Kauhutarinoita

[Tapsa]

Hei! Tuumin tässä, että olisi hienoa, jos Risingilla olisi oma ketjunsa kummitustarinoiden ja muiden pelottavien juttujen kertomista varten. Täällä voi kertoa klassisia kauhutarinoita, ei haittaa, vaikka sitä ei olisikaan itse keksinyt, kunhan sen kertoo omalla tavallaan eikä vain leikkaa-liimaa jostain muualta. Toki voitte myös jakaa omia kauhujuttujanne. Napakkuus on valttia - mikäli innostut kirjoittamaan pitemmän novellin, mikset samantien postaisi sitä Leirinuotiolle arvostelua varten? Tämä on paikka, jossa tarkoituksena on säväyttää ja järkyttää, säikytellä ja pelotella, mutta muistakaa, että Risingilla on kuitenkin ikäraja, joten ei mitään liian rajua tavaraa!

Minä aloitan.

______________________________


Eränkävijä oli matkalla pappilaan ja valitsi reitin, jota ei ollut ennen käyttänyt. Polku johti syvälle aarniometsään, vuolaiden purojen yli ja jyrkkien kallionrinteiden viertä. Hämärän hiipiessä eränkävijä tiesi, ettei ehtisi pappilaan ennen yötä. Kokeneena eränkävijänä hän oli usein yöpynyt taivasalla, eikä häntä tavallisesti haitannut lainkaan metsän siimeksessä nukkuminen, mutta nyt hänellä oli paha aavistus, ehkäpä aarnion epätavallisesta hiljaisuudesta tai koskemattomuudesta johtuen. Niinpä hän kovasti ilahtui nähdessään erämajan polun varrella.

Pimeä laskeutui jo, kun eränkävijä kolkutti oveen. Vastausta ei kuulunut. Eränkävijä totesi avaimen olevan kynnyksen alla. Mökkiä tutkiessaan hän arveli sen olevan asumaton. Tuvassa oli paikka valkealle, vesisaavi sekä päreitä. Muuten paikka oli viihtyisä, mutta eränkävijää kummastuttivat kummalliset maalaukset, joita seinillä oli.

Kolmesta maalauksesta jokainen esitti taidokkain yksityiskohdin täydennettyjä kasvoja, mutta kasvojen ilmeet olivat vihaiset, ja maatessaan patjallaan eränkävijästä tuntui, että ne kaikki katsoivat häneen irvistellen. Parhaansa mukaan hän jätti ne huomiotta ja nukkui, mutta hänen unensa olivat levottomia ja hän heräsi monta kertaa yöllä pilkkopimeässä, ja tunsi maalausten vihaisen tuijotuksen, vaikka ei niitä nähnytkään.

Aamulla mökin valaisi nousevan auringon virkistävä hehku. Herätessään eränkävijä tuumi, että aamun valossa maalaukset tuskin näyttäisivät yhtä pelottavilta. Hän venytteli, nousi, ja näki, ettei mökin seinillä ollut ainoatakaan maalausta, ainoastaan kolme ikkunaa.