punnort
Velho

Poissa
Viestejä: 206
|
 |
« : 30.Kesäkuu 2012, 22:51 » |
|
Eli heitän tällaisen haasteen: Kirjoittakaa raapale. Raapale on tasan sadan sanan mittainen scifi- tai fantasianovelli, ja sadan sanan lisäksi otsikkoon ja väliotsikoihin saa käyttää korkeintaan viisitoista sanaa. Lyhyydestä huolimatta raapaleen pitäisi olla kelvollinen novelli. Ainakin itse olen huomannut omaksi raapaleenkirjoittamistekniikakseni sen, että kirjoitan tekstin aluksi noin 150 sanaan ja sen jälkeen tiivistän. Raapale toimiikin hyvänä kirjoitusharjoituksena tiiviin tekstin tuottamiseen. Raapale toimii myös hyvänä harjoituksena aiheessa pysymiseen, kun oikeastaan kaikki sallitut sanat joutuu käyttämään idean esilletuomiseen. Vaikeutena raapaleessa on keksiä siihen hyvä idea (se tekstin saaminen tasan sataan sanaan on vain duunia, joka onnistuu lopulta). Netissä näkee paljon raapaleita, jotka perustuvat loppuun laitettuun puolivillaiseen yllätykseen, mutta ainakaan itseäni tämä tyyli ei niin sytytä. Itse olen julkaissut risingillä kaksi raapaletta: http://fi.risingshadow.net/keskustelut/index.php?topic=7123.0ja http://fi.risingshadow.net/keskustelut/index.php?topic=6797.0joista jälkimmäinen ei ole kerännyt yhtään palautetta. (Jos ihmettelette outoa rivitystä noissa ylläolevissa, niin se johtuu siitä, että sanamäärän laskemisen helpottamiseksi olen rivittänyt joka riville viisi tai kymmenen sanaa.) Toivoisinkin haasteeseen osallistuvien myös kommentoivan toistensa raapaleita.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
ém
Kokelas
Poissa
Viestejä: 40
Sukupuoli: 
Asuinpaikka: Naantali
|
 |
« Vastaus #1 : 01.Heinäkuu 2012, 00:08 » |
|
Tässä tällainen raapale. En ole ikinä ennen kirjoittanut sellaista, mutta hei! Kerta se on ensimmäinenkin! Ois siis kiva, jos joku antais vähän jotain palautetta tästä raapaleesta :)
Raidaton
Olen juuri astumassa auringonlaskun oranssista metsästä ulos, kun eteeni ilmestyy tiikeri, jolla ei ole raitoja. Tiedän sen silti olevan selvästi tiikeri. Se istuu eteeni ja tutkailee minua kissan silmillään. Se ei näytä nälkäiseltä. Vatsaani pistelee ja kämmeneni hikoavat. Nielaisen.
Tiikeri katsoo minua, nousee ja lähtee kulkemaan minua kohti. En edes yritä lähteä pakoon. Aivan turhaa. Se pysähtyy aivan nenäni eteen. Tiikerin ääriviivat alkavat sumentua ja siitä loistaa niin kirkas valo, että minun on pakko sulkea silmäni.
Kun avaan ne, edessäni ei seisokkaan tiikeri vaan minun pituiseni poika, jolla on oranssit hiukset. Kasvoillaan hän pitää tympääntynyttä ilmettä sanoessaan: "Olen odottanut sinua"
|
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 01.Heinäkuu 2012, 00:15 kirjoittanut ém »
|
tallennettu
|
"Kun rohkeuden vie liian pitkälle siitä tulee hulluutta"
|
|
|
punnort
Velho

Poissa
Viestejä: 206
|
 |
« Vastaus #2 : 01.Heinäkuu 2012, 00:43 » |
|
Em, tarinassasi on paljon hyvää. Ensinnäkin aihe on valittu hyvin, niin että tarinan pystyy esittämään sadassa sanassa. Toisekseen rajaat sen ajan, jolta tarina kerrotaan, juuri sopivasti. Kirjoitat hyvää kieltä. Pidempiä virkkeitä voisi harkita, mutta se tarkoittaisi lisää sidesanoja niin, että sadan sanan rajoitukset alkaisivat paukkua ihan kunnolla, joten lyhyitä virkkeitä voidaan tässä formaatissa pitää perusteltuina.
Kertojaminän sukupuolta ei mainita, mutta oletan sen olevan nainen ihan oman sukupuolesi perusteella, mikä tekee tarinastasi aika klassisen rakkaustarinan. Jos kertojaminä on mies, tarina lienee aika klassinen tarina ystävyyden alkamisesta. Tässä voisi harkita hiukan omaperäisempää aihevalintaa.
Samoin minulle jäi lukijana hiukan hämäräksi, mikä merkitys tiikerin raidattomuudella on vaikkapa loppuratkaisun kannalta. Koska sitä korostetaan otsikossakin, se vaikuttaa tärkeältä seikalta, mutta ainakaan minä en lukijana saa palasia loksahtamaan ihan paikalleen.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
ém
Kokelas
Poissa
Viestejä: 40
Sukupuoli: 
Asuinpaikka: Naantali
|
 |
« Vastaus #3 : 01.Heinäkuu 2012, 09:28 » |
|
Kiitos rakentavasta palautteesta. Sitä on aina hyvä saada. Tarina oli toki aika tavallinen, eikä järin omaperäinen. Itse ajattelin, että tiikerin raidattomuus johtuu siitä ettei se ole tavallinen tiikeri. Ei siinä muuta. Toinen juttu oli kertojan sukupuoli, jonka jätin tarkoituksella pois, sillä sillä ei ollut tarinassa suurtakaan merkitystä ja lukija voi kuvitella hänet naiseksi tai mieheksi. Ei väliä.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
"Kun rohkeuden vie liian pitkälle siitä tulee hulluutta"
|
|
|
Moonlord
Velho

Poissa
Viestejä: 377
Sukupuoli: 
Asuinpaikka: Lapua
|
 |
« Vastaus #4 : 01.Heinäkuu 2012, 10:48 » |
|
Vanha vitsaus
Kaivauksilta löytyi ikivanha teksti joka kertoi kuolleiden heräämisestä henkiin. Mutta herättyään he olivat verenhimoisia, ja verenhimo tarttui kosketuksesta muihinkin.
Samalta kaivaukselta löytyi myös muutakin, jotain salaperäistä, mikä vietiin tarkoin vartioituna laboratorioon. Nyt huhut kertovat, että yhtiö tutkii ikuisen elämän arvoitusta.
Minä pelkään pahinta. Viime kerralla ihmiskunta selviytyi koska kulkuyhteydet olivat heikot. Nyt tartunta leviäisi nopeasti kaikkialle. Otin tehtäväkseni pelastaa ihmiskunnan. Kukaan ei kuuntele protestejani. Lopulta johtokunnan jäsenet uhkasivat hoitaa minut joko mielisairaalaan tai vankilaan jos en lopeta. Liian paljon on harteillani.
Hommasin rynnäkkökiväärin ja päätin lopettaa projektin maksoi mitä maksoi. Tein rynnäkön laboratorioon. Säikähtäessään hälytystä tutkija pudottaa ampullin joka särkyy.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
punnort
Velho

Poissa
Viestejä: 206
|
 |
« Vastaus #5 : 01.Heinäkuu 2012, 15:10 » |
|
Moonlord, ensinnäkin tarinastasi pisti silmään se, että se oli sellaista perusscifiä. Kaikki elementit olivat vanhoja ja hyväksi koeteltuja. Omaperäisyyden puutteesta tunnun valittavan suunnilleen joka toisen tarinan kohdalla, ja oikeastaan tässäkin tahtoisin valittaa siitä.
Parasta raapaleessa oli ehkä se, että sataan sanaan oltiin saatu mahdutettua aika paljon juonta, mutta tarina muodosti siitä huolimatta eheän kokonaisuuden.
Loppuhuipentuma toimi ihan hyvin. "Yritys tehdä hyvää muuttuukin vastakohdakseen" ei ehkä ole kaikkein omaperäisimpiä juonirakenteita, mutta se sopi novellin kokonaisuuteen. Se oli yllättävä elementti tarinassa, mutta siitä huolimatta se ei riidellyt muun tekstin kanssa.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Huoleton
Velho

Poissa
Viestejä: 215
Sukupuoli: 
Asuinpaikka: Helsinki
|
 |
« Vastaus #6 : 02.Heinäkuu 2012, 08:29 » |
|
Vesi satoi pitkin takkiani sinun juostessa minua kohti. En tiennyt oliko se sade vai kyyneleet, jotka poskiani kastelivat. Näin sinun kaatuvan. Koura vei sinut mennessään, kuten kaikki heikot. Koneet tuntevat vain toimivan ja ehjän.
Olimme ainoat sinisilmäiset orvot koneenkorjaajien keskellä ja siksi kai toisiimme tarrauduimme. Teit minusta vahvan ja taitavan. Minä tein sinusta pehmeän ja ymmärtäväisen. Olit voimani ja vahvuuteni, veljeni ja siskoni.
Korjatessani moukareita kuulen yhä laulusi päässäni ja hyräilen sinun sävelmääsi. Uskon ja jaksan siten huomiseen.
Etsin sinua, kunnes sinut löydän. Tiedän, jossain olevan vielä paikka johon koneiden kenttä ei löydä ja sinne sinut vien. Siellä aloitamme alusta.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
punnort
Velho

Poissa
Viestejä: 206
|
 |
« Vastaus #7 : 02.Heinäkuu 2012, 14:59 » |
|
Huoleton, pientä runollisuutta havaittavissa kielenkäytössä. Ei mitään, tyylien sekoittaminen on aina piristävää. Kielenkäyttöä en tosin täydellisenä runoummikkona osaa kommentoida.
Rakenne, jossa aloitettiin toiminnalla, sen jälkeen selitettiin, mistä maailmassa on kyse, ja lopuksi palattiin taas toiminnan suunnitteluun, toimi hyvin. Alku veti lukijan tarinaan sisälle, ja lopussa lukija oli kärryillä, kun asetelma oltiin jo selitetty.
Aiheenvalinnasta sen verran, että olen novellin arvomaailman poliittinen vastustaja. Itse pidän kylmän rationaalisen konemaailman ja inhimillisen tunnemaailman vastakkainasettelua lähestymistapana, joka ei ole kovin hedelmällinen. Mielenkiintoisempaa olisi synteesin löytäminen näiden välille. Mutta jokainen tietysti kirjoittaa omasta arvomaailmastaan käsin, ei siinä mitään.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Piru Naiseksi
Velho

Poissa
Viestejä: 434
Sukupuoli: 
Asuinpaikka: Helsinki
|
 |
« Vastaus #8 : 02.Heinäkuu 2012, 18:49 » |
|
Ensimmäisen raapaleeni raapaisin minäkin ... ehkei tämä ole novelli mutta tarina kuitenkin ... totta tai ei, päätelköön kukin lukija ihku itse. On hankalaa kasvattaa samalla edes jotenkin järkevää tarinaa ja valvoa sanamäärää, jota onneksi kirjoitusohjelma seuraa. Liikaa etumatkaa On loppukirin aika. Liityn helmeksi ihmisnauhaan, joka viimeistä päivää kipuaa yleisurheilun EM-kisakatsomon yläriveille. Oviaukolla katsojia opastaa rennosti virnistävä ja kohtelias nuorukainen – sama kuin edellisinäkin kilpailupäivinä. Surkeine suuntavaistoineni olen tarjonnut hänelle tosi haasteen, josta hän hienosti suoriutuu. Ihana mies, ajattelen. Hänen kanssaan voisin vipistä kilpailujakson jälkeen, jollei kuvastin väittäisi vastaan. Tunti sitten tarkistin kisa-asiallisuuteni peilistä, joka armotta näytti jokaisen uurteen veltostuneissa ja läikikkäissä kasvoissani. Uppoudun kentän tapahtumiin. Innoten en vaadi suomalaismenestystä mutta olisi kiva, jos joku joukkueestamme onnistuisi. Suomipojan hyppy vain loppuu liian lyhyeen ja juoksija heittää kuperkeikan. Katsomo voihkii. Söpö opasmies nojaa kaiteeseen. Katson häntä. Ääneti kysyn: Kuka keksisi aikakoneen?
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
punnort
Velho

Poissa
Viestejä: 206
|
 |
« Vastaus #9 : 02.Heinäkuu 2012, 20:28 » |
|
Piru naiseksi, on varmasti haastavaa yhtaikaa kirjoittaa tarinaa ja säätää sanamäärää. Siksipä itse aina kirjoitankin tarinan ensin ja säädän sanamäärän sen jälkeen.
Vanhan naisen angsti vanhuudestaan ei ole ihan niitä yleisimpiä aiheita, joten raapaleesi aihevalinta oli onnistunut.
Tarinan sijoittaminen urheilukilpailuun, salskeita urheilijanuorukaisia katsomaan oli onnistunut veto ja korosti naisen angstia, vaikka urheilu ei juonellisesti tarinaan liittynytkään. Samoin suomipojan epäonnistuminen korosti angstista tunnelmaa. Eli novellissa kiitän erityisesti sitä, että eri elementit liittyivät teemallisesti toisiinsa.
Scifiä tai fantasiaa tarinassa ei ollut muuten kuin lopun toiveessa, joten novellia ei voisi välttämättä luokitella scifi- tai fantasiatarinaksi, ja tämä vaatimus liitetään aika-ajoin raapaleen määritelmään. Tosin itse en ymmärrä, miksei mainstream-raapaleitakin voisi kirjoittaa.
Lopun aikakonetoivekin toimi symbolisella tasolla toiveena nuoruudesta. Realistisesti mietittynä kyseisessä toiveessa ei tosin ole paljoa järkeä, koska aikakone vain kuskaisi vanhentuneen naisen vanhentuneena eri aikoihin.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Nafisan
Kriitikko
Teknovelho
 
Poissa
Viestejä: 608
Sukupuoli: 
Asuinpaikka: Oulu
|
 |
« Vastaus #10 : 06.Heinäkuu 2012, 01:11 » |
|
Innostuin kirjoittamaan raapaleen aiheesta, joka jäi päähän erään dokkarin jälkeen. Syntyi parin tunnin sanaleikittelystä. Genrenä tämä menee (toivottavasti) sci-fin alle dystopiana. Tässäpä siis:
Tietoisuuden päivä
Oli epäilty jo jonkin aikaa, että syntyvyys oli laskussa. Sen oli huomattu vaikuttavan niin eläinten kuin ihmistenkin joukossa. Syykin tiedettiin, mutta se pidettiin suurelta yleisöltä piilossa. Asia oli julkinen salaisuus, josta ei puhuttu internetissä, sillä jos joku tiesi asioista liikaa, hän katosi.
Valtion arkistojen perusteella syntyvyys oli laskenut ensin tasaisesti 1960-luvulta alkaen ja kiihtynyt 2000-lukua kohti tultaessa. Salaliittoteoreetikot epäilivät kyseessä olevan hallituksen syntyvyyden säännöstelyohjelman, jossa valikoiduille yksilöille suotiin oikeus jatkaa ihmisen sukua. Toiset pelkäsivät säteilyn tuhonneen sukusolut.
Minä sain totuuden selville vahingossa, äitini päiväkirjasta. Sivuille nopeasti raapaistut sanat: ehkäisypilleri, synteettinen keltarauhashormoni, vesistöjen kuormitus. Ja niin ihminen lopulta tuhosi Maan lapset.
***
Oli todella miellyttävää kirjoittaa pitkästä aikaa fiktiota. Tätä saatan joskus työstää pidemmäksikin tekstiksi, olkoon tämä siis eräänlainen harjoitus.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
"Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina." - Kahlil Gibran
|
|
|
punnort
Velho

Poissa
Viestejä: 206
|
 |
« Vastaus #11 : 06.Heinäkuu 2012, 15:00 » |
|
Nafisan, idea oli omaperäinen, joten siitä plussaa Tarinassa tuli esiin se, että sadassa sanassa ei ehdi sekä selittää scifimaailmaa, että kehittää juonta, ja tässä oltiin valittu ensimmäinen vaihtoehto. Yksittäistä tapausta käsittelevää juonta edusti lähinnä viimeinen kappale.
Tahtoisin kiinnittää huomiota virkkeeseen:
Valtion arkistojen perusteella syntyvyys oli laskenut ensin tasaisesti 1960-luvulta alkaen ja kiihtynyt 2000-lukua kohti tultaessa.
Jos virke luetaan sanasta sanaan, sen mukaan syntyvyys on kiihtynyt 2000-lukua kohti. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti ole aiottu tulkinta, vaan tarkoitus on sanoa, että (päinvastoin) syntyvyyden lasku on kiihtynyt. Virkettä voisi veivata oikeammaksi.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Tapsa
Teknovelho
 
Poissa
Viestejä: 1010
Sukupuoli: 
Asuinpaikka: Helsinki
|
 |
« Vastaus #12 : 06.Heinäkuu 2012, 15:38 » |
|
Raapaleet ovatkin aika hauska kirjoitusmuoto. Näitä on helppo lukaista ja arvostella pikaisesti, sopii hyvin nettikirjoittamiseen.
ém - Raidaton
Jännitys oli kuvattu hyvin, ja yliluonnollinen mysteeri kiinnostaa, mutta juttu jäi vähän kesken, ja herätti aika paljon vastaamattomia kysymyksiä.
Moonlord - Vanha vitsaus
Tavallaan tykkäsin, miten tapahtumia vyörytettiin passiivimuodossa: se onkin ainut kerto näin lyhyessä tilassa käydä läpi noin paljon toimintaa. Tiivis loppu oli kuin action-leffasta. Kertojahahmon epätoivoon olisi voinut keskittyä vielä enemmän, se oli mielestäni tarinan kiinnostavinta antia.
Huoleton
Kauniisti kerrottu, salaperäinen tarina. Tässä oli iso tunnelataus ja koko juttu oli hyvin herkkä. Toisaalta se oli myös vaikeaselkoinen. Minne koura oikein vei tuon toisen? Miksi he korjasivat koneita, jos ne olivat niin pahoja?
Piru Naiseksi - Liikaa etumatkaa
Tämä oli hauska, samaan aikaan komediallinen ja hienoisen traaginenkin. Itse näin haikailun lempeänä ja huvittuneena pikemmin kuin epätoivoisena. Koko juttu oli kirjoitettu oikein osuvasti.
Nafisan - Tietoisuuden päivä
Tässä olikin sama kuin Moonlordilla: scifiasetelma annetaan passiivimuodossa ja sitten siirrytään minäkertojaan, jotta saadaan henkilö mukaan ja henkilökohtaisempi suhde tapahtumiin. Tämä salaliittoteoriajuttu oli mahdottomuudessaan aika hauska ja iskevä, ja hyvin taustoitettu.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Nafisan
Kriitikko
Teknovelho
 
Poissa
Viestejä: 608
Sukupuoli: 
Asuinpaikka: Oulu
|
 |
« Vastaus #13 : 06.Heinäkuu 2012, 16:25 » |
|
Nafisan, idea oli omaperäinen, joten siitä plussaa
Tahtoisin kiinnittää huomiota virkkeeseen -- sen mukaan syntyvyys on kiihtynyt 2000-lukua kohti. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti ole aiottu tulkinta, vaan tarkoitus on sanoa, että (päinvastoin) syntyvyyden lasku on kiihtynyt. Virkettä voisi veivata oikeammaksi.
Kiitos palautteesta punnort! Pyrin aina keksimään idean tarinoihini, joka ei liikaa apinoisi jo olemassa olevaa kirjallisuutta. Joskus joku kuitenkin on keksinyt saman ennen minua, ja saan vasta jälkeenpäin huomata lukiessani jotain kirjaa/novellia, että tämä kuulostaa tutulle. Kaikkea ei ainakaan voi lukea ennen kuin kirjoittaa itse. Hyvä siis, jos tämä ei ole aivan loppuunkulutettu juttu. Sata sanaa asetti paljon haasteita siihen mitkä sanat pääsivät mukaan ja tuo historia väläys olisi vaatinut muutaman sanan enemmän selittämään, joten sinne näköjään pääsi lipsahtamaan pieni kömmähdys. No, täytyy ottaa se huomioon jos jatkojalostan tätä jokus. Nafisan - Tietoisuuden päivä
Tässä olikin sama kuin Moonlordilla: scifiasetelma annetaan passiivimuodossa ja sitten siirrytään minäkertojaan, jotta saadaan henkilö mukaan ja henkilökohtaisempi suhde tapahtumiin. Tämä salaliittoteoriajuttu oli mahdottomuudessaan aika hauska ja iskevä, ja hyvin taustoitettu.
Kiitos palautteesta Tapsa! Moonlord oli muuten sattumalta napannut minun pääaineeni mukaisen ammatin omaan raapaleeseensa. Tuo passiivimuoto tuli jostakin sci-fi-leffa muistosta, ehkä Ihmisen pojat...
|
|
|
|
|
tallennettu
|
"Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina." - Kahlil Gibran
|
|
|
punnort
Velho

Poissa
Viestejä: 206
|
 |
« Vastaus #14 : 06.Heinäkuu 2012, 19:35 » |
|
Kiitos palautteesta punnort! Pyrin aina keksimään idean tarinoihini, joka ei liikaa apinoisi jo olemassa olevaa kirjallisuutta. Joskus joku kuitenkin on keksinyt saman ennen minua, ja saan vasta jälkeenpäin huomata lukiessani jotain kirjaa/novellia, että tämä kuulostaa tutulle. Kaikkea ei ainakaan voi lukea ennen kuin kirjoittaa itse. Hyvä siis, jos tämä ei ole aivan loppuunkulutettu juttu.
Itse asiassa jossain Stargaten pohjalta tehdyssä Straight-to-DVD-elokuvassa vieraan planeetan asukkaat yrittävät valloittaa maata rajoittamalla huomattavasti maan ihmisten syntyvyyttä kaikessa hiljaisuudessa, mutta maan ihmiset itse -varianttia en muista nähneeni.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Nafisan
Kriitikko
Teknovelho
 
Poissa
Viestejä: 608
Sukupuoli: 
Asuinpaikka: Oulu
|
 |
« Vastaus #15 : 06.Heinäkuu 2012, 20:15 » |
|
Itse asiassa jossain Stargaten pohjalta tehdyssä Straight-to-DVD-elokuvassa vieraan planeetan asukkaat yrittävät valloittaa maata rajoittamalla huomattavasti maan ihmisten syntyvyyttä kaikessa hiljaisuudessa, mutta maan ihmiset itse -varianttia en muista nähneeni.
Minusta tuo tuli ihan Stragate sarjassa. Katsoin vähän aikaa sitten avopuolison kanssa koko Stargaten sarjan.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
"Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina." - Kahlil Gibran
|
|
|
|
Dyn
|
 |
« Vastaus #16 : 06.Heinäkuu 2012, 23:31 » |
|
Tuli tänään tehtyä vähän turhan pitkä työpäivä, niin tämä saattaa vähän heijastella niitä huuruja. Pyrin tarkoituksella täsmälleen sataan sanaan, tekstin saa lukea halutessaan joko scifinä tai mainstreamina (on vähän molempia). Ei-nörtit, ei haittaa vaikka hämmentää. Kommentti olisi silti kivaa (eipä oo taas hetkeen tullut kirjoitettua raapaleita  ). *** Verkkojen verkko Pinoan kytkimiä kasaksi. Punon kaapelit siisteille nipuille, merkitsen värilapuilla kytkentöjen päät, suoristan linkkien rivit hyllyillä. Käynnistän virran, ledien pienet päät välähtävät. Hurisee ja piipittää. Kuuntelen näitä ääniä. Hengitän. Pieni deterministinen ihmissielu sisälläni haluaa huutaa. Kysyn, pelkäänkö päästää irti. Pelkäänkö räjäyttää. Raja-alueiden tuntumassa, kaikkien näiden virtojen äärellä, rakentamani bittivuon sydämessä: ja kas, siirryn päätteelleni, sormeni leikkivät jumalaa. Verkossani ei ole yhtään heikkoa yksilöä. Rakentamassani avaruudessa jokainen on täydellinen, jokainen tuntee toisensa, jokainen tietää, muistaa, ymmärtää. Opetan linkeilleni elämisen taidon. Puhallan hengen hengettömään. Täällä teräshäkin sisällä kaikki on mahdollista. Runkoverkossa Atlantin alla, kotitalouksissa viidellä mantereella, kymmenien tuhansien yksilöiden nähden - milloinkaan ei.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
Until one day, the boundary gives way.
|
|
|
Saarni
Noviisi
Poissa
Viestejä: 66
Sukupuoli: 
Asuinpaikka: Seinäjoki
|
 |
« Vastaus #17 : 07.Heinäkuu 2012, 14:55 » |
|
Minulle raapale on täysin uusi kirjoittamisen muoto. Ihastuin heti! Näin skeneä tuntemattomana minun voi olla hankala arvioida, mutta olen eri mieltä punnortin kanssa: En ymmärrä ollenkaan, miksi raapaleen täytyisi olla scifiä/fantasiaa. Kysehän on loppujen lopuksi kirjoittamisen harjoittelusta, tarinan tiivistämisestä tiettyyn sanamäärään. Tällainen harjoittelu tekee mielestäni hyvää kaikille kirjoittajille genrestä riippumatta. ém: Pidän raapaleesi maisemasta. Oranssi metsä on kaunis ja toimiva mielikuva. Toisaalta se on jo aika paljon käytetty, ehkä jatkossa voisi olla hyvä etsiä jotain tuoreempaa. Samoin muodonmuutoksen kirkas valo on toimiva klisee. Minua ihmetytti novellissasi eniten, miksi ihmeessä poika pitää itsellään tympääntynyttä ilmettä, kun hän viimeinkin tapaa ihmisen, jota on odottanut. Toisaalta se luo muutamalla sanalla hahmoon persoonallisuutta, mikä on iso plussa. Loppuun kielioppi nillitystä: En edes yritä lähteä pakoon. Aivan turhaa. Suomenkielessä lauseessa on aina verbi. Tämä on monelle kirjoittajalle yleinen virhe, joka on hiipinyt jopa kustantamoiden kirjallisuuteen (hyi). Moonlord: Perusscifin keskellä suosikikseni nousi kappale, jossa kertoja kuvaa omia pelkojaan ja aikaisempaa toimintaansa kriisin estämiseksi. Olet onnistunut tuomaan muutamalla sanalla kertojan lähelle lukijaa. Huoleton: Kielesi on runollisen kaunista. Yksi sanavalinta ja sitä seuranneet piilomerkitykset jäivät minua pohdituttamaan: Minä tein sinusta pehmeän ja ymmärtäväisen Scifissä käsittääkseni pehmeys yhdistetään heikkouteen. Koura vei heikot pois. Joten oliko kertojan kuvaama muutos loppupeleissä positiivinen vai alkusoittoa toisen orvon tuholle? Kertoja lupaa löytää poisviedyn. Onko se ystävyydestä/rakkaudesta vai onko kyse syyllisyydestä? Mielestäni syyllisyys olisi kiehtovampi tulkinta, mutta runollisia tarinoita saa jokainen tulkita oman maun mukaan. Tällaisen pohdinnan herättäminen lukijassa on hieno asia. Piru Naiseksi: Vanhojen ihmisten seksuaalisuutta käsitellään kirjallisuudessa aivan liian vähän. Lisäksi onnistut vanhemman ihmisen tunnemaailman kuvaamisessa hienosti. Nafisan: Raapaleesi teksti on yhtä ajatusvirhettä lukuunottamatta onnistunutta. Tarina menee koko ajan eteenpäin. Mielestäni tarinan viehätys piilee siinä, ettei kaikkea selitetä auki, vaan lukija saa tehdä omia tulkintojaan. Dyn: Käyttämäsi kieli on kaunista. Teksti on sopiva yhdistelmä kiehtovaa kuvailua ja tarinan eteenpäin kuljettamista. Kuvaat hienosti kertojan tunteita ja hänen luomaansa maailmaa, jopa minunlaiseni ei-nörtti ymmärsi  Minulle jäi vain arvoitukseksi, mihin se kaikki sitten lopulta johti. Milloinkaan ei mitä? Eikö kertojan luomaa maailmaa nähdä niillä viidellä mantereella? Tämä on toimimaton ajatus, sillä näemmehän me. Vai viitataanko tällä kertojan toiveeseen tulla nähdyksi, saada kiitosta toimiessaan luojana bittiavaruuden takana?
|
|
|
|
|
tallennettu
|
"Etehen elävän mieli, kuollut taakse katsokohon" -suomalainen sananlasku
|
|
|
punnort
Velho

Poissa
Viestejä: 206
|
 |
« Vastaus #18 : 07.Heinäkuu 2012, 19:46 » |
|
Dyn, tekstisi jättää aika paljon lukijan tulkinnan varaan, ja tällaisessa tilanteessa koen oman roolini lukijana aina hiukan epävarmaksi, koska en ole aivan varma, tavoitanko kirjoittajan aikomaa tulkintaa.
Joka tapauksessa tulkitsin kirjoituksesi tietokonejärjestelmän onnistuneeksi testaamiseksi koeympäristössä, joka saa kertojaminän epävarmuuden hälvenemään, mutta jäljelle jää kysymys, toimiiko tietokonejärjestelmä todellisessa maailmassa. Tällaiseen asetelmaan liittyvän tunnelatauksen kuvaaminen oli onnistunut valinta novellin teemaksi, minusta aina "kylmiin koneisiin" liittyvien tunteiden kuvaaminen on tervetullutta.
Minulle jäi hiukan hämäräksi, mitä tarkoitusta ihmissielun deterministisyys palveli.
Teräshäkki toi mieleen Exactumin.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Dyn
|
 |
« Vastaus #19 : 08.Heinäkuu 2012, 01:04 » |
|
Teräshäkki toi mieleen Exactumin. Jjjep. :D Internetistä on kyse, oletin otsikossa käytetyn kielikuvan olevan riittävän tunnettu. Käytiin tuona päivänä töissä pitkähkö keskustelu siitä, että vaikka teoria teoriana voi olla miten kamalan siistiä tahansa, useimmiten jotain käytännön rajoituksia pitäisi kuitenkin ottaa huomioon ennen kuin siisti teoria on oikeasti missään käytössä. Huippuhieno reititysalgoritmi on vähän kehno oikeassa elämässä, jos se kosahtaa heti kun yksi linkki ei vastaakaan. :)
|
|
|
|
|
tallennettu
|
Until one day, the boundary gives way.
|
|
|
|