Kesäprojekti 2012 -suunnittelua

[Dyn]

Mä haluan taas projektin! Joo! Viimeiseen talviprojektiin tuli aika vähän osanottajia, mutta ehkä nyt kesällä useammalla on aikaa raapustaa? :)

Viimeksi kirjoitettiin kuvasta, nyt voisi valita jotain muuta? Otsikko tai yhteinen teema?

[Jaragil]

Projekti kuulostaa oikein hyvältä idealta. Ehdottomasti mukana, jos vain jotain saadaan kasaan. Minun puolestani ei niin väliä, mistä kirjoitetaan, mutta mietein, että kun tässä joskus kirjoitettiin valmiista aloitusvirkkeestä, niin miten olisi tällä kertaa tarina, jolla olisi valmis loppuvirke. Joku vähän haasteellisempi kuin "Hän katsoi ylös ja hymyili.", mutta kuitenkin joku sellainen, joka mahdollistaisi monenlaisia genrejä ja ideoita.

Tekikö sen virkkeen viimeksi joku ulkopuolinen vai keksittiinkö se pohdintatopicissa? Muista enää.

[Dyn]

Viimeksi aloitusvirke saatiin Pasi Ilmari Jääskeläiseltä, kun joku sattui olemaan hänen (menneitä tai nykyisiä) äidinkielen oppilaitaan. :) Vähemmänkin dramaattinen tausta lauseelle kelpaa, mutta hyvä idea kyllä tuo lopetuslause! Vähän eri tavalla joutuu miettimään kuin aloituksen kanssa.

[Antti]

Lopetuslause kuulostaa tosi hyvältä!

Kesällä riittää intoa, joten olen mukana vaikka nyt mitä keksittäisiinkin.

[Tiuku]

No joo, Risingin projekteihin tulee kumminkin osallistuttua todennäköisemmin kuin suunnitelmissani oleviin kirjoituskilpailuihin, joten varauksella mukana. Lopetuslause sopii hyvin, jos vaan se ei ole yhtä mahdoton kuin se aloituslause oli.

[Dyn]

Mun puolesta heittäkää vain ideoita mielenkiintoiseksi lopetuslauseeksi.

[Jaragil]

Kuikan selässä oli hyvä uinua.

Käänsin radion päälle ensimmäistä kertaa vuosiin ja jäin kuuntelemaan ihmisten sorinaa.

Karmea pudotus, mutta tulipahan tehtyä.

Huutakaa, lapseni, huutakaa!

Nostin palavat silmäni ylös kohti aurinkoa.

Enkä vieläkään muistanut, minne olin piilottanut veitseni.

[Tapsa]

Kannatetaan ajatusta! Loppulauseeseen kirjoittaminen on varmasti jännää, ehkäpä osallistun itsekin. Jaragilin virkkeet hyviä, tässä vielä lisää ehdotuksia:

Hän ei luovuttaisi, ei niin pitkään kuin kirjeitä oli vielä jäljellä.

Anna vastasi vain väläyttämällä hurmaavan hymynsä ja tanssahtelemalla pois kuutamon valaisemaa polkua pitkin.

Luojan nimeen minä vakuutan, että siinä makasi herra Erikson kylmänä ja kuolleena kuin kivi!

Silmät kosteina hän kumartui lukon ääreen ja napsautti sen kiinni.

[Hiistu]

Tällä kertaa otan tavoitteeksi osallistua kommentoimalla muiden tekstejä, vaikkei mitään omaa tekelettä koskaan syntyisikään. (Eli päinvastoin kuin viime talviprojektin aikaan, jolloin oli elämä sen verran kaoottista, että oma teksti kyllä juuri ja juuri valmistui, mutta kaikkinainen kommentointi jäi.  )


Yhtenä mahdollisuutena tuli mieleen, että annettaisiin vaihtoehtoisiksi viimeisiksi lauseiksi joukko joidenkin oikeiden teosten aloituslauseita. Eli pitäisi lopettaa oma tarinansa lauseella, jolla joku kirjailija on omansa joskus aloittanut... (Mikä ei varmaan mitenkää sopimatonta, kunhan lauseen alkuperä mainitaan?) Ehka hauskaa ja ehkä haastavaa?

Esim. tällaisia aloitus- eli lopetuslauseita:

Oli sateinen loppukevään päivä, kun hän saapui kynnykselleni koko maailma tuomisinaan.
- Robin Hobb: Narrin matka

Kerran yksi kaveri ravisteli koko päivän hyönteisiä päästään.
- Philip K. Dick: Hämärän vartija

Elämä alkaa normaalisti syntymästä - minun ei alkanut.
- Walter Moers: Kapteeni Sinikarhun 13 1/2 elämää

Suuressa joukossa kirjoja tietty mainitaan aloituslauseessa henkilöjen ja paikkojen nimiä ja muuta hankalaa, jotka pitäisi korvata omaan tarinaan sopivilla tiedoilla...

[Nafisan]

Nuo oikeiden kirjojen aloituslauseet lopetuslauseina kuulostaa ihastuttavalta idealta, kas kun se tuli omaankin mieleeni ennen kuin Hiistun viestiä olin lukenutkaan. :D Minuakin on alkanut kiinnostaa kirjoittaa kesän aikana vapaasti kumpuavaa tekstiä - alkaa jo kangistuttaa nuo kaikki esseet...

Tässä pari kiinnostavaa alotuslausetta tarjolle:

- Olen kuollut. (Kathy Reichs: Kaivojen vainajat)
- Pane silmät kiinni ja tuijota pimeyteen. (Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä)
- Vain öisin hänellä on enää voimia vaeltaa. (Lisa Carey: Merenneitojen laulu)
- Voi luoja, olisinpa hoikka. (Jane Green: Netti@deitti)
- Susien ulvonta kuuluu yhä lähempää ja lähempää. (Ursula Pohjolan-Pirhonen: Kuninkaan amiraali)
- Hänen ei olisi koskaan pitänyt käyttää sitä oikotietä. (Michael Crichton: Aikamatka)
- Ken taruntietoon uskoo, hän uskoo aaveisiin. (Elaine Coffman: Mustan Douglasin morsian)
- Yksisarvinen eli siireenimetsässä, ja se eli yksin. (Peter S. beagle: Viimeinen yksisarvinen)
- Kuvitelkaa eteenne puolipilvinen merenlahti. (Leena Lander: Lankeaa pitkä varjo)
- Vanhus luki Ennustuksen säkeet uudelleen ja nyökkäsi vakavana. (Flavia Bujor: Ennuskivien mahti)
- Tästä ei kirjoissa puhuttu mitään, ajattelin lumen tuiskutessa sisään avoimesta ovesta ja laskeutuessani paljaalle selälleni. (James Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni)

[Dyn]

Heh, tuo aloituslauseesta lopetuslauseeksi on hauska idea, tosin Tapsan ja Jarren muotoilemissa on niissäkin helmiä. :D Pitäisikö valita pari kolme vaihtoehdoiksi, niin ei kenenkään osallistuminen jää siitä kiinni, ettei juuri yhdestä tietystä keksi mitään? Kuviakin on yleensä ollut kolme, joista valita.

[Jaragil]

Kolme vaihtoehtoa käy ihan jees. Itse olisin kannustamassa Nafisanilta "Kuvitelkaa eteenne puolipilvinen merenlahti." ja Tapsalta "Hän ei luovuttaisi, ei niin pitkään kuin kirjeitä oli vielä jäljellä." virkkeiden valintaa, minkä lisäksi pidän omasta ensimmäisestäni: "Kuikan selässä oli hyvä uinua."

Kirjan aloituksista vielä ainakin ehdotuksena ilmaan: "Mustiin puettu mies pakeni autiomaan halki, ja revolverimies seurasi hänen jälkiään." (Stephen King: Revolverimies)

[Muitalus]

Vielä yksi idea! Entäpä jos otettaisiin sarjakuvien puhekuplista aloituslauseita? Syynä ideaan on se, että kirjoittajat eivät useinkaan viitsi käyttää dialogia kovin paljon, vaan turvautuvat adjektiiviluettelointiin ja turhantarkkaan kuvailuun. Tässä pari sattumanvaraisesti valittua (sellaisia, joissa ei esiinny hahmojen nimiä ainakaan kovin paljon):

"Jaa'ah...niinpä niin...kyllä niiden korttien lähettäminen kysyi rohkeutta..." (Will Eisner: Spirit 2)

"Tämä luottamuksen osoitus liikuttaa mieltäni syvästi, herra päämies!" (Enki Bilal: Plits, Tapiiri 2/85)

"Olemme antaneet desinfioida hänet niinkuin määräsitte." (Benoit Sokal: Ankardo, Tapiiri 2/85)

"Hullu?...Minuako ne pitävät hulluna! Ennenkuulumatonta..." (Hergé: Tintti ja faaraon sikarit)

"Nyt meillä on niskoillamme kaksi mielipuolta!" (sama)

"My apartment is infested with COCKROACHES! They're all over my KITCHEN and LIVING ROOM! They're HIDEOUS and DISGUSTING!" (Gilbert Shelton: Fat Freddy's Cat Volume Two [tämän voi kukanenkin vapaasti suomentaa mahdollista tuotostaan varten])

"Jessus sentään mitä soopaa me puhutaan. Katso nyt kuinka partani on käynyt." (Hugo Pratt, Corto Maltese, Samarkandin kultainen talo)

"Ystäväni, ansaitset ikuisen kiitollisuuteni." (Ville Tietäväinen & Harri Hannula: Hymyilevä kuu)

"Rosvo-Muffet ovat iskeneet!" (Muffe-sarja 2 eli smurffi-sarjis)

"Minusta tulee sheriffi. Olen aina unelmoinut vankilan avaimista kädessäni." (Morris & Goscinny, Lucky Luke, Daisy Town)

(repliikit alkuperäisessä kirjoitusasussaan)

Tätä voisi kokeilla joko sillä lailla, että voisi olla yksi ainoa repliikki, jonka voi laittaa minne haluaa, tai sitten useampia vaihtoehtoja, ja valittu vaihtoehto tulisi käyttää aloituksena. (Sama pätee tietenkin, jos käytetään kirjojen aloituslauseita, mitä ketjussa on ehdoteltu aikaisemmin.)

[Tiuku]

Heitetäänpä yksi romaanin alkulause vielä:

Sirkus saapuu varoittamatta.
- Erin Morgenstern: Yösirkus

Aiemmin mainituista minua kiinnostavat seuraavat:
Käänsin radion päälle ensimmäistä kertaa vuosiin ja jäin kuuntelemaan ihmisten sorinaa.
Nostin palavat silmäni ylös kohti aurinkoa.
Kerran yksi kaveri ravisteli koko päivän hyönteisiä päästään.
Ken taruntietoon uskoo, hän uskoo aaveisiin.
"Olemme antaneet desinfioida hänet niinkuin määräsitte."

Tuosta voikin jo varmaan päätellä, ettei minua inspiroi yhtään kirjoittaa sellaisista lopetuslauseista, jotka kuulostavatkin lopetuslauseilta.

[Dyn]

Mietin kolmea omaa suosikkiani, ja päädyin jostain syystä melkein samoihin Jaragilin kanssa. Tosin korvaan yhden ihan periaatteen vuoksi Tiu'un listasta.

* Käänsin radion päälle ensimmäistä kertaa vuosiin ja jäin kuuntelemaan ihmisten sorinaa.
* Hän ei luovuttaisi, ei niin pitkään kuin kirjeitä oli vielä jäljellä.
* Kuikan selässä oli hyvä uinua.

Nämä tarjoavat aika hyvin vaihtoehtoja sekä fantasia- että scifitulkintoihin. Yritän myös itse välttää kaikkea, mistä voisi kirjoittaa (helppona ratkaisuna) jollakin tapaa vain ällön tekstin.

[Dyn]

No, päästäskös tässä alkuun? Jos vielä muutama kertoisi valistuneen mielipiteensä mieleisistä lopetuslauseista... :) Olen juhannukseen asti poissa maisemista ja enimmäkseen myös internetistä, mutta joskus juhannuksen jälkeen voitaisiin käynnistää tämä projekti.

[Dyn]

No mitäs tälle tapahtuu? Muutama kannatusääni lopetuslauseille vielä!

[Logikärmes]

No, jos joitakin viimeisiä mielipiteitä vielä kaivataan, niin minun täytyy kyllä sanoa, että nuo valikoidut virkkeet ovat minusta hieman turhan... konfliktittomia. Novellit ovat teksteinä sen verran lyhyitä, että niihin on mukava laittaa loppuun jokin yllättävä koukku. Ihmisten puheen kuuntelu ja kuikan selässä uinuminen ovat molemmat melkoisen seesteisiä lopetuskuvia, ja soveltuvat minun päässäni lähinnä sellaiseen "mutta lopulta kaikki oli kuitenkin hyvin"-ratkaisuun. Kirjeiden polttaminen on hieman vauhdikkaampaa, muttei mitenkään kauhean erilaista tai kiinnostavaa.

Mutta tämä nyt oli vain mielipide. Oikeastaan ainoa koko ketjussa esitetyistä vaihtoehdoista, joka herätti minussa edes jonkin sortin inspiraatiota, oli Jaragilin "Nostin palavat silmäni ylös kohti aurinkoa", joka toi minulle välittömästi mielenkiintoisia mielikuvia (ja joka soveltuu aivan loistavasti niin fantasia- kuin sci-fi-tekstinkin lopetukseksi).

[Antti]

Mutta tämä nyt oli vain mielipide. Oikeastaan ainoa koko ketjussa esitetyistä vaihtoehdoista, joka herätti minussa edes jonkin sortin inspiraatiota, oli Jaragilin "Nostin palavat silmäni ylös kohti aurinkoa", joka toi minulle välittömästi mielenkiintoisia mielikuvia (ja joka soveltuu aivan loistavasti niin fantasia- kuin sci-fi-tekstinkin lopetukseksi).

Minäkin vähän mietin tuota. Mieluisin oli tuo Jaragilin ehdotus, siihen minulla olisi ideakin. Kirje-hommaan kyllä saisin myös tekstiä, mutten tiedä tulisiko siitä niin kunnollista.
Yhdyn siis Logikärmeksen ajatuksiin.

[Maailmanherra]

* Käänsin radion päälle ensimmäistä kertaa vuosiin ja jäin kuuntelemaan ihmisten sorinaa.
* Hän ei luovuttaisi, ei niin pitkään kuin kirjeitä oli vielä jäljellä.
* Silmät kosteina hän kumartui lukon ääreen ja napsautti sen kiinni.

Selkeästi parhaat.