Innostuin sitten kirjoittamaan. Pituus ylittyi viiksikarvan verran - saankohan sen anteeksi? Pyörittelin ideaa, joka minulla on ollut vuodesta 2005 asti.
---
Sininen uniRahtialus Unico Solate, Kapteenin loki, merkintä: 5.9/7/2450, 1400 Greenwichin avaruusaikaa (GST)GST 1400: Alukseen lastattiin terraformointi-asemalle kuljetettavat säiliöt, laskettu saapumisaika GST 2000 18/9/2450. Cryosäiliöt 1-5 käytössä. Komento A.K.:lla. – Kapteeni Julie B.”Kymmenen vuotta oman rahtialuksen kapteenina ja saan edelleen kaikkein surkeimmat tehtävät osakseni. Autopilotilla apinakin osaisi tämän, elleivät ne otukset olisi kuolleet sukupuuttoon. Miehistöni on aivan liian hyvä näin alkeellisiin töihin. Kohta minutkin varmaan korvataan täysautomaattisella rahtausrobotilla. Uskomatonta, että 25. vuosisadan yhteiskunnassa ei naisella vieläkään ole samaa asemaa kuin miehellä”, mutisin happamasti itsekseeni ja sammutin näytön. Cryo-neste kohosi putken numero yksi lattiasta.
*****
Kuullessaan kapteenin askeleiden tunnusomaisen äänen lähestyvän komentosiltaa, A.K. kohotti katseensa ja huusi huoltokäytävään: ”Huomenta Jay’B!” A.K. ja virnisti nähdessään kapteenin haukottelevan cryo-unen jälkeen.
”Se on kapteeni Jay’B sinulle”, Julie vastasi hymyssä suin.
A.K. oli aluksen turvapäällikkö ja pilotti pitkillä lennoilla, eikä ollenkaan hassumman näköinen kyborgi. Hän vitsaili aina Julien vanhanaikaisesta nimestä, kuvitteli kai olevansa sadun Romeo. Julie tiedosti, että toisenlaisessa tilanteessa heidän välilleen olisi voinut syntyäkin jotain, mutta hän piti tietoisesti työn ja yksityiselämän erillään. Hormonit vaikeuttaisivat kanssakäymistä koko miehistön kesken. Hän ei voisi elää itsensä kanssa, jos tuomitsisi hyvän tiimihengen itsetuhoon. Julien palkkalistoilla näkyi vahva naisedustus. Tässä aluksessa kaikki olivat tasavertaisia, vaikka joidenkin miesten egolle hänen asemansa olikin ollut liikaa. A.K. oli eri maata.
”Matkan aikana ei tainnut tulla mitään raportoitavaa?” Julie kysyi.
”Nada. Lento oli tasainen kuin olisi luistellut sulan voin päällä. Kapteeni”, A.K. sanoi synteettiseen kahviin puhaltaen.
”Harmi vain kun voita ei nykyisin enää saa, vain sitä keinotekoista mönjää, jota kutsutaan vain tavan vuoksi voiksi, Julie huokaisi.
A.K. tarjosi höyryävää mukia Julielle, joka otti sen vastaan hyväksyvästi nyökäten. Heti ensi siemausten jälkeen hän saattoi tuntea päänsä selvenevän ja niskassaan tuntuneen paineen hellittävän. Cryo-unessa tuntuu kuin ei olisi nukkunut ollenkaan. Se jäädyttää elimistön, jättäen mielen vaeltamaan levottomasti. Kupillinen synteettistä kofeiinia rentouttaa lihakset piristäen samalla. Pitkillä matkoilla se kuuluikin pakollisena varusteena kaikkien Yhdistyneiden Planeettojen välisten alusten valikoimaan. Juomalla oli myös muita terveydelle hyödyllisiä puolia, mutta väärinkäytettynä se saattoi aiheuttaa jopa hallusinaatioita, joten uushippiliike oli ottanut sen omakseen.
Edelleen mukia puristaen ja siitä siemaillen Julie käveli ohjaamon maisemaikkunaan todistaakseen terraformoitavan planeetan lähestyvän heitä. A.K. istui kapteenin tuolilla, keskittynyt ilme kasvoillaan ohjatessaan alusta kohti telakkaa. Planeetan pinnalla näkyi muutama rakennus suuren ilmakuvun alla. Maa sen sisällä oli vihreä ja elinvoimainen. Laiturilla kaksi avaruuspukuista miestä heilutti kättään. Terraformointiasemalla ei käynyt paljoa vieraita, joten kaikki sinne saapunut liikenne otettiin vastaan sydämellisesti. A.K. käynnisti laskeutumistoimenpiteet ja Solate kiinnittyi telakalle. Radio heräsi eloon.
”Meitä osattiin odottaa”, Julie sanoi kuppinsa ylitse.
A.K. näppäili keskustietokoneeseen komentosarjan, joka vapautti lastiruumasta kauko-ohjattavan ilmatyynylautan, jonka päälle toimitettavat säiliöt oli lastattu. Lautta leijui tyhjyyden halki pienten rakettimoottorien työntämänä ilmalukkoon. Hetki toi Julien mieleen lapsuusmuiston sisäoppilaitoksen kevätretkestä, jolloin hän oli käynyt Kuussa. Asemalle päästettiin vain erityisellä luokituksella varustetun aluksen miehistö, sillä uusi ekosysteemi on hyvin herkkä vierasperäisille bakteereille. Kun aseman henkilökunta oli ottanut vastaan säiliöt, A.K. palautti lautan ruumaan ja irrotti Solaten kiinnikkeet telakasta.
Komentosillalla Julie katsoi A.K.:n perään tämän mennessä aluksen virtuaali-kannelle. Mies aikoi kai sparrata. Myöhemmin saman keinotekoisen vuorokauden aikana Julie huomasi lihastensa särkevän edelleen ja hän päätti rentoutua lämpimässä höyrysuihkussa. Pitkillä matkoilla oli hankalaa saada täydennystä ja oli aluksen kierrätettävä kaikki mahdollinen. Vähäisen puhdistuksen jälkeen osa vedestä ja hengitysilman hiilidioksidista ohjattiin kasveille, jotka tuottivat happea. Lisäämällä jäljelle jääneeseen hiilisuodatettuun kaasuun nestemäistä vetyä, saatiin jälleen lopputulokseksi vettä.
Julie oli aina pitänyt tätä prosessia kiehtovana eikä ollut koskaan ymmärtänyt miksi samaa teknologiaa ei sovellettu yhtä tehokkaasti Maassa. Kyynisesti hän ajatteli olevansa onnekas, kun pystyi viettämään niin paljon aikaa poissa pallon pinnalta. Ruoka oli parempaa, ilma ja vesi puhtaampaa eikä seurastakaan mitään vikaa löytynyt. Yksityisyyden puuttuminen vaikutti vähimmässä määrin, sillä hän luotti alaisiinsa ja piti heitä ystävinään. Heidän kanssaan pystyi jakamaan lähes kaiken. Kun ensimmäiset kuuman höyryn aallot kiehtoivat Julien hellään hyväilyynsä, hän antoi ajatustensa juosta ja kuvitella aaltoilevan lämmön A.K.:n vahvoiksi käsivarsiksi. Hän säpsähti kun pesuhuoneen ovi liukui auki.
”Anteeksi”, A.K. sanoi huomattuaan tulleensa liian aikaisin.
”Ei se mitään, pääset ihan heti tänne”, Julie sanoi kurkottaen suihkuseinän ylitse ja tarttui A.K.:n tarjoamaan pyyhkeeseen.
Mies oli yltä päältä hikinen ja Julie pystyi lukemaan tämän kokemia tunteita hänen ihmissilmässään. Tunteita, jotka kumpikin oli joutunut hautaamaan syvälle sisälleen. Julie tunsi kuinka hänen poskensa punastuivat kevyesti ja yritti pitää pokkansa.
”Noh… Hyvää suihkua”, Julie sanoi kurkkuaan karauttaen ja lähti.
*****
Mittarit ja laitteen vilkkuivat villeinä. A.K. karjui komentosillalla, käynnisti cryo-putkien hätäavaamisen ja pyysi tietokoneelta selvitystä tapahtuvasta. Samalla hän otti esille ruiskeet, jotka antaisi herääjille. Kun cryo-uni keskeytetään ennenaikaisesti, on vaarana sydämen pysähtyminen. Pieni annos adrenaliinia esti sen ja selvitti epätietoisten matkustajien pään.
”A.K., joko Satin heräsi, en pysty ohjaamaan alusta enää kauan”, Julie parahti kommunikaattoriin.
”Vau, mikä tuo on?” Rai kysyi tullessaan ohjaamoon edelleen hiukan sekavana ja jäi nojaamaan kapteenin tuolia vasten.
”Tuo…” sanoi A.K, joka palasi juuri miehistön tiloista tukien edelleen sekavaa Satinia. ”On aurinkotuulimyrsky”, hän jatkoi osoittaessaan polarisoidun ikkunan lävitse.
Ulkona avaruuden mustuuden oli korvannut kuparinhohtoinen pilvi, joka muistutti aavikoiden hiekkamyrskyä, mutta se ei ollut hiekkaa, vaan elektroneja ja protoneja, jotka poukkoilivat villisti joka suuntaan niin sankoin joukoin, että niiden törmäilyn aiheuttama sähköpurkaus keräsi avaruuspölyä kuin suunnaton magneetti. Julie tajusi, että heidän aluksensa oli väistämättä törmäämässä siihen.
”Me emme ole tulleet tänne asti kuolemaan”, Julie sanoi kapteenin päättäväisyydellään, tarttui ohjaimiin ja yritti kääntää aluksen kurssin, mutta tuuli otti liikaa purjeisiin.
”Rai, rullaa purjeet”, hän karjaisi hien kiillellessä otsallaan.
”Ai ai kapteeni”, navigaattori vastasi.
”Voi pyhä lehmä!” A.K. voihkaisi.
Pölypilvi nielaisi aluksen ja kaikki pimeni. Varageneraattorin käynnistyessä kaikille alkoi valjeta vähän kerrallaan mitä juuri oli tapahtunut. Osa laitteista oli edelleen pimeinä kuin niihin olisi osunut EM-pulssi. Ulkoa avautuva maisema oli hyvinkin erilainen kuin se, jonka he olivat jättäneet taakseen. Pölypilvi oli poissa ja alus pysyi paikallaan, generaattori toimitti virtaa vain elossapitojärjestelmään. Heidän aluksensa liikkuisi vasta kun purjeet avattaisiin. Edessä häämöttävä planeetta oli vihertävä, kuin Maa. Julien ensimmäinen ajatus oli, että myrsky oli heittänyt heidät pois kurssista ja he olivat palanneet Maahan, mutta planeetalla ei ollut Kuuta kiertolaisenaan.
Julie syötti tietokoneelle komentosarjan, joka käynnisti analyysin planeetan kyvystä ylläpitää ihmiselämää. Skannauksen tulos oli positiivinen. Gammasäteilyä oli havaittavissa, mutta se ei ylittänyt kriittistä määrää. A.K. kirjoitti oman kysymyksensä. Näyttöruudulla luki teksti: ”Onko analysoitavalla planeetalla elämää?”. Saatuaan positiivisen vastaukseen hän nyökkäsi Julielle.
*****
Avasin kädet täristen henkilökohtaisen lokini. Aloitin saneluni: ”Merkintä 20/9/2450. GST 0300: Minulla oli unelma, lentää tähtiin. Löytää uusia maailmoja. Rakastua. Ajauduimme aurinkomyrskyssä tuntemattoman planeetan kiertoradalle. Nämä ovat viimeiset sanani. A.K. ja loput miehistöstäni ovat kuolleet. Ne ovat tulossa.” Nostin palavat silmäni ylös kohti aurinkoa.