Luontobongailuja

[Hiistu]

Tässä ketjussa saa kertoilla, mikäli kohtaa jonkin omasta mielestään kauniin, hellyttävän, ällöttävän tai muutoin vain mielenkiintoisen luontokappaleen tai kiinnittää huomiota johonkin luonnonilmiöön. En toivottavasti ole ainoa, jonka tekee vähän väliä mieli selittää, mitä kaikkea jännää onkaan luonnossa nähnyt. 


Minä näin viime viikolla eräänä yönä yöperhosen. Se lehahti eteiseen ulko-oven avatessani ja oli sellainen miun kämmenen (siis ilman sormia.. paitsi peukalo mukaan) kokoinen. En ollut aavistanut, että yöperhosia edes on olemassa niin isoja, näillä leveysasteilla...  Oli jotenkin niin kömpelö lentämäänkin, että takaisin ulos saamisessa kesti tovi. Nyt sain selvitettyä, että kyseessä oli mitä ilmeisimmin siniritariyökkönen. (linkki Wikipediaan) Nätti otus.

[Moonlord]

Minulle on myös jäänyt yksi yökköskohtaaminen mieleen. Istui talon ovessa ja jäin ihailemaan kun oli iso ja komea. Muodoltaan vähän sellainen B2-pommikoneen näköinen, eli kolmiomainen, kapeahkot siivet ja siivissä oli mustat "silmät" mitkä tekivät siitä hienon näköisen. En onnistunut selvittämään lajia vaikka kokeilin silloin googlata.

Hienoin perhonen minkä olen nähnyt oli nuorena poikana nähty ritariperhonen mikä on yksi suomen kookkaimmista perhosista ja todella kaunis muutenkin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ritariperhonen

Huuhkajan näkeminen läheltä oli myös hieno tapaus nuorena.

[Lachesis]

Yksi aamu näin bussipysäkin lasiseinän alalaidan ja pysäkin rautaisen pystyraamin väliseen nurkkaan kudotun, sumupisaroiden/kasteen verhoaman hämähäkinseitin. Se näytti juuri siltä kuin palkituissa luontokuvissa: Jokainen säie oli hopeakimalteinen ja koko laitos aivan upea. Paha vaan kun seitti oli niin banaalissa ja muutenkin vaikeassa paikassa; yritin ottaa siitä puhelimen kameralla kuvaa, mutta hankala pyllistelyni päättyi siihen kun bussini tuli pysäkille.

[Ukkosenjumala]

Tässä pari viikkoa takaperin oli pyöräilemässä ja jo kauempaa alkoi kuulua aikamoista mekkalaa. Piti sitten pätkä nauhoittaakin:
http://www.youtube.com/watch?v=yZEzMFk8sLE

Tossa Juutuubipätkässä ei päästä kyllä lähellekään sitä intensiteettiä, mitä se paikan päällä oli, mutta jotain kuvaa silti.

[Tiuku]

Minä en ole mikään eränkävijä enkä luonnossaliikkuja, vaikka ei minulla nyt varsinaisesti mitään sellaista vastaankaan ole. Siksipä kaikenlaiset luontohavainnot ovat minulle melkoisia aarteita.

Nyt tulevat ensimmäisenä mieleen lintubongailut, joita eräässä laitakaupungin asuinpaikassani tulin tehneeksi useammankin. Näin siis muutaman vuoden sisään samoilla alueilla todella lähietäisyydeltä korpin, palokärjen (siis tämän punapäisen kaverin) ja sirittäjän (kuva). Viimeistä noista pidän saavutuksena ihan siksi, että bongasin sen ihan omilla silmilläni viereisestä puusta ja tunnistin sen, vieläpä sen laulun perusteella. Eivät menneet hukkaan ne tunnit, jotka pienenä pelasin erästä Uppo-Nalle-tietokonepeliä - siinä oli yksi linnunlaulutunnistuspeli, joka oli vaikea ja ulkoaopettelussa meni pitkään. ^^

[tnjrp]

Luonnossa tulee liikuttua suhteellisen paljon, koska keskeisimpiin harrastuksiini kuuluu "karvaperseiden perässä juokseminen" so. koirien ulkoilutus. Lisäksi vielä nyt syksyllä sieniaikaan tulee myllättyä metsää madonlakkien takia. Ihan joka viikkokaan ei kuitenkaan tule vastaan mitään todella erikoista, ei nää Piikkiön tai laajemminkaan Turun seudun metsät mitään käymättömiä korpimaita ole kuitenkaan.

Mutta ihan kiva ketju muuten. Avauksena tänä aamuna kun tulin töihin niin taivas oli harvinaisen vaikuttavan näköinen: aurinko oli nousemassa paksun tumman pilven ja horisontin välistä, kultahehku taisteli pilven pimeyttä vastaan erikoisen näyttävästi. Syyskesän iloja tällaiset.

Pitää koettaa myöhemmin kaivaa esiin kuvaamani fotot yhdestä yöperhosesta, jonka lajia en toki ainakaan enää tunnistanut. Oli melko reippaan kokoinen otus. Pari päivää sitten sisään oli päässyt myös hepokatti, joka muina miehinä istui tietokoneen päällä kun menin pölyjä pyyhkimään. Se oli jo hieman yllättävämpi kokemus talossa kuin yöperhoset, mutta kuvaa en kuitenkaan ruvenut yrittämään vaan kannoin sirittäjän saman tien pihalle.

[haplotus]

Olen harrastanut lintuja jo nuoresta pitäen ja aloitin harrastuksen uudella voimalla puolitoista vuotta sitten. Monia hyviä muistoja luontoon liittyen on tuolle ajalle mahtunut, mutta jos nyt kertoisi yhdestä tämän kesän komeimmasta näystä.

Olin Kokkolan Rummelön lintutornilla yhdessä vaimoni kanssa. Tarkoitus oli nähdä muutamia kahlaajalajeja, jotka olivat muuttamassa juuri tuolloin Suomen läpi. Lisäksi hanhiakin tiesin paikalla nähdyn, eli noiden kahden asian vuoksi paikalle saavuttiin. Siltä osin homma sujuikin hyvin, reissulta löytyi kaksi lajia joita en ole aiemmin havainnut.

Parasta oli kuitenkin katsella näkyä, johon ei edes kaukoputkea tarvinnut. Sisämaasta kohti lieterantaa lensi naaras ruskosuohaukka, ilmeisestikin aikeenaan saalistaa monipäisestä kahlaajaparvesta. Rantalinnuilla oli ilmeisesti kuitenkin oma vartioporukkansa valppaana paikalla. Kun haukasta linnut ensimmäiset varoitukset huusivat, nousi rantaruovikon suojista yhteensä seitsemän harmaahaikaraa ilmaan ja aloittivat kiertelyn haukan ympärillä. Hiljalleen haikarat ajoivat petolinnun pois takaisin sinne mistä se oli tullutkin ja kaikki kahdeksan lintua katosivat näkyvistä. Noin kymmenen minuutin kuluttua haikarat palasivat ja kaartelivat takaisin lietteille jääden tällä kertaa näkyviin. Haukalla jäi siis saalis saamatta ja me taas näimme yhden kesän komeimmista luonnon näytelmistä.

Monia muitakin petolintuihin liittyviä hyviä tapahtumia on tullut todistettua. Ne ovatkin yksi suosikkilajiryhmistäni. Vaikka niitä on moniin muihin verrattuna joskus vaikea lajilleen tunnistaa ellei kokemusta ole, niiden uljaus korvaa paljon silloinkin jos laji jää tunnistamatta. Onneksi ei usein jää.

[Hiistu]

Varoitus: ikävä juttu:

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Kauhean paljon näkynyt nyt lyhyen ajan sisään auton alle muussaantuneita ketun ja supikoiran raatoja, niiden näkemisestä tulee aina niin suru puseroon.  Liekö sitten olleet tämän vuoden poikasia totuttelemassa suuren maailman menoon...

[Fantasyfan]

Tänään töihin mennessä (aamulla klo 3.30) tien laidassa oli söpö pieni jäniksen poikainen. Sellainen puolikasvuinen, joka oli vielä söpö, mutta osasi juosta karkuun kun tulin autolla vastaan.

[Echramath]

Metkan näköistä seurattavaa, kun puun latva heiluu metrikaupalla ja oravapolo yrittää pysytellä oksalla putoamatta. Seuraaminen on erinomaisen helppoa, sillä useita kuusenlatvoja on vain metrin parin päästä uuden asuntomme ikkunoista.

[Hiistu]

Tämän viikon aamuina ovat linnut jo viserrelleet.

Toivoisin talvenkin vielä jokusen aikaa kestävän, mutta kevään ensimmäisiä linnunlauluja on aina mukava kuulla. Yllätyn aina yhtä paljon, kuinka hiljaista onkaan ollut.  

[Moonlord]

Aamulla lumikko juoksi tien ylitse ja sitten naapurin pihalle. Todella vikkelä kipittäjä, kuin olisi mennyt matalalentoa lumihangen päällä. Saattoi olla kärppäkin tosin, kuulin ettei noita erota talvella kuin pienestä koko-erosta ja siitä että kärpällä on musta hännänpää. Tämä oli noin 15 senttiä pitkä ja todella hoikka. Hieno näky joka tapauksessa. Tuli sitten ihmeteltyä että mitenkä nuokin talvella pärjäävät täällä, saavat varmaan vähän tehdä töitä hiirien löytämiseksi.

Muistui mieleen yksi toinenkin aamuinen näky kun bongasin pellolta ison jänislauman. En nyt enää muista tarkkaa lukua mutta jotain 14-18 jänistä istumassa kesäisellä pellolla kaikessa rauhassa. Hsuaka näky. Suurin osa vielä nuoria mutta jo lähes täyskasvuisia. Fasaanikukkokin vielä käyskenteli samalla pellolla.

Aikoinana olin metsässä huvikseni vaeltelemassa niin hirvi nousi pystyyn noin 20 metrin päästä ja lähti ravaamaan pois. Oli ollut makaamassa saneikossa enkä puolihämärässä metsässä olisi edes nähnyt sitä tuolta matkalta ellei olisi liikkunut. En ole metsästämistä koskaan harrastanut mutta tuon läheltä nähdessäni iski kiihko kyllä täysillä päälle, jos olisi ollut taljajousi mukana niin varmasti olisin ampunut, oli sitten metsästysaika tai ei. Eli vähän on näköjään vielä vanhoja vaistoja jäljellä.

[Hiistu]

Eilen iltalenkillä tavattiin rusakko.

Koira sen ensin huomasi ja pysähtyi katsomaan. Oli jo pimeä tulossa, mutta kuunvalossa erotin hahmon laukkaamassa pellolla. Siinä ihan hiljaa kun seistiin, niin pystyin useamman kymmenen metrin päästä kuulemaan, kuinka sen käpälät rapsahteli jäiseen hangenkanteen. 

[oDaRkan]

Eräs sukulainen keskisuomessa - melko aktiivisesti kuvausta harrastava kaveri - Räpsäsi tänä vuonna alkutalvella kuvan, jossa kaksi rusakkoa istui tien molemmilla puolin, naamat iloisina tuijottamassa toisiaan. Melko huvittava näky.

Tänä talvena en ole oravia nähnyt; asustelen nykyään kaupungiseudulla. Maalla saattoi kaksi tai jopa kolme kiivetä kohti lintu-lautaa, lopulta varastoiden osan maan alle kätköön. Huvittavinta oli katsella oravan kiipeävän pystysuoraa, rapattua seinää pitkin, lähempänä taloa sijaitsevaa lintu-lautaa.

Viimeisin Live havaintoni painottuu viime-kuukauteen, tosin subjektina naapurin kissa.

Omat kuvailut hieman jäivät, enemmän maisema-kuviin omat teokset painottuvat, mitä koneelta löytyy :)

[Antti]

Neljä oravaa leikki keskenään pihan männyssä eilen aamulla. Jahtasivat toisiaan, juoksivat sitten hangen poikki koivuun ja vielä kuuseenkin, kunnes karkasivat kaikki omille teilleen.

[Hiistu]

Kaksi joutsenta lensi ohi. Kaipa ne ihan tosissaan olivat jo kevätmuuttoa kärkkymässä.

[Piru Naiseksi]

Lumi, bye-bye-bye! Ikävä ei tuu sua eikä jäistä liukkautta.

[Dynierax]

Raukoilla rajoilla alkaa tiet olemaan sulia. Kevät tulee vissiin.

[Hiistu]

Leskenlehtiä! Ei vielä ihan kotinurkissa, mutta melko lähellä jo kuiteskin. Bussin ikkunasta bongailin.

[haplotus]

Tavallisesti luonnossa liikkuessa huomioni on kiinnittynyt lähinnä lintuihin, mutta toki sitä muutakin kivaa näkee. Eilen oli eräällä syrjäisemmällä ruokintapaikalla täällä Oulussa jänis tai rusakko. Kumpi lie? Pitäisi nuokin opetella tuntemaan. Ilmeisesti ainakin korvissa on jotain eroja.

Mutta noin viikko takaperin se vasta yllätys olikin aamulenkillä odottamassa. Nimittäin läheisen järven luona puron suussa lekotteli jäällä aamuauringossa saukko. Oli ensimmäinen kerta kun näin saukon, aiemmin muistan vain ala-asteen hiihtoretkellä opettajan näyttäneen meille saukon liukujäljet. Mutta mukavintahan tässä oli saukon sijainti ei niin kovin kaukana esimerkiksi kampusalueestakaan. Luonto on joskus lähellä hyvinkin monipuolisesti, vaikkei sitä ehkä odottaisikaan.