21.Huhtikuu 2014, 15:08 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Suzanne Collins: Nälkäpeli, luvut 14–18 (4)  (Luettu 1533 kertaa)
Hiistu
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2748
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere/Vihti
« : 25.Marraskuu 2011, 18:41 »

Tämän osan käsittely alkaa 26.12.2011

Luvut 14, 15, 16, 17 ja 18.
tallennettu

Tavallaan.
Fantasyfan
Arkkivelhotar
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 1534
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #1 : 22.Tammikuu 2012, 12:56 »

Kirja on pitänyt kiitettävästi otteessaan, joten annoin periksi halulle jatkaa kirjan parissa ja siirryn heti seuraavaan osioon.

Kivaa toimintaa ja selviytymistä tässä osiossa vaikkakin osion loppupäässä sekin alkaa jo puuduttaa. Onneksi vastustajia on jäljellä enää viisi ja niistäkin vain neljä on oikeita vastustajia. Olikohan yhdestäkään alueesta jäljellä enää poika-tyttö paria kuin Katnissin? En jäänyt miettimään jäljelle jääneitä sen enempää ennen lopun paljastusta, että kilpailusta voisi selvitä kaksi samasta alueesta tulevaa. Mikä on juonenkäänteenä kiva, joskin jollain tapaa arvattava. Nyt Katnissin ei tarvitse tappaa Peetaa vaikka odotinkin sellaista hetkeä jolloin jäljellä olisi vain Katniss ja Peetaa ja toisen pitäisi uhrautua.

Tämän osion tähti oli Rue. Minua hämmensi ylipäätänsä se, että hän auttoi Katnissia kun ei olisi tarvinnut. Hän oli hyvin piilossa ja suojassa sinä iltana eikä hänen olisi tarvinnut puuttua tapahtumiin. Ja vielä Katnissin seuraaminen sen jälkeen. Liittoutuminen oli ihan hyvä veto, mutta hyvin riskialtista Ruen näkökulmasta, kun hän olisi voinut jatkaa piileskelyä. Ruen kuolema ratkaisi myös sen ongelman, että Katnissin ei tarvitse tappaa häntä myöhemmin itse. Jäähyväiset (laulu + kukat) oli hyvä inhimillinen kosketus muuten epäinhimilliseen peliin.
tallennettu
Skie
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 1147
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #2 : 04.Helmikuu 2012, 18:18 »

Nämä luvut olivat selkeästi pelin keskikohta jossa tarinaa vietiin jo kunnolla eteenpäin, ja tapahtumat olivat kohtuullisen yllättäviä. Se jousen saaminen tapahtuikin sitten ajateltua aiemmin, jotenkin olin pienessä mielessä miettinyt että kun se jousi nyt ei heti tullut käden ulottuville niin sitten sitä odotellaan viime hetkiin saakka. Jossain määrin ratkaisu oli jopa turhan helpohko Katnissin osalta, sillä hän selviytyy pelissä aika pitkälle ennen kuin hänen tarvitse todella tappaa ketään. Se jousikin päätyi hänelle melkein lahjana, ja muutenkin Ruen osallistuminen peliin vaikutti yllättävän paljon Katnissin (Katniksen, en osaa päättää?) selviämiseen. Jossain vaiheessa sitä alkoi pohtia että kuinkakohan paljon tuo Katnissin mielenterveys oikein järkkyy, kun Prim ja Rue alkoivat mennä sujuvasti sekaisin.

Battle Royaleen verrattuna tässä kirjassa tappojen ja tappamisen kuvailu on jätetty todella minimiin. Tässä ei mässäillä veren pursumisella, mutta toisaalta tappamisen psyykkiset jälkivaikutuksetkin jäävät aika minimiin. Muistaakseni päähenkilöllä on lähinnä univaikeuksia ja hän vain toteaa, että on eri asia tappaa ihminen kuin eläin. Niin... No, toisaalta tämä on ilmeisesti suunnattu nuortenkirjaksi, joten ehkä nuo veriset kuvailut olikin parempi jättää pois juonen tieltä.

Ammattilaisten ruokavarantojen räjäytyksen jälkiseuraus oli mielestäni onnistunut lisä kirjaan. Se, että Katniss menetti kuulon toisesta korvasta oli sekä odottamatonta että oivaltavaa. Lisäksi se teki hänen elämästään hankalampaa, olisin vain ehkä toivonut että kuulon menetys olisi konkreettisesti aiheuttanut jonkun ongelman, esimerkiksi joku olisi päässyt hyökkäämään hänen kimppuunsa yms. Näiden kappaleiden aikana koko Peeta painui muuten mielessäni kokonaan unholaan, johtuen ehkä hahmon mielenkiinnottomuudesta (minun näkökulmastani siis). Itsehän pidin tätä "kahden voittajan" julistusta sangen raivostuttavana käänteenä, liian helppo ratkaisu! Onneksi huomasin sitten myöhemmissä vaiheissa että eihän se sitten aivan niin mennytkään...  Hymyilee

tallennettu

Add oil la!
Fantasyfan
Arkkivelhotar
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 1534
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #3 : 05.Helmikuu 2012, 15:21 »

Minäkin tykkäsin kuuroutumisesta. Se antoi hyvän maistiaisen siitä, että päähahmo on kuolevainen ja jos ei siellä kuolisikaan niin pysyvä vammautuminen on hyvin mahdollista. Harmi vaan, että missään ei ole ollut esimerkkejä muista voittajista ja heidän vammoistaan.
tallennettu
Tiuku
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2848
Asuinpaikka: Kuunsillan kartano, T**ku
« Vastaus #4 : 05.Helmikuu 2012, 15:27 »

Harmi vaan, että missään ei ole ollut esimerkkejä muista voittajista ja heidän vammoistaan.

Ne on jätetty kakkososaan. Iskee silmää
tallennettu
Hiistu
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2748
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere/Vihti
« Vastaus #5 : 11.Helmikuu 2012, 12:15 »

Tämän lukemisesta on nyt hetki aikaa ja jokusen luvun pidemmällekin silloin jo muistaakseni luin, mutta yritän kommentoida varovasti vain tässä olleita asioita...

Lainaus käyttäjältä: Skie
Se jousen saaminen tapahtuikin sitten ajateltua aiemmin, jotenkin olin pienessä mielessä miettinyt että kun se jousi nyt ei heti tullut käden ulottuville niin sitten sitä odotellaan viime hetkiin saakka.

Koin ehkä kirjan tähän mennessä tuskastuttavimmat (sikäli myös elähdyttävimmät) lukuhetket, kun Katniss lähti säntäämään pois pistiäispuun ja jousen luota. Eiiiii, se jousi, ota se JOUSI; tähän on kirjoitettu tämmöinen käänne, jotta saisit jousen!!!  Näyttää kieltä  Häiritsevää sinänsä, koska en minä normaalisti kirjaa lukiessa jatkuvasti pohdi, miksi tarinaan on mitäkin osasia lisätty ja millaista asetelmaa niillä luodaan jne. Tämä tarina ei ilmeisesti ole temmannut minua kylliksi mukaan itse tapahtumiin... Näppärää kerrontaa sinänsä, mutta paikoin tarkoistushakuisuus paistaa läpi.

Jäähyväiset (laulu + kukat) oli hyvä inhimillinen kosketus muuten epäinhimilliseen peliin.

Ruen kuolema sinänsä ei itse asiassa liikuttanut minua paljoakaan. Toki sen verran, mutta nyt aina herttaisen kirjahahmon kuollessa - mutta kyyninen kirjanlukija miussa (jälleen) vain totesi, että tässä nyt uhrattiin yksi sivuhahmo, jotta päähenkilö kokisi jonkinlaisen menetyksen ynnä mielenliikutuksen. Siinä ei tuntunut olevan edes mitään tolkkua: miksi ihmeessä puita pitkin loikkiva ja muutoinkin taitavasti hiippaileva tyttö olisi kulkenut sieltä aukion reunalta ja joutunut verkkoon? (Ihan en muista, millaisessa paikassa ansa oli, mutta jäi mielikuva jostain metsäaukiosta..) Jäähyväisetkään eivät tavattomasti koskettaneet, koska tuntui hyvin vahvasti, että jotenkin sillä tavoin siinä tilanteessa oli hyvää ja oikein toimia - hienoa, muttei mitenkään odottamatonta. Sen sijaan leivän lähettäminen Ruen kotivyöhykkeeltä oli sitten hyvin koskettava ele.

Lukiessa itse asiassa jäinkin miettimään, miksi juuri se leipä liikutti minua, eikä sitä edeltäneet kuolema ja kosto ja hyvästit... Tulin siihen tulokseen, että päähenkilöä jotenkin velvoitankin toimimaan oikein, sen mukaan mitä miun oma oikeustaju oikeaksi käsittää. Jäähyväiset olivat hienot, mutta ei toisaalta mitään, mitä siinä tilanteessa en olisi keltä hyvänsä vähääkään jostain jotain tajuavalta päähenkilöltä voinut odottaa. Sen sijaan täysin tuntemattomien ihmisten osoittama huomaavaisuus oli minusta odottamatonta ja siksi ihmeellistä. Olen oikeassakin elämässä hämmästynyt ja hyvin otettu, jos joku vieras osoittaa minua kohtaan jonkinmoista huomaavaisuutta, vaikka osien ollessa toisin päin sen huomaavaisen teon tekeminen olisi ollut itselleni täysin itsestäänselvyys. Tiedä sitten, miksi näin. Pyörittää silmiään Lukiessa jännä huomata, millä tavoin sitä asioita mieltää...

Lainaus käyttäjältä: Skie
Battle Royaleen verrattuna tässä kirjassa tappojen ja tappamisen kuvailu on jätetty todella minimiin. Tässä ei mässäillä veren pursumisella, mutta toisaalta tappamisen psyykkiset jälkivaikutuksetkin jäävät aika minimiin.

Minulla särähti korvaan, kun Katniss Ruen tappajan ammuttuaan alkoi miettiä, että siinä oli nyt hänen ensimmäinen tapponsa. Ja sitten vasta tuntui hänellä tulevan mieleen, että ne myrkkypistoihin kuolleet kilpailijat varmaankin kirjataan hänen tiliinsä. Siis jos tipauttaa murhanhimoisten mutanttiherhiläisten pesän jonkun päähän, niin eikö siinä nyt aika ilmeisesti ole vastuussa kyseisten henkilöiden hengenlähdöstä? Ilmeisesti ei niin ilmeisesti. Pääkopalle varmaan ihan vaan hyvä, jos tulee huomaamattaan eliminoineeksi väkeä.

Lainaus käyttäjältä: Skie
En jäänyt miettimään jäljelle jääneitä sen enempää ennen lopun paljastusta, että kilpailusta voisi selvitä kaksi samasta alueesta tulevaa. Mikä on juonenkäänteenä kiva, joskin jollain tapaa arvattava. Nyt Katnissin ei tarvitse tappaa Peetaa vaikka odotinkin sellaista hetkeä jolloin jäljellä olisi vain Katniss ja Peetaa ja toisen pitäisi uhrautua.

Minulle tämä sääntömuutos tuli yllätyksenä. Minäkin olin varautunut, että kirjan lopussa tulisi jokin ylläri ja sekä Katniss että Peeta jäisivät henkiin. Lähinnä mielessä pyöri skenaario, että he kieltäytyisivät tappamasta toisiaan ja siten vastustaisivat pelin raakuutta ja osoittaisivat inhimillisyyden suuruutta ja jotain sellaista ylvästä ja opettavaista. Mutta nythän kaikki sujuu edelleen täysin Capitolin sanelemilla säännöillä! Yksi pelin tarkoituksistahan käsittääkseni on kyykyttää aikoinaan kapinoineita vyöhykkeitä ja osoittaa, kuinka suvereenisti Capitol kykenee päättäämään heidän elämästään ja kuolemastaan. Kuten se edelleen tekee. Ovelia paskiaisia...

Hetken miettimisellä tuli siihen tulokseen, että yhdestä alkupään vyöhykkeistä on siitäkin jäljellä vielä kummatkin tribuutit. Saman tien tosin epäilin, mahtavatko he olla kovinkaan innoissaan tästä uudesta käänteestä. Tähän mennessä ollaan korostettu, kuinka kamalan kilpailuhenkisiä "ammattilaiset" ovat, joten mahtaako jaettu voitto olla heille yhtä mieluinen kuin kaiken kunnian saaminen yksin itselleen..
tallennettu

Tavallaan.
Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional