Lainat ja luotot - Säästää vai kuluttaa?

[Fantasyfan]

Sain itse vasta maksettua pois opintolainani, joka oli viimeinen jäljelle jäänyt luotto. Nyt olen pitkästää aikaa täysin ilman lainoja ja luottoja, mikä on aika mukavaa. Oma periaatteeni on ollutkin, että on paljon kivempi olla ilman lainoja. Olen mielummin ilman jotain pitempään kuin, että otan lainaa sen ostamiseen.

Tätä ennen on tullut lainaa otettua vain autoon. Autoa ostaessa ärsytti se, että oli varaa ostaa vain puoleksi käteisellä. Lisäksi varmaan joskus asuntolainan ottaminen voi tulla ajankohtaiseksi. Saa nähdä...

Mutta onko teillä muilla millaisia kokemuksia veloista? Onko luottokortti tärkeä? Ahdistaako asunto-, auto- tai opintolaina? Vai onko ihan ok, että niitä velkoja on? Mitä velka merkitsee?

[Sarantha]

Minua eivät pitkäaikaiset lainat hirveästi ahdista, visalaskut ja sellaiset sitten vähän enemmän.

Minä tiedän, etten alle kahden tonnin nettotuloillani ja suht huolettomilla rahankäyttötottumuksillani saa koskaan kovin suuria summia säästettyä (kerran säästin 400 euroa kameraa varten ja se oli jonkinnäköinen ennätys), joten isompien hankintojen tekemiseen on pakko ottaa lainaa. Tällä hetkellä minulla on asuntolaina, autolaina ja opintolaina. Opintolainaa pitää maksaa vielä pari vuotta, maksan sitä tosi pienessä erässä mikä vähän ärsyttää, mutta asialle ei oikein voi mitään. Auntolainan ottamista en ole koskaan katunut näiden kolmen vuoden aikana, en osaisi enää kuvitella asuvani vuokralla, vaikka taloyhtiön mahdolliset remontit ja vastaavat välillä vähän aiheuttavatkin stressiä.

Isompien tavaroiden ostamista osamaksuilla ja muilla vastaavilla järjestelyillä olen yrittänyt välttää, mutta nyt tammikuun alussa kyllästyin kymmenen vuotta vanhaan kuvaputkitelkkariini ja ostin luottokortilla uuden, hyvin maltillisenhintaisen television. Samoin koiran ortopedisen leikkauksen (1250 euroa) jouduin viime kesänä maksamaan luotolla ja lyhentelemään sitten vähän isompia visalaskuja jouluun saakka.

Olisihan se kivaa jos ei olisi lainanlyhennyksiä, mutta sitten ei voisi myöskään koskaan hankkia mitään isompaa.

[Astorethein]

Vaikka kuukausiansioni yltää vain harvoin tonnin paremmalle puolelle, rahani ovat aina riittäneet, eikä varsinaisia tiukkoja paikkoja ole tullut oikeastaan koskaan. En ole edes pyrkinyt erityisen säästäväiseen elämäntyyliin, vaan olen tehnyt pienempiä ja suurempia hankintoja aika luottavaisin mielin. Kotikuntani matalat vuokrat mahdollistavat paljon, ja oma kämppäni on täkäläiseenkin tasoon nähden aika edullinen. Tonni kuussa on riittänyt tähän asti erittäin hyvin, enkä ole koskaan joutunut tinkimään mistään.

Velallisena elämisestä en tiedä paljon mitään, kun en koskaan joutunut isoja lainoja hakemaan. Auton hankkiminen ei ole suunnitelmissa, kuten ei myöskään omistusasunto. Osamaksut ovat minulle kuitenkin arkipäivää, taitaa olla jo pari vuotta siitä, kun en ole maksanut kuukausierää mistään. Viimeksi maksun alla oli tietokone, nyt taulutelkkari. Olen kuitenkin järkeillyt tällaiset hankinnat niin, että maksan kerrallaan vain yhdestä kohteesta, eli yksi hankinta aina alta pois ennen seuraavaa. Nettikaupoista on tullut joskus tilailtua vähän kaikenlaista ja sitten tullut huomattua, että laskuja tipahtaa luukusta kerralla useampikin.

[Echramath]

Asuntolainaahan ei tässä suhteessa voi ottaa keskusteluun mukaan sillä tavalla kuin muut luotot, se nimittäin edellyttäisi, että henkilö voi säästäessään asunnon koko hintaa asua ilmaiseksi (tai olla asumatta lainkaan?), muutoinhan vuokrakulut täytyy kuitenkin maksaa – toisin sanoen, asunto, joskus myös auto, pitää nähdä investointina, joka tuottaa asumis- tai liikkumispalvelua, joka muussa tapauksessa pitäisi ostaa muualta esimerkiksi vuokraamalla asunto tai menemällä työhön jollain muulla välineelle – mutta jos ainoa järkevä väline on taksi, autokin alkaa vaikuttaa välttämättömyyshyödykkeeltä.

[Fantasyfan]

Minulla on asuntolainan suhteen vähän kaksijakoinen olo. Toisaalta voisi olla ihana omistaa asunto johon voisi kiintyä ja muokata tarpeen tullen. Toisaalta pidän nykyisestä vuokra-asumisesta kun minun ei itse tarvitse huolehtia remonteista tai pihan kolaamisesta. Ja kun huvittaa, voin aina vaihtaa kaupunkia. Tai jos joskus vaihdan työpaikkaa, niin muuttaminen sitä lähemmäksi ei ole ole vaikeaa. Lisäksi en aio hankkia jälkikasvua, joten varallisuuden kerääminen ja sen siirtäminen seuraavalle sukupolvelle ei ole tärkeää.

[Tiuku]

Minulla nyt on ajankohtaisena lainavaihtoehtona ainoastaan opintolaina, jollaista en ole kuitenkaan ottanut. Järkeilen asian niin, että opintolainan voisin hyvillä mielin ottaa, jos voisin olettaa edes jonkinlaisella todennäköisyydellä saavani opiskelujen jälkeen oman alan töitä. Vanhaan maailmanaikaan niitä töitä oikeasti saatiinkin opintojen jälkeen, minkä takia päättäjille ei taida mennä perille se, että opintolaina tällaisenaan voi olla vähän vanhentunut osa opintorahoitusta. Tai ehkä minun pitäisi päinvastoin tulla siihen johtopäätökseen, että tällä tavoin yritetään kannustaa mm. minua valitsemaan opiskeltavaksi jotain hyödyllistä. :P Ehkä pitäisikin hakea ensi syksyksi takaisin kotopuoleen eli Kainuun ammattiopistoon siivousalaa opiskelemaan, siellä kun jopa moinen kuulostaa nykyisin olevan.

En itse asiassa osaa edes luottaa siihen, että koskaan-ikinä-kuunaan tulen saamaan vakituisen työpaikan, vaikka opiskelisin mitä. Äidin "urakehityksen" seuraaminen on jättänyt maailmankuvani sen suhteen aika raadolliseksi. Toisin sanoen asunto- ja autolaina kuulostavat vielä enemmän asioilta, jotka eivät ikinä ajankohtaistu, samaten velaksi eläminen ylipäätään.

[Echramath]

Niinpä. Itselläni on (ollut) maksimimäärä opintolainaa, enkä edes valmistunut lopulta mistään. Makselen sitä sitten pois ainakin toistaiseksi sellaiseen leppoisaan satasen kuukausivauhtiin, missä luultavasti menee ikuisuus. Toivottavasti talous romahtaa ja euron arvo sen mukana!

[Lachesis]

Minulla on ollut asuntolainaa jo monta vuotta, enkä pidä sitä pahana asiana. Tuloni nousivat vasta hiljattain niin hyviksi, että mahdollinen velattomaksi pääsy häämöttää aika lähellä (tosin en ehkä halua kuitata lainaa pois vielä, sillä otin sen sellaisessa vaiheessa, että se on kustannuksiltaan melko halpa).

Kuten jo aiemmin todettiin, asuntoa on hyvin vaikea ostaa käteisellä. Tuloni olivat jo heti opiskelujen päätyttyä säännölliset (jos pienet), joten lainan takaisinmaksun kanssa ei ole ollut ongelmia. Kohta on varmaan edessä lisää lainaa, jos löydämme mieleisemme uuden asunnon. Vuokralla en haluaisi asua, sitä kun maksaa aina toiselle, asuntoa taas itselleen. Opintolainaa olin mieluummin ottamatta, se olisi tuntunut ns. syömävelalta, ja omalla alallani (farmasia) opiskelijoiden työllisyystilanne oli ainakin tuolloin oikein hyvä. Pikavipit ja muut korkeakorkoiset hätäratkaisut pelottavat minua jo ajatuksenakin ja toivon, etten koskaan sellaisia tarvitse.

[Ranmoth]

Asuntolainaa saatan joskus ottaakin, autolainaa en. Jos ei jotain erityiskeräilyferraria tai muuta lystillistä hanki, tulee auton arvo vaan laskemaan, ja sadantonnin auton osto velaksi...

Jollain mystisellä lailla olen aina tullut toimeen aika vähällä rahalla pihistelemättä. Opintotuella elelin ihan leppoisasti, tosin siinä auttoi myös Savonlinnan vuokrataso. Nyt olen satunnaistöissä kesään asti, syksyllä olisi tarkoitus jatkaa opiskeluja, ja 1600:sta kuussa saan noin kolmanneksen säästöön ilman temppuiluja.

[Dyn]

En ole tainnut harkita opintolainaa vaihtoehtona kovin vakavissani kuin ehkä yksittäisiin suurempiin menoihin, mutta eipä silläkään erällä ihmeitä maksella. Kuukausisummana raha on niin pieni, että saman summan saa helpomminkin töissä käymällä - eikä tarvitse myöhemmin maksaa takaisin mitään. Mutta on mun tuttavapiirissä muutkin sillä lainalla makselleet lähinnä lomamatkoja itselleen. Moottoripyörän voisin ostaa. :]

Vakavasti puheen ollen, en näe velalle maksamista mitenkään ongelmana, vaikka en toistaiseksi olekaan kokenut luottokorttia ihan vielä tarpeelliseksi. Kunhan tietää, minkä hinnan velastaan loppupeleissä maksaa. Kaikella rahalla mikä tulee on kuitenkin tapana mennä, eikä mulla riitä itsekuria varsinaiseen säästämiseen. Säästötili on, mutta se toimii enimmäkseen "varastona ylimääräiselle" (sen sijaan, että tallettaisin esim. kuukausittain tietyn summan) kun käyttötilillä ei kehtaa koko omaisuuttaan pitää.

Asuntolaina tulee kun löydän asunnon, jonka haluan ostaa - toistaiseksi tämäkään ei ole ollut niin ajankohtaista, että olisin edes vakavissani harkinnut. Ehkä parin vuoden päästä maisterin papereiden jälkeen asunnonkin ostaminen tuntuu hyvältä idikseltä, se voisi oikeastaan olla aika hyvä valmistumislahja itselle. Vuokrakämpälle jos saisi tutun ja luotettavan vuokranantaja(yhtiö)n, jonka tietää huolehtivan asiat kuntoon, niin mikä jottei, mutta vuokrakämpästä olet kuitenkin aina vastuussa jollekulle toiselle. Haluan tuntea asioiden ympärilläni olevan omaa, jotta voin sanoa sitä kodiksi.

[Fantasyfan]

Jatkanpa vielä noista kulutusluotoista. Mainoksissa nuo kuukausierät ovat hirveän houkuttelevia, mutta kun sitten työn puolesta näkee niitä oikeita kustannuksia niin se lopullinen hinta hirvittää (vaikka hyviäkin diilejä voi saada, piilokustannuksia on lähes aina). Ja yhtä juttua maksaessa on helppo haluta jo seuraavaa. Ehkä vähän tyhmästikin olen kieltäytynyt ostamaan mitään sellaista mihin ei ole ollut käteisellä varaa (autoa lukuunottamatta). Tyhmästi siksi, että jotkut investoinnit valokuvauskalustoon olisivat jopa saattaneet maksaa itsensä takaisin. Mutta toisaalta, en halua maksaa 500€ tuotteesta 600€ jotta saan sen muutaman kuukauden aikaisemmin ellei kyseessä ole jotain elintärkeää.

(toisaalta minulle säästäminen on aina ollut hirveän helppoa ja voin ymmärtää jos luonne on sellainen, että ylimäääräinen raha polttelee taskuja ja velkojen maksaminen koetaan helpommaksi)

[Emvignya]

Kulutusluotot ovat minusta epäilyttäviä (johtuu jossain määrin myös siitä, että olen saanut melko läheltä seurata yhden firman vaiheita). Kulut ovat usein suuremmat kuin ajattelisi. Kuitenkin voi joskus tulla sellainen tilanne, että rahaa on pakko jostain saada. Tällöin kulutusluotto voi olla ainut vaihtoehto. Niihin liittyy kuitenkin käsittääkseni isolla osalla ihmisistä kierteen riski, enkä ainakaan peruselämistä lähtisi sellaisella ikinä rahoittamaan.

Otin asuntolainan vuonna 2007 ja päädyin opiskelemaan 2008. En ole varsinaisesti katunut asuntolainaa, joskin olen sitä mieltä näin jälkeen päin, että kannattaa opiskelijana asua ennemmin vuokralla (tuet ovat paremmat). Olen joutunut myös nostamaan pääsääntöisesti täydet opintolainat voidakseni rahoittaa asumiseni. Viihdyn kuitenkin asunnossani, joten olen valmis maksamaan lainaa pois vaikka hieman pidempää. Ja opintolaina on edullisempaa kuin asuntolaina.

Lähtökohtaisesti pyrin kuitenkin elämään ilman lainaa ja luottoa. Parempi säästää isompiin hankintoihin, jos ne ovat etukäteen tiedossa. Täytyy tosin myöntää, että kun pankkineuvoja tyrkytti minulle pankkikortti-luottokortti yhdistelmän electonin tilalle, olen jokusen kerran päätynyt maksamaan ostoksia luotolla.

[Lachesis]

Minulla visa vinkuu jokseenkin usein, sillä se on käytännössä ainoa mahdollisuus maksaa nettiostoksia (ainakin niissä paikoissa, joissa asioin (enimmäkseen Etsy ja Amazon)). Ensimmäinen kerta arvelutti ja tuntui kaltevalta pinnalta holtittomaan rahankäyttöön, mutta jos visailunsa maksaa aina heti pois eikä jätä makailemaan, haitta ei liene suuri.

[Piru Naiseksi]

Ikuinen kiistakysymys: kannattaako ottaa ja/tai pitää lainaa vai ei? Muistelen, että aikoina esieuroisina lainan korkoja voi vähentää verotuksessa nykyistä huomattavasti laveammin. Olen myös muistavinani, että omaisuusveroa laskettaessa verovelvollisen omaisuudesta vähennetään velat ja vero määrätään jäännöksen perusteella. Itselleni en noita tietoja tietääkseni tarvitse mutta joskus ajatteluttaa lähimmäisten tasapainottelu virtuaalisella omaisuus-velka -laudalla. Realistisesti ajatellen myös edullinen laina on velkaa, jonka maksamisesta pitää velallisen suoriutua sovitusti. Jos velalliselle tapahtuu jotain odottamatonta pahaa laina-aikana, niin hänen raha-asiansa saattavat seota pitkäksi aikaa, jos lainat  irtisanotaan kerralla maksettaviksi. Laina-ajat ovat usein niin pitkiä, että oman elämänkulun riittävän luotettava ennakoiminen on vaikeaa. (Kokemuksistanikin tiedän...)
Sen sijaan säästöt ovat olemassa, myös ns. pahan päivän varalle. Pienituloisuuden ja rutiköyhyyden välillä sinnittelevän ihmisen saattaa tietysti olla kannattamatonta säästää, jos kaikki pihdaten kokoon kaavitut rahat valuvat kunnan ja valtion kassaan mainittujen säästöjen nakertaessa tulo- ja varallisuussidonnaisia sosiaalietuuksia. Mutta säästeliäästi elänyt voi myös välttyä avustusten hakemiselta, jos prosessi tuntuu hänestä inhottavalta. Oma pankkitili - tai Sidoste-pankki - antaa lainaa kyselemättä.

[Emvignya]

Sekä asuntolainan (ainakin ensiasunnonlainan) että opintolainan korot ovat vähennettävissä verotuksesta. Oma veroprosenttini on tästä syystä painunut todella alas ja melkein kaikki raha, jonka työstä saan, tulee suoraan käteen. Eli jotain helpotuksia valtio suo edelleen. Lisäksi ensiasunnon ostaja (18-40 vuotias) ei joudu maksamaan asunnostaan varainsiirtoveroa.

Toisaalta myös eläkesäästämisen voi toistaiseksi vähentää verotuksesta. Näihin vähennyksiin on käsittääkseni tulossa jotain muutoksia (tai on juuri tullut?).

[Dyn]

Mun muutamilla kavereilla on ihan positiivisia kokemuksia asuntosäästämisestä, eli pankki tulee (nuorta) asunnonostajaa vastaan lainan ehtojen kanssa, kun sovittu osa asunnon hinnasta on säästetty. Joutuu siinä ehkä kitkuttelemaan vuoden pari pidempään opiskelija-asunnossa, mutta toisaalta omaan kotiin pääsee helpommin, kun ei välttämättä tarvita suuria takauksia.

[Neanna]

Minä taistelin pitkään sitä vastaan, etten ota opintolainaa, mutta syksyllä tuli tilanne, että oli hieman pakko. Meidän perhe joutui autokolariin, jossa minun ja Askoldin tietokoneet menivät rikki ja tietenkin auto lunastuskuntoon. Autoa saimme lainaan Askoldin isältä, mutta tietokoneet oli hankittava. Tiesimme saavamme korvaukset meihin törmänneen henkilön vakuutuksesta, mutta vakuutusyhtiöt ovat aina hitaita, eikä täyttä hintaa ollut odotettavissa. Niinpä nostin yhden erän (1200 €) opintolainaa, sillä se on kuitenkin lainaksi edullinen. En kuitenkaan ole tyytyväinen siihen, että niin piti tehdä.

Asuntolaina on sitten asia erikseen. Me varmaan etsisimme nytkin omistusasuntoa, jos tulot olisivat korkeammat tai säästöjä olisi. Valitettavasti opiskelija/äitiyslomalaisen ja työttömän tuloilla ei asuntolainaa todennäköisesti irtoaisi. Kyllähän lainan korotkin on tavallaan hukkaan menevää rahaa, mutta pitkään jatkuva vuokran maksu tuntuu myös turhauttavalta, koska se raha ei koskaan palaa itselle. Kun me molemmat olemme kuitenkin maaseudulla kasvaneet, on omistusasumisen ajatus jotenkin juuttunut takaraivoon.

[Dyn]

Tulinpa tässä hankkineeksi luottokortin (hyvin perus Cedit/Debit Visan omalta pankilta), vaikka vielä näköjään helmikuussa arvelin, etten tarvitsisi. Tuli alkukesästä parilla ulkomaanreissulla fiilis, ettei siihen Electronin toimimiseen kuitenkaan pysty luottamaan, ja harvoin se kelpaa hotellivarauksiinkaan tai suoraan maksamiseen netissä. Samalla poistui stressi, että kuun lopussa pitäisi kituuttaa pienillä summilla, kun sitä rahaa kuitenkin on palkan muodossa tulossa muutaman päivän sisään. Eikä se kortti maksa mitään, jos sitä ei käytä. Ihan hyvä olla varalta. :p

[EndlessMoment]

On mielenkiintoista kuinka mielipiteet jakautuvat kun on kyse lainoista ja veloista, toiset ovat puolesta, toiset vastaan. Itse en haluaisi elää ainakaan suurissa veloissa, tulisi sellainen olo, että pankki päättää rahankäytöstä (ainakin teoriassa). Tietysti ymmärrän, että joskus ja joihinkin tarkoituksiin lainan otto on hyvä, jopa välttämätön ratkaisu. Esimerkiksi vanhempani rakennuttivat omakotitalon ja saivat sen maksettua kokonaan vasta kymmenen vuoden päästä, eikä elämä ollut missään vaiheessa kituuttamista, vaikka ensimmäinen pitkä ulkomaan reissu tehtiin vasta kun laina oli jo melkein maksettu.

Itselläni on siis toivottavasti melko realistinen käsitys rahasta ja lainaamisesta, se on nykyään varmaan aika yleistä kun jokainen kuulee jo lapsena asunto-, auto- ja opintolainoista ja lainaamisen riskeistä.... Ja lainojen lyhennyksestä ynnä muusta. Luulisin siis että (tällaista tilannetta ei tule ainakaan vähään aikaan) koittaisin välttää suurien (ja pienienkin) lainojen ottamista ilman pakottavaa tarvetta. Vaikka helppohan se nyt on sanoa kun ei ole vielä tuollaista tilannetta tulossa...

[Fantasyfan]

Täytyy sanoa, että kymmenen vuotta on kyllä hyvin lyhyt aika omakotitalosta. Varsinkin täällä Helsingissä lainat vedetään siihen maksimi 30-vuoteen ja siinä ajassa korkoineen ja muine kuluineen sitä käytännössä voi joutua maksamaan lainan tuplana takaisin pankille.

Minäkin olin pikkuhiljaa alkanut miettiä, että olisiko oma asunto ja asuntolaina ajankohtainen, mutta nykyinen asumismuotoni on edullinen ja pidän todella paljon nykyisestä asunnostani, että en halua vielä muuttaa pois täältä. Onpahan aikaa säästää käsirahaa...