20.Joulukuu 2014, 15:35 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Takakansitekstit  (Luettu 1447 kertaa)
Hiistu
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2748
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere/Vihti
« : 01.Elokuu 2012, 23:25 »

Aihe, jota on varmasti sivuttu monessa muussa keskustelussa (viimeisimpänä hiukka tässä), mutta ansaitsee ehdottomasti aivan omansakin:

Kirjojen takakansitekstit.

Luen aina kirjan takakannen ensin ja vasta sen perusteella lopullisesti päätän, alanko lukea kyseistä kirjaa vaiko en. Joskus olen kuullut kirjasta ennakkoon jo jotain muuta kautta ja jonkinlaisen mielikuvan siitä muodostanut (ja ilmeisesti kiinnostunut, koska takakantta ylipäänsä olen lukemassa), jolloin takakannen tekstillä ei ole niin suurta merkitystä, kunhan siinä ei mitään kovasti häiritsevää mainita.

Joitain takansifraaseja kohtaan miulla on sen verran suuria ennakkoluuloja, että voivat saada minut jättämään kirjan lukematta, koska todennäköisesti tarina ei vastaisi omia lukumieltymyksiäni. Esim. "X on aina luullut olevansa aivan tavallinen tyttö/poika ..."  

Muutaman kerran on tosissaan kaduttanut, että olen mennyt lukemaan takakannen. Harva asia (mitä lukuharrastukseen tulee) ärsyttää minua yhtä paljon kuin kirjan juonta spoilaavat takakannet. Kiinnostavalta kuulostava takakansi saa minut ehkä tarttumaan kirjaan, mutta oletan kuitenkin aina, että itse kirjan sisällöllä on vielä esittää miulle joitain uusia yllätyksiä ja elämyksiä - sokeria pohjalla, ässä hihassa ja sillai. Jos käy ilmi, että kaikki oleellisimmalta tuntuva onkin heitetty peliin jo takakannessa, tunnen oloni  petetyksi...  Huh  Pahin tämänsorttinen pettymyksenaiheeni viime aikoina on ollut Morgensternin Yösirkus. Toisaalta esim. Kellopeliappelsiinin takakansihan paljastaa hyvinkin pitkälle tarinan tapahtumakulun, mutta se ei ole koskaan häirinnyt minua... kenties huomio kiinnittyi lukiessa varsinaisen juonen ohella niin paljon kaikkiin muihin seikkoihin (kuten kieleen), joista sain lukunautintoni.  

Uskon olevani jo immuuni tavallisimmille takansissa vilistäville mainoskikoille: "kotimaassaan suursuosion saavuttanut myyntimenestys", "käännetty lukuisille kielille", "elokuvaoikeudet myyty"... Mutta mistäs sitä koskaan tietää. Oma lukunsa ovat surkuhupaisan kunnianhimoiset vertaukset tunnettuihin teoksiin, tyyliin: "uusi Harry Potter", "lumoaa kaikki Tolkienin kirjojen ystävät"... jne.

Millaisista takakansiteksteistä sitten pidän... Jaa-a. Kerron, kun keksin. Näyttää kieltä  

Vielä joitain kysymyksiä, joihin voi tarttua:
Luetteko kirjojen takakansitekstit ennen kirjan lukemista? Millainen takakansiteksti saisi teidät lukemaan kirjan? Entä jättämään lukematta? Mikä oikeastaan onkaan takakannen tehtävä?
tallennettu

Tavallaan.
Logikärmes
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 855
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #1 : 02.Elokuu 2012, 01:20 »

Itse puhuin takakansiteksteistä tuossa mainitsemassasi keskustelussa "kirjojen trailereina", ja se on aika pitkälti oma näkemykseni siitä, mikä takakansitekstin funktio kirjallisuudessa on. Spoilaus on minustakin ärsyttävää, mutta valitettavasti se on joskus myös välttämätöntä. Monet jonkinlaisen mysteerin ympärille rakentuvat elokuvat/kirjat menettävät osan viehätyksestään, kun katsoja/lukija on alusta asti tietoinen niiden genrestä ja tätä kautta siitä, minkä sortin loppuratkaisuun kaikki todennäköisesti lopulta johtaa.

Sama koskee tajunnantasojen tai todellisuuden ja kuvitelman välisen rajan kanssa leikitteleviä teoksia, jotka huipentuvat monesti jonkinlaiseen henkilön/paikan/tapahtuman paljastumiseen harhaksi (hyvänä esimerkkinä Shutter Island). Näitäkin teoksia pitäisi kuitenkin yrittää myydä oikeille henkilöille, joten ei sitä mysteeriä yksinkertaisesti voi jättää mainitsematta.

Itse en lue takakansitekstejä oikeastaan koskaan, koska en tee romaanien suhteen heräteostoksia; otan etukäteen selville niiden teosten nimet, jotka haluan lukea, joten ensivaikutelmani kirjasta tulee muuta kautta. Olen kuitenkin miettinyt, minkälaisen takakansitekstin haluaisin omaan (mahdollisesti vielä jonakin päivänä julkaistavaan) kirjaani, ja vastaus on kaikessa yksinkertaisuudessaan: sellaisen, joka kuvaa sen sisältöä mahdollisimman hyvin.

Kirjan nimi kertoo sen sisällöstä harvoin yhtikäs mitään ("Ennen päivänlaskua ei voi", mistä ihmeestä tämä kirja mahtaa kertoa?), ja tästä syystä takakansitekstin pitäisi luoda potentiaaliselle lukijalle mahdollisimman kattava kuva siitä, millainen se oikeastaan on. Se, että kirja on dekkari, voi kertoa jo paljon, mutta tieto siitä, että kyseessä onkin dekkari yliluonnollisilla tai surrealistisilla mausteilla, kertoo jo paljon enemmän. Kirja vaatii aina melko lailla pitkäaikaisempaa sitoutumista kuin esimerkiksi elokuva, joten moni lukija haluaa varmaan ennen ostopäätöstä varmistua siitä, että kirja on tyylilajiltaan juuri sitä, mitä hän on etsinyt.

Myyntilauseet eivät varmaan kovin monien ostopäätöksiin sen suuremmin vaikuta. Palkinnot kyllä, jos ne ovat statukseltaan tarpeeksi suuria, mutta niiden tehoa vähentää se, että melkein jokaikisen kirjan takakansitekstissä esiintyy sana "palkinto" muodossa tai toisessa. Jos itse teos ei ole palkittu, niin sitten vähintään kirjailija on.

Niin ja mitä luotaantyöntäviin takakansiteksteihin tulee... pahin olisi varmaan sellainen yli-innokas "Seikkailu x:n ihmeellisessä maailmassa voi alkaa!" joita etenkin shōnen-mangapokkarien takakansissa usein näkee. Pyörittää silmiään
tallennettu

"The dog is a peasant and the cat is a gentleman."
- H. P. Lovecraft, Cats And Dogs
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #2 : 02.Elokuu 2012, 02:13 »

Onko paljon takakansia, jotka kirjailija itse tekee? Jopa sellaisia, jotka ovat osa teosta?

Elokuvapuolellahan esimerkiksi Monty Python and the Holy Grailin ja Monsters, Incin trailerit ovat ihan erillisiä pikku pätkiä elokuvien hengessä.
« Viimeksi muokattu: 02.Elokuu 2012, 02:30 kirjoittanut Echramath » tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Emelie
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 171
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #3 : 02.Elokuu 2012, 08:27 »

Parhaimmillaan takakansiteksti antaa pienen pohjustuksen sille, mitä odottaa kirjalta sekä sen juonelta. Sellainen, jossa kerrotaan juuri sen verran, että mielenkiinto herää, mutta paljastamatta liikaa, jotta lukijalle jää jotain löydettävää. Arvostan myös lyhyttä esittelyä siitä, minkä tyyppinen kirja on kyseessä (fantasiaa, scifiä, dekkari ym.).

Pahimmissa (ja ärsyttävämmissä) tapauksissa takakannen teksti spoilaa yli puolet juonesta tai sitten tekstiä ei ole lainkaan. Jälkimmäinen tulee vastaan välillä, kun lukee höttö-kirjallisuutta. Pitkän kirjasarjan osan X takakannen teksti koostuu ylistävistä arvosteluista lähinnä kirjailijasta, ei itse kirjasta. Kyllä sitä enemmin lukisi pari sanaa kirjan tapahtumista kuin kirjan tekijän parhaudesta. Ilmeisesti se, kuka takakansitekstit näihin tekee, ei ole jaksanut kirjaa lukea. Ja mitäköhän se sitten kertoo kyseisestä kirjasta....

Välillä tulee vastaan myös niitä tapauksia, aika harvoin tosin, että takakannessa kerrotut kirjan tapahtumat eivät tapahdukaan. Tämä ei minua sinänsä häiritse, tätä tulee vastaan höttö-kirjallisuudessa, mutta kulmien kohottelua se aiheuttaa.

Harvoin ostan kirjoja, ellen tiedä tasan tarkkaan mitä kirjassa on. Eli ostan usein jo lukemiani kirjoja, jotka ovat olleet mielestäni niin hyviä, että ne kannattaa ostaa. Silloin harvoin kun ostan itselleni tuntemattomia kirjoja, takakansitekstillä on suuri merkitys. Mitä alhaisempi hinta, sitä helpommin kirjan ostan. Jos kalliilla kirjalla on mielenkiinnon herättävä takakansiteksti, on sen ostaminen helpompaa. Vastaavasti heikko teksti saa minut jättämään kirjan kauppaan. Tämä on sääli, sillä itse kirja voi olla todella hyvä. Yleensä lainaan kirjastosta itselleni luettavaa, ja siellä kynnys valita kirja takakannen perusteella on pienempi.

Lainaus käyttäjältä: Echramath
Onko paljon takakansia, jotka kirjailija itse tekee? Jopa sellaisia, jotka ovat osa teosta?

Tämä kiinnostaa myös minua. Olisi mielenkiintoista nähdä sellainen kirja, jonka kannet ovat osa kokonaisuutta. Etukannen kuva kertoisi jotain tarinasta tai hahmoista, joka ei tule esille muualla kirjassa, ja takakannen teksti pohjustaisi tarinan alkua ja antaisi viitteitä tulevista tapahtumista. Onko tällainen edes mahdollista? Takakannessa ei yleensä ole mainittavan suurta tilaa tekstille eikä pitkät sepustukset taida olla edes suotavia.
tallennettu
Narri
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 810
Sukupuoli: mies
« Vastaus #4 : 02.Elokuu 2012, 09:16 »

Kirjan nimi kertoo sen sisällöstä harvoin yhtikäs mitään ("Ennen päivänlaskua ei voi", mistä ihmeestä tämä kirja mahtaa kertoa?),...

Eikös tuo juuri kerro?!? Päiväsäde ja menninkäinen. Vai olitko ironinen?

Muistaakseni Kari Hotakainen kirjoitteli pitkään WSOY:llä takakansitekstejä; olivatkohan parempia kuin itse sisältö.

Itse vietän joskus pitkät ajat Akateemisella takakansitekstejä lueskellen. Sehän on mitä miellyttävin tapa kuluttaa aikaa ja tutustua kirjalliseen "kenttään".

EDIT; Takatekstitaiteesta ja kansista yleensäkin (ja kas, täällä on Hotakainenkin):
http://ylioppilaslehti.fi/1999/01/kannet-myyvat-kirjan/
tallennettu
Nafisan
Kriitikko
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Oulu
« Vastaus #5 : 02.Elokuu 2012, 09:28 »

Luen yleensä kirjoja, joista jo tiedän jonkin verran etukäteen (riisi, blogit), mutta luen takakannen aina ennen kuin aloitan kirjan lukemisen. Jos vastaan kuitenkin tulee outo kirja, josta en tiedä mitään, luen takakannen jo kirjakaupassa/kirjastossa/kirpparilla. Usein en ajattele takakantta uudelleen, ennen kuin kirja loppuu, jolloin luen sen uudelleen ja pohdin kuinka hyvin se sopii kirjan sisällön kanssa.

Spoilaavat kannet ovat varsin ikäviä. Esim. tännekin arviomani Ally Condien kirjan Rajalla takakansi kertoo lähes kaiken oleellisen kirjasta, mitää ei jää mielikuvituksen varaan vaan kaikki kortit ovat paljastettuja. En osaa sanoa, onko takakansi vain suoraan suomennettu englanninkielisestä vai onko siihen kirjoitettu uusi teksti. Kirjaa lukiessaan kuitenkin tiesi koko ajan mitä kaikkea sen pitäisi kertoa.

Parhaat takakannet kertovat kirjoista juuri sopivasti. Ne jättävät haluamaan lisää, mutta eivät paljasta paljoakaan. Toisinaan sarjoihin kuuluvien teosten takakansiin nostetaan kirjassa esiintyviä uusia hahmoja, vaikka heidän pitäisi paljastua vasta tekstissä, se on hyvin ilkeää minunkaltaiseni lukijan näkökulmasta.

Kirjan kansikuva vaikuttaa muuten todella paljon kirjan valintaan. Olen poiminut gath Nixin Sabrielin ja Stephenie Meyerin Houkutuksen hyllystä vain kansikuvan perusteella, tietämättä niistä mitään ja lainannut ne kirjastosta ennen kuin edes luin takakantta. Houkutuksenkin luin jo heti sen ilmestyttyä, ennen kuin se ehti nousta kaikkien huulille.
tallennettu

"Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina." - Kahlil Gibran
Tiuku
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2848
Asuinpaikka: Kuunsillan kartano, T**ku
« Vastaus #6 : 02.Elokuu 2012, 09:59 »

Taisin tuolla toisessa topicissa väittää, etten juurikaan lue takakansitekstejä. Tarkemmin ajatellen se taisi kuitenkin päteä nuorempaan minääni, joka luki paljon enemmän. Ei vaatinut takakansitekstien lukemista (eikäpä siitä olisi ollut paljon hyötyäkään), jotta osasi poimia hyllystä Dragonlancet ja Ajan pyörät ja Tarut kolmesta miekasta. Mielenkiintoiset nuortenkirjauutuudetkin erotti jo nimestä ja kansikuvasta, minua kiinnostaneen fantasian ylipäätäänkin oikeastaan aina, ja joko en muistanut takakansitekstejä olevankaan tai sitten suorastaan välttelin niitä.

Nykyään on mainitut "klassikot" luettu ja uuden kirjan kiinnostavuutta pitää vähän tarkemmin tutkia, koska jos kerran ylipäätäänkin luen paljon entistä vähemmän niin pitäähän sitä varmistaa, etten mitään epäkiinnostavaa tule aloittaneeksi. (Tosin esimerkiksi lukemistaan odottavista Noitureista en muista takakansitekstejä lukeneeni, koska ne kuuluvat jo ihan Risingin perusteella luokkaan "tämän luen kumminkin".) Tuttujenkin sarjojen uusien osien takakansitekstejä huomaan joskus lukevani, jotta saan itseeni tiettyä aloitusfiilistä. On kuitenkin huomattavasti parempi että kyseinen fiilis syntyy siitä, että takakansiteksti antaa vain yleisellä tasolla odotusintoa; olen huomannut aika ikäväksi sen, että takakansitekstistä löytyy jo suoriltaan tapahtumia, joita sitten odotan tapahtuvaksi.

Takakansiteksteissä on tosin se hyvä puoli, että kokonaiskuvaa on niiden perusteella usein hyvin vaikea hahmottaa ennen kirjan aloittamista. Yleensä minulla ei takakansitekstin perusteella jää minkäänlaista kuvaa siitä, kuinka keskeisiä asioita se nyt oikeastaan kertoo, enkä siksi muistakaan takakansitekstistä sittemmin mitään; onko tällainen nyt sitten se "hyvä" takakansiteksti? Monesti harmittavaa spoilausta tapahtumista ja asetelmista tapahtuu paljon enemmän, jos takakansiteksti tulee luettua vaikkapa ensimmäisen viidenkymmenen sivun jälkeen (ensimmäistä kertaa tai uudestaan). Oletteko huomanneet samaa ilmiötä?
tallennettu
Logikärmes
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 855
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #7 : 02.Elokuu 2012, 10:27 »

Kirjan nimi kertoo sen sisällöstä harvoin yhtikäs mitään ("Ennen päivänlaskua ei voi", mistä ihmeestä tämä kirja mahtaa kertoa?),...

Eikös tuo juuri kerro?!? Päiväsäde ja menninkäinen. Vai olitko ironinen?

Juu, en ollut, etsin vain nopeasti kirjahyllystä parhaiten esimerkiksi sopivan kirjan nimen. Valinta ei ehkä ollut onnistunein, mutta toisaalta viittaus meni minulta ohi, joten nimi ei tosiaan kertonut minulle teoksesta yhtään mitään.

Oli miten oli, varsinainen pointtini oli se, että kirjan nimi (kuten myös kansikuva) laaditaan aika usein jollakin tavalla symboliseksi, tai siihen sisältyy muuten joitakin syvempiä merkityksiä, jotka aukenevat vasta, kun kirjan on lukenut. Tämä se vasta huono esimerkki onkin, mutta esimerkiksi Perillinen-sarjan toisen osan Esikoinen nimihahmo paljastuu vasta aivan lopussa. Fantasiassa romaanien nimet ovat yleensä jokseenkin suoraviivaisia (sellaiset teokset kuin Valtaistuinpeli, Revolverimies tai Maameren velho ovat aika yksiselitteisiä verrattuna esimerkiksi Kellopeliappelsiiniin).

Toisaalta taas kirjan nimessä voi myös aivan hyvin esiintyä sana "keiju" tai "lohikäärme" ilman, että se tekee siitä automaattisesti fantasiaa. Koskaan ei voi tietää, kuinka kiinteä yhteys teoksen nimellä sisältöönsä loppujen lopuksi on.
tallennettu

"The dog is a peasant and the cat is a gentleman."
- H. P. Lovecraft, Cats And Dogs
Tapsa
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 1019
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #8 : 02.Elokuu 2012, 12:19 »

Aiemmin sitä tuli luettua aina malttamattomana ensin takakansiteksti, mutta nykyään en jaksa. Ne ovat yleensä aika heikkoja ja spoilaavat. Pahinta on pitkät kirjasarjat, joissa pitää varta vasten varoa ettei satu vilkaisemaankaan myöhempien osien takakansia, kun itse menee vasta ensimmäisessä tai toisessa osassa. Tulen ja jään laulusta taisin tällä tavoin spoilata itseltäni, että ainakin yksi tuttu henkilö on vielä hengissä neljännessä kirjassa...

(Tosin esimerkiksi lukemistaan odottavista Noitureista en muista takakansitekstejä lukeneeni, koska ne kuuluvat jo ihan Risingin perusteella luokkaan "tämän luen kumminkin".)

Niinpä. Minä en enää etsi luettavaa suoraan kirjastoista ja kirjakaupoista vaan täältä Risingilta, muualta netistä ja kaverien suositusten kautta. Niinpä takakansitekstit ovat minulle turhia: olen jo kiinnostunut kirjasta jotain muuta kautta.

Lainaus käyttäjältä: Echramath
Onko paljon takakansia, jotka kirjailija itse tekee? Jopa sellaisia, jotka ovat osa teosta?

Tämä kiinnostaa myös minua. Olisi mielenkiintoista nähdä sellainen kirja, jonka kannet ovat osa kokonaisuutta. Etukannen kuva kertoisi jotain tarinasta tai hahmoista, joka ei tule esille muualla kirjassa, ja takakannen teksti pohjustaisi tarinan alkua ja antaisi viitteitä tulevista tapahtumista. Onko tällainen edes mahdollista? Takakannessa ei yleensä ole mainittavan suurta tilaa tekstille eikä pitkät sepustukset taida olla edes suotavia.

Muistaakseni Where the Wild Things Are (Hassut, hurjat hirviöt) jätti takakansitekstin pois ja omisti molemmat kannet kirjan tunnelmaa välittävälle kuvitukselle. Tämä taitaa olla yleistäkin lastenkirjallisuudessa.
tallennettu

Peuranpuolikas
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 224
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #9 : 02.Elokuu 2012, 12:50 »

Olen hieman puristi takakansien kanssa: en lue niitä enkä yleisesti ottaen pidäkään niistä. Jos takakansi paljastaa yhtään mitään kirjan ensimmäisen neljänneksen jälkeisistä tapahtumista, se on huono, sopimaton. Mielestäni takakansi saa - ja pitää - paljastaa tapahtumista ja käänteistä vain ensimmäisen kymmenen tai kahdenkymmenen sivun edestä. Joku koukku, joka tarttuu lukijaan, pitäisi muutenkin löytyä tuosta sivumäärästä.

Tämä topic tuli mieleenkiintoiseen aikaan, sillä - kuten tuli "Kuinka erottua?"-topcissa mainostettua - oma esikoiseni pääsi juuri Myllylahden kevään julkaisuohjelmaan ja mm. esittely- ja takakansitekstin teko on vielä edessä. Yksi ideani on, että takakannessa ei olisi juuri yhtään teksiä, vain kiinnostava ja koukuttava visuaalinen efekti (verellä kirjoiitettu kolmisanainen viesti). Ei muuta. Koen tämän tehokkaammaksi ja lukijaystävällisemmäksi (koska se ei paljasta mitään, mitä ei tapahtuisi ensimmäisten sivujen aikana) kuin juoniselostuksenkaltaisen, ylälaidasta alalaitaan jatkuvan pienoisnovellin. Mutta kansista ei ole vielä puhuttu Myllylahden kanssa, joten en tiedä mitä mieltä he ovat ideastani...
Onko teillä, arvon risinglaiset, mielipidettä tähän?
tallennettu

Laulava ääni olkapäälläni, Myllylahti 2013. Murhamylly 81. ISBN 978-952-202-413-8.
Logikärmes
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 855
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #10 : 02.Elokuu 2012, 13:14 »

Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta idealta, mutta varovainen saa kyllä noin pelkistettyjen ratkaisujen kanssa myös olla. Kuten tässä ketjussa on jo useampaankin otteeseen tuotu esille, takakansitekstin tehtävä on herättää lukijan kiinnostus, ja jotta se onnistuisi, pitää kirjan tapahtumista luovuttaa riittävä määrä tietoa.

Jos oikein muistan, tämä sinun romaanisi oli jonkin sortin dekkari? Verellä kirjoitetut sanat eivät dekkarigenren sisällä vielä itsessään kerro yhtikäs mitään. Niinpä on äärimmäisen tärkeää, että noiden sanojen sisällä tuodaan onnistuneesti esille, mikä tekee tästä nimenomaisesta dekkarista erilaisen ja siten muita vastaavia kiinnostavamman vaihtoehdon. Kolme sanaa kuulostaa kovin vähältä tähän tehtävään.

Toisaalta ei ole kovinkaan harvinaista, että kirjan takakannessa on varsinaisen takakansitekstin lisäksi jonkin sortin iskulause. Esimerkiksi Valtaistuinpelin (ainakin minun omistamani kuvitetun painoksen) takakannessa on tekstin lisäksi näkyvämmällä punaisella fontilla kirjoitettu lainaus kirjasta: "Valtaistuinpelissä vaihtoehdot ovat voitto tai kuolema. Välimuotoja ei ole."

EDIT: Sen verran tuosta takakannen "visuaalisesta ilmeestä", että niin mukava ajatus kuin se onkin, että kirja muodostaa kansineen päivineen hienon yhtenäisen kokonaisuuden, on myös otettava huomioon se käytännön puoli. Kirjakaupoissa vierailee varmasti päivittäin lukemattomia ihmisiä, joiden ostopäätökseen takakansiteksti tavalla tai toisella vaikuttaa, ja ulkonäkö on vasta se tekijä, joka saa asiakkaan tarttumaan kirjaan.

Takakansiteksti on sitten se, joka paljastaa, että mihin sitä tuli itse asiassa tartuttua. Jos takakansiteksti ei tarjoa paljon kantta kummempaa informaatiota kirjasta, on se myyntiä ajatellen vain hukkaan heitettyä mainostilaa. Ja toisin kuin monien muiden tuotteiden tapauksessa, kirjaa ei oikein voi myydä pelkällä ulkonäöllä, sitä on pakko myydä sisällöllä.
« Viimeksi muokattu: 02.Elokuu 2012, 13:29 kirjoittanut Logikärmes » tallennettu

"The dog is a peasant and the cat is a gentleman."
- H. P. Lovecraft, Cats And Dogs
Narri
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 810
Sukupuoli: mies
« Vastaus #11 : 02.Elokuu 2012, 13:46 »

Ei nyt liity suoraan takakansitaiteeseen vaan pikemminkin etukanteen... mutta mielenkiintoinen kommentti kuitenkin kirjastonhoitajalta.


- Kotimaiset fantasiakirjat eivät ole ihan niin suosittuja kuin ulkomaiset. Se voi olla ulkoasukysymys. Jos kansi on ruskeansävyinen ja siinä on jotain häälyviä kuvia, ei se välttämättä herätä lukuhalua. Ulkoasu voi olla sellainen, johon voisi kiinnittää vähän enemmän huomiota.
http://yle.fi/uutiset/miksi_jeppe_juo_verta/6239651

Kirja on tuote, joka pitää paketoida niin että asiakas sen haluaa.
tallennettu
Vanamo
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 259
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #12 : 03.Elokuu 2012, 11:26 »

Monesti harmittavaa spoilausta tapahtumista ja asetelmista tapahtuu paljon enemmän, jos takakansiteksti tulee luettua vaikkapa ensimmäisen viidenkymmenen sivun jälkeen (ensimmäistä kertaa tai uudestaan).

Tämä oli hyvä huomio ja sanoisin, että minullekaan takakansiteksti ei jää kovin voimakkaasti mieleen, mikäli luen sen kertaalleen ennen kirjan aloittamista, hyvin mahdollisesti päiviä tai viikkoja ennen kirjan varsinaista aloittamista. Siinä vaiheessa kun kirjaa on jo aloittanut lukemaan, on takakansitekstin lukeminen paljon vaarallisempaa.

Takakansitekstin lukeminen on minulla välillä varsin automaattista toimintaa, johon en välttämättä kiinnitä kovin paljoa huomiota. Tämän vuoksi on myös vaikeaa arvioida omaa takakansitekstien lukemista. Taisin toisessa ketjussa väittää, etten kovin paljoa lue takakansitekstejä, mutta tämä ei taida kuitenkaan pitää paikkaansa. Luen niitä oletettavasti huomaamattani ja asiaa sen enempää ajattelematta. Ja koska en useinkaan paneudu kovin syvällisesti takakanteen, unohtuu se myös varsin nopeasti, joten vakavan spoilaantumisen vaara on pienempi.

Luen yleensä kirjoja, joista jo tiedän jonkin verran etukäteen (riisi, blogit), mutta luen takakannen aina ennen kuin aloitan kirjan lukemisen. Jos vastaan kuitenkin tulee outo kirja, josta en tiedä mitään, luen takakannen jo kirjakaupassa/kirjastossa/kirpparilla. Usein en ajattele takakantta uudelleen, ennen kuin kirja loppuu, jolloin luen sen uudelleen ja pohdin kuinka hyvin se sopii kirjan sisällön kanssa.

Minäkin teen nykyään lukupäätökseni etupäässä blogien ja Risingin perusteella, mutta toisin kuin Nafisan, en välttämättä lue takakantta, mikäli olen saanut kirjasta tarpeeksi hyvän kuvan jo muualta. Sen sijaan minäkin saatan palata takakanteen jossain vaiheessa, tosin mahdollisesti kirjan ollessa vielä kesken. Välillä esimerkiksi jos tuntuu, etten ole päässyt tarinaan tarpeeksi hyvin mukaan, saatan lukea takakannen uudelleen hahmottaakseni, mitä kirjan tapahtumilta pitäisi odottaa.

Kirjan kansikuva vaikuttaa muuten todella paljon kirjan valintaan.

Kansikuvalla on merkitystä minullekin. Ostin Lauren Katen Fallenin, koska pidin kirjan kannesta niin paljon. Ja vaikka kirja ei ollutkaan kaksinen, jatko-osan ostaminen kuitenkin houkuttaa koska senkin kansi on kaunis. Sen sijaan esimerkiksi Liz Williamsin Aavekauppiaan tyttärestä olen ollut vähemmän kiinnostanut sen tylsän kansikuvan takia. Tiedän, ettei kansikuvan perusteella ole mitään järkeä arvottaa kirjan sisältöä, mutta näin vain kuitenkin teen.
tallennettu
Piru Naiseksi
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 468
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #13 : 03.Elokuu 2012, 12:35 »

Tutustun kirjaan nimenomaan sen takakansitekstiä käyttäen. Vetävä muttei tyrkyttävä tuoteseloste aktivoi minut tutkimaan opusta ainakin sitä lehteillen. Ehkä lainaan kirjan luettavaksi ... ehkä en. Ehkä luen lainaamani teoksen ... ekhä en. Jonkin kirjan saatan jopa ostaa kirpputorilta mutta silloin yleensä teosta myy joko kirjailija, joku hänen tuttavansa tai kirjailija ja/tai myyjä on tuttavani. Kaikissa tilanteissa ostopäätökseeni vaikuttaa ratkaisevasti teoksen vähänumeroinen hinta. Iskee silmää
tallennettu
Hiistu
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2748
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere/Vihti
« Vastaus #14 : 03.Elokuu 2012, 23:11 »

Lainaus käyttäjältä: Tiuku
Tuttujenkin sarjojen uusien osien takakansitekstejä huomaan joskus lukevani, jotta saan itseeni tiettyä aloitusfiilistä.

