Johanna Sinisalo

[Nasuhorn]

Enpä muistanutkaan äsken miten tulkinnanvarainen Lasisilmän fantasiaosuus oli, varmaan siksi että lukiessa linkitin sen mielessäni jo varhaisessa vaiheessa tuohon Jonathan Carroll-tyyliseen maagisuuteen. Mutta ei kai se, että genrekirjallisuutta tuntematon selittää Lasisilmän psykologiseksi kuvaukseksi mielen hajoamisesta tjsp. tarkoita  että hän olisi sen enempää oikeassa kuin minäkään

Jaksetaanhan siitäkin vääntää kättä interwebissä, että tapahtuvatko Berek puolikäden seikkailut vain Thomas Covenantin päässä, tulkinnanvaraisuus voipi olla ihan kiinnostavaa.

Itsekin pidän muuten Sinisalon parhaina juttuina vähän vanhempia, jotain pauttiarallaa Kultainen naamio-kokoelman aikaisia novelleja mutta se saattaa olla vain nostalginen ilmiö - viime lukukerroista on aikoja kulunut.

[tnjrp]

Mutta ei kai se, että genrekirjallisuutta tuntematon selittää Lasisilmän psykologiseksi kuvaukseksi mielen hajoamisesta tjsp. tarkoita  että hän olisi sen enempää oikeassa kuin minäkään

Toki tarinaa saa tulkita ihan miten haluaa, ja usein näin tehdään ohi kirjailijankin käsitysten (ei sillä, että mulla olisi aivastustakaan, mitä Sinisalo on Lasisilmästä avautunut). Kyse tosin saattaa olla myös lukijoiden maailmankuvaeroista, siis siitä minkä olettaa "luonnolliseksi" contra "yliluonnolliseksi" tarinan kontekstissa.

[Kuurankukka]

Totta puhuen saitte minut nyt kiinnostumaan Lasisilmästä. Minulla kyllä oli se kerran kirjastosta lainassa, mutta en sitten saanut luettua. Ei inspiroinut tarpeeksi ja oli kiire.
Voisi vaikka etsiä uudelleen.

Olen lukenut Ennen päivänlaskua ei voi ja Sankarit. Ja lisäksi osan Kädettömien kuninkaiden novelleista. Niistä muistaakseni pidinkin osasta, osasta en välttämättä niin paljoa. No, kesken sekin jäi.

En tarkalleen muista, miksi alunperin aloitinkaan Ennen päivänlaskua en voin. Se taisi olla joskus yläasteella, ja muistan kertoneeni muutamista, hm, epäilyttävämmistä kohtauksista. En kai hirveästi järkyttynyt niistä.
Tykkäsin siitä. Sittemmin luin Sankarit ja pidin siitäkin, ja siinä oli ihania laulunsanoja. Ja... en muista. Eteni vain nätisti.

Ainakin jälkimmäisen luin uudelleen jokin aika sitten. Pidin yhä. Ja luetutin myös muulla, joka sekin piti.
Minulla on nyttemmin molemmat omana. Sankarit ostin ennemmin kuin Petollinen on ihmissydämen, mutta sitä en koskaan pystynytkään lukemaan loppuun.

Mm. Tykkäsin Sankareiden lopusta. Aw.

[Jussi]

Kädettömät kuninkaat julkaistaan elokuussa Loistopokkarina. Uuden kansikuvan voi tarkistaa tästä.

[Narri]

Sinisalo on kokenut herätyksen! Jutussa on tietoa myös kirjoittelusta...

Finlandia-voittajan ympäristöherätys
http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/arkistot/kulttuuri/2008/09/717159

[tnjrp]

Otsikointi on tukevasti "lapsi tukehtui leipään [paitsi ettei kuoliaaksi asti, koska opettaja pelasti]" -henkeä. Ympäristöherätys, jos sitä on varsinaisesti ollutkaan, tapahtui leipätekstin perusteella jo pitkän aikaa sitten.

Vaan joo, pitäähän Finlandia-voittajan uutta romskua tietenkin tällaisilla syväluotaavilla jutuilla mainostaa. Itse kirjalta en paljon odota. Tuntuu ennakkotietojen mukaan vaeltelevan liian valtavirtaa mukailevilla poluilla minun ei järin raffinoituneeseen, mutta kylläkin valikoivaan makuuni. Ekojutut saa helpommin sulavassa spefimuodossa Isomäen Ristolta.

[Jussi]

Ahlroth hehkuttaa Linnunaivoja Hesarissa.

Näin onnistuu tekemään Johanna Sinisalo uudessa romaanissaan Linnunaivot. Se on kirkkaasti hänen parhaansa sitten Finlandia-palkitun Ennen päivänlaskua ei voi.

[Thialfi]

Ja Markku Soikkeli totesi verkkopäiväkirjassa:

[Sinisalon uuden romaanin] materiaali on niin kiinnostavaa kuin matkakertomukset outoihin paikkoihin tapaavat olla, mutta muuten sekin on kirjoittajansa väsynein tuotos: kirjallisesta kekseliäisyydestä, saati spefisyydestä, ei näy enää mitään merkkejä.

[tnjrp]

Tuo Soikkelin ilmeisesti teoksen alkupuoleen perustuva lyhyt kommentti on kyllä niuvempi kuin hänen varsinainen arvostelunsa lähes kautta linjan.

[Dyn]

Täytyy nyt muistaa, että sekä Ahlroth että Soikkeli todennäköisesti syvällä piilotajunnassaan haluavat myös lisätä Sinisalon myyntiä... ;)

Mitä kirjasta olen kuullut, vaikuttaa siltä, että Sinisalon ei-niin-spefi-linja jatkuu. Lasisilmä on vielä lukematta, samoin tämäkin saa todennäköisesti odotaa vuoroaan kunnes sitä saa jouhevasti kirjastosta. Minä olen vakuuttunut nimenomaan Sinisalon spefistä (erit. novelleista), en sitten tiedä miten tuollainen valtavirrampi kirjallisuus menee. Mutta koska se on Sinisaloa, eiköhän se mene. ;)

[Jussi]

Maanantain Hesarissa esiteltiin viikon pokkarina Sinisalon Kädettömät kuninkaat. Lainaus:

Novelleja voi luonnehtia tieteis- tai fantasiakertomuksiksi, mutta niissä ei ole avaruusolioita eikä menninkäisiä.

[Iivari]

Ovatko MGS ja Ahlroth yhä ainoat risinglaiset joilla Linnunaivot on luettuna? Mielenkiintoista jos niin on, tosin eipä ole vielä minullakaan edes lainattuna saati seuraavana luvussa.

Sinisalo sukunimenä on totuttanut minut laatuun jo pienestä pitäen, Veikon lausuntatekniikka oli minun ihannoimani, ja kieltämättä laatua on tottunut odottamaan Johannaltakin. Sinisalon ainoa heikkous minun silmissäni on loppujen lopuksi se hänen vahvuutensa, että hän on niin monialainen sekä lahjoissaan että tekemisissään, että loppujen lopuksi jos aikoisi hänen tuotoksensa nauttia, saisi siinä todellakin nähdä vaivaa. Tv-käsikirjoituksista olen kyllä sinänsä valmis jättämään Salkkarit väliin, mutta muuten.

Sankarit on varmaankin toistaiseksi se juttu, mikä minut on loppujen lopuksi kaikkein parhaiten vakuuttanut. Vaikka Ennen päivänlaskua ei voi on upea ja rajoja rikkova ja samalla niitä luova teos, ja vaikka Häiritsevät tarinat ovat vähintäänkin häiritseviä, parhaimmillaan mestarillisia katsomaan eteenpäin (Baby Dollin käyttämistä lukion äikänopetuksessa on kannatettava edelleen) tai visioimaan vanhoista aineksista jotain uuttaa (Lappi ja Cthulhu ne yhteen soppii) niin loppujen lopuksi se mitä Sankareissa on tehty on ylitsepääsemättömän upeaa. Kaksisataavuotisen Kalevala-prosessin yksi huippukohta, tasaveroinen Rosan Sammon salaisuuden, Suomen kansan vanhojen runojen, Vanhan Kalevalan ja ensimmäisten keruumatkojen kanssa, sanon minä - kulttuuriteko joka yhdistää ihmisiä ja aikaa.

Toki tämä on kovasti fennougristisen folkloristisen idealistin mielipide, mutta silti.

[JallaJalla]

Johanna Sinisalo on Nebula-ehdokkaana!

Sini-edit: Tai sit voi katsoa myös täältä. (Sori en voinut vastustaa...)

[Dyn]

Ei saanut Sinisalo Nebulaa. Voittajat.

[Jussi]

Hesari arvosteli Sinisalon uutuuskirjan Enkelten verta:

Juonessa on tavaraa yhden tieteisnovellin tarpeisiin, mutta romaanille eväät eivät riitä.

Orvon ympärille rakennettu perhetragedia tuntuu keksityn vain siksi, että sivuilla väreilisi edes pikkuisen draamaa. Kovimmat paukut on pantu luentoon.

Sinisalo lyö pöytään kylmää asiaa lihansyönnin turhuudesta ja eläinten tehotuotannosta, mutta aina Eeron paasatessa lukijaa kihelmöittää päästä Orvon matkaan. Hän sentään tekee jotain, eikä selitä.

Väliin Orvokin intoutuu jaarittelemaan mettiäisten ihmeellisyydestä.

[Dyn]

Dragan arvosteli Sinisalon uutuuden Salattuja voimia. Mainstreamimpaan suuntaan mennään koko ajan? http://fi.risingshadow.net/artikkelit/411-arvostelu-johanna-sinisalo-salattuja-voimia