanan kohdalla, ellei sekin olisi salakielistä – jota varmaan harva romaani ainakaan olisi.

Mikä siis on ratkaiseva ero tahallisesti tuotetun ja ”normaalin” datan luettavuuden vaikeuden välillä? Entä ero näiden kokemisena riskiksi? Mikä tekee ihmisestä ammattilaisen, jolle olisi lastenleikkiä muuttaa 40 vuoden päästä tänään ostettu e-kirja luettavaksi? Miten helppoa olisi muuttaa 1971 tuotettu e-kirja reikäkorteista tänä päivänä PC:llä tai lukulaitteella luettavaksi? Entä vastakkaisesti, monikko tuolloin hankittu painettu kirja on muuttunut käsittämättömäksi?

Lainaus
Suurin osa ihmisistä maksaa sisällöstä, jos hinta on kohdallaan ja ostaminen helppoa.

Tämä on todella onneksi totta. .-)
tallennettu

Spekuloikaa fiktiota!
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #54 : 06.Marraskuu 2011, 19:56 »

(Olettaen toki tiedostojen sisällön olevan tekstiä tms. muunnettavissa olevaa tietoa. 90-luvun järjestelmätiedostoja tuskin säästelisit .-) )

Kaikki tieto on enemmän tai vähemmän muunnettavissa tai käytettävissä olevaa. Osa tarvitsee virtuaalikoneen toimiakseen. Dosboxissa voi ajaa jopa nykyisin jopa täysin toimivaa Windows 3.1-asennusta, jos vanhanaikainen tietojenkäsittely kiinnostaa.

Lainaus
Jos kuitenkin hyppäämme ajassa takaisin mainitsemiini ”lerppuihin” ja Commondore64 -aikakauteen, on ainakin itseni myönnettävä, etten tiedä nopeaa tapaa siirtää geoWritellä kirjoittamiani tarinoita PC:lle. Tulosteetkin ovat hävinneet vuosien saatossa, joten ainoa tapa lienee kaivaa mainittu ”mikrotietokone” esiin, etsiä sekä GEOS, että tarinat ja toivoa löytävänsä vielä jostain tulostimeen värinauhaa. (En tosin ole varma, ilahtuisinko miten paljon kaksikymmentä vuotta nuorempana kirjoittamistani tarinoista.)

Kotimikrojen aika on vähän synkeää sikäli, ettei niissä ollut aikanaan mitään standardia tallennusmedioiden suhteen – eikä verkkoyhteyksiäkään oikein. Jo siirrytteässä 8-bittisistä 16-bittisiin oli monilla vaikeuksia suorittaa siirtymää tuoreeltaankin. PC:t sen sijaan muodostavat suoran jatkuvan alkuperäisestä IBM PC:stä nykypäivään, eivätkä Macitkaan siitä ohi jää.

Datan katoaminen vuosien mittaan ei ole mikään luonnonlaki. Se on seurausta datan laiminlyönnistä. Jos jollain oli tärkeää tavaraa lerpuilla, ne olisi pitänyt siirtää korpuilla siihen aikaan, kun koneissa oli molemmat. Nämä korput olisi pitänyt siirtää CD:lle (tässä vaiheessa se mukava bonus, että yksi CD olisi luultavasti korvannut koko korppulaatikon, sitten samat tiedostot myös kovalevylle toiseksi varmuudeksi). Nykyisin usb-kovalevyt ja pilvet ovat se seuraava askel.

Lainaus
Termi ”rakettitiede” on siis lopulta hyvin henkilökohtainen.

Rakettitiede on sellainen määrite, että minä en tunne ketään joka, osaisi askarrella avaruusraketin (tai ehkä "ydinfysiikka" on parempi ilmaus, koska avaruusrakettikin on lopulta melko simppeli kapine). Sen sijaan formaatin muutos tapahtuu sillä tavalla, että ensin joku kirjoittaa tätä varten ohjelman – mahdollisesti huvikseen. Tämä työ täytyy jonkun tehdä kerran jossain. Tämän jälkeen jonkun pitää käyttää tätä softaa. Hyvässä lykyssä se on tuotteistettu sen verran hyvin, että kuka tahansa ATK-ajokorttitaitoinen osaa käyttää sitä. Huonossa tapauksessa pitää lähestyä ja mahdollisesti lahjoa se sukulainen/naapuri/muu joka sen osaa tehdä.

Lainaus
Tuo kryptaushan on oikeastaan vain tiedon muuttamista tarkoituksellisesti vaikealukuiseksi – niille ainakin, jotka eivät tunne ”kieltä” avaavaa koodia.

Näissä se on sellainen huomattava ero.

Kun suunnitellaan formaatti – jopa silloin kun suunnitellaan kummallinen binääriformaatti, jonka suunnittelijan logiikkaa jälkipolvet ihmettelevät – se on tarkoitettu avattavaksi. Tehdään speksi ja sitten sen avulla ohjelmoijat tekevät softan, joka sitten lukee sitä formaattia. Helpoimmissa tapauksissa sen ohjelman tekeminen käy ohjelmoinnin peruskurssin lopputyöksi.

Jos speksi puuttuu, hommasta tulee tietysti pähkinä. Purettavissa oleva pähkinä. En tunne itse kaikkia menetelmiä, mutta se on mahdollista, koska yritetään selvittää, miten avataan jokin, joka on yleensä loogisesti tarkoitettu avattavaksi.

Tietysti parasta olisi, jos käytettäisiin tiedostomuotoa, jonka rakenne on jossain standardissa määritelty. Sellaisiahan on.

Kryptaus on ihan oma lukunsa. Vahvan kryptauksen ominaisuuksiin kuuluu se, että sitä ei saa auki ilman avainta. Kyseessä ei ole mikään harrastelijoille sopiva pähkinä – huippuluokan kryptoanalyytikot tutkivat niitä työkseen, ja siitä huolimatta on olemassa salauksia joiden murtamiseen ei tunneta konstia. Periaatteessa salaus murtuu brute force -menetelmällä kokeilemalla kaikki mahdolliset avaimet – käytännössä tähän menevä aika on ihan kirjaimellisesti tähtitieteellisen pitkä.

Vähän pelkään, että "sisältöteollisuus" ottaa tuollaiset salaukset tavaksi.
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #55 : 12.Joulukuu 2011, 21:09 »

Oho, Tero Ykspetäjä löysi tällaisen: New Cthulhu -antologia. Ensimmäisiä vastaantulleita antologiota, joissa on laadun takeena merkittäviä nimiä, eikä ole DRM:ää. Hintakin näyttää olemattomalta. Voisi melkein ostaa sen vaikkei lukulaitetta olekaan.

...toisaalta nykymaailma on muutenkin ihmeellinen. Maksoin jokusen punnan englantilaiselle puljulle, joka sitten lähetyttää meikäläiselle kirjaston poistokirjoja Amerikasta.
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Mr.Kirja
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 120
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Etelä-Pohjanmaa
« Vastaus #56 : 13.Joulukuu 2011, 21:36 »

Kyllä minusta on mukava omistaa kirja ihan fyysisenä kappaleena. Mutta esimerkiksi englanninkielistä kirjaa lukiessani voisin kuvitella käyttäväni jotain tommosta lukulaitetta, jos siinä pystyisi nopeasti katsomaan sanakirjasta mitä jokin sana tarkoittaa.
tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #57 : 25.Huhtikuu 2012, 22:11 »

Lainattu eilisestä Hesarista:

Lainaus
Suomessa sähkökirjan osuus kokonaismyynnistä on alle prosentin luokkaa, Kirjakauppaliiton toimitusjohtaja Katriina Jaakkola kertoo.

"Täällä sähkökirja ei ole vielä lyönyt millään tavalla läpi."

Keskimäärin nimekkeiden vuotuinen myynti liikkuu vain kymmenissä.

Uutisen on kirjoittanut Antti Majander.

Toisena asiana amerikkalainen Tor-kustantamo päätti luopua DRM:stä.
tallennettu
Freyja
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 965
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Rovaniemi
« Vastaus #58 : 25.Huhtikuu 2012, 22:17 »

Toisena asiana amerikkalainen Tor-kustantamo päätti luopua DRM:stä.

Nostan hattua Tor/Forgelle.
tallennettu

Dynierax
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 232
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #59 : 25.Huhtikuu 2012, 22:44 »

Nostan hattua Tor/Forgelle.

Jep. Samoin teen minä, vaikka henkeen ja vereen e-kirjoja vastaan olenkin. .-)
tallennettu

Spekuloikaa fiktiota!
Sivuja: 1 2 [3] 4 5   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional