02.Syyskuu 2014, 20:28 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1] 2 3 ... 18   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Lemmikit  (Luettu 37669 kertaa)
raksu
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 204
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Lohja
« : 26.Maaliskuu 2007, 16:36 »

Tuli tässä mieleen kun kuuntelin gerbiilien pitämää meteliä, että onko risingläisillä eläimiä kotona?

Itselläni on täällä vanha ja läski (nyt se loukkaantuu) chihuahua, joka on äksy, mutta silti hirmu herttainen ja suloinen. Nyt kun olen lukuloman takia kotona, nukkuu koira minun sängyllä miltei kaiket päivät. Koira on ollut meillä yli 12-vuotta, enkä osaa kuvitella elämää ilman sitä.   

Meiltä löytyy myös julmetun kokoinen marsu, joka syö kaikkea mitä näkee, kurkusta hammastahnaan kaikki menee. Pikkusisko on keksinyt tälle nimen ja ei voi muuta kuin itkeä  (Töpö Teppo Yrjö Ylermi). 

Gerbiilejä on kolme ja ne pitävät meteliä kaiken päivää ja yötä. En ole ikinä nähnyt ketään niin ahkeraa kuin nämä gerbiilit ovat. Sääliksi käy yhtä gerbiiliä, jonka nimen pikkusisko on keksinyt ( Kalervo Igor Håkan Hassan).

Minkälaisia eläimiä teillä on kotona ja harrastatteko niiden kanssa mitään? Ovatko teidän lemmikit teille kuin perheenjäseniä (niinkuin minulle) vai ovatko ne vain lemmikkejä? Pidättekö ylipäätään eläimistä vai ovatko ne vain ärsyttäviä olentoja, jotka eivät ymmärrä mitään?
tallennettu
Hillo
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 608
Asuinpaikka: Hämeenlinna
« Vastaus #1 : 26.Maaliskuu 2007, 16:54 »

Itse olen allerginen kaiken maailman karvaisille kotieläimille. On minulla kuitenkin amelanistinen viljakäärme. En kuitenkaan asu juuri nyt sen kanssa muutettuani tänne opiskelemaan. Joka kerta, kun menen käymään Hangossa tapaamassa äitiäni, ihastelen tietysti sen kasvua. Kasvatimme sen aivan pienestä poikasesta. Vajaasta 20 senttimetristä se on kasvanut lähes 120 senttiin.

En ymmärrä,  miten jotkut ihmiset eivät voi sietää käärmeitä. Minusta se on erittäin kaunis (punertavanoranssikeltainen) ja sopii minulle hyvin lemmikiksi. Se piileskelee suurimman osan ajastaan ruukun sisällä tai putkessa ja kömpii noin kerran viikossa syömään. Ei siis erityisen huomionkipeä tapaus. Keskivertokotieläintä paljon mukavampi siis. Pidän lähinnä rauhallisista eläimistä kuten laiskiaisista, etanoista ja koalista.

Ainoa huono puoli käärmeen pitämisessä, kuten oikeastaan kaikkien kotieläinten pidossa, on sen asumuksen eli tässä tapauksessa terraarion siivous. Käärmeen kakkojen ja pissojen noukkiminen, ja likaisten pohjapurujen huljuttelu vedessä on aika ikävää puuhaa. jostain syystä äitini aina säästää näitä hommia, kunnes tulen seuraavan kerran käymään. Ja luodut nahat pitää muista poistaa heti niiden kuivumisen jälkeen. Mutta enpä minä sitä poiskaan antaisi, jotta pääsisin näistä hommista. Varsinkin kun sen syöttäminen on niin mukavaa puuhaa.
tallennettu

Mietin vasta
mitä ajatella.
Seroquel
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 18
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #2 : 26.Maaliskuu 2007, 17:14 »

Juuri muutin pois kotoa, joten lemmikit jäivät taakse. Siellä on kolme kissaa.
Vanhimman nimi on Piki. Kutsutaan myös nimillä: Pyöveli, Musta, Herra, Ukko, Tuomari, Ilkiö, Kusipää, Se ja Musta Surma.

