Nettideittailusta

[punnort]

Useamman nettideitti-ilmoituksen jättäneenä ja käytännössä ilman vastauksia jääneenä olenkin ruvennut ihmettelemään, vastaavatko naiset ylipäätänsä miesten ilmoituksiin, vai jättävätkö miehet ilmoituksia käytännössä tyhjälle yleisölle. Onko kenelläkään kokemuksia asiasta?

Naisten ilmoituksiin voisi tietty vastailla, mutta: Niissä vain yleensä sekä itsen että sen mitä toiselta odottaa kuvailu tapahtuu yleensä sellaisilla ympäripyöreillä luonteenpiirteitä kuvaavilla adjektiiveilla, jotka ovat niin monitulkintaisia, että voivat käytännössä tarkoittaa mitä tahansa. Ja silloin kun konkreettisia vaatimuksia asetetaan, ne ovat linjalla yli 180cm pituus - urheilullisuus - tupakoimattomuus, joita en itse toteuta. Eli tämän johdosta naisten deitti-ilmoituksiin vastaaminen on jäänyt minulta vähemmälle.

Yleensähän deitti-ilmoituksissa kuvaillaan itseä ihmisenä sekä sitä, millaista ihmistä on etsimässä. Itse havaitsin, että tuota jälkimmäistä kohtaa pohtiessani pohdin lähinnä sitä, kuinka hakemani ihmisen ominaisuudet heijastuvat parisuhteen laatuun. Näin ollen päätin jättää ilmoituksen, jossa kerron nimenomaan sen, millaista parisuhdetta olen etsimässä. Lopputuloksen voi lukea täältä http://www.city.fi/deitti/122408/ . (Ja jos joku aikuinen naispuolinen lukija innostuu ilmoituksesta, siihen saa myös vastata. Hint! Hint!) Ilmoitus on ollut nyt voimassa vajaan kaksi vuorokautta, ja saldo on sama kuin aiemminkin: 0 vastausta.

[MarieMarie]

Lapseni isästä 6 vuotta sitten -hui, joko siitäkin on jo niin kauan- erottuani, harrastin aika paljonkin nettideittailua. Ja kyllä minä ainakin aktiivisesti luin miesten ilmoituksia ja otin yhteyttä jos yhtään kiinnostuin. Ilmoitukset on usein aika kliseisiä, joten yleensä se oli ihan joku pikku juttu joka kiinnitti huomion ja sai tarttumaan näppikseen. Tuota city.fi -sivustoa en tosin itse koskaan käyttänyt, vaan pääasiassa suomi24:sen deittipalstaa, jonka itse ainakin totesin aktiivisimmaksi saitiksi.

[MistwoodSage]

Suosittelen kokeilemaan OkCupidia. Se oli ainakin jokunen vuosi sitten ylivoimaisesti paras mistään koskaan tutustumistani deittisaiteista minkään relevantin osa-alueen kannalta, ja kokeilemiani saitteja on aika monta. Siellä sain aika korkeita vastausprosentteja (kymmeniä prosentteja), ja ainoat deittisivujen kautta järjestyneet tapaamisenikin ovat sitä kautta. Hakutoiminnot ovat fantastiset ja toisin kuin suurin piirtein millään sivustolla (riippumatta mitä he itse sanovat), siellä on oikeasti erittäin hyvät mahdollisuudet kertoa itsestään relevantteja asioita erilaisten testien kautta. Ajatelkaa vaalikoneiden kysymysvalikoimaa, paitsi että voi vastata vapaammin, painottaa monipuolisemmin ja laatia kysymyksiä itse. OkCupid.comissa on (oli?) kiinnostavia testipatteristoja ihan ajanvietteeksikin, käyttäjäkunta kiinnostavinta koskaan ja suomalaistenkin määrä on varteenotettavan iso. Sivuston ylläpitäjät julkaisivat tietokantojensa pohjalta kiinnostavia tutkimuksia mm. siitä miten tietyt sanavalinnat tai vaikka ikä vaikuttaa viestinsaantiin. Siellä on foorumi ja palveluita, joissa voi jutella asioista tai vaikkapa arvioituttaa profiilikuviaan käyttäjäkunnalla. Sivusto ainakin ennen oli myös ilmainen kaikkien tärkeiden toimintojen osalta.

Maksullisia sivuja suosittelen välttämään. Niissä tuntui ainakin vielä viime vuosikymmenenä olleen parhaimmillaankin vain välttävät yhteensovitusalgoritmit, surkeat itsensä kuvailumahdollisuudet, profiilien aktiivisuus tuntui matalalta, jäsenistöstä oli vaikea löytää oikeasti persoonallisia ilmoituksia ja hinnoittelussa oli jännyyksiä - esimerkiksi voi olla että henkilö johon otit yhteyttä ei voi vastata sinulle, ellet maksa ekstraa (esim. match.com, "gold membership" vs normaali, tai millä nimillä nykyään kulkevatkaan).

http://blog.okcupid.com/index.php/online-dating-advice-exactly-what-to-say-in-a-first-message/  (Ei osittain toimi suomeksi kirjoittavilla, mutta osa jutuista melko universaaleja)
http://blog.okcupid.com/index.php/my-best-face/   (Nerokasta! Ja näitä hienouksia on enemmänkin tällä sivustolla.)

[Fantasyfan]

Mielenkiintoinen aihe ja aika rohkeaa tuoda itseään näin esille. Itse en ole koskaan laittanut ilmoitusta tai vastannut sellaiseen, koska en ole hakemassa seuraa. Sosiaalisena kokeena voisi olla mielenkiintoinen, mutta tuollaisessa paikassa leikkiminen olisi julmaa. Enemmän on tullut ilmoituksia seurattua kavereiden kautta (mies ja nainen), jotka kumpikin hakivat aktiivisesti kaveria ilmoituksen kautta. Kumpaakaan ei tätä kautta onnistanut. Itse asiassa useampi tuttu on löytänyt itselleen kumppanin irkin kautta...

[punnort]

Oliko OKCupid se, missä mätsääminen perustuu kauheaan määrään monivalintakysymyksiä? Itse en oikein usko siihen, että ihminen kertoo rasteilla ruudussa mitään mielenkiintoista itsestään; olen vapaan tekstin kannattaja.

(Edellä mainittua suomi24:ää kokeilin juuri äsken, mutta luovutin, koska se ei sallinut ilmoitukseen yli 2000 merkin vapaatekstiä.)

[Moonlord]

Minullakin oli suomi24 treffeillä ilmoitus joskus 2003-4 mutta lopetin sitten kun turhaksi huomasin. Parille treffeille pääsin, muttei niistäkään mitään seurannut. Naisilla on tuolla rima niin korkealla, että ei saa olla pienintäkään vikaa tai kemioiden pitää kolahtaa heti ekoilla treffeillä. Netti-ilmoituksestahan naiset ovat heti nähneet että tuo on liian köyhä tai liian hentorakenteinen mieheksi (175 cm/63 kg) ja eipä ole juurikaan tullut sitten vastausta viesteihin.

Livenä on ollut huomattavasti enemmän menekkiä. Jos irtosuhteita harrastaisin niin noin joka kolmannella baarikäynnillä olisi saanut naisen mukaan.

Vaikka täytyy myöntää etten itsekään kiinnostunut kuin 10% suomi24 naistarjonnasta. Lopuista näki jo ilmoituksesta että nyt oli liiaksi erityyppinen ihminen tai jotain muuta mikä vei mielenkiinnon. Toki, jos mukava, samanhenkinen nainen olisi tullut vastaan niin olisi tarpeen mukaan joustettu ihanteista.

Harmi sinänsä sillä muutenhan juuri tuontyyppinen netissä lähestyminen olisi kaltaiselleni otakulle ollut se helppo tapa. Näin vähän ujompana miehenä baarissa lähestyminen ei onnistu helposti ja muutenkaan se kännääminen ei niin kiinnos6ta että jaksaisi moiseen kovin usein vaivautua. Tanssilavoilta löytyisi varmaan helpoiten sopivan ikäistä seuraa mutta kun en ole tanssinut sitten lukion liikunnantuntien jälkeen ja en oikein tahdo kestää kuunnella jotain suomihumppaa niin ei ole intoa sinnekään mennä.

[MarieMarie]

Tilastotietona voin kertoa, että itse tapasin n. 10 miestä joista kolmea tapailin pidempään. Yksi 'suhde' kaatui välimatkan takia, yksi siihen, että mies ei ollutkaan ylitse edellisestä suhteestaan ja kolmannen kanssa totesimme, että olemme parempia ystäviä kuin rakastavaisia ja tästä muodostuikin todella hyvä ja nyt jo useamman vuoden kestänyt ystävyyssuhde. 

Suomi24:lla on ilmeisesti jonkun verran muuttunut nuo systeemit sen jälkeen kun itse sitä käytin. Mutta jos vielä joskus tarvitsee alkaa etsiä seuraa (toivottavasti kuitenkaan ei...) niin vaikka nykyinen mies löytyikin 'vanhanaikaisesti' baarista niin uskoisin ainakin jollekin deittipalstalle etsiytyväni.

[MistwoodSage]

Mielenkiintoinen aihe ja aika rohkeaa tuoda itseään näin esille. Itse en ole koskaan laittanut ilmoitusta tai vastannut sellaiseen, koska en ole hakemassa seuraa. Sosiaalisena kokeena voisi olla mielenkiintoinen, mutta tuollaisessa paikassa leikkiminen olisi julmaa.

Nah, mitä ihmeellistä siinä on, jos joku etsii seurustelukumppania ja osaa käyttää nettiä? Ei kai deittisivustot ole enää minkäänlainen tabu, vaikka moni itse profiilinsa mielellään ei-julkisena pitääkin. Sen sijaan auttaminen ja toisten tukeminen tärkeissä asioissa on jo velvollisuus, vai mitä? ;)

Useimmilla sivustoilla voi etsiä myös kaveriseuraa tai muuta ei-niin-vakavaa.

Oliko OKCupid se, missä mätsääminen perustuu kauheaan määrään monivalintakysymyksiä? Itse en oikein usko siihen, että ihminen kertoo rasteilla ruudussa mitään mielenkiintoista itsestään; olen vapaan tekstin kannattaja.

(Edellä mainittua suomi24:ää kokeilin juuri äsken, mutta luovutin, koska se ei sallinut ilmoitukseen yli 2000 merkin vapaatekstiä.)

Sen kysymystarjonta on valtava ja koko ajan kasvava, niin kai myös testien osalta. Silti ei yhteenkään ole pakko vastata - sittenhän profiileja selaava hakutoiminto pelkistyy pahimmillaankin vain perusdeittisivuston hakutoiminnoksi, jollainen tuntuu lähinnä arpovan käyttäjälle tietynikäisiä ihmisiä tietyltä etäisyydeltä. Vastaamalla muutamaan kymmeneen varsin nopeaan kysymykseen alkaa saada jo aika hyvää jälkeä. Matematiikkaa suuntaa-antavien osumaprosenttien takaa: http://www.okcupid.com/help/match-percentages

Saattoipa muuten myös olla, että siellä saa kirjoittaa omia kommenttejaan kysymyksen perään, jos haluaa puhua kysymyksen sisällöstä vapaammin. Lisäksi sivustolla on (oli?) mahdollisuus pitää jonkintyyppistä blogia. En ole siihen niin tutustunut.

... Tanssilavoilta löytyisi varmaan helpoiten sopivan ikäistä seuraa mutta kun en ole tanssinut sitten lukion liikunnantuntien jälkeen ja en oikein tahdo kestää kuunnella jotain suomihumppaa niin ei ole intoa sinnekään mennä.

Olen käynyt lavoilla vuosien kilpatanssitaustan ja parin vuoden lavatanssitaustan omaavana, ja kokemukseni mukaan ei lavatanssit nykyaikana enää ole sellainen pariutumiskeskus kuin mitä tarinoissa kuulee. Tapahtuuhan sitä etenkin maalla kai jonkin verran, jos ihmisiä ei muuten näe kuin vain tansseissa... ja onhan se parempi ja tervehenkisempi paikka tavata kuin halpa yökerho. Monella muulla on varmasti lykästänyt paremmin, eihän tanssitaito ole lavatansseissakaan kaikki kaikessa.

EDIT: Imho parhaissa lavatansseissa soittorepertuaarin on oltava laaja eli yli kymmentä erilaista tanssilajia. Sitten on semilavatansseja, joissa on paljon väkeä vain kuuntelemassa esiintyjää, ja tanssiminen etenkään taitavasti jää taka-alalle. Mihinkään "perushumppaan" ei tarvitse tyytyä, enkä tyydy minäkään. ;)   Yleisön koostumus riippuu voimakkaasti paikasta, esiintyjästä, päivästä, kellonajasta ja muista niinä aikoina lähistöllä olevista tapahtumista. On erilaista tanssia opiskelijoiden kanssa alkoholittomalla tanssilavalla hyvän ja tunteikkaan esiintyjän siivillä, kuin mennä räkälään keski-ikäisten valaiden tallottavaksi levyhumpan riipiessä korvia, tai hyppiä Hurriganesin tahtiin rotsiporukan seassa tai lähteä eläkeläisten iskelmätansseihin olemaan se söpö poika/tyttö.

Sen kuin vain lavatansseja kokeilemaan. Lähde kurssille ja sitten lavalle porukalla tai kokeneemman kaverin tukemana. 

[Sarantha]

Kun tekee nettitreffi-ilmoitusta, on mahdollista käyttää useammanlaista taktiikkaa. Voi joko tehdä varsin ympäripyöreän ilmoituksen, jollaiseen todennäköisesti saa enemmän vastauksia, joista sitten voi tehdä tarkempaa seulontaa. Tai sitten voi pyrkiä suuntaamaan ilmoituksen huomattavasti pienemmälle ja osuvammalle kohderyhmälle, jolloin vastauksia todennäköisesti tulee paljon vähemmän, mutta niistä prosentuaalisesti huomattavasti suurempi osa voi olla jopa mielenkiintoisia.

Minulla on ollut nettideitti-ilmoitus joskus kaukaisessa menneisyydessä, kävin jopa treffeillä ja pidinkin vähän aikaa yhteyttä yhden pojan kanssa. Mutta sitten se vaan jäi, kumpaakaan osapuolta ei kai sitten tosissaan kiinnostanut.

Tällä hetkellä netin kautta seuran etsiminen olisi minulle käytännössä ainoa mahdollisuus. Työssä ja harrastuksissa kohtaamani ihmiset ovat noin 95 prosenttisesti heteronaisia, enkä ole niin hyvännäköinen että minua tultaisiin kaupan kassajonossa tai vastaavassa epätodennäköisessä paikassa iskemään. Oma rohkeus taas ei todellakaan riitä aloitteiden tekemiseen irl-elämässä. Baarissa mulle on tultu viimeksi juttelemaan muistaakseni vuonna 2003, ei niin että sieltä kyllä seuraa olisin koskaan etsinytkään.

Olisi kyllä ihan kiva löytää ihminen, jonka seurassa viihtyisi ja joka haluaisi joskus tehdä mun kanssa lapsen ja jonka kanssa voisi muuttaa maalle (kaksi jälkimmäistä olisi hiukkasen helpompi toteuttaa jos se ihminen olisi mies, muuten sukupuolikysymyskin on aika toisarvoinen). Mutta silti vain näköjään lykkään sitä nettideitti-ilmoituksen tekemistä kuukaudesta toiseen.

Olisi helppoa, jos vain ystävystyisi jonkun kanssa ja sitten se kaikki muu kehittyisi sillä tavalla jotenkin salamyhkäisesti puolihuomaamatta ja itsekseen. Tarkoitushakuinen heteronormatiivinen parinetsintäkulttuuri omine kirjoittamattomine sääntöineen ja sukupuolirooleineen tuntuu minusta jotenkin ahdistavalta ja vieraannuttavalta. Mutta kun ei voi päättää vain sattumalta törmätä johonkin ihanaan ihmiseen, olisi pakko heittäytyä itsekin tarkoitushakuiseksi.

Onkohan sellaista ihmistä ylipäätään olemassa, joka kaipaa tasaveroista ja toveruuteen perustuvaa suhdetta jossa asiat hoidetaan keskustellen eikä "Näin ymmärrät vastakkaista sukupuolta" -opasta lukien? (Ja joka pystyisi sopeutumaan siihen, että naisen lisäksi samassa paketissa tulee 40 kiloinen emäntäänsä suojelevasti suhtautuva kuolaava ja riehakas koira...)

[Cerasi]

Viime vuonna loppukesästä kokeilin. Useampi kaveri (ja puolituttu) oli kokeillut nettideittailua enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Asenteena "en minä tässä mitään menetä" tein minäkin sitten oman profiilini eräälle sivustolle. Asenne nro 2 oli "älä odota mitään ihmeellistä / liikaa". Jos ei odota turhia, ei tule pettymyksiä. Lisäksi jää pieni mahdollisuus myönteiselle yllätykselle.

Yllättävän paljon tuli vastauksia. Kaikkiin en todellakaan vastannut, mutta mielenkiintoisimmille kyllä. Itsekin taisin koittaa muutaman viestin lähettää, mutta näihin en taas saanut lainkaan vastauksia. Nopeasti yksi ihminen erottui kuitenkin joukosta, ja olisikohan sitä sitten parin viikon jälkeen sovittu treffit. Herra osoittautui livenä samanlaiseksi kuin viesteissäänkin.
Nyt meillä on takana puolisen vuotta seurustelua

Moonlord: Ähh, eihän se nyt sentään ihan noin mene!
Toisilla on enemmän vaatimuksia, toisilla sitten vähemmän. Eräs ystäväni on ollut hyvin tarkka ulkonäkökriteereistään. Itse en sitä aivan täysin ymmärrä, mutta mikäpä siinä, kun nettiprofiilien selailu mahdollistaa sellaisen karsinnan helposti. Ja toisaalta ihan yhtälailla sitä siellä baarissakin voi heti todeta, että kiitti ei, liian lyhyt / pitää olla enemmän lihaksia jne. Toinen ystävä puolestaan on ollut liikkeellä aivan eri tyylillä, pääpaino on luonteenpiirteissä ja samanhenkisen ihmisen löytämisessä. Se onkin jo huomattavasti hankalempaa, sillä ei sitä luonnetta tosiaankaan saa selville suoraan niistä epämääräisistä kuvailuista.

Yhtälailla miehissäkin on tyyppejä, joille ulkonäkö on rankkauskriteeri nro 1. Näistä tyypeistä olen varsinkin saanut kuulla em. ystävien kautta.

[Warghast]

mulla on ollu profiili (kuvallinen) Suomi24:ssa jo kohta 5 vuotta, yhtään ainutta vastausta en ole saanut koko tänä aikana, lukuun ottamatta näitä "hei, >your name<. minun nimi olla Oikeustuomioistuin. Minä olla hyvin kiinostunut sinun profiili. sinä ottaa verkkoliikenneyhteys minuun. minun email on: not.a.virus@much.com"

myönnetään etten ole mikään mister finland mutta en nyt uskoisi että olen mikään suohirviö mustasta laguunistakaan ja herättäisi naisissa tämän vuoksi muuta kuin sääliä (tai inhoa)

profiilissani olen yrittänyt kaikkia mitä arvelen erottavan minut siitä massasta mitä nuolla deittisivuilla on: olen yrittänyt huumoria, faktoja, herkkyyttä ja runollisuutta sekä suoraa kerrontaa. mikään ei ole auttanut, en oikeen julkea pyytää siskojanikaan sitä puolestani kirjoittamaan joten ei taida siitä "naisen näkökulmasta kirjoitettua" viestiäkään sinne saada.

Netin ulkopuolella deittailustakaan ei taida tulla mitään, olen todella ujo, sosiaalisesti rajoittunut, ja epävarma uusissa tilanteissa. jos multa saa rutistettua sanan tai kaksi uusien ihmisten ympäröimänä niin se on jo saavutus. Koska en juo, tupakoi tai käytä mitään huumausaineita (paitsi tummaa suklaata) niin baareissa ei tule pyörittyä ja muutenkin sosiaaliset kontaktit ovat todella vähissä offline (ja risingiä + irkkiä lukuunottamatta myös online).

En ole luenteeltani mikään aktiivinen naisten metsästäjä, aggressiivinen peluri tai muutenkaan päällekäyvä, vaan ehkä hieman liiankin hiljainen hissukka ja introvertti. Näin ollen taidän joutua toteamaan että löydän elämäni naisen vain jos satun olemaan viimeinen kaksilahkeinen joka vielä on tolpillaan ydinsodan jälkeen.

[Pisiform]

Minulla on ystäviä, joilla on erittäin huonoja kokemuksia nettideittailusta ja myös erittäin hyviä. Kun iski sitten sellainen yksinäisyyden ankea kalho pitkän päättyneen parisuhteen jälkeen, siitä intoutuneena päätin kokeilla alkuvuodesta ilmoituksen laittoa parille ilmaiselle palstalle.

Päätin heti alusta ottaa sellaisen rempseän "tykkään zombeista, Skyrimistä, parroista ja viskistä" asenteen. Kyseisillä palstoilla naisten suhde miehiin on jotain 1/3 luokkaan, joten en yhtään ihmetellyt kun sain useamman kymmenen viestin takaisin päin, useimmiten kolmekymppisiltä teekkareilta. Mitään ei kuitenkaan tästä kokeilusta irronnut, muutamaa tapaamista lukuunottamatta, joista toinen oli hyypiö ja toisen kanssa ei vaan sitten herännyt mitään kipinöitä.

Jotenkin tuntuu siltä, omien ja muiden kokemusten kautta, että sitä oikeasti haluaa että miehet lähestyisi, jolloin tuntisi itsensä haluttavaksi ja ei niin tyrkyksi :p

Tämän kokeilun kautta kuitenkin vähän selvisi enemmän se, millaista henkilöä kaipaisi siihen parisuhteen toiseksi osapuoleksi. Miksi se on se hemmetin karisma joka väreilee toisesta ja saa sukat vispaamaan jaloissa? Tiedän että olen aika nirso, mutta se enempikin liittyy persoonaan kuin siihen geneettiseen puoleen.

Miltä kuulostaisi risingshadowin oma deittikulmaus jossa ihmiset voisivat keskustella toisensa pyörryksiin?

[Tiuku]

Miltä kuulostaisi risingshadowin oma deittikulmaus jossa ihmiset voisivat keskustella toisensa pyörryksiin?

Joskus muinaisina aikoina täällä oli kyllä pari topicia. Risingparit ja Risingparittomat. :D Eivät nekään kyllä mitään deittichattailumestoja - sitä varten on Risingin irc-kanava, ehheheh? Totta kyllä voisi olla se, että täältä saattaisi hyvinkin löytyä samanhenkistä ja yhtä yksinäistä seuraa, mutta tietääkseni yksikään varsinainen "risingpari" ei ole syntynyt ilman uskaltautumista miitteihin ja yhteyksien tiivistämistä niiden siellä miiteissä tavattujen ihmisten kanssa, tai ehkä nyt vaihtoehtoisesti niin, että jossakin muussa yhteydessä on päädytty vaihtamaan meseosoitteita tms. (käsittääkseni nykyisin kyllä varsin harvoin Rising enää yhdistää tällä tavoin, vaikka itse olenkin tämän muinoin omakohtaisesti kokenut).

Mitä itse tähän aiheeseen tulee, niin muuan minunkin kaverini on löytänyt kyllä elämänsä rakkauden nettideittipalstalta. Ehkä lopulta hairahdun testaamaan asiaa itsekin sitten, kun lopulta asun vakituisemmin jossain ja tapaan ihmisiä vielä vähemmän kuin mm. nyt.

[Raimu]

"...sitä varten on Risingin irc-kanava..."

  ...mm, minä olen tavannut avopuolisoni 'nettideittailupalvelun kautta. Kummankin profiili toi tarpeeksi molemminpuolista kiinnostusta ja sympatiaa koettuja menneisyyden kommervenkkejä kohtaan, ja mesekeskustelut äityivät pian livetapaamiseksi.

Kokemukseni oli, että kekseliäällä tekstillä saa kiinnostuneita viestejä. Ei välttämättä valtavasti, mutta silti määrä yllätti allekirjoittaneen. (Puolisoni kyllä toteaa naisena deitti-ilmojen kirjoittamisen jonkinlaisena enduranssitestinä: "haluutsä seksiä" -juttuja ilmeisesti tulee aika paljon.

Muistan kyllä myös erään tapauksen, joka ilmeisesti kiinnostui kirjoitustavastani, mutta lopetti välittömästi kirjoittelun takaisin, kun oli vaatinut kuvaa minusta ja sen sai. Pfft, omaan arvoonsa, mutta kuitenkin.

[Nafisan]

Minulla oli vuonna 2009 Suomi24:ssä deitti-ilmoitus ja kävinkin kolmen vastanneen kanssa treffeillä. Yhdenkään kanssa ei syntynyt mitään pidempää juttua, vaikka potentiaalia oli puolin ja toisin. Avopuolisoni, jonka kanssa olemme olleet yhdessä jo kolme vuotta kävi katsomassa profiiliani ennen kuin tutustuimme, joskin opiskelualamme on sama ja sitä kautta olimme olleet parilla samalla kurssillakin. Oli siitä siis jotain hyötyä näpytellä tietoja itsestään - ei tarvinnut käydä läpi niitä yleisimpiä ensimmäisiä kysymyksiä.

Tosi moni ainakain Suomi24:ssä on vain fyysisen suhteen perässä, mutta ne tapaamani miehet olivat ihan oikeasti hakemassa myös henkisesti itselleen seuraa. Ne, joita en edes suostunut tapaamaan olikin sitten ihan oma juttunsa. Kyseltiin kuin "kunnon" neidonmetsästäjän kuuluukin: Oletko neitsyt, haluatko patukkaa? Ärsyttävin tapaus oli yksi muutaman vuoden minua vanhempi mies, joka ei uskonut, että samaan aikaan kun kirjoitin hänelle vastausviestiä olin korjaamassa henkselini lukitusmekanismia, joka oli irronnut.

[Warghast]

mahtaako olla mitään sivustoa mistä niin sanotut "nörtit" voisivat löytää itselleen "nörtittäriä?" kovasti olen yrittänyt etsiskellä netistä mutta ainoa mitä löysin oli amerikkalainen Nerd Passions, mutta sielä oli huutava pula suomalaisista nörtittäristä ja amerikkalaiset vastaavat ovat kuitenkin hitusen liian kaukana.

[Nafisan]

Nörttitytöthän alkavat nykyään tulla ulos kaapista, ylpeänä. On nörtitär-blogia ja järjestetään kursseja naiskoodaajille jne. Jos tuollaista sivustoa, jossa nörtit ja nörtittäret voisivat tavata ei Suomessa vielä ole, sellaiselle olisi selkeästi tarvetta ja jonkun tulisi luoda sellainen. Minä tunnen todella monia nörtti-tyttöjä, eli heitä on - vaikka eivät kaikkein äänekkäimpinä tulisikaan vastaan.

[Tiuku]

Kyllä potentiaalisin suomalainen nörttideittipalvelu on yhä minun nähdäkseni Rising, kaikista puutteistaan ja aloitekyvyttömistä nörteistään huolimatta (tai juuri niiden vuoksi).

Joten: Hei vaan, minäkin olen sinkku ja etsin kivaa nörttipoikaa. Nörtteilyn alalajilla ei niin väliä. (Olen ainakin oppinut, että nykyisellään nörtillä tarkoitetaan tosi montaa eri harrastajaryhmää, vai pitäisikö sanoa että harrastajayksilötyyppiä.)