Preussler: Mustan myllyn mestari, alku- Hus, Orrelle! (1)

[Nyna]

Tulevista osista ei saa sanoa mitään varmaa, joten ei sitten spoilereita!

Tämän osan käsittely alkaa 16.3.

Koska uusia lukupiiriläisiä on tätä kirjaa aloittamassa niin, vähän ohjeita. Kaikki mielipiteet kirjasta ovat kirjoittamisen arvoisia, joten ihan rohkeasti vaan kertomaan. Kaikkea mitä tämän osan aikana on tapahtunut saa käsitellä niin tarkasti kuin haluaa, spoileri-kielto koskee vain tulevia tapahtumia. Tässä ensimmäisen osan käsittelyn yhteydessä voi kertoa myös millaisilla ennakko-odotuksilla on lukemaan lähdössä ja kertoa vaikkapa miksi kirja tuntuu/ei tunnu kiinnostavalta.

[Ulhana]

Lievästi sanottuna outo. Aihe ainakin on tähän mennessä kuulostanut todella omituiselta tai no oikeamminkin aiheen käsittely. Kirjoitusasu on jotenkin erikoinen. En osaa eritellä sitä sen tarkemmin - ehkä joskus onnistun. En oikein tiedä vielä, pidänkö kirjasta.

Krabat tuntuu tyytyvän asioiden olotilaan, kunhan hänellä on katto pään päällä ja ruokaa. Hän ei kyseenalaista oikeastaan mitään alussa. Vasta sen jälkeen hän alkaa enempi epäilemään asioita kun näkee yöllä muiden poikien ja mestarin raahaamassa säkkejä vaunuihin ja takaisin.

Hus, orrelle!-kappale oli tähän mennessä mielenkiintoisin, koska siinä jopa selvisin jotain siitä, mitä myllyssä tapahtuu. Hämäräksi kyllä jäi, mitä ne keskiyöllä tulleet vaunut olivat, mutta eiköhän sekin selviä - toivottavasti - vielä jossain vaiheessa :D.

Unilla tuntuu olevan kirjan henkilöille suurikin merkitys, positiivisessa tai negatiivisessa merkityksessä. Alussa Krabat lopulta uskoi mestarin unikutsua, mutta Juro kieltää ainakin, että Krabatin karkausunella olisi mitään merkitystä, mutta minulla on semmoinen kutina, että sillä oli jokin suurempi tarkoitus :/.

[Titu]

Juu, aika salamyhkäiseti on tuo juoni tullut selvitetyksi, tai siis onhan sitä kerrottu vaikka mitä, mutta mikään ei ole vielä selvää. Aika kutkuttavaa sinänsä, että ainakin tekee mieli koko ajan jatkaa pidemmälle. (Tämä voi myös johtua siitä, että en ole vähään aikaan lukenut "oikeita" kirjoja)

Aika nopeasti lähti juoni myös käyntiin, ottaen huomioon, että yleensä kirjailijat jaarittelee ummet ja lammet kaiken maailman ympäristöistä yms. Tietysti minulle ei voi olla tulematta mieleen, että alku on vain "hutaistu" kasaan, kun kirjailija on vain halunnut äkkiä päästä juoneen käsiksi. (En oikeastaan tiedä mitään itse Preusslerista, joten en yritä häntä haukkua) Mutta siis alku ei ollut mitenkään huono, eipähän ainakaan saanut mitään tylsyys-efektiä aikaan, vaan jaksoi sitä hyvin lukea.

Tämä ainakin täällä päin oli nuortenkirjojen osastolla, eli se selittää, miksi juoni on ollut vähän ennalta arvattavaa. Tällä tarkoitan esim. sitä että kaikki mylläripoijjaat pystyivät muuttamaan itsensä korpeiksi. (vai mitä lintuja ne tässä olikaan )

No, tässä nyt oli aika ympäripyöreetä kommenttia, mutta ehkäpä jaksan vielä kirjottaa jotain syvempää tästä pätkästä.

[Boogahbo]

Minua jäi hämäämään kun Krabatia ei ollenkaan häirinnyt se, miten kalpeita muut oppilaat olivat (heitähän nimitettiinkin kummituksiksi) ja se että hänen sanottiin kohta olevan samanlainen kuin muutkin. Kyllä minä ainakin olisin alkanut miettimään kahteen otteeseen mihin olin tullut, myös 14-vuotiaana :P

Veikkaisin, että syy siihen miksi juoni käynnistyi niin nopeasti piilee juuri siinä, että kyseessä on nuortenkirja - ei sellaisissa pahemmin jakseta kovin pitkiä ja syvälle käyviä pohjustuksia tai ainakin näin minusta tuntuu. Ja ihan hyvin tämä käynnistyikin, kuin satu suorastaan ja vähän satumainen tämä onkin uni-elementteineen ja korpiksi muuttuvine kisälleineen. Ihanaa :)

[Hallava]

Koskahan olen viimeksi lukenut saksankielisen kielialueen kirjoja? Näin äkkiseltään ei ainakaan tule yhtään teosta mieleen.

Olen Boogahbon kanssa samaa mieltä siinä, että tässä on aika satumainen tunnelma. Jotenkin tulee sellainen vaikutelma, että Preussler olisi kenties saanut inspiraatiota kansanperinteestä.

Ei minulla oikein muuta sanottavaa ole, samanlaisia huomioita olen tehnyt kuin muutkin. Osio oli niin lyhyt, että mielellään lukisi toisenkin heti perään.

[Manticore]

Tuossa alussa myöskin mietin nopeatempoisuutta ja että jääkö sen vuoksi jotain tärkeää sanomatta. Kuitenkin Krabatin menneisyydestä ei hirveästi kerrottu, vanhemmista mainittiin muistaakseni vain yhdessä lauseessa, joten melko pikainen alustus on tarinalle tehty.

Jännään kohtaan jäi. Muuten Preusslerin jännityksen luomisen taidot ovan kovin vähäiset. Minä en ainakaan saa hirveän odottavaa oloa päälle, kun tuntuu annettavan liikaakin tietoa kerralla. Vielä enemmän salamyhkäisyyttä olisin toivonut. Kuten aikaisemmat jo mainitsivatkin, on tämä hyvin sadunomainen ja jännästi rakennettu tarina kuitenkin.

[Metusalem]

Päätinpä ottaa härkää sarvista ja osallistua Lukupiiriin, kun kerran kirja sattui olemaan kirjastossa.

Ensinkin, en voi näin alun perusteella välttää mielleyhtymää Louis Sacharin Paahteeseen. Poika joutuu tavallaan vangiksi paikkaan, jossa joutuu tekemään kovasti työtä ja jossa kaikki on jotenkin salamyhkäistä.

Alku oli minusta liiankin lyhyt. Olisin toivonut pidempää sepostusta tiernapoikaesityksistä ja kerjäläiselämästä. Aika heppoisin perustein Krabat jättää ystävänsä ja lähtee jonnekin täysin tuntemattomaan. Ehkäpä unessa oli jotain maagista.

Jotenkin sekavalta vaikuttaa aluksi, ainakin minun on vähän vaikeaa päästä tähän kiinni. Aika monta outoa asiaa. Eniten minua hämäsivät ne hampaat ja luunpalaset. Unohtiko Krabat ne astuessaan alas laverilta?

Minua ihmetyttää myös se, miksi kirjassa on saksan kieli, saksin vaaliruhtinas ja osa paikannimistä saksankielisiä, mutta sitten taas vendin(?) kieli ja henkilöiden nimet jotain ihan ufoa. Missä maailmassa tässä oikein liikutaan?

Saa nähdä, pidänkö kirjasta. Mielenkiintoiselta vaikuttaa, mutta toisaalta taas jotenkin laimealta. 

edit: poistin toistoa

[Kuurankukka]

Vaihtoehtohistoriaa?

En oikein voi nyt kirjoittaa pitkästi (näppis metelöi), mutta ehkä joskus pitäisi olla lukematta koko kirjaa kerralla...

Hassua, minusta alku ei ollut erityisemmän lyhyt tai muutakaan...
Tosin sen siitä niin hirveästi pitänytkään, jotenkin sillein. Luettavaa kumminkin.

Oikeankokoiset vaatteet...

