Talviprojekti 2012: Hiistun teksti

[Hiistu]

Kuvat 1, 2 ja 3. (Sori.)



- Alotetaan kuvasta kolme. Mitä näet tässä kuvassa?
- Hä… just. Kyl mä tän tiiä, ett mitäse haluu mu tos nähä.
- No, mitäs minä haluan sun näkevän?
- No siis tommone tolppa tos sojottaa, ni kylhäse ny tietää. Ooha mä tääl kaua ollu, o joo, mut kuulesse se froidi oli keksitty jo sillo.
- Nii.. niinhän se tais olla.
- Ett kyl vissii tommoset tolpat tiietää, ett mitäse sil meinaa.
- Selvä. Onko se.. sekö sit on sun vastaus?
- O.


- No siirrytään sit kuvaan kaksi. Mitä näet tässä kuvassa?
- Hä… Heh, joo. Se o niiku mu mutsi.
- Äitisi, siinä?
- O, siihä se, iha itessää. Ei antanu mulle tarpeeks tissii. Tai anto väärää. Tai jotai. Siks must ny tuli tämmöne. Heh. Sitähäse kysy.
- Vai niin.
- Saikse kaike kirjotettuu?
- Mitä niin?
- No siihe raporttii. Saikse tän kirjotettuu, mitä sano?
- Ai tähän.. Joo ei tää mikään raportti, ei liity tähä tapaamiseen mitenkään.
- Just.
- Jos nyt vielä tota kuvan hahmoa katotaan…
- No mitäse sit kirjottaa?
- Minä? Työhakemusta tässä luonnostelen.
- Just.
- Menee haku umpeen, nii että ehin lähettää. Ei kai tää haittaa?
- Ei.. se ny. Vapaa maa…
- Nii. Tästä hahmosta jos…
- Niiku… Se on sit parempi paikka siel?
- No onhan se silleen. Toiseen piiriin, vakivirka.
- Ett eise joudu sit vissii siel tämmösii kattoo?
- Niin, millasia niin?
- Tämmösii.. tolppapäit.
- Heh. Eiköhän ne kaikissa samanlaisia.
- Just… Oha ne kai. O, heh, joo.


- Tähän kuvaan jos nyt vielä, niin mitäs luulet, miksi joku tollasen hahmon on rakentanut?
- Siis niiku… niiku ett joku toho metänlaitaan tommose?
- Niin, mitä se joku henkilö on ajatellut, kun tollasen on metsänlaitaan tehnyt?
- Hä. Pää o kai vipannu.
- Että.. henkilöllä mielenhäiriö?
- O. Iha seko.
- No  mitäs jos sit kuvitellaan, tällai ikään kuin  kuvitteluleikkinä jooko, joo että se henkilö oletkin ollut sinä?
- Niiku hä?
- Että sinä olet se henkilö, joka tollasen hahmon on rakentanut. Mitä olet sitä rakentaessasi ajatellut?
- Mitäse, mitäse meinaa, tommosii kysy… Hä. Iha ihme froidijuttuu.
- No tämä testihän on tällainen sovellettu versio, itse asiassa ihan omaa sovellustani, että ei oikeestaan paljoa siihen koulukuntaan... tai siis, joo… Että siihen nyt vastausta, että mitä olet ajatellu, tollasta hahmoa tehdessä?  Miksi olisit tollasen rakentanu?
- Siisse tietää, ett e o?
- Kyllä, tiedän. Mutta ikään kuin kuvitteluleikkinä. Jos olisit tollasen tehnyt tohon metsänlaitaan, ni miksi olisit? Minä takia?
- No kai mä.. Kai tost.. kai sit tommone, kaikkii pelottais tommone tos.
- Olisit halunnut pelotella kaikkia ja siksi tollasen hahmon tohon rakentanut?
- Jos vaik o mu mettä. Ett en taho ketää ett sinne tulee.
- Siksi rakensit, ettei kukaan tulisi sun metsään?
- Nii vissii… Joo, iha niikuse sano. Jos se o mu mettä, ni ei ketää sinne tartte... Joo. 


- Selvä, eiköhän se siitä. Sit olisi kuva numero yksi. Mitäs näet tässä kuvassa?
- Valkeeta o.
- Kyllä, mutt jos oikein tarkkaan katsot, niin näkyiskö siellä lumen alla jotain?
- No.. ikkuna. Sitäse meinaa?
- Eli ikkunan näet. Minkäs ikkuna se voisi olla?
- Tos joku nuppiki. Vissii auto?
- Auto, selvä. Entäs mitä luulet, onko siellä autossa joku?
- Niiku, tos autos? Tos.. eihä siel ketää o.
- Miksei?
- No.. katosse. Tota lunta tollee. O ollu kaua.
- Jos kuitenkin kuvitellaan, että siellä on joku.
- Just.
- Miltähän siitä henkilöstä tuolla autossa mahtaa tuntua?
- Ei siel o ketää. Kui noi kaua?
- Jo sit kuitenkin kuvitellaan, että se olisitkin sinä, siellä autossa. Miltä susta tuntuis siellä?
- Just. No kai must… jos tuol autos… Ku o tota lunta tollee. Mä vissii o iha väsyny, siel mu autos.
- Suako siis väsyttäisi?
- Joo, nukahtanu. Tai jotai? Ku noi kau, ni vissiihä se väsyttää.


- Hyvä, tämä riittää tästä kuvasta.
- Oota.
- Nii?
- Mitä toi kirjotus meinaa?
- Mikä niin, siis kirjotusta?
- Tos lumes toi, toi ku sanoo hah. Ja sii tolleeku, ku o hymy. Tos.
- Ai kappas, tuossa. En tiedä.
- Kui nii tiiä?
- En ole ennen huomannu. Sanoinhan, että testi on sovellusversio?
- Kylse…
- En ole sit ehtiny kuvia niin tarkkaan katsoa…
- Just.
- Mitäs se sitten sun mielestäs voisi tarkoittaa, se hah?
- E mä mikä froidi, ni ehämä tommosii tiiä.
- No jos ikään kuin valistunutta arvausta heittäisit?
- Muuteha mä hakisi sitä paikkaa.
- Niin mitä, hakisit?
- Sitä hyvää paikkaa, heh, toista piirii. Joo. Josmä joku froidi. Heh. 
- Aivan joo, heh. Ei muuta ku hakemusta vetämään.
- Heh joo, one tolppapäät siel häkis ihmees, ett tämmöse saa. Kysyisi niilt kaikkee iha ihmejuttuu, heh, iha ku mitäse ny.
- Heh, siinäpähän sit ihmettelisivät. Hmm, nii… mut joo. Mutta olis tässä vielä yks, yksi kuva vielä jäljellä... Täytys kattoo vielä.


- Hä? Mikä kuva sit viel?
- No, no ei tällä varsinaisesti numeroa… Sanotaan vaikka, että kuva numero nolla. 
- Just.
- Se olis, tässä se kuva, tällanen.
- Aha… just.
- Nii, siis mitä näet tässä kuvassa?
- Just.
- Mutta jos nyt jotain vastausta, että mitä tässä?
- No o…
- Niin?
- O sii sattunu… sattunu toho.
- Kuvan henkilöön on siis sattunut?
- O. Pahasti, sattunu. O.
- Mitä muuta näet?
- E.. näe.
- Et… Selvä. Sitten vielä ajatusleikkinä, ja tämä on nyt ikään kuin ihan viimeinen, että mitäs jos, mites jos saisit nyt vielä sanoa jotain tälle kuvan henkilölle. Ni, mitä se olis. Mitä sanoisit hänelle?
- E.
- Kai nyt sentään jotain haluisit? Ihan mitä vaan saisit sanoa?
- Se o… o… iha nii pahasti, o sattunu. Ett sille enää voi… ei se enää tos.. ei voinu kuulla...
- Jos kuitenkin, ihan vaan tällai ajatusleikkinä, että hän vielä tolloin voisi kuulla sua…
- Ehämä tääl näi kaua, jos se tos viel… Ei se enää mitää, ei enää tossa….
- No jos olisi, nii sit, mitä sit olisit tahtonu hänelle sanoa?
- E mitää.
- Et haluaisi mitään sanoa?
- E. Eise ny tajuu, ei ku, ei froidit tämmösii… ku ei se, se semmone puhumine, tos…
- Miksei?
- Ei mul enää mitää, mitää silleeku… oikeutta,  sil mitää enää.
- Siis… oikeutta? Hmm, koet, ettei sinulla ole oikeutta, sanoa henkilölle enää mitään?
- Niiku enne totakaa enää olis…
- Eli, eikö sit sulla, siis tolloinkaan olisi enää ollut?
- No, kylhäse tietää. Ku nimet kirjotettu paperii ja kaikki... Tai jotai.
- Nii, olihan… se teillä jo, virallista tolloin...
- Niiku… Ei se enää niiku mu… Joo.


- Joo… Eiköhän se sit ollu siinä. Kiitos näistä, vastauksista. Onko vielä jotain muuta, mistä haluisit nyt keskustella?
- Hä? E.
- Katsos ku jäi tätä aikaa nyt tähän... Kun tuli siihen ensimmäiseen kuvaankin niin nopeesti se oikea vastaus, heh… nii, niin oisko jotain?
-  Ei o mitää.
- Ei tää enää mitään testiä, että ihan vaitiolovelvollisuus voimassa ja kaikki olis, jos jotain…
- E.
- Selvä... No minä tästä sit, lähden sitten. Joo. Hei vaan, sit sulle.
- Toivottavast sie pääset.
- Ä.. mitä… siis, mihin niin?
- Siihe parempaa paikkaa.
- Niin.. Joo. Kiitos, toivotaan. Hei, hei sit.
- .



HUOM. Kaikki tässä tekstissä esiintyvät henkilöt, testi- ynnä haastattelumenetelmät jne. ovat täysin kuvitteellisia ja todennäköisesti hyvin edesvastuuttomia. Froidi ei ole keksitty.

[Nebulosa]

Se olikin varsin erilainen teksti vähään aikaan. Perustui täysin henkilöiden keskusteluun ja pyrki sillä luomaan maailman ympärilleen. Jonkinlaisen käsityksen siitä sainkin, vaikka hieman hämäräksi se jäi.

Yritän alla olevassa pähkäilyssäni purkaa tekstiä, mutta laitan sen spoleriksi, jos joku ei halua sitä lukea ja pilata omaa pohdiskeluaan  .

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Haastattelija oli selvästi (omasta mielestäni) jonkinlainen psykologi, ja haastateltava sitten kärsi jostakin mielenhäiriöstä. Hieman hämäräksi jäi kuitenkin se, oliko ympäristönä sairaala vai kenties vankilan tapainen laitos. Kun tekstissä oli yksi maininta häkistä ja puhetta piireistä. Piirit tosin voivat liittyä sairaanhoitopiireihinkin. Viimeisen kuvan tulkinta korosti jollain tavalla vankilamaisuutta tai pakkohoitolaitosmaisuutta. Ikäänkuin kuvassa olisi joku, jolle haastateltavalla ei ollut alunperinkään ollut oikeutta tehdä mitään, mutta jotain oli kuitenkin tapahtunut. Tai sitten seuraava viittaus nimiin papereissa kertoi olemassa olevasta diagnoosista, jonka perusteella haastateltava ei koe, että olisi ollut oikeutettu puhumaan muille.
Mutta kaikkea ei tosin ole pakko tekstissä paljastaa, vaan jotakin mietittävää on mukava jättää lukijallekin  . Tekee tekstistä mielenkiintoisemman.

Tarinan seuraaminen meinasi ensimmäisellä kerralla olla vaikeaa puhekielisen tekstin takia, mutta parilla seuraavalla lukukerralla siihen pääsi jo kiinni, eikä puhekielinen asu enää tuottanut vaikeuksia (johtuu varmasti tottumattomuudestani tällaiseen toteutukseen).

Kirjoitusasun ollessa selvästi kyseisen lainen, eikä vain satunnaisesti puhekieltä viljelevä, ei se mielestäni ole ollenkaan huono asia, sillä sehän oli selvästi oleellinen tekstin kannalta. Näin oli saatu tarinan persoonat esille ilman normaaleja kuvailuja. Vaatii mielestäni taitoa käyttää puhetta näin, koska luomansa hahmo täytyy tuntea melko hyvin, jotta se onnistuu kunnolla.

Tekstisi on melkoisen poikkeava muihin verrattuna, juuri asunsa vuoksi. Se ei varsinaisesti ollut jännittävä, mutta sitä oli mukava lukea ja seurata henkilöiden kanssakäymistä. Sekä samalla koettaa löytää tunnetta sanojen takaa, kuin myös persoonaakin.

Kuviahan oli käytetty onnistuneesti jokaista. Eikä se ole minun mielestäni ollenkaan huono asia. Nerokkaasti ne oli yhdistetty yhdeksi kokonaisuudeksi.

[Jaragil]

Olipas tämä erilainen teksti. Pelkkää dialogia, kaikki johtopäätökset henkilöhahmoista, miljööstä ja ylipäätään kaikesta muusta oli pakko vetää henkilöiden sanavalinnoista, tyylistä ja murteesta. Olen tällaisia nähnyt ennenkin, mutta joka kerta olen viehättynyt. Näissä vain on jotakin miellyttävän riisuttua, henkilöiden välistä vuorovaikutusta puhtaimmillaan, mikä vain vetoaa minuun. Joten kyllä, pidin paljon.

Kuvia oli kieltämättä käytetty uljaasti jok'ikistä, mistä tietysti ylimääräisiä pisteitä. Neljännen kuvan lisääminen lisäsi toki tarinaan jotakin, mutta en ole ihan varma, olisinko mieluummin pitänyt tarinan vain noissa kolmessa kuvassa, joista tarinan pitikin kertoa. Mutta noh, ehkä jonkinlainen selitys sille, minkä takia murremiehemme on vankilassa/hoitolaitoksessa oli ihan tarpeen, joten ei sikäli haitannut. Itse olin ymmärtävinäni, että neljännen kuvan kohteella ja murremiehellä olisi jonkinlaista läheistä historiaa ennen tuon kuvan tapahtumia, mutta se on vain omaa tulkintaani.

Kokonaisuutena hankala sanoa oikein mitään muuta. Tämä oli erittäin tyylipuhdas suoritus, jolla oli selkeä visio, päämäärä, toteutus ja ylipäätään koko paketti. Pidin, pidin kovasti.

[Lachesis]

Rohkea päätös antaa pelkän dialogin muodostaa koko tarina! Toteutus on mielestäni onnistunut, vaikka keikkuukin paikoin raskaslukuisen rajamailla. Potilas-lääkäriasetelma on lähtökohtana vähän kulunut, samoin hahmojen vaikeudet ymmärtää toisiaan joko puheenparren, sivistystason tai mielenterveydellisen statuksen erojen takia; tässä kuitenkin molemmat tyypit olivat oikeastaan jotenkin hellyttäviä. Murrepuhujan jänkkäys ja (kriminaali?)psykologin lehmänhermoinen kärsivällisyys vuoroin tuskastuttavat, vuoroin huvittavat. Ja loppua kohti alkaa hyytää, vaikkei koskaan selviä miksi pitäisi. Kiva metataso, että kukin kuva oli sellaisenaan mukana tekstissä.