Mitä olet viimeksi lukenut - Lyhyitä arvioita kirjoista

[Lachesis]

Robin Hobb: Ship of Magic (Liveship Traders I). Olen lukenut Hobbini kukaties huonoimmassa mahdollisessa järjestyksessä: Tawny Manit ensin, Assassinit sitten, ja nyt vasta aloittelen Liveshippeja. Pidän Hobbin tyylistä tavattoman paljon, hahmojen jatkuvasta introspektiosta ja tarinoiden syventymisestä, traagisten käänteiden tietyllä lailla eleettömästä esittämisestä ja repivistä henkilöristiriidoista. Suuntaan osittain tietoisesti ja osittain vaistomaisesti yleensä kohti sellaisia kirjoja, joissa hyvin kirjoitetuilla hahmoilla on suurin painoarvo, ja Hobb on oman listani kärkisijoilla tässäkin mielessä. Oikeasti jännitän sydän syrjällään, mitä tyypeille tapahtuu.

Tässä sarjassa kaikissa hahmoissa on puolensa; Althean uhma, Wintrow:n periaatteellisuus, Kennitin ylenkatse, Maltan hupakkous. Yksistä on tietenkin helpompi pitää kuin toisista, mutta kaikki ovat omalla tavallaan vetoavia. Rain Wild-jokiseudun kiehtova outous, merimieselämän karskius, elolaivojen ihmeentuntu ja orjuuden kärsimykset tuovat jokainen oman pikantin mausteensa hyvin muhineeseen soppaan.

[Eija]

Cherie Priest: Boneshaker

Sain juuri luettua loppuun vuonna 2010 Locus palkinnon voittaneen steampunk tyylisuuntaisen kirjan, Boneshakerin. Tapahtumat sijoittuvat 1880 luvun Seattleen. 16 vuotta sitten tapahtui katastrofi, minkä seurauksena maan uumenista pääsi myrkyllistä kaasua ilmaan. Kaasun hengittäminen aiheuttaa ihmisten muuttumisen zombeiksi. Rakennettiin muuri vitsaus alueen ympärille, mutta elämää eletään myös muurin sisäpuolella. Elämä on rankaa ulkopuolella, mutta sisäpuolella se on lisäksi taistelua henkensä pitimeksi. Tarina lähtee käyntiin siitä, kun poika lähtee omista syistään ulkopuolelta muurin sisälle ja äiti lähtee perässä poikaa pelastamaan.

Tarina on jännittävä, vauhdikas ja viihdyttävä siis pidin. Asetelma toi mieleen Pako New Yorkista elokuvan. Vaikka eletään eri aikaa ja muutenkin lähtökohdat ovat erilaiset, molemmissa seikkaillaan suljetussa, vaarallisessa ympäristössä. Toivottavasti Boneshaker elokuvasta tulee onnistunut – tarina ainakin puoltaa siihen suuntaan, että siitä ainakin saisi näyttävän leffan. Jatko-osiakin kirjalla on, mutta mitä parasta, tarina ei jää kesken ja jako-osia ei tarvitse lukea, jos ei halua tai ehdi.

[Q_Black]

Kiersten White - Yliluonnollisesti

Pitihän se kakkonenkin katsastaa kun eka kirja oli ihan mukiinmenevä. Tämä nyt ei valitettavasti ekan tasolle yltänyt vaikka pidänkin kirjoittajan tyylistä kirjoittaa kevyttä ja hassulla huumorilla höystettyä tekstiä. Evie on melkoisen normaali 17-vuotias tyttö, joka on vähän naiivi. Tiukan paikan tullen hän kuitenkin osaa pistää kampoihin vaikkapa vampyyrille. Tarina oli hiukan ennalta-arvattava uusien hahmojen ilmestyessä kuvioihin, mutta samalla pari juttua jäi vähän auki. En tiedä pitikö niillä olla oikeasti merkitystä tarinan kannalta vai mikä oli ideana, mutta jäi häiritsemään. Lisäksi Evien tulevaisuus kiinnostaa, koska hän ei ole periaatteessa -mitään-, joten mielenkiinnolla odotan mitä kirjailija on hänen varalleen suunnitellut. Tämä kirja ei herättänyt mitään kauhean erikoisia tuntoja, mutta uteliaana ihmisenä haluan lukea seuraavankin osan. Kuten Evie sanoisi: Vamptastista!

[Q_Black]

Veera Laitinen - SURUNSYÖJÄT

Minulla oli jotain kummallisia ennakkoluuloja suomalaisesta tuotannosta, joten päätin ottaa tämän luettavaksi. Kirja oli yhteenvetona viihdyttävää luettavaa, mutta valitettavasti tekstistä huomaa, että sen on kirjoittanut nuori tyttö. Teksti oli paikoitellen sujuvaa ja tarpeeksi kiivastahtista, mutta sekaan mahtui aika paljon toistoa ja eräänlaista jankkaamista. Hopesta oli luotu persoona, joka olisi mielestäni tosielämässä todella pelottava ihminen puheidensa, jatkuvan nauramisensa ja uhkarohkeutensa kanssa enkä tiedä oliko hän ärsyttävä luomus vai ei. Victorin ja Hopen suhde oli vähän kummallinen ja koko systeemi jäi mielestäni aika pinnalliseksi. Lopussa kirjaa asiat tuntuivat kiiruhtavan turhankin nopeasti. Pisteet siitä, että en osannut yhtään sanoa millainen Victor on miehiään kirjan loppupuolelle saakka. Yhteenvetona voisin sanoa, että todella hieno tuotos ja mielenkiintoinen juoni nuoren tytön kirjoittamaksi. Toivottavasti hän ei koskaan lopeta kirjoittamista, koska taito tulee vielä kehittymään.

[Pisania]

Mark Hodder: The strange affair of Spring Heeled Jack

Olen joskus lukenut Valittujen Palojen kirjasta Uskomatonta mutta totta mystisestä Jousijalka-Jackista, joka pelotteli Lontoon asukkaita 1800-luvulla. Hodderin kirjan nimeen törmäsin selaillessani kirjaston näyttöluetteloa viime vuonna. Kesti aika kauan saada se käsiinsä mutta se ei ollutkaan historiallinen romaani niin kuin luulin, vaan steampunkia. Petyin vähän mutta luin kirjan silti ja se osoittautui ihan mukavaksi kokemukseksi.

Kirjan esittämä vaihtoehtoinen menneisyys on mielenkiintoinen ja siinä käsitellään mielestäni hyvin aikamatkustusta sekä siihen liittyviä ongelmia. Sivuilla vilisee ehkä vähän liikaakin oikeasti eläneiden kuuluisuuksien nimiä ja päähenkilö Richard Burton esitetään aikamoisena supermiehenä. Taisi hän kyllä oikeastikin olla poikkeuksellinen yksilö. Tutustuin kirjan luettuani siinä esiintyneisiin henkilöihin ja Jousijalka-Jackin mysteeriin. Kaikesta päätellen Hodder on onnistunut yhdistämään hienosti Jackista tiedetyt faktat fiktioon. Kirjalle on olemassa kaksi jatko-osaakin jotka lukisin mieluusti. Täytyy varmaan ehdotella kirjastolle.

[Hiistu]

En ihan viimeksi, mutta melko äskettäin...


Simon Lelic: Laitos

Tärkein asia ensin: Mitä vähemmän tästä kirjasta ennen lukemista tietää, sen parempi.* Eniten Laitoksesta nimittäin nauttinee, kun sitä saa lukea kuin kiehtovaa arvoitusta ja kysellä samoja kysymyksiä kuin päähenkilötkin: Miksi hammaslääkäri Arthur Priestley ja joukko muita ihmisiä on suljettu Laitokseen?

Laitoksen tarkoitusperän jotensakin selvittyä voikin alkaa pohtia, onko sen olemassaolo mielekästä. Oliko ihmisten sulkeminen tähän laitokseen tarpeellista? Saavutettiinko suurempi hyvä; kuinka paljon mielivaltaa on hyväksyttävissä? Tarinan tapahtumat kuvastavat onnistuneesti epäonnistunutta päätöksentekoa, joka kyllä saattaa lähteä liikkeelle hyvistä aikomuksista, mutta lopulta on epäselvää, kuka enää hallitsee kokonaisuutta. Ihmiset alkavat pelätä omia päätöksiään: harva uskaltaa tunnustaa, että tehdyt valinnat ja teot olisivat ehkä vääriä, koska muutoin niistä voisi joutua ottamaan vastuun.

Kirjan ”scifistisyys” on vähän kyseenalaista, koska periaatteessa tapahtumat voisivat sijoittua nykyaikaankin - mitä nyt kansalaistensa elämää kirjan kuvaamissa määrin kontrolloiva (britti)yhteiskunta lienee vielä (toivottavasti) dystopiaa. Kirja antaa itsestään vaikutelman, että se kyllä haluaisi ottaa kantaa asioihin ja esittää ärhäkkää yhteiskuntakritiikkiä. Itselleni tuon kritiikin terävin kärki jäi valitettavasti hieman hämäräksi.

Kirjan "sanoma" mitä ilmeisemmin on, ettei ketään saisi kohdella siten kuin kirjan maailmassa kohdellaan, mutta samalla halutaan kauhistuttaa sillä, kuinka kelle hyvänsä (myös kaikin puolin "normaaleille" lukijoille) voisi käydä samoin. Yhtäältä kirja puhuu vähemmistöjen puolesta, ja itse pidin kovasti esimerkiksi Roarch-nimisestä sympaattisesta ns. vähemmistöhahmosta. Toisaalta moneen otteeseen korostetaan, kuinka juuri "lainkuuliainen" Arthur, syytön mies, joutuu mielivallan uhriksi ja väärin perustein laitokseen tuomituksi. Mutta jos Arthur oli syytön, olivatko sitten jotkut toiset laitoksen asukit muka häntä enemmän syyllisiä asemaansa? Itselleni jäikin tästä vaikutelma, että kirja yritti ikään kuin pelata kaksilla korteilla, eikä lopulta onnistunut sanomaan mitään varsinaisen painokkaasti.
  
Yhteiskunnallisen kritiikin sijaan nautein eniten kirjan pohdiskelevasta sävystä ja henkilöhahmoista. Moraalinen pohdiskelukin on toimivampaa yksilötasolla, henkilöhahmojen kohtaamissa päätöksissä. Lähes jokainen kirjan henkilöistä joutuu ratkaisemaan, ketä on valmis suojelemaan, kenet uhraamaan, ja minkä tähden. Kerronta ei ole tapahtumissa jatkuvasti läsnä, vaan kokonaiskäsityksen laitoksen arjesta ja muiden asioiden etenemisestä saa yksittäisten, välistä vähäeleistenkin kohtausten kuvauksista. (Laitoksen kurjat olot tosin eivät lopulta ole enää täysin uskottaviakaan, esim. pula vedestä.) Henkilöhahmojakaan ei sinällään kuvailla paljoa, mutta nuo valikoidut kohtaukset ja luontevan nokkelasti sanaileva dialogi tekevät heistä lihaa ja verta. Epäinhimillisestä yhteiskunnasta kertova kirja onkin parhaimmillaan mitä inhimillisin, eikä koskettavista hetkistä ainakaan omalta osaltani ollut pulaa. Välillä suorastaan tuntui, kuin koko kirja olisi yksiä pitkiä jäähyväisiä.
 
Arvosanaksi annoin kolme tähteä. En enempää, koska minua jäi häiritsemään kuvailemani vaikutelma, ettei kirja aivan onnistunut itse itselleen asettamillaan kriteereillä (yhteiskunnallisen tason kritiikki ja moraali..). Ei vähempää, koska mielellään kirjan luki, ratkaisi arvoituksen ja viivähti hetkisen aikaa henkilöhahmojen vierellä.



*) (Esimerkiksi Draganin arvostelun voi silti huoletta lukea.  )

[Tapsa]

Viimeksi luin Jenny Downhamin Ennen kuin kuolen (Before I Die).

Kirja tuli ostettua kivan kansikuvan takia. Se on koskettava kertomus kuusitoistavuotiaasta brittitytöstä, joka sairastaa leukemiaa. Hän yrittää ottaa elämänsä jäljellä olevasta ajasta irti mahdollisimman paljon. Kirja on hyvin realistinen ja todentuntuinen, siinä ei ole juurikaan sellaista hyvänmielen seikkailua, jota voisi odottaa.

Downham tykkää selvästi kuvata maailman kauneutta ja arkisten asioiden arvostamista, ja usein. Kaikki kohtaukset keskeytyvät, kun päähenkilö Tessa katselee putoavaa lehteä auringonvalossa tai pohtii, miksi ihmisillä on niin kiire. Tuli vähän American Beauty mieleen. Jostain syystä tämmöinen ei iskenyt minuun ihan hirveästi.

Henkilöt olivat ehkä vähän liiankin todenmukaisia: hivenen särmättömiä ja arkipäiväisiä. Kuitenkin Tessaan samaistui, ja hänen tarinansa oli katkeransuloinen.

Sitä ennen luin Juri Nummelinin toimittaman novellikokoelman Verenhimo - Suomalaisia vampyyritarinoita.

Novellien taso vaihteli aika rankasti. Jotkut olivat selvää amatöörikamaa, jotkut aidon kekseliäitä. Muutamia vaivasi minusta se, että niissä pyrittiin liikaa selittämättömyyteen ja tulkinnanvaraisuuteen, eikä niissä oikein päässyt sisälle siihen, mitä oikeastaan tapahtui. Toisaalta juuri nuo novellit rakentelivat hienoimpia visioita ja maailmoja.

Itse idea oli aika turha - nämä olivat enimmäkseen hyviä tarinoita vampyyreistä tai olennoista, jotka tavalla tai toisella muistuttivat vampyyreitä, kirjoitettuna suomeksi. Suosikkitarinani oli Petri Salinin Isä meidän, jossa hyytävä vaihtoehtohistoria kertoo ilmeisesti Helsingin tuomiokirkon rakentamisesta veren voimalla. Inhokkini oli Jussi Katajalan Korpin silmät kaiken näkevät, joka lähinnä tyytyi apinoimaan Twilightia ja Vampyyripäiväkirjoja. Tai ehkä tarkoitus oli parodioida.

[Armo]

Viime talven aikana luin vain kaksi kirjaa sillä pelit ovat syöneet liikaa aikaa. Mutta yleensä sitä on tullut juurikin kesälomalla luettua vähintään yksi kirja viikossa, joten kyllähän tänäkin kesälomana aion lukea ja paljon.

Mutta kirjat jotka luin olivat Arthur Conan Doylen Baskervillen Koira ja Ilkka Remeksen Kirottu Koodi en nyt ala niistä mitään kertomaan koska siitä on jo vähän aikaa kun ne luin ja en minä edes noista Dekkareista niin paljon tykkää fantasia se on kaikkein lähimpänä sydäntä.

Siispä ensi viikolla olisi suunitelmissa lähteä kirjastosta jotain lainaamaan, joten voisiko joku suositella jotain hyvää ei niin tunnettua fantasia kirjaa tai kirjasarjaa?

[punnort]

Siispä ensi viikolla olisi suunitelmissa lähteä kirjastosta jotain lainaamaan, joten voisiko joku suositella jotain hyvää ei niin tunnettua fantasia kirjaa tai kirjasarjaa?

Suosittelen Clark Ashton Smithin novelleja. Ne on kirjoitettu pulpin kulta-aikana, ja ne ovat lyhyitä, runollisia fantasia- ja kauhunovelleja, joissa tunnelman kuvaaminen on ratkaisevassa osassa.

[Armo]

Suosittelen Clark Ashton Smithin novelleja. Ne on kirjoitettu pulpin kulta-aikana, ja ne ovat lyhyitä, runollisia fantasia- ja kauhunovelleja, joissa tunnelman kuvaaminen on ratkaisevassa osassa.

Kiitos tästä, pitääpä joku herran teos lukaista.

[Ansa]

Sain sitten vihdoin ja viimein luetuksi toisen osan Shadows of the Apt -nimisestä sarjasta, eli Dragonfly Falling. Kesti hetken lukea sekä se että ensimmäinen osa, teksti oli jossain mielessä puuduttavaa pitkine kuvauksineen, mitä tapahtuu missäkin. Toisaalta tarinan tekee mielenkiintoiseksi se, että ihmiset on jaettu eri rotuihin riippuen siitä, minkä hyönteisen piirteitä heillä on.

Molemmat teokset ovat täynnä juonittelua, taisteluita, luottamusta, vaaroja, petoksia jne. Joitain kohtia on kuvailtu kyllä erittäin hyvin, mutta taistelut tuntuivat venähtäneen liian pitkiksi, että niihin jaksoi keskittyä. Sitä paitsi koko sarja on 10-kirjan mittainen, ja 3 viimeisintä osaa on vasta tuloillaan englanniksi. Tiedä sitten, miten paljon sitä on näihin kirjoihin saatu ahdettua. Todennäköisintä on se, että sarjan myötä tulee tutustuttua uusiin rotuihin ja erilaisiin ihmisiin, joilla on jotain merkitystä loppuvaiheessa.

En tiedä sitten. Kaksi kirjaa luettuani tuntuu siltä, että tarina alkaa mennä jo sen verran mielenkiintoiseksi etten malttaisi olla ostamatta kolmatta osaa. Toisaalta taas voisin vain etsiä ne lainaksi jostakin, sillä ei tämä sarja tunnu sellaiselta, että sitä kirjahyllyssäni haluaisin säilöä.

[Q_Black]

Jane Austen & Seth Grahame-Smith - Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit

Okei, toisaalta olis voinut lukea tuon alkuperäisen kirjan ensin, että olisi voinut vertailla, mutta meneehän tämä näinkin. Tämä kirja sisälsi ajatuksen kanssa luettavaa tekstiä kuin myös varmasti alkuperäisteoskin. Ihan hauska ja viihdyttävä idea kieltämättä, mutta ei nyt kyllä lukeutunut lempikirjojeni listalle. Välillä tuntui, että tässä kirjassa ei ollut mitään juonta vaan henkilöt vain keskittyivät yhteen ja samaan, toistensa luona vierailuun ja välillä zombien tappamiseen. Elizabeth oli kyllä hauska ja huikea hahmo. Hänen ja Darcyn välisestä kanssakäymisestä olisin mieluusti kyllä lukenut lisääkin, koska kirjan oletettu rakkaustarina jäi kyllä kaiken muun alle. Suosittelen lukemaan jos pidät Austenin tuotoksista ja ilkeistä zombeista. vaikka tässä oli aivoja popsivia zombeja, ei niiden kanssa kuitenkaan menty liiallisuuksiin.


**


Gena Showalter - Kodittomat sielut

Ihmettelen vähän että miksi tällaista ns. teinikirjallisuutta on suomennettu Harlequinin kautta. Enemmän odottaisin sellaista räiskyvää romantiikkaa enkä teinien pientä punastelua. Tämä pokkari ei kyllä missään nimessä ollut huono. Alku tuntui jotenkin takkuiselta, mutta pian alkoi päästä tarinaan mukaan. Mielenkiintoinen asetelma ja tarina, joka eteni sopivaan tahtiin. Hahmot olivat kyllä jokainen omalla tavallaan herkullisia. Tässähän melkein jää janoamaan jatkoa, koska loppui niin jännään kohtaan ja moni asia jäi vielä niin auki. Rileystä ja Mary Annista olisin mieluusti lukenut vielä lisää, mutta eiköhän heistä ole lisää seuraavassa kirjassa. Hassua, odotin automaattisesti tätä lukiessa, että Aden ja Mary Ann iskevät silmänsä toisiinsa, mutta näin ei kuitenkaan ollut.


**


Eve Silver - Sydämen synnit

Kohta näitä pokkareita ei voi sanoa enää Harlequineiksi, koska minusta tässä kirjassa oleva jännittävä juoni jätti kaiken romanttisuuden alleen ja siksi petyin suuresti tähän kirjaan. Pippurinen Roxy ja kylmäkiskoinen Dagan olisivat olleet herkullinen pari lukea, mutta eipä heidän tarinastaan paljon saanut irti. Jos unohdetaan tämä pikkuseikka niin kirjahan oli ihan mukaansa tempaava, täynnä erilaisia hahmoja, juonittelua ja kivasti myös veren roiskutusta ja irtonaisia ruumiinosia. Mihin kastiin tämän sitten voi kohta luokitella? Noh, jään odottamaan jatko-osaa.


**


Sergei Lukjanenko - Yöpartio

Pitihän se mielenkiinnosta tämäkin varata kirjastosta vaikka vähän epäilinkin että pidän tästä. Ja oikeassa olin. Ehkä minä olen vain totaallisen jähmettynyt romanttiseen fantasiaan kun taas tässä romanssi mainittiin vain joissakin sivulauseissa. Teksti oli mukaansa tempaavaa, mutta minulle välittyi tästä sellainen tunne, että tässä ei periaatteessa ole edes juonta. Ensin käsiteltiin yhtä asiaa, sitten hypättiin toiseen ja jo kolmanteen, mutta mitään ns. suurta ja radikaalia ei ollut. Tämä ei kyllä sytyttänyt millään tasolla vaikka mielenkiintoista magiaa tässäkin oli verrattuna aikaisempiin lukukokemuksiin. Tuskin tulen lukemaan jatko-osia.


**


Mats Strandberg & Sara B. Elfgren - Piiri


"Vau, tässä on varmasti aineksia elokuvaan. Kirja esitteli yksinkertaisesti, mutta samalla syventävästi kirjan päähenkilöt, joista jokainen on täysin oma persoonansa. On nörtti, lihava, suosittu, gootti ja niin edelleen. Jokaisella on oma mielenkiintoinen tarinansa, joka herättää ajatuksia. Tytöt painivat samanlaisten ongelmien kanssa kuin kuka tahansa muukin lukiolaisnuori, mutta samalla he huomaavat olevansa osa suurempaa kokonaisuutta. On aika yrittää haudata sotakirveet ja lyödä hynttyyt yhteen. Tie ystävyyteen on kuitenkin kivikkoinen. Samalla jokaisen heistä on taisteltava omien demoniensa, kielletyn rakkauden ja monimutkaisten suhteiden kanssa. Mukaansa tempaava kirja, joka ei paljasta kaikkea heti ja saa lukijan miettimään ratkaisua, joka ei kuitenkaan selviä kuin vasta kirjan loppupuolella. Suosittelen!

[Jussi]

Megan Lindholm: Alien Earth

Alien Earth on Lindholmin ainoa scifiromaani. Tyylilaji ei kuitenkaan ihmetyttänyt, sillä olen lukenut muutaman tieteisnovellin kirjailijalta. AE:ssa ihmiskunta on saastuttanut maapallon niin pahasti, että muukalaisrotu siirtää osan väestöstä turvaan toiseen aurinkokuntaan. Viidestä näkökulmasta kerrottu kirja kuvaa tutkimusretkeä, jossa palataan kauan sitten hylätylle planeetalle.

Alien Earth oli hyvä kirja, muttei erityisen hieno. Henkilönkuvaus ja tulevaisuuden dystooppisen yhteiskunnan esittely oli hyvää, mutta juonipuolelta löytyi ongelmia. Teoksen alkuosa oli myös loppua parempi: romaani käynnistyi erittäin kiinnostavasti, mutta tarinan edetessä innostus hiipui. Elävä avaruusalus toi mieleen myöhemmin kirjoitetun Liveship Traders -fantasiasarjan.

Arvosana: ****-

Kirjailija kommentoi äskettäin Alien Earthiä:

It is not, in my opinion, my finest writing effort. I think Fantasy is more my cup of tea and always will be!

Olen nyt lukenut Lindholmilta seitsemän romaania. Näistä vain yksi (Wizard of the Pigeons) pääsi samalle tasolle Robin Hobbin töiden kanssa.

[Ansa]

Jukka Laajarinne - Muumit ja olemisen arvoitus

Muumit ja filosofia, pohdiskelua eksistentialismista muumien avustuksella. Pohditaan vastauksia kysymyksiin ja palataan niihin takaisin. Kuljetaan ympyrää, mutta kuljetaan eteenpäin.

Teos on täynnä viisaita mielikuvia, ajatuksia, kysymyksiä, joihin ei löydy vastausta, ja vaikka vastaus löytyisikin niin se tuo eteen vain lisää kysymyksiä. Elämä on loputon ympyrä, joka pyörii eteenpäin junnaamatta paikallaan. Sitä rupesi ajattelemeen omaa itseään ja suhdettaan muihin, tähän maailmaan, paikkaan ja ympärillä oleviin ihmisiin, menneisiin tuttuihin ja nykyisiin tuttavuuksiin. Voiko olla mitään niin arvokkaampaa kuin vapaus?

Enköhän minäkin pysty katsomaan ja lukemaan muumeja lapsen silmin, nauraen ja iloiten kaikelle sille, mitä ne meille antaa.

Suosittelen kirjan lukemista, jos tykkää tällaisista kirjoista. Ainakin se teki minuun vaikutuksen.

[Q_Black]

J.R.Ward - HALU

Yllätti, että tämä sarja sijoittuu samaan maailmaan kuin Black Daggerit ja muutama tuttu hahmokin pyörähtää kuvioissa ohimennen, mikä oli aika huvittavaa. Tämä kirja oli täysin erilainen kuin Wardin vampyyrisarja, mutta huomattavissa oli tuttu kirjoitustyyli. Tämä kirja koukutti minut yhtä tehokkaasti kuin muutkin Wardin kirjat. Se sisälsi huumoria, mysteerejä, yliluonnollisuutta ja sitä Wardin tuttua räiskyvää romantiikkaa ja kuumia kohtauksia, ei kuitenkaan mässäilyyn asti. Hahmot olivat mielestäni realistisia ja jotkut jopa samaistuttavia. Vaikka kirja oli melkoisen pitkä, ei se jäänyt junnaamaan turhia vaan tarinassa päästiin sulavasti ja mielenkiintoisesti eteenpäin. Innolla jään odottamaan Jimin seuraavaa haastetta.


**


Becca Fitzpatrick - HILJAISUUS

No niin, olihan sitä Noran ja Patchin tarinan jatkoa odotettukin! Tämä sarja nousi kyllä suosikkeihin heti ensimmäisestä kirjasta lähtien eikä tämäkään kirja jäänyt paljoa huonommaksi vaikka se ei ihan kahden ekan kirjan tasolle yltänytkään. Tässä kirjassa Norasta löytyy muistinmenetyksen myötä lisää särmää ja luonnetta kun taas Patch näyttää itsestään vähän pehmeämmän puolen, menettämättä tietenkään pahan pojan titteliään missään vaiheessa. Näistä kahdesta on vain niin herkullista lukea. Vaikka edellisen kirjan lukemisesta onkin aikaa, tässä pääsi mukavasti taas tarinaan mukaan. Kirjassa on tiukka juonikuvio, josta ei puutu tapahtumaa eikä yllättäviä käänteitä. Suuni varmasti loksahti loppumetreillä auki. Noralla onkin haastavampi tulevaisuus kuin kukaan voisi odottaa kirjan alussa. Sanomattakin selvää, että jään janoamaan viimeistä osaa sekä Noran ja Patchin räiskyvää suhdetta.


**


Ally Condie - RAJALLA

En ole koskaan pitänyt tätä trilogiaa kovinkaan mielenkiintoisena, mutta kyllä se ensimmäinen osa oli parempi kuin tämä. Oikeastaan koko kirjassa ei tapahdu kiteytettynä yhtään mitään. Se vain kertoo karkureiden vaikeasta matkasta kohti päämäärää ja mahdollisen kansannousun tutkimista. Cassia ja Ky herättivät mielenkiintoa ensimmäisessä kirjassa, mutta tässä heistä ei ollut nimeksikään juttua. Välillä minulle tuli kirjan teemasta mieleen Nälkäpeli. Tässäkin osa maailman ihmisistä haluaa elää elämäänsä ilman jonkun ylemmän tahon määräyksiä joten on selvää, että kapina kytee ja syttyy vielä. Tässä kirjassa ei päästy vielä sinne asti, mutta on selvää, että viimeisessä kirjassa tunteet kuohuvat. Vaikka juoni on tässä vaiheessa aika selvä, tuli tarinasta välillä sellainen olo, että Cassialla ja muilla ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa maailmaa, joka on ollut olemassa pitkään ja vakauttanut asemansa maailmankartalla. Noh, se selvinnee sitten seuraavassa kirjassa, joka on tietenkin uteliaisuudesta luettava.

[Kuruwin]

Oaken Throne - Robin Jarvis (englanninkielinen)

Kirjalta en paljoa odottanut vaikka Robin Jarvis "fani" olenkin joten yllätyin kyllä erittäin positiivisesti huomatessani kirjan olevan Jarvisin parhaimistoa. Juoni on paikoin ennalta arvattava mutta eipä tuo kirjaa yhtään huononna. Hahmot taas ovat mielenkiintoisia ja oikeasti "kehittyvät" kirjan aikana.

Kirja olisi ehkä saanut olla vähän pitempi koska lopun tapahtumat vierähtivät ehkä hieman liian nopeasti ohi mutta onneksi sentään lopusta ei tullut huijattu olo.

Ehdottomasti suosittelen niille jotka tykkäävät Jarvisin muusta tuotannosta ja myös ihan muillekkin fantasia kirjallisuuden ystäville. Kirjahan on nuorten kirja mutta kyllä siksi synkkä että se sopii aikuisenkin makuun. Kirjaahan ei saa suomenkielisenä mutta Deptford trilogia on saatavilla suomeksi ja sitä suosittelen myös.

[Pisania]

Sadepäivien rattona on ollut mukavaa lukea Jeff Smithin muhkeaa Luupäät-sarjiseeposta. Sitä hehkutettiin eri lähteissä, mutta ajattelin sen olevan vain jotain köykäistä huumoria hassunkurisine hahmoineen. Taannoin eka osa oli tyrkyllä kirjaston hyllyssä ja päätin testata. Sarja osoittautui paitsi hauskaksi myös mielenkiintoiseksi, jännittäväksi ja tunteita herättäväksi seikkailuksi. En ole juurikaan perustanut fantasiasta jossa on lohikäärmeitä, taikuutta, sotia ja muinaisia legendoja, mutta Luupäissä nämä elementit eivät häirinneet. Huumori varmaan auttoi asiaa ja lisäksi kaikkien aikojen sympaattisimmat hahmot joista välitti oikeasti (Leppo ja Aapeli varsinkin).

[ém]

Oon tykännyt L. J. Smithin, Vampyyripäiväkirjoista, joita olen nyt lukenut putkeen. Sarja alkoi hyvin. Pidin varsinkin ja pidän vieläkin päähenkilö Elenan ystävä Bonniesta. Siinä on henkilö, joka on aina lojaali ystävilleen, mutta kuitenkin herkkä. Vaikuttaa hyvin lapselliselta, mutta osoittautuukin vaikeassa tilanteessa vahvaksi, kuin kallio. Päähenkilöstä itse, en pidä niin paljon. Liian täydellinen ja itserakas, ainakin sarjan alussa. Mutta, niin sarjan loppu huononi mielestäni. Meni liian sekavaksi. Hyvä sarja, joka tapauksessa.

Toinen sarja, jonka luin on Suzanne Collinsin, Nälkäpeli. Tämä sarja oli täydellinen (vaikkei siinä ollutkaan vampyyrejä tai ihmissusija). Kirjat veivät mukanaan, eivätkä olleet yhtään ennalta arvattavia (mielestäni) vaan yllättivät minut aina uudestaan.

[Q_Black]

Aki Raatikainen - Kristallikuningas

En oikein tiedä miksi tämän kirjastosta lainasin, mutta tulipahan lainattua ja luettuakin. Kirja kertoo siis Axelista ja hänen varttumisestaan Ruotsissa, ensimmäisestä rakastumisesta, sodasta ja elämästä sen jälkeen. Yleensä en kyllä pidä sotakirjallisuudesta enkä edes minkäänlaisesta historiallisesta seikkailuista, mutta jotenkin kummallisella tavalla tämä kirja koukutti minut ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Kirja tursuaa paljon erilaisia värikkäitä henkilöhahmoja, hiukan romantiikkaa, veren roisketta ja petturuutta. Lueskellessa kirjaa mieleeni nousivat ensimmäisenä vanhoista ajoista kertovat tv-sarjat kuten Tudors. Vaikka kirjassa on sivuja yli viisisataa, ei teksti jaarittele tai takerru yhteen asiaan liian pitkäksi aikaa vaan tiedossa on sivujen täydeltä seikkailua ja yllättäviä käänteitä aina Ruotsin maaseudulta Ranskan kuninkaallisten hoviin asti. Haluan antaa tälle kirjalle isomman arvosanan siksi, että se onnistui pitämään minut otteessaan vaikka kyseisen genren kirjoja yleensä välttelenkin.


**


Sara Shepard - Kaivattu

Melkein toivon, että olisin lukenut ensin kirjan ennen kuin olisin katsonut Pretty Little Liarsin ekan kauden. Jotenkin olisi tuntunut kivemmalta ensin lukea ja sitten tutustua maailmaan dvd:n kautta, mutta menihän tämä näinkin. Sarja tukee aika vahvasti kirjaa vaikka tekstissä poikkeavuuksia olikin. Saran kirjoitustyyli on hyvin yksinkertainen ja ehkä liian vähän kuvailevaa. Kirja sisältää melko lyhyitä lukuja, joista jokainen kertoo aina yhden tytön elämästä. Sarja meni ehkä pidemmälle ekalla kaudella kuin tämä ensimmäinen kirja, veikkaisin, että toisessa kirjassa on myös ensimmäisen kauden juttuja. Joka tapauksessa pidin tästä kirjasta. Ei ollut kovin pitkä eikä pitkäveteinen. Suosittelen teinihömpän ystäville.

[Dyn]

Kuten vastaavassa leffapuolen ketjussa, huomautan täälläkin, että kirjoista kannattaa perustaa myös omia ketjujaan. Näin keskustelu helpottuu, eikä sirpaloidu moneen paikkaan. :) Varsinkin uudempia kirjoja on todennäköisesti lukenut moni muukin!