Lemmikit

[Cerasi]

Vähän taas päivistystä meidän koirien elämästä. Vanhempieni luona asuva rakas pappakoira Niki (nyt 11,5v.) tuntuu nyt kesän aikana menettäneen kuulonsa. Koira ei nimittäin enää välttämättä esimerkiksi tule ovelle vastaa sisälle mennessä, koska se vaikkapa keittiössä nukkuessaan yksinkertaisesti kuule oven käyvän. Kesähelteet olivat papalle tosi rankkoja, se ei oikein jaksanut tehdä mitään. Tällä viikkola isä kuitenkin pisti viestiä, että koiruus on piristynyt todella paljon, kun ilmat ovat hieman viilenneet. Mutta vanha se on, näkee kyllä niin selvästi.

Sitten tuo Vala. Noutajien taipumuskokeisiin oltiin menossa, ja alkukesästä näytti ihan hyvältä. Sitten tapahtui jotakin, ja koira alkoikin nirsoilemaan riistan kanssa. Eli kokeet saavat suosilla jäädä ens vuoteen. Tokossa se on ihan mielettömän nopea, en oikein itse tahdo pysyä perässä... onneksi ei harrasteta agilityä, siellä koira lähtisi varmaan ihan täysin käsistä, kun jo tokokentälläkin kierrokset ovat aika korkealla. Ei sillä, ihan hyvin se tekee, mutta itse vaan olen näemmä auttamatta liian hidas palkkaamaan ja reagoimaan. Onpahan ainakin minulla haastetta tässä ja paljon oppimista!

[Vael]

Meillä on tällä hetkellä talossa kaksi frettiä. Aiemmin on ollut marsujakin.
Toinen fretti hankittiin viime vuoden keväällä, ja nyt sitten siitä vuoden päästä toinen seuraksi. Molemmat on uroksia (sen verran olen kuullut miten naarasfretit on häijympiä - ei tietenkään pitäis yleistää liikaa) ja ihan hyvin ovat tulleet toimeen, vaikka molemmilla onkin niskat ruvella. Tuo pikkuinen on aina välillä haastamassa riitaa vaikka ei kuitenkaan sitten pärjää (tai oikeestaan juuri siksi). Sen ruumiinrakenne on kuitenkin sen verran löllömpi että massaa kyllä riittää.
Aluksi se meni lähinnä toisinpäin, kun vanhempi pötkylä ei meinannut päästää pentua ollenkaan pesästä pois vaan oli aina raahaamassa niskasta takaisin pesään nuoltavaksi. Ihme isänvaisto taisi nostaa päätään Välillä piti lukita isoveli toiseen huoneeseen että tuo uusi pääsee tutkimaan paikkoja.
Ihan erilaisia luonteitakin ovat, kun vanhempi on vähän sellanen tarkkailija joka vielä kokemuksestakin tietää miten jutut toimii. Nuorempi taas on hömelö otus, joka juoksee välillä innoissaan tuolinjalkoja päin kun on saanut jotain kiinni ja ryntää viemään piiloon. Se karvaputki on kanssa niin ahne että jos jossain on ruokaa tai jotain sen tapaista, se syödään pois heti. Myös lattialle pudonnut saippua on joutunut hyökkäyksen kohteeksi 

Mahtavia lemmikkejä ovat molemmat, suosittelen ehdottomasti kaikille!

*

[FeaFae]

haa! tämähän meni hyvin. pääsen kirjoittamaan ihka ensimmäisen viestini risingshadowhun, ja jopa aiheesta josta ei (ehkä - toivottavasti siis ) pääse tuntemaan alemmuuskomplekseja. Omistajahan tuntee eläimensä

kotoa löytyy 2,5-vuotias itäsiperianlaika-norjanharmaa-sekoitus Narri, joka ilmeisesti huonokuuloisena luulee olevansa hiiri- eikä hirvikoira. Talitintit haukuttaa, mutta riekot saavat lentää vapaina metsästysaikanakin. Taukki kuin halko, mutta sellaisenaan rakas pallero. vanhempaa kalustoa edustaa 7-vuotias kissamuori BomBom jonka nimi taipuu periaatteessa kaikkiin p:llä alkaviin sanoihin, mutta Possu on järkyttävästä ruokatapojen puutteesta johtuen tunnetuin. tietää täsmälleen että hän määrää talossa ja ihan oikeutetusti kissan tassujen alla on huomattavasti helpompi painaa menemään kuin koiran tassujen: kissat kun osaa vetää kynnet sisään

 

[Hiistu]

Meillä on tällä hetkellä talossa kaksi frettiä.

Uijui, kuulostavat ihanilta. Joskus ennen koiran hankkimista haaveilin fretistä ja joskus elämässä sellaisen vielä tahtoisin. Ovat jotenkin niin ihanan eläväisen oloisia koheltajia. 

Tällä hetkellä ei ole mitään mahdollisuutta fretin kanssa elellä, koska pienestä opiskelijakämpästäni (jossa sentään lemmikit ovat sallittuja..) ei mitenkään saa eristettyä sille mitään "frettiturvallista" soppea, jossa saisi rauhassa touhuta. Ja kotona tosiaan on vastassa koirat. (Miun kaksi lapinporokoiraurosta, alias "hömpät".  ) Joskus sitten, kun on oma vakikoti ja kaikilla elukoilla tilaa rellestää...