Tajusin, että oikeanlaisen aloitusfiiliksen tavoittelu on miullakin yksi suuri syy lukea takakansi ennen kirjan avaamista! Jopa vähän rituaalinmainen toimitus. Etenkin jos kyseessä on jokin kirja, jonka lukemista syystä tai toisesta olen odottanut innolla (tai edes suht positiivisin fiiliksin), niin takakannen lukemalla saan vielä hetkisen aikaa pitkitettyä lukemisen aloittamisesti koituvaa mielihyvää ja nautiskella siitä ihanasta jännäfiiliksestä. Vähän kuin ennen lahjapaketin avaamista hipelöisi sitä käsissään, tunnustelisi ja punnitsisi ja kuulostelisi... (Olen lahjapakettiaddikti.  Näyttää kieltä)

Niin ja mitä luotaantyöntäviin takakansiteksteihin tulee... pahin olisi varmaan sellainen yli-innokas "Seikkailu x:n ihmeellisessä maailmassa voi alkaa!"

.. Etenkin, jos sarjan julkaiseminen lopulta tyssää heti alkuunsa.

Lainaus käyttäjältä: Logikärmes
Sen verran tuosta takakannen "visuaalisesta ilmeestä", että niin mukava ajatus kuin se onkin, että kirja muodostaa kansineen päivineen hienon yhtenäisen kokonaisuuden, on myös otettava huomioon se käytännön puoli.

Malzieun Sydämen mekaniikka on mielestäni onnistunut upeasti visuaalisen kokonaisuuden luonnissa. Takakansi jatkaa etukannen kuvatusilmettä ja sisältää vain yhden tarkkaan harkitun sitaatin. "Ensinnäkin, älä kajoa viisareihisi. Toiseksi, hillitse vihasi. Kolmanneksi, älä anna itsesi ikinä, kuuna päivänä rakastua." Siihen kirjaan se sopi prikulleen. Pidempi teksti löytyy sitten siinäkin toki sisäkannesta. Ainakin minut tuollainen vähäsanaisuus saa olettamaankin, että lisää esittelytekstiä on tarholla kansipaperin liepeessä tai vastaavassa paikassa. Eri asia tietenkin, jollei takakantta lukeva henkilö ei näkemänsä perusteella kiinnostu kirjasta sen vertaa, että avaisi kantta ja lukisi lisää...  

Lainaus käyttäjältä: Logikärmes
Toisaalta ei ole kovinkaan harvinaista, että kirjan takakannessa on varsinaisen takakansitekstin lisäksi jonkin sortin iskulause.

Siispä kyllä, iskulauseista pidän, silloin kun tiivistävät jotain oleellista tarinan.. ei välttämättä niinkään sisällöstä kuin jonkinmoisesta tarinan hengestä. (Meinasin sanoa "hahmosta". Gestaltpsychologie...  Pyörittää silmiään) Kuten antamasi esimerkki Valtaistuinpelistä.

Ennen kirjastoon tai kirjakauppaan menoa olen tosiaan minkäkin tutustunut kirjaan usein jo muualla. Useimmiten täällä Risingillä... lukemalla meitin tietokannasta kirjan takakansitekstin (tai siitä saadun ennakkotiedon).  Iskee silmää
tallennettu

Tavallaan.
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #15 : 18.Elokuu 2012, 12:51 »

Parhaimmillaan takakansiteksti vihjaa kirjan tapahtumista, muttei varsinaisesti spoilaa niitä. Minusta on aina jännittävää, kun hartaasti odottamani teoksen juoniselostus paljastetaan. En koskaan malta jättää näitä välistä, vaikka olen yleensä spoilerikammoinen.

Tällä hetkellä odottelen R. Scott Bakkerin The Unholy Consultin esittelyn selviämistä. The Aspect-Emperor -trilogian takakannet ovat olleet harvinaisen onnistuneita. Viimeisen Ajan pyörän lievetekstiin taas petyin, sillä olisin kaivannut enemmän(!) vihjailua tulevista tapahtumista. Tekstissä lähinnä kuvailtiin edellisen osan tapahtumia.

Kun George R.R. Martinin The Winds of Winterin ensimmäinen juonikuvaus joskus julkistetaan, niin tarkistan sen heti.
tallennettu
Serafia
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 54
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #16 : 18.Elokuu 2012, 18:28 »

Itse päätän takansitekstin avulla kyllä luenko kirjan. Siihen vaikuttaa myös, jos kyseistä kirjaa on suositeltu. Mutta joskus luen kirjan, vaikka takansiteksti ei ole kovinkaan kiintoista; mutta etukansi on. Jos etukansi on tylsä, en lue sitä; edes takakantta. Joo, siirryin vähän aiheesta...
tallennettu
Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional