Unelma-ammatit

[Hiistu]

Mitä kaikkea hienoa ja jännää teistä on pitänyt tulla sitten joskus "isona"? Tai millaiseen työhön tällä hetkellä kaikkein mieluiten suuntaisitte, jollei tarvitsisi piitata koulutuksesta, erilaisista kelpoisuusvaatimuksista tai muutoinkaan.. mistään? Eli millaisia unelma-ammatteja teillä on ollut tai tälläkin hetkellä on?

(Jos haluaa vakavammin pohdiskella erilaisia kouluttautumismahdollisuuksia, niin Tavernassa on keskustelua: Linkki.)


Päiväkoti-ikäisenä minusta piti tulla laulaja. En (onneksi  ) kehdannut kellekään esiintyä, mutta itsekseen oli hauska lauleskella. Ala-asteella en oikein osannut päättää, olisiko kivempi olla taikuri vaiko lentäjä - arvelin tosin päätyväni tylsästi ihan vain kirjailijaksi, koska ainekirjoitus sujui tuolloin koulussa.

Yläasteella tunsin kutsumusta suurpetotutkijaksi, joka möyrisi metsissä ja suojelisi kaikkia söpöjä petoja. Pilottihaave oli latistunut sen verran, että arvelin voivani olla tyytyväinen myös lentoemäntänä. Ensimmäistä kertaa kävi mielessä myös, että psykologit varmaan touhuaa jotain jännää, vaikken oikein tiennyt mitä. Maailmankaikkeuden saloja tutkiskelevan astrofyysikon ammatissa oli siinäkin suurta hohtoa. Jos olisin päätynyt ammattikouluun, minusta olisi tullut metalliartesaani.

Lukiossa en uskaltanut enää paljon ylimääräisiä haaveilla, koska jollekin alalle suuntautuminen tuntui jo niin konkreettiselta.  (Hetkellistä heikkoutta tunsin folkloristiikkaan tai suomalais-ugrilaisiin kieliin ja kulttuureihin, mistäköhän sellaistakin tullut mieleen.. )    

Tällä hetkellä olen enemmän kuin tyytyväinen opiskelemaani alaan ja tulevaisuuden ammattiin (psykologia), eikä pariin vuoteen ole mitään muuta vaihtoehtoa edes käynyt mielessä. Joskin sivutoimisena alpakankasvattajana voisi vielä jonakin päivänä olla mukava eleskellä…

[Sarantha]

Minä haaveilen nykyään lähinnä Hiistun tulevasta ammatista, tosin yritän taas olla ajattelematta koko asiaa ettei alkaisi liikaa ahdistaa ja ärsyttää.

Ihan ensimmäinen unelma-ammattini oli (noin nelivuotiaana) kummitätini innoittama neuvolatäti. Ala-asteikäisenä puolestaan haaveilin mm. eläinlääkärin, näyttelijän, opettajan, ratsastuksenopettajan, ravivalmentajan ja kuvataiteilijan ammateista.

Sittemmin eläinlääkäri vakiintui erittäin vakavaksi ja pitkäaikaiseksi unelma-ammatikseni, itse asiassa taisin jossain vaiheessa profiloitua aika monille ihmisille "siksi tytöksi, joka haluaa eläinlääkäriksi". Mutta ei se kyllä minulle olisi mikään omin juttu, en ole riittävän luonnontieteellinen ja detaljeihin keskittyvä ihminen siihen alalle.

Lukioikäisenä mielessä ehti käväistä kaikenlaista. Biologi, farmaseutti, kätilö, ensihoitaja, sairaanhoitaja, lääkäri, toimittaja, hevosagrologi jne. Ehkä ainoa yhteinen nimittäjä haaveilleni on, että kaikki nuo alat ovat jollain tapaa käytännönläheisiä ja konkreettisia.

Sairaanhoitaja minusta sitten tuli, ja koen itse identifioituvani erityisesti mielenterveystyöntekijäksi. Niin kuin olen varmaan satamiljoonaa kertaa sanonut, mielenterveystyö ja psykiatria ovat minun sydämenasiani, ja siinä mielessä olen ammatinvalintaan tyytyväinen. Paitsi, että psykologina työnkuva olisi vielä kivempi kuin sairaanhoitajana. Sairaanhoitajana myös urallaetenemismahdollisuudet ovat heikohkot, se on toinen huono puoli. Vaikka lisäkouluttautuisit kuinka, olet todennäköisesti edelleen kolmivuorotyössä rivimiehenä osastolla ja tienaat sen kaksi ja puoli tonnia lisineen. Myös akateemisen tutkinnon puuttuminen on vähän jäänyt kaihertamaan mieltä, minun kun piti vielä jonain päivänä lähteä yliopistoon.

[Lachesis]

Ihan pienenä minulla ei tainnut olla kummoisempia ammattihaaveita (tai sitten en muista mitä ne olivat), mutta ala-asteella halusin hävittäjälentäjäksi. Haaveeni perustui pelkästään liialliseen Top Gun-leffan katsomiseen ja aihepiirin romaanien lukemiseen, ja kilpistyi siihen, että minulla oli jo tuolloin silmälasit (ja ettei suomalainen systeemi ole riittävän samanlainen jenkkien vastaavaan verrattuna; meillä ei ole esim. lentotukialuksia...)

Yläasteella en muista ajatelleeni oikeastaan mitään ammatinvalinta-asioita, mutta lukiossa meillä oli ammattialaesittelyjä (kävin muistaakseni kahdessa), ja sieltä poimin farmasian. Ajattelin tuolloin, että siinä yhdistyisi mukavasti kemia ja biologia, joista kummastakin tykkäsin, ja joissa olin hyvä. En ollut ihan väärässä. Farmaseutti tai proviisori ei koskaan ollut mikään unelma-ammattini, mutta hyvinhän tässä on mennyt.

Varsinaisesti olen tällä hetkellä tutkija, mutta se konsepti oli pienenä niin epäselvä, etten osannut sitä edes harkita haluavani.

Jos nyt lähtisin puhtaalta pöydältä hakemaan, yrittäisin varmaan lääkäriksi. Jostain syystä en opiskelualaa valitessani pitänyt sitä vakavasti otettavana vaihtoehtona, mikä oli kyllä virhe. Harkitsin sitä puolitosissani farmaseutiksi valmistuttuani, mutta ajattelin 22 vuoden kypsässä iässä olevani jo liian vanha vaihtamaan ammattia (toinen virhe). En ole koskaan ollut luonteva ihmisten kanssa, mutta tiedän että olisin voinut oppia siihen, ja lääketiede kiinnostaa minua aihepiirinä ja oppialana edelleen kovasti.

Kultaseppä olisi tavallaan toinen unelma-ammatti, mutta sen reunaehdot ovat vähemmän mairittelevat (työnsaannin vaikeus ym.)

[Pisania]

Varhaisin muistamani unelma-ammatti on sama kuin Hiistulla, eli laulaja. 80-luvulla pinnalla olleet popparinaiset tekivät minuun suuren vaikutuksen. Pienenä minulla oli vielä sen verran itseluottamusta, että pidin esiintymistä mahdollisena. Myöhemmällä iällä iski sitten lähes rampauttava ujous, josta en ole vieläkään täysin päässyt eroon. Eikä laulutaitojakaan ole pätkän vertaa.

Ala-asteella kaikki tytöt kirjoittivat toistensa ystäväkirjoihin unelma-ammatikseen opettajan ja minäkin taisin tätä haavetta elätellä tovin. Sitten aloin poiketa massasta ja kirjoitin haluavani tulla kirjailijaksi. Se oli aika pitkäikäinen unelma mutta haihtui jossain vaiheessa.

Yläasteella muistan kertoneeni opolle että olisin kiinnostunut opiskelemaan markkinointia (en kyllä muista enää miksi) vaikken edes ollut täysin perillä mitä se piti sisällään. Suurimman osan yläasteesta haavelin historian, varsinkin arkeologian opiskelusta. Se taisi kuitenkin lopahtaa siihen etten ollut kiinnostunut Suomen historiasta, vaan olisin halunnut tonkia maata jossain eksoottisemmassa paikassa.

Lukiossa päädyin sitten laittamaan ensimmäiseksi hakutoiveekseni englantilaisen filologian, koska tykkäsin englannin kielestä todella paljon. Jo pelkkä pääsykoekirjojen lukeminen sai intoni tyrehtymään. Lopullisen haaveammattini löysin vuoden kuluttua lukion loputtua, kun pääsin kesätöihin kirjastoon. Jo yhdeksän vuotta se on ollut yksi ja ainoa minulle, enkä voisi kuvitellakaan tekeväni mitään muuta. Laitoin sen koulutuksen, jossa olen nyt lukiossa toiseksi hakutoiveekseni ja olen usein miettinyt missä mahtaisin olla nyt jos olisin sinne päässyt silloin enkä vasta seitsemän vuotta myöhemmin. 

[Logikärmes]

Pikkupoikana olin hulluna dinosauruksiin ja näin aiheeseen liittyvän videon, jossa näytettiin muun muassa paleontologin työtä. Aluksi kiinnostukseni suuntautui arkeologiaan, mutta tarkentui juuri tuon videon myötä paleontologiaan. Olihan se aika erikoinen ensimmäiseksi ammattihaaveeksi, mutta se eli melko pitkään.

Yhdessä Aku Ankan taskukirjan jaksossa Aku ryhtyi lentokapteeniksi (siis ihan matkustajalentokoneen), ja pelkästään sen perusteella halusin jonkin aikaa lentäjäksi.

Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus ja pienenä pidin kovasti piirtämisestä. Siksi haaveilin melko pitkään jostakin kuvataiteellisesta alasta. Sarjakuvapiirtäjä oli yksi harkinnan alla ollut ammatti, mutta se kaatui siihen, ettei minulla lopulta ollut tarpeeksi kärsivällisyyttä hioa taitojani.

Tästä pääsin kuitenkin siihen ajatukseen, että minun on saatava kanavoitua luomisenkaipuuni johonkin, ja vastaus, johon päädyin, oli kirjailija. Yritin nuoruuden innossani väkertää jotakin, mutta siitä ei tullut oikein mitään, ja haave kuoli niille sijoilleen. Se syttyi kuitenkin uudestaan arviolta vuoden päästä, ja nyt olen kirjoittanut esikoistani jo sen verran pitkään, että ainakin kokemusta kirjoittamiseen alkaa olla ihan mukavasti. Opisken tällä hetkellä yleistä kirjallisuutta, mutta uskon päätyväni lopulta mahdollisesti journalistiselle alalle. Olen kuitenkin vakuuttunut, että minusta tulee jonakin päivänä kirjailija, ja aion jatkaa proosan kirjoittamista, vaikka kaikki sitten valmistuisikin suoraan pöytälaatikkoon. Ei se ota, jos ei annakaan...

[Piru Naiseksi]

Lapsena haaveilin päätyväni jonkin luonnontieteellisen alan ammattilaiseksi, vaikkapa tähtitieteilijäksi. Missiksi tietysti halusin (ja pyrinkin, vailla edellytyksiä). Unelma-ammatteihini kuului myös toimittaja tai kirjailija. Pidän kirjoittamisesta, ja sain joitain kertomuksiani julkaistuakin sangen vähän valikoivissa lehdissä, joita ehkä keltaiseen lehdistöönkin niputettaisiin. Taskurahaa noistakin koneennaputteluista hankin.
Jo lapsesta olen unelmoinut myös näyttelijän ammatista. Kerran aioin puoliksi leikilläni hakeakin Teatterikorkeakouluun mutta pelkäsin, etten saisi opintoja rahoitetuksi luopumatta silloisesta elintasostani. Koulun tuolloinen rehtorikaan ei ollut mieleeni. Nämä raha- ja rehtoriesteet madaltuvat kuitenkin siihen verrattuna, että opiskelupaikkani olisi liuennut viimeistään sensorien "heittele vaikka pienillä kivillä mutta älä laula" -kommenttiin pääsykokeissa.

[Skie]

Mulla ei ole mitään erikoisia mielikuvia ihan lapsuuden unelma-ammateista, muuta kuin että perinteiset laulaja/näyttelijä kulkivat mukana pitkän aikaa. Olin joka kouluesityksessä laulajana yläasteen alkuvuosiin asti, ja erilaisiin kisoihin osallistuminen jaksoi innostaa vielä teini-ikäiseksi. Ala-asteella muistan sitten kommentoineeni joskus haluavani eläinlääkäriksi tai liikunnanopettajaksi, mutta mieluummin liikunnanopettajaksi koska se on helpompaa. En tiedä mistä nämä harhakuvat kyvyistäni kumpaakaan alaa kohtaan syntyivät, mutta olen kyllä kiitollinen ettei intoni kantanut kovin montaa vuotta.

Ala-asteen lopulla olin jo kova lukutoukka ja mielikuvat kirjailijan upeasta ammatista täyttivät pääni. Pidin myös valtavasti piirtämisestä, mutta jokaisen taidon kohdalla (oli se sitten laulaminen/kirjoittaminen/piirtäminen) ongelma oli se, ettei minulla ollut tarpeeksi pitkäjänteisyyttä kehittää itseäni jollain tietyllä osa-alueella. Pidän edelleen kirjoittamisesta ja piirtämisestä, mutta ei noista hyvällä tahdollakaan saa minulle ammattia. Hyviä harrastuksia kuitenkin.

Pisimpään mukana roikkuivat tosiaan laulajan ja erityisesti näyttelijän ammatit. Muistan kuinka vihainen olin vanhemmilleni, kun meillä ei suostuttu käymään edes keskustelua siitä että olisin hakeutunut Helsinkiin opiskelemaan Kallion ilmaisutaidon lukioon. Myöhemmin tajusin että parempi oli kun en mennyt, mutta silloin tuntui siltä että tulevaisuudelta meni pohja. Lukiossa piti kuitenkin alkaa ajatella ammatteja jo tosissaan, ja minua vaivasi suuresti se, etten oikeastaan keksinyt unelma-ammattia, olin vain kiinnostunut eri asioista. Historia ja yhteiskuntaoppi, äidinkieli, maantieto, uskonto ja psykologia olivat suosikkeja, ja psykologin ammatista taisin jossain vaiheessa haaveilla, se kun tuntui olevan ainakin meidän lukiossa tyttöjen suosituin ammattihaave. Lukiossa mielessä pyöri myös journalistin, lakimiehen ja suurimpana haaveena myös diplomaatin ammatit.

Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan politiikkatieteitä, koska yhteiskunnalliset asiat ja politiikka kiinnostivat kovasti. Medianomiksi opiskelu oli toinen vaihtoehto, mutta yliopisto kiehtoi enemmän. Vuoden jälkeen vaihdoin sitten siihen todelliseen unelma-alaani, historian opiskeluun. Historia on kevyesti vuosikymmenen kestänyt harrastus, ja sen opiskelu tuottaa välillä suunnatonta iloa. Tajuan toki realiteetit, humanistina työllistyminen on erittäin vaikeaa. Enkä ole edelleenkään löytänyt sitä "unelma-ammattiani". Näillä näkymin valmistun filosofian maisteriksi, pääaineena historia, ja jossain vaiheessa matkan varrella pitäisi varmaan kehittää päämääriä siitä, mitä haluan työkseni tehdä...

[Fantasyfan]

Vähän tylsästi halusin ala-asteen ajan opettajaksi, mutta sitten kun näin palkkataulukon ja se kuinka paljon vähemmän naiset saavat samasta työstä kuin miehet niin päätin etsiä itselleni sellaisen ammatin jossa eroa olisi vähemmän. Samaan aikaan oli myös IT-boomi eikä koneissa ylipäätänsä ollut mitään vikaa, joten yläasteella päätin lähteä IT-alalle. Ja siitä on nyt tutkinnot ja työpaikkakin.

Joskus yläasteella mietin kyllä, että olisi kiva jos saisi tehdä sellaista työtä jossa saisi vain lukea kirjoja, esim. kustannustoimittaja, mutta todellisuudessa olen niin hidas lukija ettei minusta sellaiseen olisi ollut. Lisäksi tykkäisin tehdä labratöitä. Yhdessä projektissa sainkin sellaisia vähän tehdäkin, mutta koodauksen ohjella saa harvoin näpellä sellaisten asioiden parissa. Myös kirjastonhoitaja houkutti, mutta viikon TET-harjoittelun jälkeen olin niin tylsistynyt, että hylkäsin sen haaveen.

[Antti]

Ala-asteen alussa opettaja oli minullakin mielessä, mutta se nyt haihtui nopeasti päästä pois. Pitkään en osannut sanoa ollenkaan, mikä voisi olla unelma-ammatti, mutta kuudennella päässäni jo alkoi hahmottua sana insinööri.

Sitähän on sitten siitä asti haaveiltu. Erilaisia aloja on päässä pyörinyt, mutta diblomiinsinööriksi opiskelu on vahvoilla.

Jonkin aikaa on elokuva-alakin alkanut muhia ajatuksissani. Olisihan se varmaan jännää, mutta ei se täällä Suomessa ole järin kannattavaa.

[Merciana]

Ala-asteella minulla oli niinkin hurjia haaveita kuin lentäjän ammatti ja nimenomaan helikopteri lentäjäksi halusin lentokone oli silloin mielestäni liian ns. pliisu. Nuo haaveet sitten murskaantuivat olemattoman pituuskasvun ja epilepsian myötä.

Sittemmin olen haaveillut DJ:n urasta ja vaikka mistä mutta mikään noista ei oikeen ottanut lähteäkseen.

Harastin jossain vaiheessa paljon piirtämistä ja maalaamista joten joskus ajattelin senkin olevan varteenotettava ura mahdollisuus. Tämäkin haave sitten heitettiin roskakoriin epävarmojen tulojen takia.

Ylä-asteella ja lukiossa haaveilin pitkään ja hartaasti CSI Las Vegasin ansiosta kemistin urasta rikoslaboratoriossa mutta ei sekään lähtenyt poikimaan. Vaihdoin haaveen kääntäjään koska olen aina ollut hyvä englannissa ja kielioppikin on aina kiinnostanut.

Ironisesti nyt tällä hetkellä opiskelen laborantiksi eli haaveet työskentelystä rikoslaboratoriossa eivät ole enää niinkään kaukaisia. Eli tavallaan elän omaa haavettani tällä hetkellä. Tosin aloitin opiskelut vasta tänä syksynä joten aikaa on vielä 3 vuotta ennen kuin pääsen mihinkään töihin.

[MaKo]

Pikkupoikana varmaan kaikkein useimmin mieleen tullut toiveammatti oli avaruuslentäjä, siis sellainen, joka lentää vaikkapa Plutolle tai toisiin tähtiin tai galakseihin. Myös monensorttiset tutkijan ammatit kiinnostivat. Ala-asteen loppupuolella toiveammatti oli elektroniikkainsinööri. Kun sain ensimmäisen tietokoneen, toiveammatti vaihtui tietokoneinsinööriksi. Lukiossa nousi uusi toiveammatti, arkkitehti. Mutta kuinka ollakaan, päädyin tietokonealalle. Nyt mietin, että voisin ehkä tulevaisuudessa alkaa tietotekniikan tutkijaksi, ehkä tietotekniikan opettajaksi, tai sitten mahdollisesti vaihtaa alaa ihan toisaalle, maanmittausinsinööriksi, kirvesmieheksi tai rakennusmestariksi.

[Rasimus]

Mä olin kuulemma pilttinä sanonut haluavani professoriksi. Minkä alan, ei tietoa. Ei sitten käynytkään niin. Musta tuli vain insinööri. Nyt aikuisena vitsailen puutarhuriksi ryhtymisestä.

Niin ne tavoitteet madaltuvat iän myötä.

Mä en kyllä itse muista haaveilleeni mistään erityisestä.

[Moonlord]

Unelma-ammattihan olis jokin elokuvan tuottajan tapainen. Sellainen jolla olis vähän määräysvaltaa minkälainen elokuvasta tulee. Sais hylätä aivan paskoja käsikirjoituksua ensijuoksusta ettei niillä kidutettaisi fiksuja ihmisiä. Ja elokuvan tekovaiheessa jo poistella kaikkein typerimpiä juttuja ja lopputuotoksen nähtyään määrätä mahdollisia juonta syventäviä lisäkuvauksia. Saisi toivottavasti monta elokuvaa pelastettua, esimerkiksi surullisenkuuluisten Dungeons & Dragons sekä Wing Commander leffojen tekoon olisin halunnut päästä mukaan, niistä olisi helpolla saanut puolet parempia. Monestihan tuottajatiimin puuttuminen elokuvan tekoon saa aikaan vain paskaa jälkeä mutta minä en olisi sellainen!

[Dyn]

Mun ainoa lapsuuden unelma-ammatti oli astronautti, tosin muistaakseni olisi riittänyt myös ihan vain avaruustutkija maan pinnaltakin, noin kakkosvaihtoehtona. Tämä tietysti aikana, jolloin kaikki likat luokalla tahtoivat opettajiksi tai eläinlääkäreiksi. Tykkäsin avaruus- ja tiedekirjoista, joten pitihän sitä jotain keksiä kirjoitettavaksi juurikin niihin mainittuihin ystäväkirjoihin.

Yläasteelta lukioon pyörittelin kyllä erilaisia alavaihtoehtoja mielessäni, mutta näissä oli kai jo vähän erilainen, harkitsevampi sävy kuin varsinainen unelmointi. Myönnän kyllä että moneen harkittuun hommaan olisin ollut melko epäsopiva, lopulta. :)

Olen aina nähnyt itseni menemässä yliopistoon, joten sille ei tavallaan ollut vaihtoehtoja (joo, kävin pääsemässä sisäänkin myös graafisen alan amk-tutkintoon, mutta jätin välistä), ala vain vaihtui viuhasti varsinkin lukiovuosina. Monet humanistisemmat vaihtoehdot kiinnostivat, ja oikeastaan en pitkästä matikasta huolimatta oikein kunnolla nähnyt itseäni hakemassa luonnontiedealalle. Tietojenkäsittelytieteeseen kuitenkin meni paperit, ja onneksi tulin tämän paikan valinneeksi, sillä hauskaa ja omanoloista on ollut. Olen tutkijankoulutuslinjalla, joten ehkä siihenkin suuntaan vielä pääsee, ja meidän alaltahan nyt on helppo hypätä hyvinkin poikkitieteellisiin projekteihin, ehkä jopa niihin avaruushommiin... :)

Tosin, mainittakoon, olen nykyään töissä seismologian instituutissa eli vähän matalammalla maanpintaa. Ja halusin mäkin joskus kirjailijaksi, en ehkä päätoimiseksi, mutta halusin kuitenkin (ehkä vähän vieläkin?  )

[Tiuku]

Hihii, hauska aihe.

En nyt muista lapsuudesta kummempia ammattihaaveita. Edes kirjailijuushaave ei ehken ole kammottavan vanha, vaikka olinkin kovasti paljon ylpeä, kun opettaja - terveisiä vaan, jos olet vielä elossa - ensimmäisellä luokalla sanoi, että edes kaikki kuudesluokkalaiset eivät kirjoita yhtä hyviä ja monipuolisia aineita kuin minä. Jotain muistan kyllä viimeistään ala-asteen lopulla kirjoitelleeni ns. pöytälaatikkoon (muistikuvat kyllä lähinnä pohjautuvat siihen, että todisteita on valitettavasti jäänyt), mutta ehkä se kirjailijajuttu oli sitten enemmän yläasteella. Miten niistä ajoista muka tuntuu olevan kauhean kauan?

Kun totesin, että kirjoittamista olisi pitänyt jaksaa harjoitellakin kehittyäkseen yhtään mihinkään, lykkäsin juttua hamaan tulevaisuuteen ja lykkäilen vieläkin. Missään tapauksessa ei haudattu sivutyöhaave ole, sillä minulla on pohja jo kolmeen romaaniin ja onnettomia olette te ja minä, jos kuolen ennen kuin ehdin ne paperille saattaa.

Yläasteella piti sitten keksiä, mihin oikein jatkaa. Kun oli olemassa sellainen kunnianhimoinen valinta kuin IT-lukio, jossa opiskeltiin neljässä vuodessa sekä ammattitutkinto että koko pakollinen lukion oppimäärä, piti tietysti päästä sinne - ehkä olisin käyttänyt ne neljä vuotta aivan toisella tavalla, jos sellaisia kaksoistutkintovaihtoehtoja olisi ollut siihen aikaan Kajaanissa muitakin, mutta kun ei ollut. Kehittelin itselleni komean ja rahakkaan tulevaisuuden diplomi-inssinä. Vaikka haave elikin varmaan yhden tai kaksi vuotta sen koulutuksen aikanakin, olen ihan iloinen, että opin tuntemaan enemmän homman todellisuudesta. Olisihan voinut käydä niinkin hassusti, että olisin silkan lukion käytyäni hairahtunut johonkin yliopistoon inssikoulutukseen hakemaan.

Lukiossa totesin kuitenkin, että kirjallisuuden opiskelu voisi olla ihan kiinnostavaa, vaikkei kirjoja kirjoittaisikaan. Tämä tuumaus eli muutamien ensimmäisten äidinkielenkurssien ajan ja jokseenkin kuihtui muutamalla viimeisellä - en tykkään analysoida kaunokirjallisuutta, kaikista vähiten runoja. Osin kyllä siksi, etten koskaan löydä kaikkia niitä tulkintoja, joita ilmeisesti pitäisi. Taide olkoon taidetta, ei sitä tarvitse minun mielestäni järkeistää. Hmm, enkä edelleenkään tiedä, mihin ammattiin siitä olisi voinut valmistua.

Lukiossa pääsi tietysti - no, kuten nyt yhdeksän vuotta sitä ennenkin - seuraamaan opettajan työtä läheltä; ja niinhän se on, että useimmiten alkaa kiinnostaa kun johonkin on tuntumaa. Lukio-opettajan homma vaikuttikin paljon järkevämmältä kuin peruskoulun opettajan. Vieläkin paremmalta kuitenkin alkoi vaikuttaa jokin professuurin virka yliopistossa x. Ei ole aivan haudattu toive tämä vielä, koska en vielä ole nähnyt siinä huonoja puolia. Mitä nyt toteutuksen vaikeus.

Yläasteella historia ja yhteiskunnalliset aineet eivät kiinnostaneet juuri yhtään, mutta lukiossa mystisesti heräsi kiinnostus (joskaan en vieläkään ole kovin innostunut lukemaan historiallista kaunokirjallisuutta, vaikka sen pitäisi ilmeisesti olla jokin automaattinen vaihe?). Koska IT-/ICT-lukion valmiiseen opetussuunnitelmaan kuului vaivaiset kaksi pakollista historiankurssia ja yksi yhteiskuntaopin kurssi, luin kaksi muuta historiankurssia itsekseni aivan sen kirjoitusten alla ja kirjoitinkin sen, ja nyt olen jotenkin kummallisesti päätynyt tähän kansanopiston ja avoimen yliopiston sekoitukseen yhteiskuntatieteelliselle linjalle. Hihii, politiikka <3 Joskaan varsinaista ammattihaavetta ei edelleenkään ole, joten ehkä tämä kuuluu sitten sinne toiseen keskusteluun? :P

[Glare]

Lapsena halusin myös olla opettaja ja raskain ammatti ikinä... Maanviljelijä. Onneksi en sentään suuntautunut noihin kumpaakaan, vaikka isä yritti minuun iskostaa näitä maanviljelyn juttuja, koska kukaan perheestäni ei halunnut jatkaa, koska näimme sen työn. Olet koko ajan kiinni töissä, aamusta iltaan ja kesällä työt menevät sinne yli kymmeneen...

Joskus peruskoulussa, kun opettaja käski meidän valita ammatit, niin minähän halusin alkaa myyjäksi. Mutta ei siitäkään tullut mitään, kunnes loppupeleissä halusin sosiaalisen ammattiin, missä saisi olla ihmisten kanssa tekemisissä ja tästähän tuli se ammatti. Lähihoitaja. Mutta en voisi sanoa, että tämä on ihan unelma-ammatti. Lähihoitaja koulussa oli vielä se kierous, että minun piti valita mihin suuntautua. Koska kouluni oli pieni, mahdollisuus oli vain ja ainoastaan: Lapset ja Nuoret, Mielenterveys sekä Sairaanhoito ja Huolenpito.

Loppupeleissä nappasin Lapset ja Nuoret, koska minulla oli pientä kiinnostusta työskennellä päiväkodissa, mutta nyt rakas pääni ei kestä ollenkaan 20 kiljuvan lapsen huuto kuoroa. Vaikka tykkäsin työharjoittelustani iltapäiväkerhossa, mutta tässä tapauksessa palkka oli se, mikä vaikutti asiaan. Minulla olisi tosiaan mahdollisuus olla töissä avustajana siellä. Mutta voisinpa melkein sanoa, että edelleen etsin tässä sitä unelma-ammattia... Etten ole saavuttanut sitä, mitä haluan.

[Cerasi]

Lapsena tulevaisuuden ammattihaave oli lastentarhanopettaja. Sama ajatus oli muistaakseni käytännössä jokaisella kaverillakin. Ehkä taustalla oli se, että lapsen maailmaan ei ihan kauhean montaa ammattivaihtoehtoa mahtunut. Lastentarhantädit olivat sitten ehkä se paras esikuva...

Vähän myöhemmin ala-asteella pahimmassa koirakuumeessani olin sitä mieltä, että minusta tulee koirankasvattaja. Äiti tyrmäsi tämän idean aika nopeasti huomauttamalla, että tyttökulta et sinä kyllä koiria kasvattamalla elätä itseäsi. No en todellakaan elättäisikään. Koirat ovat kuitenkin elämässäni yhä vahvasti mukana, harrastuksena. Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa jonkun pentueenkin kasvatan, jos tulee sopiva tilaisuus.

Eläinlääkäri pyöri ehkä joskus tovin mielessä, mutta ei se ala oikeasti niin paljoa ole koskaan kiinnostanut. Enemmäkin tämä oli se ammatti, johon muut joskus arvelivat minun voivan tähdätä.

Sittemmin olen parin sattuman kautta päätynyt opiskelemaan kauppatieteitä. Pääaineenai on laskentatoimi, ja olen nimenomaan erikoistumassa ulkoisen laskiksen puoleen, eli kirjanpitoon ja/tai tilintarkastukseen. Oli hassua muistaa muutama vuosi sitten, että joskus (varhais)teineinä pelatessamme Game of Life -lautapeliä, oma salainen lemppariammattini pelissä oli nimenomaan se kirjanpitäjä. Muiden mielestä kaiketi aika kuiva ja tylsä tyyppi, mutta minä olen ehkä löytänyt itseni

[Billy]

Minä halusin pienenä miljonääriksi.  Eihän siinä mitään jos oikeasti toteutuisi, mutta ehkä hieman realistisemmaksi ovat nuo haaveet muuttuneet (kukin päättäköön sen itse) tässä matkalla aikuisuuteen (mitä minun kohdallani ei tule koskaan tapahtumaan >8( vastustan! ).

Sittemmin oopperalaulajan ura (minä 8v) oli toiveammatti. Myös prinsessa, kirjalija, näyttelijä ja julkkis-stara ovat olleet listaykkösiä.

Ylä-asteella halusin meribiologiksi. Tosin se vähän jäi kuullessani työkuvauksen. Myös pilotti sekä armeijan hävittäjäkoneen lentäjä ovat olleet kaukaisia haaveita.

Sittemmin halusin poliisiksi, mutta siinä vaiheessa olin tarpeeksi vanha miettimään työllistymistä sekä palkkaa eli sekin jäi.
Nyt ovat lääkäriopinnot edessä, uskokaa pois, syvän harkinnan jälkeen. Huomatkaa, että se on pyörinyt toiveammattilistalla ysiluokalta lähtien, joten toivon vain, että tämä lääkärinhomma on se minun unelmatyöni vielä 10 vuoden päästä

[Hiistu]

Lentäjän hommat näyttää olleen suosittuja.  

Realistisin unelma-ammattini on muuten ollut jonkinmoinen maa-/metsätalousvirkamies.    Lukion loppuvaiheessa koittaessani ajatella millaisia töitä ihmiset "ihan oikeesti" tekevät, virisi varasuunnitelma yliopiston maa- ja metsätaloustieteellisen hakemisesta. Olisin hyvinkin saattanut joskus myöhemmin hakea sinne, jos nykyisen alan opiskelupaikka olisi jäänyt haaveeksi.

[Lune]

Hih, ihania nää kaikkien toiveammatit!  

Musta piti tulla sairaanhoitaja, niin kuin rakas täti-vainajani oli. Toive vaihtui kuitenkin äkkiä lääkäriin, kun täti vähän kertoi työstään... ja ennen pitkää päätin, että olisi paljon mukavampaa hoitaa eläimiä kuin ihmisiä ja päätin ruveta eläinlääkäriksi. Yläasteella tajusin, ettei vitosen matikalla nyt ehkä ihan lääkikseen tai mihinkään vastaavalle alalle pääse, joten annoin olla ja päätin ruveta näyttelijäksi...

...ja jollainen minusta oikeastaan tulikin, vaikkakin amatööritasolla ja nyttemmin on näyteleminen jäänyt oikeiden töiden tieltä, harmi kyllä... Ja ne oikeat työt (tällä hetkellä, nyt ei - kai - ole kyseessä ihan vakityö) on sitä, mistä pikkupeikkona ajattelin, että ei helkkari ikinä, ihan tylsää ja mälsää. Olen myyjä, kuten äitinikin - siis how lame, niinQdaa!    En oikeasti olisi ihan heti arvannut, että välittäisin myyjän työstä ihan tosissani, mutta kun lukutoukka ja kirjallisuudenopiskelija pistetään ensin kirjakauppaan töihin ja seuraavaksi juustoja, kahvia, suklaata ja kaikkia herkkuja myymään... eihän siinä voi valittaa. Saan lisäksi keitellä sumppia kaiket päivät, kun meidän myymälän yhteydessä on pieni kahvio...

Mutta pianpa tämä myyjä saa kirjastonhoitajan pätevyyden   Tai sitten päädyn tutkijaksi, jolla on kirjastopätevyys - etenkin, jos innostun yhtään enempää myyttikritiikistä ja Holdstockista tämän alkavan seminaarini+graduni aikana... no, tuskin sentään. En usko, että jaksaisin tutkijan uraa. Mutta sen sijaan ois kyllä aika mageeta olla avaruuslentäjä tai tutkimusmatkailija... tai perustaa oma pieni kirjakahvila...