16.Huhtikuu 2014, 16:05 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Roolipeli vai leikki?  (Luettu 2319 kertaa)
Piru Naiseksi
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 468
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« : 28.Huhtikuu 2012, 11:32 »

Lapsethan usein leikkiessään hyppäävät virtuaalisesti jonkun toisen nahkaan. He jakavat leikkikohtaisia osia kavereilleen ja itselleen ´ole sä isä mä oon äiti`-tyyliin. He pystyvät hämmästyttävästi samastumaan hahmoihinsa.
Onko roolipelaaminen siis aikuisten maailmaan siirrettyä leikkimistä, jossa esiinnytään aivan muuna olentona kuin todellismaailmassa - ja jossa voidaan tuoda julki tunteita, jotka arkimaailmassa pitää visusti kätkeä?
tallennettu
Sarmatian Morfeus
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 32
« Vastaus #1 : 28.Huhtikuu 2012, 16:34 »

Eipä tuohon oikein voi muuta sanoa kuin että on. Roolipelaaminen on leikkiä. Mitä muutakaan se olisi? Totta kai aikuiste leikeissä sosiaalinen ja psykologinen vire on toisenlainen kuin lasten leikeissä, mutta on niissä paljon samaakin.


tallennettu
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #2 : 28.Huhtikuu 2012, 21:28 »

Vanhemmiten ei vain yksinkertainen leikki enää riitä, vaan pitää olla sääntöjä ja saavutuksia. Ja niitähän roolipeleissä riittää.

Kiintoisampaa on se, että jos lasten leikit ovat jonkun teorian mukaan valmentautumista elämää varten (tai elämää sellaisena kuin se lapsille näyttäytyy) niin mitä teini-ikäisten ja vanhempien level 58 Barbarian -hahmot edustavat? Pakoa epätyydyttäväksi osoittautuneesta elämästä lasten fantasialeikkien pariin?

Kippistä.
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Sarmatian Morfeus
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 32
« Vastaus #3 : 02.Toukokuu 2012, 15:55 »

Lainaus
Kiintoisampaa on se, että jos lasten leikit ovat jonkun teorian mukaan valmentautumista elämää varten (tai elämää sellaisena kuin se lapsille näyttäytyy) niin mitä teini-ikäisten ja vanhempien level 58 Barbarian -hahmot edustavat? Pakoa epätyydyttäväksi osoittautuneesta elämästä lasten fantasialeikkien pariin

Uskoisin, että kyse on lähinnä aikuisten yrityksestä ylläpitää yhteyttä lapsuuden ja varhaisnuoruuden kokemusmaailmaan. Joku psykologi onkin teoretisoinut, että ihmisen kehityksessä noin 13. ikävuosi on se vaihe, jossa roolipeleillä on selkein kehityspsykologinen tehtävä. Sitä vanhemmat roolipelaajat yritävät elää uudestaan varhaispuberteettisen jännityksen ja muut intensiiviset kokemukset.

Roolipelejä kohta jo 25 vuotta pelailleena pidän tuota teoriaa ihan fiksuna.
tallennettu
punnort
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 224
« Vastaus #4 : 02.Toukokuu 2012, 18:14 »

Lainaus
Kiintoisampaa on se, että jos lasten leikit ovat jonkun teorian mukaan valmentautumista elämää varten (tai elämää sellaisena kuin se lapsille näyttäytyy) niin mitä teini-ikäisten ja vanhempien level 58 Barbarian -hahmot edustavat? Pakoa epätyydyttäväksi osoittautuneesta elämästä lasten fantasialeikkien pariin

Uskoisin, että kyse on lähinnä aikuisten yrityksestä ylläpitää yhteyttä lapsuuden ja varhaisnuoruuden kokemusmaailmaan. Joku psykologi onkin teoretisoinut, että ihmisen kehityksessä noin 13. ikävuosi on se vaihe, jossa roolipeleillä on selkein kehityspsykologinen tehtävä. Sitä vanhemmat roolipelaajat yritävät elää uudestaan varhaispuberteettisen jännityksen ja muut intensiiviset kokemukset.

Roolipelejä kohta jo 25 vuotta pelailleena pidän tuota teoriaa ihan fiksuna.

Jonnekin 18-vuotiaaksi roolipelanneena olen kyllä sitä mieltä, että 16-18 -vuotiaana pelaamani pelit (pääasiassa Paranoiaa) olivat kyllä laadukkaampia kuin 13-vuotiaana pelattu Hack'n'Slash. Vanhempana ymmärsi elämää sen verran paremmin, ja oli selkeämpi kuva siitä, mitä roolipelaaminen voi parhaillaan olla. Nuorempana nopanheittely ja hirviöiden lahtaaminen riitti.
tallennettu
Sarmatian Morfeus
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 32
« Vastaus #5 : 02.Toukokuu 2012, 18:26 »

Lainaus
Jonnekin 18-vuotiaaksi roolipelanneena olen kyllä sitä mieltä, että 16-18 -vuotiaana pelaamani pelit (pääasiassa Paranoiaa) olivat kyllä laadukkaampia kuin 13-vuotiaana pelattu Hack'n'Slash. Vanhempana ymmärsi elämää sen verran paremmin, ja oli selkeämpi kuva siitä, mitä roolipelaaminen voi parhaillaan olla. Nuorempana nopanheittely ja hirviöiden lahtaaminen riitti.

Olen täysin samaa mieltä, mutta tuo ei ollut mainitsemani teorian pointti. Totta kai pelaaminen on aikuisilla monimutkaisempaa, "kehittyneempää", mutta se ei ole ristiriidassa tuon ikäkausijutun kanssa. Saattaahan aikuinen joskus leikkiä vaikka nukellakin ja kommunikoida sillä tavoin erilaisia yhteiskuntaan liittyviä merkityksiä. Se on epäilemättä "kehittyneempää" kuin pikkulasten nukkeleikit, muttei kuitenkaan tarkoita, että nukeilla leikkiminen olisi pikemminkin aikuisuteen kuin lapsuuteen liittyvä juttu.
« Viimeksi muokattu: 02.Toukokuu 2012, 18:39 kirjoittanut Sarmatian Morfeus » tallennettu
punnort
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 224
« Vastaus #6 : 02.Toukokuu 2012, 18:39 »

Lainaus
Jonnekin 18-vuotiaaksi roolipelanneena olen kyllä sitä mieltä, että 16-18 -vuotiaana pelaamani pelit (pääasiassa Paranoiaa) olivat kyllä laadukkaampia kuin 13-vuotiaana pelattu Hack'n'Slash. Vanhempana ymmärsi elämää sen verran paremmin, ja oli selkeämpi kuva siitä, mitä roolipelaaminen voi parhaillaan olla. Nuorempana nopanheittely ja hirviöiden lahtaaminen riitti.

Olen täysin samaa mieltä, mutta tuo ei ollut mainitsemani teorian pointti. Totta kai pelaaminen on aikuisilla monimutkaisempaa, "kehittyneempää", mutta se ei ole ristiriidassa tuon ikäkausijutun kanssa. Saattaahan aikuinen joskus leikkiä vaikka nukellakin ja kommunikoida sillä tavoin erilaisia yhteiskuntaan liittyviä merkityksiä.

Mainitsemassasi teoriassa kyllä mainittiin, että vanhempien roolipelaajien peleissä olisi kyse siitä, että yritetään elää uudelleen varhaispuberteettisten pelien jännitys. Tämä ei mielestäni pidä paikkaansa. Ainakin omissa myöhäisteini-ikäni peleissä kyse oli siitä, että aivan tietoisesti yritettiin saada pelaaminen korkeammalle tasolle kuin varhaispuberteetissa.
tallennettu
Sarmatian Morfeus
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 32
« Vastaus #7 : 02.Toukokuu 2012, 18:46 »

Mainitsemassasi teoriassa kyllä mainittiin, että vanhempien roolipelaajien peleissä olisi kyse siitä, että yritetään elää uudelleen varhaispuberteettisten pelien jännitys. Tämä ei mielestäni pidä paikkaansa. Ainakin omissa myöhäisteini-ikäni peleissä kyse oli siitä, että aivan tietoisesti yritettiin saada pelaaminen korkeammalle tasolle kuin varhaispuberteetissa.

Selitin ehkä huonosti, koska tuosta ei missään tapauksessa ole kyse. Tämä teoria siis pätee niihinkin roolipelaajiin, jotka ovat aloittaneet pelaamisen huomattavasti vanhempina kuin 13-vuotiana. Kyse ei siis ole ensimmäisten roolipelikertojen ja niihin liittyneen tunnelman konkreettisesta muistelemisesta, kuten ehkä ymmärsit asian. Syy väärinkäsitykseen on omassa ylimalkaisessa ilmaisussani. Mutta käyttämäni ilmaisu, jos tarkkoja ollaan, kuitenkin oli varhaispuberteettinen jännitys, eikä varhaispuberteettisten pelien jännitys.

Kyse ei myöskään ole pelaamisen tasosta vaan siitä, että roolipelien perusidea - rooleihin eläytyminen, interaktiivinen mutta säännöillä kontrolloitu yhdessä kuvitteleminen - olivat tämän kehityspsykologin mielestä akuuteimpia siinä kehitysvaiheessa, jossa ollaan noin 13-vuotiaana. Vanhemmiten pelaaminen on tietenkin monella tavoin mutkikkaampaa, mutta silloin ikään kuin rakennetaan aikuisempia kuviota varhaispuberteettisen psyykkisen perusvireen päälle. Tämän paremmin en valitettavasti osaa selittää, joten jos homma ei avaudu, niin antaa olla... Hymyilee

« Viimeksi muokattu: 02.Toukokuu 2012, 18:53 kirjoittanut Sarmatian Morfeus » tallennettu
Karajishi
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 98
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #8 : 24.Heinäkuu 2012, 22:10 »

Minä en nyt muutenkaan ymmärrä, miksi roolipelit rinnastetaan leikkeihin, onko siinä loppujen lopuksi järjen hiventäkään? Mitäs kirjoittaminen sitten on? Leikkimistä? Enpä oikein usko… Mielikuvituksen harjoittamista ehkä? Entä mikä sitten erottaa leikkimisen ja loistavan mielikuvituksen toisistaan vai liitetäänkö ne automaattisesti yhteen? En olisi oikeastaan enää monimutkaisemmin voinut kantaani selittää, mutta ellette tajunneet niin on varmaankin parempi vain antaa asian olla xD
tallennettu

''My dreams are there where my heart belongs..''
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #9 : 24.Heinäkuu 2012, 23:25 »

Rinnastus on sen takia, että leikkiä käsitteenä ei voi rajata vain johonkin mitä lapset tekevät ja sitten nimetä aikuisten ihan samanlainen toiminta joksikin muuksi. Se olisi melko harhauttavaa ja valheellista antaa samalle asialle kaksi eri nimeä, ettei näitä samoja asioita erehdy yhdistämään toisiinsa.

Selventäväksi tarkoitettu esimerkki:

Miten luokitellaan aikuisten paintball? Liikunnaksi? Ammutaanko liikunnassa aina väripalloja? Mutta paintballiin sisältyy liikunta päätellen siitä miten toiminnallista ja fyysisesti raskasta se on. Joten paintball on liikuntaa ja jotain muuta. Jos aikuiset juoksevat ammuskellen toisiaan leikkipyssyillä, niin mitä se on? Jos lapset juoksevat ammuskellen toisiaan leikkipyssyillä, niin mitä se on? Johtopäätös: Paintball on leikkimistä.

Aivan vastaavasti roolipelaamisessa on enemmän yhtäläisyyksiä lasten roolileikeille kuin millekään muulle toiminnalle. Voin luetella itse näkemäni erot ja yhtäläisyydet, joista etenkin viimeksi mainittuja lienee huomattavasti enemmän.

En ymmärrä täysin, miksi otat kirjoittamisen esiin rinnastuksena. Toki roolipelin tarinan kirjoittaminen on osana peliä, mutta vain osana (kuten liikunta paintballissa) ja koskee sitä paitsi yleensä pelinjohtajaa, ei pelaajia.

Mutta kyllä... Kirjoittaminenkin voidaan määritellä leikkimiseksi, jos kirjoittajan asennoitumisessa kirjoittamiseen on leikille tyypillisiä piirteitä.
« Viimeksi muokattu: 24.Heinäkuu 2012, 23:37 kirjoittanut Rasimus » tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
punnort
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 224
« Vastaus #10 : 24.Heinäkuu 2012, 23:37 »

Itse olen aina pitänyt roolipelin nimeämistä peliksi käännösvirheenä, koska roolipeliin ei sisälly pelille ominaista pyrkimystä voittoon (tai vastaavaa tavoitteellisuutta, esimerkiksi keinupolttopallossa pyrkimystä välttää polttajan osaa). Tässä käännöksessä ei ole otettu huomioon sitä, että suomen sana peli on sovellusalueeltaan kapeampi kuin esimerkiksi englannin game.

Itse asiassa, jos roolipelejä pelataan pelinä, mikä käytännössä tarkoittaa pyrkimystä optimoida hahmot mahdollisimman tehokaiksi, niitä pelataan väärin, koska ei tällöin pyritä eläytymään hahmoon.

Muuten kannattaisin roolipelin uudelleennimeämistä roolileikiksi, mutta sana roolileikki on jo varattu lasten roolileikkeihin, mitkä ovat vähän eri asia.
tallennettu
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #11 : 24.Heinäkuu 2012, 23:43 »

Luulen suomitermin olevan sen verran varhaista perua, että puhutaan jostain D&D:n ekoista laitoksista. Ne olivat mun muistaakseni niin puhtaasti tavoitteellisia pelejä aarteen metsästyksineen ja hirviöntappokokemuspisteiden keräämisineen kuin vain voi olla. Ei ollut sanaakaan psykologisista ulottuvuuksista tai taustatarinaisista pelimaailmoista (pelkkää luolaa). Ero tavanomaisiin lautapeleihin oli vain siinä, että roolipeliä ei saa ikinä loppuun muuten kuin kuolemalla.

Muoks: Siis mä muistan nähneeni jotkut kopiopaperinivaskasäännöt D&D:hen, jotka muistutti enemmän strategiapelisääntöjä kuin nykyisen kaltaisia roolipelimaailmasääntöjä. Vain pelilauta ja nappulat puuttuivat, mutta esim. etäisyydet saivat kohtuutonta huomiota.

Muoks 2: Tai toisaalta... Paskanko väliä, minkä muotoista se pelaaminen on. Jos se tulee laatikossa, sisältää sääntökirjoja, ja myydään Stockalla peliosastolla, niin siinä ei auta kääntää role playing gamea "roolileikiksi" tai "roolisimulaatioksi".
« Viimeksi muokattu: 24.Heinäkuu 2012, 23:54 kirjoittanut Rasimus » tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Megilain
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 5
« Vastaus #12 : 25.Heinäkuu 2012, 00:25 »

Muuten kannattaisin roolipelin uudelleennimeämistä roolileikiksi, mutta sana roolileikki on jo varattu lasten roolileikkeihin, mitkä ovat vähän eri asia.

Roolileikillä on toki myös huomattavasti "aikuisempi" merkityskin, joka on myös saattanut olla osatekijä vanhassa suomennoksessa.  Iskee silmää

Toisaalta en ole aivan samaa mieltä peli-termin poisrajaamisen suhteen: Näkisin, että roolipeleissä (ainakin niin sanotuissa pöytäroolipeleissä) on kuitenkin läsnä erilaisia tavoitejärjestelmiä olivatpa nämä hahmon kehittyminen (mm. tarinallisesti, kokemuspistein, varusteiden suhteen) tai tarinan kannalta (eteneminen) jne, jotka vaikuttavat taustalla, vaikka kuinka pelaaja pyrkisi vain keskittymään hahmon sisäistämiseen tuoden selkeitä tavoitteellisia pelielementtejä mukaan, vaikkei nämä välttämättä kilpailutilanteita ja vastaavia useihin (muttei kaikkiin) peleihin yhdistettäviä kriteerejä loisikaan. Larppaus ehkä sinänsä olisi lähempänä roolileikkiä, mutta se on vain henkilökohtainen noppiarakastavan henkilön mielipide.  Hymyilee
tallennettu
Sarantha
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1101
« Vastaus #13 : 25.Heinäkuu 2012, 00:38 »

Olin juuri tulossa sanomaan, että itse miellän ehkä ensimmäiset aikoinaan pelaamani ropet nimenomaan pelaamiseksi:  se oli sitä noppien heittelyä ja sääntökirjan tavaamista. Myöhemmin aloimme kuitenkin kavereideni kanssa pelata enemmän eläytymiseen ja tarinankerrontaan pohjautuvia, vähemmän sääntökeskeisiä ja olemukseltaan noista perus-nopanheittelypeleistä varsin voimakkaasti eroavia pelejä. Tämän oman elämäni "toisen aallon roolipelaamisen" voisin sitten puolestaan mieltää enemmän joksikin-muuksi-kuin-pelaamiseksi.

