Kesäprojekti 2012: Nafisanin teksti

[Nafisan]

Innostuin sitten kirjoittamaan. Pituus ylittyi viiksikarvan verran - saankohan sen anteeksi? Pyörittelin ideaa, joka minulla on ollut vuodesta 2005 asti.

---

Sininen uni

Rahtialus Unico Solate, Kapteenin loki, merkintä: 5.9/7/2450, 1400 Greenwichin avaruusaikaa (GST)

GST 1400: Alukseen lastattiin terraformointi-asemalle kuljetettavat säiliöt, laskettu saapumisaika GST 2000 18/9/2450. Cryosäiliöt 1-5 käytössä. Komento A.K.:lla. – Kapteeni Julie B.

”Kymmenen vuotta oman rahtialuksen kapteenina ja saan edelleen kaikkein surkeimmat tehtävät osakseni. Autopilotilla apinakin osaisi tämän, elleivät ne otukset olisi kuolleet sukupuuttoon. Miehistöni on aivan liian hyvä näin alkeellisiin töihin. Kohta minutkin varmaan korvataan täysautomaattisella rahtausrobotilla. Uskomatonta, että 25. vuosisadan yhteiskunnassa ei naisella vieläkään ole samaa asemaa kuin miehellä”, mutisin happamasti itsekseeni ja sammutin näytön. Cryo-neste kohosi putken numero yksi lattiasta.

*****

Kuullessaan kapteenin askeleiden tunnusomaisen äänen lähestyvän komentosiltaa, A.K. kohotti katseensa ja huusi huoltokäytävään: ”Huomenta Jay’B!” A.K. ja virnisti nähdessään kapteenin haukottelevan cryo-unen jälkeen.
”Se on kapteeni Jay’B sinulle”, Julie vastasi hymyssä suin.

A.K. oli aluksen turvapäällikkö ja pilotti pitkillä lennoilla, eikä ollenkaan hassumman näköinen kyborgi. Hän vitsaili aina Julien vanhanaikaisesta nimestä, kuvitteli kai olevansa sadun Romeo. Julie tiedosti, että toisenlaisessa tilanteessa heidän välilleen olisi voinut syntyäkin jotain, mutta hän piti tietoisesti työn ja yksityiselämän erillään. Hormonit vaikeuttaisivat kanssakäymistä koko miehistön kesken. Hän ei voisi elää itsensä kanssa, jos tuomitsisi hyvän tiimihengen itsetuhoon.  Julien palkkalistoilla näkyi vahva naisedustus. Tässä aluksessa kaikki olivat tasavertaisia, vaikka joidenkin miesten egolle hänen asemansa olikin ollut liikaa. A.K. oli eri maata.

”Matkan aikana ei tainnut tulla mitään raportoitavaa?” Julie kysyi.
”Nada. Lento oli tasainen kuin olisi luistellut sulan voin päällä. Kapteeni”, A.K. sanoi synteettiseen kahviin puhaltaen.
”Harmi vain kun voita ei nykyisin enää saa, vain sitä keinotekoista mönjää, jota kutsutaan vain tavan vuoksi voiksi, Julie huokaisi.

A.K. tarjosi höyryävää mukia Julielle, joka otti sen vastaan hyväksyvästi nyökäten. Heti ensi siemausten jälkeen hän saattoi tuntea päänsä selvenevän ja niskassaan tuntuneen paineen hellittävän. Cryo-unessa tuntuu kuin ei olisi nukkunut ollenkaan. Se jäädyttää elimistön, jättäen mielen vaeltamaan levottomasti. Kupillinen synteettistä kofeiinia rentouttaa lihakset piristäen samalla. Pitkillä matkoilla se kuuluikin pakollisena varusteena kaikkien Yhdistyneiden Planeettojen välisten alusten valikoimaan. Juomalla oli myös muita terveydelle hyödyllisiä puolia, mutta väärinkäytettynä se saattoi aiheuttaa jopa hallusinaatioita, joten uushippiliike oli ottanut sen omakseen.

Edelleen mukia puristaen ja siitä siemaillen Julie käveli ohjaamon maisemaikkunaan todistaakseen terraformoitavan planeetan lähestyvän heitä. A.K. istui kapteenin tuolilla, keskittynyt ilme kasvoillaan ohjatessaan alusta kohti telakkaa. Planeetan pinnalla näkyi muutama rakennus suuren ilmakuvun alla. Maa sen sisällä oli vihreä ja elinvoimainen. Laiturilla kaksi avaruuspukuista miestä heilutti kättään. Terraformointiasemalla ei käynyt paljoa vieraita, joten kaikki sinne saapunut liikenne otettiin vastaan sydämellisesti. A.K. käynnisti laskeutumistoimenpiteet ja Solate kiinnittyi telakalle. Radio heräsi eloon.

”Meitä osattiin odottaa”, Julie sanoi kuppinsa ylitse.

A.K. näppäili keskustietokoneeseen komentosarjan, joka vapautti lastiruumasta kauko-ohjattavan ilmatyynylautan, jonka päälle toimitettavat säiliöt oli lastattu. Lautta leijui tyhjyyden halki pienten rakettimoottorien työntämänä ilmalukkoon. Hetki toi Julien mieleen lapsuusmuiston sisäoppilaitoksen kevätretkestä, jolloin hän oli käynyt Kuussa. Asemalle päästettiin vain erityisellä luokituksella varustetun aluksen miehistö, sillä uusi ekosysteemi on hyvin herkkä vierasperäisille bakteereille. Kun aseman henkilökunta oli ottanut vastaan säiliöt, A.K. palautti lautan ruumaan ja irrotti Solaten kiinnikkeet telakasta.

Komentosillalla Julie katsoi A.K.:n perään tämän mennessä aluksen virtuaali-kannelle. Mies aikoi kai sparrata. Myöhemmin saman keinotekoisen vuorokauden aikana Julie huomasi lihastensa särkevän edelleen ja hän päätti rentoutua lämpimässä höyrysuihkussa. Pitkillä matkoilla oli hankalaa saada täydennystä ja oli aluksen kierrätettävä kaikki mahdollinen. Vähäisen puhdistuksen jälkeen osa vedestä ja hengitysilman hiilidioksidista ohjattiin kasveille, jotka tuottivat happea. Lisäämällä jäljelle jääneeseen hiilisuodatettuun kaasuun nestemäistä vetyä, saatiin jälleen lopputulokseksi vettä.

Julie oli aina pitänyt tätä prosessia kiehtovana eikä ollut koskaan ymmärtänyt miksi samaa teknologiaa ei sovellettu yhtä tehokkaasti Maassa. Kyynisesti hän ajatteli olevansa onnekas, kun pystyi viettämään niin paljon aikaa poissa pallon pinnalta. Ruoka oli parempaa, ilma ja vesi puhtaampaa eikä seurastakaan mitään vikaa löytynyt. Yksityisyyden puuttuminen vaikutti vähimmässä määrin, sillä hän luotti alaisiinsa ja piti heitä ystävinään. Heidän kanssaan pystyi jakamaan lähes kaiken.  Kun ensimmäiset kuuman höyryn aallot kiehtoivat Julien hellään hyväilyynsä, hän antoi ajatustensa juosta ja kuvitella aaltoilevan lämmön A.K.:n vahvoiksi käsivarsiksi. Hän säpsähti kun pesuhuoneen ovi liukui auki.

”Anteeksi”, A.K. sanoi huomattuaan tulleensa liian aikaisin.
”Ei se mitään, pääset ihan heti tänne”, Julie sanoi kurkottaen suihkuseinän ylitse ja tarttui A.K.:n tarjoamaan pyyhkeeseen.

Mies oli yltä päältä hikinen ja Julie pystyi lukemaan tämän kokemia tunteita hänen ihmissilmässään. Tunteita, jotka kumpikin oli joutunut hautaamaan syvälle sisälleen. Julie tunsi kuinka hänen poskensa punastuivat kevyesti ja yritti pitää pokkansa.

”Noh… Hyvää suihkua”, Julie sanoi kurkkuaan karauttaen ja lähti.

*****

Mittarit ja laitteen vilkkuivat villeinä. A.K. karjui komentosillalla, käynnisti cryo-putkien hätäavaamisen ja pyysi tietokoneelta selvitystä tapahtuvasta. Samalla hän otti esille ruiskeet, jotka antaisi herääjille. Kun cryo-uni keskeytetään ennenaikaisesti, on vaarana sydämen pysähtyminen. Pieni annos adrenaliinia esti sen ja selvitti epätietoisten matkustajien pään.

”A.K., joko Satin heräsi, en pysty ohjaamaan alusta enää kauan”, Julie parahti kommunikaattoriin.
”Vau, mikä tuo on?” Rai kysyi tullessaan ohjaamoon edelleen hiukan sekavana ja jäi nojaamaan kapteenin tuolia vasten.
”Tuo…” sanoi A.K, joka palasi juuri miehistön tiloista tukien edelleen sekavaa Satinia. ”On aurinkotuulimyrsky”, hän jatkoi osoittaessaan polarisoidun ikkunan lävitse.

Ulkona avaruuden mustuuden oli korvannut kuparinhohtoinen pilvi, joka muistutti aavikoiden hiekkamyrskyä, mutta se ei ollut hiekkaa, vaan elektroneja ja protoneja, jotka poukkoilivat villisti joka suuntaan niin sankoin joukoin, että niiden törmäilyn aiheuttama sähköpurkaus keräsi avaruuspölyä kuin suunnaton magneetti. Julie tajusi, että heidän aluksensa oli väistämättä törmäämässä siihen.

”Me emme ole tulleet tänne asti kuolemaan”, Julie sanoi kapteenin päättäväisyydellään, tarttui ohjaimiin ja yritti kääntää aluksen kurssin, mutta tuuli otti liikaa purjeisiin.

”Rai, rullaa purjeet”, hän karjaisi hien kiillellessä otsallaan.
”Ai ai kapteeni”, navigaattori vastasi.
”Voi pyhä lehmä!” A.K. voihkaisi.

Pölypilvi nielaisi aluksen ja kaikki pimeni. Varageneraattorin käynnistyessä kaikille alkoi valjeta vähän kerrallaan mitä juuri oli tapahtunut. Osa laitteista oli edelleen pimeinä kuin niihin olisi osunut EM-pulssi. Ulkoa avautuva maisema oli hyvinkin erilainen kuin se, jonka he olivat jättäneet taakseen. Pölypilvi oli poissa ja alus pysyi paikallaan, generaattori toimitti virtaa vain elossapitojärjestelmään. Heidän aluksensa liikkuisi vasta kun purjeet avattaisiin. Edessä häämöttävä planeetta oli vihertävä, kuin Maa. Julien ensimmäinen ajatus oli, että myrsky oli heittänyt heidät pois kurssista ja he olivat palanneet Maahan, mutta planeetalla ei ollut Kuuta kiertolaisenaan.

Julie syötti tietokoneelle komentosarjan, joka käynnisti analyysin planeetan kyvystä ylläpitää ihmiselämää. Skannauksen tulos oli positiivinen. Gammasäteilyä oli havaittavissa, mutta se ei ylittänyt kriittistä määrää. A.K. kirjoitti oman kysymyksensä. Näyttöruudulla luki teksti: ”Onko analysoitavalla planeetalla elämää?”. Saatuaan positiivisen vastaukseen hän nyökkäsi Julielle.

*****

Avasin kädet täristen henkilökohtaisen lokini. Aloitin saneluni: ”Merkintä 20/9/2450. GST 0300: Minulla oli unelma, lentää tähtiin. Löytää uusia maailmoja. Rakastua. Ajauduimme aurinkomyrskyssä tuntemattoman planeetan kiertoradalle. Nämä ovat viimeiset sanani. A.K. ja loput miehistöstäni ovat kuolleet. Ne ovat tulossa.”  Nostin palavat silmäni ylös kohti aurinkoa.

[Tapsa]

Hieno, joskin vähän epäoriginaaleja juttuja pyörittelevä scifistoori. Surullista, että apinat ovat kuolleet, mutta säilyvät kuitenkin kielikuvissamme. Samaan hengenvetoon kun valitetaan työpaikkojen vähenemisestä ja sukupuolten eriarvoistumisesta, niin saadaan oikein hyvä kuva tulevaisuuden maailmasta: kuten realistisesti voi olettaa, se on loppujen lopuksi aivan samanlainen kuin nykyäänkin.

Tavanomaista scifi-kuvastoa viljeltiin runsaasti: oli kryounta, kyborgia ja terraformointia. Ihmisen ja kyborgin suhde nousi keskiöön - olisi ollut mielenkiintoista tietää enemmän, miten paljon AK:ssa oli konetta ja miten paljon ihmistä. "Pyhä lehmä" kyllä sai mut tyrskähtämään.

Sitten tulee salaperäinen pilvi, joka pyyhkäisee tarinan jonnekin ihan muualle. Loppu on vähän synkempi kuin edeltävästä tarinasta olisi arvannut, ja kun sitä ei mitenkään selitetä... Siirryttiin Star Trek -scifin puolelle. Sekin tehtiin aika asiallisesti: ehkä oli hyvä, että tapahtumat jätettiin mielikuvituksen varaan, näin tunnelma säilyi.

[Nafisan]

Kiitos kommenteista Tapsa!

vähän epäoriginaaleja juttuja pyörittelevä scifistoori -- Tavanomaista scifi-kuvastoa viljeltiin runsaasti

Joo, eihän tämä tosiaan kauheasti uudista genreä. Tähän versioon alkuperäisestä tarinasta, jota olen pyöritellyt päässä leffana ei mahtunut kaikki taustatarina, jonka olen kehitellyt. Piti tyytyä kevennettyyn pohjaan ja käyttää helpoiten ilmaistavissa oleva juoni. Osa keksimistäni gadgeteistä jäi myös tilanpuutteen vuoksi pois.

olisi ollut mielenkiintoista tietää enemmän, miten paljon AK:ssa oli konetta ja miten paljon ihmistä.

A.K.:n koko nimi on A.K. 56. Nimi kertoo joko sen, että hän on kyborgi no: 56 tai hänen kyborgiosiensa prosentin. Nimi viittaa myös aseeseen AK-47.
Taustoitusta: hän haavoittui sodassa (tarkemmin määrittelemätön) ja koska oli palveluksessa, häntä oli lupa korjailla (vrt. mm. I, Robot). Näkyvin kyborgi osa A.K.:lla on hänen vasen keinosilmänsä. Suurin osa sisäelimistä on korvattu, hänen keuhkonsa ja sydämensä mukaan lukien. Hänen vasen kätensä ja jalkansa ovat osittain kyberneettiset (metalliseoksen nimi on allodium).
 

"Pyhä lehmä" kyllä sai mut tyrskähtämään.

Luin tämän positiivisen. Tarinoissani hahmoilla on lähes aina taustanaan joku tuntemani henkilö. A.K. on eräs opiskelijatuttuni ja Julie B. viittaa hänen IRL puolisoonsa. Pyhä lehmä kiteyttää jossain määrin tosielämän A.K.:n huumorin.

Sitten tulee salaperäinen pilvi, joka pyyhkäisee tarinan jonnekin ihan muualle. Loppu on vähän synkempi kuin edeltävästä tarinasta olisi arvannut, ja kun sitä ei mitenkään selitetä...

Tarinani heikoin kohta. Eri versioissa, joita olen pyöritellyt ei koskaan päästä järkevästi minnekään aurinkomyrskyn jälkeen. Tässäkin tilanpuute aiheutti kauhean loppu ryttäyksen. Ei voinut selittää mitään ja lopetuslausekin omat haastavuutensa aiheutti.

"Ne ovat tulossa" on kyllä yksi käytetyimpiä kliseitä, huh huh. Siitä en ole ylpeä. Tarinassa kuitenkin on aina ollut jotain muuta kuin me, se ei aivan ole vielä saavuttanut hahmoaan. Eräänkin kerran kirjoitin heidät sinisiksi keijuiksi, mikä ei puolestaan toiminut ollenkaan. Tässä on vähän enemmän sitä tunnelmaa, jota halusin. Ei päästy edes planeetan pinnalle - vai päästiinkö? Loppu on makuuni liian avoin, mutta:

ehkä oli hyvä, että tapahtumat jätettiin mielikuvituksen varaan, näin tunnelma säilyi.

Muu henkilö-galleria ei oikein päässyt mukaan tähän, jouduin tyytymään vihjailuun siitä, että Julie ja A.K. eivät aivan yksin alusta kuljeta, vaikka keskiössä ovatkin. Heidän suhteensakaan ei ehtinyt paljoa kehittyä. Olisi ollut mielenkiintoista antaa Julien hahmolle oikeus koskettaa A.K.:ta, ja vaikka loin muutamia tilanteita, joissa kipinöille olisi ollutkin tilaan, hahmot eivät tarttunet hetkeen.

[Lachesis]

Avaruusalusta ja nupullaan olevaa romanssia komentoketjun sisällä. Taustatietoina hahmotellaan ympäröivää yhteiskuntaa. Parissa kohtaa on vähän infodumppauksen makua, mikä on novellimittaisessa tekstissä kyllä vaarallista. Dialogissa kaikui pohjalla englanti. Tykkäsin tarinaan valituista aineksista, mutta sivurajoituksen takia mikään niistä ei oikein ehtinyt nousta siivilleen; ehkä elementtien määrää olisi voinut rajoittaa ja siten ehtiä kehitellä paria niistä pidemmälle?

Muutamassa kohdassa kohottelin vähän kulmiani tieteisosioiden uskottavuudelle; varsinkin solaarimyrskyn kyky tempaista aurinkopurjealus kauas tuntemattomille alueille askarrutti. Siihen nähden, että tarinan alkupuolella oli otettu kohtauksille aikaa ja tilaa, loppu tuli aika rysäyksellä. Avaruusaluskuvaston takia kohtaukset oli helppo kuvitella mielessään, ja henkilöhahmoissa oli ainesta hyviinkin kehityskulkuihin.

[punnort]

Novellissa kiitän scifiyksityiskohtien määrää, joka antaa kuvatulle maailmalle eloa. Osa niistä oli hiukan kliseisiä, mutta kun on kyse yksityiskohdista eikä novellin kantavasta teemasta, kliseisyydellä ei ole niin väliä.

Kritiikkini kohdistuu siihen, että novellin mielenkiintoinen osuus, kohtaaminen vieraan elämänmuodon kanssa, on kuitattu neljällä tähdellä. Ainakin itselleni scifissä olennaista on kaikenlaiseen uuteen ja vieraaseen tutustuminen, ja se, että tällaiselle tutustumiselle ensin pedattiin paikka ja sitten jätettiin se käyttämättä tuntui antikliimaksilta. Se, että esitettiin, että tapaamisen lopputulos on katastrofi, ei oikeastaan helpottanut asiaa.

[Nafisan]

Kritiikkini kohdistuu siihen, että novellin mielenkiintoinen osuus, kohtaaminen vieraan elämänmuodon kanssa, on kuitattu neljällä tähdellä. Ainakin itselleni scifissä olennaista on kaikenlaiseen uuteen ja vieraaseen tutustuminen, ja se, että tällaiselle tutustumiselle ensin pedattiin paikka ja sitten jätettiin se käyttämättä tuntui antikliimaksilta. Se, että esitettiin, että tapaamisen lopputulos on katastrofi, ei oikeastaan helpottanut asiaa.

Täsä voisi helposti lähteä syyttämään sivumäärärajausta, jonka jo aika reilusti ylitin. Mutta vika lienee siinä, etten vieläkään ole (pohdittuani asiaa jonkin aikaa) ole hahmottanut mimmoinen alieni siellä planeetalla on: onko se alkeellinen mikrobi tai jokin Maan nisäkkäitä muistuttava olento, jokin fantasimainen otus vai sotaisa, avaruusaluksilla lentävä humanoidi. Oli sitten molempien seikkojen vuoksi jätettävä tämä osuus lukijalle. Ymmärrän siis pointtisi ja pyrin tätä dilemmaa ratkaisemaan myöhemmässä vaiheessa, jos jatkan novellin työstöä.

[Hiistu]

Hiukka ristiriitaisin mielin tätä luin. Toisaalta esitellyt henkilöt, maailma ja tapahtumat vaikuttavat hyvin mielenkiintoisilta. Päähenkilöiden välillä on kipinöintiä, synteettinen kofeiini on jännää ainetta, elämä avaruusaluksella täynnä omanlaisiaan rutiineja... Mutta tekstin loppuessa on olo, ettei oikeastaan mitään kertomusta ollutkaan, vaan homma jäi enemmänkin erilaisten kohtausten väläyttelyksi kuin mistään tietystä asiasta kertomiseksi. Tapahtumat ovat ilmeisesti kronologisessa järjestyksessä, mutta muutoin väläyksillä ei ole mainittavampaa kytköstä toisiinsa. Miun on vaikea hahmottaa yhtenäistä juonta ja siten yksittäisten seikkojen keskinäistä merkitystä tai painoarvoa.

Sinänsä kyllä tykkään, että lukija saa vapautta päättää, millaiseksi tarinan lukee. Onko kyseessä rakkaustarina vai tarina vieraan elämänmuodon kohtaamisesta vai mistä ikinä... Mutta Lachesiksen mainitse elementtien rajaus olisi voinut tehdä lukukokemuksesta vähemmän hämmentävän.

Hämmentävimmäksi yksittäiseksi seikaksi koin otsikon. Miksi Sininen uni? Ensimmäinen mielleyhtymä: "Joka ilta kun lamppu sammuu..." Toinen ajatus: sen täytyy meinata tässä jotain muuta.. Mutta mitä.  

Surullista, että apinat ovat kuolleet, mutta säilyvät kuitenkin kielikuvissamme.

Minun oli vaikea mieltää, kuinka kauas menneisyyteen (eli tulevaisuuteen) päähenkilön haikailema mennyt maailma apinoineen ja aitoine voineen sijoittui. Jotenkin maininnat eivät kuulostaneet pelkiltä kielessä kummittelevilta idiomeilta, vaan kuin päähenkilöllä olisi niistä omakohtaisiakin kokemuksia...

"Ne ovat tulossa" on kyllä yksi käytetyimpiä kliseitä, huh huh.

Kyllä. Toinen puhki kulunut fraasi on "tänne asti kuolemaan" tuleminen. Tai ehkä Juliella on tosi hirtehinen huumori?

A.K.:n koko nimi on A.K. 56. Nimi kertoo joko sen, että hän on kyborgi no: 56 tai hänen kyborgiosiensa prosentin. Nimi viittaa myös aseeseen AK-47.

Heh. Mietinkin lukiessa, onko miussa jotain pahasti vikana, kun AK:sta tulee väkisin mieleen rynnäkkökivääri. Sen jälkeen mietin, kuinka pahasta viasta onkaan kyse, kun AK-niminen mies kuulostaa varsin hyvältä. Olen jonkinmoinen silmäfriikki, joten olisin varmaan ollut aikas myyty, jos vaikka tuo taustoituksena kertomasi ihmissilmä-konesilmä -juttu olisi jotenkin näkynyt tarinassa. Nykyiselläänkin pidin hänen hahmoaan tarinan mielenkiintoisimpana osasena.  

Toivottavasti julkaiset joskus pidemmänkin tarinan samasta tarinamaailmasta!  

[Nafisan]

Hämmentävimmäksi yksittäiseksi seikaksi koin otsikon. Miksi Sininen uni? Ensimmäinen mielleyhtymä: "Joka ilta kun lamppu sammuu..." Toinen ajatus: sen täytyy meinata tässä jotain muuta.. Mutta mitä.  

Sininen uni viittaa cryo-uneen ja sinivihreään planeettaan, joka löytyy lopussa. En vain ehtinyt selittämään nimeä tarkemmin tekstin sisällä. Vapaalukija varmaan voisi tulkita sen myös tarkoittavan kaikkien tapahtumien olevan vain unta.

Minun oli vaikea mieltää, kuinka kauas menneisyyteen (eli tulevaisuuteen) päähenkilön haikailema mennyt maailma apinoineen ja aitoine voineen sijoittui. Jotenkin maininnat eivät kuulostaneet pelkiltä kielessä kummittelevilta idiomeilta, vaan kuin päähenkilöllä olisi niistä omakohtaisiakin kokemuksia...

Tämä on mnustakin mielenkiintoinen ilmiö. Topikissa, jossa puhuttiin kuinka tarinat syntyvät joku mainitsi, että tarinaa kerrotaan hahmojen takia. Jostain syystä Julie kaipaa mennyttä maailmaa, vaikka en tiedä, onko hän koskaan kokenut muuta kuin kaukaisen tulevaisuuden. Täytyy kysellä kapteenilta itseltään, jos vaikka saisin tietää lisää hänen historiastaan.

"Ne ovat tulossa" on kyllä yksi käytetyimpiä kliseitä, huh huh.

Kyllä. Toinen puhki kulunut fraasi on "tänne asti kuolemaan" tuleminen. Tai ehkä Juliella on tosi hirtehinen huumori?

Julien huumorintajusta en ole aivan, mutta uskon A.K.:n huumorin myös hänen kielenkäyttöönsä vaikuttaneen. Ovat kuitenkin tehneet töitä yhdessä jo pitkään.

Sellainen käsitys minulla Juliesta on, että hän on kokenut joitakin asioita enemmän kuin vertaisensa (esim. sisäoppilaitos oli eräässä mielessä pyöritellyssä versiossa orpokoti), hänen vanhahtava nimensä ja kaipuu vanhoihin hyviin päiviin saattavat viitata joko hänen olevan kuolematon (vrt. kapteeni Harkness/Torchwood) ja siten tietävän asioita menneestä tai sitten hänellä on/on ollut lähipiirissään joku (esim. historijoitsija) jolta on kuullut triviaaleja tietoja menneestä.

A.K.:n koko nimi on A.K. 56. Nimi kertoo joko sen, että hän on kyborgi no: 56 tai hänen kyborgiosiensa prosentin. Nimi viittaa myös aseeseen AK-47.

Heh. Mietinkin lukiessa, onko miussa jotain pahasti vikana, kun AK:sta tulee väkisin mieleen rynnäkkökivääri. Sen jälkeen mietin, kuinka pahasta viasta onkaan kyse, kun AK-niminen mies kuulostaa varsin hyvältä. Olen jonkinmoinen silmäfriikki, joten olisin varmaan ollut aikas myyty, jos vaikka tuo taustoituksena kertomasi ihmissilmä-konesilmä -juttu olisi jotenkin näkynyt tarinassa. Nykyiselläänkin pidin hänen hahmoaan tarinan mielenkiintoisimpana osasena.  

A.K.:ta olisi kyllä pitänyt kuvailla enemmän. Varsin mielenkiintoinen persoona hän kuitenkin on, eikä ollenkaan pahan näköinenkään.

Toivottavasti julkaiset joskus pidemmänkin tarinan samasta tarinamaailmasta!  

Täytyy harkita. Josa saisin vaikka apua siihen loppupuolen kerrontaan, se kun ei meinaa millään muodostua. Johtuu ehkä siitä, että olen kiintynyt vuosien saatossa Solaten miehitykseen, vaikka en päässytkään esittelemään kaikkia tässä tekstissä.

Kiitos kommenteista Hiistu, sain paljon ajateltavaa tästä. Nyt pyörii mielessä miten saisin kuvailtua kertomani asiat novellin sisällä. :)

[Jaragil]

Kyllähän tästä tarinasta kieltämättä kuulsivat viimeisimmät hittiscifielokuvat lävitse - Avatar ja Prometheus varsinkin olin tunnistavinani - mutta pidin kuitenkin maailmankuvastasi. Parasta antia tässä minusta olivatkin nuo pohdinnat tulevaisuuden kummallisuuksista ja erilaiset viittaukset uusiin keksintöihin, ideoihin ja elintapoihin. Idea terraformatoitavasta maailmasta, joka ei voi sallia edes pientä miehistöä pinnalleen on kiinnostava jo itsessään, koska se varsin hyvin peilailee sitä, miten tuollainen tilanne luultavasti oikeasti kehittyisi. Uusi planeetta olisi hyvin helposti myrkyllinen satunnaisille laskeutujille. Melkein olisin tosin kaivannut pientä kohtausta näiden pioneerien kanssa esimerkiksi tuolla virtuaalikannella, mutta ymmärrän kyllä pituusrajoitteet.

Lopun äkillisyydestä on jo puhuttu tarpeeksi. Itse kritisoisin lievästi myös kertojaääntäsi. Esimerkiksi alussa oleva pitkä monologi kapteenin suusta haiskahti omaan korvaani hyvin epäaidolta vuodatukselta, jossa oli hyvin vahva infodumppauksen maku. Itselleen puhuminen ei sinällään häiritse, mutta happamasti mutistu monologi on harvemmin noin pitkä ja jäsennelty. Ylipäätään kertojaäänen sujuvuutta voisi hieman parantaa, koska nyt erilaiset tiedonmuruset on siroteltu ajoittain hyvinkin töksähtävästi tekstin sekaan.

Pyhä lehmä oli myös hieman kulmakarvoja kohottava vuorosana, mutta luonnollisesti nämä avaruusroudarit puhuvat englantia. Olisin ehkä kuitenkin kaivannut hieman suomalaisemman fraasin, jos teksti suomeksi kuitenkin on.

Mietein myös cryounen tarpeellisuutta, jos matka-aika on kuitenkin vain yhdeksän päivää, jos luin alun merkintää oikein. Mitä 5.9 muuten edes tarkoittaa, vai onko kyseessä yhdeksännen päivän viides merkintä? Tokihan cryouni yhdeksänkin päivän aikana säästää resursseja, jos vain yksi miehistön jäsen pysyy hereillä, mutta se ehkä kuitenkin uppoaisi lukijaan paremmin, jos matka-aika olisi hieman pidempi.

Kokonaisuutena pidin kuitenkin. Niin sanottu kova scifi on aina ollut sydäntäni lähellä, ja oli mukavaa lukea omia pohdintojasi tulevaisuudesta. Toivottavasti saamme joskus toiste hieman pidemmin otteen.

[Nafisan]

Kiitos kommenteistasi, on tosi hienoa kuulla erilaisia pointteja kuin mitä on jo aiemmin nostettu esiin. En ollut huomannut ollenkaan osaa noista ongelmakohdista. Niin kuin on sanottu, että omalle tekstilleen tulee sokeaksi.

Kyllähän tästä tarinasta kieltämättä kuulsivat viimeisimmät hittiscifielokuvat lävitse - Avatar ja Prometheus varsinkin olin tunnistavinani - mutta pidin kuitenkin maailmankuvastasi.

Prometheusta en ole vielä edes nähnyt, mutta Alien leffat olivat takaraivossa kun tein tätä. Ja myös saksalainen(?) Gargo-raina.

Melkein olisin tosin kaivannut pientä kohtausta näiden pioneerien kanssa esimerkiksi tuolla virtuaalikannella, mutta ymmärrän kyllä pituusrajoitteet.

Pyörittelin mielessäni yhtä vaihtoehtoa, että miehistö olisi mennyt planeetan pinnalle, mutta dialogi ja kuvailu olisi vienyt liika rivejä jo muutenkin venähtäneessä tekstissä. Olisi ensin opeteltava tiivistä kerrontaa tai antaa tekstin venyä reilusti pidemmäksi.

Itse kritisoisin lievästi myös kertojaääntäsi. Esimerkiksi alussa oleva pitkä monologi kapteenin suusta haiskahti omaan korvaani hyvin epäaidolta vuodatukselta, jossa oli hyvin vahva infodumppauksen maku. Itselleen puhuminen ei sinällään häiritse, mutta happamasti mutistu monologi on harvemmin noin pitkä ja jäsennelty. Ylipäätään kertojaäänen sujuvuutta voisi hieman parantaa, koska nyt erilaiset tiedonmuruset on siroteltu ajoittain hyvinkin töksähtävästi tekstin sekaan.

Hahmo pohjaa minuun (yllättäen itse on paras inhimillisyyden vertauskohta) ja minulla on tapana tuhahdella vastaavia monologeja. Tämä oli sellainen vähän päiväkirjamainen ratkaisu, jossa olisi mahdollista syventää Julien hahmoa, sen voisi ratkaista vaikka siirtämällä teksti hänen henk.koht. muistiinpanoihin tms. Täytyy jatkon kannalta pohtia sujuvuutta. Tätä maailmaa olen jo jonkinverran pyöritellyt päässäni ja tietoa tuppaa lipsahtelemaan yli tarpeen ja toisinaan vähän pakotettunakin - olisi kiinnostavaa kertoa lukijalle maailmasta enemmänkin. Tähän ongelmakohtaan pitää ottaa tarkempi syyni.

Pyhä lehmä oli myös hieman kulmakarvoja kohottava vuorosana, mutta luonnollisesti nämä avaruusroudarit puhuvat englantia. Olisin ehkä kuitenkin kaivannut hieman suomalaisemman fraasin, jos teksti suomeksi kuitenkin on.

Tämä jakaa jonkin verran mielipiteitä. Risingin ulkopuolella moni on pitänyt tästä ilmaisusta, joka pyrkii tekemään kyborgi ex-sotilaasta herkän ja hauska hepun (rajallisessa tekstissä tämä hahmonkehitys jäi rivien väleihin). Suomeksi kirjoitan kaikki tekstini, englanniksi en edes lue mitään pidempää kun se rasittaa liikaa aivoja. Tuon ilmaisun vaihtaminen toiseen kotimaisempaan on siis aivan hyvä huomio.

Mietein myös cryounen tarpeellisuutta, jos matka-aika on kuitenkin vain yhdeksän päivää, jos luin alun merkintää oikein. Mitä 5.9 muuten edes tarkoittaa, vai onko kyseessä yhdeksännen päivän viides merkintä? Tokihan cryouni yhdeksänkin päivän aikana säästää resursseja, jos vain yksi miehistön jäsen pysyy hereillä, mutta se ehkä kuitenkin uppoaisi lukijaan paremmin, jos matka-aika olisi hieman pidempi.

Merkinnöissäni aikaa on kulunut kaksi kuukautta, eli ihan järkevää silloin cryouni on. Vähän epäselväksi jäänee tuo ajan kuluminen eli merkintä 5.9. tarkoittaa viidennen päivän yhdeksännettä merkintää.

Eniten minua tämän tekstin kanssa harmittaa, etten ehtinyt esittelemään muita hahmoja ollenkaan. Täytyy kyllä jatkossakin miettiä tekstien julkaisua täällä - palautetta on aina niin rakentavaa lukea! Esim. yksi ainejärjestölehdessäni viime keväänä julkaisema zombie-novelli voisi kaivata lisää kommentointia.

[Jaragil]

Merkinnöissäni aikaa on kulunut kaksi kuukautta, eli ihan järkevää silloin cryouni on. Vähän epäselväksi jäänee tuo ajan kuluminen eli merkintä 5.9. tarkoittaa viidennen päivän yhdeksännettä merkintää.

Oma mokani näemmä, katsoin tekstiä lukiessani, että tässä hypätään yhdeksännestä päivästä kahdeksanteentoista, mutta kyllähän siinä näemmä kuukausikin hyppäsi kahdella eteenpäin. Joten joo, cryouni täysin ymmärrettävää, vaikka eipä tuo parikaan kuukautta nyt niin pitkä ole, mutta avaruudessa tietysti resursseja ei voi ihan tyhjästä taikoa, joten hyvähän niitä on säästää.

Pitkien monologien siirtäminen päiväkirjamuotoon olisi minustakin suositeltavaa, koska tässä muutenkin kapteenin lokeja jo käsitellään. Ihmisten mutina kun yleensä on varsin pätkittäistä, vaikka poikkeuksia tietysti löytyy.

[Tiuku]

Vähän pelotti tarttua tähän, koska kammoksun ns. kovaa scifiä. Siitä johtuen vain osa kliseistä oli tuttuja. Kenties siksi minun on vähän vaikea suhtautua tekstin muutamiin scifistisiin infodumppeihin: esimerkiksi synteettisestä kahvista selostettiin minusta epätasapainoisen paljon, kun taas monista muista (minulle vieraista) asioista ei ollenkaan. Tämä loi sellaisen kuvan, että kyseisenlainen kahvi on Juliellekin jotenkin uusi ja erikoinen asia. Moinen ei kaiketi ollut ideana, joten kertojaäänen loogisuudessa kannattaa olla tarkkana. Mutkia matkaan taisi tuoda se, että kyseessä on laajemman ja vanhemman idean osa, ja siksi oli kenties vaikeampi arvioida tarinaa lukijan näkökulmasta. Samasta syystä taisi olla vaikea luoda aiheesta kunnollista ja tasapainoista novellia ylipäätäänkin.

Ovelasti tässä oli kierretty lopetuslauseen minämuotoisuus sillä, että alku- ja loppupätkät olivat minämuotoiset, muut osat taas yksikön kolmannessa persoonassa. Ei kuitenkaan täysin siisti ratkaisu, koska moiselle ei ole nähdäkseni mitään muuta (=oikeaa) perustetta.

A.K.:sta tykkäsin, ja hän toi pirtsakkuutta tyypillisen rymistelyn lomaan. Toisaalta pidin asiallisesta ja vähäeleisestä otteestasi romanssin suhteen, mutta toisaalta se olisi ollut yksi juttu, jota olisi voinut lopussa hyödyntää vielä enemmän. Jotain tekstin elementeistä olisi voinut hyödyntää lopussa enemmän, ainakin tunnetasolla, vaikkei tämän enempää olisi salaperäisistä "niistä" paljastettukaan. Lukijan mielikuvituksen varaan jää vähän liikaakin, koska tälle ei anneta aineksia edes kunnon tuntemusten tai suurempien oivallusten saamiseen (traagisuus toki tulee ilmi, mutta - kenties melko klassisista sanavalinnoista johtuen - lukija jää silti vähän kylmäksi), ja ne taas olisivat tyydyttävää loppua ajatellen ensiarvoisen tärkeitä. Ajatuksen tasolla kyllä pidin lopusta kovasti.

[Nafisan]

esimerkiksi synteettisestä kahvista selostettiin minusta epätasapainoisen paljon, kun taas monista muista (minulle vieraista) asioista ei ollenkaan. Tämä loi sellaisen kuvan, että kyseisenlainen kahvi on Juliellekin jotenkin uusi ja erikoinen asia. Moinen ei kaiketi ollut ideana, joten kertojaäänen loogisuudessa kannattaa olla tarkkana.

Kiitos Tiuku tästä huomiosta. En itsekään harrasta kovinkaan kovaa scifiä, mutta avaruusseikkailuissa on tarttunut mukaan joitakin termejä. Esim. aurinkopurjeet eivät kaivanneet mielestäni enempää selittämistä. Synteettinen kahvi on tuoreinta kerrostumaa tarinassa ja se tosiaan sai ehkä vähän liikaa (turhaa) huomiota. Julie on pohtivainen ihminen ja takertuu toisinaan yksityiskohtiin, kuten jo aiemmin keskusteltuun voi-synteettinen voi asetelmaan. Täytyy jatkossa olla tarkempi noissa kuvailuissa.

Mutkia matkaan taisi tuoda se, että kyseessä on laajemman ja vanhemman idean osa, ja siksi oli kenties vaikeampi arvioida tarinaa lukijan näkökulmasta. Samasta syystä taisi olla vaikea luoda aiheesta kunnollista ja tasapainoista novellia ylipäätäänkin.

Tämä on aivan totta. Minun teki mieli kirjoittaa novellini sijoittumaan tähän maailmaan, yhden loppulauseen inspiroimana - joka sekin matkan aikana muuttui. En päässyt hyödyntämään koko luomaani maailmaa ja henkilöhahmoja ja se kostautui tarinassa.

Ovelasti tässä oli kierretty lopetuslauseen minämuotoisuus sillä, että alku- ja loppupätkät olivat minämuotoiset, muut osat taas yksikön kolmannessa persoonassa. Ei kuitenkaan täysin siisti ratkaisu, koska moiselle ei ole nähdäkseni mitään muuta (=oikeaa) perustetta.

Tarkoitus oli sisällyttää mukaan enemmänkin Julien lokikirjoituksia, mutta jouduin hylkäämään tämän ajatuksen tilan vuoksi. Perustelen siis niden pätkien olevan tarpeelisia, ei vain keino saada lopetuslause sisällytettyä.

A.K.:sta tykkäsin, ja hän toi pirtsakkuutta tyypillisen rymistelyn lomaan. Toisaalta pidin asiallisesta ja vähäeleisestä otteestasi romanssin suhteen, mutta toisaalta se olisi ollut yksi juttu, jota olisi voinut lopussa hyödyntää vielä enemmän.

Totta tämäkin. Huomasin itsekin luettuni tekstiäni uudelleen, jo tänne sen lähetettyäni, että lopussa ei infoa ole tasaisesti muuhun tekstiin nähden (ajan ja tilan loppuminen kiristytti tahtia). Täytyy vielä hioa tätä romanssia - jos olisin ehtinyt laskeutua planeetalle, luvassa olisi ollut "hienovarainen" aurinkorasvan levitys-kohtaus A.K.:n ja Julien välillä. Ja myös tilaisuus esitellä A.K.:n kyborgiosia tarkemmin. Jos saan jossain vaiheessa valmiiksi pidennettyä versiota, saanen nämä sisällytettyä siihen.

Jotain tekstin elementeistä olisi voinut hyödyntää lopussa enemmän, ainakin tunnetasolla, vaikkei tämän enempää olisi salaperäisistä "niistä" paljastettukaan. Lukijan mielikuvituksen varaan jää vähän liikaakin, koska tälle ei anneta aineksia edes kunnon tuntemusten tai suurempien oivallusten saamiseen (traagisuus toki tulee ilmi, mutta - kenties melko klassisista sanavalinnoista johtuen - lukija jää silti vähän kylmäksi)

Minulla on paha black out noiden olioiden kanssa. Olen pyöritellyt päässäni kymmeniä skenaarioita siitä, millaisia ne ovat ja mitä niiden kohtaamisessa tapahtuu. En vain osaa täydentää tätä aukkoa, eli ideoita otetaan mielellään vastaan.