Hyvännäköiset kirjat

[Milu]

Arvostan kaikkein eniten kansia, jotka vastaavat kirjan sisältöä mahdollisimman hyvin. Esim. ne Hobbin tuotannon kannet, joissa oli monta kuvaa vinoneliöissä.

Sievyys on kyllä aina plussaa, jos kuva ei ole ihan liian kliseinen.

Kerran ostin kirjan kannen perusteella, mutta "moni kakku päältä kaunis" näytti pätevän, ja se riitti minulle.

[Platypus]

Kirjojen kannet vaikuttavat niin, että niihin, joissa on kauniit ja/tai mielenkiintoiset kannet, satun tarttumaan "mikäs tämä oikein on" -tavalla. Sen verran kuitenkin selvitän asiaa, että luen takakannen aina ennen ostoa tai lainaamista. Se kertoo melko hyvin, jos kirja on kiinnostava. Poikkeuksia on monia: joko takakansiteksti houkuttelee ottamaan jonkun aivan kamalan kirjan (onneksi ei ole ostaessa sattunut ) tai sitten minulta jää jokin ihana kirja lukematta...

Minua houkuttaa melko yksinkertaiset kannet, missä kuvataan jokin yksi hieno esine tai asia. Nimi on selkeästi kirjoitettuna ja kivalla fontilla. Väritkin kohdallaan.

Tietysti jos kyse on jostain tosi hyvästä kirjasta, kirjasarjasta tai kirjailijasta, pelkkä nimikin kääntää pääni.

[Elétha]

Täysin vieraat kirjat tulee äkkiä arvosteltua kansikuvan ja takakannen perusteella, tutuissa kirjoissa kansiin ei kiinnitä huomiota, kun tietää jo sisällön. Hyvänä esimerkkinä kun piti valita kahdesta matikankirjasta kumman haluamme. Hävisin, koska muut pitivät toisen kirjan vaaleanpunaisista sivuista...

Kovat kannet tietenkin istuvat paremmin hyllyyn ja pokkarit ovat muutenkin tyhmän näköisiä korkeassa hyllyssäni. Wanhat kirjat taas ovat ihania, mutta samalla jotenkin pelottavia.. :D

[Chompp]

On jo itseasiassa niin pitkä aika siitä kun olen viimeksi lainannut kirjastosta sellaisia kirjoja/sarjoja, joista ei olisi jo ollut jotain tietoa pääkopassa valmiiksi, etten tarkkaan osaa sanoa kuinka paljon kannet vaikuttavat omalla kohdallani.

Ostan yleensä sellaisia kirjoja, jotka olen jo lukenut tai ovat muuten jo tuttuja, jolloin kansilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Paitsi se, että halua kirjasarjan kaikkien kirjojen olevan samanlaisia; mieluiten kovakantisia, mutta jos on pokkareita niin sitten kaikkien pitää olla pokkareita. Sama pätee oikeastaan DVD:issäkin; on ihan pirun ärsyttävää jos jossain sarjassa on eri tuottaja/kustantaja eri osissa ja sitten kirjat/leffat eivät näytä hyllyssä hyviltä koska selkämykset ovat erinäköiset

Suurimmaksi osaksi ostan kaikki kirjani ale/löytö nurkkauksista tai kirppareilta, joten kovakantistenkaan kirjojen hinta ei ole niin suolainen. Jos lainaan kirjan luettavaksi ei sillä ole väliä onko se kova- vai pehmeäkantinen. Nyt tulikin juuri mieleen, että Robert Holdstock:in Celtika kirjan nappasin käteeni ja luin takakannen siksi, että kannet näyttivät hienoilta, joten kaipa sitä voisi sanoa, että uusien tuttavuuksien kohdalla kannet vaikuttavat jonkin verran.

Vanhoista kirjoista en oikein osaa sanoa mitään... Joistain pidän ja joistain en, kaipa se liittyy aika paljon siihen millaisessa kunnossa kyseinen kirja on. Kuten Kosketarkin olen yleensäkin hyvin tarkka kaikkien kirjojeni, sarjakuvieni ym. kunnosta, ja sukulaiset ja kaverit pyörittelevätkin välillä silmiään "pakkomielteelleni" :D Mutta keräilyn suhteen olen sen verran perfektionisti, että ei sille oikeen voi mitään :)

[Loki]

