Matkailu, lomailu ja pienet reissut

[Piru Naiseksi]

kannatetaan turistikierrosta helsinkiin... oon asunu täälä vantaalla jo pari vuotta, mutta helsingissä käynti kerrat voi laskea kahden käden sormilla. Tämän lisäksi mun suuntavaistoni on niin heikko että eksyn junasta laiturille astuessa, joten ryhmämatka sopisi itsellekkin parhaiten.

Helsingissä pitkään asunutkin voi tehdä aitoja turstimatkoja stadissa - paikkoihin, joissa hän ei ole ikinä tai ainakaan aikoihin tullut käyneeksi.´ Maailma muuttuu, tyttöseni`, tulin itse todenneeksi suunnattuani viime kesänä hetken mielijohteesta askeleeni kaduille, joilla kerran kuljin - kauan sitten. Tuo retki poiki jopa pikkuisen mielikuvitustarinan.

[Sarantha]

Oliko Dyn tuo teidän reissunne joku paketti, johon kuuluivat sekä laivamatkat että nuo kaksi yötä hotellissa? Olen itse yrittänyt etsiä eri vaihtoehtoja Pietarin reissulle jossa perilläoloaikaakin olisi jonkin verran, mutta olen löytänyt vain konseptiltaan Ruotsin risteilyn tyyppisiä matkoja, jossa maissa käydään vain päiväseltään. Täältä meiltäpäinhän pääsisi nopeasti sinne ihan junalla, mutta kun minä tykkään laivoista...

[Dyn]

Sarantha, oli matkatoimistosta ostettu paketti, en nyt kuollaksenikaan muista sen nimeä, mutta noita oli Helsingissä useampia, joista kyseltiin. Halvempiakin tarjouksia oli, mutta osa sisälsi majoituksen hostellissa ("ei saa tulla humalassa majoitukseen" yms opiskelijaporukan kanssa hankalaa) ja osien hotellit olivat aika kaukana keskustasta. Saatoimme saada jotain opiskelija- ja ryhmäalennuksia, oletan näin vahvasti.

Maksoimme matkasta parisataa euroa, yöt laivalla neljän hengen hyteissä, maissa hotellissa kaksi yötä kahden hengen huoneissa (osa joutui kyllä kolmen hengen huoneisiin, mitä ei kerrottu etukäteen... omaa seuruetta silti). Laivamatka alkaa varmasti maksamaan enemmän,  jos ei saa hytillistä ihmisiä kokoon. Shuttle-bussi satamasta Iisakin kirkolle sisältyi hintaan. Laiva oli St. Peter Linen Princess Maria, hotelli Nevsky-ketjun Nevsky Express. Suoraan buukattavana näyttää kyllä hurjasti kalliimmalta. Oli hyvä hotelli, länsimaiset vessat ja muuta "ylellisyyttä", erityisesti poikkeuksellisen hyvää englantia puhuva ja 24/7 päivystävä respa.

Laivayhtiö vetää rundia päivittäin, joten Pietariin pitäisi kyllä olla useampikin pakettimatka, joissa maissa ollaan koko viisumivapaana sallitut tuntimäärät, muistaakseni 72 tuntia tai sinne päin. Junalla tai sitä paljon halvemmalla bussilla matkustettaessa saa viipyä pidempäänkin, mutta viisumi pitää hakea ja maksaa erikseen (Iivarin mukaan viiden kympin tietämillä, hakuaika viikon pari). Aion kyllä kokeilla vielä sekä junaa että bussiakin tuohon matkaan, varsinkin maisemien takia ja ihan vain myös kokemuksena.

edit// Kaivoinpa matkanjärjestäjän nimen esiin sähköposteista, Matka Prima. Muitakin toki siis on, ja kannattaa pyytää tarjous useammasta paikasta, varsinkin jos saa isomman joukon lähtemään (ja samalla hinnan alas).

[Dyn]

Lähdemme huomenaamulla Iivarin kanssa road tripille Vantaa-Oulu-Enontekiö-Kautokeino-Alta-Kuusamo-Sotkamo-Sulkava-Vantaa. Juhannuksen jälkeen paluu, mutta pohjoisimmassa Lapissa ja Norjan puolella olisi tarkoitus viettää suurin osa ajasta. Varsinainen juhannus kuluu mun vanhempieni mökillä Sulkavalla, sitä ennen poiketaan Iivarin kotimaisemissa Sotkamossa. Otan vaelluskengät mukaan, jos vaikka pääsisi vähän maastoonkin. Ja uimaan Jäämereen!

[Skie]

Lähdemme huomenaamulla Iivarin kanssa road tripille Vantaa-Oulu-Enontekiö-Kautokeino-Alta-Kuusamo-Sotkamo-Sulkava-Vantaa. Juhannuksen jälkeen paluu, mutta pohjoisimmassa Lapissa ja Norjan puolella olisi tarkoitus viettää suurin osa ajasta. Varsinainen juhannus kuluu mun vanhempieni mökillä Sulkavalla, sitä ennen poiketaan Iivarin kotimaisemissa Sotkamossa. Otan vaelluskengät mukaan, jos vaikka pääsisi vähän maastoonkin. Ja uimaan Jäämereen!

Hei, tervetuloa Enontekiölle! Mikäli aikaa löytyy, kannattaa käydä kävelemässä Ounas-Pallastunturin kansallispuistossa jos maastoon haluaa päästä. Kävin torstaina jälleen kääntymässä päiväreissulla Kautokeinossa, ehdoton must see- kohde on Juhls'in hopeapaja. Kannattaa muuten varata kohtuullisen lämmintä vaatetta matkaan, täällä lämpötilat on pyörineet tällä viikolla siinä kymmenen asteen tienoilla. Hauskaa matkaa!

[Dyn]

Skie, oon kerran kävellyt Hetasta päivän matkan verran Pallastuntureille. Ihania maisemia kyllä. :) Pidän hopeapajan mielessä, kiitos!

[Pisania]

Vimpan koulupäivän vuoksi piti vielä kerran ladata bussikortti ja jotta rahat ei menisi hukkaan, olen päristellyt bussilla Turkuun useamman kerran viikossa. Yleensä käyn kirjastossa, mutta olen käynyt myös koluamassa Tuomiokirkkoa, käyskentelemässä vanhalla hautausmaalla sekä muutenkin kävelehtinyt ympäriinsä katselemassa ennen näkemättömiä paikkoja. Eilen kävin linnassa. Edellisestä kerrasta onkin jo vähintään 20 vuotta. En kyllä yhtään muistanut että siellä sai kävellä ja kiipeillä portaita niin paljon. Hämärääkin oli paikka paikoin ja iso osa huoneista kumisi tyhjyyttään. Oli siellä tosin paljon hienoja näyttelyitäkin (vanhoja leluja ja pelejä, astioita, vaatteita ja koruja mm.) mutta olin aika kuumissani, rasittunut ja vähän huonovointinen, joten taisin kulkea paikan läpi hiukan liian nopeasti sen sijaan että olisin jäänyt syventymään tarkemmin. Oli kyllä pienoinen pettymys, ettei vastaan tullutkaan paria taulua Kaarina Maununtyttärestä ja Katariina Jagellonicasta, joihin ekalla käynnilläni ihastuin. Parisen vuotta sitten joku pölhökustaa kuulemma oli tökkinyt tauluihin reikiä, joten ehkä ne olivat restauroitavana. Tämä kaveri ainakin oli siirretty valvovien silmien alle pääaulaan ja tiukasti lasin alle.

Isän kanssa olemme kiinnostuneita paikallishistoriasta ja olemme käyneet kruisailemassa ympäriinsä katselemassa kartanoita, joita lähitienoilla riittää. Jossain vaiheessa kesää aiomme vielä mennä tutustumaan Seiliin.

[Dyn]

Käytiin tänään Altassa, oli kyllä hienoa. :) En ollut ihan tajunnut, miten korkealla Enontekiöstä tuleva tie menee, ja millaisen vuoriston läpi pitää ajaa kanjonintapaista pitkin. Todella huimia mestoja! :D

Alta itsessään oli yllättävän iso kaupunki ja ah-oh ne vuorimaisemat. Uiminen jäi väliin, käytiin toki rantsussa toteamassa että kylmää on vesi. Kuten aina, mentiin minne tahansa, Iivari löysi kirjakaupan ja osti kirjan. Ei siis hukkareissu millään tapaa.

Kautokeinossa poikettiin matkalla vain pikimmiten, mutta huomenna palaamme sinne takaisin ja katsomme paikkoja vähän tarkemmin. Köyhinä opiskelijoina olemme yöt Hetassa halvemmassa majoituksessa kuin mitä Norjan puolella oli tarjolla... vaikka toki bensaan sitten menee fyffeä. Ajelu täällä on ihan mukavaa ja maisemat hienoja, eikä porojakaan ole ollut liikaa väisteltäväksi (mutta nähtiin pikkuporoja, jee!). Keskiviikkona matka jatkuu Kuusamoon.

[Dyn]

Kiitos Skie Juhls'-vinkistä! Aivan uskomattoman upea paikka, niin rakennus kuin kaikki korutkin. Olin ihan myyty. Koska tilillä ei ole miljoonia, tyydyin ostamaan vain heidät. Onneksi nettikaupasta voi tilata lisää, sillä ainakin hän jäi lähtemättömästi mieleen.

[Skie]

Olkaapa hyvä, itsekin tykkään Juhls'ista mahdottomasti ja viimeksi kävin kuolailemassa tuota Tundra- sarjan rannekorua, jonka hinta tosiaan jätti sen verran toivomisen varaa että jäi ainakin tällä kertaa vielä vitriiniin. Mutta hyvä että vinkistä  oli apua, toivottavasti oli muutenkin hyvä reissu!

[Mirre-Kala]

Lapinterkkuja täältäkin. Minua kävi tässä keväällä harmittamaan, kun en viime vuonna käynyt Inarinjärvessä uimassa, vaikka Inarissa kävinkin. Tätä erhettä korjaamaan lähti muuan opiskelutoverini, joka ei omien sanojensa mukaan ollut juuri lappia nähnyt. Alustava matkasuunnitelma kuului vielä sunnuntaina junassa istuessamme näin: "Hypätään järveen Inarissa ja kun kerran ollaan siellä, niin käväistään mutka Norjassa."

Otimme siis maanantaina vanhemmiltani Kemistä lainaksi auton, retkeilykamppeet ja tiekartaston, laitoimme Edith Piafia soimaan ja ajoimme kohti Rovaniemeä, missä vähän aikaa käveltiin ympäriinsä ihmettelemässä kaupungin rumuutta ja Ounasjoen ja Kemijoen risteyskohtaa. Sitten löydettiin Sodankylästä vanha kirkko. Ivaloon jäimme yöksi ja heitimme talviturkit leirintäalueen rantasaunasta jokeen. Eihän tuo vesi järin lämmintä ollut, mutta ei sinne nyt lämmittelemään mentykään. Tämä ensimmäinen jäi muuten retkemme kolmesta ylstä ainoaksi, jonka vietimme leirintäalueella, kahtena seuraava yönä pykättiin teltta julkeasti milloin mihinkin. Yksi yö oltiin Norjan puolella, jäkälikössä Kaarasjoen ja Kautokeinon välissä ja viimeinen taas Suomen puolella. Tiistaina me vahingossa koko Inarin saamelaismuseo (Siida taisi olla museon nimi), joten eihän me sitten ihan Kautokeinoon asti ehditty kuin keskiviikkona. Siellä nyt saatiin vähän kontaktia paikallisväestöönkin, kun umpikautokeinolainen vanhempi saamelaismies neuvoi parit nähtävyydet (mm. juurikin tuo Juhl's, josta tosin ei mitään mukaan tarttunut, mutta kauniita oli) selvällä suomen kielellä. Näillä neuvoilla löydettiin Kautokeinosta n. 10 km Enontekiön suunnassa tien varrelta lähtevä päivälenkiksi hyvinkin sovelias luontopolku. Maisemahan oli aivan Eino Leinon Lapin kesää, ja taisinpa kyseistä runoa sopertaakin polun varrelta kodasta löytyneeseen vieraskirjaan.

Tänään (tai eilen, kun vuorokausi näköjään jo vaihtui) jossain vähän ennen Kolaria älysin, että voitaisiin ajaa loppumatka Ruotsin puolta ihan vaan, koska, no, voitaisiin. Käytiin sitten päiväteellä Pajalan kirkon kahviossa ja laitettiin postikortit menemään. Ihan kiva väläys siitäkin, että näki etelästä kotoisin oleva kaverini vähän sitä Tornionlaakson meänkielistä aluetta. Pajalasta Haaparannalle asti ruotsinkielisiä paikannimiä näkyi tien varrella todella vähän, lähinnä kylttien ja liikennemerkkien fontit muistuttivat, että ulkomailla ollaan. Ja se, että rakkaat länsinaapurimme olivat päättäneet, että on hyvä idea vetää parikymmentä kilometriä tietä kerralla remonttiin soramujuksi juuri ennen Haaparantaa. Arvostettiin.

Onpa hassu ajatella, että sunnuntaiaamuna istuin vielä Turun juna-asemalla ihmettelemässä rikkinäistä junamaattia, ja sen jälkeen olen ajanut autolla varmaan tuplaten niin paljon kuin muuten koko kahtena ajokortillisena vuotenani yhteensä. Ei muuten yhtään niin paljon hirvitä istua rattiin. Vaikka toden sanoakseni kaveri ennestään varmempana kuskina ajoi toki matkasta leijonanosan, niin sainpahan itsekin vähän harjoitusta. Ihan ennennäkemättömiä paikkoja minulle olivat Kautokeino ja Pajala, mutta kyllä niistä vanhoistakin paikoista uutta löytyi. Meillä on matkaseuralaiseni kanssa yhteinen harrastus käydä kirkoissa, ja aika monta krikkoa sitten nähtiinkin. Mieleenpainuvimpina Sodankylän vanha kirkko ja Inarin saamelaiskirkko. Oli alun perin tarkoitus näyttää kaverille myös Keminmaan keskiaikainen vanha kirkko, mutta voimat loppuivat vähän kesken. vaikka päivässä ei nyt ajettukaan kuin keskimäärin 300 km, niin tekemistä tuli kyllä keksittyä neljälle päivälle, ja olisi keksitty enemmänkin. Tunturipolut jäivät aika vähälle. Mutta Lappi on kyllä loistava paikka spontaaniin matkailuun.

Minä olen nyt jo kotiutunut takaisin vanhempien luo ja kaveri istuu junassa Turkuun. Ei ollut reissu järin pitkä, mutta oikein onnistunut. Sattui vähän vilpoiset säät. Opittiinpahan arvostamaan triplaikkunoita, seiniä ja muuta hienoa arkkitehtuuria siellä telttaillessamme. Vaikka olipahan tuo sen arvoistakin, että vähän makuupussissa palelsi. Vähän korvaa viimevuotista väärässä seurassa lässähtänyttä Lapin-reissua.

[Pisania]

Eilinen päivä kului suureksi osaksi tyystin uusissa maisemissa. Lähdin aamuvarhaisella huristamaan isäni kanssa autolla kohti Kasnäsiä ja matkalla tuli ihailtua paljon uusia maisemia. On tämä maankolkka vaan niin kaunis kesäisenä päivänä... Perillä astuttiin paattiin ja lähdettiin merelle. Vaikka siellä tuulikin ei silti ollut kovinkaan kuoppaista menoa, enkä siis tullut kipeäksi, jee! Paitsi mitä nyt vähän laiturissa ennen lähtöä, kun alus keinahteli. Kohteemme oli Örön linnakesaari, jossa isäpappa kävi aikoinaan armeijan (matka oli kuusikymppislahja meiltä muksuilta). Saatiin kuulla saaren historiasta ja ainutlaatuisesta luonnosta, jota olisin kyllä tutkinut mielellään enemmänkin. Saari on iso ja armeijalla on siellä edelleenkin salaisuuksia, joten joka nurkkaa emme päässeet valitettavasti koluamaan. Päästiin kylläkin katsomaan järisyttävän isoa tykkiä lähietäisyydeltä (luolastosta käsin, mistä se ladataan). Paluumatkalla kierreltiin vielä autolla katselemassa lähimestoja. Kotiin päästessä oli niin veto pois, että uni tuli varsin kivuttomasti. 

