Etsi kirjaa, löydä luettavaa 2

[Pauliah]

Tätä taitanet etsiä? :)
http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=5834

[Hanttasaurus]

No nyt löytyi oikea foorumi! :) Mahtavaa, että voi kysyä apua. Olen tämmöinen "sesonkilukija". Välillä menee viikkoja kirja kiinni nenässä ja välillä kuukausia, etten lue mitään. Suurin syy lukemattomuuteen on se, etten kertakaikkiaan tiedä mitä lukisin. En ole niitä tyyppejä, jotka ottavat umpimähkään kirjan kirjaston hyllystä ja joko yllättyvät positiivisesti tai pettyvät. En yksinkertaisesti halua haaskata aikaani huonoihin kirjoihin, kun maailmassa on niiiin paljon hyviäkin! :)

Eli hakusessa ovat yksinkertaisesti "elämää suuremmat tarinat". Eli sellaiset lukukokemukset, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Ja joiden jälkeen vähän harmittaakin kun ne loppuvat. Fantasia on sydäntäni lähellä. Haluan lukiessani uppoutua toiseen maailmaan, jonkinsortin eskapisti kun olen. (En voisi kuvitellakaan lukevani jotain presidentin omaelämänkertaa).

Taru sormusten herrasta ja Silmarillion ovat aikoinaan (ja tietysti edelleen) järisyttäneet maailmaani. Tsh:n jälkeen yhtä vahvasti on oikeastaan koukuttanut vain Tulen ja jään laulu. Olen paksujen kirjojen ja eeppisten tarinoiden ystävä. EI missään nimessä mitään höttöä diipadaapaa minulle. Esimerkiksi J.R Wardin tätä mustan tikarin veljeskuntaa aloitin, mutta alku oli niin kliseinen ja kökkö, että lyhyeksi jäi lukukokemus. Stephenie Meyerin Twilight oli myös karmaiseva pettymys. Tässä esimerkkeinä, millaista ei kannata minulle ehdottaa. Ajan pyörä -sarja oli samoiten minusta ihan kamalaa kuraa. Yritin ja yritin, mutta en ensimmäistä kirjaa saanut loppuun.

Harry Potterit oli ok, mutta jotain jäi puuttumaan. Universumin tomu -trilogia oli ihan luettavaa ja Stephen Kingin Musta torni -sarjasta oikeasti tykkäsin. Tämä Patrick Rothfussin Tuulen nimi vaikuttaa hyvin lupaavalta, se on seuraavana listalla, mutta sen jälkeen on taas lukeminen suuri kysymysmerkki (siihen asti kunnes Lohikäärmeen tanssi viimeinkin julkaistaan suomeksi). Eli suomennettuna mielellään lukisin, mutta jos jollakin on todella hyvä kirja mielessä, niin tottakai saa myös englanninkielisiä ehdottaa! Kiitos ja syvä kumarrus jos joku viitsii tämän vuodatuksen lukea ja jotakin ehdottaa! :)

[Aemilia]

Hei, tervetuloa foorumille!

Linkit nimissä vievät Risingin kirjastoon.

Voisin suositella Noituri-sarjaa. Puolalaisesta perinteestä tulee epätavallista miekkaa ja magiaa.

Ursula K. Le Guin puuttui mainitsemastasi klassikkolistasta, oletko sitä kokeillut? Maameri-sarja ainakin on tuollaista eeppistä fantasiaa mitä saatat olla haussa. Hyvin laadukasta kerrontaa minusta.

Itseltä on vielä lukematta Marion Zimmer Bradleyn Avalonin usvat ja Umberto Econ Ruusun nimi, mutta odotan niiltä samanlaista henkeä.

[kyty]

Lukematta jättämisen sijaan kannattaa tehdäkin niin, että kokeilee kirjaa ja jos se ei vedä niin sitten vain jättää kesken... jos nimittäin kuuluu niihin ihmisiin, jotka pystyvät tekemään niin. Turhahan se on lukea loppuun opusta joka ei ole omaan mieleen, jos kirja ei vedä ensimmäisestä luvusta niin harvoin se tekee niin sen jälkeenkään...

Noituria suosittelen minäkin. Harvoin törmää kirjaan, joka vetää mukaansa yhtä hyvin.

Onko Joe Abercrombie tuttu? Kirjoista on suomennettu vasta Ase itse, mutta koska englanninkielisiäkin sai ehdottaa, niin aika monet Martinista tykänneet ovat tykänneet myös Abercrombiesta. Eiväthän kirjat toki aivan samanlaisia ole, mutta hieman saman henkisiä.

[Pjst]

Eli hakusessa ovat yksinkertaisesti "elämää suuremmat tarinat". Eli sellaiset lukukokemukset, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Ja joiden jälkeen vähän harmittaakin kun ne loppuvat.

Tsh:n jälkeen yhtä vahvasti on oikeastaan koukuttanut vain Tulen ja jään laulu. Olen paksujen kirjojen ja eeppisten tarinoiden ystävä.  EI missään nimessä mitään höttöä diipadaapaa minulle.

Universumin tomu -trilogia oli ihan luettavaa ja Stephen Kingin Musta torni -sarjasta oikeasti tykkäsin. Tämä Patrick Rothfussin Tuulen nimi vaikuttaa hyvin lupaavalta.

Noitten pohjalta kokeile ihmeessä Joe Abercrombien Ensimmäinen laki -trilogiaa. Ensimmäinen osa on suomennettu nimellä Ase itse. Itselleni nappas oikein kunnolla Martinin ja Rothfussin jälkeen.

Toinen on ehdottomasti Scott Lynchin Locke Lamoran valheet joka on Herrasmiesroisto sarjan ensimmäinen osa.

Kuten edellä mainittiin, Noituri nappaa kyllä aika varmasti myöskin.

Engalnniksi tulee mieleen vielä Glen Cookin Black Company -sarja. Tällä hetkellä luettavana sarjan viides osa ja tykittää kyllä aika kovaa.

-EDIT-
Kappas tuossa tulkin välissä jo toinen viesti missä samaa asiaa 

[Tiuku]

Robin Hobbilta suomennettu trilogia Näkijän taru ja sen jatkotrilogia Lordi Kultainen ovat olleet minulle ne tärkeimmät elämää suuremmat tarinat, mutta ainakin Näkijän tarua toiset taas pitävät suorastaan tylsänä - mikä on minusta aivan käsittämätöntä, joten siitä en osaa sanoa enempää. Monien mielestä noihin trilogioihin löyhästi liittyvä ja suomentamaton Liveship Traders -trilogia on parasta Hobbia ja myös pitkälti parasta fantasiaa ikinä, mutta sitä en ole haastavan kielen vuoksi vielä saanut alkua pidemmälle luettua.

Lisäksi "elämää suuremmista tarinoista" tulee välittömästi mieleen spefin ulkopuolelta Monte Criston kreivi (lyhentämätön), joka on elämää suurempi tarina jos mikä. Aivan järkyttävän paksu teos, jonka sain loppuun kolmen unettoman yön jälkeen ja olisin heti halunnut avata ensimmäisen sivun uudestaan.

[Hanttasaurus]

Mahtavaa! Kiitoksia vastauksista! Nyt piteni lukulista jo viikoilla. :) Nyt on taas lukemista sadepäiviksi pidemmäksikin aikaa. Kyty: järkevä ajatus, mulle on vaan hyvin vaikea jättää kirjaa kesken. Nii mieluummin olen sitten aloittamatta jos epäilen, että en tykkää. Kyllähän siinä voi ihan helmiä mennä sivu suun, mutta siksipä täällä kyselenkin apuja. :)

Robin Hobb on ollut mielessä jo pidempään, en vain ole törmännyt lähikirjastossa ja on sitten jäänyt hankkimatta. Asia pitää korjata ensitilassa. Tuon Noiturin täytyy olla hyvä, kun niin moni sen mainitsee. Joe Abercrombie ei ole vielä tuttu, mutta tuo Ase Itse voisi olla mun makuun, kun sitä jossain kuvattiin, että Quentin Tarantino voisi kirjoittaa tämänkaltaisen Miekka ja magia -romaanin. :) Tarantinon elokuvista kun tykkään...

Ursula K. Le Guinin Maameren tarinat olen muistaakseni joskus nuorena lukenut. En vaan muista niistä yhtään mitään! Olen monesti miettinyt, että pitäisi aloittaa uudestaan, mutta toisaalta jos en niistä mitään muista, niin eivät tainneet oikein minuun upota. Myös tuota Ruusun nimeä olen joskus teininä aloittanut ja kesken jäi. Mutta siihen voisi palata. Onhan se nyt kuitenkin klassikko.

[kyty]

Kyty: järkevä ajatus, mulle on vaan hyvin vaikea jättää kirjaa kesken. Nii mieluummin olen sitten aloittamatta jos epäilen, että en tykkää. Kyllähän siinä voi ihan helmiä mennä sivu suun, mutta siksipä täällä kyselenkin apuja. :)

Tuttu tunne, en itsekään osaa jättää kirjaa ongelmitta kesken. Monasti onkin sitten tullut tuhlattua rajallista elämää kahlaten läpi kirjaa, jonka lukeminen on pakkopullaa. Yritin järkiintyä ja ajatella että voin lukaista esimerkiksi pari ensimmäistä sivua - se ei ole vielä "oikeaa" lukemista joten kirjan voi huoletta tunkea takaisin kirjaston hyllyyn, mutta antaa edes jotain osviittaa siitä olisiko kirja omaan mieleen. :)

[Nafisan]

Nyt on hukassa kirja, jota luulin jo kerran aikaisemminkin täällä kyselleeni, mutta ainakaan nopealla taaksepäin silmäilyllä en sellaista kommenttiani löytänyt.

Teos muistuttaa jossain määrin Annika Eräpuron kirjaa Fria ja Kuunainen. Kansi on kuitenkin muistikuvieni perusteella lähes kokonaan valkoinen. Toinen väri mielessäni on lila.

Juonesta muistan todella vähän. Luin teoksen arviolta n. 2005-2006. Päähenkilö saattoi olla nuori tyttö, joka lähtee kotoaan (tai muusta turvallisesta paikasta) ja eksyi. Eksyminen johtui kuitenkin yiluonnolisesta tapahtumasta, metsän peittoon joutumisesta ja päähenkilö olisi pelastunut kääntämällä vaatteensa nurinpäin. Tarinassa saattoi olla myös vedenlehmiä.

Kirja muistui mieleeni luettuani Sari Peltoniemen Kuulen kutsun metsänpeittoon teoks jaatko-osan Haltijan poika.

Toivottavasti joku näiden perusteella voi joko a) vinkata mikä on etsimäni teos tai b) vakuttaa tyhjentävästi, että se on tuo Eräpuron teos. Jostakin syystä minä en vielä pysty uskomaan löytäneeni etsimääni.