Ärsyttävintä naapureissasi?

[Fantasyfan]

Oli sitten kyse kerrostalo-, rivi- tai omakotitaloasujista, suurin osa meistä joutuu elämän muiden ihmisten ympäröimänä. Ja suurimmalle osalle meistä naapureista tahtoo olla enemmän riesaa kuin iloa (hyviäkin juttuja saa jakaa!).

"Inspiraatio" (lue vitutus) tähän tuli siitä, että nyt koko viikonlopun yläkerran asunnossa on äänen perusteella satakiloinen duracell-pupu kantapääastuja. Asuntoa juostaan koko ajan päästä päähän ja välillä hypitään tasajalkaa. Myös yöllä. Muuten on ollut kyllä ihanan hiljainen talo, mitä nyt parveekkeettomat tupakoijat polttavat ulko-oven vieressä vaikka se on säännöissä kielletty.

Edellisissä asunnoissa on ollut 07-23 välillä bassoja täysillä jumputtanyt tyyppi. Soluasunto, jossa kaikki viisi kämppistä polttivat illat tupakkaa keittiössä (ikkunat kiinni) jne.

[Dyn]

Meillä on yläkerran naapurilla sekä pieni lapsi että koira, eikä edes nimellistä äänieristystä. Arvatakin saattaa, että melua lähtee. Aina ei voi tosin tietää, onko se nyt lapsi vai koira, joka tuntuu syövän, raapivan tai muutoin pahoinpitelevän lattiaa.

Muuten olen kyllä ihan onnellinen, että opiskelija-asunnoksi tämä on aika rauhallinen. Rapussa on muitakin lapsiperheitä, mutta niistä lähteävä ääni ajoittuu onneksi vuorokaudenaikoihin, joina olen töissä tai yliopistolla (pois lukien viikonloppuaamut, joina nukkuisin mieluummin pitkään). Ainoa bileitä pitänyt teinipariskunta muutti jo jokin aika sitten muualle, ja pikkumuksuja enemmän mua häiritsisi bassonjumputus yöstä toiseen.

[Tiuku]

Täällä (joskaan en täällä enää kovin pitkään tule asumaan) on yläkerrassa naapuri, jolla on eroahdistusta poteva koira. Kun sen seurana ei ole ketään, se raukka haukkuu henkeä vetämättä tunti toisensa perään. Yleensä siellä toki on joku, mutta yhä useammin haukunta alkaa kuulua illalla johonkin aikaan ja jatkuu entistä myöhempään, siis siihen asti kun omistaja katsoo parhaaksi tulla kotiin. Onhan hän toki asiasta tietoinen, ja luvannutkin sen että koiran luona on vähintäänkin yöllä joku, mutta hän itse on selvästi alkanut viime aikoina koetella entisiä itselleen asettamiaan kotiintuloaikoja, eikä siihen aikaan siellä tunnu ketään muutakaan olevan enää.

Edellisessä asunnossa asuessa oli alakerrassa tyyppi, joka puuttui meidän elämään jatkuvasti. Siis ei valittamalla meistä, vaan muun muassa tulemalla valittamaan meille yhteisistä naapureistamme. Se haki meidän aamulehden ja luki sen, ennen kuin toi meille. Se julisti itsensä auttavaksi kädeksi tuhanteen eri asiaan, ja vaikka siitä esim. talvirenkaiden vaihdossa olikin iloa, niin vähintäänkin puolessa tapauksista kyseisen tyypin omavaltaisuus ja oudot ratkaisut aiheuttivat lopulta meille haittaakin. Ja se kävi meillä joka päivä vähintään kaksi kertaa. Kohteliaisuuttaan äiti kait sitä kestitsi, mutta minuun ei moinen uusi perheenjäsen oikein tehnyt vaikutusta.

Kun viime vuoden ajan kävin asumassa yksinäni Kauniaisissa, opiskelupaikkani asuntolassa, niin siellähän toki oli monenlaista eläjää. Seinät ja ovet olivat paperia: heräsin jokaiseen käytävästä kuuluvaan rapsahdukseen, mutta pahinta oli se, kun käytävään linnoittautui joskus neljän aikaan yöllä pari juovuksissa olevaa tyttölasta, jotka koputtelivat kolmannen tyttölapsen oveen ja lauloivat sen iloksi lauluja, siinä keskellä käytävää. Siis wat? Toisinaan joku porukka asettui ikkunan taakse ulvomaan kuuta, ja jos minulla olisi ollut jokin aseeksi kelpaava niin hyeenajahtiin olisin lähtenyt. Ja sitten oli tietenkin seinänaapurini, joka tykkäsi laulaa itsekseen ja aloitti moisen harrastuksen aamuisin yhdeksältä eli minun näkökulmastani keskellä yötä, koskapa minulla alkoi kevätpuolella olla varsin vähän luentoja. Yritin tehdä sopimuksen sen kanssa, mutta se vain julisti voivansa tehdä mitä lystää ja että kokeilee laulaa hiljempaa = kuulin silti joka sanan.

Huoh. Perheeni toiseksi/kolmanneksi edellisessä asunnossa asuessa oli kyllä sinänsä ihan rauhallista, mutta yhteen aikaan meillä oli siellä aivan sekopäinen naapuri, jonka henkilöllisyys ei koskaan selvinnyt varmasti. Se työnsi meidän postiluukusta kirjeen, jossa väitti että oli nähnyt äidin sabotoimassa parkkipaikan autoja. Sitten se alkoi soitella meidän lankapuhelimeen (jollainen meillä varsin pitkään oli) keskellä yötä, ja kun puhelimeen vastasi, sieltä kuului korkeintaan hengitystä jos sitäkään. Äiti ilmoitti poliisille, mutta eipä asiaan oikein saatu selvyyttä.

Hmm, näitä mainittuja tapauksia ennen olen tullut asuneeksi liki kymmenessä muussakin asunnossa, mutta niistä en muista vastaavia, enkä pahemmin ärsyttäviä naapureitakaan. "Innolla" odotan pian koittavaa opiskelijasoluun muuttamista, vaikka siitä olenkin varma ettei siellä mitenkään voi olla pahempaa kuin Kauniaisten opiskelija-asuntolassa oli. Mainittakoon sekin, että itse osaan varmasti olla melko ärsyttävä yläkerran naapuri, koska alapuolella asuvat saavat kuunnella eritoten iltaisin ja öisin tauotonta askellusta ja hypähtelyä. Edelle kirjoittanut Fanta olisi hyvinkin saattanut kuunnella minun kanta-asteluani, ellei nyt olisi varsin varmaa ettei näin ole.

[Logikärmes]

Huh, Tiu'ulla sitä vasta on ollut epäonnea naapureiden kanssa! Tuo iltasella asunnossa yksikseen ulvova koira on minullekin tuttu ja vieläpä juuri nyt myös ajankohtainen ongelma. Raivostuttavaa, että ihmiset eivät osaa kouluttaa/kohdella lemmikkejään oikein.

Ennen opiskeluaikaa asuin perheeni kanssa omakotitaloalueella, joka oli taloyhtiön omistuksessa. Yhdellä naapuriperheistä oli rasittava tapa vastustaa kaikkia yhtiökokousten päätöksiä viimeiseen asti, he naputtivat muun muassa siitä, kun halusimme rakentaa rajanaapurimme kanssa yhteisen varaston. Tähän ei ollut mitään järkevää syytä, sillä taloyhtiöllä oli niin paljon rakennusoikeutta jäljellä, että jokainen perhe olisi voinut halutessaan rakentaa tontilleen samanlaisen varaston ja vähän päälle (ja isännöitsijäkin sanoi, että antaa palaa vain). Lisäksi mitkään käytännön järjestelyt, kuten pihatien kolaaminen talvella, eivät toimineet kunnolla, vaan tietyt perheet (muun muassa meidän) tekivät toisten hommat.

Veljeni kerrostaloasunnossa taas naapurin lasten mekastus viereisessä asunnossa kantautuu sangen hyvin seinän läpi. Lisäksi ihan muutama viikko sitten kävi sellainen jännä tapaus, että naapurit päättivät hieman grillailla pihanurmella. Sinänsä minulla ei ole mitään grillausta vastaan, mutta eikö sitä voisi edes käyttää kaasua tai hiiliä ruokkimaan sitä tulta? Mokomat ääliöt kävivät nimittäin riipimässä jotakin oksia metsänreunasta, ja kitkerä savu kantautui veljeni neljännessä kerroksessa olevaan asuntoon saakka.

[Karajishi]

Hahaa, no tässä aiheessa riittäisikin kerrottavaa vaikka kuinka paljon! Mistäs edes aloittaisi? No, talo ostettiin joskus about kuusi vuotta sitten (omakotitalo) ja ensiksi välit naapureihin oli ihan OK, eikä meillä juurikaan ollut erimielisyyksiä mistään. No, me olemme aina olleet sellaista sorttia, joka ei kauaa jaksa paikallaan olla, eli sellaiset lets otetaan aurinkoa koko päivä, ei tosiaankaan ole meitä varten. Pidämme puiden pilkkomisesta (puulämmitteinen sauna), ruohon leikkaamisesta, puutarhatöistä ja sen sellaisesta. Pihassamme on myös muutama vuosi ennen meidän muuttoa rakennettu autotalli, johon edelliset omistajat joutuivat rajanaapureiltamme pyytämään erillisen luvan rakentamista varten, kun tuo niin lähelle sijoittui. Tämäkin oli vielä ihan OK, kunnes autotallille tuli ihan käyttöäkin. Ilmeisesti edelliset omistajat olivat pitäneet sitä enemmänkin varastotilana kuin virallisena tallina. Nyt emme siis puhu mistään pikku tallista, johon voi yöksi sen oman pikku bemarinsa parkkeerata, vaan talli, jossa oikeasti mahtuu tekemäänkin jotain. Koska perheemme pää sattuu olemaan automaalari/tykkää puuhastella autojen kimpussa miltei yötä päivää, melu oli myös sen mukainen. Ei siis tietenkään mitään sellaista ympärivuorokautista pauketta ja kolinaa, mutta kyllähän siitä nyt lähtee ääntä, jos ruttaantuneen autonkupeenkin joutuu auki oikomaan. Nämä meidän naapurimme siitä sitten hieman pahastuivat ja tulivat ystävällisesti huomauttamaan asiasta. Tietenkin pahoittelimme mekkalaa ja yritimme hieman melutasoa alentaa, mutta sitten kävikin ilmi, että se ei riittänyt naapureille. He vaativat että kaikki työ tallissa täytyy lopettaa kokonaan. Sehän ei meille tietenkään sopinut ja he päättivätkin noin vain ’kumota’ rakennusluvat. Kunnassa heidät naurettiin pihalle, eli kiukkutaso oli sitten sen mukainen. Loppujen lopuksi välit onkin sitten täysin poikkipalaneet, emme muka saisi edes kävellä sivupihalla, koska ’läsnäolomme häiritsee heitä’. Koiramme eivät saisi olla irti omassa pihassamme, emmekä missään tapauksessa saisi grillata pihallamme, koska haju on niin kuvottava. Ruohon voisi jättää kokonaan leikkaamatta ja puuliiterikin olisi kuulemma syytä purkaa. Mielellään pianokin tulisi hävittää, ainaisen ’pimputuksen häiritessä heitä’. Sitten sieltä puolen onkin sadellut karskeista haukuista aina suoriin tappouhkauksiin saakka. Huvittavaa eikö totta? Ja tämä ei ole keksittyä tai liioiteltua! Viimekin talvena isäntä oli lumitöitä mönkijällään tekemässä ja naapurin mies sekä tämän täysi-ikäinen poika päättivät tulla mönkijän tielle, eivätkä suostuneet väistämään ennen kuin poliisit saatiin paikalle. Sitten se onkin mennyt ihan lapsellisuuksiin; heittelevät pikkukivillä, kun leikkaamme nurmea raja-aidan läheltä, hyppivät auton eteen, kun ohitamme heidän risteyksensä… Oikeastaan se on jo aika huvittavaa… 

[Moonlord]

Näin otsikon ja meinasin kirjoittaa naapuristani, mutta luettuani teidän tarinanne jätin kirjoittamatta. Minullahan onkin asiat naapureiden kanssa oikein hyvin 

[Pisania]

Jessus sentään Karajishi! Onneksi osaat suhtautua asiaan huumorilla. Mitä tahansa ei kuitenkaan pidä sietää.

Omat kokemukset on tuohon verrattuna pientä. Itse asiassa pullat olisivat aika hyvin uunissa jos talossa olisi yhtään äänieristystä. Muillakin näköjään on tätä ongelmaa. Rappukäytävän äänet kuuluvat kämppääni kristallinkirkkaasti, toisinaan muiden asuntojen ja muiden rappukäytävienkin äänet. Asukkaiden vaihtuvuus tässä talossa on aika vilkasta, joten meluisat naapurit eivät välttämättä ole pitkäikäisiä. Tosin samassa kerroksessa asuva nelihenkinen perhe ei ole viidenkään vuoden jälkeen sisäistänyt miten kerrostalossa asutaan (ja niiden piti kuulemma asua tässä vain pari vuotta...). Ovi paiskataan aina kiinni mahdollisimman äänekkäästi vuorokaudenajasta riippumatta ja käytävässä huudellaan etenkin aamuvarhaisella. Ennen kuin hissit rakennettiin portaissa liikuttiin norsulaumameiningillä ja muutenkin heidän kämppäänsä ravataan jatkuvalla syötöllä ja kovalla metelillä. Musiikkia luukutetaan joskus, mutta ei jatkuvasti ja sekin häiritsee vaan jos yritän nukkua. Kovilla pakkasilla koira pistetään tekemään tarpeensa ulko-oven eteen, kun itse odotetaan sisäpuolella.

Sen n. kymmenen vuoden aikana, jonka tässä talossa olen viettänyt on tullut nähtyä ja varsinkin kuultua kaikenlaista. Humalaista örveltämistä, riitelyä, perheväkivaltaa, poliisin piiritystilanne, hirveitä bileitä sekä sisällä että ulkona, nyrkkitappeluita, tappouhkauksia, käytännön piloja, tulipalo (ei tosin kenenkään kämpässä) ja räkyttäviä koiria (pahin oli se kun c-portaassa oli yhdessä asunnossa kolme isoa eroahditunutta koiraa, joiden tuntikausia kestävä ulvonta ja haukku kuului täysin selvästi omaan asuntooni, joka on a-portaassa). Joo-o, naapurit tekee elämästä mielenkiintoista. Toivottavssti olisin edes joskus sen verran varoissani, että voisi muuttaa jonnekin, missä elämä on vähän tylsempää.

[haplotus]

"Inspiraatio" (lue vitutus) tähän tuli siitä, että nyt koko viikonlopun yläkerran asunnossa on äänen perusteella satakiloinen duracell-pupu kantapääastuja.

Hetken jo luulin itse aloittaneeni uuden aiheen muistamatta sitä. Niin lähelle osuu kuvaus tämänhetkiseen yläkerran asukkiin. Jostain syystä juuri tämä viikonloppu on ollut kuin yhtä loputonta basson jytkettä, sillä erotuksella että jytke liikkuu ympäri asuntoa. Toki muulloinkin kuuluu, mutta siihen kantapääastumiseen on lisätty illanvietto kavereiden kanssa. Toissayönä sai muutamaan kertaan herätä sen takia.

Olen muuten itsekin kantapääastuja, mutta koitan muistaa naapuria parhaani mukaan ja siis korjata askeltani. Tiedän ettei se mukavaa kuunneltavaa ole. Usein sen muistaakin. Alakerran naapuria hieman toivottavasti lohduttaa että olen varsin kevyt kaveri.

Kuinka moni muuten puuttuu naapuriensa melun tasoon käymällä asiasta sanomassa? On tuo pitänyt pari kertaa tehdä sillä tiedän että arvostaisin itse suoraa kertomista enemmän kuin vaikka talonmiehen kautta asiasta kuulemista. Ei tosin ole tullut omiin korviin valituksia. Mutta pari kertaa on pitänyt käydä pyytämässä musiikin hiljentämistä sydänyöllä. Toinen tapaus on entisen asunnon luota, toinen anopin naapurista. Ensimmäisellä kerralla se hieman jännitti, sillä naapuri sattui olemaan isokokoinen bodari jolla oli koiranaan jokin rottweilerin tapainen. Loppujen lopuksi musiikki pieneni kyllä ihan mukavasti, mutta se siinä tapauksessa ihmetytti että naapuri vaikutti minun tulostani hermoilevalta ja jännittyneeltä. Minunhan sen roolin olisi pitänyt kaiken järjen mukaan hoitaa.

Onneksi suurin osa naapureista on ollut oikein mukavia, mutta enimmäkseen sillä tavalla että elävät näkymätöntä elämää. Eivät siis häiritse, mutta ei ole toisaalta erikoisen mieleenjääviäkään hetkiä ollut.

[Astorethein]

Haluan ilahduttaa kertomalla, että omat naapurini ovat harvinaisen seesteistä ja asiallista väkeä, milloinkaan en ole heistä häiriintynyt tai keksinyt pahaa sanottavaa. Talossa ei asu kovin nuoria ihmisiä, mikä varmasti selittää ympäristön rauhallisuutta. Välillä olen ihan hiljentynyt kuuntelemaan, kantautuuko mistään elämisen ääniä, mutta hyvin hiljaista on aina ollut, ainakin omassa rapussani.

Tämä on vähän outoa, koska asun lähiössä, jota pidetään yleisesti romanien, ulkomaalaisten sekä huumeveikkojen ja alkoholistien asuinpaikkana. Itsekin olen tiennyt jo varhaisessa lapsuudessa, että tämä on sitä omituisten tyyppien seutua. Kävi kuitenkin onni, että päädyin lähiön kolmesta kerrostalosta siihen rauhallisimpaan, täällä kun asuu pelkästään ns. normaaleja ihmisiä. Täytyy silti sanoa, että eivät ne toisten talojenkaan asukit juurikaan huomiota herätä, mitä nyt romanit joskus kaljapäissään mekastavat sisäpihalla.

Viime vuonna jonkun talon asukas tosin innostui riehumaan enemmänkin. Oman rappuni ulkovesta kaveri löi lasin sirpaleiksi, minkä jälkeen poliisi kävi vähän juttelemassa. No eipä siinä mitään, hieman myöhemmin kaveri palasi ja tyhjensi naapuritalon rappukäytävään jauhesammuttimen. Sitten olikin jo putkareissun aika. Tämä oli onneksi vain yksittäistapaus, suurin osa ajasta menee kuitenkin ilman mitään häiriöitä.

[Narri]

Taloyhtiön hallituksen jäsenenä täytyy sanoa, että valittajien ja häiriköiden roolit ovat joskus veteen piirretty viiva...

[Hiistu]

Koti-kotona olen tottunut ajattelemaan, että paras naapuri on naapuri, joka asustaa näköyhteyden ulottumattomissa. Välissä täytyy olla pelto tai vähintään metsäkasvustoa, muutoinhan ne...  näkee, kun liikkuu omalla tontilla.  

Tampereelle kerrostaloon majoittuessani miulla ei oikeasti ollut hajuakaan, millaista elämä kerrostalossa olisi, juurikin naapureiden osalta. Tietenkin jostain tyyliin iltapäivälehdistä on saanut lukea kauhukertomuksia mahdottomista naapureista... Helpotus olikin melkoinen, kun elämä omassa asuinrakennuksessani osoittautui todella rauhalliseksi. Taloyhtiössä on ilmeisesti melko tiukka kuri ynnä nuhde ja ihmisiä, jotka hanakasti valvovat niiden noudattamista. Päätellen taloyhtiön kokouksien jälkeen jaettavista tiedotteista, joissa kehotetaan kaikkia asentamaan kaapinoviinsa semmoiset.. mitä-ne-nyt-on... topparit, ettei pääse kuulumaan kolahdusta ovia suljettaessa.    Itselleni kuitenkin passaa vallan mainiosti, koska omasta olemisestani ei juurikaan ääntä kuulu.  (Vaikkei ovissa toppareita olekaan.) Minulla ei siis ole tarvetta valittaa kenestäkään, eikä kellään pitäisi olla mitään aihetta valittaa minusta.

Hmm.. En kyllä ole ikinä hokannut, millä muulla ruumiinosalla kuin kantapäällä muka voisin astua. En kuitenkaan mitenkään tarkoituksella tömistele, joten lasken asunnossani liikkumisesta mahdollisesti aiheutuvan ääneen ns. normaaleihin elämisen ääniin.  

Täällä (joskaan en täällä enää kovin pitkään tule asumaan) on yläkerrassa naapuri, jolla on eroahdistusta poteva koira. Kun sen seurana ei ole ketään, se raukka haukkuu henkeä vetämättä tunti toisensa perään.

Koiran ulina tosiaan on häiritsevää.. siitä itse surulliseksi sen koiran puolesta.

Vaimeaa pianon- ja rummunsoittoa aina joskus päivisin kuuluu. Joskus jotkut riitelevät niin kovaa, että vihainen ääni kuuluu, vaikkei sanoista saakaan selvää. Kylppärissä äänet kuuluvat parhaiten, mahtavatko kulkeutua putkia pitkin vai miten.. Kerrankin aamuvarhaisella veskissä käydessä kuului heleänä, kuinka joku kylppärilauleskelusta tykkäävä naapuri veti Titanicin tunnaria. Mikäs siinä, hyräilin mukana.

Ainoa oikeasti jonkin verran häiritseviä tilanteita on ollut, kun olen yöllä herännyt oletettavasti yläkerrasta kantautuviin ääniin. Sikäläisellä naapurillani on kovasti paljon nitisevä sänky. Ensimmäisellä kerralla oli pienoinen ihmetyksen aihe, kun en ensin tajunnut, mistä ääni voi aiheutua. Mysteeri ratkesi, kun alkoi kuulua varsin äänekkään daamin varsin äänekästä ääntelyä. Sillä hetkellä mieleen tulivat kaikki kauhutarinat ja ennakkoluulot metelöivistä naapureista, ja ajattelin, että tää on siis nyt just siis niiku sitä... Mutta vastaavaa ei ole tapahtunut sittemmin kuin pariin kertaan, enkä osaa niistä kerroista enää edes oikein närkästyksissä olla. Päinvastoin: oikealla tavalla kun ajattelee, niin sehän on tavattoman iloinen asia, että tuolla joskin kasvottomaksi jääneellä niin kuitenkin avaruudellisesti lähellä omaa elämänpiiriäni elävällä henkilöllä käy joskus flaksi.

[Logikärmes]

Hmm.. En kyllä ole ikinä hokannut, millä muulla ruumiinosalla kuin kantapäällä muka voisin astua.

Päkiällä. Itselleni päkiäastuminen on tullut hyvin tutuksi, koska olen asunut koko lapsuuteni kulloisenkin asuntomme yläkerrassa; sitä oppii nopeasti liikkumaan ilta-aikaan mahdollisimman hiljaa, jottei vain talon valtaapitävälle sukupolvelle selviä, että jälkikasvu on mennyt ylittämään nukkumaanmenoaikansa. Tämänhetkisessä (kerrostalo)asunnossani on onneksi kohtalaisen paksut seinät ja ainakin parissa huoneessa vähäisimmätkin askelten äänet imevät korkkilattiat.

Tällaiset valittamisketjut ovat muuten siitä mukavia, että ne asettavat elämän ongelmat aina kivasti suurempaan mittakaavaan. Itsekään en ole tätä ennen elänyt kerrostaloasunnossa, ja tämänhetkinen tilanteeni tuntuisi olevan huomattavasti parempi kuin mitä se voisi olla. Kyllähän tännekin naapurin pianonpimputus toisinaan kuuluu, mutta aina päiväsaikaan, ja soittokin on sen verran kaunista, että kuuntelen sitä ihan mielelläni. Veljeni asunnonkin piti kuulemma olla hieman ikävämmällä seudulla, mutta vaikka seinät ovatkin hieman ohuemmat, ei suurempia levottomuuksia ole ainakaan vielä tullut havaittua.

[Huoleton]

Asun kerrostalossa. Seinät ovat paperia- joka suuntaan. Aamulehti tulee sentään myöhemmin kuin minun pitää aamuisin lähteä töihin, joten siihen en herää, mutta naapurit....

Seinänaapurinani asui aikasemmin tyttöystävä, joka valitti kaikesta mitä talossa tapahtui ja jos jostain kuului pienikin ääni-myös päivisin viikonloppuina. Valitukset hän toimitti pitsialustavaatteissa-kyllä. Siveinä päivinä hänellä oli läpinäkyvä harsoaamutakki. Jotenkin minun oli hiukan vaikea ottaa häntä tosissani. Hän itse kylläkin huusi poikaystävälleen välillä niin, että kadullakin kuultiin. Nykyinen tyttöystävä on hiljaisempaa sorttia ja näkymätöntä, koska en muista nähneeni häntä kuin noin kaksi kertaa. Oletan hänen asuneen naapurissa noin vuoden oven nimistä.

Toilla puollella naapurina asuu huonokuuloinen mies, joka tykkää bilettää ja pitää etkot ja jatkot luonaan. Eli kello 19-23 etkot, 23-03 poissa, 03-06/07 jatkot ja kaikki viikolla. Viikonloppuisin hän on kiltti naapuri, joka ei pidä bileitä ja vielä vähemmän jatkoja. Pahin kerta oli kun bileet alkoivat sunnuntai-iltana ja päättyivät torstaiaamuna. Oli kivaa olla nukkumatta neljään yöhön, joten valitin hänestä isännöitsijälle. Olen eräiden bileiden jälkeen käynyt myös koputtamassa ovelle ja kertonut bileiden häiritsevän. Myös muut naapurit ovat tehneet samaa. Osa on ensin käynyt ovellani, koska olen ollut heidän ylä-/alapuolellaan/seinänaapuri ja ällistyneet avattuani oven, ettei meteli tule minun asunnosta. Olen kuitenkin onnellinen, että hän on valitusten jälkeen vähentänyt jatkojen väkimäärää, kertoja ja lopettanut musiikin soiton jatkoilla eli toisinaan kykenen jopa nukkumaan.

Alakerrassa asui aikaisemmin pariskunta, jolla oli ensin uliseva koiranpentu ja koiran opittua hiljaiseksi syntyi koliikkivauva. Vauvasta en koskaan käynyt sanomassa mitään, koska vanhemmat varmasti tiesivät tilanteen itsekin. En tahtonut pahoittaa heidän mieltään enempää kuin mitä heillä jo varmasti oli kestämistä.

Yläkerrassa asui jossain vaiheessa tehokkaat bassot omistava viikonloppuisä. Bassoja hän oppi kyllä nopeasti käyttämään vain tiettyinä aikoina, mutta lapsi tuli viikonloppuisin aina hyvin aikaiseen juoksemaan asuntoon. Jos ei kyseessä ollut lapsi, niin oli kyllä lyhyet askeleet tai jotain muuta mikä liikkui pitkin asuntoa.

Jossain vaiheessa yläkerrassani on asunut myös "imuroiva laulaja". Nainen laittoi aina ensin musiikin soimaan, mikä oli aina "I Will Survive"/vastaavaa. Sitten meni imuri päälle ja alkoi laulaminen. Nauroin katketakseni- aina.

Omat kokemukset tuntuvat jotenkin kuitenkin kestettäviltä, koska tietää pahempaakin olevan. Esim serkkuni osti vahingossa asunnon erään tunnetun taiteilijan alapuolelta, jonka "päivä" alkoi illalla ja koko naapurusto sai kärsiä. Minua yhä hämmästyttää kuinka nämä pippalot ovat kaikki pysyneet poissa lehdistöstä, koska ystävänikin korttelin päästä kykeni kuulemaan ne. Erään ystävän naapuri aloittaa lemmenleikit aamuisin tuntia ennen ystäväni herästyskelloon asetettua aikaa. Naapurustosta on kuulemma mennyt valituksia isännöitsijälle saakka tavasta, mutta vielä ei ole pariskunta ymmärtänyt tehdä asialle mitään.

[Rasimus]

Hmm... Näin miessovinistina "Huolettoman" naapuri kuulostaa tervetulleelta tapaukselta...  

Mulla ei ole naapureista mitään valittamista. Jopa jonkun uuden asukkaan silloin tällöin räksyttävä koira menee täysin ilman huomion kiinnittämistä (en olisi edes ajatellut sitä, jos ei nyt kuuluisi vaimeasti).

Mutta repikääs iloa mun entisestä naapurista (siis ihan seinänaapurista samassa kerroksessa) vuosien takaa:
- Puolen yön maissa soittaa ovikelloa ja kysyy "Mitä pitäisi tehdä kun asbestihaamut tulee peilin kautta?"
- Talon remontin aikana naapuri piti hakea poliisin kanssa, jotta muuttomiehet pääsisivät siirtämään tavarat pois väliaikaisasuntoon.
- Mainittuihin tavaroihin kuului mm. keskellä olohuoneen lattiaa ollut ämpäri, jossa haisi kuollut fisu.
- Koska naapuri oli vakuuttunut, että vanhan naapurin (ihan hiljainen) piski oli nälissään, tämä pudotteli kaikkea mahdollista elintarviketta näiden postiluukusta.
- Me muut naapurit saimme vastaanottaa luoja tietää missä olleita verisiä talouspyyhkeitä (sekopää oli muuten naispuolinen).
- Virkavallan ihmetellessä mesoavan naapurin saranoistaan irrotettua ovea, tämä sai slaagin ja mesosi: "Älkää viekö mun isäni ovea!"
- No tää on vielä harmitonta, mutta kun niiden muutaman vuoden aikana, jonka tuota jouduttiin kestämään, laskin joutuneeni kaksi kertaa turvautumaan kovempiin otteisiin, jotta olisin saanut tämän irrottamaan otteen mun takinpielestä kun se halusi tulla jotain selittämään hyvin agressiiviseen sävyyn.
- Sykli oli noin hieman yli kuukauden mittainen: Kaveri on pari viikkoa ihan ok, sinä aikana tämän oven takana käy kulmakunnan narkkarit hakemassa naapurin lääkkeet, sitten alkaa muutaman viikon kestävä yhä vain pahentuva sekoilujakso, joka päättyy poliisien käyntiin ja pakkohoitoon.
- Homma päättyi lopullisesti siihen, että taloyhtiön uusi isännöitsijä järjesti henkilön valvottuun hoitoon, varmuuden vuoksi vielä lakimiesten avuksella.
- Onnellinen loppu: Pari henkilön tunnistanutta / tuntenutta veikkoa on seuraavina vuosina kertonut nähneensä tämän, ja kehuneet tämän olemuksen selvää ryhdistäytymistä ja mielen selkiytymistä.

Lyhyesti sanottuna kyseinen henkilö oli malliesimerkki tapauksesta, johon avohoito ei toiminut yhtä hyvin kuin valvottu laitoshoito.

[Huoleton]

Rasimus meinaa varmaan mun naapureista pitsialusvaatenaista? :) Jostain syystä monikin mies tahtoisi juuri hänet naapuriksi.

Avopotilaat ovat samaa sarjaa taiteilijoiden kanssa- koskaan ei tiedä mikä päivä on menossa.

Tänään oli myös jossain lehdessä artikkeli uuden asuinalueen ensimmäisistä asukkaista, jotka valittivat naapuritontien rakentamisen häiritsevän heitä. Idiootit- anteeksi ranskani- jos muulle alueelle on suunniteltu rakennettavaksi seuraavan kolmen vuoden aikana koko alue täyteen asuintaloja, niin oletettavasti niistä kuuluu ääntä ja kyllä niihin tulee viedä kumipyörillä tavaraa. Helikoptereillakin voitaisiin pudotella kaikki, mutta veikkaisin sen häiritsevän naapurustoa vielä enemmän.

Annan samalla pari ilmaista vinkkiä muutenkin asunnonostoon:
1. Lentokentän lähelle kuuluu lentokoneiden äänet. -Kyllä ihmiset ovat valittaneet.
2. Kerrostaloissa saattaa joutua odottamaan hissiä, kuulla naapurin äänen, hissi saattaa rikkoutua (ei ole pakko ottaa sitä kahdeksannen kerroksen asuntoa, jos ei koskaan tahdo kävellä portaita) ja kyllä, muissakin asunnoissa asuu joku.-Kyllä kaikista näistä ihmiset ovat valittaneet.
3. Omakotitaloissa asujille: Et voi rakentaa mitään vastoin kaavamääräyksiä eli jos tahdot 3 metriä korkeat tiilimuurit tonttisi ympärille, muuta niin maalle ettei ole kaavamääräyksiä.
4. Jos tahdot tehdä jotain muutoksia uuteen kerrostaloasuntoosi tulee sinun muistaa muutama asia (Ei nyt ihan kuulu ärsyttävintä naapureissa, mutta tällaisia ehdotuksia tullut mahdollisilta tulevilta naapureilta) esim:
-Et voi viedä isoja putkia seinän, lattian tai katon läpi- siellä asuu naapurisi.
-Et voi siirtää seinää naapurin asunnon puolelle.
-Parveketta ei voi siirtää, kuten ei myöskään ikkunoita, kun ne ovat paikallaan.

[Rasimus]

Juuh. Nuo uusrakennusten ostajat ovat välillä melko koomisia tapauksia. Osa niistä ihan oikeasti olettaa, että kun käyvät katsomassa uuden talonsa rakennustyömaata, niin se ympärillä levittäytyvä skutta olisi siinä ikuisesti. Eivät ymmärrä, että heti kun heidän talonsa on rakennettu, grynderi vetää nurin kaiken siitä ympäriltä rakentaakseen lisää. Oletus olisi vielä etäisesti realistinen, jos eivät erehtyisi ostamaan suurkaupungin keskeltä taloaan...

Jos haluaa varmistaa asuinympäristön säilymisen muuttumattomana, kannattaa ennemmin muuttaa muuttotappiokuntiin. Tosin silloin alkaa valittamaan palveluiden kalleudesta ja etäisyyksistä...

[Gwynbleidd]

Hmm....

Ehkä se, että heillä soi musiikki täsillä ja basso kuuluu kanssa seinän läpi. Sellaista prkl jumputusta, ja sit kun ikkuna on auki tuuletuksen takia, niin sitte ne päättää mennä tupakalle ja ikkunasta tulee vastaus "Taas täällä poltetaan". Sepäs vallan kivaa, kun seinän takana joku pitää turhanpäiväisiä juhlia, mistä löytyy jälkiä heidän takapihansa takana olevalta tieltä.

Siinäpä oli kiva liutana tekstiä.

[Morgan Blood]

On käynyt ilmi, että tahtomattani ilmeisesti keräilen sekopäisiä naapureita. Muutama vuosi sitten yläkerrassani asui varsin mielenkiintoinen tapaus, joka oli ihan siedettävä ollessaan huuruissa (paitsi silloin kun se kerran sahasi moottorisahalla kiveystä/metalliosia talon seinässä, että hyvää huomenta vaan.) Selkopäisenä se sitten sai huutokohtauksia ja varsin mielenkiintoisia öitä olivat ne, jolloin tyyppi huusi asuntoni läpi toisella puolella räksyttävän koiran kanssa, jonka olisin kovin mielelläni kuristanut yhtälailla.

Sen jälkeinen asuntoni olikin rauhaisa. Mitä nyt yksi hämykämppis mahtui vuoteen (siis 1/4, mikä on ihan hyvä luku mielestäni).

Rauhaisa tauko sitten päättyikin viime toukokuussa kun muutin muutamaksi kuukaudeksi Vaasaan, vanhaan rakkaaseen kotikaupunkiini. Siellä yläkerran naapurini luuli osaavansa laulaa... ja lauloikin yötä päivää kaiken maailman O Sole Mio:a. Homma rauhoittui lopulta kun olin vetäytynyt parvekkeelle rentoutumaan auringossa ja yhtäkkiä tyyppi tuli parvekkeelle harjoittamaan huutolauluaan. Heitin häntä kastikekauhalla, joka sattui olemaan partsilla :P Siitä eteenpäin hän lauloi vain sisällä.

Nykyinen naapurini onkin aika kuningas hihitys- ja huutoitkukohtauksineen. Hienointa oli yhtenä yönä kun ääliö harjoitti ilmeisesti irstaita toimintoja itsekseen ja karjui orgastisesti sellaiseen sävyyn, että survoi vähintään perunoita suoleen. Touhun jälkeen oli viisi sekuntia hiljaisuutta ja ja alkoi huutoitku. Tämä oli noin 2-3 aikaan yöllä, joten aloin raivota sille katon läpi. Lopputuloksena oli hetken hiljaisuus, ennen kuin esitys jatkui huutoitkuPOTKUkohtauksella niin, että lattiat tärisi. Silloin oli kyllä häädön kehittäminen lähellä, mutta annoin vielä toistaiseksi olla.

[The Big Bad Wolf]

Entisten naapureideni perheeseen kuului kaksi poikaa, kaksi tytärtä ja äiti. Vanhin tytär tuli kotiin aina kymmeneltä, ja alkoi riidellä vähän kikkien kanssa. Ehkä heidän perheessään oli vain tapana puhua niin kovaa, että kaikki ympärillä asuvat ihmiset kuulivat, mutta tietenkin se rasitti. Ironisinta oli kun tytär eräänä yönä alkoi kiljua veljelleen, ettei hän halua tai aio olla hiljaa. Siinä vaiheessa äidillä keitti yli, ja hän alkoi järjestellä häätöä.

Kyseinen tyttö alkoi seurustella erään rasittavan luokkalaiseni kanssa, joten jouduin hiippailemaan kuukauden pimeässä rapussa, jottei hän älyäisi minun asuvan samassa talossa.

Häätöä ei kuulunut hiihtolomaa edeltävänä viikkona, ja äiti pessimistisenä löi viidestäkympistä vetoa kanssani, että lomalla he sitten muuttaisivat. Muuta hyvää naapureista ei ole ollut, kuin että rahallinen tilanteeni kohentui mukavasti. He muuttivat poliisiaseman viereen... Ja kuinkahan kauan sitäkin kesti

Nykyiset naapurit ovat mukavia, aika poikkeuksetta. Isännöitsijä on aina välillä hiukan evo ja samaton, mutta se ei sinänsä tähän liittynyt.

[Huoleton]

On käynyt ilmi, että tahtomattani ilmeisesti keräilen sekopäisiä naapureita.

....
Rauhaisa tauko sitten päättyikin viime toukokuussa kun muutin muutamaksi kuukaudeksi Vaasaan, vanhaan rakkaaseen kotikaupunkiini. Siellä yläkerran naapurini luuli osaavansa laulaa... ja lauloikin yötä päivää kaiken maailman O Sole Mio:a. Homma rauhoittui lopulta kun olin vetäytynyt parvekkeelle rentoutumaan auringossa ja yhtäkkiä tyyppi tuli parvekkeelle harjoittamaan huutolauluaan. Heitin häntä kastikekauhalla, joka sattui olemaan partsilla :P Siitä eteenpäin hän lauloi vain sisällä.
....

Nyt meinasin kyllä häiritä työrauhaa työpaikalla kuvitellessani kastikekauhan lentoa :D :D 

Toiset meistä vain onnistuvat vetämään puoleensa kaikkea outoa ja erikoista. Toiset onnistuvat olemaan aina lähistöllä, kun autokolareita sattuu, toinen tulipalojen aikaan ja meille joillekin jää kerätä ne erikoisuudet arkipäiväämme. Olen kutsunut työyhteisötuuriani "psykologian opintoja edistävinä" ja sinun naapurisi edistävät ääneneristyksen kehitystä. :P