Yön Prinssi Kappale 1 (Luonnos tulevasta kirjastani.)

[Throatslicer]

Hän juoksi ja räpiköi oksien yli niin lujaa kuin pääsi,nuoren yöhaltian silmät eivät nähneet kunnolla veden noustua niihin,mutta itsepäinen nuori ei luovuttanut vaan jatkoi juoksua, huolimatta takanaan hetki, hetkeltä, lujempaa ja lujempaa kuuluvaa jyskettä. Ihmissusi läheni,ja häneltä loppuisi voimat olivat ainoat asiat mistä hän oli varma. Ei! Hän ei suostunut vajoamaan epätoivoonsa,vaan hänen täytyi ehtiä kyläänsä asti, missä öiset vartiomiehet luultavasti ampuisivat ihmissuden.
''Apua!'' Nuori yöhaltia päästi itkunkarkeisen huutonsa,epävarmana siitä oliko jo lähellä kylää koska hän ei nähnyt selvästi veden sokaisemilla silmillään. Kuitenkin. Kuultuaan äänensä loputtomalta tuntuvan kaiun,hän pettyi syvästi tajuttuaan,ettei välttämättä edes juossut oikeaan suuntaan.
Yöhaltia kuuli lujenevan ja lujenevan paukkeen,ja jo pedon hurmoksessa olevan läähätyksen aivan selkänsä takaa! Hänen jalkansa olivat täysin tunnottomat,hän ei enään tuntenut kovia kiviä jotka pistelivät hänen jalkapohjiaan,tai ruohoa joka kutisi varpaiden välissä. Voi kuinka hän tahtoisi takaisin kotiinsa, leikkimään suureen kartanoon veljensä kanssa hippaa tai kuurupiiloa. Kaipaus sai hänen lisäämään vielä viimeisen puhdin jalkoihinsa, Sitten hän näki silmäkulmastaan valoa.
Juiuri kun suden lämpimä hengähdys helmeili hänen hikistä niskaansa, hän tunsi veren roiskahtavan seljälleen sekä niskalleen. Nyt se tapahtui! Susi sai minut kiinni! Poika kerkesi ajatella ennenkuin valtava rojahdus kuului hänen takaansa,ja sen yhteydessä puun kaatuminen kun valtavan pedon ruho törmäsi siihen. Poika juoksi suoraan kopiksi hänen isäänsä joka sulki hänet halaukseensa.
''Polttakaa tuon hirviön ruumis!'' Kuului viisas ja tyyni ääni hänen isältään, heidän klaaninsa johtajalta, Chalsipher Raxeethilta.
''Hyvät jumalat, Aim oletko kunnossa?'' Huolestunut kysymys kuului Chalsipherilta tämän katsoessa veren peittämää poikaansa.
Aim ei vastannut,vaan painautui niin tiukasti Chalsipheriä vastaan kuin mahdollista nuin väsyneenä,ja alkoi kaiken pelon purkaa ulos nytkähdellessään,ja itkiessään isänsä otteessa. Ja tuntiessaan nousevansa isänsä sylissä ilmaan, Chalsipherin lähtiessä kantamaan häntä kohti Raxeethien klaanin kartanoa. Aim sai katsottua vielä rauhoittavalta näyttävää kartanoaan.
Chalsipher asteli valmiiksi avattujen kartanon pihanovien läpi,jotka jatkuivat piikkipuskana joka saarrotti koko linnaa kahden miehenmitan korkeudelta. Aidasta Aim käänsi katseensa kartanoon,tuo valtava, Haltioille omituiseen tapaan kukkulan sisään hakattu kartano jonka seinillä helmeili haltiavaloja,jotka loistivat kevyttä sinistä valoa. Sen jälkeen Aimin pää retkahti sivuun,isänsä rintakehää vasten tämän nukahdettua viimein,kauan odottamaansa uneen.

Aamulla Aim heräsi veljensä, Deunanin herätykseen
''Herätys!'' Huuto kaikui yöhaltian herkissä korvissa hänen siirtyessä selkä Deunania kohti,ja yrittäessä jatkaa unta.
''Aaaaiiimmm!'' Herätys jatkui ja tälläkertaa Deunan heilutteli veljeään sängyssä olasta edestakaisin ennenkuin Aim suostui nousemaan istualleen.
''Anna minun nukkua.. Oli kova ilta'' Nuori yöhaltia nurisi kun hieroi vielä utuisia silmiään.
''Isä sanoi, että sinun täytyy mennä tänään kouluun huolimatta eilisestä,olet kuulemma kunnossa!'' Deunan selitti innoissaan Aimille, joka ei tuntunut välittävän ollenkaan veljensä intoilusta.
Pakkohan kouluun oli silti mennä.

Koulu sujui normaalisti, he opettelivat Tynar Exarissa erilaisten aseiden käyttöä, Aimin ensimmäinen harjoittelutaistelu oli alkamassa, Drax Metallikuun poikaa vastaan. Pojat olivat saaneet valita aseensa,jossa Faug'hin Metallikuu oli valinnut aseekseen miekan ja tikarin,joissa oli tietysti pehmusteet päällä kun Aim oli valinnut aseekseen kaksi, tasapainoitettua sapelia. Muut oppilaat ilkkuivat Aimia tämän tietämättömyydestä,kuinka kaksi samankokoista asetta saisi työskentelemään tasapainossa ilman että aseet kolisisivat jo toisiaan vastaan, tai pahempaa, horjuttaisivat tasaapainon taistelijalta. Aim pysyi jääräpäisesti päätöksessään jopa silloin kun itse Drax varoitti tätä valinnan vakavuudesta. He asettuivat Faug'hin kanssa eripuolille taistelukenttää,jota reunustivat erilaiset juuret ja tekivät kentästä ympyrän muotoisen. Oppilaille jaettiin neuvot pysyä kehän ulkopuolella. Pian sen jälkeen Drax ilmoitti taistelun alkaneen.
Kun Faug'h iski Aimia kohti pehmustetulla miekallaan, ja sivusta tikarilla, Aim jääräpäisesti pakotti kaksi raskasta sapelia sivuilleen ja torjui iskun, sekä mahdutti jalkansa kesken hyökkäyksen sapelien välistä potkaisemaan Faug'hin jalan sivuun,ja näin horjuuttamaan Faug'hin tasapainoa.
Aim käytti hyväkseen vastustajan horjahdusta ja työnsi sapelinsa toisen aseen yli tämän olkaa kohti,mutta Faug'h kerkesi torjua iskun tikarillaan. Faug'h oli jättänyt toisen jalkansa hyödylliseen asemaan, Aimin vasemman jalan taakse ja nykäisi sen sieltä itsensä luo, samalla kaataen Raxeethin huoneen nuorimmaisen maahan,ja asetti miekkansa toisen kurkulle tyytyväisenä voitostaan.
Drax julisti ylpeänä yhden ottelun,jälleen poikansa voitoksi kun Aim nousi ylös äsköisestä kaatumisesta vielä henkeä harppoen. Silloin hän päätti että vielä jokupäivä hän osaisi hallita nuita kahta asetta täydellisesti, eivätkä ne enään jatkossa aiheuttaisi hänelle moista pettymystä.

Tynar Exarista kotiin päästyään, Raxeethien suvun kartanoon Aim kiersi tarkoituksella isänsä,sisarensa ja äitinsä kaukaa jottei joutuisi kertoa aiemmasta,Tynar Exarin asevalinnasta.

..Tuosta päivästä oli nyt kulunut monta vuotta, kun Aim oli otellut Faug'hania vastaan. Nyt oli tosi kyseessä, mikäli hän onnistuisi päihittämään Faug'hanin, hänen paikkansa pohjoisen Thistlegarten linnassa olisi taattu, siellä hän valitsisi (Mikäli koskaan pääsisi sinne) opettajikseen epätavallisesti molemmat, haltian sekä yhden linnan omista kääpiöistä. Aim tahtoi ymmärtää kaikkia taistelutyylejä, ja mitä vastustajan päässä liikkui. Niin nuiden parrakkaiden ja pienten tappokoneiden kuin pitkien, hoikkien ja varovasti taistelevien haltioiden. Teräksen kalahdus terästä vasten herätti Aimin ajatuksistaan. Faug'han oli iskenyt.

Nuo samat oppilaat,ja sama opettaja jotka olivat kuusi vuotta sitten, Aimin ollessa kahdentoista kesää vanha katselivat nyt huimaa ottelua. Faug'h käytti aseitaan osaavasti,ja torjui iskuja yhtäpaljon kuin niitä teki. Kun taas Aim kutoi kahdella pehmustetulla sapelillaan iskujen verkkoa ilmaan,ja hetki hetkeltä alistui enemmän Faug'hanin piilottelevan tikarin ja puolustavan miekan uhriksi. Lopulta Faug'hin miekka kävi syöksymässä läpi Aimin yönmustista hiuksista (Kuinka harvinaista yöhaltialle!) mihin Aim vastasi yhtä vaarallisella liikkeellä potkaisemalla vastustajaansa rintakehään. Faug'h yllättyi täysin Aimin tarkasta suunnitelmasta taistelua varten, kun Aimin kyynärpää iski kohti Metallikuun vanhimman, ja vahvimman nuoren takaraivoa, ja kaatoi hintelön yöhaltian maahan.
Aim hengitti raskaasti hien koristellessa hänen lihaksikasta kehoaan kuin tuhannen helmeä,ja vajotessaan oikealle polvelleen. Koko luokka oli hiljaa, ja yllättyneen näköinen. Paitsi Drax joka lähinnä katseli epäonnistunutta poikaansa,joka makasi vaaleiden hiustensa päällä maassa. Aimin ote ja hallinta oli tosiaankin hyvä sapeleissa. Parempi kuin mitä kukaan olisi osannut kuvitella kuusi kesää sitten. Enään kukaan ei uskaltaisi pilkata Aimille tämän aseista, kukaan ei puuttuisi hänen asioihinsa. Ei sillä. Aim pääsisi nyt Thistlegarteen opiskelemaan taistelulajeja jotka näki parhaaksi itselleen. Thistlegartesta valmistui vuosittain monia mahtavia sotilaita, vaikka sinne usein meni vain kourallinen ja takaisin saapui vain muutama mies.

Meri myrskysi valtavin alloin, ukkosen ja sateen tahdittamana. Valtavia aaltoja halkoi Hopeajään upea laiva, ainoa laiva joka uskaltautui kaiken matkaa Uinuvasta Metsästä Thistlegarten raivoavalle jäämerelle. Laivan kannella seisoi Metsähaltioiden kutomaan,vihreään viittaan sonnustautunut. Nuori Yöhaltia. Hän katseli myrskyävään horisonttiin,jossa erottuivat jo ensimmäiset jäälautat. Tulisi kulumaan pitkään aikaa ennenkuin hän näkisi mitään Jään ja kiven lisäksi, hänen vihreä maailmansa oli kadonnut taakse. Hänen voitettuaan Faug'hin, hän oli lunastanut matkansa tänne.
Yö tuntui päättymättömältä. Laiva matkusti hurjaa vauhtia lumottujen airojensa avulla aaltojen läpi, minkätakia Aimista tuntui että he suorastaan pakenivat aurinkoa joka oli jo osan matkasta sarastanut heidän takanaan lempeästi, tarjoten lämpöään vielä kerran Aimin siroille kasvoille, ennenkuin hän pääsisi Thistlegarteen,ja saisi opetella elämään Jään,ja Kaamoksen lakien mukaan.
Aim ei nukkunut sinäyönä paljoa. Hän yritti kyllä, mutta ei yksinkertaisesti kaiken narinan,aaltojen heilutuksen ja jäälauttojen törmäysten seurauksena voinut. Vihdoin koitti se hetki jota Aim oli odottanut, Aurinko oli kirinyt heidät kiinni ja koitti aamu myös Thistlegartessa. Aim asteli laivan keulalle jälleen, ja hänen suunsa aukesi silmiä hemaisevasta näystä: Jyrkkä jäävuori toimi Thistlegarten perustana,ja osittain seinämänä. Thistlegarte oli valmistettu suoraan tuon valtavan vuoren rinteelle. Hän joutui etsiä katseellaan kauan rantaa ennenkuin tajusi laivan suunnan: Linnan muurin,ja vuoren seinämien välissä oli rautakehikko jota alettiin nostaa Hopeajään lähestyessä sitä. Linnake koostui suurimmalta osaltaan valtavasta muurista,ja yhdestä, huikeasta tornista joka kohosi lähes pilviin asti. Se näytti muuten pieneltä ulospäin. Mutta Aim ei ollut niin naiivi että uskoisi menevänsä pieneen linnaan. Hän uskoi koko vuoren sisältävän Thistlegarten linnan. Harvinaisen osoituksen kääpiöiden ja haltioiden yhteistyöstä. Laiva kellui hitaasti sisälle rautakehikon ali, ja rautakehikosta kuului valtava rysähdys joka kaikui pitkissä käytävissä,
Aim oli saapunut uuteen kotiinsa.

[Dragan]

Nopea vastaus näin töiden lomasta:

Sinulla on todella pitkiä lauseita. Niiden särkeminen lyhyemmiksi toisi tekstiä helppolukuisemmaksi.

Esimerkiksi jo ensimmäinen lause:
"Hän juoksi ja räpiköi oksien yli niin lujaa kuin pääsi,nuoren yöhaltian silmät eivät nähneet kunnolla veden noustua niihin,mutta itsepäinen nuori ei luovuttanut vaan jatkoi juoksua, huolimatta takanaan hetki, hetkeltä, lujempaa ja lujempaa kuuluvaa jyskettä."

[Throatslicer]

Aim asteli tuon, jo tutuksi tulleen linnan kylmillä käytävillä,mustat nahkasaappaat jalassa. Vuosia sitten hän oli astunut Thistlegarten linnaan, ja oli valinnut opettajikseen kääpiön, sekä yöhaltian. Tuota päätöstä hän ei ollut koskaan katunut hetkeäkään johtumatta sen epätavallisuudesta. Hän oli saanut tehtäväkseen tarkistaa muiden oppilaiden kanssa kylä,joka oli 250 ycharin (1/3 osa Kilometristä) päässä Thistlegartesta. Talleilla hän loikkasi Ebunpuun mustan hevosensa selkään,ja kokoontui muiden oppilaiden luokse linnan ulkopuolelle.
''Ovatko kaikki valmiita lähtemään?'' Kysymys kuului ihmisoppilaalta. Duncanilta.
Hän sai nyökkäyksiä vastaukseksi ja pian kahdeksan hengen ryhmä lähti hurjaan laukkaan kohti vuoria, joiden takana kylä olisi.
Aim katseli heitä tyytyväisenä. He olivat kaikki rotunsa parhaimmistoa mitä tuli taisteluun. Aim oli yksi harvoista haltioista, joka hallitsi kahden pitkän sapelin käytön. Duncan käytti aseenaan valtavaa taistelukirvestä. Kääpiö, Hedgar käytti aseenaan nuijaa ja kilpeä. Aimin vierellä valkoisella ponilla ratsastava puolituinen, Tyrnendis käytti aseenaan kahta kirvestä. Loput oppilaista olivat ihmisiä (Ihmiset olivat vallitseva rotu) ja kaikilla heillä olivat omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Aim ei välittänyt heistä. Duncan, Hedgar ja Tyrnendis olivat hänen ystäviään. Hän oli totisesti tyytyväinen kun sai ratsastaa heidän kanssaan.
He olivat päässeet ratsujensa kanssa yöhön mennessä tuon kylän edustalle, Hedgar piteli toisessa nahkahansikkaassaan soihtua,joka valaisi heidät kaikki ja ryhmä eteni kylään.

Kylän kadut olivat ankeita, talot hajanaisia eikä asukkaita näkynyt missään. Kokonainen Hengesin kylä oli hiljennyt, mikä oli yleensä epänormaalia. Aim oli käynyt kylässä useaan kertaan viimeisenä kolmena vuotena. Edes öisiä vartiomiehiä ei ollut missään näkyvissä. Lopulta koko ryhmä hätkähti, Aim ehkä eniten kun he kuulivat korvia hipovan, suden ulvonnan kylän suunnalta ja sen seurauksena paljon murinaa. Aimin sydän jätti usean lyönnin välistä kun kaksi, puolikuun muotoista silmää erottui pimeiltä kujilta, ja sen seurauksena yhä useampi ja useampi.
''Ihmissusia!'' Tyrnendis huusi kauhuissaan, Puolituinen joka oli jopa kääpiötä pienempi vapisi ajatellessaan nuiden valtavien petojen suurta kokoa.
Aimin hengitys kävi hetki hetkeltä raskaammaksi, hän oli nähnyt näitä otuksia vain kerran, monta, monta vuotta aikaisemmin. Silloin hän oli paennut tuollaista hirmua henkensä edestä, ja oli vähällä kuolla ellei hänen suuntavaistonsa olisi ohjannut häntä kylään. Ihmissusi oli tapettu pikaisesti, mutta vaikka Aim ei ollut loukkaantunut, Olento oli jättänyt parantumattoman pelon haavan hänen sydämeensä. Tästä se alkaisi. Aimin täytyisi kohdata pelkonsa. Tai myöntää olvansa pelkoaan heikompi. Ja kuolisi. Oppilaat loikkasivat alas hevosiltaan,ja sitoivat ne äkkiä aitaan kiinni, jotteivät ne pakenisi Ihmissusia. Puolikuun muotoisia silmiä ilmestyi enemmän ja enemmän. Aimin täytyisi kohdata pelkonsa.

Ihmissudet lähenivät äristen sotilaiden ryhmää,ja lopulta rikkoutuneen lyhdyn valossa yhden suden veitsenterävät hampaat,ja hetken päästä harmaat karvat erottuivat. Hurja peto nousi suoraksi,ja levitti kädet sivuilleen päästäessä korvia hipovan ulvonnan, tuo ääni sai kaiken veren pakenemaan Aimin kasvoilta. Aim kävi epätoivoiseksi pelossaan,hänen mielessään kävi jopa hylätä Duncan, Tyrnendis ja muut ja paeta oman henkensä puolesta hevosellaan. Tuon ajatuksen nuori ja rohkea yöhaltia hylkäsi kuitenkin nopeasti. Hän oli Aim Fernan Raxeethi. Raxeethin mahtavasta suvusta joka piti yllä kokonaista yöhaltioiden kaupunkia. Hänen pakonsa tuottaisi valtavasti häpeää koko hänen suvulleen.
Aimin jalat pureutuivat paremmin lumeen ihmissusien laskeutuessa neljälle jalalleen,ja rynnätessä raivokkaassa vauhdissa ryhmää kohti. Sapelit käsissään hän oli valmis puolustamaan kaikkia oman henkensä edestä.

Kolme valtavaa Ihmissutta lähtivät hurjaan juoksuun Aimia ja hänen ystäviään kohti. Aim risti sapelit eteensä ja tuijotti pahinta pelkoaan silmästä silmään yhden ihmissuden valitessa hänet uhrikseen. Aim sai lukittua ihmissuden raivoisan pään juuri ennen purentaa sapeliensa väliin, Pian kuoleva otus ärisi Aimin naaman edessä ja sylki hänen naamalleen. Yöhaltia karjahti,ja sivalsi sapelinsa yhteen mikä repi ihmissuden kaulavaltimon auki,ja sai otuksen köhimään verta ennenkuin lösähti elottomana maahan. Aim katsahti pikaisesti veristen sapeliensa takaa ystäviään. Tyrnendis oli pulassa. Ihmissusi oli iskenyt juuri Tyrnendiksen aseen sivuun,kun kohotti molemmat kätensä valmiiksi iskuun,joka surmaisi puolituisen,tai isommankin olennon helposti.
Kuitenkin kun susi iski kätensä puolituista kohti,hän huomasi verenpärskeet jota hänen kädentyngistään tuli, Se katsoi raivoissaan selkänsä taakse sen kämmenet irti leikannutta yöhaltiaa,jonka sapelit olivat ristissä tämän edessä,valmiina ottamaan iskun vastaan. Susi ryntäsi olka edellä yöhaltiaa kohti. Yllättynyt Aim ei ehtinyt liikahtaakkaan kun nousi kahden jalan korkeuteen ihmissuden olan päällä,ja jysähti seinämästä talon sisälle. Aim piteli kivuliaita kylkiään makoillessaan lattialla,ja katsoi pölyn seassa nousevaa ihmissutta joka kädettömänä talsi Aimin eteen,ja laski raskaan jalkansa Aimin kasvoille,ja alkoi painaa. Aim tunsi valtavan paineen päässään,mutta vain hetken sitä myöhemmin hän kuuli myös jalkajousen rasahduksen joka tappoi suden hänen päältään.
Sudenruho peitti yöhaltian lähes täysin, mutta ähkimällä Aim pääsi valtavan ruhon alta pois. Hän poimi sapelinsa lattialta,ja kylki kipeänä raahasi toista maata vasten kun toista piti samassa kädessä,jota piti kyljellään. Hän asteli seinässä olevan aukon luo vain nähdäkseen ystäviensä määrän pienentyneen puolella. Kaikki ihmiset, paitsi Duncan olivat kuolleet. Tyrnendis oli piiloutunut jonnekkin,koska hänen ruumistaan ei näkynyt muiden joukossa. Hedgar oli juuri upottanut valtavan kirveensä yhteen ihmissuteen,jonka Duncan viimeisteli sivaltamalla sudelta pään pois. Veren peittämä ihminen ja kääpiö askelsi ähkien Aimin luo.
''Missä Tyrnendis on?'' Yöhaltia kysyi ensimmäisenä,huolestuneena pienen ystävänsä kohtalosta.
''Sen jälkeen kun pelastit hänet,hän pakeni pitämään hevosia aisoissa.'' Hedgar vastasi,hiesti kullankeltaista partaansa ja kääntyi katsahtamaan hevosten suuntaan,jossa Tyrnendis oli hevosensa selässä,varsijousi käsissään.
Aim hymyili ymmärtäessään,että puolituinen oli pelastanut hänet.
''Aim!'' Puolituinen huusi ja huiskutti pienoista kättään ilmassa.
Aim hymyili,ja katsoi kolmea ihmissuden ruumista. Kolme tällaista petoa olivat aiheuttaneet näin paljon tuhoa? Hän nyt vasta ymmärsi pelkonsa hyvän syyn. Eikä enään hävennyt sitä. Hän inhosi susia.
Hetkeä myöhemmin nelikko kiersi taloja,etsi selviytyneitä tai kenties lisää ihmissusia. Joka talossa oli sama tulos. Sen asukkaat olivat revittyinä,syötyinä eri huoneissa.
''Lähdetään,ja kerrotaan Rolandille heidän kuolemastaan. He saavat hautajaiset'' Duncan totesi,heilautti kättään ja hevonen lähti vauhtiin, pois kylästä kohti Thistlegarten linnaketta. Aim,Hedgar ja Tyrnendis perässään.

Kumppanukset olivat koko paluumatkan hiljaa, he ymmärsivät vasta nyt siitä onnesta, että selvisivät sen, Että neljä miestä olivat kuolleet heidän puolestaan. Tyrnendis istui hevosensa selässä,joka tallusteli rauhassa ja katseli edessä aukeaville tundrille, joiden joukosta erottui valon kajastus, mikä tuli Thistlegartesta. Aim oli vetäytynyt valkoisen viittansa,ja siinä kiinni olevan huppunsa suojiin ratsunsa selässä. Hän katseli vain maata, ja herkisti aistinsa tuntien jokaisen lumihiutaleen joka kosketti edes hänen huppuaan. Duncania tuo kaikki tuntui haittaavan ehkä vähiten, tai sitten hän osasi peittää tuskansa muilta hyvin, kun ratsasti suorassa ryhdissä joukon edellä. Kääpiö katseli vielä olkansa yli, suorastaan toivoen että he olisivat jättäneet edes yhden ihmissuden, joka ravaisi heidät kiinni. Silloin hän saisi kostaa kaatuneiden kumppaneidensa puolesta. Keskipäivään mennessä he olivat saapuneet Thistlegarteen, ilmoittivat toveriensa kuoleman ja jokainen heistä katosi koko loppupäiväksi omaan makuuhuoneeseensa, omaan rauhaansa.
Aim katseli ikkunasta ulos, Thistlegarten pienoiselle pihalle josta lähti juuri kääpiöryhmä hakemaan ruumiita. Aim onnistui jopa hieman hymyilemään kun juuri hänen kääpiöopettajansa, Fryk Terässolmu valitti ratsujen huonosta kunnosta itsepäisenä linnan pihalla. Hän käveli tuon jälkeen petiinsä, veti kolme paksua liinaa, ja sen päälle kaksi paksua peittoa päälleen. Painoi päänsä tyynyyn ja nukahti nopeasti

Seuraavana aamuna tuo ryhmä oli taas hajaantunut omien opettajiensa seuraan. Aimin olisi pitänyt harjoitella hevosen selästä taistelua, mutta sai kääpiöopettajansa innostumaan kertoessaan eilis-illan hurjasta taistelusta. He molemmat istuivat, kääpiö yhden kun Aim kahden laatikon päällä talleilla, ja Aim kertoi taistelun kulua, suurin elein ja heilautti välillä vierellään olevia,pehmustettuja sapeleita kertomuksensa mukaisesti. Kääpiö jopa välillä harppasi henkeä,ja jännittyi kun Aim kertoi siitä,kuinka lähellä hänen kuolemansa oli ollut. Ja että ilman Tyrnendistä hän olisi taatusti kuollut.
''Tuota en olisi puolituisesta uskonut!'' Kääpiö jyrähti kertomuksen jälkeen, ja pomppasi laatikolta lyhyille jaloilleen.
Aim naurahti vain,ja vastasi hetken ravisteltuaan päätään ''Parasta uskoa'' Ja nousi ylös.
Harjoittelut jatkuivat normaalisti loppupäivän, ja Aim ei ollut tyhmä. Hän oli laskenut aikaa ja pian olisi valmistumisen aika. Pian hän saisi palata sukunsa edustajana, ja ylpeänä koulutuksensa päätöksestä. Pian hän saisi näyttää upeat liikkeensä kahdella sapelillaan Faug'hille ja nauttisi,kun tuo mies katsoisi häntä pöyhistyneenä. Tuota miestä jota oli haukkunut usean vuoden kahden samankokoisen aseen käytöstä. Pian Aim tapaisi isänsä, Calsipherin ja voisi kerta voittaneensa itse ihmissusia, ja ehkä jopa voittaneensa oman pelkonsa.
Voi kuinka tietämätön Aim tuolloin oli, Hänen palattuaan asiat eivät voisi koskaan olla nuin hyvin kuin hän oli odottanut.


edit// Yhdistin tarinan eri osat samaan ketjuun, helpompi lukea. -- Dyn