Saattaa sisältää pieniä määriä pähkinää

[Dyn]

Tämä kevät on tehnyt minusta sokean ja mykän
Se on lukinnut minut kuin suolapatsaan
kirvelevän ruumiini sisään
enkä voi kääntyä, en enää

Jumalalla ja minulla on keskeneräisiä asioita
emme ole tehneet tilejämme selviksi, miksi minut
luotiin tällä tapaa heikonlaiseksi
Luontoäiti ei ajatellut asiaansa loppuun asti
kun teki elämästä minulle myrkkyä

Älä hengitä, älä syö
Tämä kevät tekee minusta pikku hiljaa hullun
sillä vain hullu istuu itsensä sisällä ja pelkää elämää

[Tiuku]

http://www.allergiaterveys.fi/fi/ajankohtaista/42

[Dyn]

Joo, luin uutisen. :P Ei sillä että se olisi ollut ainoa inspiraation lähde, mutta aihe on ollut ns. pinnalla. En halua kuvitella miten kävisi, jos muhun (ja mä olen oikeasti allerginen kaikelle, eikä se ole "pientä kutinaa") piikitettäisiin tota. Mua ei suostuta edes siedättämään.

Sinällään toki kiva, jos joku sanoisi runostakin jotain. :)

[Nafisan]

Sinällään toki kiva, jos joku sanoisi runostakin jotain. :)

Luin runon nyt toistamiseen. Se on vaikuttava. Surullinen. Siinä on omakohtaisuutta, mutta pystyn samaistumaan siihen.

Jumalalla ja minulla on keskeneräisiä asioita

Tämä oli mielenkiintoinen kohta, vaikka itse olenkin ateisti. Tuli sellainen pratchettmainen mielikuva, koominen keskustelu jumalan kanssa. Luontoäiti luo oman dialoginsa tähän jumalkuvaan.

Vaikka välillä tuntuu, että runon minä on juurikin Tiukun linkkaaman rokotteen tarpeessa, siinä on myös yleistajuisempi pohjavirta. Viimeinen lause etenkin sopii valitettavan moneen ihmiseen.

Vaikka runon sisälleni jättämä tunne onkin ahdistava, siinä on kuitenkin toivon pilkahdus. Asiat voivat muuttua paremmaksikin.

[Lachesis]

Allergikon valitusvirsi. Symppaan osaltani, vaikken ihan niin vaikeissani olekaan, edes tänä poikkeuskeväänä.

Uskonnollisia sävyjä löytyy, ihan pop. Kuvasto pysyy ekassa säkeistössä mukavasti kasassa (suola kirvelee ym.), ja herättää tietenkin kysymyksen, mikä se puhujan synti on ollut, Lootin vaimostahan jo tiedetään valmiiksi. Toisessa säkeistössä viitataan pakanavoimiin, mikä mielestäni vähän rikkoo asetelmaa, joka olisi muuten kantanut loppuun asti ehjänä. Olisihan voinut sanoa että Jumalan tiet ovat tutkimattomat tms. Elämä myrkkynä on sinänsä nätti ajatus.

Runon tyylilaji on pikemminkin aforistinen kuin lyyrisen koristeellinen, mikä sopii tällaiseen pamfletinkaltaiseen tekstiin hyvin. Varsinkin loppulause menee filosofisen puolelle, eikä mitenkään pahassa. Tosin päällimmäiseksi tunnetilaksi ei niinkään jää pelko kuin katkeruus.

[Swilf]

Loistava runo. olen itsekin allerginen. Voin vain kuivitella miltä tuntuu, kun ei voi syödä oikein mitään. Karmealta. Sinulla on loistavat runoudenlahjat.