[Elétha]

Noniin, sainpahan luettua tämän pätkän. Ensinnäkin yllätyin, miten kaponen kirja tuo on. Ei mikään tiiliskivi. Toiseksi tuo kerrontatyyli on todella satumaista. Kaikki tapahtuu nopeasti, ihan kuin lastensaduissa. Onneksi minä pidä saduista.

Siis saako tuosta Hus, Orrelle -kappaleestaki puhua täällä vai meneekö se seuraavaan osioon?

Tulee tosiaan vähän Paahde mieleen, tosin tämä on parempi. Pieniä vihjeitä ripotellaan koko ajan ja ne pitävät mielenkiintoa yllä. Olen tosin samaa mieltä siinä, että kirjaa olisi voinut paisuttaa muutaman sata sivua ja selostaa asiat perinpohjaisemmin.

[Boogahbo]

Eniten miinua hämäsivät ne hampaat ja luunpalaset. Unohtiko Krabat ne astuessaan alas laverilta?

Tondahan käski hänen unohtaa ne ja veikkaisin, että siinä samalla käskyyn oli piilotettu loitsu jolla Krabat saatiin unohtamaan näkemänsä. Ainakin kerronta viittaisi siihen suuntaan mainitsemalla, että astuessaan alas hän unohtikin koko jutun.

Elétha, Hus, Orrelle -kappaleestakin saa puhua ja ollaan jo puhuttu :)

[Lunara]

Ehdin kuin ehdinkin mukaan, ainakin toistaiseksi. Eipä tuohon pätkään kovin pitkää aikaa kulunut.

Samaa mieltä olen monen muunkin kanssa siitä, että kirja vaikuttaa hyvin satumaiselta. Nuortenkirjahan se on ja mielestäni sitä pitää myöskin "kohdella" sellaisena. Toki tapahtumat ovat edenneet ainakin tähän mennessä yllättävänkin nopeasti ja teksti on nopealukuista. Minusta joskus romaaneja pitkitetään liikaakin ylitarkoilla kuvauksilla ja jaaritteluilla. Joskus se on tietenkin paikallaan, joskus taas tuntuu, että kirjailija haluaa vaan saada aikaiseksi kunnon tiiliskiven. No, tässä ei ainakaan sitä vikaa ole 

Minusta juoni on ainakin näin aluksi hyvin mukaansatempaava varmaan osittain juuri tapahtumien nopeasta kulusta johtuen. Tekisi mieli melkein lukea koko kirja kerralla, mutta maltetaanpa nyt kuitenkin. Kerronta on ehkä jollain tapaa vähän naiivia, mutta sitä osasin oikeastaan odottaakin sadunomaiselta kirjalta.

Muuten minulla ei juurikaan odotuksia ole ainakaan juonen suhteen. Muuten sitten odotukset ovat suht korkealla, kun tämä kirja sai niin paljon suitsutusta tuolla äänestystopikissa.

[Vaahtera]

Täälläkin on saatu alkupätkä luettua. Oikein hyvältä vaikuttaa ja kansansatumainen tunnelma on mielessä.

Nuo hampaat ja luunsirut kuulostivat aika kammottavilta, mutta Krabat tosiaan unohti samantien kaiken näkemänsä niiden osalta. Minulla ei ole vielä mitään käsitystä tai edes arvausta siitä, mitä myllyssä oikein puuhataan ja miksi. Selvästi pelottava Mestarikin on pikku tekijä verrattuna siihen heppuun, joka tuo uuden kuun aikaan säkkejään jauhettaviksi. Myös minua jäi häiritsemään Krabatin ensimmäinen kohtaaminen valkoisten myllyrenkien kanssa: olivatko he kummituksia vai ainoastaan jauhoisia työpäivän jäljiltä vai tekikö vain kuunvalo Krabatille tepposet?

Minkä takia Mestari tarvitsee 12 oppilasta eivätkä tavalliset myllyrengit riitä? Tarvitaanko oppilaidenkin taitoja ja kykyjä siihen mitä myllyssä tehdään, eivätkä pelkästään Mestarin taidot riitä? Jotenkin ei synny sitä vaikutelmaa, että Mestari olisi kouluttamassa itselleen seurajaa. Miksi juuri Krabat valittiin uudeksi oppipojaksi? Siksikö että hän oli orpo kerjäläispoika, jota kukaan ei kaipaisi? Mitä nämä Mustat koulut ovat, käsitteenähän ne olivat Krabatillekin tuttuja?