...Ja itse asiassa, jo ennen kuin luin Karajishin viestin, mietin että  omalla kohdallani tämä eläytymiseen ja tarinankerrontaan pohjautuva pelaamiseni/epäpelaamiseni/leikkimiseni palveli merkitykseltään ehkä lähinnä samaa tarkoitusta kuin kirjoittaminen. En tiedä mikä se tarkoitus on, ehkä mielikuvituksen käyttäminen, eläytyminen... onko se sitten leikkimistä?

...Sillä kun sitten puolestaan lähdetään lohkomaan kirjoittamisharrastuksen merkitystä minun elämässäni, erotan toisistaan tavoitteellisten tarinoiden kurinalaisen kirjoittamisen, sekä pitkien, rönsyilevien tarinoiden ja henkilöiden kehittämisen joka tapahtuu vähintään yhtä paljon päässäni kuin paperilla. Tämän jälkimmäisentyylisen kirjoittamisen/kuvittelemisen/tarinoiden keksimisen olen usein miettinyt olevan jonkinlainen aikuisempi versio lapsuuden leikeistä mielikuvituskavereiden kanssa, enkä tiedä esiintyykö sitä edes muilla kirjoittamista harrastavilla, todennäköisesti ei ainakaan kovin monilla.

Joten näin ainakin omalla kohdallani pystyn näkemään yhteyden sekä roolipelaamisen, kirjoittamisen että leikkimisen välillä. Joskin "leikin" ja "leikkimisen" määrittelystä ja olemuksellisesta sisällöstä voitaisiin toki keskustella pitkäänkin.
tallennettu

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi
näkyvän valon maailmassa."
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #14 : 25.Heinäkuu 2012, 01:16 »

Lainaus käyttäjältä: Sarantha
...Ja itse asiassa, jo ennen kuin luin Karajishin viestin, mietin että omalla kohdallani tämä eläytymiseen ja tarinankerrontaan pohjautuva pelaamiseni/epäpelaamiseni/leikkimiseni palveli merkitykseltään ehkä lähinnä samaa tarkoitusta kuin kirjoittaminen. En tiedä mikä se tarkoitus on, ehkä mielikuvituksen käyttäminen, eläytyminen... onko se sitten leikkimistä?

Lasten roolileikit sisältävät myös mielikuvituksen käyttämistä, eläytymistä jne. Ne sisältävät myös tarinoiden luomista ja muualta otettujen vaikutteiden jatkokehittelyä. Esim. Ritari Ässä -leikissä otetaan pohjaksi tutut hahmot ja lähtötilanne, mutta ei lähdetä toistamaan itse sarjan tapahtumia.

Miksi aikuinen haluaa kehittää mielikuvitustaan tai eläytyä (viihteellisesti) johonkin muuhun? Miksi lapsi haluaa kehittää mielikuvitustaan tai eläytyä (viihteellisesti) johonkin muuhun? Mielestäni termi "leikki" pätee yhä jos vastaus molempiin kysymyksiin on sama - mikä se sitten ikinä onkaan.

Lainaus käyttäjältä: Sarantha
Joskin "leikin" ja "leikkimisen" määrittelystä ja olemuksellisesta sisällöstä voitaisiin toki keskustella pitkäänkin.

Joo. Valitettavasti arkikielen käsitteet ovat niin epämääräisiä, että pelkästään semantiikkaan saa tuhlattua pari ruudullista tekstiä - ja silloinkin ihmisillä on yhä jokaisella oma määritelmänsä sanoille  Näyttää kieltä

Mä peruutankin tässä sen verran että ehkä "leikki" tosiaan onkin väärä sana. Pitäisiköhän miettiä jokin uusi termi joka tarkoittaa sekä lasten leikkejä että aikuisten harrasteaktiviteettejä.

Muoks: Katsoin piruuttani mitä suomi-Wikipedia sanoo leikistä. Sielläkin oleva määritelmä leikin tarkoituksesta ja ominaisuuksista on yleistettävissä roolipelaamiseen ja jopa ei-kaupalliseen ja omaksi huviksi tapahtuvaan kirjoittamisharrastukseen. Ainakin mitä pystyn tulkkaamaan tekstistä tyyliin "Lapsi yhdistää subjekstiminänsä lukuisiin objektiminuuksiin. Näin hän muodostaa metakognitiivisia näkemyksiä toimintakonteksteista".  Pyörittää silmiään
« Viimeksi muokattu: 25.Heinäkuu 2012, 01:36 kirjoittanut Rasimus » tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Tapsa
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 1019
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #15 : 25.Heinäkuu 2012, 11:21 »

Ainakin mitä pystyn tulkkaamaan tekstistä tyyliin "Lapsi yhdistää subjekstiminänsä lukuisiin objektiminuuksiin. Näin hän muodostaa metakognitiivisia näkemyksiä toimintakonteksteista".  Pyörittää silmiään

Wikipedia iskee jälleen!  

Joo. Valitettavasti arkikielen käsitteet ovat niin epämääräisiä, että pelkästään semantiikkaan saa tuhlattua pari ruudullista tekstiä - ja silloinkin ihmisillä on yhä jokaisella oma määritelmänsä sanoille  Näyttää kieltä

Mä peruutankin tässä sen verran että ehkä "leikki" tosiaan onkin väärä sana. Pitäisiköhän miettiä jokin uusi termi joka tarkoittaa sekä lasten leikkejä että aikuisten harrasteaktiviteettejä.

Minusta "leikki" hyvin yksinkertaisesti tarkoittaa lasten aktiviteetteja. Vaikka aikuiset tekisivät prikulleen samaa, se ei enää ole leikkimistä, koska eiväthän aikuiset leiki. He harrastavat, pelaavat, menevät tekemään sitä sun tätä... Englanti taas näyttäisi tulevan ihan hyvin toimeen tuolla yhdellä play-sanalla, joka vielä lisäksi tarkoittaa kaikkea mahdollista muutakin. Mutta ehkä suomen tarkempi erottelu on joissain tilanteissa hyödyllistäkin.
tallennettu

NiTessine
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 346
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo / Tampere
« Vastaus #16 : 06.Elokuu 2012, 02:16 »

No, minähän en varsinaisesti asiantuntija ole, mutta näkisin vastauksen olevan "kyllä ja ei".

Tämmöisessä määrittelyssä on ehkä kätevä olla kunnon työkalut ja minulle asia selitettiin aikoinaan sosiologi Roger Caillois'n teorian kautta (Les jeux et les hommes, 1958, englanninkielinen käännös Man, Play and Games, 2001, University of Illinois Press). Kuten englanti, myöskään ranska ei varsinaisesti tee eroa pelaamisen ja leikkimisen välillä. Molemmat ovat "jouer" (cf. "to play"). Caillois suoritti lingvistisen rikoksen ja rakensi semmoisen liukuvan skaalan, ludus-paidia. Caillois'n mallissa kaikenmaailman pelit ja leikit voidaan sijoittaa tälle asteikolle, jossa "ludus" (lat. peli, leikki) on äärimmäisen järjestelmällistä ja sääntöjen ohjaamaa toimintaa, kuten shakki ja "paidia" (kreik. peli, leikki) on spontaania ja improvisoitua, kuten ipana juoksentelemassa huoneesta toiseen kädet levällään, huuliaan päristäen ja mesoten jotta on lentokone.

Roolipelit, näin yleisesti ottaen, ovat siinä hiukan puolestavälistä kohti ludusta. Spesifit pelit voivat sitten olla tätä enemmän tai vähemmän. Joka tapauksessa, kysymys ei ole sillai joko-tai. Tuossa Caillois'n teoriassa on lisääkin settiä ja jos jotakuta kiinnostaa, voin sepustaa siitä sekä sen sovelluksesta roolipeleihin. Se on vähän karkeaa puuhaa kun jätkä kirjoitti tosiaan 50-luvulla ja ensimmäisistä roolipeleistä ei ollut kenelläkään mitään aavistusta vielä yli kymmeneen vuoteen, mutta tämä on sillai aika kansantajuista ja jos mä lyön tiskiin jonkun Wunderkammer-Gesamtkunstwerk-mallin, joku saa vielä aivoverenvuodon.

Näin muuten sitten pelitutkijoiden keskuudessa vallitsee jonkinlainen konsensus siitä että roolipelit ovat pelejä tietyin reunaehdoin. Roolipelit voidaan ja yleensä kehystetäänkin siten, ettei niissä ole lopullista päämäärää tai voittoehtoa. Tämä ei kuitenkaan ole absoluuttista ja näin esimerkiksi Zombeja! Ovella! voidaan pelata hyvinkin kilpailullisesti ja siihen on rakennettu sisään selkeä voittoehto, puhumattakaan sitten erinäköisistä roolipelitapahtumissa nähdyistä roolipeliturnauksista.
tallennettu
Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional