Haittaako spoilautuminen teitä?

[Elenna]

Spoilautuminen haittaa, sillä se vie kirjasta yllätyksellisyyden, joka on yksi niistä tekijöistä, jotka pitävät jännitystä ja lukuintoa yllä. Mutta esimerkiksi jos katsoo jonkin elokuvan ennen kuin lukee alkuperäisen kirjan, spoilautumiselta ei todellakaan voi välttyä - ja vaikka kyseessä on periaatteessa koko juonen spoilautuminen, se ei mielestäni ole niin kamalaa. Kirjan maailma, tunnelma ja monet tapahtumat ovat yleensä niin poikkeavat elokuvasta, että vaikka loppuratkaisun ja juonen pääkohdat tietääkin, niin kirjassa on kuitenkin niin paljon uutta koettavaa, ettei spoilautuminen haittaa.

Kidutin kuitenkin itseäni lukemalla Nälkäpeli-elokuvasta täällä Risingissa. Spoilauduin kirjasta liiaksi, kun luin mitä kaikkea elokuvassa oli erilaista tai samanlaista kuin kirjassa (olin nähnyt elokuvan, joten halusin tutustua muidenkin kokemuksiin). Ei siis kannata lukea elokuvakeskusteluja, jos ei tahdo spoilautua alkuperäiskirjasta. Lisäspoilautuminen vei lisää kirjan maailmasta ja lukukokemuksesta, kun paitsi juonen, myös osan tunnelmasta/sisällöstä tiesi etukäteen.

[Q_Black]

Itse olen utelias sielu ja jos minulla on mahdollisuus saada jotain tietää, niin sen myös tulen tietämään  Yllätyksellisyys on ihan jees, mutta ei mua haittaa jos napsahtaa vahingossa infoa nenän eteen.

[Vierran]

Riippuu tilanteesta ja sarjasta. Joskus haen aktiivisesti tietoja siitä mitä tulee tapahtumaan esim. TV-sarjoissa ja skippaan kirjan loppuun tietääkseni miten se päättyy, mutta toisinaan olen sitä mieltä että joku tietty teos on vain parempi jos en tiedä mitä on tulossa. Jälkimmäisessä tapauksessa vältän spoilereita kuin ruttoa.

Mitä tahansa internet-sivustoa seuratessa spoilaantumisen mahdollisuus on melko suuri. Kaikki suosituimmat kirjat/leffat/tv-sarjat tulevat nenän eteen kuvallisin tai kirjallisin esimerkein alta aikayksinkön ja jos niin haluaa, spoilereiden välttäminen voi olla aika lailla työn takana...

[Toveri]

Elokuvissa spoilautuminen ei suuremmin haittaa. Kyllä parin tunnin leffan jaksaa katsoa, vaikka loppuratkaisu olisi tiedossa.

Mutta kirjan spoilautuminen tekee lähes lukukelvottomaksi. Kymmenen sivun jälkeen kirjan lukenut kaveri ilmoittaa: "SIIS VÄHÄN TOI KIRJA ON ANKEE KU SIIN LOPUS SE PÄÄHENKILÖ VAAN KUOLEE KUN SEN KAVERI ONKIN SEN PÄÄPAHIKSEN KÄTYRI" Kun tietää tarinan konnan ja loppuratkaisun lukukokemus on parhaimmillaankin puuduttava.

[Emelie]

Yleensä spoilautuminen ei haittaa minua. Monta kertaa kirjaa lukiessa selailen kirjaa eteenpäin ja lueskelen sieltä sun täältä. Joskus saatan osua johonkin todella hyvään kohtaukseen, mutta useimmiten kuitenkin päädyn lueskelemaan sellaisia kohtia, joissa mainitaan jokin mielenkiintoinen tapahtuma, joka tapahtui minun varsinaisen lukukohtani ja kyseisen kohdan välissä. Ja tämä jos mikä kasvattaa lukuintoani.

En tietenkään haluaisi spoilaantua mistään niin pahasti, että tietäisin esim. koko kirjan juonen. Mutta jos itse olen tietoa hakenut ja tyhmyyksissäni löytämäni tiedot lukenut, niin voin vain syyttää itseäni. 

Periaatteessa välttelen spoilereita aktiivisesti. En ole koskaan tarkistanut kirjan loppua etukäteen, ja arvosteluja lukiessani silmäilen tekstiä varovasti ja hyppään yli kaikki juonikuvaukset. Pysyttelen poissa spoilaavasta nettikeskustelusta, kun en ole vielä lukenut kirjaa. Jos olisin tiennyt vaikka Martinin A Dance with Dragonsin tapahtumat, olisi se varmasti pilannut lukuelämykseni. Tulen ja jään laulun yksi parhaista asioista on se, että lukija ei voi arvata, mihin suuntaan tarina menee. Jos kirja kiinnostaa todella paljon (kuten Dance), en lue ollenkaan arvosteluja ennakkoon, korkeintaan katson parin lauseen yhteenvedon lopusta.

Joskus tosi harvoin vältän spoilereita kaikin keinoin. Dance on hyvä esimerkki tästä. Heti sen ilmestymisen jälkeen vältin kaikkia keskustelupalstoja ym, jotta en tietäisi yhtään mitään tapahtumista. Ja jos kirja-arvostelu tuli vastaan, kurkin sitä sivusilmällä varovasti lukien lauseen sieltä täältä. Martin tekee yleensä aika mielenkiintoisia ja ennalta arvaamattomia ratkaisuja, joten halusin säilyttää kirjan yllätyksellisyyden loppuun asti. Ja se oli kyllä sen arvoista.

[EndlessMoment]

Hmm... Kyllä ja ei. Eli siis, en koskaan haluaisi tietää koko kirjan juonta jo sitä aloittaessani mutta silti luen aina välillä spoileri-viestejä... Mutta esim aamunkoita lukiessa tiesin alusta asti että

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Bella ja Edward saavat lapsen

 eikä se sinänsä minua haitannut, koska se ei kuitenkaan ole "kirjan päätapahtuma" vaikka johtaakin siihen lopulta, tai no ymmärrätte varmaan. Osan spoilereista bongaan täältä risingista, tiedetään että spoileri-viestit on punaisella varoituksella merkattu, ja täällä klikkauksen takana, mutta juuri sehän niitä houkuttelee lukemaan .

Itse en siis kuitenkaan selaa kirjaa eteenpäin lukiessani, mutta myönnän että joskus olen iloinen siitä, että tiedän tapahtumista jo etukäteen. Ja välillä, varsinkin uutuuskirjojen kohdalla en lue edes arvostelua, ettei mitään olennaista paljastuisi. En esim. koskaan haluaisi tietää mitä varaamassani/ostamassani kirjassa tapahtuu lopussa, se veisi innon koko lukemiselta.

 Takakansitekstit luen kuitenkin aina en voisi edes ajatella että ottaisin vaan summassa jonkun kirjan ja aloittaisin lukemisen. Useasti luen takakansitekstin netistä, ja sitten vain otan kirjan kirjastosta sen kummempia miettimättä.

[Jussi]

Risingin tietokannassa on suurimmasta osasta kirjoja nimenomaan takakansiteksti, joten sieltähän niitä tulee (ainakin mun) myös luettua.

Totta, mutta minulla oli tapana katsoa takakansiteksti ensimmäisenä jo paljon ennen Risingille saapumista.

Voisin tarkentaa viestiäni sen verran, että en tarkista sarjassa eteenpäin esittelytekstejä. Minulla on luettuna Stephen Deasin lohikäärmesarjasta kaksi ensimmäistä kirjaa. Katsoin takakannen kolmannesta osasta, mutta juuri ilmestyneen The Black Mausoleumin juonikuvauksesta olen pysynyt kaukana, sillä se varmasti spoilaisi kolmannen tapahtumia. Sitten kun olen lukenut kolmosen, vilkaisen TBC:n esittelyä.