Muuttaminen ja asuminen, 2

[Fantasyfan]

Tumbeliina perusti edellisen topikin aiheesta neljä vuotta sitten, joten aika ottaa uusiksi.

Sitten edellisen topikin olen itsekin ehtinyt muuttaa kahdesti. Varmaan moni teistäkin on muuttanut. Ehkä ensimmäistä kertaa? Omaan asuntoon? Yhteen jonkun kanssa?

Tämän vuoden alussa muutin Helsinkiin Oulussa. Tämä muutto vaati paljon enemmän vaivannäköä kun koko muutto piti tehdä yhdessä rytäkässä ja pakettiautollekin piti löytää osaava ajaja. Ensimäinen asunto täällä ei sitten vastannutkaan laatuvaatimuksia (repalliset tapetit, vanhat lattiat, reikäiset seinä, 3. kerros ilmas hissiä), mutta alle kilometrin päästä löytyi juuri peruskorjattu talo. Asunnossa oli pari neliötä vähemmän, mutta vuokra oli sama. Eli Helsingin ensimmäinen asunto tuli irtisanottua jo ensimmäisen kuukauden aikana, mutta asunnon vaihto ei ole yhtään harmittanut.

Nykyinen asunto on tasoltaan paras kaikista asunnoista joissa olen tähän asti asunut ja pidän siitä todella. Mutta ei se vielä koti ole. Jotain erikoista siinä on kun edellisessä Oulun asunnossa tunsin olevani kotonani heti ensimmäisestä yöstä, kun taas joissain paikoissa en ole saanut sellaista tunnetta edes lähes vuoden asumisen jälkeen. Aika mielenkiintoista, mikä tekee asunnosta kodin?

[Lachesis]

Meillä alkaa olla tavaranpaljouden takia kolmiossa jo hieman ahdasta, vaikka huoneluvun perusteella voisi luulla että hyvin pärjätään. Olen aika huono heittämään (mahdollisesti tarpeellista) tavaraa pois, ja esimerkiksi kirjoja tietenkin tulee koko ajan lisää, kuten myös leluja. Olemme vuoden-parin ajan katselleet laiskanlaisesti uutta kotia, mutta mitään veretseisauttavan hyvää ei ole vielä tullut vastaan. Vaatimuksiakin on: mieluiten rivitalo, riittävästi tilaa, inhimillinen hinta, uudehko, iso olohuone, sauna; olohuone, ruokailutila ja keittiö mielellään avarasti yhteydessä toisiinsa, palvelut järkevän matkan päässä, ym. ym. Pahin kompastuskivi on varmaan se, että haluaisimme lapsen tosi kivan päiväkodin takia asua suunnilleen samalla alueella kuin nytkin, ja alue on kalliihko pääkaupunkiseudun mittakaavassa. Emme varmaan päädy mihinkään ennen kuin sitten kun joskus tulee ihan oikeasti pakko muuttaa.

[Sarantha]

Asun edelleen samassa asunnossa johon muistaakseni muutin edellisen topikin loppupuolella.

Tämä on ensimmäinen omistusasuntoni, ja asun tässä yksin. Rivarikaksio. Alue on kiva, hiljainen taajama metsän laidalla. Saimaan rantaan noin 150 metriä. Työmatka on pidempi kuin edellisissä asunnoissani, noin 15-20 minuuttia autolla. Minulla ei olisi ollut kovin suuria mahdollisuuksia ostaa yksinäni rivariasuntoa työpaikkakunnaltani Lappeenrannasta hintatason vuoksi, joten katselin ihan tarkoituksella asuntoja pikkukunnista Lappeenrannan ulkopuolelta.

Olen asunut tässä nyt reilut 2,5 vuotta, mikä on omalla mittapuullani tosi kauan :D Tätä ennen muutin edelliset viitisen vuotta noin vuoden välein. Kieltämättä tässä kohtaa asunnon huonot puolet alkavat jo turhauttaa ja uutuudenviehätys karista, mutta minulla ei ole mahdollisuutta vielä vähään aikaan muuttaa "tasokkaampaan" asuntoon, täytyy ensin maksaa tätä pois.