Kirjastossa asioidessa kirjan ulkonäkö ei vaikuta lainauspäätökseeni kuin korkeintaan positiivisesti: totta kai silmä kiinnittyy poikkeuksellisen hyvännännäköisiin kirjoihin. Kirjojen ostaminen onkin sitten toinen asia. Hyvännäköinen kirja on paljon hauskempi ostaa omaan hyllyyn. Sellaisiakin tapauksia on nähty, että kirjan aivan järkyttävä kansi on estänyt minua ostamasta sitä. Hyvä esimerkki tästä oli R.A. Salvatoren Straless Night. Kannesta kehittyi niin paha ongelma, että lopulta olin lukenut ainakin neljä myöhempää kirjaa ja tuo yksi puuttui välistä. En vain pystynyt ostamaan sitä (että moisesta kärsimyksestä pitäisi maksaa ja katsoa sitten hyllyssä!). Lopulta suljin silmäni, ostin sen ja päällystin punaisella paperilla.

Hyvä kirjan kansi on minusta selkeä. Pidän aika yksivärisistä kansista, esimerkkinä vaikka Neil Gaimanin Anansi Boysin mustakantinen pokkaripainos. Mutta vastustan syvästi kirjan henkilöiden kuvia kannessa; se ei oikeastaan voi mennä kuin pieleen! Hyvä on, hienojakin henkilökansia on olemassa (Salvatoren uusimmat kirjat), mutta kannet tulevat väistämättä riitelemään lukijoiden mielikuvien kanssa.

En tiedä pidänkö enemmän pokkareista vai kovakantisista, mutta pokkareita kertyy köyhälle huomattavasti enemmän. Niitä saa tietysti olla aina päällystämässä, etteivät selkämykset mene muusiksi. Oikeastaan ihan mukavaa, ettei niitä tarvitse sen kummemmin varjella, uskaltaa taittaa sivun kulman kirjanmerkiksi tai vaikka kirjoittaa muistiinpanoja marginaaleihin. Eri asia sitten jos joku muu kuin minä uskaltaa tehdä niin kirjoilleni ;)

Tämä keskustelu inspiroi minut välittömästi askaroimaan kankaiset suojakannet kohta kotiin saapuvalle kirjatulokkaalle. Amazonista löytää kätevästi tarkat mitat. Loistava rituaali uusia kirjoja tilatessa.

[Jackalbury]

Kirjan ulkonäkö ei varsinaisesti vaikuta valintaa, mutta selkeästi muista hyllyssä erottuva kirja tulee useammin otettua käteen. Tulen ja Jään Laulu: Valtaistuinpelin tulin ostaneeksi juuri kannen takia, sillä pidin siitä ja se sattui silmään voimakkaiden konstrastiensa vuoksi. Mustaa, valkoista ja punaista.
Toinen mieleenjäänyt kirjan kansi on Unohdettu Ombria, jonka kannet ovat todella hienot ja kauniit. Jos itse joskus julkaisen jotain, soisin yhtä hienot kannet omalle kirjalleni.

Kovakantiset kirjat ovat pokkareita parempia, kestävät pitempään ja nidos myös hajoaa nopeammin kuin sidottu kirja. Kirjan iällä ei ole minulle väliä, olen ostanut divarista monia vanhoja painoksia haluamistani kirjoista. Kirjan ikä ei minua kiinnosta, vain sen sisältö. Ainoastaan tupakalle haisevien tai muuten törkyisten kirjojen kohdalla teen poikkeuksen.

Luullakseni jos on tarpeeksi rahaa, voi sidotuttaa kaikki kirjansa samannäköisiin kansiin. Tosin Suomessa ei oikein taida olla markkinoita tälläiselle, mutta ehkä muualla Euroopassa on alaan erikoistuneita henkilöitä. Ja kyllä Suomessakin koulutetaan kirjansitojia, parikin kertaa olen nähnyt TV:ssä ohjelmissa vierailijoina kirjansitojia jotka selittävät kirjan sitomista ja sen tekniikkaa. Joskus voisi ehkä itsekin mennä kirjansidonta kurssille.

[Jussi]

Minusta on kiinnostavaa, kuinka David Gemmellin kirjojen kansikuvien taso ja tyyli vaihtelevat kovasti Yhdysvalloissa. Siitä huolimatta, että amerikkalainen kustantaja Del Rey Books on julkaissut siellä kaikki kirjailijan teokset.

Osa kansista on mielestäni ihan tyylikkäitä, esimerkiksi Troy: Lord of the Silver Bow, The Hawk Eternal tai Lion of Macedon. Osa on sellaista OK-tasoa, kuten The Last Guardian ja Midnight Falcon.

Osa kansikuvista on sitten minusta todella järkyttäviä, vaikka The First Chronicles of Druss the Legend ja The Legend of Deathwalker. Minkäänlaiseen yhtenäiseen ulkoasuun ei ole pyritty.

[Jussi]

Törmäsin tänään netissä sattumalta Jack Vancen fantasiaromaanin Lyonesse: Suldrun's Garden kanteen. Pakko tunnustaa, että tykkään siitä kovasti. Vuodelta 1983 peräisin oleva kirja on julkaistu useilla erilaisilla kansikuvilla, eikä tuo linkittämäni taida olla enää käytössä. Se on ollut amerikkalaisen kustantajan laitoksessa. Ei tässä brittikannessakaan ole mitään valittamista, mutta tästä vaihtoehdosta en pidä. Jotenkin liian lapsekas.

EDIT: linkki korjattu

[Xandra]

Jessus täällä oli tämmöinenkin aihe. Miksi olen tämän missannut?! 
Minä tykkään kaikesta nätistä eikä kirjat tee poikkeusta. Rakastan kirjahyllyjeni järjestelyä ja kirjat järjestyvät yleensä sen mukaan miltä ne näyttävät, ja kuinka ne sopivat mihinkin kohtaan hyllyä kokonaisuus mielessä pitäen. Suosikkikirjani haluaisin saada samalle hyllylle mutta kansien keskenään riitelevät väritykset tuovat mutkia matkaan. Pitkä rivi saman kokoisia ja paksuisia kirjoja rinnakkain näyttää käsittämättömän ihanalta. Siksi rakastan Belgarionin, Mallorean, Eleniumin ja Tamulin taruja. Miulla on ne kaikki pokkareina ja ovat niin ihanan näköinen rivistö, ettei sellaista kertakaikkiaan voi lykätä kaapin perälle, vaikka pölyä niiden päälle kertyykin. Ikinä en voisi järjestää hyllyjäni minkään sortin aakkosjärjestykseen. Kerran kokeiltu ja tulos oli niin ruma, että teki mieli vetää verhot kirjahyllyn eteen.

En varsinaisesti valitse kirjoja kansien perusteella vaikka niiden vuoksi opus ehkä käteeni alunperin päätyi, mutta toisaalta tylsän tai ruman näköiset kannet saattavat tuomita kirjan nököttämään kirjaston hyllyssä pitkäänkin ennen tarkempaa vilkaisua. Kauniit kirjat kiinnittävät huomioni ja herättävät halun tehdä ostoksia. Ainakin ulkonäöllisesti kirjahyllyni helmiä ovat Sabriel lisäosineen (ne riimut muutoin niin yksinkertaisessa kannessa), Houkutus (se on vain niin nätti) ja Althalus (aivan ihana tiiliskivi, ja ne kohokuviot...)

Kovakantiset on pääsääntöisesti pokkareita mukavamman näköisiä ja pyrin ostamaan kirjat uusina tai ainakin miltei uuden veroisina, ettei kokonaiskuva kärsi. Kirjat on siis minulle tärkeä sisustuselementti.

[Vaeltavainen]

Heh, tuolle R.A. Salvatoren Starless Nightille tuli itsekin virnisteltyä joskusmuinoin. Melko järkky kansi, kun ajatellaan että se on (ainakin minusta) lähinnä syystä tai toisesta koominen, eikä kerro varsinaisesti sisällöstä yhtikäs mitään. Forgotten Realmsin kirjoissa sitä vähintään luulisi jokaisessa olevan kannessa muskelia, miekkaa tai magiaa. Enkä nyt tarkoita, että kansi olisi millään tapaa hyvä näiden elementtien johdosta, vaan ihan kommentti kys. kirjasarjasta.

Itse on pidemmän aikaa tullut katseltua sillä silmällä Christopher Tolkienin toimittamaa Children of Hurinin erikoisversiota. Kirjalla on vain ihan mukavasti hintaa, vaikka väritys kirjan ilmestyessään tökkäsikin silmään. Onhan se kuitenkin mukavan avaran värinen, vaikka hieman maallisimmista värityksistä pidänkin. Se mikä tuossa kuitenkin sykähdyttää on se, että pidän simppeleistä kansista, joita on koristeltu sitten muutamilla elementeillä. Materiaalikin on kustantajan taattua lujaa laatua.

Toisaalta, onhan tuo joulu tuossa ovilla jo, eli voisihan tuon lahjaksi itselle tilata :)

[Crescent]

Minä en tee suurta eroa "pehmeä" ja kovakantisten kirjojen välillä, viimeaikoina on tosin tullut ostettu pääasiassa pokkareita. Kovakanstiset ovat kuitenkin ehkä ihan pikkuisen paremman näköisiä, jos jompikumpi on valittava. 

Ensimmäiseksi kirjassa huomaan yleensä selkämyksen. Jos se, sekä kirjan nimi, saa minut kiinnostumaan, katson miltä kansi näyttää. Mikäli kansi on aivan karmea saataan joskus, mutta nykyään aika harvoin,  laittaa sen suoraan takaisin hyllyyn. Yleensä kuitenkin luen takakannen, joka oikeastaan vaikuttaa valintaan enemmän.

Tyylitellyt, usein yksinkertaisetkin kannet, ovat suosikkejani. Näihin kuuluvat esimerkiksi Sabriel (sekä sen jatko-osat). Toisaalta pidän myös "maalauksellisista" kansista. Hyvin toteutettu ja tarinaa kuvaava kansi saa minut aina lukemaan takakannen.

Kannet, jotka on ahdettu täyteen kaikkea epämääräistä, kuva on toteutettu huonosti, tekstin fontti on ruma tai hyvin epäselvä... Yksinään nämä eivät vältämättä tee kannesta huonoa, mutta kun tarpeeksi kerää ongelmia yhden ainoan teoksen kohdalle tuloksena on kansi, joka ei oikein innosta tutustumaan kirjaaan sen tarkemmin.

[mainde]

Mä yleensä etsin luettavaa netin kautta, joten kannet eivät valintoihin hirveästi vaikuta. Silti kauniin kirjan lukemisen aloittaminen on paljon mukavampaa kuin sellaisen, missä on ruma, ärsyttävä tai jopa ällöttävä kansikuva.

Yleensä pidän kirjan kansissa tietokoneella piirretyistä tarkoista realistisista kuvista. Myös surrealistisemmatkin menevät, kunhan niissä on jokin selkeä "kiintopiste". Valokuvakansista en hirveästi pidä, poikkeuksena Joutavuuksien jumala. Pääasiallisesti mä haluan että kannessa on aina jokin kuva, mutta toissakirjastoreissulla tarttui esittelyhyllystä mukaan Soren Kierkegaardin In Vino Veritas, jonka kansi on täysin typografinen. Jostain syystä vain sen värit, tekstin asettelu ja kirjan muoto (kapea ja pitkä) iskivät minuun.

Sattuuko kukaan muuten tietämään, mikä on sen yhden (amerikkalaisen?) kustantajan nettisivusto, jossa oli myynnissä useista klassikoista (mm. Sormusten herra) otettuja painoksia aivan mielettömän upeilla koristeellisilla kansilla? Varsinaisia kuvia niissä kansissa ei tainnut paljoakaan olla, mutta ornamenttiä sitäkin enemmän. Harmi kun en yhtään muista ko. yrityksen nimeä, saatikka mitään muutakaan paitsi sen, miten nätit ne kannet olivat x). Teki mieli täyttää kirjahylly niillä, mutta hinnat olivat sen verran pilvissä että jäi sekin haave.

Askarteluinnokkaille on pakko linkittää tämä.

[Saraneth]

Jonkinlainen paha tapa/ tottumus on tullut valikoida kirjoja kirjastossa kannen perusteella... Mitä uudempi kirja sen varmemmin tulee vilkaistua tarkemminkin. Sillä ei yleensä ole väliä onko kirja pehmeä vai kova kantinen, mutta jos kansi näyttää täysin surkealta, niin ei tule yleensä kirjaa pahemmin enempää tutkittua 
Sabrielissä, Liraelissa ja Abhorsenissa oli kaikissa mahtavat kannet, kerrankin jotain erilaista... Samoin Vapaissa pikkumiehissä, Tähtihatussa ja Talventakojassa oli mielestäni hienot kannet. (Feeglet ovat parhaita^^)

[celeblith]

Ei sillä kirjan ulkonäöllä hirveästi väliä loppujen lopuksi ole. Mutta ne hienot ja mielenkiintoiset kannet vaan tuppaavat hyppäämään hyllyistä esille ja ne tulee useammin myös silloin lainattua. Etenkin jos ei etsi  mitään erityistä vaan käy kirjoja sieltä täältä läpi toivoen löytävänsä jotain, niin hieno kansi tai mielenkiintoinen nimi saa yleensä lukemaan takakannen jne.

Mutta kyllä joskus tulee "ruman" kannen takia tökättyä kirja takaisin hyllyyn eikä edes vilkaise takakantta, kirjahan voisi olla vaikka kuinka hyvä. Kannen kuva herättää aina jonkin mielikuvan millainen kirja on, ellei sitten ole kuullut tai lukenut jostain hieman tarkemmin kirjasta.

[Veequa]

Pokkareille sopii tietyntyylisiä kansikuvia, jotka eivät sovi kovakantisille. Kovakantisille sopii paljon paljon tietyntyylisiä kansikuvia, jotka eivät pokkareille käy.
Näin minä sen ajattelen. Kovakantisista voi tehdä todella komeita, mutta pokkareille käy enemmän yksiulotteinen ja yksinkertainen kuva.
Minä pidän molemmista. Pokkareista vcoi kyllä tehdä yhtä hienoja kuin kovakantisistakin.

Hyvännäköisyydestä on sen verran hyötyä, ettei sitä heti heitä pois. Luin kerran trilogian, joiden kaksi ensimmäistä kansikuvaa oli ihan hyvännäköisiä ja viimeinen aika karsea. No, kyllä minä sen viimeisenkin luin, ja vaikka siinä luultavasti oli vähemmän sivuja kuin kahdessa edellisessä, sitä tuli luettua paljon enemmän aikaa.

Parhaat kannet tähän mennessä... No, minä kyllä fanitan Larry Elmoren tekemiä kansia, mutten mistään hinnasta menisi nimeämään mitään kirjaa, jolla mukamas olisi parhaat kannet. Edes niistä, jotka olen jo lukenut. Taiteita on erilaisia, ja kirjakansia miljoonia. Ihan sama kuin nimeäisi parhaan lukemansa kirjan. Pöh. Mahdotonta.

[Jussi]

Törmäsin tänään netissä sattumalta Jack Vancen fantasiaromaanin Lyonesse: Suldrun's Garden kanteen. Pakko tunnustaa, että tykkään siitä kovasti. Vuodelta 1983 peräisin oleva kirja on julkaistu useilla erilaisilla kansikuvilla, eikä tuo linkittämäni taida olla enää käytössä. Se on ollut amerikkalaisen kustantajan laitoksessa.

Nyt kun luin kirjan, sai tämä kansi uuden merkityksen. Se ei ole enää vain kaunis kuva, sillä
ANKARA SPOILERI!

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

kannessa esiintyvä tyttö tekee itsemurhan jo ennen kirjan puoltaväliä.

[Vaeltavainen]

Nyt kun luin kirjan, sai tämä kansi uuden merkityksen. Se ei ole enää vain kaunis kuva, sillä
ANKARA SPOILERI!

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

kannessa esiintyvä tyttö tekee itsemurhan jo ennen kirjan puoltaväliä.

En minä kyllä tuota mitenkään osaa spoileriksi mieltää, sillä tuo sinun paljastus oli viimeinen asia mitä tuosta kannesta olisi osanut ajatella.

Itse löysin tuossa joku aika sitten tämmöisen sarjan kuin Everyman's Library, joka pukee kirjaklassikoita sointuviin kansiin joista itse olen ainakin ihan pitänyt kovasti. Kovakantisia taitavat olla pelkästään, joka sekin on minusta pelkästään plussaa... kuka nyt pehmytkantisia lukisi...

[mainde]

Nyt kun luin kirjan, sai tämä kansi uuden merkityksen. Se ei ole enää vain kaunis kuva, sillä
ANKARA SPOILERI!

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

kannessa esiintyvä tyttö tekee itsemurhan jo ennen kirjan puoltaväliä.

En minä kyllä tuota mitenkään osaa spoileriksi mieltää, sillä tuo sinun paljastus oli viimeinen asia mitä tuosta kannesta olisi osanut ajatella.

Tarkoitti siis että hän siinä tuota kirjaa spoilaa eikä kansi.

[Vaeltavainen]

Urrhh... laitetaan kofeiinivajeen piikkiin, jookoskookos! :)

[Vumpalouska]

Kuten sanottu, kirjan ulkonäöllä ei ole (tai ei ainakaan pitäisi olla) suurta merkitystä kirjaa valittaessa... Eihän kukaan sitä kansikuvaa lue, vaan sitä sisältöä. Mutta kuitenkin, itselläni on sama ongelma kuin monila muillakin, eli pistän alitajuisesti varsin suuren painon kirjan ulkonäölle. Mutta eihän minua siitä voi syyttää: kun olen kirjakaupassa tai kirjastossa etsimässä itselleni lukemista, niin tokihan kiinnostavan näköinen kirja kiinnittää huomioni paljon paremmin kuin tylsän näköinen. Syytän siis kirjan kustantajaa, mikäli minulta on mennyt tietämättäni sivu suun uskomattomia lukukokemuksia tylsien kansien takia.