Mitä olet viimeksi lukenut - Lyhyitä arvioita kirjoista

[Jussi]

Olet varmaankin nähnyt toisilla keskustelupalstoilla aiheita nimeltä ”Mikä kirja kesken?” tai ”Viimeksi lukemasi kirja”. Tämä on Risingshadow'n vastine sellaisille. Ketjuun voit siis kirjoittaa viime aikoina lukemistasi tai vielä kesken olevista kirjoista.

Mikäli kyseisestä kirjasta on oma ketjunsa, kirjoita mieluummin siihen! Ja jos kirja löytyy tietokannastamme lisääthän arvostelusi myös sinne, kiitos!

Mainitse kirjan ja kirjailijan nimi ja vähän arvostelua ja perusteluja tälle arviolle (ei siis pelkkää listausta). Mitään pitkiä kritiikkejä ei tarvitse ruveta miettimään, pari lausetta riittää. Tässä esimerkki hyväksyttävästä viestistä:

Viimeksi luin George R.R. Martinin Valtaistuinpelin. Pidin siitä erittäin paljon. Kirjassa oli kiinnostava juoni, uskottavat henkilöt ja kiehtova maailma. Nyt kesken on David & Leigh Eddingsin Althalus. En tykkää yhtään, juoni ja henkilöt on kopioitu Eddingsien aiemmista sarjoista. Kirjan huumori on myös epäonnistunutta.

Nyt rohkeasti kirjoittelemaan! Useille kirjoille ja kirjailijoille on omat aiheensa, mutta tästä ketjusta voi löytää lukuvinkkejä, ja monista on varmasti kiinnostavaa nähdä, mitä toiset ovat viimeksi lukeneet.

Ja vaikka ketjun otsikossa lukee "Lyhyitä arvioita", saa tähän kirjoittaa myös pitkiä arvosteluja!

[Q_Black]

Itse olen yrittänyt lukea Valtaistuinpeliä. Saattaapi joutua palauttamaan sen kirjastoon puoliluettuna. Ei vaan saa aikaiseksi. Muita kirjoja lukee sitten ihan innolla 


Charlaine Harris - Verta sakeampaa
Verta sakeampaa on Sookie-sarjan viides suomennos. Aiempia kirjoja lukiessa taso on noussut koko ajan, mutta tätä lukiessa se nousu ikäänkuin pysähtyi. Tuntui välillä, että tapahtumat olivat sekavia ja niitä oli sen verran, että ei pysynyt mukana siinä, että mihin juttuun mikäkin liittyi. Lisäksi Sookien otsaan iskeytyi tässä kirjassa kevytkenkäisen tytön leima, koska miehiä tuntui olevan joka sormelle ja se ärsytti suunnattomasti. Joka tapauksessa hieno lukukokemus, josta löytyi kuitenkin pääosin vain kaikkea mielenkiintoista ja positiivistakin. Uusi hahmo Quinn herätti mielenkiinnon heti, joten täytynee ostaa hyllyyn seuraava kirja mahdollisimman pian.


Charlaine Harris - Veren perintö
Pitihän se sitten hommata seuraava kirja hyllyyn kun edellinen herätti mielenkiinnon uutta hahmoa, Quinnia kohtaan ja täytyy sanoa, että olen rakastunut! Quinn on ehkä parhaita hahmoja tähän mennessä kun taas Bill ja Eric herättivät suurta ärtymystä asenteidensa kanssa. Sookie on teräsnainen, joka joutuu kokemaan kerta toisensa jälkeen itseensä kohdistuvia uhkia. Milloin häntä purraan, milloin hakataan ja yritetään jopa ampua. Tuntui vaan, että tässä kirjassa oli vaan hiukan liikaa tällaista. Pääjuonenahan oli tämä Hailey-kuvio, mutta se tuntui jäävän sivuun ja kirjassa oli sen lisäksi pari muutakin mysteeriä. Bon Tempsissä ja sen lähiympäristössä ei siis nähdä yhtään rauhallista päivää. Joskus jopa tapahtumien paljous ottaa päähän, mutta tämä kirja oli edellistä parempi. Quinnin ja Sookien suhteesta on mielenkiintoista lukea eikä edes Alciden sivuun jääminen haitannut. Mielenkiinnolla odotan, mitä itse tv-sarja onnistuu loihtimaan Quinnista ja Sookiesta. Innolla jään odottamaan seuraavaa kirjaa.

[Jussi]

Jim Butcher: Fool Moon (kansi)

Tämä on Dresden Files -urbaanifantasiasarjan toinen kirja. Luin ensimmäisen osan joulukuussa 2009 ja kirjoitin siitä lyhyen arvion. Fool Moon oli samantapainen lukukokemus, mutta kuten nettikeskustelujen perusteella odotin, paransi teos selvästi Storm Frontista. Mietin, pitäisikö tietokannassa antaa neljä tähteä, mutta päädyin kolmeen.

Kirjan teemana on ihmissudet, mikä voi vaikuttaa kuluneelta. Butcher kuitenkin käsitteli aihetta yllättävän kiinnostavasti. Sarjan maailmassa ihmissusia on useampi erilainen "laji", jotka pohjautuvat eri alueiden kansanperinteisiin. Kohdat, joissa kirjailija kuvasi susien aiheuttamaa hävitystä, olivat yllättävän raakoja.

Väitteiden mukaan Dresden Filesin pitäisi päästä kunnolla käyntiin vasta kolmannessa osassa. Minusta jo Fool Moon oli kohtalaisen hyvä kirja, joten jatko kiinnostaa.

[Q_Black]

George R.R. Martin - Valtaistuinpeli

Häpeäkseni täytyy myöntää, että en saanut luettua tätä loppuun. Seitsemästäsadasta sivusta sain luettua neljäsataa kituutellen. Hauskinta tässä oli se, että tarina ei sinänsä ollut millään lailla huono. Rakastin hahmoja ja heidän eri persooniaan. Juoni oli mukaansa tempaava ja vaikka kirjassa on näinkin monta sivua, ei juoni jäänyt missään vaiheessa junnaamaan paikalleen vaan eteenpäin mentiin reippaassa tahdissa, mutta ei liian reippaassa. Vaikka on puhuttu, että kirja on "raaka" ja "täynnä seksiä", en huomannut näistä kumpaakaan. Ainakaan niitä ei ollut liiaksi asti, eivätkä yksittäiset otteet hevosen tappamisesta tms. kyllä herättäneet mitään erikoisempia tuntojakaan. Kirja sopii mainiosti historian ja Taru Sormusten Herrasta - tyyppisille fanittajille, jotka rakastavat keski-ajan tunnelmaa ja raakalaismaisuutta. Vaikka omalta osalta kirja jäikin puolitiehen, suosittelen tätä kuitenkin. Itse vain taidan tyytyä mieluummin itse tv-sarjaan.

[H.C.]

Dan Simmons: The Endymion Omnibus

Luin ennen joulua Hyperionit ja tämän vuoden aloitin näillä kahdella eeppisellä jatko-/päätös osalla. Ei voi kiistää etteikö tarina olisi ollut mahtipontinen ja mukaansatempaava. Ihan samalle tasolle ensimmäisen Hyperionin kanssa ei päästy, mutta muuten pidin näiden osien suoraviivaisesta juonesta ja loppuosan antamista vastauksista - koko homma nidottiin varsin tyydyttävästi yhteen viimeisessä osassa.

Mutta ihan heti ei kyllä tee miele lukea enempää Simmonsia. Jotenkin näiden kahden lukeminen, kaikessa kiinnostavuudessaankin, tuntui todella pitkältä. Endymion oli helposti luettava ja toiminnallinen, muttei paljoa kertonut vastauksia mihinkään. The Rise of Endymion taas oli parhaillaan kun plajastuksia ja vastauksia rupesi satelemaan, mutta välissä sitteen jumituttiin kymmeniksi sivuiksi kuvailemaan kuinka jossain planeetalla liikuttiin vuorten välillä. Teki milei selata sivuja eteenpäin seuraavaan kohtaan jossa taas juoni pääsisi eteenpäin, mutta pakotin itseni lukemaan joka sanan turhaan toivoen että niissä olisi jotain juonen kannalta relevanttia.

Nojoo, ehkä olisi ollut paras lukea jokainen osa erikseen, välissä lukien jotain ihan muuta. Tätä opusta joutuu varmasti sulattelemaan vielä pitkään.

[kahvikuppi]

Patrick Rothfuss - Tuulen Nimi oli todellakin nimensä veroinen teos eli vei mennessään kun pääsi alun pienen töksähtelyn jälkeen liikkeelle. Kirjan hyvyys oli ennen kaikkea se menneisyys mitä tämä majatalonisäntä muisteli kun taas se nykyisyys oli aika puuroa. Valitettavasti kirja sitten tosiaan hiukan kesken jäi vaikka pituutta oli valtavasti. Loppupuolisko oli noin muutenkin sitä heikompaa osuutta, mutta kuten totesin suurimmaksi osaksi kirja oli hyvä. Sikäli hiukan yllätti, että kirjassa oikeastaan aika paljonkin koetettiin välttää perinteistä fantasiaa ja keskittyä omaan realistisuuteen omineen sääntöineen. Osittain muutenkin tarinassa ei hirvittävää jännitystä ollut tai muutakaan, kuin pienen pojat kasvamista hiukan isommaksi pojaksi. Sen verran vahvoja teoksia nyt fantasiakirjojen osalta tullut viime vuosina, että ei tämä mitenkään mullistava ole! Mutta jos haluaa hyvin kirjoitettua tekstiä ja aikaa on lukea, niin tämä kannattaa vilkaista.

[Eija]

Dan Simmons: The Endymion Omnibus.....Jotenkin näiden kahden lukeminen, kaikessa kiinnostavuudessaankin, tuntui todella pitkältä. Endymion oli helposti luettava ja toiminnallinen, muttei paljoa kertonut vastauksia mihinkään. The Rise of Endymion taas oli parhaillaan kun plajastuksia ja vastauksia rupesi satelemaan, mutta välissä sitteen jumituttiin kymmeniksi sivuiksi kuvailemaan kuinka jossain planeetalla liikuttiin vuorten välillä. Teki milei selata sivuja eteenpäin seuraavaan kohtaan jossa taas juoni pääsisi eteenpäin, mutta pakotin itseni lukemaan joka sanan turhaan toivoen että niissä olisi jotain juonen kannalta relevanttia.

Samoja fiilareita oli minullakin Endymionien kanssa, mittaa ja paikallaan polkemista oli vaan ihan liikaa. Kahdessa ensimmäisessä osassa - varsinkaan Hyperionissa ei päässyt vastaavasti pitkästymään todellakaan.

Kirjoittanut: kahvikuppi
Patrick Rothfuss - Tuulen Nimi ....... Valitettavasti kirja sitten tosiaan hiukan kesken jäi vaikka pituutta oli valtavasti.  

Minulla on kirja odottanut lukemista hyllyssä jo vuoden verran, mutta en viitsi aloittaa sitä ennen kuin on tarkempaa aikataulua The Wise Man’s Fearin suomennokselle. En halua vuosien mittaista väliä osien lukemisen välille - tosin sarjan kolmatta osaa ei ole vielä kirjoitettukaan valmiiksi.

[kahvikuppi]

^No omasta mielestä sen voi lukea, siis se ei sillä tavalla jää kesken kun se kertoo elämänsä vaiheista. Enemmän jossakin Martins kirjassa tuo on ongelma kun pitää muistella kaikki henkilöt ja mitä tapahtui. Nyt kuitenkin vain seurataan yhtä henkilöä ja suuremmin menneitä ei tarte miettiä. Mutta kuten todettu se ei ole yksi tarina yhdessä kirjassa, jossa on tietty huipennus lopussa (paha saa palkkansa ja maailma pelastettu). Mutta kuten totesin eipä tuo kirja nyt niin ihmeellinen ole, etteikö sen voi jättää odottamaankin sadepäiviä. :)

[JohnnyDay]

Kävinkin jo kirjoittamassa arvostelua tuonne Kirjaston puolelle, mutta laitetaan tännekin.

Minusta Emmi Itärannan Teemestarin kirja on kyllä yksi parhaista suomalaisista scifi kirjoista. Pidän sitä jopa parempana kuin Isomäen Sarasvatin hiekkaa.

[le_sa_to]

Nyt on everworld kirjasarjan vika osa kesken, olen pitänyt sarjasta- laatu paranee loppua kohden.
Ensimmäinen osa on todella tylsä, mutta  onneksi jatkoin sarjan lukemista pidemmälle. Neljäs ja viimeinen osa ovat parhaita. Neljänestä  osasta tekee parhaan se, koska se on jännitävin.

[Q_Black]

Rachel Vincent - Uusi Alfa

Tätä on odotettu! Faythen tarina huipentuu tässä kuudennessa Kissojen kesken - kirjassa. Rachelin tyyli ei herpaannu tässäkään pokkarissa. Tapahtumaa on kaikkien makuun, aina poliittisesta valtataistelusta, suhdedraamaan ja veren roiskumiseen. Kuten olen aiemminkin tainnut mainita niin Marc otti tässäkin kirjassa hermoon ja pahasti. Täytynee nostaa hattua Rachelille, koska on luonut vastenmielisimmän hahmon ikinä - vinkuvan, anelevan ja yltiömustasukkaisen Marcin, jollaista en haluaisi tavata tosielämässä. Lisäksi myös tässä pokkarissa nousi esille tyypillinen seksistisyys. Nainen on vain tarkoitettu lisääntymiseen, ei mihinkään muuhun. Otti myös hermoon Faythen sekoilu kahden miehen välillä. Valitukset sikseen, kirja oli miinuksista huolimatta jännittävä ja hiuksia nostattava lukukokemus, joka nostatti kyyneleitäkin silmiin. Mahtava päätös mahtavalle sarjalle.

[Q_Black]

P.C. Cast & Kristin Cast - Vainottu

Luoja, taas huomasi suorastaan ahmivansa sivuja. Oli aikaa siitä kun luin tätä edeltäneen kirjan, mutta onneksi tässä muistutettiin mieleen aiempia tapahtumia. Hassua, mutta olin jostain syystä kuvitellut aiemmin, että Kalona on nainen. Se, että hän on mies, selvisi vasta tässä kirjassa. Tässäkin kirjassa oli tunnistettavaa ja hyvin tyypillistä Castien tekstiä. Kirjoitustyyli on rentoa ja helppolukuista, mutta jälleen kerran karseat "teinisuomennokset" ottivat hermoon. Ilmeisesti suomentaja on ajatellut niiden kuuluvan kirjan teemaan. Lisäksi tämä draama sadantuhannenmiljoonan pojan välillä alkaa käydä aika tylsäksi, koska se jatkuu kirjasta toiseen eikä siihen tunnu tulevan mitään tolkkua. Jos sivuutetaan nämä muutamat miinukset, saa tästä kirjasta taas yhden hienon lukukokemuksen, mutta tavallaan kirjassa ei tapahdu mitään olennaista. Se on vain ns. tarina tapahtumien välissä. Tietenkin tämäkin oli jätetty jännään kohtaan, joten jatkoa odotellaan kiivaasti.

[H.C.]

Paolo Bacigalupi - The Windup Girl

Tämä tarttui mukaan Loontosta työmatkalta viime syksynä. Se oli kirjakaupassa laitettu näkyvästi esille toitotellen sen voittamia lukuisia palkintoja (Hugo, Nebula...), joten heräteostoksena ilman ennakko-odotuksia lähti mukaan.

Itse kirja on jälleen yksi dystopia ilmastonmuutoksen ja geenimanipulaation ym. ihmisen aikaansaaman vitsauksen kurjistamasta tulevaisuudesta. Tapahtumapaikka on Thaimaa, jossa yritetään päästä käsiksi siellä sijaitsevaan siemenpankkiin samalla kun välillä kauhulla muistellaan miten Suomessa kävi. Toiset tahot yrittävät estää vieraan vallan tunkeutumisen maahan tautien ym. pelossa ja kolmannella taholla on omat valtataistelunsa samssa sopassa. Lisäksi mukana häärii omaa etuaan tavoitteleva pakolainen sekä Japanissa keinotekoisesti kasvatettu ja palvelemaan koulutettu ja jalostettu nainen (windup girl), joka on päätynyt omistajaltaan thaimaalaiseen huorataloon, jossa häntä armotta käytetään hyväksi.

Näistä asetelmista kirjan tapahtumat kierähtävät liikkeelle. Oli mielestäni kertakaikkiaan loistava teos, varsinkin kun sitä on nyt kohta viikon mielessä sulatellut. Paljon hyvin kirjoitettua toimintaa ja homma pysyi hyvin kasassa vaikka päähenkilöitä oli paljon.

[Platypus]

Ahmaisin kokonaan Patricia C. Wreden neliosaisen Lumotun metsän kronikat -sarjan. Tuntui, että siihen meni vain pieni hetki.

On harmillista, ettei tästä sarjasta kuule kovinkaan helposti...

Rakastuin kronikkoihin heti ensimmäisen kirjan alkuasetelman perusteella: Prinsessa Cimorene inhoaa tavallisen prinsessan elämää, joten hän päättää paeta ja ryhtyä lohikäärme Kazulin prinsessaksi. Cimorenella on järkeä päässä ja hyvät ongelmanratkaisutaidot, joten tästä prinsessasta saa olla ylpeä. Lohikäärmeet ovat sarjassa hienoja persoonallisuuksia, kun taas velhot ovat luihuja ja häikäilemättömiä.

Kirjat ovat hyvän mielen lukemista leppoisan sarkastisen huumorin kera. Monia lastensatuja käännetään ympäri ja niitä tarkastellaan ironisesti. Lällyä tarinaa sarja ei mielestäni ole - tapahtumat syvenevät vähitellen, ja mielestäni on hyvä saada lukea jotain näinkin ihanaa ilman kynsien pureskelua. Ainakin aluksi. =)

Sarjan joka osassa näkökulma on eri henkilöllä, ja heitä tuleekin jonkin verran lisää sarjan muissa osissa. Myös oma ehdoton suosikkini esitellään vasta myöhemmin.
Kirjat herättivät mukavan, lämpimän jännittyneisyyden tunteen ne luettuani. Ihana sarja!

[noreen]

Luin Tuulia Ahon kirjoittaman Urpukas nimisen kirjan. Arvelin sen olevan melko nopeatempoinen ja henkilöhahmojen jäävän vähän ohuiksi kun näytti niin ohuelta opukselta, eikä oletus kauas heittänytkään. Muinaissuomen haltiauskomuksiin perustuva haltiamaailma kyllä oli todella mielenkiintoinen ja kuvailu hienoa.

Harmi vain että kirja tuntui etenevän turhankin nopeaan tahtiin. Olisi ollut mukavampaa jos yhdessä kohtauksessa olisi pysytty vähän kauemmin jolloin kirjan henkilöitä olisi oppinut tuntemaan paremmin. Nyt ne vain vilahtivat silmien edessä yhdentekevinä niminä, joista en muistanut montakaan kirjan loputtua. Kirjassa yritettiin luoda jonkinlaista kolmiodraamaa päähenkilön, Näkijän ja Pajuttaren välille, mutta Pajutarta lukuunottamatta yhdenkään hahmon tunteet eivät käyneet minulle mitenkään kunnolla selväksi. Aivan sama minulle vaikka kaikki kirjan turhista hahmoista olisivat painuneet maan alle, sillä kaikilla oli joko sama (niin ah traaginen) tarina tai lattuska paperinuken luonne.  Kaikki ne aloitetut tarinantyngät päättyivät ärsyttävästi puolitiehen. Ehkä tästä on tarkoitus tulla jatkoa?

[H.C.]

Marianne de Pierres: Dark Space

Tämä on Australialaisen Marianne de Pierresin neliosaisen Sentients of Orionin ensimmäinen osa. Enpä ollut aiemmin tästä kuullut ja oli varsin positiivinen uusi tuttavuus. Jostain avaruudesta löytyy jokin hyvin korkean älylkkyyden omaava eliö/mikälie ja sitten eräälle planeetalle hyökätään alienia muistuttavien örvelöiden avulla. Juoni ei vielä niinkään herättänyt valtavaa tarvetta lukea jatko-osia, mutta ihan hyvät ja osin varsin häikäilemättömät henkilöhahmot, mielenkiintoinen maailma ja sopiviin paikkoihin viljelty erinomainen huumori ja satiiri nostivat tämän keskitason yläpuolelle. Ja vaihteeksi oli avaruusopperassa ihan oikeaa nais-näkökulmaa. Varmasti jossain vaiheessa tartun jatko-osiin, tässä ensimmäisessä osassa ei vielä päästy kuin luomaan alkuasetelmat.

[Q_Black]

Deborah Harkness - LUMOTTU

Huh, en edes tiedä mistä aloittaa. Tämä kirja on todellakin täynnä historiaa ja menneitä aikoja. Se tuntuu suorastaan tursuvan ulos kirjasta. Kirjoittaja tietää todella historiasta, alkemiasta ja jopa perinnöllisyystieteestä. Teksti on ns. raskasta luettavaa, koska siinä käsitellään paljon historiallisia asioita, ihmisiä ja paikkoja ja kevyemmän tekstin lukijoille se saattaa olla siksi erittäin pitkästyttävää luettavaa. Romantiikkakin tuntuu hukkuvan useaan otteeseen muun tarinan alle. Omaan lempilukemistooni ei todellakaan kuulu tämän kirjan kaltaiset tuotokset, mutta jotenkin kirjan tunnelma vangitsi ja lennätti aivan uuteen maailmaan, jossa on vanhoja linnoja, mahtavaa punaviiniä ja jännittäviä tapahtumia. Kirja ei sinänsä ole täynnä vauhdikkaita tapahtumia vaan ensimmäinen puolisko kirjasta keskittyy lähinnä Matthewn ja Dianan tutustumiseen ja tunteiden kehittymiseen. Puolen välin jälkeen pääsemmekin tutustumaan kunnolla Matthewn perheeseen ranskassa sekä Dianan noitaperheeseen amerikassa. Lisäksi Dianan "elävä" kotitalo oli aivan ihana lisä tarinaan. Tässä kirjassa noidat todellakin ovat noitia ja pystyvät käsittelemään myös luonnonvoimia. Pahiksiltakaan ei vältytä. Kirja jää todella ärsyttävään kohtaan ja jatko-osaa jää janoamaan kuola poskella vaikka kirja ei suosikkeihini lukeudukaan.

Hauskana bonuksena muuten suomalaisnoita nimeltä Satu Järvinen, joka herätti huvitusta useaan otteeseen."

[Astorethein]

Stephen King & Peter Straub - Talismaani

Olen lukenut Kingiä muutaman kirjan verran, mutta en ole koskaan varsinaisesti syttynyt hänen tyylilleen. Lukemani teokset ovat tosin olleet niitä vähemmän tunnettuja, eli ns. ydintuotanto on vielä katsastamatta. Tämän kirjan jälkeen sille voisi hyvinkin antaa mahdollisuuden, sillä lukukokemus oli loppujen lopuksi täysin tyydyttävä, jopa viihdyttävä. En tiedä, millainen työnjako kirjailijoilla on ollut, mutta Kingin teoksena minä tämän luin.

Pidin kirjassa monista asioista, mutta en läheskään kaikista. Hieman yllättäen päähenkilö kuuluu ensin mainittuihin, sillä lapsihahmoista on kokemukseni mukaan vaikea saada onnistuneita, puhuttiin sitten kirjoista tai elokuvista. En voi sanoa, etteikö 12-vuotias miehenalku olisi välillä ärsyttänyt, mutta lopulta pidin hänestä paljonkin ja jaksoin jopa välittää hänen kohtalostaan. Pojan samanikäisestä kaverista, joka liittyy mukaan puolenvälin jälkeen, en puolestaan pitänyt ollenkaan, vaikka hänen pitikin selkästi olla kohde lukijan sympatioille.

Hyvää olivat monet yksittäiset tapahtumat, huonoa taas se, että joidenkin ajaksi tarina lakkasi kokonaan etenemästä. Esimerkiksi Päivänpaiste-raamattukoti oli enemmänkin kokonaan oma episodinsa kuin mikään olennainen osa päätarinaa. Toisaalta kyseinen jakso oli tavallaan kirjan viihdyttävintä ja häiriintyneintä antia, joten venytyksen maku ei päässyt muuttumaan kohtuuttomaksi.

Kirjahan ei tekijöistään huolimatta ollut kauhua, ei edes hetkittäin, mutta fantasiana se toimi ihan hyvin. Kirjan maailma, jossa mitä vain voi tapahtua milloin vain kenelle vain, ei ehkä ollut itselleni se mieluisin, mutta lennokasta mielikuvituksen käyttöä riitti ainakin tarpeeksi.

[Pisania]

Onneksi ei ollut tälle päivälle mitään suunnitelmia, sillä iltapäivä vierähti huomaamattomasti soffalla lukien Bryan Talbotin muhkean sarjiksen Alice in Sunderland. En tiedä voiko sitä sarjakuvaromaaniksi tituleerata, sillä siinä käsitellään enimmäkseen faktaa, vaikkakin fiktion keinoin. Ajattelin kirjan kannen perusteella, että se olisi jonkin sortin fantasiaa mutta siinä kuvaillaankin brittiläisen Sunderlandin kaupungin ja sen ympäristön pitkää ja värikästä historiaa ja sitä miten se nivoutuu Lewis Carrollin elämään ja Liisaan ihmemaassa. Tarina polveilee monelle taholle ja on todella mielenkiintoinen. Millään en pystynyt lopettamaan lukemista kun vauhtiin pääsin. Jos Lewis Carroll, Britannian historia tai populaarikulttuuri kiinnostaa, niin tässä on oiva teos juuri niistä. Jos kirjastot ei olisi kiinni menisin varmaan het etsimään elämäkertaa Carrollista. Pahus. Tiistaita odotellessa tyydyn siis haaveilemaan matkasta Pohjois-Englantiin.

[haplotus]

Onneksi ei ollut tälle päivälle mitään suunnitelmia, sillä iltapäivä vierähti huomaamattomasti soffalla lukien Bryan Talbotin muhkean sarjiksen Alice in Sunderland.

En ole lukenut Talbotilta kuin Tuhman rotan tarinan, mutta kuvailusi tuntuu hyvin talbotmaiselta. Erittäin mielenkiintoista, laitetaan korvan taakse tämäkin. Kiitos vinkistä.

Omat lukemiset ovat viime aikoina sarjakuvien osalta pysytelleet turvallisesti tutuissa nimekkeissä. Kirjastosta on jo lainattuna lukemista odottamassa tämän vuoden uutuus Minun Kiinani 2: Puolueen aika. Sen jälkeen voisi etsiä pääkirjastosta jotain erilaista, ettei liiaksi pääse kaavoihinsa kangistumaan.