Minusta tiivis kerronta toimii ja on virkistävää kaikenlaisten ympäristön ja historian yksityiskohtien kanssa pipertelyn sijaan.

[Jariell]

Onpas kivanoloinen kirja. Minusta oli tosi hyvä, että kirjan alussa edettiin niin nopeasti. Siinä kuitenkin tuotiin esiin, joskin vain muutamalla lauseella, että Krabat oli orpo, eikä ollut viihtynyt papin luona, vaan oli mieluummin liittynyt kerjäläispoikiin. Myös kirjan sivumäärän huomioonottaen oli hyvä, että alussa ei liikoja jaariteltu. Kirja on ihanan selkeä ja helppolukuinen sekä tosi mukaansatempaava. Siinä vihjaillaan jostain, mitä Krabat (ja lukijat) eivät vielä tiedä, mutta eiköhän salaisuus paljastu meille aikanaan.

Krabat tuntuu paikoitellen aika lumotulta, esim. kun vastaa Mestarille, tahtooko Krabat olla hänen oppipoikansa. Myös Tonda tuntuu paikoitellen lumoavan Krabatin, todennäköisesti suojellakseen poikaa. Aika kammottavaa oli se, että Krabatille oi tyhjä paikka ja oikeankokoiset vaatteet valmiina, toisaalta olihan Mestari kutsunut häntä jo aiemmin. Miksiköhän muuten juuri Krabat on valittu 12. myllyrengiksi (Mestari kutsui unessa juuri Krabatia)? Ja mitä hänen edeltäjälleen on käynyt? Tarvitaanko 12 renkiä, jotta mylly toimii? Mikä oikeastaan on Mestarin aikomus? Mieleen tulee paljon kysymyksiä, jotka varmasti saavat aikanaan vastauksen. Kirja on kirjoitettu niin, että sitä haluaa jatkaa ja saada vastauksia.

Itsekin mietin sitä, miksei Krabat ihmetellyt muiden valkoisuutta ja voi olla, että hänet on tässäkin jollain tavalla lumottu. Yksitoista valkoista olentoa kyllä kuulostaa aika karmivalta, joka ei jäisi ihan noin vain huomaamatta. Ehkä valkoisuus tuli vain jauhoista...

Tässä jaksossa oli paljon pieniä kohtia, jotka olivat "pelottavia" tai jotenkin pahaenteisiä, erityisesti ne hampaat ja luut, jotka tuntuivat nopeasti unohtuvan (unohduslumous?). Jossain kohdin muut katsoivat Krabatia myötätunnolla, jota hän ei vielä tuossa vaiheessa ymmärtänyt. He tuntuvat säälivän poikaa, joka jakaa heidän kohtalon. Kuollut kivipari ja mystinen öinen hahmo olivat myös aika kammottavia.

Miksi muuten rengit muuttuvat korpeiksi? Mikseivät he voi olla oppipoikia omissa hahmoissaan? Hmm...

Täytyy sanoa, että ainakin tämän ensimmäisen osan jälkeen pidän kirjasta paljonkin. Erityisesti juuri siksi, että tässä ei turhia jaaritella (vaikka välillä jaarittelukin on kivaa luettavaa) ja juuri se sadunomaisuus ja vanhojen satuperinteiden käyttö. Hyvä valinta!

[Vehka]

Hmm, pakko sanoa että kirja sieppasi minut aika hyvin mukaansa. Olen aina rakastanut Tondan kaltaisia, hiljaisia ja vahvanoloisia mieshahmoja ja aijai, oli niin ihanaa kun tässäkin on sellainen. Joskin se Tondan hautaan viittaava kohta sai minut surulliseksi, taitaa taas vaihteeksi käydä suosikkihahmolleni huonosti. Noh, ei voi mitään. Hopeanharmaat hiukset olivat kyllä pop.

Epäilisin, että myös Jurolla voisi olla tarinan kannalta suurempi merkitys. Preussler tuntuu alleviivaavan hänen tyhmyyttään siinä määrin, että lukija vaistomaisesti odottaa, että ennakko-odotukset osoittautuvat vääriksi. Siis että ruma ankanpoikanen onkin joutsen.

Krabat vaikuttaa aika mitäänsanomattomalta, mutta kyllähän hän tuntuu pärjäävän hyvin. Karkaamisuni oli mielenkiintoinen, siinä oli mukana kivan kiihkeä ja nopea tempo, ja yksisilmäiset otukset vaikuttivat kiehtovilta.

Myös kohtaus, jossa Krabatin piti lakaista varasto oli mielenkiintoinen. Tonda tuntuu olevan tosiaan taitava loitsuissa ja todella tahtoo auttaa Krabatia, mutta auttaako hän myös muita poikia? Vai onko Krabat jollakin tapaa erilainen, niin että häntä pitää suojella?

Ne luunsirut ja keskiöinen vieras mietityttävät. Jollakin tapaa epäilin herra Serkkua itse Helvetin pääjehuksi tai Kuolemaksi, mutta katsoo, mitä tämä teos tuo tullessaan. Ihan mielenkiintoiseltahan se vaikuttaa.

[Nyna]

Jewelin hehkutuksen jälkeen odotukset kirjan suhteen olivat aika korkealla, pelottavan korkealla noin lukupiirikirjaksi. Ainakin aloitus ylitti odotukset.

En olekaan pitkään aikaan lukenut mitään kirjaa, joka ihan oikeasti alkaa ensimmäiseltä sivultaan. Ei turhia historia katsauksia, eikä muutakaan lukijan jo alkumetreille uuvuttavia höpinöitä. Suoraan asiaan vaan. Napakka aloitus, minä tykkäsin.

Tunnelma on kuin saduista, siis niistä oikeista ja pelottavista ja pelottelevista saduista. Alussa vilautellaan aika monta salaisuutta ja outoutta, joihin varmaan myöhemmin saadaan vastauksia.

Te olettekin jo ruotineet aikalailla kaiken mistä minulla olisi ollut jotain sanottavaa. :)

[Aimée]

En oikein aluksi osannut päättää tykkäsinkö siitä, että kirjassa ei paljon taustoja selitelty, mutta alan pikku hiljaa tulla siihen tulokseen että se oli hyvä juttu. Ainakin erilaista, ja palvelee myös tarkoitustaan (tämä oli meilläkin luokitelu nuorten kirjaksi). Alku sai odottamaan innolla jatkoa.

Pidin kirjan sadunomaisesta tunnelmasta, kuten moni muukin. Ehkä turhan osoitteleva mun makuun, tai sitten oon vaan lukenu turhankin vihjailevia kirjoja viime aikoina (: Tätä on jo niin paljon ruodittu, että taidan tyytyä komppaamaan suurinta osaa kommentoijista ja poistua takavasemmalle.

[Fariini]

Toinen lukukerta, onneksi edellisestä on aikaa, joten pikku yksityiskohdat ovat onnellisesti painuneet unholaan. Ja olinkin jo unohtanut, miten ihana tämä kirja oikein oli. Oikein mielellään tulen mukaan tähän lukupiiriin, kun kerrankin onnistuin saamaan kirjan käsiini. Ollut kurjaa tuuria sen kanssa viime kerroilla.

Krabat on aika perinteinen sadun päähenkilö. Saduissahan ei yleensä turhia luonnehdita, henkilöillä on usein vain yksi tai kaksi luonteenpiirrettä, jotka sitten määrittelevät henkilön. Rohkea prinssi tai jotain vastaavaa. Krabat on mukautuvainen ja arvostaa sitä, että hänellä on ruokaa ja lämmin nukkumapaikka, mikä tuntuu järkeenkäyvältä hänen kerjäläistaustansa huomioon ottaen.

Tässä osassa kiinnostuin eniten tuosta kuolleesta kiviparista, jolla ilmeisesti jauhettiin luita ja muuta. Aika karmea ajatus, jos sitä käy miettimään enemmän. Ehdottomasti jotakin, mistä haluan kuulla lisää. Lisäksi annetaan ymmärtää, että sama mahdollisesti toistuu joka uudenkuun yönä.

Innolla jatkan eteenpäin. Kerronta ihanaa, selkeää ja helppolukuista ja vetävää.

[Suometar]

Itse olisin kaivannut hieman enemmän erityisesti päähenkilön taustaa tai kuvailua. Ei sitä nyt tarvitse sivukaupalla olla, mutta toistaiseksi päähenkilö on jäänyt hieman ohueksi. Kirja ei ole antanut suuremmin syytä välittää hänestä, joten en jaksa kiinnostua kauheasti siitä miten hänelle käy. Teksti etenee mielestäni hieman töksähdellen, mutta jaksaahan tätä lukea. :) Kenties seuraava pätkä maistuu paremmin.

[Lis]

Minä en jäänyt edes kaipaamaan syvempää päähenkilön tai historian kuvailua, koska alkusivuilta lähtien aloin suhtautua kirjaan satuna. Saduissahan ei oikeastaan pahemmin selitellä henkilöiden taustoja, psyykettä ja motiiveja, sen kun mennään ja tehdään. Kerronnan tiiviys on tässä kirjassa oikein virkistävää vaihtelua.

Ilman kuvailujakin kirjassa on mielestäni jännittävä tunnelma. Varsinkin mielenkiinnon herätti, kun Krabatin tehdessä sopimuksen oppimisesta mestarin kanssa samalla hetkellä mylly alkoi toimia jälleen. Muutenkin alkuluvuissa oikein syydetään vihjeitä siitä, ettei myllyssä kaikki ole kohdallaan ja luonnollista. Vaatteet sopivat, kysellä ei saa, pakoon ei pääse, niistä hampaista nyt puhumattakaan.

Jos nyt lähtisi veikkailemaan tulevaa, tuntuisi että oppilaiden suhteen suoritettaisiin jonkinlaista harvennusta. Aika pahaenteisesti puhuttiin Krabatin edeltäjän oppiajan päättymisestä. Kuolleesta kiviparista ja mustasta koulustakin haluan ilman muuta tietää lisää, innolla luen eteenpäin.

[Murzim]

Lopultakin sain kirjan ja pääsin lukemaan.

Pidin kovasti rivakasta alusta ja kerronnan tyylistä. Mitäpä sitä jaarittelemaan, kun kerran asiat voi tehdä selväksi toiminnallakin - taitavan kirjoittajan merkki minusta. Monet samat asiat kiinnittivät huomioni kuin teillä muillakin, niistä minulla ei ole juurikaan uutta sanottavaa.

Kansansadunomaisuuden huomanneet voivat onnitella itseään, Krabat on tosiaan tuolla alueella (Lausitz, Puolaan rajautuva Saksan alue) vanha legenda, josta Preussler on kirjansa työstänyt. Saksan kielen taitoiset voivat tavata legendaa wikipediasta: Krabat-legenda saksalaisessa Wikissä - juttu sisältänee spoilereita tähän kirjaan, koska ainakin legendan alku vastaa kirjan tarinaa täysin. (Joku voisi korjata tuon linkin nätiksi, en nyt ehdi ottaa selvää miten täällä linkit tehdään.)

Minua ihmetyttää myös se, miksi kirjassa on saksan kieli, saksin vaaliruhtinas ja osa paikannimistä saksankielisiä, mutta sitten taas vendin(?) kieli ja henkilöiden nimet jotain ihan ufoa. Missä maailmassa tässä oikein liikutaan?

Vendin (?) kieli eli wendisch on slaavilaista paikallista kieltä. Ollaan siis Saksassa, mutta kansat eivät tuolla alueella ole kai koskaan asuneet täysin maitten rajojen osoittamalla alueella. (Sikäli kuin niitä rajoja on edes ollut.) Kirjassahan mainittiin myös, että Krabat olisi papin luona joutunut puhumaan saksan yleiskieltä, hochdeutschia, ja se oli yksi syy miksi hän sieltä livisti. Ei hän varmastikaan osannut tuota hienojen ihmisten kieltä puhua, mökkiläispoika kun oli.

Saksaksi lukiessa murteellisuus näkyy lähinnä sanastossa, olen joutunut etsimään sanakirjasta monta vinkeää ilmaisua, jotka sitä paitsi esiintyvät sanakirjassa sitten hieman eri muodossa. Mahtaako suomennoksessa olla käytetty myös vastaavasti hauskoja murteellisia sanoja?

Sini-edit: linkki