[Antti]

Lähden tässä illan mittaa Kuopioon ja huomenna sieltä junalla Helsinkiin. Muutaman päivän reissu tiedossa, myöhään keskiviikkona pitäisi olla suunnitelmien mukaan kotosalla taas.

[Cesare]

Norjasta juuri kotiuduttu täällä myöskin. Mahtavaa kuulla ihmisistä, jotka tykkäävät myös Juhl'sista! Minusta siellä oli älyttömän söpöä se ikkuna, josta näki kanalaan. Vooi, pikku kanoja:) Dynin ostos on todella kaunis.

Kävin perheen kanssa neljän yön kierroksen maisemissa Hetta-Kilpisjärvi-Tromsö-Sörstraumen-Alta-Karasjohka-koti. Tuollaisia on aika helppo järjestää, kun asuu Inarissa. Altassa ja Sörstraumissa olin käynyt jo aiemmin, mutta Tromssa oli minulle uutta ja kaunista. Ne vuoret! Vesiputoukset! Vihreys! Kaupunki! Aivan huimaavan hieno paikka. Sisko ihastui jopa yliopistoon niin, että saa nähdä, tuleeko siitä tuleva tromssalainen; silloinhan minäkin pääsisin sinne hengailemaan ja luimuilemaan, kun vain repisin sellaiseen aikaa.


Olen käynyt Norjassa niin paljon, etten laske sitä enää oikein ulkomaaksi. Olen käynyt melkein kaikilla paikkakunnilla Kirkenes-Narvik-akselilla ja asunut tarhaikäisenä vuoden Vadsössä. Silti sain Norjasta ja Vadsön alueesta irti paljon uutta hupia, kun kävin siellä poikaystävän, parhaan ystävän ja neidin poikaystävän kanssa telttaretkellä. Kalaa tuli niin vähän, että ruoka piti käydä hakemassa Rema tonnista, ja karkotimme teinipopituksella telttanaapurit yön aikana pakosalle. Tehtävä suoritettu, siis! Ja olihan se ihanaa käpertyä tuulen ulvoessa poikaystävän viereen ja ängetä herran makuualustalle, kun oma oli niin huono, että nukuin mieluummin ilman.

Minusta matkustaminen on itse tarkoitus: tuntea olevansa liikkeessä. Olin kolme kuukautta vaihto-oppilaana Keski-Espanjassa syksynä 2011, ja aluksi tunsin oloni riemukkaaksi. Mutta kun jouduin sitoutumaan perheeseen ja minusta vastenmieliseen katoliseen, tiukkaan kouluun, tulin onnettomaksi. Paras tunne, jonka olen koskaan kokenut, oli se, kun raahasin matkalaukkuni bussin tavaratilaan ja vilkaisin viimeisen kerran Cáceresia, kaupunkia, jossa olin viettänyt elämäni vaikeimmat mutta parhaat kuukaudet. Kun bussi huristeli eteenpäin, pidin minäkin katseeni sivuilla ja edessä. Mitäpä sitä taakse kurkkimaan, olin taas matkalla!

Espanja maana ei kuitenkaan jätä minua rauhaan, varsinkaan kun kieli sujuu ja historia kiinnostaa. Ja kulttuuri. On ikävä espanjalaisia ystäviä ja niitä öitä, kun istuimme 2000 vuotta vanhojen muurien juurella syömässä pähkinöitä ja puhumassa elämästä, nauramassa ja juomassa. Kaipaan myös vain sitä tunnelmaa, että on puoliksi kotona. Taidan lähteä sinne syyslomalla pakoon pimeitä aamuja ja tuulta, joka kuljettaa mukanaan ensimmäisiä lumihiutaleita.

Välivuosikin on kutkuttavan lähellä. Jos hyvin käy, niin painan lakin päähän ensi kesäkuussa, ja sen jälkeen... mitä vaan! Hurja ajatus.

