Musiikki ja kirjoittaminen

[Skie]

Kuuntelen aika lailla kaikenlaista, tai vaihtoehtoisesti en mitään. Riippuen ihan omasta mielialasta, monesti kirjoittaessa soi kuitenkin suhteellisen rauhallinen musiikki. Toisaalta kirjoittaessa käy usein samoin kuin lukiessa, kovasti keskittyessä koko musiikki unohtuu ja yhtäkkiä sitä säpsähtää hiljaisuuteen kun spotifyn soittolista onkin jo pyörähtänyt loppuun.

Tämän yön ylivoimaisia suosikkeja ovat olleet Prince of Persia- leffan soundtrack () ja Requiem for a Tower. Jälkimmäinen kolahtaa nyt erityisesti.

[Zereott]

Minä kuuntelen varsin vähän musiikkia kirjoittaessani, mutta jonkin verran kyllä. Yleensä kuuntelen musiikkia enimmäkseen siinä vaiheessa kun luon tarinalleni hahmoja. Musiikki auttaa keksimään hahmolle luonnetta ja elämäntyyliä. Joskus sitten saatan laittaa hahmonluonnin aikana kuuntelemani kappaleet soimaan, jos kirjoitettavassa kohtauksessa kyseinen hahmo esiintyy pääosassa.
Muuten kyllä musiikinkuuntelu haittaa melkolailla kirjoittamistani, koska huomaan rupeavani vain kuuntelemaan kappaleen sanoja ja unohdan siinä samalla sen, mitä halusin kirjoittaa.

[Serafia]

Kyllä se mulla toimii. Luen aika usein kirjaakin napit korvissa ja hyvin menee :)

[katzka]

Miulla se ainakin toimii. Luen myös joskus napit korvissa tai sitten kuuntelen jotain levyy ja samalla luen tai kirjoitan. Toimii oikein hyvin, ei mitään häiriöö.

[Nafisan]

Esimerkiksi kiihkeää taistelukohtausta kirjoittaessa sopivan mahtipontinen musiikki inspiroi ihanteellisesti. Valitsen musiikin aina tekstiin sopivaksi, lähinnä klassista tai keltti- ja Irlantilaista kansamusiikkia. Jotkut fantasi elokuvien soundtrackit sopivat myös. Pop ja elektroninen musiikki sopivat kirjoitutyyliini huonoiten, vaikka poikaystävä niitä käyttääkin koodatessaan. Tyylinsä kullakin.

[icecube]

Minulla pätee yksikertainen sääntö: Jos kuulen omat ajatukseni, en voi kirjoittaa. Luulisi jo, että korvat ovat hajonneet, mutta toistaiseksi hyvin kuuluu. Enpä tiedä mikä siinä on. Ajatuksia vaan tulee liikaa ja ne menisivät sotkuun, jos joku ei pitäisi niitä vähän loitommalla tärkempien asioiden pulpahtaessa ajatuksista tekstiksi.

Musiikki itsessään yleensä vaihtelee kohtauksen fiiliksien ja sävyn mukaan, jolloin on helpompi keskittyä. Sanoilla tai ilman sanoja, sillä ei ole mitään väliä.

[Kirjaneito]

Itselläni vähän riippuu fiiliksistä, mutta  nykyään kuuntelen musiikkia kirjoittaessani lähes aina. Valitsen musiikin sen mukaan millaista kohtausta rustailen. Kirjoitanko taistelua vai ns. välivaihetta?

Tunnelma on minulle äärimmäisen tärkeä. Välillä lauletun musiikin sanat häiritsevät, mutta olen oppinut jo aika hyvin sulkemaan ne pois. Takuu varmoja tunnelman kohottajia ovat kuitenkin leffojen soundtrackit. Itselläni parhaiten toimivat Harry Potter ja Lord of the Rings. Muita (ei soundtrackejä) ovat Piano Guys, joskus Adele ja klasareista Elgarin cello concerto.

Varsinaisesta puheenaiheesta sivuun; lukemisella ja musiikinkuuntelulla on myös omat erityispiirteensä. Vieläkin, aina kuullessani jonkun tietyn kappaleen, se saattaa kytkeytyä johonkin menneeseen lukukokemukseen.

Itselläni on ihan sama. Se tunne kun muistaa tunnelman, mutta ei kirjaa...

[Knox-setä]

Eluveitie tuo eirräin olennaisen vivahteen fiilikseen, kun työstän tekstiä. Luonnollisesti, jos kirjoitan jotain kliseisempää novellia nii Freedom Call käy myös mainiosti.

Pelisoundtrackit, kuten The Witcher -sarjan musiikit ovat erittäin tyylikkäitä ja ne sopivt mainiosti eeppisten kaksintaistelujen tai pienten otteluiden oheen.

[Celestine]

Musiikkia pitää olla, tapahtui sitten mitä vain. Radiota on vaikea kuunnella, jos kirjoittaa, kun ajatus lähtee harhailemaan puheen aikana, mutta pelkkä musiikki käy oikein hyvin. Ja esim. Enya auttaa luovaan ilmapiiriin pääsemiseen.

Musiikkityylillä ei kyllä periaatteessa ole mitään väliä, mutta jos kirjoitan jotain surullista, tunnelmaan on vaikea eläytyä, jos taustalla raikaa joku iloinen ja reipas kappale

[korpinaava]

Kuten olen maininnut jo monta kertaa, Peuraheimon synnytyksessä auttoi paljon My Dying Briden musiikki.