Mitä olet viimeksi lukenut - Lyhyitä arvioita kirjoista

[Jussi]

David Anthony Durham: The Sacred Band

Viime syksynä ilmestynyt The Sacred Band on eeppisen Acacia-trilogian päätösosa. Arvioin foorumilla aiemmin edeltävät kirjat: The War with the Meinin ja The Other Landsin. Minusta TSB paransi edellisistä, ja uskalsin antaa sille täydet viisi tähteä tietokannassa. Durham onnistui siis kirjoittamaan hienon lopetuksen jatkuvajuoniselle sarjalle. Kuten arvelin TOL:n arvostelussa, olisi nämä kaksi viimeistä osaa kannattanut lukea putkeen. Kolmas kirja alkaa siitä, mihin toinen loppui. Sacred Bandin alusta löytyi onneksi kattava kertaus Other Landsin tapahtumista.

Toisin kuin edellinen osa, sisältää TSB armeijoiden välisiä yhteenottoja. Mutta kirjan painotus ei ole sotimisessa, kohtaukset on kirjoitettu tiiviisti. Ilmataistelut olivat erityisen jännittävää luettavaa. Tykkäsin siitä, että tarina sisälsi yllättävän käänteen, joka laittoi sarjan avausosan tapahtumat kokonaan uuteen valoon. Durham ei kirjoita "grimdark"-fantasiaa R. Scott Bakkerin ja Richard Morganin tyyliin, joten Sacred Bandissä on toiveikas ilmapiiri. Juonen päätöksessä oli aivan erilainen tunnelma kuin vaikka Joe Abercrombien Ensimmäisen lain loppuratkaisussa.

En uskalla puhua kirjan juonesta mitään, sillä se spoilaisi edellisiä osia. Huomasin, että tällä kertaa Durham ei vaihtanut näkökulmaa kertaakaan kesken lukua, vaan noudatti Tulen ja jään laulun yksi kertojahenkilö per luku -tapaa. Tästä johtuen luvut olivat välillä hyvin lyhyitä. En ole kyllä varma, oliko sama systeemi käytössä jo Other Landsissa. Ehkä kiinnitin asiaan vasta nyt huomiota.

Kirjailija sanoi äskettäin haastattelussa:

I’d love to return to the world of Acacia as well. There’s a lot more to explore. I’m interested in what the next generation of Acacians make of the world they inherited at the end of The Sacred Band. I’d love to spin the globe a bit more also - to get a look at what’s on the other side.

Olisi mahtavaa, jos Durham kirjoittaisi uuden sarjan Acacian maailmasta. Lukiessa mietin, millaisia maita itäisen valtameren tai läntisen vuoriston takaa löytyy.

[Eija]

Sergei Lukjanenko: Yöpartio

Kirja koostuu kolmesta lyhyemmästä tarinasta. Tarinat eivät ole erillisiä ja ne tulee lukea järjestyksessä, sillä aina jälkimmäisessä viitataan edellisiin tapahtumiin. Pelkistetysti tarina kertoo hyvän ja pahan taistelusta ja toisaalta siitä, että tasapaino niiden välillä täytyy säilyttää … miten tutulta kuulostaakaan tuo balanssi ... no, ehkä tähän en olisi takertunut, jollen olisi lukenut Moorcockin Elricejä viimeaikoina. Ei kirjassa kyllä mitään muuta samaa ole Moorcockin multiversumin kanssa, mutta Sapkowskin Noituri sarjaan nähden kirjassa on samankaltaisuutta rakenteessa ja juonen lomassa tapahtuvissa pohdiskeluissa ja esiin tulevissa viisauksissa.

Jokin Yöpartiossa ei oikein istunut kohdalleen, jokin häiritsi. Tuntui, että välillä sanavalinnat ja kerronta tapa olivat epäsopivia tilanteeseen. Itse juonikaan ei minua sykähdyttänyt. Vaikka Muut olivat poikkeuksellisia hahmoja kyvyiltään, he tuntuivat välillä tuossa urbaanimiljöössä kovin tavallisilta illanviettoineen ja Harley Davidsoneineen, poppoo toi ihan mieleeni J.R. Wardin Mustan tikarin vampyyriveljeskunnan (mikä ei ollut hyvä juttu). Ei kirja sinällään huono ollut, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että jatko-osat jätän lukematta.


Liz Williams: Aavekauppiaan tytär

Aavekauppiaan tytär on virkistävä tuulahdus tuoreutta ja erilaisuutta suomennettuun fantasiaan. Se on tavallaan hybridi – scifiä ja kauhua sisältävää fantasiaa. Kirja on hauska olematta komedia, tai edes vitsikäs. Kirjassa mysteereitä ratkoo pyöreäkasvoinen ja melko totinen rikosetsivä Chen, pakon sanelemana työparinaan hänellä on komea, keikarimainen demoni Zhu Itzh helvetistä. Juonenkulku on vauhdikasta, tarinassa on ripaus itämaista mystiikkaa -  jumalattaria ja teetä. Mitä muuta? Aaveita, demoneja ja juonia punovia helvetin ministeriöitä.

Osa tapahtumista käydäänkin helvetissä. Mitä tämä kertoo minusta  – jo toinen lähiaikoina lukemistani kirjoista, missä tapahtumapaikkana on helvetti ja joihin olen hullaantunut – ei kai se mitään vakavaa... Jatko-osille sanon kyllä, toivottavasti suomennetaan.

[ém]

Himoshoppaajan salainen unelma. Siinä vasta kirja. Ei ollut lähelläkään fantasiaa, mutta pidin siitä silti. Sain nauraa oikein kunnolla. Päähenkilö Rebecca keksi ihan tavallisia säästämis ja tienaamis vinkkejä itselleen. Lottoamista ja työpaikan vaihtoa. Valehteli vielä osaavansa suomeakin. Aina kuitenkin suunnitelmat muuttuivat eivätkä menneet ihan nappiin. Mutta kyllä oli hyvä kirja. Tietysti rikas, avulias ja komea Luke Brandon tuli ja lainasi Rebeccalle 20 £, vaikka tämä valehteli siitäkin! Lopulta kuitenkin salaisuudet selviävät.

Kirjasarjan viides osa Himoshoppaajan vauva oli myös hyvä. Ehkä pienelle vauvalle ei tarvitse ostaa kaikkea sitä mitä himoshoppaaja aikoo.

[Wanda]

Nikolai Gogolin "Kuolleet sielut". Kirjan luin, koska päätin aloittaa jo pitkään varastossa olleeni projektin: venäläisten klassikkojen pläräyksen. Onneksi aloitan.

Vaikka kirja välillä kävi tylsäksi, eikä tullut fiilistä "nyt on pakko lukea viel yks sivu", niin mielestäni tämän kirjan täytyisi panna osaksi äidinkielen kurssia lukiossa! Kielihän toki on vanhahtavaa (luin ensimmäisen suomennoksen), mutta se siinä on juuri nautinnollista.

Nimittäin, vaikka juoni on olemassa niin nautinnon saat siitä kielestä! Niitä lauserakenteita! Sanoilla taiteilua! Ja huumori! Parhaat naurut et saa henkilöistä tai juonesta, vaan kuvailusta. Et välttämättä ymmärrä, joka sanaa (vanhahtavia tai vain Venäjällä käytettäviä), mutta herran jumala ne on silti huvittavia!

Unohtamatta sarkasmipitoista yhteiskuntakritiikkiä tietenkin! Itse nautin kirjasta ja suosittelen kaikille, jotka eivät sitä ole lukeneet säntäämään kirjastoon nyt. Seuraavaksi vuorossa Pratchettin Unseen Academicals. Näkymättömän Yliopiston velhot pelaamassa futista? NAM.

[Q_Black]

J.R. Ward - Minun rakastajani

Vaikka tämä onkin suosikkikirjasarjani niin huomaa, että uusia kirjoja ei odota enää niin lapsenkaltaisella innolla kuin niitä ensimmäisiä teoksia. Uskaltaisin veikata kahdeksan kirjaa lukeneena, että syynä on kirjojen aikamoinen samankaltaisuus: juoni yleensä noudattaa päähenkilöiden kohdalla samanlaista kaavaa, joskin kaikki taustalla tapahtuva muu edesauttavat tarinaa eteenpäin välilllä paljon realistisemmin. Kirjassa häiritsi myös muutamaan otteeseen suomentajan virheet. Tässä kirjassa päähenkilöt olivat pitkästä aikaa kunnolla esillä ja sen kylkeen oli lisätty pienempi osa mm. Lashista sekä Blaysta ja Qhuinnista. Pienistä huomautuksista huolimatta ei tätäkään kirjaa voinut laskea käsistään kauhean pitkäksi aikaa. Wardin nahkaan pukeutuneiden vampyyrien maailma vaan on niin kutkuttava.


Elina Rouhiainen - Kesytön

Ihanaa huomata, että suomessakin julkaistaan fantasiaa ja romantiikkaa yksissä ja samoissa kansissa. Vaikka tämän kirjan tapahtumat keskittyivätkin suomeen, ei sitä tekstissä huomannut muulla tavoin kuin paikkojen ja ihmisten nimissä. Jotenkin silti sai tämän tuntumaan perussuomalaiselta, varmaan osaksi sen takia, että suomessa tuo susien olemassaolo ei ole millään muotoa mahdotonta tai epänormaalia. Rakastin kirjan tyyliä siirtyä tapahtumasta toiseen ilman turhaa jaarittelua, mutta kuitenkin tässä säilytettiin sellainen maltti, että pääsi jokaiseen tarinan tapahtumaan käsiksi. Hahmot olivat upeita vaikka olihan siellä huomattavissa joitakin stereotypioita. Tarina ei minusta ollut mitenkään kovin ennalta-arvattava ja matkan varrella vastaan tulikin muutama positiivinen yllätys, mitä en osannut arvata. Kuitenkin kaiken sen yliluonnollisen keskellä Raisan elämä oli yhtä tavallista kuin kellä tahansa muulla tuon ikäisellä tytöllä ihastumisineen ja vihastumisineen. Välillä loppua kohden tuntui, että tarina kiihdytti vähän liikaa, mutta onnistui kuitenkin pitämään paketin ihan mallikkaasti kasassa. En malta odottaa seuraavaa kirjaa, koska tässä kaikki jäi niin sanotusti täysin auki.

[H.C.]

Ian Mcdonald - The Dervish House
Valtavan hienosti kirjoitettu ja käsikosketelvan hyvin kuvailtu tilanteita, paikkoja ja ihmisiä, mutta voi kuinka pitkältä koko homma jo ensimmäisen sadan sivun kohdalla tuntui. Ja sitten kun vielä lähes 500-sivuinen kirja pääsi vauhtiin vasta sivun 300 jälkeen. Hieno kuvaus Turkista pari vuosikymmentä tulevaisuudessa, jossa nanoteknologia alkaa yleistyä, mutta itselleni aivan liian puuduttava. Henkilöhahmoja oli vaikka useampaan lähtöön, mutta kukaan ei loppupeleissä jaksanut oikein kiinnostaa eikä varmaan siksi tarinakaan (mikään niistä) oikein tuntunut tuntunut pääsevään minkäänlaiseen tyydyttävään kliimaksiin.

[Pisania]

Taidan lukea Mary Hoffmanin Stravaganza-sarjaa enää vain tavan vuoksi. Kolme ekaa oli hyviä, neljännessä ote alkoi jo lipsua ja tämä viides, Laivojen kaupunki, oli aika huono. Sarjan perusongelma on, että joka kirjassa on uusi päähenkilö, jonka pitää oppia stravagantteilu alusta asti ja se alkaa käydä aika puuduttavaksi. Tämänkertainen päähenkilö Isabel sopeutui hälyyttävän tyynesti uuteen rooliinsa, joka kuitenkin on aikamoisen ihmeellinen kun sitä ajattelee. Tarinaa ei kuitenkaan seurattu koko ajan hänen vinkkelistään ja näkökulma vaihtui suurinpiirtein puolentoista sivun välein. Kaikki tuntui siis melkoisen kiirehdityltä. Kiperiin tilanteisiin jouduttiin mielestäni aiempaa vähemmän ja ne menivät ohi todella nopeasti ja kivuttomasti. Suurin ärsytyksen aihe kirjassa oli kuitenkin se, että 2000-luvun ihmiset käyttivät sanoja ”se” ja ”ne” ”hänen” ja ”heidän” sijasta. Ei istu minun pirtaani tuommoinen, kun he eivät muuten kuitenkaan puhuneet kovinkaan puhekielimäisesti.

Tämän kirjan jälkeen ei paljon huvittaisi tarttua seuraavaan osaan, mutta luultavasti sitten kun se ilmestyy olen jo ehtinyt unohtaa tämän osan huonouden. Koska kirjoja ilmestyy harvakseltaan aika moni yksityiskohta aiemmista osista oli ehtinyt jo unohtua muutenkin.     

[Vehka]

Marc Bloch - Historian puolustus

Olin tuskastuneena lukenut koko viikonlopun kirkkohistorian tenttiin ja vasta tänään tartuin toisiksi viimeiseen kirjaan, eli juurikin tähän Blochin teokseen. Kyseinen opus on keskeneräiseksi jäänyt metodiopin ja historiantutkimuksen esittely 1940-luvulta, mutta voi pojat, miten mielelläni minä sitä luinkaan! Teos on kirjoitettu kevyellä ja älykkäällä tyylillä, joka tarjoaa lukijalle paljon tarttumakohtia ja mielenkiintoisia ajatuksia pohdittavaksi. Kielikuvat ovat harkittuja ja kaunokirjallisuudenkin kriteereillä mitattuina kauniita, lähestymistapa omaperäinen ja alaviitteet oikeasti mielenkiintoisia. Ylipäätään tämä oli minusta yliopiston tenttikirjaksi niin ihastuttavan virkistävä tapaus, että taidan hankkia mokoman omaankin hyllyyni, niin hyvä mieli sen lukemisesta tuli.

Jes! On ihanaa törmätä tällaisiin helmiin opiskelun ohessa, eipähän tunnu tenttiinluku aina pelkältä puulta.

[Seregil of Rhiminee]

Luin Jason S. Ridlerin kirjoittaman trillerin, Death Match, jonka tapahtumat sijoittuivat painimaailmaan, koska minulta kysyttiin mielipidettä siitä.

En yleensä lue tällaista kirjallisuutta, koska pyrin tietoisesti välttämään trillereitä, mutta tällä kerralla päätin tehdä poikkeuksen (minulla ei ole mitään laadukkaita trillereitä vastaan, mutta pidän huomattavasti enemmän spekulatiivisesta fiktiosta ja laadukkaasta mainstream-fiktiosta). Kun aloin lukea tätä trilleriä, pelkäsin etten pysty nauttimaan siitä, koska siinä käsiteltiin mm. painiin liittyviä asioita, mutta onneksi pystyin nauttimaan siitä.

Death Match oli ihan viihdyttävää "hömppää", jota luki mielellään. Pidin aika paljon kirjailijan kirjoitustyylistä, koska se sopi tarinaan. Tarina oli ihan mielenkiintoinen, kun siihen pääsi sisälle.

[Ansa]

Jeesus tulee, oletko valmis?

Ehkä tuo kertoo jo, minkä kirjan olen viimeksi lukenut. Sehän on tietenkin Mike Pohjolan Ihmisen poika. Kirja vie meidät mukanamme Turkuun ja Julius Sariolan elämään. Hän putoaa puusta, mutta ihmeen kaupalla pelastuu. Tästä lähtee tapahtumaketju, joka muokkaa hänen elämäänsä loppuun asti. Onko hän todella Jeesuksen toinen tuleminen?

Teoksen sain käsiini kesän aikana, kun puoliskoni sen osti Vaasan antikvariaatista. Hän olisi halunnut lukea sen ennen minua, mutta ehdinpäs ensin. Olihan minulla enemmän aikaa kesällä kuin hänellä. Mutta asiaan... Kirja on täynnä komiikkaa ja viittauksia täynnä. Kokonaisuus toimii, lukuunottamatta erinäisiä kirjoitusvirheitä (ja niitä oli melkein joka sivulla). Mitä nyt yhden lauseen toistaminen useasti kirjan edetessä rupesi hieman nakertamaan. Kuitenkin nautin lukukokemuksesta, ja suosittelen teosta lämpimästi monelle luettavaksi.

[Q_Black]

Janet Evanovich - Ensin rahat

No niin, sainpas aloitettua sarjan alusta. Luin siis aiemmin seitsemännen osan kun en tajunnut, että tämä on kirjasarja. Herttaseiska oli niin hassunhauska, että oli pakko käydä lainaamassa eka tuotos. Stephanie Plum on kyllä melkein minun idolini. Hän on räväkkä persoona, joka osaa tehdä törkeyksiä, mutta sitten häneltä kuitenkin löytyy se herkempi puoli. En malta odottaa kun hän alkaa kasvaa kirjojen myötä yhä enemmän ihmisenä sekä palkkiometsästäjänä. Pidän tästä kirjasta siksi, että juonesta ei ole tehty kauhean monimutkaista vaikka pääosin keskittyykin kaikenlaisiin rikosjuttuihin. Seassa on hersyvää huumoria, flirttailevia miehiä ja tottakai Stephanien sekopäinen perhe. Teksti on sujuvaa ja tapahtumaa riittää, mutta asiat eivät kuitenkaan junnaa paikallaan ja rikoksien kanssa joutuu käyttämään aivojaan ja tässäkin loppu yllätti. Loistava kirja ja tästä on muuten leffakin, se piti tilata heti ensitöikseen.


P.C. Cast & Kristin Cast - Lumottu

Vau! Sanoisin, että tässä kirjassa kirjailijat pääsivät todella taas vauhtiin. Olin totaalisen onnellinen, että hyvin rasittavaa poikaystävä-kuviota ei ollut kauheasti ja tämän kirjan sivuilla siihen kyllä saatiin jonkinlainen järjestys. Ja sitä kautta Zoey sai hahmona lisää pisteitä minun silmissäni. Upeaa, että tähän kirjaan oli kirjoitettu muidenkin henkilöiden näkökulmasta kuin Zoeyn. Se toi kirjaan tervetullutta piristystä. Lisäksi tämä Stevie Raen kuvio ja uusi mielenkiintoinen hahmo saivat kuolan suorastaan valumaan suupielistäni, heistä luen mielelläni lisää - aivan mahtava juonikuvio! Kirjassa oli paljon tapahtumaa, hiukan vähemmän turhaa teinimeininkiä ja loppu oli suorastaan järisyttävä. Edellisen kirjan jälkeen en niinkään jäänyt odottamaan jatkoa, mutta nyt janoan sitä!


Salla Simukka - Jäljellä

Suomeen sijoittuvassa tarinassa on nuori Emmi, joka ajattelee olevansa kaikille näkymätön. Hänen perheensä ei huomaa häntä eikä kukaan halua olla hänen ystävänsä. Hän ei edes ole erityisen hyvä missään. Olisi kauhistuttavaa herätä samoissa asetelmissa kuin Emmi, joka huomaa yhtäkkiä olevansa yksin. Missään ei ole ketään, puhelimet ja muut yhteyslaitteet eivät toimi. Kirjassa on paljon teinielämään liittyviä ongelmia ja käyttäytymistä. Itsensä ja toisien hyväksymistä. Alkuun kirja ei herättänyt oikein mitään mielenkiintoa, mutta loppua kohden juoni alkoi minusta parantua huomattavasti. Tarina kuitenkin jäi suurilta osin vähän laihaksi ja aika mitäänsanomattomaksi.


Terhi Rannela - Yhden promillen juttuja

Ohut kirja, joka sisältää 19 tarinaa tosielämästä. Kaikkihan me olemme olleet nuoria, joten tästä kirjasesta varmaan löytyy suurimalle osalle se tarina, joka kolahtaa eniten omaan elämään. Minulle ainakin kävi näin pariin otteeseen. Nuorena ja huimana ei aina mieti tekojensa seurauksia, mutta iän lisääntyessä järki yleensä tulee mukaan kuvioihin. Nyt kirjan tarinoita lukee enemmänkin kauhunsekaisin tuntein koska ne ovat tosielämää ja hyvin realistisesti kirjoitettuja. Kirja imaisi mukaansa eikä hellittänyt otettaan missään vaiheessa. Tämä on sellainen kirja joka pysäyttää ja pistää miettimään.


Kerstin Gier - Rubiininpuna

Aloittaessani lukemaan tätä kirjaa, teksti hiukan tökkäili enkä meinannut päästä eteenpäin ollenkaan. Sitten sen alkukankeuden jälkeen huomasin, että tässä kirjassa onkin potentiaalia koko illan viihdyttäjäksi. En olekaan lukenut vielä pahemmin aikamatkustukseen liittyvää kirjallisuutta ja tässä se olikin kuvattu hyvin mielenkiintoisesti ja ymmärrettävästi. Tekstissä vilahtaa nykyaikaisen High School - elämän lisäksi vanhan ajan Lontoota sekä hiukan historian tapahtumiakin. Kaikki tämä yhdessä herätti suunnattoman mielenkiinnon kirjaa kohtaan. Tarinassa edettiin suhteellisen rauhallisesti, mutta ei pitkäveteisesti. Pidin kirjan värikkäistä hahmoista ja huvittavasta mielikuvasta, jossa Gwendolyn yrittää selittää 2000-lukua joillekin 1700-luvulla eläville herrasmiehille. Tämä kirja jäi niin hermoja kutkuttavaan kohtaan, että en millään malttaisi odottaa seuraavaa osaa.


Charlaine Harris - Veren sitomat

Aika samanlaisilla linjoilla mennään mielestäni tässäkin kirjassa kuin aiemmissa. Tässä ei ehkä ollut ihan niin paljon toimintaa ja vaihtuvia tapahtumia kuin joissain aiemmissa kirjoissa, mutta se oli oikeastaan hyvä juttu. Tarina soljui eteenpäin hiukan rauhallisemmin ja kivuttomammin. Tässäkin tosin oli huomattavissa vaihtuvien tapahtumien paljoutta, jotka alkoivat ja loppuivat kuin seinään, jonka jälkeen uusi juonikuvio tuli mukaan. Joillekin se varmasti saattaa olla ihan mieluista, mutta itseäni häiritsi kun olen tottunut siihen, että kirja sisältää yhden oleellisen juonen eikä montaa. Hahmot ovat jotenkin todella paljon ärsyttävämpiä kirjoissa kuin tv-sarjassa. Sookiesta tulee sellainen kuva, että hän on tyhmä bimbo ja kaikki miehet pyörivät hänen ympärillään. Eric oli rasittava ja Bill jotenkin limainen. Suuri suosikkini Quinn jäi harmillisen pieneen rooliin ja hänen ja Sookien tapaamisen jälkeen kirja menetti hohtonsa täysin. Ihan luettava vaikka ei mikään loistoteos olekaan, en vain pidä suunnasta johon tarina joiltain osin etenee.

[Tapsa]

Alan Weismanin Maailma ilman meitä. Tietokirja, joka kehittelee visioita siitä, mitä Maalle kävisi jos ihmiset katoaisivat sen päältä: miten kauan menisi kaupunkien romahtamiseen ja ylikasvamiseen, villieläinkantojen elpymiseen, ilmaston tasapainottumiseen. Tällaisiin kysymyksiin vastataan matkustamalla ympäri maailmaa paikkoihin, joissa ei ole asutusta, ja haetaan niiden ekosysteemeistä osviittaa.

Kirja on yleistieteellinen ja uppoaa aika hyvin tällaisen humanistitollonkin päähän. Lähinnä menee sekaisin kun käydään läpi erilaisia kemiallisia yhdisteitä ja aineita, ja lukuisia eri kasvilajeja luetellessa ja niiden ominaisuuksia kerratessa. Aihe oli todella mielenkiintoinen, haastateltavat hyvin valittuja, eikä vastauksia anneta suoraan vaan annetaan lukijan vetää faktoista omat johtopäätöksensä.

Kirja on hyvin visuaalinen ja kaipaisi isoja värikuvia. Tai elokuvasovitusta.

[Moonlord]

Kirja on hyvin visuaalinen ja kaipaisi isoja värikuvia. Tai elokuvasovitusta.

Kelpaisiko dokumenttisarja? Life After People sarjaa on tehty 20 jakson verran.
http://www.imdb.com/title/tt1433058/

[Tapsa]

Joo kappas, voisi kelvatakin. Kiitos.

[Echramath]

On myös semmoinen kirja kuin Ihmisen jälkeen (After Man: A Zoology of the Future), kirjoittanut skottilainen geologi  Dougal Dixon. Siinä on tavan piirroskuvitetun eläinkirjan (tiedätte formaatin) tapaan esitelty 50 miljoonan vuoden kuluttua, kun ihmiset ovat hävinneet johonkin. Vekkuleita visioita, valaiksi muuttuneista pingviineistä lähtien. Kamalaan hintaan Amazonista englanniksi tai lähikirjaston varastosta suomeksi.

Luettua: Mihail Bulgakov: Morfiini ja muita kertomuksia (Savukeidas 2011). Bulgakov tunnetaan kai yleisimmin romaanistaan Saatana saapuu Moskovaan (jonka suomenkielinen nimi ei ilmeisesti ole mitään omituista symboliikkaa vaan Saatana ihan oikeasti saapuu moskovalaiseen yhteisasuntoon), jonka nyt omalle lukulistalleni laitoin senkin.

Morfiini on vähän monijakoinen teos, Bulgakov kokeilee kaikenlaisia tyylejä, osa on jopa parodioita jostakin nykylukijalle vähän vieraasta tyylilajista ja pari on sellaista tajunnanvirtaa, josta ainakaan minä en saanut mitään selvää. Enimmäkseen kuitenkin ehtaa tavaraa, henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuvaa kerrontaa maaseudun nuoren lääkärin oopiumriippuvuudesta, kuvauksia vallankumouksen ja sisällissodan verisistä kauhuista ja naureskelua Neuvostoliiton alkuaikojen käsittämättömyyksille, inflaation nostaessa arkipäiväiset rahasummat miljoonaan ja joutilaan herrasväen yritys naamioida asuntoaan ja perhekuntaansa jotenkin niin, ettei sitä takavarikoitaisi. Ja kun Venäjällä ollaan, viinanjuominen tietysti johtaa yhteen jos toiseen tapahtumaan.

Ellei asia olisi niin, että 8. maaliskuuta kukaan vastuullinen kansalainen ei saata esiintyä juopuneena, vieläpä kokouksessa, vieläpä lukutuvassa, ja ellei asia olisi niin, että välskäri Ivan Ivanovitš ei tunnetustikaan laittanut suuhunsa pisaraakaan viinaa, olisi voinut lyödä vetoa, että välskäri oli täysin ja läpeensä juovuksissa.

Mainio pikku kirjanen siis.

[JJJ777]

Luin Viimeksi Kvanttivaras nimisen kirjan. Minusta kirja oli todella hyvä.Juoni oli onnistunut, kirjasta löytyi toki jonkin verran fysiikkaa, jota en ymmärtänyt, mutta ei se paljon haitannut (olen opiskellut fysiikkaa vasta viidennellä).Suosittelen kirjaa kaikille. 

[Pisania]

Mark Hodder: The curious case of the clockwork man

Burton & Swinburne -sarjan toinen osa on suoraa jatkoa keväällä lukemalleni The strange affair of Spring Heeled Jackille. Hodder on luonut todella upean ja kiehtovan vaihtoehtoisen steampunk-maailman, johon uppouduin täydellisesti. Tarinassa piisaa vauhtia ja jännitystä ja, kuten ensimmäisessäkin osassa, mukaan oli myös onnistuttu ymppäämään Valittujen Palojen outojen juttujen kirjoista tuttu mysteeritarina, tällä kertaa Tichbornen tapaus. Edellisen osan tapahtumat on liitetty hienosti tähän osaan ja tarina jatkuu edelleen kolmannessa osassa, jonka haluaisin saada näppeihini hetimiten. Ainoa asia, josta en tykännyt, oli kirjoittajan tapa jatkuvalla syötöllä käyttää hahmoista jotain muuta nimitystä kuin heidän nimeään. Esim. vähintään kaksi kertaa per sivu Burtonia kutsuttiin "kuninkaan agentiksi" ja Swinburnea "runoilijaksi". Todella ärsyttävää.

[Vaeltaja]

Robert Jordan - Ajan pyörä osat 1-6 (suom.)

Tämän vuoden puolela aloitin lukemaan ensimmästä kertaa Ajan pyörää. Kuusi ensimmäistä osaa on nyt luettu. Sarjan suuresta mielipiteitä jakavuudesta olin hieman huolissani aluksi, mutta pidin lukemastani. Ei mitään mestariteoksia, muttei huonojakaan. Harmiksi kirjahyllystä puuttuukin kolme seuraavaa osaa, joten projekti on ollut jäissä vähän aikaa jo.

Kunhan saan lisää luettua, pitää kirjoittaa sarjan omaan topikkiin.

[Q_Black]

Chuck Palahniuk - Kirottu

"Narsistisen filmitähtiäidin ja hävyttömän rikkaan tuottajaisän 13-vuotias tytär Madison viettää joulua yksin sveitsiläisessä sisäoppilaitoksessa, kun vanhemmat kiertävät markkinoimassa uusia projektejaan ja adoptoimassa orpolapsia. Yllättäen Madison kuolee hämärissä olosuhteissa – ja löytää  itsensä Helvetistä.

Madisonin selliosastolta Helvetissä löytyy sekalainen joukko muita nuoria syntisiä: cheerleader, urheilija, nörtti ja punkkari. Kuulostaako tutulta? Kyllä vain, ryhmän stereotyypit muodostavat maanalaisen version suositusta kasarileffahitistä Breakfast Clubista."

Huhuh, en paremmin sano. En oikein tiennyt mitä odottaa kirjalta vaikka olikin jo selvillä, että sama tyyppi on kirjoittanut myös Fight Clubin. Odotin huumorintäyteistä pläjäystä, mutta tämä oli kyllä haastavampi kuin kuvittelinkaan. Kirjailija harrastaa näppärää kerrontaa ja vaihtuvia juonenkäänteitä. Lisäksi hänen mielikuvituksensa on äärettömän laaja ja kieroutunut. Hiukan häiritsi päähenkilön turhankin nuori ikä ottaen huomioon millä tavalla kummallinen Madison käyttäytyi ja ajatteli. Kirjassa oli niin paljon rönskyilevää mustaa huumoria, että päähenkilön ikä oli melkein huonointa huumoria ikinä. Itse olen aika kummallinen ajattelija ja huumorini on enemmän kuin kieroutunutta, mutta välillä sekään ei meinannut riittää tämän kirjan kanssa. Tekstissä nostetaan pöydälle niin seksuaalisuus, homot kuin huumeiden käyttökin... ja kaikki siltä väliltä eikä puheissa kainostella. Jokusen naurunpyrskähdyksenkin tämä sai aikaiseksi, mutta enpä siltikään suosittele ihmisille, joilla huumori on rajoittunutta. Hyvin erikoinen teos, jonka luki nyt ainakin sen kerran.


Sara Shepard - Virheetön

"High schoolia käyvien Spencerin, Hannan, Arian ja Emilyn ystäväpiiri ei ole ollut ennallaan sen jälkeen, kun joukon johtaja Alison DiLaurentis kolme vuotta aiemmin katosi. Tytöillä on kuitenkin yhteinen salaisuus, jonka he ovat vannoneet pitävänsä hautaan asti...

Uhkaavat viestit jatkuvat, ja yksi kerrallaan ne pakottavat tytöt ratkaisuihin, jotka muuttavat heidän elämäänsä lopullisesti. Kuka voi tietää tämän kaiken heidän menneisyydestään, nykyisyydestään, tunteistaan - valheistaan?"

Samoilla linjoilla mennään edellisen tuotoksen kanssa. Luvut ovat sopivan lyhyitä ja kertovat aina tarinaa joko Arian, Spencerin, Hannan tai Emilyn näkökulmasta. Tämän kirjan lukee suhteellisen nopsaan koska teksti on suhteellisen helppolukuista. Välillä ehkä hiukan vaivasikin se, että jotkut asiat sivuutettiin niin nopsaan. Nyt kun itse olen katsonut kaksi ekaa kautta ja vähän kolmatta niin ei voi olla vertaamatta kirjaa ja sarjaa keskenään. Siinä missä edellinen kirja meni aika samalla tavalla sarjan kanssa niin tässä tapahtuu aika paljon muutoksia. Sanoisin, että en ollut niin tyytyväinen kirjan tapahtumiin ja pidän enemmän sarjan versiosta. Tytöt ovat minusta paljon lapsellisempia kirjassa ja välillä heidän asenteensa jopa otti päähän joidenkin asioiden suhteen. Joskus sain tunteen siitä, että tätä kirjaa kirjoittaa oikeasti joku teinityttö. Ei ollut minusta ihan yhtä hyvä kuin edellinen, mutta seuraavaa osaa odotellessa.


Laura Gallego Carcía - Ennustus

"Seikkailun edetessä Victoria on paljastunut Idhun-planeetan viimeiseksi yksisarviseksi, Jack viimeiseksi lohikäärmeeksi. Nuorten joukkoon on liittynyt myös Christian, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi lentävä käärme, shek. Yhdessä tuo kolmikko aikoo toteuttaa profetian ja pelastaa Idhun-planeetan velhon hirmuvallasta. Seikkailu on huima ja nuorten välillä roihuava suuren rakkauden kolmiodraama vain lisää jännitystä ja värikkäitä tapahtumakäänteitä.

Sarjan kolmas osa Ennustus paljastaa mitä tapahtui Tulihuippujen laavavirtaan pudonneelle Jackille. Edessä on järisyttävä taistelu ja lopulta Victoria joutuu päättämään, valitseeko elämän Jackin vai Christianin rinnalla."

Siinä missä kaksi ensimmäistä osaa olivat hyvän ja kelvollisen välissä, kolmas osa muuttui hiukan pitkäveteiseksi. Joitakin asioita olisi mielestäni voinut jättää pois tai selittää lyhyemmän kaavan mukaan. Lisäksi nykyisin teinikirjoille ominainen kolmiodraama otti päähän ihan oikeasti. Onko normaalia "rakastaa" kahta ihmistä yhtä aikaa ja vehdata heidän välillään aivan kuin sitä kolmatta ei olisikaan? Tämän kuvion takia Victoria on lähinnä omissa silmissäni piloille hemmoteltu naiivi tyttö, jonka voimat kuuluisivat jollekin aivan toiselle hahmolle. Mielenkiintoisinta antia tässä kirjassa oli ehdottomasit Jackin ja naaras-shekin kanssakäyminen. Kuten aiemmassa, tässäkin kirjassa oli paljon paikkoja ja nimiä, joista vain murto-osa oli muistissa joten kuten. Varsinainen tapahtumien ketju käynnistyi vasta loppupuolella ja minä kun ymmärsin, että tämä sarja on trilogia. Ainakaan kirjailijan sivulla ei ole mitään mainintaa jatkosta, mutta silti tarina jäi aivan auki vaikka sen olisi voinut niin hyvin lopettaa tähänkin kirjaan.


E L James - Fifty Shades Sidottu

"Kokematon opiskelijatyttö kohtaa salaperäisen, viileäkatseisen miljonäärin. Heidän välilleen roihahtaa kiihko, joka mullistaa molempien käsityksen intohimosta.

"Luotatko minuun?" hän kysyy yhtäkkiä. Sitten hän katoaa hetkeksi ja palaa luokseni kädessään hopeanharmaa silkkisolmio. "Laita kätesi yhteen.""

Bongasin erään lehden mainoksesta tämän alunperin ja herätti mielenkiinnon vähän "rajummasta tekstistä" puhuttaessa. Tätä kirjaa on kyllä mollattu ihan urakalla tavalla jos toisella, mutta minä pidin tästä suuresti. Grey oli samaan aikaan ärsyttävä, mutta totaalisen hurmaava persoona, jolla on "pimeä puolensa" kun taas huomasin Anassa ja minussa itsessäni paljon yhtäläisyyksiä. Pieniä Twilightiin taipuvaisia samankaltaisuuksia huomaa jos etsii, mutta en kyllä mielestäni huomannut mitään merkittävää ja lukemista haittavaa. Suomennoksen laatuakin on arvosteltu, mutta ei kyllä ole mitään pahaa sanottavaa siitäkään. Jonkinlaista asioiden toistoa huomasin kirjassa ja se vähän häiritsi, mutta kokonaisuudessaan tämä oli varsin mielenkiintoinen ja korvia punoittava lukukokemus. En malta odottaa seuraavaa osaa.

[Lachesis]

Andzrej Sapkowski: Viimeinen toivomus

Jotenkin olin ajatellut, että tämä on leimallisesti nuortenfantasiaa (sinne kallistuu jo kansikuvakin) ja siitä syystä vieroksunut siihen tarttumista. Sepäs olikin vallan mainio novellikokoelma, jonka kertomukset välikkeineen rakensivat hienosti kuvaa päähenkilön edesottamuksista, ominaisuuksista ja menneisyyden haamuista. Omituisten otusten kerho oli paikoin suorastaan ratkiriemukas (ollakseen hengenvaarallisia, oikeasti pelottavia hirviöitä) eikä sivuhenkilöissäkään ollut valittamista. Paras oli toki päähenkilö kantaminensa taakkoineen, vieraannuttavine fyysisine piirteineen ja kuivine huumorintajuineen. Kieli puolestaan oli poikkeuksellisen rikasta, äkkiväärän huvittavaa, ja siihen nähden sen maalailema, paikoin hyvinkin melankolinen mielenmaisema ja elämänkulku oli erikoinen yhdistelmä. Käännös oli niin herkullinen, että välillä piti oikein jäädä maistelemaan lauseita. Slaavilaista mytologiaa, satujen uudelleentulkintaa. What's not to like? Kokonaisuutena pidin tästä aivan tavattoman paljon.