Raapale: Tuokio

[punnort]

Kirjoitin vaihteeksi raapaleen, eli tasan sadan sanan (plus otsikko) mittaisen novellin. Yleensä kun kirjoitan raapaleita, kirjoitan ne ensin noin 150 sanaan ja
sen jälkeen poistan kaiken ylimääräisen. Nyt kävi niin, että aluksi syntyi
noin kahdeksankymmentä sanaa, ja jouduin sen jälkeen lisäämään
parikymmentä sanaa. Olen selvästi aloittelija tuntemuksia kuvaavan
tekstin kirjoittamisessa.

(Olisi muuten kiva, jos kommentoisitte tätä tekstiä. Sadan sanan lukeminen
ei vaadi paljoa aikaa, eikä niiden kommenttien tarvitse olla niin
asiantuntevia.)

Tuokio
------

Ville loikoili kalliolla. Hänen vastakuoriutuneet
hermopäätteensä rekisteröivät kivialustan pienetkin rosot
ja halkeamat, ja lähettivät vaativat
signaalinsa aivojen käsiteltäviksi. Ville tiesi,
että signaalien vaatimuksia ei tarvinnut
ottaa vakavasti. Ne johtuivat vain
siitä, että hänen tuore ihonsa
oli tottumaton maailmaan, ja hän
tyytyi nautiskelemaan tuntemuksistaan.

Aurinko helotti taivaalla ja antoi
oman osansa Villen tuntemuspalettiin. Ville
koki säteet pieninä tulenliekkeinä, jotka
kärvensivät hänen ihoaan. Ville katseli,
kuinka hänen vanha nahkansa kuivui
vähitellen hänen vierellään.

Lopulta pistoke irtosi Villen takaraivosta.
Tuokio tärkeiden tehtävien välissä oli
ohi. Ihmisenä Ville ei voinut
kokea nahanluontia muuten kuin lumetodellisuudessa,
mutta virtuaalisuudella ei ollut väliä.
Tärkeintä oli rentouttava kokemus.

[ém]

Tosi kiva ja vähän erilainen. Tommonen pieni novelli. No, mitäs tässä nyt voi sanoa... Hyvin kuvailtu erilaiset tuntemukset. Mitä tuntee iholla? Ja niin edespäin... Tykkäsin erityisesti tosta auringon kuvailusta. Paras kohta näissä sadassa sanassa ja paljon on mahtunut pieneenkin tarinaan. Sen vaan sanon. Tykkäsin tästä. Nopea lukea, lyhyt ja mielestäni hyvin nautinnollinen. Tulee itsellekkin mukava olo lukiessa. Ja aika hyvin keksitty tällänen aihe.
Kieliopillista palautetta en osaa antaa.

[Nafisan]

Olipas erikoinen yhdistelmä suomalaisperäistä nimeä Ville ja Matrixia pistokkeineen. Ihon tuntemukset ja maininta vanhan nahan luomisesta toivat tähän mielenkiintoisen ilmapiirin - tuokiokuvan kuten otsikko lupasikin. Mielikuvitukseni loi paljon tarinaa sanamäärän ulkopuolelle. Ainoa, jonka muuttaisin, olisi aurinko-kohtaus - minulle se ei luonut lisää tarinaa, vaan oli jonkinlainen väliosio. Ei huonosti kirjoitettu, mutta ehkä sen olisi voinut kirjoittaa toisinkin.

[punnort]

Itse olen vakuuttunut siitä, että tekniikan kehitys tulee tähänkin maailmankolkkaan, joten suomalaisillakin nimillä varustetut pääsevät nauttimaan sen hedelmistä. (Ja kun suomeksi kirjoitan, minusta tuntuisi vähän kummalliselta valita vierasperäisiä nimiä ehdoin tahdoin.)

Tuo aurinkokohtaus näyttää jakavan mielipiteitä. Itse asiassa tuo kohtaus oli ne ylimääräiset sanat, jotka lisäsin 100 sanaan pääsemiseksi. Auringossa kuivuvan vanhan nahan tahdon säilyttää, mutta muuten kyseistä pätkää pitää harkita.

Kiitokset palautteesta molemmille!

[Nafisan]

Auringossa kuivuvan vanhan nahan tahdon säilyttää

Tuo oli yksi parhaista kohdista raapaleessasi, joten olen samaa mieltä siitä, että sitä ei tule poistaa.