Haittaako spoilautuminen teitä?

[punnort]

Eli aloitetaan keskustelu tällaisesta aiheesta, että haittaako teitä romaania lukiessanne, jos tiedätte etukäteen sen loppuratkaisun tai tapahtumia muuten?

Itseäni spoilautuminen ei nimittäin häiritse. Tähän vaikuttanee se, että lukiessani kiinnitän huomiota enemmän siihen, mitä sanottavaa kirjoittajalla on kuin jännään tulevia tapahtumia. Olen joskus pitänyt periaatteenani, että jos romaani ei ole lukemisen arvoinen silloin kun tietää loppuratkaisun, romaani ei ole lukemisen arvoinen ollenkaan.

Silloinkin kun luen sellaista kevyempää kirjallisuutta, jolla ei ole niin paljoa yleisempää sanottavaa, lähinnä uppoudun romaanin tunnelmaan ja eläydyn kirjan maailmaan (tämä on yksi syy, miksi luen spekulatiivista fiktiota: Se tarjoaa vieraan maailman, johon eläytyä), ja juonen etukäteistunteminen ei tässä niin paljoa häiritse.

[Dyn]

Mä olen sekä iloisesti yllättynyt ratkaisuista, joita en olisi osannut aavistaa, että viihdyttänyt itseäni kurkkaamalla jännän paikan ratkaisun etukäteen kirjan lopusta. Jos itsensä spoilaa tietoisesti ja valiten, en näe siinä mitään pahaa, kunhan sen tekee sovussa itsensä kanssa.

Taannoin Pottereiden kanssa oli tilanne, että suurin fani perheessämme eli äitimme luki aina uuden kirjan ensin, ja kiristi sitten sillä varjolla meitä lapsia hyvän tovin kotitöihin. :D Itse luin yleensä kirjan onneksi suhteellisen nopeasti, mutta sääli kävi englanniksi hitaammin lukeneita veljiäni... toinen jopa yleensä odotti suomennosta, silläkin uhalla että ne kriittiset spoilerit tuli kuultua.

Toki on kirjoja, joiden takakansiteksti on paljastanut ihan liikaa, mikä on vienyt kirjasta maun sitten lukiessa. Joskus olen lukenut arvostelun etukäteen ja spoilannut itseni sellaisesta tahtomattani. Nykyään yleensä luen kyllä takakansia, mutta en juurikaan arvosteluja kirjoista, jotka aion varmasti lukea. Toisaalta luen kyllä arvosteluja ihan mielelläni, ja usein niistä tarttuu hyviä lukuvinkkejäkin - silloin täytyy vain toivoa, ettei arvostelu spoilannut liikaa. :D

[Vanamo]

Minä yritän välttää spoilereita. En yleensä lue etukäteen arvosteluja kirjoista, jotka olen päättänyt lukea enkä esimerkiksi täällä Risingilla yleensä kovin mielelläni avaa keskusteluketjuja, jotka käsittelevät lukulistallani olevia kirjoja. Takakansiakaan en taida yleensä enää lukea siinä vaiheessa, kun olen ehdottomasti päättänyt lukea jonkin kirjan.

Koen, että loppuratkaisun tietäminen etukäteen vie jotain lukukokemuksesta. Pohdin mielelläni lukiessani sitä, mihin kirjailija on juonta kuljettamassa, joten on parempi olla tietämättä liikaa. Haluan säilyttää jännityksen ja eläydyn paremmin tarinaan, mikäli en ennalta tiedä, mitä tulee tapahtumaan.

Spoilereiden vältteleminen vaikuttaa myös siihen, kuinka kirjoitan kirjoista - blogiini kirjoittaessani koetan yleensä kirjoittaa mahdollisimman yleisellä tasolla, ettei kukaan spoilaantuisi, jos lukee arvosteluni ennen kirjaa.

[Tiuku]

Kun tästä aiheesta keskusteltiin aiemmin tällä foorumilla, sanoin muistaakseni jotain siihen suuntaan, että haluan nauttia kirjani siten kuin kirjailija on ne tarkoittanut nautittavaksi. Jos kirjailija on tarkoittanut ettei tapahtumia tiedä etukäteen, sitten minä noudatan sitä toivetta. Onhan kirjat ylipäätäänkin kirjoitettu usein siten, että ratkaisut yritetään tuoda puun takaa, ja minun mielestäni olisi kirjailijan pettämistä "huijata" tämän asian kanssa.

Olen kinannut tästä aiheesta monet kerrat erään kaverini kanssa; hän siis on niitä ihmisiä, jotka mieluummin katsovat ratkaisun etukäteen ja päättävät sitten, haluavatko lukea - tai ei aina ihan näinkään, mutta häntä vaan ei yksinkertaisesti haittaa asioiden tietäminen etukäteen. Kaiketi minä sitten olen enemmän tuollainen Vanamon tapainen lukija, joka saa monet kiksinsä juuri tulevien tapahtumien spekuloinnista, ja mainittu kaverini taas on enemmän kiinnostunut siitä, miksi johonkin päädytään. Minulle aika iso osa lukuprosessista on juuri sitä, että intoilen erilaisista mahdollisuuksista, joista jotkin ovat jopa aika epätodennäköisiä ja ihan omia fantasioitani. Tätä ei voi tehdä, jos tiedän ratkaisut etukäteen, koska kun jokin on kerran ehtinyt tapahtua, se on minun näkökulmastani suorastaan kiveen hakattua; tarinallinen totuus ja tapahtumien aito kulku, jossa ei itse asiassa olisikaan voinut käydä toisin (varmaan tämän takia en pidä yhtään siitä, kun joku hahmo kuolee). Pitkissä kirjoissa ja sarjoissa onkin hienoa se, että spekulaatiota voi tehdä lukiessa koko ajan, koko tarinan mitalta ja isojen asioiden suhteen.

En lue kirja-arvosteluita (paitsi jos ne ovat ns. luotettavaksi tietämältäni taholta tai sellaisesta kirjasta, jonka lukemista en ole varsinaisesti edes suunnitellut) enkä usein takakansitekstejäkään. Olen saanut monet kirjat luettua siten, että aivan perustavanlaatuiset elementitkin ovat tulleet niissä yllätyksinä, ja koin sen varsin positiivisena (esim. Nälkäpelin suhteen en tiennyt yhtään mitään siitä, mikä on homman nimi ja ketkä sinne pelaamaan oikeastaan menevätkään). Annan mieluusti kirjailijan esitellä kaiken minulle niin kuin hän on asiat ajatellut, kuten jo alussa sanoin.

[Huoleton]

Kuulun myös niihin ihmisiin, jotka toisinaan katsovat romaanissa loppuratkaisun ennen puoleen väliin pääsyä. Toisinaan lopetan lukemisen, jos kirja on jo siihen mennessä ollut tylsähkö ja ennalta arvattavan oloinen. Yleisesti ottaen en tahdo kuitenkaan kenenkään kertovan ainakaan sellaisia paljastuksia, jotka vaikuttavat merkittävästä miten suhtautua johonkin hahmoon. Esim jos olisin tiennyt Matrixin alussa

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

todellisuuden olevan tietokoneohjelma

, olisi se saattanut hiukan alun jännitystä latistaa. Nytkin varmuuden vuoksi laitoin paljastuksen spoileriksi vaikka mielestäni todennäköisyys siihen, ettei joku tiennyt tuota on 0,01%. Toisaalta sitä elää nykypäivänä niin samankaltaistensa kuplassa, että vaikka "KAIKKI" kaverit olisivatkin nähneet jotain tai tietäisivät jotain, saattaa asia olla jollekin ihan uusi juttu.

Kirjojen takatekstit ovat kyllä epäilyttävin juttu ikinä, koska monesti niissä kerrotaan vaan "Mahtavaa kesälukemista"-oletettavasti siis ennalta arvattava rakkauslärpyke, "Järisyttävin tarina ikinä"-maanjäristyksestä?. Toisinaan takateksti todellakin kertoo kaiken ja vain tappaja jää kirjailijalle kerrottavaksi. Välillä takateksti saattaa olla kiinnostavampi kuin itse kirja ja välillä juttu menee toisinpäin.

[tnjrp]

Eipä juuri haittaa. En tosin kirjoista tahallani lue loppuratkaisua, erikseen etsi elokuvista juonisynopseja tms. etukäteen, muttei se minua niin kiusaa jos ne jostain esiin hyppäävät. Novelleissa homma voi olla vähän eri, mutta jos kokonainen romaani tai leffa perustuu pelkästää loppukäänteeseen niin se on siinä ja siinä, onko sen lukemisessa/näkemisessä tai edes tekemisessä oikeasti paljonkaan ideaa.

[Fantasyfan]

Minä en pidä spoilereista, koska nautin yllätyksistä enkä tykkää siitä jos odotan jotain tietyä tapahtumaa tapahtuvaksi. Sen vuoksi en hirveästi pidä sellaista kerronnasta, joka kertoo mitä tulee tapahtumaan.

Tykkään yllätyksistä jopa siinä määrin, että yritän välttää takakansitekstien lukemista...

[H.C.]

Kyllä haittaa. Olen itsekkin niitä jotka jättävät arvostelut ja takakannetkin lukematta. Arvosteluista saatan vilkuilla viimeiset lauset, jossa todetaan lyhyesti mielipide kirjasta eikä joidenkin juonen kannalta merkityksettömien yksityiskohtien paljastuminenkaan etukäteen haittaa, mutta muuten en mielelläni halua kuulla kirjan tarinasta tai sen käsittelemistä teemoistakaan mitään etukäteen. Nautin suuresti kun saan itse löytää kirjasta kaiken ja muodostaa oman käsityksen siitä mistä kirja kertoo, sen jälkeen on mukava lukea miten muut ovat asian tulkinneet tai mitä kirjailija jossain hasstattelussa kirjasta sanoo.

Joskus mitättömätkin kirjasta kuullut asiat alkavat häiritsemään kirjaa lukiessa. Esimerkiksi kun luin Iain M. Banksin Use of Weapionsia ärsytti eräs lukemani haastattelu jossa oli mainittu

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

miten yksi huonekalu valmistetaan

jossain nimeltämainitsemattomassa kulttuuri-kirjassa. Look to Windwardissa ärsytti että omistus Persianlahden sodan veteraaneille oli heti alussa - eikö sitä olisi voint kirjoittaa tarinan loppuun? Kuulostaa varmaan aika hölmöltä, että ärsyyntyy näin vähästä, mutta minkäs teet :)

Tässä on myös tehnyt mieli alkaa lukea Game of Thrones-sarjaa, mutta kun ansimmäinen kirja tuli katsottua telkkarista, niin ei sen lukeminen niin hirveästi innosta. Toisaalta tuntuisi tyhmältä aloittaa toisesta osasta.

[Prosper]

Minua ei haittaa jos kirja spoilaa. Mutta jos jotkut muut henkilöt spoilaavat tapahtumia sinulle niin se kyllä ottaa pattiin.  Kirjojen kanssa ongelma ei ole niin suuri, mutta esim. täällä suomessa myöhässä näytettävien tv-sarjojen spoilaus on perin ikävää. Esimerkiksi minun suosikkisarjani Merlin on niin jäljessä täällä, että spoilaantumatta jääminen on melkein mahdotonta; youtube-videot spoilaa, fanfiction spoilaa, sarjaa netistä seuranneet suomalaisfanit spoilaavat... ärrinmurrin.

[Ara]

Spoilaus on ärsyttävää tai pakollista, kirjasta/kirjasarjasta riippuen. Esim. Potterit, varsinkin jos halusit lukea suomennokset (kuten oli huonona englannin lukijana pakko), niin et voinut välttyä juonipaljastuksilta. Toisalta, kun olet odottanut jotain kirjaa yli vuoden, niin silloin houkutus tietää kirjasta ennen aikojaan, on todella suuri, esim. Aamunkoi. Silloin tosin joudut syyttämään itseäsi, jos juoni ei vaikuttanut hyvältä.

Luen aina kirjan takakannen ennen lukemista. Haluan tietää kirjasta edes hiukan, jotta pystyn päättämään luenko sen vai en. Vaikka olisin jo lainannut/ostanut kirjan ja olen jo avaamassa sitä, mutta en muista mitä takakannessa sanottiin, niin joudun lukemaan sen vielä kerran ennen varsinaista tarinaa.

Siksi inhoankin kirjaston henkilökuntaa, joka hoitaa uusien kirjojen muovittamiset. Joidenkin kirjojen irtokansissa on kirjan varsinainen takakansi, siinä irtokansien lehdellä (miksikä sitä sitten kutsutaankin), ja jotkut kirjaston työntekijöistä muovittaa sen piiloon kannen ja ensimmäisen sivun väliin. Siinä vaiheessa Risingshadow'n tietokanta on hengenpelastus, mutta kirjaston hyllyjen välissä kirjoja valittaessa, se ei lohduta.

Toinen ongelma on takakansien tekijöiden ns. hehkutushalu paremman sanan puutteessa. Ei kerran eikä kaksi, kun kirjan takakansi ei oikeastaan kerro itse kirjasta yhtään mitään, tai se ei pidä paikkaansa. (Ongelma on erittäin ärsyttävä varsinkin silloin kun pitäisi valita luettava kirja äidinkieleen ja haluaisi sellaisen, joka edes etäisesti olisi kiinnostava, mutta mistä sen voi tietää, kun kirjasta ei saa mitään tietoa ilman varsinaista lukemista.)

[Antti]

Minussa on se jännä piirre, että vaikka luen spoilerit (isotkin sellaiset), yllätyn silti. Tai jos en ihan ylläty, niin ei se tunne oikeastaan poikkea siitä minkä saisin ilman spoilereiden lukua.

En kuitenkaan tästä huolimatta etsi spoilereita luettavaksi, mutta jos ne vastaan tulevat niin ei kuin lukemaan. Poikkeuksia tietysti löytyy. Jos jotain on odottanut kauhean pitkään niin en lue mitään. Tai ainakin yritän olla lukematta.

[Tapsa]

Riippuu vähän. Kun harrastin aktiivisemmin MtG:tä niin en malttanut odottaa uuden setin julkaisua vaan katsoin spoilerilistat netistä sitä mukaan kun kortteja vuoti julkisuuteen. Jos minulla ei ole suurta kiinnostusta vaikkapa elokuvaan tai TV-sarjaan, saatan lukea spoilaaviakin juttuja siitä.

Mutta jos on tulossa kirja tai leffa, josta oikeasti välitän, olisi kivempi olla tietämättä siitä liikaa etukäteen. Esimerkiksi Prometheuksesta olisi ollut paljon trailereita mutta katsoin vain teaserin joka ei paljastanut mitään. The Dark Knight Rises -trailereita oon nähnyt sen yhden hienon ja päätin olla katsomatta niitä enempää. Sama varmaan pätee Hobittiin.

[Jussi]

Periaatteessa välttelen spoilereita aktiivisesti. En ole koskaan tarkistanut kirjan loppua etukäteen, ja arvosteluja lukiessani silmäilen tekstiä varovasti ja hyppään yli kaikki juonikuvaukset. Pysyttelen poissa spoilaavasta nettikeskustelusta, kun en ole vielä lukenut kirjaa. Jos olisin tiennyt vaikka Martinin A Dance with Dragonsin tapahtumat, olisi se varmasti pilannut lukuelämykseni. Tulen ja jään laulun yksi parhaista asioista on se, että lukija ei voi arvata, mihin suuntaan tarina menee. Jos kirja kiinnostaa todella paljon (kuten Dance), en lue ollenkaan arvosteluja ennakkoon, korkeintaan katson parin lauseen yhteenvedon lopusta.

Toisaalta luen aina kirjasta takakansi/lievetekstin, vaikka se saattaa spoilata enemmän kuin loppuratkaisun vilkaisu. Miksi teen näin, jos kerran olen spoilerikammoinen? En osaa varmasti sanoa, ehkä koen, että takakansi on osa kirjaa ja tulee lukea ensimmäisenä. Esimerkiksi ADwD:sta tarkistin lievetekstin heti sen ilmestyttyä.

Ainoa mieleeni tuleva poikkeus on David Anthony Durhamin romaani Acacia: The War with the Mein. Netissä varoiteltiin, että lieveteksti spoilaa pahasti, joten jätin sen lukematta. Äskettäin ajattelin, että Erin Morgensternin Yösirkuksen kanssa olisi voinut toimia samoin.

[Dyn]

Toisaalta luen aina kirjasta takakansi/lievetekstin, vaikka se saattaa spoilata enemmän kuin loppuratkaisun vilkaisu. Miksi teen näin, jos kerran olen spoilerikammoinen? En osaa varmasti sanoa, ehkä koen, että takakansi on osa kirjaa ja tulee lukea ensimmäisenä.

Risingin tietokannassa on suurimmasta osasta kirjoja nimenomaan takakansiteksti, joten sieltähän niitä tulee (ainakin mun) myös luettua.

[Vael]

Kyllä mulle yleensä tulee vähän tyhmä olo kun kuulen jotain oleellista kirjasta etukäteen. Tämä johtuu myös vähän siitä, että niin iso osa mun lukemista kirjoista on sellaisia jotka olen jo lukenut useampaan kertaan. Eka lukemiskerta on sillä tavalla erityinen:D
(Mutta äh, kun olisin halunnut lukea joskus Twilightin tietämättä etukäteen että Edward on vampyyri.)

Toisaalta olen sen verran hajamielinen, että aika paljon kirjasta ensin luettuna unohtuu tai menee vaan jotenkin toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos (joo). Olen myös huomannut takakansitekstien suhteen sen (vaikka sen yleensä lukee etukäteen tuntemattomasta kirjasta, se ei liikuta niin kauheesti että spoilerit jäisivät mieleen, vaan sitten tulee joku lievä deja vu kun lukee sitä uudestaan). En myöskään yleensä ajattele mitä luen tai mieti mahdollisia loppuratkaisuja tai mitään ratkaisuja, että sillä tavalla ensimmäinen lukukerta ei tunnu ihan niin jännittävältä kuin ehkä vois tuntua.

Varmaan sen takia tykkäänkin lukea aina kirjoja uudestaan kun tietää sen kirjan niin perinpohjin että pääsee jotenkin tosi paljon syvemmälle mukaan. Mutta se ei silti tarkoita että kurkkisin etukäteen loppuratkaisuja viimeisiltä sivuilta niin kuin tiedän eräiden tekevän, haluan kokea kirjan ihan itse just sellaisena kuin se on lukiessa.

*

[punnort]

Eka lukemiskerta on sillä tavalla erityinen:D

Itsekin luen hyvät kirjat useampaan kertaan. Mun mielestä tosin toinen lukemiskerta on kaikkein paras. Ensimmäisellä kerralla kaikki on uuttaa, ja tekstistä jäävät mieleen vain pääpiirteet. Toisella kerralla taas voi syventyä yksityiskohtiin ja peilata tekstiä ensimmäisen kerran lukukokemukseen (mulla on sellainen tapa, että luettu ja sen pohjalta itse pohdittu menevät päässä iloisesti sekaisin.) Kolmas ja seuraavat kerrat eivät puolestaan lisää niin paljoa toisen kerran kokemukseen verrattuana.

[Serafia]

Haittaa, kun silloin kirja ei enää ole yhtä jännittävä ja saa miettiä itse loppuratkaisuja.
Mutta ei se aina haittaa. Joskus katselen kirjojen viimeisiä sivuja... :D

[Nafisan]

Pahin spoilaantumismuisto on lapsuudesta. Isosiskoni suositteli minulle Robin Hoodia ja satuin sitten katsomaan vahingossa kirjan loppuun, jossa

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Robin kuolee.

Ei tehnyt mieli enää jatkaa lukemista. Kirjablogeissa luen kommentteja vain sellaisista kirjoista, jotka olen jo lukenut tai en tule koskaan (tai pitkään aikaan) lukemaan. Jos kirja kiinnostaa, saatan katsoa vain pari ekaa ja viimeistä riviä, jotka kertovat pitiko ko. blogaaja kirjasta vai ei. Spoilaantuminen hyvästä kirjasta olisi kamalaa ja pyrin itsekin olemaan spoilaamasta toisten lukunautintoa.

[Fallen angel]

Itseäni spoilaus ei kaikissa kirjoissa häiritse, mutta kyllä kirjaa on mukavampi lukea, jos ei kaikkia juonenkäänteitä tiedä etukäteen. Mutta koska luen joskus kirjojani uudestaan olen huomannut, että parhaimpia lukee siltikin samanlaisella innolla kun ekaa kertaa.
Yritän kuitenkin olla itse spoilaamatta, sillä olen itsekin muutama kertaa pettynyt pahasti kun hyvän kirjan loppuratkaisu on minulle etukäteen kerrottu, sillä kyllähän sitä loppuratkaisua on aina mukava spekuloida ja jännittää.
Eli ei spoilata muiden lukukokemuksia, kun on helppo spoilauksesta varoittaa.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Tällä merkillä :D

[ém]

Haittaa, jos on hyvä kirja menossa ja sitten joku tulee ja kertoo mitä siinä tapahtuu. Välillä on kyllä ihan kiva tietää kirjasta jotain ratkaisevaa jo ennen kuin on lukenut sen. Jos vaikka ei ole mikään hyvä kirja.
Itse myös katson välillä viimeisiä sivuja jos en kestä enää odottaa tai haluan nähdä miten kirja loppuu.
Takakansi tekstit luen aina. En pystyisi olla lukematta. Välillä ne kuitenkin kertovat vähän liikaa kirjasta.
Yhden kaverin kanssa kun puhutaan kirjoista ja suosittelen jotain, hän haluaa heti tietää kaiken mitä kirjassa tapahtuu. Itse en tykkää, että hän kertoo minulle paljastuksia kirjasta, minkä aion lukea.