Tähtivaeltaja-palkinto jaettu

[Toni]

Helsingin Science Fiction Seuran TÄHTIVAELTAJA-PALKINTO
parhaasta vuonna 2008 suomeksi ilmestyneestä
science fiction -kirjasta annetaan WSOY:n julkaisemalle
CORMAC McCARTHYn romaanille TIE.
Teoksen on suomentanut Kaijamari Sivill.


Yhdysvaltalaisen Cormac McCarthyn (s. 1933) alunperin vuonna 2006 ilmestynyt Tie (The Road) on samanaikaisesti sekä ajaton että oman aikamme kuva. Teos uudistaa tieteiskirjallisuuden perusvalikoimaan kuuluvan postapokalyptisen teeman ravisuttavan tuoreen oloisella tavalla. Se on suoraan tunteisiin käyvä, hyytävän tyly kertomus vaelluksesta toivottomassa maailmassa.

Romaanissa mies ja poika kulkevat halki maailmantuhon hävittämän maiseman. Kaikki heidän ympärillään on kuollutta ja palanutta. Ankeaa matkaa värittävät nälkä ja vasta viime hetkellä löydetyt ruoka-apajat. Suurin osa muista tiellä vaeltajista on vajonnut kannibalismiin. Mies korostaakin pojalle, että he kaksi ovat hyviä ihmisiä. Poika on kuin toivo, jota mies kuljettaa kuoleman maan läpi.

McCarthyn käsissä tästä koruttomasta odysseiasta muodostuu vahva emotionaalinen kokemus, jossa lukija pelkää jatkuvasti henkilöiden puolesta, odottaa sitä kaikkein pahinta. Hahmojen hauraus sekä kirjan epätoivoinen maailmankuva jäävät vaivaamaan. Tie iskeekin lukijaan lähtemättömän jälkensä – jopa niin viiltävän, että sen haluaisi sulkea pois mielestään.

Tie on kerrottu eheällä, kompaktilla tyylillä. Sen upeassa kielessä sanoja ei haaskata ylimääräiseen. Postapokalyptisissä näyissä, kuten kuolleessa merenrannassa aavelaivoineen, on jopa kolkkoa ihmeen tuntua.

Temaattisesti Tie tarjoaa useita lukutasoja ja tulkintamahdollisuuksia. Yhtäältä romaani on kertomus toivosta, tässä tapauksessa hyvinkin vähäisestä. Sen perässä mies ja poika kuitenkin vaeltavat. Poika on liekki, jonka mies haluaa viedä perille, tietämättä onko määränpäätä enää edes olemassa.

Pelkistetty maisema ja henkilöt houkuttelevat lukemaan teosta symbolistisesti. Tuhoutunut, kuollut maailma vertautuu karille ajaneeseen länsimaiseen kulttuuriin, jossa olemme jo vuosikymmeniä eläneet jatkuvan lopun odotuksen alla. Yritämme pitää kiinni ihmisyydestä yhteiskunnassa, josta inhimillisyys on palanut pois ajat sitten.

Teoksen tien ja vaelluksen voi lukea myös elämän symbolina: vaellamme tuhkan keskellä antaaksemme viimeisenä soihdun uudelle sukupolvelle.

Cormac McCarthyn Tiessä on voimallista klassikkoainesta. Se tarjoaa ajatuksia herättävän lukukokemuksen, joka ei unohdu vuosienkaan saatossa.


Tähtivaeltaja-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluivat:
Kriitikko Hannu Blommila, päätoimittaja Toni Jerrman, kriitikko Elli Leppä ja toimittaja Vesa Sisättö.


Tähtivaeltaja-palkinnon aiemmat voittajat:

Richard Matheson: Olen legenda (Vaskikirjat, 2007)
Stepan Chapman: Troikka (The Tree Club, 2006)
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa (Tammi, 2005)
M. John Harrison: Valo (Like, 2004)
J. G. Ballard: Super-Cannes (Like, 2003)
Ray Loriga: Tokio ei välitä meistä enää (Like, 2002)
Jonathan Lethem: Musiikkiuutisia (Loki-Kirjat, 2001)
Pasi Jääskeläinen: Missä junat kääntyvät (Portti-kirjat, 2000)
Will Self: Suuret apinat (Otava, 1999)
Stefano Benni: Baol (Loki-Kirjat, 1998)
Dan Simmons: Hyperion (Like, 1997)
Theodore Roszak: Flicker (Like, 1996)
Mary Rosenblum: Harhainvalta (Jalava, 1995)
Iain M. Banks: Pelaaja (Loki-Kirjat, 1994)
Simon Ings: Kuuma pää (Loki-Kirjat, 1993)
Philip K. Dick: Oraakkelin kirja (WSOY, 1992)
William Gibson: Neurovelho (WSOY, 1991)
Philip K. Dick: Hämärän vartija (Love Kirjat, 1990)
Brian Aldiss: Helliconia-trilogia (Kirjayhtymä, 1986–89)
Flann O’Brien: Kolmas konstaapeli (WSOY, 1988)
Greg Bear: Veren musiikkia (Karisto, 1987)
Joanna Russ: Naisten planeetta (Kirjayhtymä, 1986)
Cordwainer Smith: Planeetta nimeltä Shajol (WSOY, 1985)