[Nafisan]

Kävin viime kesänä kahden viikon Euroopan reissulla. Ensimmäinen ulkomaan matka ever. (Haaparantaa vaikea sanoa kunnolla ulkomaaksi.) Poikaystävän, hänen äitinsä ja tämän miehen kanssa mentiin autolautalla Saksaan, Rostockiin. Sieltä Berliiniin (Berlin zoo oli helteestä huolimatta hieno kokemus) sekä Dresdeniin, jonne pysähdyttiin verryttelemään jalkoja. Ihastuttava vanha ja kaunis kaupunki, suosittelen.

Tsekeissä piipahdettiin useampi päivä Prahassa. Parasta siellä oli mahtava (+ylihalpa) ruoka, kidutusmuseo, astrologinen kello, Kaarlen silta, Pyhän Nikolauksen kirkon torni, jossa yli 250 porrasta suuntaansa ja jonka huipulla oli ollut salaisen palvelun tarkkailupiste. Matka huipulle oli allekirjoittaneella välillä vähän vaikeaa porraspelkoisena, kiipeillä kapeilla tikkailla ilman kunnon kaiteita, mekon helmat vedettynä korviin. Törmäsin melkein tornin vartijaan sellaisessa kuosissa. Jos olisi tiennyt etukäteen portaiden määrän, en olisi mennyt, mutta maisema oli tornin huipulla uskomaton!. Tsekkeihin täytyy kyllä palata uudestaan, ihana maa.

Toinen Tsekin kaupunkipysähdys oli Trutnovissa, jossa olimme muutaman päivän. Pakko mainita sieltä Adrspach, kivipuisto, jonne piti matkata pikkujunalla vuorenrinteitä. Seuraava kohde oli Kutná Horan luukirkko, jota voin myös suositella. Ruttoon kuolleiden munkkien luilla koristeltu kirkko (allekirjoittaneella oli päällään arkeologin opiskelijoiden huppari, jossa selkämyksessä kallo ja teksti: I SEE DEAD PEOPLE). Matka jatkui Puolaan Auschwitziin, Krakovaan ja Varsovaan. Puolan vanhat/uudelleen rakennetut juutalaiskorttelit vanhoissa kaupunginosissa olivat kokemisen arvoiset.

Liettuassa yövyttiin Kaunas-nimisessä kaupungissa ja ihastuttavassa 1800-luvun hotellissa, joka tosin oli päässyt huonoon kuntoon ja haisi homeelle, mutta oli halpa. Tuli mieleen Vampire the Masquerade - Bloodlines -pelin Hauted Hotel (kohdassa 4:43). Monet käytävät olivat kuin suoraan siitä. Suomalaiset suosivat sitä, koko vieraskirja täynnä suomalaisturisteja (tämä tosin saattoi johtua lomamatkaseurueista, jotka suosivat edullisia yösijoja). Ajettiin lähes pysähtymättä Latvian halki Viroon. Lomakausi oli täyttänyt hotellit ja piti ajaa pitkään Viron puolelle, jotta pääsi nukkumaan. Monet Via Baltican tienvarsi motellit olivat lopettaneet, onneksi löysimme suomalaisen maalaistalo-hotellin - sellaista paikkaa olin toivonutkin matkan aikana. Onneksi päästiin sinne ennen kauheaa ukkosmyrskyä ja tulvaa, joka alkoi heti paluumme jälkeen. Lopulta paluu arkeen ja Suomeen.

--

Nyt on jo pari vuotta ollut haaveena matka Skotlantiin, jonne täytyy päästä viimeistään häämatkalla. Toisin sanoen joskus vuoden 2015 paikkeilla. Maanläheisenä ja järkevänä ihmisenä olen puhunut paremman puoliskoni kanssa, että menisimme mennä vasta kun passistani loppuu aika - samalla helppoa hankkia uusi passi uudella sukunimellä.

Muita tulevaisuuden matkamaita voisivat olla Kreikka, Egypti, Japani, Itävalta ja Irlanti.

[Pisania]

Jo toista kertaa tässä kuussa matkasin "saareen syrjäiseen", eli pääsin viimeinkin toteuttamaan viimekesäisen mielitekoni ja matkasin Seiliin. Menimme sinne yhteysaluksella, joka kulkee Rymättylän ja Nauvon välillä ja pysähtyy puolimatkassa Seilillä. Hiukan pitää nillittää siitä, että vaikka menimme vain puoliväliin reittiä, piti silti maksaa täysi hinta (6€) mennen tullen. Olisi olettanut, että hinta olisi ollut halvempi, tai että samalla lipulla olisi päässyt takaisinkin. Mutta se oli pieni harmi. Päivä oli kerrassaan kaunis ja aurinkoinen ja niin oli Seilikin. Ihanan kaunista turmeltumatonta luontoa ja maalaisidylliä oli saari pullollansa. Kateeksi kävi lapsilaumaa, joka siellä ympäriinsä juoksenteli (ehkä jotain leirikoululaisia). Olisin niin mielelläni jäänyt sinne istuksimaan rannalle, lukemaan kirjaa ja vaan olemaan ilman huolen häivääkään. Näin myös kiikareillani Seilin kuuluisat kalasääsket pesällään ja takaisin päin lähtiessä kolme taivaalla kaartelevaa merikotkaa (ja luultavasti yhden maakotkan).     

[Karajishi]

Tarkoitus olisi tässä nyt keskiviikkona lähteä käymään Tuurissa ihan vain koska ei ole siellä vähään aikaan tullut käytyä… Tiedän, typerää – ei minulla sieltä mitään ostettavaa ole, kunhan muuten vain lähdemme aikaan kuluttamaan, mutta ihan mukavan reissun siitä saa samalla aikaiseksi 

Sitten tässä joskus (olisi pitänyt lähteä jo aikoja sitten) olisi tarkoitus käväistä sellainen päivän reissu Tallinnassa, mutta se nyt jää vielä nähtäväksi. Emme koskaan ole olleet sellaisia reissaaja ihmisiä, että Viipuria ja Tallinnaa pidemmällä ei ole tullut käytyä… Tietenkään suomessa reissailua lukuun ottamatta.

[Skie]

Tein lauantaina ehkä järjettömimmän reissun koskaan, eli ajoin jonnekin Karigasniemen ja Kaamasen välille ja takaisin. Nousin autosta kertaalleen määränpäässä jossa aikaa kulutettiin about viisi minuuttia ja sitten ajoin takaisin kotiin. Matka-aika noin kuutisen tuntia ja kilometrejä reippaat 500. Onneksi tämä oli sentään palkallinen reissu, vaikka siitäkin huolimatta aika järjetön. Toisaalta opinpahan ymmärtämään norjalaisia hiukan paremmin, kyllä miekin painelisin Suomen teillä ylinopeutta jos normaalisti ajelisin Norjan mutkaisilla ja kapeilla kulkuväylillä.

Jossain aiemmassa viestissä mainitsin turistimatkailusta Helsinkiin, ja nyt reissu on toteutumassa elokuun lopussa. Pistää vaan ärsyttämään suunnattomasti tämä Suomen sisäisen matkailun kalleus ja hankaluus, mikäli haluaisi suhteellisen halvalla päästä niin pitäisi matkailla ensin reippaat 8 tuntia Ouluun bussilla josta voisi sitten lennähtää tunnissa Helsinkiin. Onneksi Rovaniemeltäkin näyttää Norwegianin ansiosta löytyvän kohtuullisen halpoja lentoja nykyään. Tässä kuitenkin isoin syy siihen, miksei ole tullut Helsingissä juurikaan käytyä, sinne asti kun pääsee niin samalla vaivalla jatkaa jo suoraan pidemmälle Eurooppaan (puhumattakaan siitä että Enontekiö-Helsinki- väli on yleensä kalliimpi kuin mikään Helsinki-Joku Eurooppalainen kaupunki- väli). Mutta jooh, yleisestä matkaketutuksesta huolimatta olen aika innoissani että pääsen pitkästä aikaa Helsinkiä katselemaan.

[Moonlord]

Aina välillä tulee lähdettyä seikkailemaan jonnekin päin. Eli vanhat historialliset paikat ja hienot luonnonmuodostelmat kiinnostavat. Tällä kertaa matkakohteessa eli Alajärven Pyhävuorella oli molempia.

Jo nimen perusteella voi päätellä että paikalla oli pakanallinen kulttimenneisyys. Tarinat kertovat siellä eläneen peikkoja ja toisen tarinan mukaan siihen aikaan kun lappalaiset elelivät vielä Lappajärven rannoilla (1200-luvulla) sinne saapuneet pirkkalalaiset ottivat lappalaisten lapsia kiinni ja uhrasivat nämä muinaisessa uhripaikassa joka on aivan Pyhävuoren vieressä (neljä metriä korkea sienen muotoinen kalliomuodostelma eli rakka, jonka juurella luonnon muovaama alttari). Vuorella asui legendan mukaan uhripappi ja siellä paloi ikuinen tuli. Kalliomaalauksiakin siellä kaiketi on jossain mutta niitä en löytänyt.

Peikkoluolassa tosiaan kävin. Luolaksi melkoisen vaatimaton, niin matala että piti kulkea kyyryssä eikä luola ollut montaakaan metriä pitkä. Peräseinässä näkyi pitkä rako, joten ehkäpä legendat pitivät paikkansa ja siellä on peikkojen luolasto piilossa 

Näkötorni oli suljettuna. Ensimmäisessä kerroksessa ei ollut tikkaita toiseen kerrokseen, mutta minäpä kiipesin silti torniin palkkeja pitkin (toiseen kerrokseen siis, loppumatkan pääsikin sitten taas tikkaita) ja huipulla olikin sitten komeat näkymät Lappajärvelle. Pyöräilymatkaa kertyi vähän päälle 100 km ja kunto on näemmä riittävä, kun tuo ei vielä vetänyt jalkoja maitohapoille vaikka tapaan yleensä pyöräillä kohtalaisen reipasta vauhtia.

Matkan varrella kävin Kantri-Galleriassa katsomassa hienoa kivinäyttelyä ja ostin itselleni ammoniitin fossiilin. Keskeltä halkaistu kahtia niin rakenne näkyi hyvin. Marokosta peräisin ja kai vähintään 40-65M vuotta vanha.

Ensi kesänä voisi ajatella Lauhanvuorella käymistä. Sinne olisikin jo matkaa 120 km yhteen suuntaan eli voisi kai ottaa teltankin mukaan ja yöpyä siellä. Ja mielellään voisi ostaa haaveilemani nojapyörän ennen sitä, niin ei olisi perse niin kovilla kuin tavallisen pyörän kanssa.

[Emelie]

Kuukauden päästä olisi tarkoitus eksyä Pietariin (ja nimenomaan eksyä, suuntavaistoton otus kun olen). Ajatuksena olisi tehdä Päivä Pietarissa-risteily, laivat on kivoja. Itselläni ja kaverillani on muodostunut jo lähes perinteeksi tehdä jokin risteily aina syksystä. Tukholma alkoi käydä liian tutuksi, joten tästä syystä risteily kohdistuu itäiseen naapurimaahan.

Jos saan säästettyä (tarpeeksi), teen ensi keväänä visiitin Edinburghiin. Lontoossa kävin alkukesästä, ja pidin kovasti. Edellisestä Lontoon reissusta oli kulunut jo 10v aikaa, joten oli mukavaa käydä verestämässä muistoja ja tehdä asioita, jotka viimeksi jäivät tekemättä. Huomasin myös sen, että yksin matkustamisessa on useita hyviä puolia. Aluksi yksin reissaaminen huolestutti, mutta Lontoo on sen verran helppo kaupunki kulkea, että huoli oli ihan turha. Tarkoitus olisi mennä myös tuonne Edinburghiin yksin, mutta täytyy katsoa nyt. Eräs kaverini on siellä kerran käynyt ja haluaisi vierailla uudestaan, joten ehkä saan sittenkin matkakumppanin. Jos siis saadaan aikataulut täsmäämään.