Hyvännäköiset kirjat

[Freyja]

En valitse kirjaa luettavaksi tai ostettavaksi kannen perusteella ja senpä vuosi hyllyssä on todella huonolla kansitaiteella varustettuja teoksia, joissa sisältö onkin sitten eri luokkaa. Kun posti toi minulle Joe Abercrombien The First Law -sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa, ihastuin kansien ulkonäköön ja siihen, että ne on kohopainettu. Kirjat tuntui avaamattomana jämäköiltä kädessä, vaikka ovatkin pehmeäkantisia. Kierrätyspaperista ja -pahvista tehdyt kirjat eivät kuitenkaan tunnu yhtä miellyttävillä luettaessa, mutta silti parhaimman näköiset kannet vähään aikaan. Kolmas kirja ilmestyy ensi maaliskuussa ja Abercrombien blogin perusteella pidän senkin kirjan ulkoasusta.

Jonkun kerran olen ostanut kirjan pääosin kansien vuoksi, keräilytarkoituksessa. Kyseessä on kaksi viimeisintä Harry Potter -kirjan jenkkideluxeversiota. Mary GrandPrén kuvitus niissä on niin kiehtovaa, että nuo kirjat koteloineen ovat nyt hyllyssä normaalien brittipainosten (lastenkannet) ja Mika Launiksen kansikuvittamien suomennosten kera (kunhan seiskakirjan suomennoskin ilmestyy). Deluxeversioissa oli toki sisälläkin lisää GrandPrén kuvitusta, joten kansi ei ollut ihan ainoa syy ostaa deluxeversioita.

[Jussi]

Kun puhutaan hienoista kansikuvista, niin täytyy mainita Daniel Abrahamin The Long Price Quartet. Tätä neliosaista fantasiasarjaa on ilmestynyt kaksi kirjaa, kolmas on luvassa ensi kesänä. Minä pidän paljon amerikkalaiskustantajan kansista:

A Shadow in Summer
A Betrayal in Winter
An Autumn War

Tuo kolmas on aika pieni, kannessa käytettävän kuvan voi katsoa kokonaisena tästä. Taiteilija on Stephan Martiniere.

[Bagahi]

Minulle kirjan ulkonäöllä ei ole kamalasti merkitystä. Yleensä nappaan hyllystä kirjan otsikon ja takatekstin perusteella. Pidän semmoisista otsikoista ja takateksteistä, jotka saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkääni, aah mukava tunne.

Valitettavasti joskus kirjojen arvostelut saattavat vaikuttaa luenko sen kirjan vai en.

Ps. Taisi tuo loppu mennä vähän off-topiciksi..

[Tero A.]

Ulkonäöllä ja kansilla ei ole merkitystä lainkaan minulle, vaikka joillekkin se luo ennakkoluuloja(?).

[Lis]

Kuten sanottu, kirjan ulkonäöllä ei ole (tai ei ainakaan pitäisi olla) suurta merkitystä kirjaa valittaessa... Eihän kukaan sitä kansikuvaa lue, vaan sitä sisältöä.

Ei-kukaan tässä terve. Omasta puolestani voin sanoa, että kirjan kansikuva on olennainen osa lukukokemusta siinä missä tekstikin. Kirjan kansien ulkonäkö ei siis ole minulle tärkeä siksi, että olisin erityisen pinnallinen tai saisin niistä jotain ennakkoluuloja. Kannen ulkonäkö, väri ja piirrostyyli merkitsevät paljon, koska näen kirjan tapahtumat päässäni yleensä kannen tyylisinä. Myös lukiessa syntyvien mielikuvieni taustaväri on useimmiten sama kuin lukemani kirjan kannessa. Välillä oikein vihaksi pistää, kun muuten hyvä kirja on minulta osittain pilattu tökeröllä piirrosjäljellä ja suttuisilla väreillä. Jos jostain omaksi haluamastani kirjasta on erinäköisiä painoksia, niin olen valmis maksamaan aika lailla enemmän niistä kauniista kansista.

Toki kirja voi olla todella hyvä huonoista kansista huolimatta, mutta ei yhtä hyvä kuin sama kirja olisi kauniilla kansilla. Teksti on kuitenkin loppujen lopuksi tärkein, sillä mitkään kannet eivät voi pelastaa huonoa kirjaa. Pääsääntönä kuitenkin minun kohdallani on, että kirjaa todellakin on kansiin katsomista. Suurin osa lempikirjoistani onkin hyvännäköisiä. Poikkeuksen tekee Tulen ja jään laulu, jota dissasin pitkään lähinnä ensimmäisen osan karsean kansikuvan takia. Onneksi musta taustaväri kuitenkin sopii sarjaan hyvin, eikä kansissa ole ihmishahmoja.

Yleisesti minua miellyttävät kannet, joissa on käytetty kauniita ja luonnollisia värejä. Maisemat ovat yleensä mukavia, samoin yksinkertainen tyylittely, kuten Sabrielissa ja jatko-osissa. Jos kannessa on ihmishahmoja, niin ne saisivat kiitos olla oikean eikä muovisen näköisiä.

[Seregil of Rhiminee]

En itse välitä kovin paljon kirjojen kansista, koska sisältö on kansikuvaa tärkeämpi asia.

Joissakin kirjoissa on komeat kansikuvat ja toisissa kirjoissa on ala-arvoista kansikuvataidetta. Esim. Keith Parkinsonin (www.keithparkinson.com) ja John Howen (www.john-howe.com) maalaukset ovat todella kauniita ja niitä katselee mielellään.

Ostan usein sidottuja englanninkielisiä kirjoja, koska haluan omistaa kirjat kovakantisina. Ostan myös pokkareita, jos joitakin kirjoja ei saa hankittua kovakantisena.

[Mustesydän]

Kun selailin tätä läpi, niin ihmettelin, että silmäni havaitsivat vain yhden, jonka mielestä Stephenie Meyerin Houkutuksen (ja minun mielestä myös Uuden kuun) kannet ovat hienot. Minusta ne ovat kyllä parhaasta päästä mitä itselle on tullut vastaan. Ja varjelenkin niitä tarkoin, kun ne itsellä ovat.
Yksi todella hieno kansi on mielestäni Lene Kaaberbolin Näkijän tytär. Semmoinen tumma ja vaikka kuvan tyttö onkin tämmöinen piirroshahmo, niin se on todella hyvin piirretty. Muut sarjan kannet eivät sitten hetkautakkaan oikeastaan ollenkaan. Tai ehkä sen viimeisen, Näkijän sota, kirjan kannet ovat ihan okei, mutta ensimmäinen vie voiton.
Tykkään ehkä eniten semmoisista melko yksinkertaisista, missä ei ole kauheasti kaikkea.

Mutta kun kirjastossa etsii jotain luettavaa, niin otan kyllä yleensä pelkän takatekstin perusteella. En ole tainnut koskaan ottaa vain sen takia, että kansi olisi niin hieno. Mutta tottakai kannella on merkitystä. Hieno kansi on aina plussaa. Kyllähän niitä semmoisiakin kirjoja aina on, missä kansi on joskus jopa aika järkyttävä. Mutta vaikka se olisikin kuinka järkyttävä tahansa, otan sen jos takateksti tuntuu hyvältä. Sisältöhän se tärkeintä on.

[Maailmanherra]

Syytän siis kirjan kustantajaa, mikäli minulta on mennyt tietämättäni sivu suun uskomattomia lukukokemuksia tylsien kansien takia.

Ei kansikuva ole mikään kustantajan oma juttu.

Jokaista elämän aikana syötyä piparia kohtaan ostetaan yksi kirja. Se on paljon vähemmän kuin luettujen kirjojen määrä. Vastapainona monia omistettuja kirjoja ei koskaan lueta. Tämän takia kirjan ulkonäöllä on väliä. Kirjan pitää olla tyylikäs ja sopia hyllyyn, harvoin niitä luettavaksi ostetaan.

[Askold]

On pakko myöntää, että jos kirjasta ei tiedä yhtään mitään etukäteen vaikuttaa kirjan kansi sen ensivaikutelmaan. Siis kyllähän kirjan takakansitekstin lukee ennen osto/lainauspäätöstä, mutta yleensä takakannesta ei selviä kirjan taso. Olen lukenut Weisin ja Hickmanin "Sovereign Stone" kirjasarjan ja vaikka lainasinkin kirjat kirjastosta enkä siis joutunut maksamaan mitään voin sanoa, että jos olisin nähnyt ensimmäisen kirjan suomenkielisen version englanninkielisen sijaan olisi se jäänyt hyllyyn.

linkki

Suomenkielisen kannen näkee risingin sivuilta, mutta en lyötänyt näin äkkiseltään sitä
versiota jonka itse lainasin. Se puolestaan oli yksi hienoimmista kansista joita olen nähnyt


Dynedit// Korjattu ylipitkä linkki, rikkoi leiskan.

[Jussi]

Yksi kiinnostava kansitapaus on Brandon Sandersonin Mistborn-trilogian avausosa. Sanderson on uusi fantasiakirjailija, hän on julkaissut vasta kolme romaania ja yhden lastenkirjan. Mies on saanut kehuja lukijoilta ja kriitikoilta, mutta suurempaan huomioon hän nousi vasta muutama kuukausi sitten, kun selvisi, että hän viimeistelee Robert Jordanilta kesken jääneen Ajan pyörän päätösosan.

Amerikkalaiskustantaja Tor on julkaissut/julkaisee lyhyessä ajassa Mistborn: The Final Empiren kolmella erilaisella kannella. Kovakantisessa käytettiin tällaista ja viime vuonna ilmestyneeseen pokkarilaitokseen tehtiin uusi kansi. Jälkimmäisessä kuvassa olevalla naisella(?) on ihmeen venytetty pää, en kyllä itse tykkää tästä. Ensi kesänä Tor tuo markkinoille Mistbornista tarjouspokkarin, jota myydään normaalia alemmalla hinnalla (4,99$) ja josta leikattavalla kupongilla saa tietyn aikaa alennusta sarjan kolmannesta osasta Yhdysvalloissa. Halpaversiossa tulee olemaan täysin uusi kansikuva. Minä pidän tästä viimeisestä vaihtoehdosta selvästi eniten, sen voisi ostaa kesäkuussa hyllyyn. Nykyinen pokkari ei ole mikään ilo silmille, alkuperäisen kovakantisen kansi on minusta ihan OK-tasoa.

Sandersonin kirjoja ei ole julkaistu ollenkaan Isossa-Britanniassa. Jos jokin brittikustantaja hankkii oikeudet, tullaan varmasti näkemään uusi Mistborn-kansikuva.

[Seregil of Rhiminee]

Minä pidän tästä viimeisestä vaihtoehdosta selvästi eniten, sen voisi ostaa kesäkuussa hyllyyn. Nykyinen pokkari ei ole mikään ilo silmille, alkuperäisen kovakantisen kansi on minusta ihan OK-tasoa.

Nuo kaksi kuvaa ovat ihan hyviä, mutta sen toisen kuvan venytetty pää näyttää minusta aika huvittavalta.

Minusta Eldon Thompsonin kirjojen kansikuvat (The Crimson Sword, The Obsidian Key ja The Divine Talisman) ovat aika komeita ja sopivan mahtipontisia. Kuvista näkee, että niiden tekemiseen on käytetty aikaa, eikä niitä ole tehty parissä päivässä.

[tnjrp]

Kalibroinnin avuksi ja perjantain kevennykseksi, vähän vähemmän hyvän näköisiä kirjoja:
http://www.cracked.com/article_14790_best-worst-fantasy-science-fiction-book-covers.html

[Urra]

Köh. Osa edellisen viestin linkissä olleista kirjoista menestyisi yhtä hyvin noloimmat kirjojen nimet-kilpailussa.

Yhteen kirjaan olen rakastunut ensinäkemältä. Se oli C. J. L. Almqvistin Kuningattaren jalokivikoru, kirjaston kappale. Vanha mutta hyväkuntoinen, pehmeäpintaisiksi kuluneet kannet, silkinsileät sivut, selkämyksessä kauniita painatuksia, sivujen reunassa himmeä koristekuvio. Teki hirveästi mieli valehdella, että olen tärvellyt kirjan, niin että voisin maksaa sen ja pitää itselläni. Mutta sehän on väärin, varsinkin kun se oli vielä ainoa kappale.

Kun sitten myöhemmin tarvitsin samaista kirjaa opiskeluissani, se olikin poistettu ja myyty. Vieläkin melkein itkettää.

Mutta noin yleisesti ottaen haluan mieluummin halpoja kirjoja kuin kauniita kirjoja. Vain harvoja kirjoja tarvitsee niin säännöllisesti, että kestävyys muodostuisi ongelmaksi, ja nekin ovat yleensä oppikirjoja. Varsinkin fantasiakirjat turhauttavat, kun ne ovat niin usein kovakantisia ja vielä painettu paksulle, hyvälle paperille niin että ne pitää jakaa useampaan niteeseen. Ero on huikea, kun vertaa itäisestä naapurimaasta ostettuihin kirjoihin - ja se ero tuntuu paitsi paperinlaadussa myös hinnassa (kyllä, tiedän, että hintaan vaikuttaa myös kielialueen koko ja palkkakustannukset, mutta silti).

- Kirjansidonta ei muuten ole mitään mahdotonta puuhaa itse opeteltavaksikaan, ei siis välttämättä tarvitse teettää hommaa toisella, jos itse on askarteluihmisiä. Itse sain kokeilla sitä joskus koulussa, ja osa tuotoksista tuli ihan mukiinmeneviä. (Homma ei tosin ole ihan siitä helpoimmasta päästä askartelua, jos tekijällä on yhtään peukalo-kämmensyndroomaa, ja välineiden kannattaa varmaan olla kunnolliset. Kannattaa kokeilla ensin jollakin, jonka tärveltyminen ei hirveästi itketä. Kirjoista ja netistä löytyy ohjeita.)

[Phoenix]

Ero on huikea, kun vertaa itäisestä naapurimaasta ostettuihin kirjoihin - ja se ero tuntuu paitsi paperinlaadussa myös hinnassa (kyllä, tiedän, että hintaan vaikuttaa myös kielialueen koko ja palkkakustannukset, mutta silti).

 

Haluat siis että Suomessa (jonka väkiluku on n. 5 miljoonaa) julkaistaisiin kirjoja samalla hinnalla kuin Venäjällä (väkiluku n. 142 miljoonaa)?

Ensimmäinen, ja yleensä myös ainoa, kohde, josta kustantajat säästävät ovat nimittäin kääntäjien palkkiot.

[Urra]

Haluat siis että Suomessa (jonka väkiluku on n. 5 miljoonaa) julkaistaisiin kirjoja samalla hinnalla kuin Venäjällä (väkiluku n. 142 miljoonaa)?

Ei, haluaisin, etta Suomessakin painettaisiin kirjoja halvalle paperille ja pehmeakantisina, jolloin ainakin materiaalikulut, siis se kaikkein tarpeettomin menoera, pienenisivat.

Viesti sopii lukea ihan kokonaan, ennen kuin sita kommentoi.

[Ereine]

Halvassa paperissa on se ongelma ettei se välttämättä kestä kovin montaa lukukertaa ja minusta on hyvä etteivät kirjat ole ihan kertakäyttötavaraa. Siinä on myös se ongelma ettei painojälki ole yleensä kauhean hyvä (jos ajatellaan nyt vaikka halvimmasta päästä jotain sanomalehtipaperin tapaista), offsetpainossa siis (huokoisella pehmeällä paperilla muste suttaantuu) ja en ole edes varma että sen tyyppinen paperi menisi digipainosta läpi. Se mitä painomenetelmää kannattaa käyttää (ja se vaikuttaa paperilaatuun ja muuhun sellaiseen) riippuu hyvin pitkälti painosmäärästä ja Venäjällä on valitettavasti sen verran isommat markkinat että offsetia kannattaa käyttää ja se saattaa tulla edullisemmaksikin, silloin voi käyttää myös offset-papereita. Pienemmissä painosmäärissä digipainatus tulee edullisemmaksi mutta paperivalikoima on rajatumpi, ainakin oli silloin kun olin painossa harjoittelussa.
Toisaalta, laatukirjallisuutta pehmeäkantisena julkaisevan kustantajan tyttärenä voin sanoa että kyse on osittain imagosta. Ihmiset eivät halua halvan näköistä kirjaa (puhun nyt ns. suuresta yleisöstä, joille isojen kustantajien kovakantiset on yleensä suunnattu, erikoiskustantamon kannattaa minusta tehdä pehmeäkantisia)  ja jostain syystä pehmeäkantinen näyttää heistä sellaiselta.

[Dragone]

Haluat siis että Suomessa (jonka väkiluku on n. 5 miljoonaa) julkaistaisiin kirjoja samalla hinnalla kuin Venäjällä (väkiluku n. 142 miljoonaa)?

Ei, haluaisin, etta Suomessakin painettaisiin kirjoja halvalle paperille ja pehmeakantisina, jolloin ainakin materiaalikulut, siis se kaikkein tarpeettomin menoera, pienenisivat.

Minä taas haluan kirjani hyvälaatuisina ja kovakantisina. Kovakantiset ovat miellyttävämpiä lukea ja kestävät kauemmin. Kuten olen useasti todennut, niin köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Yleensä en osta kirjoja uuni tuoreina, vaan odotan jonkin aikaa, jolloin hintakin putoaa puoleen.

Kirjan ulkonäöllä ei ole merkitystä kovin paljoa, riittää, että se kiinnittää huomioni. Teen lukupäätöksen yleensä kirjan takakannen perusteella. Jos tiedän, että pidän jostakin kirjailijasta, luen takakannen jo kirjailijan nimen perusteella. Muutoin kirjan ulkonäön pitää olla niin kiinnostava, että poimin kirjan käteeni.

[Varislintu]

Minun ymmärtääkseni kovakantisten kirjojen korkea hinta ei juuri johdu tuotantokustannuksista pehmeäkantisiin verrattuna, vaan se on ihan tavallinen taloudellinen kikka myydä eri hinnalla eri kuluttajaryhmille. Eli siis ensin kovalla hinnalla niille, joiden kipukynnys on korkea, ja sitten ihan eri hinnalla niille, joilla se on matala. Ihan sama asia, kuin bisenes-, ja turistiluokka lentokoneissa. Bisnesluokan ylläpito ei oikeasti ole niin kallista kuin sen hinta, vaan sama tuote halutaan vain myydä kalliimmalla sellaiselle kuluttajaluokalle, jolle hinta on lähes samantekevä (isot yritykset). Tuote pitää vain jotenkin pakata uuteen asuun eron tekemiseksi (esim. painamalla se pehmeisiin kansiin).

Suomessa tämä tosin on varsin ongelmallista siksi, ettei monia kirjoja koskaan edes julkaista paperikansiversioina.

[Ereine]

Kovakantisten tekeminen on kyllä kalliimpaa kuin pehmeäkantisten, aika paljonkin, riippuen vähän paperista ja sidoksesta (ommeltu sidos vaatii aika paljon enemmän työtä kuin liimaus, esimerkiksi). Mutta on siinä kyllä varmasti vähän markkinointikikkaakin mukana.

Unohtui kokonaan se että on joitain kirjoja joita ei vain voi julkaista pokkareina, esim. tuhatsivuisia fantasiaeepoksia. Tai voi mutta niiden lukeminen on hankalaa ja ne eivät ole kovin kestäviä.

(kuvittelisin että lentolippujen hinnassa on kyse siitäkin että kalliimpaan luokkaan ei mahdu yhtä paljon matkustajia kun siellä on olettavasti väljempää)

[Samira]

Kyllä kauniita kirjoja on kiva lukea (vaikka kirjoissa yleensä luetaan sivuja, ei kansia), mutta minua kiinnostaa enemmän takakannen teksti kuin kannen kuva.

Olipa hauskaa, kun kaverini toi mukanaan kauniin kirjan, jonka juoni osoittautui  pskaksi (kummatkin meistä lukee fantasiakirjoja). Kyllä kaverin naama venähti, kun hän luki ensimmäisen (!) kerran takakannen. Kannattaisi lukea juoniselostus ennen kuin lainaa / ostaa kirjan.