Titania

[Lachesis]

olen ripustanut lyhdyt lehmusten ja pyökkien
oksille kietonut purppuranauhat
varistanut hiuksiini valkeita helmiä
tule.

kun yö ei pimene ja päivien välille
laskeutuu huumaava kukkien hämärä
kieloista solmin ja sormustinkukista
seppeleen painaa kruunuksi päähäsi.

minä olen ylhäinen kuningattaresi jonka
tykö nostat kuolevaisen katseesi olen
keijukaisneitosi soittelen huiluja
aina kätesi tavoittamattomissa.
minä olen valkea juhannusruusu
hameeni hulmuaa terälehdenkeveänä
minä olen hopeaa ja eebenpuuta
sinä olet liekki.

ja kun kuu on noussut lyhimpänä yönä
valanut varjoja puiden väliin
laulut on laulettava huulilta huulille
helmiäishouretta hengitys väreillen
tule.

minä vien sinut tanssiin
minä sidon sinun kätesi
lukinseiteillä kultalangoilla omaani
me astumme valon ja pimeän kehiä
niiden keskellä päivä ja yö ovat yhtä.
minä olen sinun uniesi kehto
minä olen sinun valveesi täyttymys
minun ihanuuteni ei ole ihmisten kaltaista
unikkotyynyllä tähtien alla

mutta jos sanot yhdenkin sanan
jos uskallat lausua nimeni ääneen
minä vien sinun.

[Dyn]

Hieno ja tunnelmallinen teksti, sopii juhannuksen ja keskikesän fiilikseen. Metsänneidon houkutus on aiheena perinteinen ja vähän odottelinkin että se salakavaluus sieltä tulee. Tällä kertaa ilmeisesti ihmisellä on mahdollisuus pelastua, jos osaa olla hiljaa - ja rikkomatta tunnelmaa! Ihanainen runo kyllä.