Tiedän että kuulostaa uskomattomalta, mutta totta joka sana:

Kotona on kissanluukku, josta kyseinen kissa on tuonut 6 oravaa, joista kahdelta puuttui pää. Tuotu on myös kaksi miltei täysikokoista rusakonpoikasta. Tuonut on myös lapasia, joskus perheen, joskus tuntemattomien.

Kerran keittiössä haisi palanut villa. Käännyin katsomaan pöydälle: Piki siellä nuoli kermaa kakusta ja samaan aikaan vatsakarvat paloivat kynttilässä, tästä siis outo haju.

Nuorin kissa on nimeltään Viivi. Tuonut kissanluukusta linnunpoikasia ja täysikasvuisen tikan.

Keskimmäinen on nimeltään Repe. Tuonut luukusta kastemadon ja joskus rottia. Katoaa joka kevät kolmeksi kuukaudeksi, mutta tulee joka kerta takaisin.
tallennettu
Lachesis
Kriitikko
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1828
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #3 : 26.Maaliskuu 2007, 17:33 »

Varsinkin kun sen syöttäminen on niin mukavaa puuhaa.
Mitä hää syöpi? Pieniä kuolleita karvaisia?

Mulla ei ole koskaan ollut lemmikkiä, eikä tule. Ollaan miehen kanssa hyvin eläinrakkaita, mutta allergisia. Miehelle ei käy koirat eikä rotat ym. jyrsijät, mulle taas ei kissat ja kanit passaa. Linnut ei ole niin kivoja, eikä matelijatkaan oikein tunnu omilta. Käärmeet on kyllä kiinnostavia, mutta mun ykköskriteerit elikoille on karvaisuus ja söpöys (jälkimmäisestä syystä esim. lintuhämähäkki ei oikein iske). Jos allergioita ei olisi, otettaisiin pari söpöstä nöpöstä rottaa heti huomenna.
tallennettu

Ja kun ilta tulee tähdet sylissään
syöksemme tulta pimeyteen
Lunara
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 84
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #4 : 26.Maaliskuu 2007, 17:41 »

Minä olen todellinen kissaihminen (ja vähän koiraihminenkin), mutta suureksi harmikseni en voi koskaan ottaa mitään karvaista eläintä allergiani vuoksi. Allergia puhkesi lukioiässä joskus 10 vuotta sitten. Silloin (kotona asuessa siis) meillä oli kolme kissaa ja koira, näistä vielä kissat ovat hengissä. Rakas koiravanhuksemme jouduttiin lopettamaan syksyllä 2002, ja se oli kova pala. Koiramme oli silloin 11-vuotias ja se oli niin sairas, että lopettaminen oli ainoa mahdollinen ratkaisu. Koiramme oli labradorinnoutajan ja lyhytkarvaisen collien sekoitus, aika veikeän näköinen tytteli ;) Sen toinen silmä oli sininen ja toinen ruskea!

Myös kissamme ovat tyttöjä. Vanhin täyttää kesällä 14 vuotta ja se on kahden nuoremman äiti. Keskimmäinen on 10,5-vuotias ja kuopuskin täyttää parin viikon päästä 10. Eivät siis mitään nuoria neitokaisia enää. Ihania! Vanhin ja nuorin ovat mustavalkoisia ja keskimmäinen on harmaa.

Kissat ovat (ja niin oli koirakin) tottakai perheenjäseniä ja kyllä ne sen osaavat osoittaakin! Enkä minä niistä voi pysyä erossa vanhempieni luona käydessä, vaikka kuinka kutisee ja aivastuttaa. Onneksi on allergialääkkeet! Mutta jos liikaa kissoja vanutan, niin ei lääkekään enää auta...

Olihan meillä vuosia sitten myös kaksi mustaa kääpiökania, silloin olin ala-asteella.
tallennettu
Hillo
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 608
Asuinpaikka: Hämeenlinna
« Vastaus #5 : 26.Maaliskuu 2007, 17:43 »

Lachesis: niitäpä juuri! Aivan alkuvaiheessa tosin niin pieniä, ettei niillä vielä ollut karvoja.

Ei se ole se ruoka, vaan se miten se syötetään. Se katsos pitää saada vaanimaan sitä, saada ohjailtua sitä niin että se iskee juuri paperin päällä, ettei vaan mene ja  tukehdu pohjapuruihin niellessään. Ja kaikki täytyy tehdä melko nopeasti, ettei hiiri ehdi jäähtyä, sillä käärmeethän saalistavat hajun lisäksi lämpönäön avulla. Yleensä kannattaa myös pistää hieman vastaan iskuvaiheessa, sillä silloin se yleensä alkaa kuristaa saalistaan ja nielee sen helpommin oikein päin(=pää edellä).

Edit. Muistinpas vanhan osoitteen kuviin: http://amalia.dinikon.net/
Eipä se enää ole tuollainen pikku mato, vaan ihan täysikasvuinen kuristajakäärme. Huh
« Viimeksi muokattu: 26.Maaliskuu 2007, 20:36 kirjoittanut Hillo » tallennettu

Mietin vasta
mitä ajatella.
Nunia
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 42
« Vastaus #6 : 26.Maaliskuu 2007, 18:08 »

Ah, eläimet!  Hymyilee leveästi

Edellisessä riisissä jo kerroinkin, mutta kerronpas täälläkin, meillä on kotona neljä frettiä (jos aletaan pilkkuja viilailla, yksi niistä on oikeasti tarhahilleri ja toinen tarhahillerin ja fretin sekoitus eli ns. hybridi), kaksi tyttöä ja kaksi poikaa.

Olen kasvattanut noita sekoituksia onnistuneesti kaksi pentuetta, mutta näillä näkymin ne hommat saavat jäädä (ainakin toistaiseksi). En kyllä tiedä mitään ihanampaa kuin kuusi karvapalleroa, jotka seurasivat mua kuin vauvasorsat emoa ja nukahtelivat joukkiona syliin. Ne myös jotenkin toivat tiettyä uutuuden tunnetta häkin putsaamiseen (vauvafretin suoli toimii n. 30 minuutin kuluttua ruokailusta, ne söi 5-6 kertaa päivässä ja vauvoja tosiaan oli kuusi, kakkalaatikkoa ei aina edes enää näkynyt). Jynssäsin koko häkin lattiasta kattoon viitisen kertaa päivässä ja silti hävetti, kun se näytti siltä, ettei sitä ollut ikinä pesty.

Koirasta unelmoin, mutta meille ei toistaiseksi sellaista voi ottaa ihan käytännönsyistä. Asumme kerrostalossa (ja vaikka melkein jokaisella naapurilla koira onkin), mielestäni tilaa isommalle eläimelle ei ole. Toinen on aikapula. Koira meille kyllä tulee vielä joskus.

Kissankin haluaisin! Sain kuitenkin vasta viime vuonna tietää (tai todeta), että olen niille allerginen. Silmät turposivat kiinni, kun silittelin kaverin kissoja. Aika nopeasti tuli tuokin reaktio, koska olen niitä kissoja ennenkin silitellyt ja aikaisemmin vain sylki/nuolaisu oli aiheuttanut kirvelyä. Kissa-allergikoille muuten tiedoksi, että kannattaa testauttaa tuo fretti; tunnen monta jotka ovat meillä pärjänneet frettien kanssa mainiosti, vaikka kissoista oireita tuleekin (myös moni kissa-allergikko omistaa fretin). Siis jos haluaa jotain karvaista, ärsyttävää ja hermoja vaativaa mutta tavattoman söpöä sohvansa alle  Iskee silmää
tallennettu
Iria
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 171
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jns/Hki
« Vastaus #7 : 26.Maaliskuu 2007, 18:43 »

Okei, täälläpäin majailee eräs hullu koira, nimeltään Beni. Kyseinen rellestäjä on rotua keskikokoinen, karkeakarvainen portugalinpodengo ja täyttää ensi kesänä 5 vuotta. Beni on varsin hassu otus, sen tapoihin kuuluu mm. pesien rakenteleminen matoista, ihmisten jalkoja ja sohvaa vasten kiehnääminen kissan lailla sekä ääretön addiktio ruokaan ja keittiökyttäykseen. (Jälkimmäinen pikkuisen pännii, ukkini opetti kyseisen tavan Benille...) Se on aika vilkas otus, sen kanssa saa tosissaan kävellä pitkiä lenkkejä...

Oikeastaan en ole elänyt yhtäkään vuotta ilman kotitaloudessamme asustelevaa koiraa. Meillä oli ennen Beniä sekarotuinen Veetu-koira, ja hänen ansiostaan olenkin tottunut siihen, että joku tökkii märällä kirsulla naamaan. :) Veetu eli aika vanhaksi, 14 vuotiaaksi. Eläkkeensä se vietti mummolassani, kun ei enää kestänyt yksinoloa päivisin.

Mielipiteeni koirien ulkonäöstä: mitä enemmän näyttää sudelta, sitä parempi!
tallennettu
Rituri
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 416
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #8 : 26.Maaliskuu 2007, 18:58 »

Nyt ei ole yhtään, koska veljeni on aika pahasti allerginen karvaisille eläimille ja äitikin hieman. Aikaisemmin meillä oli kaksi koiraa ja kissoja, mutta kissat karkasivat tai kuolivat muuten ja toinen koiristakin jäi auton alle. Toisesta koirasta juoduimme luopumaan muuttaessamme kaupunki alueelle pieneen asuntoon ja olisi ollut epäreilua vaatia maalaisympäristöön tottunutta koiraa muuttumaan sisäkoiraksi.

Minä tykkäisin kissasta tai koirasta, mutta se ei nyt onnistu ehkä joskus tulevaisuudessa kun asun omassa asunnossa ja olisi aikaakin lemmikille. Toisaalta jos joskus saan koiran haluaisin mahdollisimman isokokoisen sellaisen, mikä voi aiheuttaa ongelmia tilan tarpeen ja muidenkin asioiden takia.

Frettit kuulostavat mielenkiintoisilta lemmikeiltä, asuvatko ne jossain häkissä pääosan ajastaan vai juoksevatko ne vapaina ympäriinsä kuin kissat. Muutenkaan en ole aivan varma minkä näköisiä otuksia ne ovat.
tallennettu
Chiad
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 582
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jyväskylä
« Vastaus #9 : 26.Maaliskuu 2007, 19:20 »

Kotona (noin 100 km:n päässä täältä opistolta) on suloinen norjanharmaahirvikoira. Vanha kuin taivas ja ylpeä kuin kuningatar. Ei mitenkään erityisen älykäs, mutta tunneälyltään mielenkiintoinen. Kiukuttelun jalon taidon se kyllä osaa.

Edellisessä riisissä jo kerroinkin, mutta kerronpas täälläkin, meillä on kotona neljä frettiä ---

Fretteihin olen aina halunnut tutustua. Kuulostavat erikoisilta otuksilta.

Käärmeeseen en halua tutustua. :)
tallennettu
Metusalem
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 963
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Inari
« Vastaus #10 : 26.Maaliskuu 2007, 19:21 »

Meillä asuu sisäkissana lihava ragdoll-kissa nimeltään Mirri (ihan hyvä nimi). Se on siinä viiden vuoden paikkeilla. Kissaihmiseksi luokittelisin itseni.

Onhan meillä myös hamsteri nimeltään Topsu, mutta ei luultavasti enää kovin pitkään, sillä se on jo yli puolitoistavuotias, ja vain yksi hamstereistamme (joita on ollut kaikkiaan 8, joista 7 samaan aikaan) on elänyt yli 2-vuotiaaksi. Kaksi poikuettakin olemme niitä kasvattaneet.
tallennettu
Rid
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1680
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #11 : 26.Maaliskuu 2007, 19:34 »

Juu, eli meillä (tai siis nykyään se asustaa äidilläni) on pitkäkarvainen kääpiöswingikoira Mandi! (Oikeasti se on monirotuinen, muttakun kaikki kysyvät että minkä rotuinen se on, niin keksimme sille oman rodun). Mandi on aivan ihana tyttö, se ymmärtää ihan varmasti puhetta ja ajatusta. Elämän tärkeimmät asiat sille ovat minä ja äiti ja siskoni Paula, sekä tietysti pallo ja lelu. Varsinkin se vinkulelu, jonka Mandi tukkii itse maton alle ja sitten pomppii siinä "muhkuran" päällä ja haukkuu iloisesti. Ja sitten Mandille ei tarvitse kuin kerran huikata että : "Mandi, nukkumaan!" ja koira säntää suurella loikalla sängyn jalkopäähän, hieman kiehnää ja päästää ihanan "yhhmmm" äänen ja nukahtaa. Mandin kuvia voi käydä ihastelemassa täällä.

(Oikeasti Mandi siis on sekoitus perhoskoiraa ja kettuterrieriä.)

Sitten itselleni ihan omaksi ajattelin hankkia ensi syksynä kunhan varallisuus riittää, niin balineesi-kissan. Ihastuin rotuun heti kun näin siitä kuvan ensimmäisen kerran. Kuvitelkaa, pitempikarvainen siamilainen. Mmmm... Tietysti voidaan kysyä että miksi laittaa monta sataa euroa kissaan, kun niitä saa latojen ja navettojen nurkilta pentuja ilman edestä, mutta haluan edes kerran elämässäni olla niin itsekäs, ja hommata rotukissan.
tallennettu

Luettavaa mielelle: Minuutteja Elämästä
Shaula
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 46
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Nastola
« Vastaus #12 : 26.Maaliskuu 2007, 19:46 »

Kyllä, kyllä niitä elukoita löytyy, vaikka välillä ulkona kolmen koiran kanssa seikkaillessa tulee mietittyä, että pitikö se kolmas koira oikeasti hommata... Kaksi terrieriä ja spanieli. Lisäksi mukana roikkuu vielä terriereitä ahkerasti karkuun juokseva vanhahko maatiaiskissa, joten vilinää löytyy.

Oikeastihan kolmen koiran kanssa on mukavaa niin kauan, kun niiden kanssa pitäisi lenkille lähteä ja jokainen säntää eri suuntaan, yksi jää haistelemaan ja kaksi vetää eteenpäin. Olen kyllä harkinnut kaikkien liittämistä yhden hihnan päähän, mutta kuulostaapa vaikealta sekin.

Fretit kuulostavat muuten oikeasti melkoisen mielenkiintoisilta ötököiltä, muttei ole moisia vielä tullut luonnossa nähtyä. :)
tallennettu
Sarantha
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1101
« Vastaus #13 : 26.Maaliskuu 2007, 22:01 »

Joidenkin mielestä minulla on paljon eläimiä, mutta en ole itse samaa mieltä.

Tällä hetkellä kanssani asustavat siis 5-vuotias kaunis ja fiksu bordercollieuros Frodo, vähintään yhtä omalaatuinen ja kummallinen tyyppi kuin omistajansa, lähemmäs 2-vuotiaat kesyrottaurokset Fitz ja Armand sekä seitsemän kääpiöhamsteria. Näistä eläimistä lähinnä Frodo vie enemmässä määrin aikaani, rottia täytyy muistaa pitää välillä vapaana ja sylitellä, mutta kääpiöhamsterit pärjäävät melko pienillä hoitotoimenpiteillä.

Kääpiöhamstereiden suurehko määrä selittyy sillä, että yritän pienimuotoisesti kasvattaa niitä. Olen erittäin kiinnostunut pienten jyrsijöiden elintavoista, käyttäytymisestä sekä genetiikasta, ja kasvatustyö tarjoaa mielenkiintoisia haasteita näiden asioiden parissa. Kääppäreistä vanhin on venäjänkääpiöhamsteri campbelli nimeltään Katinka, se on hankittu eläinkaupasta ja on pelkkä lemmikki. Varsinainen kasvatuslajini ovat venäjänkääpiöhamsteri talvikot, joita loput kuusi ovat. Vanhin uros Titus sekä kaunis safiirinvärinen naaras Pea saivat tammikuussa poikueen, josta kotiin jäi safiirityttö Nokkonen. Lisäksi laumaa täydentävät Nokkoselle kaavailtu sulhanen nimeltä Hattara, pieni ja tumma naaras Mango joka myös olisi tarkoitus astuttaa keväämmällä, sekä hännänhuippuna Aatos, safiiriuros jota olin suunnitellut miehekkeeksi Mangolle, mutta joka jäi pois jalostuksesta näyttelyssä tuomarin löytämän selkävian vuoksi.

Hamstereiden osalta tulee pidettyä yhteyttä muihin harrastajiin ja käytyä muutaman kuukauden välein näyttelyissä, koiran kanssa harrastelen agilitya ja tokoa. Eläimet ovat minulle perhe, harrastus, elämäntapa, koko elämä. Kahden kissan, toisen koiran sekä hevosen hankinta siintelee mielessä (ei tosin kaikkien yhtäaikaa).
tallennettu

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi
näkyvän valon maailmassa."
leonichan
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 143
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Lappeenranta
« Vastaus #14 : 27.Maaliskuu 2007, 01:22 »

Kaksi kissaa löytyy, sekarotuiset akat Ainu ja Vennu. Molemmat ovat sellaisia musta-harmaa-ruskearaidallisia selästä, päälaelta ja hännästä ja valkoisia mahapuolelta, jaloista ja naamasta. Siihen ne yhtäläisyydet loppuukin.

Vennuska on hyvin rotan oloinen katti, josta tulee isona lihava, vaikka onkin aika pieni kissa (kohta nelivuotias, ei tuosta enää kasveta ku leveyssuuntaan.) Ilme on kuin portsarilla, itsevarmuus 100, eikä kukaan saa koskea arvon kissaan muutoin kuin silloin kun pitää saada paijausta. Parhaita kynsimispaikkoja ovat sohvan reuna ja taulunpohjat. Ja ruokaa saadaakseen mamman voi aivan hyvin herättää aamulla jollain inhalla tavalla. Ja tykkää löhötä sylissä tuskallisen pitkiä aikoja, sekä varastaa kaiken tilan sängyn jalkopäästä.

Pikku-Ainu taasen on hiljainen ja arka. Hyvin hento ja laiha ja turkki on vielä kolmevuotiaanakin pörröinen kuin pennulla. Ruokaa puklaillaan ulos silloin tällöin ja silmät on ongelmalliset, rähmii ja tulehtuu joskus. Tuollainen extrahuomiota vaativa pikku tapaus, jota pitää hemmotella enemmän. Normaalisti välttelee ihmisiä, mutta saa joskus kummallisia hellyydenkipeyskohtauksia, jolloin surrataan ja pörrätään kuin roottori ja roikutaan jopa mamman paidan helmassa kiinni huomion perässä. Sylissä olemisesta ei tykkää yhtään, mutta kummana tapauksena kehrää koko rimpuiluprosessin ajan. Masokisti siis. Silmät on valtavat ja mustat, näyttää joltain kummitukselta valkoisen naamansa kanssa. Ja suosikkipaikat on peittojen, lakanoiden, vaatemyttyjen yms. alla, joka tekee varomattomasta istumisesta vaarallisen lajin täälläpäin. Ja ai niin, ei osaa aina maukua ihan kunnolla. Ei ole sirkuttava kissakaan, päästelee kummallisia ä ä ä -ääniä.

Kolmas killi tulee sitten kun on isompi kämppä. Ja jos on tarpeeksi iso niin miksei neljäskin. Koira voisi myös olla kiva, mutta Ainu pelkää niitä kuollakseen, kun edellisessä kodissa oli isoja koiria, joiden takia noista molemmista luovuttiinkin. Pitäisi olla joku pienikokoisempi, joka ei hauku turhan paljoa. Lunnikoira olisi hauska.

Telkun eläinohjelmasta innostuneena ajattelin kokeilla kissa-agilitya. Vennu kun varmaan lähtisi kunnon herkun perässä mihin vain :P
tallennettu
tnjrp
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1524
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Piikkiö
« Vastaus #15 : 27.Maaliskuu 2007, 08:33 »

Minkälaisia eläimiä teillä on kotona ja harrastatteko niiden kanssa mitään?
Muodollisesti avokkeen omistama koiralauma pyörii meidän nurkissa. Ja jaloissa. Ja sohvalla. Ja sängyssä. Niillä on luonnollisesti myös omat kotisivut:
http://personal.inet.fi/koti/sannankoirat/

Lainaus
Ovatko teidän lemmikit teille kuin perheenjäseniä (niinkuin minulle) vai ovatko ne vain lemmikkejä?
En oikein ymmärrä eroa. En minä koiriani inhimillistä, mutta "vain lemmikki" kuullostaa yhtä lailla vähän hassulle. Kai joku aitauksessa pidettävä metsästyskoira voisi olla sellainen, tai no ehkä sitten pitäisi jo puhua kotieläimestä eikä enää lemmikistä.

Lainaus
Pidättekö ylipäätään eläimistä vai ovatko ne vain ärsyttäviä olentoja, jotka eivät ymmärrä mitään?
Jos hieman tieteellisempi ote sallitaan, niin olen enempi siinä puolueessa, että vähänkin kehittyneemmät eläimet ymmärtävät yllättävän paljon. Tosin myös ajatus, että vain ihminen ajattelee, elää vahvana tieteellistä otetta tavoittelevien piireissä. Mulla on kuitenkin sellainen tuntuma, että se on ainakin joillain (mahdollisesti tiedostamaton) jäänne kristillisestä "vain ihmisellä on sielu" -ajattelusta.
tallennettu
Emerentia
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 155
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Vantaa
« Vastaus #16 : 27.Maaliskuu 2007, 14:36 »

Eläimet on ihania. Valitettavasti ainakin koirankarvat ja kissat jossain määrin kokonaan saavat aikaan epämiellyttävän kutinareaktion näköelinten seudulla ja inhaa ihottumaa kaikkeen eläimiä koskeneeseen pintaan. Tämä allergia ei ole kuulunut alkuperäiseen varusteluuni, vaan jostain syystä tuli mukaan kuvioihin lukion alussa. Johtuisiko stressistä. Tuntuu kuitenkin lientyneen, nyt kestää jo vuorokausi oireiden ilmaantumiseen. Johtunee pakkosiedätyshoidosta, jonka aiheuttaa sietämätön tyhjäpäisyyteni. Allergialääkkeitä kun ei tietenkään mitenkään voi muistaa laittaa laukkuun, ei.

Lapsuudessani meillä oli kotona maatiaiskissa nimeltä Arttu, leikattu kolli. Ei pitänyt lapsista, joten en sylitellyt Arttua kuin kerran vähän ennen sen kuolemaa. Siksi en kai mitään ihmeellisempää sidettä Arttuun kehittänyt, se vain oli. Artun kuoleman jälkeen veljeni hankki muutamia papukaijoja, joista yksi kesyyntyi huomattavasti, mutta lensi eräänä talvisena pakkasyönä ulos ulko-ovesta, eikä tietenkään koskaan palannut. Papukaijat vaihdettiin lopulta ensimmäiseen isoon polkupyörääni kun velipoika muutti pois kotoa.

Sisareni hankki harjoitusvauvaksi staffordshirenbullterrierin kymmenisen vuotta sitten, ja kuljetteli sitä jonkin verran näyttelyissäkin. Spino on ihana paijailtava, ja se oli sellainen pörröisyyskokemus (vaikka onkin lyhytkarvainen), jota pienet tytöt rakastavat. Pentuna se oli sellainen söpö lauantaimakkaran kokoinen käärö, eikä se ole perusulkonäöltään ollenkaan muuttunut, levinnyt vain hiukan joka suuntaan. Nykyisin se viettää lihavia eläkepäiviä siskoni anoppilassa, eikä aina vaivaudu edes tervehtimään siskoni perhettä kun he saapuvat naapurissa sijaitsevalle mökilleen. Loukkaantui tietysti kun vierailu venyi eikä enää huolittu mukaan.

Jyrsijäkokemusta sain sekä siskoni kahdesta marsusta että ystäväni gerbiileistä ja hamstereista, mutta ne eivät loppujen lopuksi ole sellaisia, mitä itse haluaisin. Kenties se on joku tälläinen perimaalainen vierastus hiiriä ja rottia kohtaan.
tallennettu
Ilmari
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 217
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Leikkimökki
« Vastaus #17 : 27.Maaliskuu 2007, 20:54 »

Onhan noita. Ja lisää saisi tulla, jos vaan aika riittäisi ja perheen muut edustajat olisivat samalla aallolla.

Meillä on melkein viiden vanha kissatyttö. Varsinainen persoona. Alkuperäinen nimi oli Doris, mutta jostain syystä hänestä on tullut Mauno Koivisto tai sitten Manuel. Että silleen. Meillä lemmikeillä on ammatit, harrastukset ja ne "puhuvat" jatkuvasti. Niin, ja ovat yhtä hankalia omistajiensa kanssa.

Sitten löytyy hiiri herra Veikko ja neljä punakorvakilpikonnaa.

Toista kissaa ollaan mietitty aina välillä. Koiran hankin varmaan sitten kun muutan omaan asuntoon, kissan ja koiran karvojen yhdistelmä ei sovi äidilleni. Afgaaninvinttikoirasta olen pienestä pitäen haaveillut ja olen halunnut rottia siitä asti, kun näin kaverini rottapojat. Oma hevonen olisi ihana, mutta tuskin sellaista koskaan tulen omistamaan (ellen sitten rikastu yllättäen huimasti).

Minulla on ollut 5 kania, 2marsua ja 2 löytökissaa. Gerbiileitä piti ottaa, mutta sitten meille tulikin Doris.

Lainaus
Pidättekö ylipäätään eläimistä vai ovatko ne vain ärsyttäviä olentoja, jotka eivät ymmärrä mitään?
Juu, pidän eläimistä ylipäätään. Ja nehän ymmärtävät enemmän kuin uskoisikaan  :D
tallennettu
JallaJalla
Espoon mafioso
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 658
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #18 : 27.Maaliskuu 2007, 21:21 »

Kolme kissaa täällä häröilee. Kaksi nuorehkoa läskiä veljestä (7,5 kg ja 9 kg) ja vanha äkäinen kissaherra (3 kg).
tallennettu
jamido
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 18
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #19 : 28.Maaliskuu 2007, 00:29 »

Onhan noita... 1,5-vuotias Cairnterrieri Remu. Nukkuu iltapäivään, rakastaa juoksemista ja vihaa autoilua. Rähjää muille koirille, paitsi "perhepiirissä". Tuntee pakonomaista tarvetta heitellä jotain (kuten umpikumisia lelujaan, mieluiten ikkunaan). Kaiken kaikkiaan ihan mukava pakkaus, ei jätä ketään kylmäksi... Iskee silmää

Sitten vähän vähemmän sosiaalinen kaveri Ilpo. Ilpo on nelivarvaskilpikonna, joka köllöttelee päivät lampun alla ja kolistelee terraariossaan kaiket yöt. Näyttänyt terrierille paikkansa puremalla sitä jalkaan... Ei niin suloisen pörröinen kuin tuo koira, mutta ollut niin kauan läsnä (15v.), että en osaa olla ilmankaan.

Eläimet on ihania! On niin hienoa tulla kotiin, kun vastassa on joku, joka on oikeasti iloinen nähdessään sinut ja myös osoittaa sen kilpikonna harvemmin...). Haaveena olisi vielä joskus saada toinen koira Valkoinen länsiylämaanterrieri. Mies haaveilee käärmeestä ja kilpikonnavauvatkin on alkaneet kiinnostaa... Pyörittää silmiään
tallennettu
Sivuja: [1] 2 3 ... 18   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional