Osan allekirjoituksia olisi ehkä ihan vaan hyvä painua unholaan... Mutta josko sitä nyt jotain, hienon arkistointi-idean ja jälkimaailman tähden.
Minusta tuntuisi hienolta siteerata allekirjoituksessani kaikkia hienoja kirjoja, mutta olen lukiessa laiska keräämään sitaatteja talteen, enkä keräämättä takuulla muista ulkoa... Tässä edes jotain:
Tavallaan
Tämä on lempparini. Ihan jo siksikin, että kykenen muistamaan sen ulkoa, kun kyllästyn johonkin muuhun allekirjoitukseen. Plussaa myös monitulkintaisuudesta. Halutessaan voi lukea joko että "omalla tavallaan" tai sitten "ikään kuin". Jälkimmäinen antaa ymmärtää, ettei sanottu asia kenties oikeasti olekaan aivan justiinsa sanotulla tavalla - mikä on aina terveellistä pitää mielessä. Lainauksen alkuperä:
Jerry Wirerammeria, Cadiganin Mielenpelistä. "Tavallaan" on Jerryn suht usein viljelemä sana. Jerryn itsensä päätin olevan mainio tyyppi siinä vaiheessa, kun kirjan ensimmäisellä sivulla kerrottiin, kuinka hän "pyrkii aina pitämään kaikkea kiinnostavana". Tunsin välitöntä hengenheimolaisuutta. Lisäksi hänen sanojensa lainaamiseen sisältyy tavallaan vitsi, jota tosin on vaikea selittää... Kirjan maailmassa persoonallisuuksia voi ”liisata” eli halutessaan voi myydä omaa persoonallisuuttaan ja joku toinen voi sitä ostaa tullakseen haluamansalaiseksi. ... Ehkä joku tajusi.
Huominen on täynnä ikään kuin kauniita kukkia
Toinen lempparini. Toivorikas, kaunis mielikuva. Suorastaan mottomainen aatos.
Alexia, Burgessin Kellopeliappelsiinin vikasta kappaleesta. Kirjan aikana on ennättänyt tapahtua kaikkea muutakin kuin kaunista ja kukkia, mutta tästä alkaa (toivottavasti) uusi vaihe Alexin elämässä.
Silloin kerran jouluna, kun joululaulun sanoja allekirjoituksiin laitettiin:
Och sången har tystnat i fängelseborg, o, vem har ett hjärta för sångarens sorg?
Sylvian joululausta, ruotsiksi kuten Topelius sen alkujaan runoili. ”Vem har ett hjärta för” on mielestäni kaunis ilmaus. Kellä on sydäntä... Suomeksi on suosikkijoululauluni. Surullinen.
Jotkin tekstit ovat kivoja allekirjoituksia, koska ne kuulostavat niin ihastuttavan järjettömiltä:
Look, inside the wings there are magic glitters that makes them fly!
Magic glitters... Joo, mielestäni tämä on hulvatonta.
(Herra hyvästi varjelkoon. 
) Lakkaa kenties olemasta nonsenseä, jos tietää, että kyseessä on
eräiden My Little Ponien ”tuoteseloste”. Tai jokin, taustatarina. Niistä saisi muitakin herkullisia lainauksia. Kuten: ”As she sleeps she magically creates a rainbow to keep her smiling in dreamland.” Tekee siis mitä? Ja miksi mie edes törmään tämmöisiin juttuihin?
Kuten myös:
Tämmöiset ovat ne elävät, jotka rakastavat pimeyttä ja vihaavat valkeutta, nimittäin pissihaukat, hattarat ja mettän perkeleet
Uno Harvan kirjasta "Suomalaisten muinaisusko", josta noin yleisesti ottaen löytyy kaikkea kivaa. Tämä teksti on ote jostain joulusaarnasta, joka pidetty joskus jossain.
"Pissihaukka" on meinannut kenties jotain ilkeästi huhuilevaa pöllöä ja "hattarat" ajattaria... Mutta yhtäkaikki: Herra hyvästi varjelkoon.
Lisää hattaraa:
Tämä on karkkilammasta. Villa on hattaraa ja sisälmykset... mansikkakiisseliä.
Turhaumaa Suomen jääkiekkoesityksiin? Tai sitten
Joskus jokin asia on juuri sillä hetkellä niin keskeisenä mielessä, että tuntuu hyvältä idealta sitä jollain tavoin ilmaista. Siksipä hetken aikaa oli tällainenkin allekirjoitus:
1969–2011
Koska Mika Myllylän kuolema oli miusta kovasti surku juttu.
Party for everybody!
Toinen ajankohtaisaihe. Venäjän euroviisusta vuodelta 2012, udmurtimummojen biisi. Ruotsille ei lopulta mahtanut mitään, mutta ainahan sitä pitää vähän uhota.
Päähän soimaan jääneistä lauluista aina välillä jotain osuvalta kuulostavaa napsin. Tätä kirjoittaessa on ollut ajankohtainen tämmöinen:
Ei tältä luukulta myydä sulle onnea, mutta ison kapan perunoita saisit halvalla.
Rölli - Onnellisten jonossa
Onnellisten jonossa
toiset koittaa etuilla
Onnea saada voi alennuksella
Erikois tarjous on
nyt täällä suunnaton
Kaverinkin voit ostaa muovikorkilla
Onnellisten jonossa
on viisaat sekä herkkiä
ja kaikki kyselevät
onnen tuntomerkkiä
En tiedä miltä näyttää se
tuoksuuko se hyvälle?
Mutta kaikki täällä ovat
onnen perään herkkiä
Tahdon onnenkimpaleen
Ison lohkareen
Sitten pääsin luukulle
josta sanoi mulle ne
"Onni pääsi loppumaan
jo viime viikolla.
Ei tältä luukulta
myydä sulle onnea
mutta ison kapan perunoita saisit halvalla"
Viereisessä jonossa
katkera on tunnelma
Ystäviä ostetaan
muovikorkilla
Mut varastot on tyhjenneet
ystävät on loppuneet
ja seistään jo viimeisellä portilla
Tahdon onnenkimpaleen
Ison lohkareen
Viimeisellä luukulla
oli onnenmuruja
Mut kaikki isot lohkareet
oli viety pois
Murut pussiin keräsin
ja silloin mä huomasin
aika paljon niistäkin
kasaan saada vois
Nyt ymmärrän mä sen
että onnenmurunen
löytyä voi
melkein mistä vaan
ne murut täytyy tallettaa
ei lohkareita kukaan saa
ja onnenmurut helppo
on kotiin kuljettaa
Toinen musiikkilaina: "Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa, sitä hetkeä jolloin en, elä tolloillen?" Joskus vain soi päässä, eikä tyystin suotta.
Sitä hetkeä jolloin en elä tolloillen.
Eppu Normaali: Kun olet poissa
Tykkään kerätä lainoja joistain samoista toistuvista teemoista, kuten tässäkin, tähtiä ja unta:
Kas kun ovat tähdet meille kuin uni uupuneille
Viikate: Tähdet varjelkoon. Oikeastaan tykkäsin eniten kappaleen kohdasta "Ja tähdet minua varjelkoon", mutta se tuntui jotenkin liian ilmeiseltä.
Runolyriikkaa:
Vaikk' kuiluiss' se kulkee ja helmassa yön, tuvat sille on tuttuja tähtien vyön, ja tähtiin se takaisin palaa.
Sellaisen henkilö kuin A. Candolin on näin kirjoittanut.
Bongasin kuolinilmoituksia lukiessani. Ei varmaan pitäisi, kun alkaa yleensä itkettääkin, mutta omalla tavallaan ne ilmoitukset ja muistosanat ovat todella kiehtovia. Siinä ollaan suurten asioiden äärellä.
Tätä värssyä en muista koskaan ennen kuulleeni. Pidän kovasti, koska tuntuu kertovan ihmishengestä jotain sellaista syvää ja kaunista, johon itsekin tahdon uskoa.
Kokonaisuudessaan oli tällaisena:
Ikiliekki ihmisen henki on,
se on syttynyt säteistä auringon,
ja päivän puoleen se halaa.
Vaikk' kuiluiss' se kulkee ja helmassa yön,
tuvat sille on tuttuja tähtien vyön,
ja tähtiin se takaisin palaa.
Jossain hämärässä tässäkin runossa kuljetaan:
By a route obscure and lonely, haunted by ill angels only
Jokseenkin synkkä, mutta sopi fiiliksiin.
Edgar Allan Poe: Dream-Land
By a route obscure and lonely,
Haunted by ill angels only,
Where an Eidolon, named NIGHT,
On a black throne reigns upright,
I have reached these lands but newly
From an ultimate dim Thule —
From a wild weird clime, that lieth, sublime,
Out of SPACE — out of TIME.
jne.
En yleensä runoutta lue, mutta Poen tekstissä on jotain hurjaa.
Yksi lemppariteemoistani, siivet & lentäminen:
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Chisu: Yksinäisen keijun tarina. Tuo lause jäi mieleen, kun kappaleen ensimmäistä kertaa kuulin. Surullinen.
.. jolle jatkoksi sopikin laina eräästä fantasiatietokirjasta:
Kaikki keijuista tehdyt näköhavainnot eivät ole aitoja.
Eivät kaikki.
8xmuoks. Uusi.