Olen kuullut joskus sanottavan, että rivitalossa yhdistyvät kerrostalon ja omakotitalon huonoimmat puolet, ja tavallaan se on kyllä totta. Täällä joutuu tekemään lumitöitä ja leikkaamaan ruohoa sekä tekemään pieniä kunnostustöitä melkein samalla tavalla kuin okt:ssakin, mutta toisin kuin okt:ssa, tässä on huonona puolena se, että mistään kiinteistönhoitoon liittyvästä ei saa päättää itse, vaan pienetkin korjaustyöt ovat As Oy:n hallituksen byrokratiakiemuroiden takana. Toisaalta asuminen ei ole juurikaan sen huolettomampaa, kuten asunto-osakeyhtiöasumista usein mainostetaan; meillä on pieni taloyhtiö eikä ylimääräistä rahaa juurikaan, vaan kaikki korjaukset ja hajonneiden systeemien uusimiset tuntuvat omassa rahapussissa heti. Ja sitten on toki sekin, että naapurit ovat ihan iholla koko ajan, on tunne ettei oikeastaan koskaan saa olla täysin rauhassa.

Aion joskus asua omakotitalossa, joko sitten yksin tai mahdollisen teoreettisen tulevan perheen kanssa. Se on pitkän tähtäimen tavoitteeni. Kerrostaloon en koiraihmisenä halua. Kerrostaloon voisin muuttaa korkeintaan jos lähtisin vielä opiskelemaan.

[Astorethein]

Itse muutin ensimmäiseen asuntooni pian asepalveluksen suoritettuani ja tässä samaisessa kerrostaloyksiössä majailen edelleen. Asunto löytyi lehti-ilmoituksen kautta jo ennen kuin olin varsinaista etsintää aloittanutkaan, joten onnekseni minun ei tarvinnut nähdä eri vaihtoehtojen läpikäymisen aiheuttamaa vaivaa. Olen kämppääni oikein tyytyväinen ja minua suorastaan harmittaa jo hieman etukäteen, että opiskeluiden vuoksi joudun jättämään viihtyisän poikamiesboksini vielä jonain päivänä.

Neliöitä minulla on yhden ihmisen tarpeisiin aivan tarpeeksi, ehkä enemmänkin, sillä asunnossani on tällä hetkellä vielä varsin avaraa. Vuokra ei ole paha, mikä on pienen paikkakunnan etu, sillä samankokoisesta asunnosta saisi maksaa esim. pääkaupunkiseudulla sellaisen summan, etten halua ajatellakaan. Onneksi tieni ei todennäköisesti tule suuntautumaan niille main, vaikka vuokratason nousuun saankin joka tapauksessa vielä joskus varautua.

Paras puoli asumisessani on taloudellisessa mielessä se, että saan tuloni palkkatyöstä enkä esim. työttömyyskorvauksesta tai opintotuesta. Palkkani ei ole suuri, mutta yksi ihminen elää sillä varsin mainiosti jopa siinä määrin, että säästöönkin saa jotain. Siksi en juurikaan kadehdi opiskelevia kavereitani, jotka elävät ties missä kimppakämpissä tai maksavat kivuliasta vuokraa kopeista, joissa tulee ahdasta heti kun on yli kaksi ihmistä koolla.

[Dyn]

Meillä on edelleen tämä HOAS-parakkimme Vantaalla. Matkaa kampukselle on mulla parhaimmillaan 20 minuuttia ja Iivarilla reilut puoli tuntia suoran bussilinjan ansiosta, joten sen puolesta olemme jopa paremmassa asemassa kuin monet Kehäkolmosen intiimimmällä puolella majoittuvat. Vuokra on halpa, palvelut taattua opiskelija-asuntolaatua (lue: yleensä niitä ei ole, tai sitten putkimies tulee ovelle yllättäen, tilaamatta, sinä ainoana aamuna kun saat nukkua pitkään) mutta tilaa on niin paljon, että aivan hirvittää muuttaa seuraavaan asuntoon. Nykyisen vuokrahinnan saa Vantaallakin tuplata, jos aikoo pysyä näissä neliöissä.

Muutto ei ihan vielä ole ajankohtainen, mutta ennen pitkään haluan oikean oman kodin, jossa ei tarvitse katsella muovimattolattioita ja valkoisia seiniä. Opiskelija-asunto osoitetaan sormella, ja vaikka meillä ei perheasunnossa olekaan mitään solun haittoja, tuntuu vähän ikävältä kun kotiaan ei ole saanut valita itse.

Kerrostalo on mulle ihan ok ratkaisu, tosin joskus tulevaisuudessa rivitalokaan ei välttämättä olisi huono, pientä pihaa voisi olla. Tärkeämpää, että pohja on toimiva ja minulle mieleinen (ehkä tuon toisenkin mielipidettä voi vähän kuunnella), ja sijainti hyvä. Pk-seudulla julkinen toimii - kunhan vain asuu sellaisilla paikoilla joilla se toimii, ja asunnon valinnassa lähden kyllä tästä liikkeelle. Vantaakaan ei ole huono kaupunki, täältä pääsee nopeasti Helsinkiin. :)

Muuttaminen ajatuksena vähän pelottaa, kaveripiiristä taitaa puolet olla entisiä kavereita tuon kirjamäärän siirtämisen jälkeen. Toisaalta nykyiset huonekalumme tuskin näkevät enää toista osoitetta, joten muutto sujunee näiltä osin helpommin - vaikka tietysti pitää se uusi sisustus siirtää sitten kaupasta...

[Dyn]

--tai sitten putkimies tulee ovelle yllättäen, tilaamatta, sinä ainoana aamuna kun saat nukkua pitkään.

Näinhän kirjoitin eilen, ettekä arvaakaan mitä tänä aamuna, kun mun oli tarkoitus nukkua ekaa kertaa pariin viikkoon kahdeksaa pidempään, tapahtui... remppamieshän se siellä. x(

[Greenhead]

Nyt olen muuttanut/asunut neljässä eri asunnossa, ellei vanhempien taloa oteta mukaan lukuun. Ensimmäinen asunto oli amiksen yhteydessä oleva opiskelija-asuntola. 7 hengen soluja. Onneksi itselle sattui mukava porukka soluun ja aika kului nopeasti mm. yhden opiskelijan huoneessa juotiin aamukahvit ja toisen luona katsottiin iltaisin elokuvia. Keittiössä sai kokkailla vapaasti menemään, mutta onneksi siinä ei ollut pahemmin tungosta.

Toinen asunto oli sitten pettymys. Intin jälkeen sain opiskelupaikan Raahen AMK:sta. Asunnon hankin internetin perusteella paikallisesta Asunto Säätiöltä (RSA)  näkemättä kämppää. Sain tiedon että olen saanut soluasunnon. Totesin että ok, koska minulla oli hyviä kokemuksia amiksen ajalta, niin en miettinyt sitä sen enempää, mutta sitten kun menimme vanhempien ja muuttokuorman kanssa sinne niin äiti meinasi jo kääntyä ovelta pois. =D Ensimmäisenä näkynä oli käytävän perällä oleva huone, jossa joku maahanmuuttaja makoili sängyllä ja kattoi televisiota. o.O Ignoretti meitä, kunnes kävin sanomassa päivää ovelta hänelle. Käytiin kattomassa keittiötä ja masennuin. Keittiön pinnat olivat niin kalkin tai minkä lienekään töhnän peitossa että ei tiennyt mihin pystyy mitäkään laskemaan. Lisäksi hella ja mikro rasvan ja paskan peitossa. Sitten kylppäri. ARGGGHH. Suihku/amme yhdistelmä. Joskus ollut valkoinen, mutta nyt kelta/vihreä. Joku lapsi toivottavasti leikkinyt siinä vesiväreillä, mutta se olisi ollut toiveajattelua. Vessa ja lavuaari samassa kunnossa. Peilistä hyvä jos näki läpi. Se oli kolmen hengen solu ja sitä yhtä asujaa en nähnyt ollenkaan.
Lähin saman tien etsimään uutta asuntoa ja sellainen onneksi löytyikin. Kirpparilta kävin etsimässä pientä lipastoa kirpparilta ja paikanomistajan kanssa rupesin juttua vääntämään. Löysin sopivan lipaston sieltä ja juttelin omistajan kanssa että onnistuuko sitä jotenkin kuljettaa sinne soluun ja muistaakseni hän vastasi että "on meillä tuossa seinänkin takana asuntoja." Käytiin kattomassa paikat ja kirjoitettiin vuokrasopimus kierroksen päätteeksi. Seuraavana päivänä muutin. Kirppiksenomistaja onneksi tarjoutui muuttoavuksi ja muutto tapahtui nopeasti. Asuin siellä yhteensä 3 päivää ja 2 yötä.

Kolmas asunto oli siis kirppiksen yhteydessä oleva asuntola. Huoneita siellä oli 20 hengelle. Kaksi keittiötä ja neljä kylpyhuonetta. Sain pääty huoneen ja runsaat 9.6m2. Se oli ihan riittävä tarpeisiin. Asukkaita oli laidasta laitaan siellä, mutta mukavaa porukkaa sinänsä. Omistajat vähän valikoivat keitä ottavat sinne asumaan, joten laitapuolen kulkijoita ei siellä ollut. Ekana puolivuotisena siellä oli virolaisia rakennusmiehiä about 7 kappaletta. Sitten loppu puolivuotisena oli suthkot hiljaista. Minun lisäksi siellä majaili muutama vakioasukas, joiden kanssa olen ihan ystävystynyt mm. yhdeltä suomen-ruotsalaiselta kysyin apua ruotsinkurssin tehtäviin (hänen avullaan ja pienellä vilungilla pääsin kokeesta läpi). Kun kesä tuli ja opiskelu loppui sain neuvoteltua että kun roudaan tavarat talon ullakolle niin minun ei tarvitse maksaa kesän ajalta vuokraa. Sitten kun tulen kesän jälkeen takaisin niin kannan ne vain takaisin huoneeseen. Kesän jälkeen näin teinkin. Asuin siellä kesän jälkeen noin kuukauden kunnes jälleen muutin.

Neljäs asunto. Edellisessä ei ollut mitään vikaa. Viihdyin siellä. Paikka ja pieni huone rupesivat jo tuntumaan kodikkaalta, mutta ajatus yksiöstä kummitteli takaraivossa. Ennen kesää lomia.. mikäköhän juhlapäivä se oli.. mutta kuitenkin kampuksella lämmitettiin sauna ja saunaan lauteilla syntyi juttua asunnoista ja kuulin että kaveri on muuttamassa pois pienestä kaksiosta ja mielenkiintoni heräsi asiaa kohtaan. Jututin kaveria lisää ja ongin vuokranantajan nimen ja numeron. Soitin hänelle ja kävi ilmi että asunto on jo myyty uudelle asukkaalle, mutta hänellä olisi yksiö tarjottavana kampuksen läheltä. =D
Kesällä kävin katsomassa asuntoa vuokranantajan ja asukkaan kanssa. Asukas oli muuttohommissa, joten ajoitus oli hyvä. Vierailun jälkeen käytiin kirjoittamassa vuokrasopimus ja juotiin kuppi kahvia päätökselle.

Viides asunto. Olen asunut nyt täällä 29m2 yksiössä parisen viikkoa ja tämä tuntuu kodilta. Eteinen, olohuone, makuusyvennys ja "keittiö komero" sekä iso lasitettu terassi. Edellinen asunto oli viihtyisä, mutta ei kuitenkaan koti, koska tiesin että lähtisin sieltä jossain välissä. Tämä nykyinen asunto vaikuttaa siltä että voisin olla täällä pidempäänkin. Rapussa on kahdeksan asuntoa, joiden asukkaista olen tavannut/nähnyt neljä.
Taloyhtiössä on kellarissa sauna, jota en ole vielä testannut. Saunavuorot olisivat Lauantaisin ja kuukausi maksu sen 7€.

Jännä ajatella että kun löysin nämä asunnot niin kirjoitin vuokrasopimuksen saman tien. Kynä käteen ja nimi paperiin. Asuntoa katsellessa näin tavallaan itseni asumassa siellä ja siitä tiesin että tämä on se oikea. Onko teillä tämmöistä "tapaa" vai kiertelettekö katsomassa muutamaa muutakin asuntoa ja vasta viikkojen päästä kirjoitetaan sopimus?

Jos olette Raaheen tulossa niin tervetuloa käymään. =D

[Fantasyfan]

Greenhead - Olikos se sun eka asunto Ohjaspolulla kummatissa vai niitä Seminaarikadun soluja? Oma ensimmäinen asuntoni oli Kummatin asuntoyhdistyksen neljän hengen solu Ohjaspolulla (Kummatti). Oli aika kulunut ja levoton paikka ja jumputusta sai kuulla koko ajan kun ei ollut virallinen hiljaisuus. Puolen vuoden jälkeen vaihdoin Ratsukadulle kahden hengen soluun (Kummatti, entinen kaksio), jossa sitten asuin valmistumiseen asti ja vähän sen jälkeenkin kun asunto oli mukava, oli loistava kämppis eikä Raahessa ole tappelua asunnoista. Nykyään kyseinen talo mahtaa olla madallettu ja muutettu takaisin normaaliksi vuokra-asunnoksi.

[Valkyrie]

Laskin tässä, että vuosina 2010-2012 olen muuttanut neljä kertaa.
Ensin muutin virallisesti asuntolaan, koska se muuttui vuora-asunnoiksi. Mutta suurin osa tavaroistani jäi isäni luokse, ja kävin siellä varsin usein, joten se ei ollut ihan niin suuri muutos.
Sitten isäni myi omakotitalonsa, ja kamat piti kärrätä kokonaan säilöön tai asuntolaan. Lasken tämänkin muutoksi, sillä keräsin tavaroitani pois jostain, enkä enää tullut hakemaan niitä.
Sitten muutin silloisen poikaystäväni kanssa Turkuun, jossa asuin viime elokuuhun asti, kunnes muutin Uuteenkaupunkiin.
Mitä olen huomannut muutoista: Tavaraa on aina paljon, ja sen pakkaaminen on aikaa vievää. Ensimmäistä kolme muuttoani itse asiassa vain keräsin kamat laatikoihin, suljin ne, enkä katsonut niihin enää. Kun sitten piti muuttaa Uuteenkaupunkiin puolet pienempään asuntoon, tavaraa piti karsia ihan järjettömästi. Onnekseni lähellä oli kirpputori, jonne sai lahjoittaa tavaraa. Annoin kolme jätesäkillistä pois vaatteita, pehemoleluja, kankaita, kirjoja ja muuta sekalaista kamaa. Sitä olisi pitänyt kärsiä vielä lisää, niin täynnä varastokaappini on.
Muuttamisessa hankalaa on aina kamojen kerääminen, meni kolme päivää heittää pois papareita ja muuta sälää, mitä ei tarvitse. Sitä roinaa tuli yhteensä 7 jätesäkillistä.
Haluaisin muuttaa takaisin Turkuun, mutta  vuokrasopimus ja asuntoni hyvä sijainti estävät. Asun nimittäin Uudenkaupungin keskustassa, kouluun on alle vartin matka, samoin kaikkiin kauppoihin. Lisäksi en jaksa muuttaa viidettä kertaa ilman hyvää syytä.
Muuttaminen on jotain, mikä on minulle hyväksi, kun elän ylipäätään muutoksesta, minua ihan ahdistaa, jos arki on aina samanlaista. Mutta muuttaminen on minusta tyhmää, mutta siinä samalla pääsee eroon kaikesta turhasta. Jos on auto käytössä ja muuttoapua, se sujuu varsin hyvin ja helposti.

[Muukalainen]

Tässä pitäisi hiljalleen alkaa etsiä omaa kämppää kun nuo opiskelutkin alkavat ja intti on vihdoin viimein saatu alta pois.

Harmi vain, että soluasuminen ei minun luonteellani tule mitään herkkua olemaan ja yksiöiden hinnoista ei ilman opintolainaa selviä. Olen aika hukassa.

[Tiuku]

Harmi vain, että soluasuminen ei minun luonteellani tule mitään herkkua olemaan ja yksiöiden hinnoista ei ilman opintolainaa selviä. Olen aika hukassa.

Hermostuksella minäkin odotan, mitä solussa tuleman pitää. Asuinhan minä toki viime vuoden asuntolassa, jossa varsin monella tapaa asuttiin solussa (yhteinen keittiö mutta sentäs oma vessa ja suihku), mutta koska se yhteiskeittiö olisi ollut kärpäsenkakan kokoinen yhdellekin hengelle ja sen kuitenkin piti riittää parillekymmenelle, niin ostin sit oman jääkaapin ja mikroaaltouunin ja linnoittauduin huoneeseeni. Huono puoli oli se, että valmisruoka kävi lompakolle ja varsin yksipuolistakin se oli.

Tulevaan solukämppään on sitten tiedossa vähemmän keittiönkäyttäjiä (minä + 2) ja oletettavasti jopa isompi keittiö, joten siltä osin asiat ovat paremmin sumplittavissa. Pakastinkin varsin luultavasti on, jeij! Kylppäri kuitenkin pitää oppia jakamaan. Kamalintahan tässä on se, ettei voi tietää, millainen luonto tulevilla asuinkumppaneillani oikein on. Voin luetella lonkalta kymmenkunta ihmistyyppiä, joiden kanssa minun on usein vähän vaikeahko kommunikoida, etenkin jos niiden ihmisten kanssa pitää elää. Vieraat ihmiset ovat ylipäätäänkin minulle kova pala. Voin aivan yhtä hyvin päätyä liki samaan tilanteeseen kuin aiemmin mainitussa asuntolassa, eli siihen, etten uskalla käydä tekemässä ruokaa enkä liikkua muutenkaan (kotonani!), saati että uskaltaisin mennä vessaan tai suihkuun. Tilannehan helpottuu sitten kun niihin tutustuu ja oppii tavat ja rutiinit, mutta toisaalta onnistuin välttämään tutustumista siellä asuntolassakin.

No, olen päättänyt etten aio antaa tällaisen päihittää minua, vaan sentään kokeilen. Etukäteen ei voi tietää, josko hyvä tuuri käy ja suorastaan vaikka elinikäisen ystävän saisin kämppiksestä. Ylipäätäänkin pääsen tutustumaan heti opiskelun alusta lähtien ihmisiin, ja sitähän minä perimmiltään oikeastaan haluankin, koska viime vuodet ovat olleet todella yksinäistä elämistä. Lisäksi yksiön voi aina laittaa hakuun, jos ei tämä meinaa luonnistua; niistä on enemmän tarjontaa talvella tai keväällä, ja saatanhan saada työpaikankin, jolla kalliimpaakin yksiöasumista voi rahoittaa. Tai saatan löytää yliopistolta kaverin, jonka kanssa voin vuokrata vaikka kaksion ja tällä tavoin itse sanella soluasumiseni ehdot. Tulevat vuodet ovat mahdollisuuksia täynnä.

[Windark]

Ouluun olen muuttamassa nyt yliopistoa varten, ja kämppäkin on onnistuttu hankkimaan opiskelija-asuntosäätiön kautta.

Kämppä on aivan täydellisellä paikalla, kilometrin matka yliopistolle, lähellä on pieni lähiökeskus, jossa on mm. apteekki, Valintatalo jne. ja sitten parin kilometrin päässä on Prisma vähän isompia ostoksia varten. Keskustaankin on vain jotain kymmenisen kilometriä ja pyöräyhteydet ovat Oulun normitasoa, eli todella hyvät.  Kaiken kukkuraksi kämppä on vielä järven rannalla (vaikkakin sillä puolella järveä ei ole uimarantaa, kaislaa vain  ).

Mahdollisena ongelmana nyt sitten tietysti on vain kämppäkaverit, sillä kyseessä on kolmen hengen soluasunto. Yhteinen keittiö/ruokailutila on nyt kuitenkin suhteellisen iso ja kaappeja riittää kaikille, jääkaapissakin on pakastin mukana. Suihkutilat ja vessakin ovat erillisiä huoneita. Silti, äärimmäisen ujo ja passiivinen kun olen, niin todella paljon vaikuttaa kämppäkavereiden luonne ja asenne. Sekään ei auta, absolutisti kun olen  , että luultavasti joudun aikani sietämään humaltuneita, juhlimistuulella olevia kämppiksiä.

Itse muuttamisessakin kuitenkin on se ongelma, kun täältä Hämeenlinnan perukoilta pitäisi kaikki kamat rahdata Ouluun saakka, niin kyllä siinä kilometrejä kertyy. Varsinkin hermoja riipii jo näin etukäteen se kun pitää yrittää opettaa isälle, joka pääasiallisesti siinä muutossa auttaa, että kyllä, tietokoneet, pelikoneet ja telkkarit ovat herkästi hajoavaa elektroniikkaa. No, pitänee itse kiinnittää ja pehmustaa ne vehkeet. 

[Skie]

Hmm, minäkin muutan, taas.

Ei todellakaan ollut tarkoitus muuttaa näin useasti opiskelemaan lähtiessäni, mutta ensi kuun alusta muutan sitten neljänteen kämppään sitten kotoa lähtöni. Kaksi ensimmäistä asuntoa olivat solukämppiä, ja edellinen oli sitten yksiö. Luovuin muuten loistokkaasta yksiöstä (20 metriä yliopiston ovelle) vaihdon vuoksi, ja olen nyt kesän ajan asustellut kotona vanhassa huoneessani.

PSOAS onneksi muisti minua heinäkuun lopulla ja tarjosi minulle yksiötä, jälleen hyvällä sijainnilla ja kohtuullisella vuokrallakin. Paras puoli kämpässä on sijainti, yliopistolle noin 100 metriä, mutta hyvänä kakkosena tulee se että vaikka kyseessä on yksiö, asunnossa on oikeastaan kaksi huonetta. Kyseessä on siis entinen soluasunto josta on rempattu yksiö, eli toinen soluhuoneista on jätetty makuuhuoneeksi ja toisesta on avattu seinää niin että se toimii ikään kuin tupakeittiönä. Juu, keittiö on käytävällä ja kylpyhuone on älyttömän pieni mutta tähän hätään ei nyt kyllä parempaa olisi voinut toivoa.

Turhautuminenhan tässä iskee lähinnä muuttamisen kanssa. Mulla on jumalaton määrä roinaa ja huonekaluja, ja tuntuu että olen jatkuvasti muuttamassa niitä paikasta toiseen. Joudun vaivaamaan kavereita muuttoavuksi, toivottavasti ne tykkää musta edelleen niin paljon että suostuvat jelppimään. Jos tästä muutosta hengissä selviän, niin ennen valmistumista en edes vilkaise muita asuntoja... joku voi sitten tulla potkimaan päähän kun täällä puolen vuoden päästä valitan muuttamisen rankkuutta.

[Fantasyfan]

Windark - Kuvauksen perusteella olet siis muuttamassa Kaijonharjuun etkä ole ainoa risingläinen sillä alueella :)  Unohdit palvelutarjonnasta myös lähikirjaston ja Tokmannin. Ei mikään paha alue ja Kaijonharjussa järjestetään Maracon muutaman kerran vuodessa.

Eivätpä ne solut välttämättä niin pahoja ole. Sieltä voi tosiaan saada elinikäisiä kavereita. Itse en aikoinaan murehtinut soluasumista kun muutin ensimmäiseksi sellaiseen soluun jossa asui valmiiksi kaksi luokkakaveria. Neljäskin kämppis paljastui todella mukavaksi ihmiseksi. Ikävä kyllä tuossa asunnossa ne seinänaapurit olivat se suurin rasite bassoineen ja bileineen.

[MarieMarie]

suoritan tässä parhaillaan muuttoa ikiomaan (tai no, kai se aika pitkälti on vielä tässä vaiheessa pankin... ) taloon... ja haaveilen siitä, että nyt kun tilaa tulee ruhtinaallisesti lisää n. 60 m2 -> 130 m2, niin minulla olisi lopultakin koti jossa kaikille tavaroille (varsinkin kirjoille joille on tulossa mittatilaustyönä teetetty OIKEA kirjahylly...) on oma paikkansa ja ne myös pysyvät siellä eivätkä loju erinäisinä pinoina pitkin ja poikin lattioita... no, se jäänee nähtäväksi mutta innostus on kova ja tänään olisi tarkoitus viedä ensimmäinen kunnon muuttokuorma... päätin, että koska nyt minulla on kerrankin aikaa suorittaa muutto hieman rauhallisemmin eikä matkakaan ole päätä huimaava niin käyn tavarat läpi ja mietin tarkkaan mitä viedään mihinkin... ei tarvitse tuskastuttaa muuttoapulaisia sillä että huonekaluja siirrellään moneen kertaan tms...

ja tilaa on todellakin sen verran, että jos osallistujia löytyy Raahen alueelta niin syssymmällä voisi viritellä jotain peli- ja/tai saunailtaa... 

[Windark]

Windark - Kuvauksen perusteella olet siis muuttamassa Kaijonharjuun etkä ole ainoa risingläinen sillä alueella :)

Ovelaa salapoliisintyötä, Fantasyfan  . Mutta juu, Kaijonharjussa ollaan.

Unohdit palvelutarjonnasta myös lähikirjaston ja Tokmannin.

No joo, Tokmanni unohtui ihan omaa unohtuneisuuttani, ja olin kyllä nähnyt sen lähikirjastonkin paikan. Ajattelin vain, että tuleekohan sitä edes käytyä siellä kirjastossa, jos kerta yliopistollakin on omat kirjastopalvelunsa (ainakin oletan, että, toisen ollessa tieteellinen kirjasto, toinen niistä on normaali kirjasto)? No, kaikkihan riippuu vähän kirjavalikoimasta, joten katsotaan nyt sitten mikä tulee minun lähikirjastokseni. 

Ei mikään paha alue ja Kaijonharjussa järjestetään Maracon muutaman kerran vuodessa.

No niin! Olen aina ollut kiinnostunut roolipeleistä, mutta täällä Hämeenlinnan perukoilla ei oikein ole ollut sillä saralla yhtään mitään, joku lautapeleihin keskittynyt seura nyt kuitenkin.

Ikävä kyllä tuossa asunnossa ne seinänaapurit olivat se suurin rasite bassoineen ja bileineen.

No, tuo ei nyt niin paljon minua haittaa, pistetään vaan kuulokkeet korville ja omat volyymit kaakkoon. 

Eiku... ai nukkuakin pitäisi? No, sittenhän tuo vinkki silti toimii, hiukkasen vaan viivästytetään sitä nukkumista, kyllähän sitä nyt parempaakin tekemistä helposti keksii, kuin joku koisiminen. 

[Sarantha]

Voin aivan yhtä hyvin päätyä liki samaan tilanteeseen kuin aiemmin mainitussa asuntolassa, eli siihen, etten uskalla käydä tekemässä ruokaa enkä liikkua muutenkaan (kotonani!), saati että uskaltaisin mennä vessaan tai suihkuun. Tilannehan helpottuu sitten kun niihin tutustuu ja oppii tavat ja rutiinit, mutta toisaalta onnistuin välttämään tutustumista siellä asuntolassakin.

Minä olin soluasujana (ja nykyään rivitalonaapurina) aluksi vähän samanlainen. Itse kyllä sinänsä uskalsin liikkua yhteisessä keittiössä/pihalla kämppiksistä/naapureista huolimatta, mutta jotenkin sitä silti ventovieraiden kanssa rinnakkain asuessa on silleen tietyllä tavalla varuillaan. Odottaa ja vahtii koko ajan, milloin toinen mahdollisesti tulee siihen yhteiselle alueelle, miettii miten saisi luontevimmin tervehdittyä jne.

Itse asuin vain lyhyen pätkän kahden hengen solussa, jossa meillä molemmilla oli jopa omat kylpyhuoneet eli vain keittiö oli yhteistä tilaa. Mitä olen itse kokenut ja opiskeluaikojen kavereita kuunnellut, niin vaikuttaa siltä että soluasuminen sujuu kuitenkin yleensä ihan hyvin. Aika harvoilla tuntui mitään oikeita ongelmakämppiksiä olevan. Yleisintä tuntuu olevan, että kämppiksen kanssa ollaan ns. hyvänpäiväntuttuja. Aika harvoille syntyi mitään syvempiä ystävyyssuhteita, kai ihmisillä on tarvetta edes henkisesti säilyttää oma tilansa ja etäisyytensä, kun kerran olosuhteiden pakosta joudutaan ventovieraan kanssa samaan kämppään asumaan. Jokainen varmasti asuisi mieluummin yksin.

[Ririskainen]

Jokainen varmasti asuisi mieluummin yksin.

Nyt yleistetään himpun verran liikaa. Viihdyin soluasujana paremmin kuin yksiössä. Oli mukavaa törmätä toiseen ihmiseen silloin tällöin kotosallakin, kun tiesi oman rauhan olevan vain oven sulkemisen päässä. Vessa ja keittiö pysyivät siistimpinä, kun ei omista siivousvuoroista kehdannut muiden asukkien paheksunnan takia luistaa. Asun tällä hetkellä olosuhteiden takia yksin, mutta olen harkinnut vakavasti kimppakämppäilyä, kun tästä muutan, jollei helvetti satu jäätymään ja minä pariutumaan sitä ennen.

Taidan olla vähän harvinaisuus, kun todella harva tuntuu ymmärtävän sitä, etten oikeasti halua asua yksin  Mutta tuskin olen kuitenkaan ihan ainoa.

[Echramath]

Taidan olla vähän harvinaisuus, kun todella harva tuntuu ymmärtävän sitä, etten oikeasti halua asua yksin  Mutta tuskin olen kuitenkaan ihan ainoa.

Asunhan minäkin avoliitossa ja kommuunejakin nykyään kovasti on, mutta onhan soluasumisessa aina se totaalinen mustapekkakorttioptio, kun ei yhtään tiedä kuka sieltä tulee. TOAShan jakaa kai edelleen solut sukupuolen mukaan, mutta olennaisesti taitaisi tärkeämpää olla jakaa solut toiseen asteeseen ja korkeakouluopiskelijoihin (ja niihin pariin toisen asteen aikuisopiskelijaan). Eihän siitä mitään tule, jos lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä oleva joutuu yhtäkkiä sparraamaan yksinasumista opettelevaa teiniä, siitä pitäisi vähintään voida laskuttaa tämän vanhemmilta 20€ alkavalta tunnilta.

[Lachesis]

Viime vastauksestani tähän ketjuun on noin vuosi, ja olemme sillä välin onnellisesti purjehtineet rivitaloasumisen auvosatamaan. Saavutimme aika monia haluamistamme kriteereistä kun muutimme pari viikkoa sitten kolme kilometriä entisestä kodista pohjoiseen, Lintuvaaran pientaloalueelle. Talo (teknisesti paritalo, mutta taloyhtiön suojissa) on rakennettu 2006 ja siinä on 114 neliötä kahdessa kerroksessa. Pojalla on iso oma huone, märkätilat ovat säällisen kokoiset, keittiö on avarasti yhteydessä ruokatilaan ja olohuoneeseen, ja kokonaisuus on hyväkuntoinen. Kyllähän tuosta taas maksetaan pankille joitain vuosia, mutta kaikkiaan olen kyllä tosi tyytyväinen. Vielä parit verhot ikkunoihin ja muutaman taulun ripustus, niin muuton rippeetkin on saatu pois pyörimästä.