[Vael]

pienestä opiskelijakämpästäni (jossa sentään lemmikit ovat sallittuja..) ei mitenkään saa eristettyä sille mitään "frettiturvallista" soppea, jossa saisi rauhassa touhuta.

Meilläkin on välillä ollut ongelmia tuon frettiturvallisuuden kanssa. Milloin mikäkin paikka/puuha on vaarallista joko otukselle itselleen tai sitten aiheuttaa vahinkoa ympäristölle esimerkiksi sohvan raapimisena tai frettipelkoisten vieraiden lähellä olemisena.
Tällä hetkellä ainut täysin varma paikka on mun huone johon möllykät saa tarvittaessa aidattua. Työstetään kuitenkin koko asunnon turvallistamisena, ja muutoksia kyllä on tehty.

Yksi juttu mikä itseäni välillä mietityttää kerrostaloasuntofreteissä on se, että eikö pelota että ne karkaavat kun maailman ja asunnon välissä on vain yksi ovi. Meillä onneksi on kahden oven sulkukaappi kuistilla.

*

[Sarantha]

Kun täällä näyttää jonkin verran ihan harrastuneita koiraihmisiäkin olevan, niin heitänpä tännekin mieltäni pohdituttavan kysymyksen.

Tuleeko kenellekään mieleen koirarotua, joka täyttäisi suunnilleen seuraavat kriteerit:
- koko 10 kg molemmin puolin, eli sellainen että koiraa jaksaa kannella ja nostaa syliin tarvittaessa
- pärjää henkisesti ja fyysisesti isomman, n. 35-40 kg koiran kanssa
- rakenteeltaan ja turkiltaan liioittelematon, peruskoiramainen
- jaksaa 5-10 km lenkkejä ihmisen ja isomman koiran kanssa
- ei voimakasta riistaviettiä, pystyttävä ulkoilemaan vapaana metsässä sekä elämään kissojen kanssa saman katon alla
- harrastuksista tokoon ja agilityyn vähintään kohtuullisesti soveltuva
- ei ylettömän pehmeä, herkkä eikä varsinkaan ohjaajasta herkästi paineistuva. Mieluummin ns. rämäpäinen, henkisesti vahva ja komentamista kestävä.

Minulla siis yhtenä vaihtoehtona on, että hankkisin jossain vaiheessa pienemmän koiran hovawart-urokseni kaveriksi sekä itselleni toiseksi harrastuskoiraksi. En vain kovinkaan montaa pikkukoirarotua tunne kovinkaan läheisesti. Olen miettinyt mm. kääpiösnautseria tai lancashire heeleriä, nuo molemmat rodut miellyttävät itseäni kovasti. Heelereissa tosin epäilyttää ovatko ne liian "paimenkoiramaisia" minulle, en yksinkertaisesti kestä (enää) koiraa jonka kanssa treenatessa saa tarkkaan miettiä jokaisen eleen ja liikkeen ettei koira vain paineistu ja mene lukkoon, itselläni on monista paimenkoiraroduista tässä suhteessa vähän negatiivinen kuva yhdeksän vuotta yliherkän bordercollien kanssa elettyäni. Terrieriosastolta voisi löytyä vähän kovapäisempiä ja "ei niin helposti ihmisen virheistä traumatisoituvia" rotuja, mutta terrierit tuntuvat yleisesti niin vierailta...

[Moonlord]

Minulle tuli heti mieleen Nova Scotian noutaja, jollaisia isällä on ollut jo useampikin. On kylläkin painavempi kuin mitä kyselet, siinä 20 kg paikkeilla. Ja noutajat ovat lempeitä luonteeltaan, ja ainakin yksi isän Nova Scotian noutajista oli melkoisen arka kun isommat kultaiset noutajat pomottivat koko ajan. Vähän etäisempi luonteeltaan kuin kultainen noutaja, ei ole joka välissä tunkemassa rapsuteltavaksi.

Toinen pienikokoinen koirarotu joka on tullut tutuksi oli Whippet, eli pieni vinttikoira. Lempeäluontoinen, mutta myös kovapäinen. Ei antanut puolet isommalle kultaiselle noutajalle tuumaakaan periksi ja muutamaan kertaan tappelivat verissä päin ruokakupilla. Metsästysvietti ehkä jonkin verran kovempi kuin noutajalla. Vai pitäisikö sanoa juoksuvietti, muistan joskus tapauksen missä koira juoksi jäniksen kiinni, mutta ei käynyt päälle vaan juoksi ohitse, jänis katsoi että mikä siihen vieren tuli, teki äkkikäännöksen ja livahti pakoon :)

[Sarantha]

Kiitos Moonlord ehdotuksista!

Tolleri on sen verran iso, että sitten olisi jo melkein sama asia ottaa hoffinarttu. Nykyisessä rodussani hovawartissa ei siis ole mitään muuta vikaa kuin hivenen iso koko, jos miettii että koiria olisi kaksi. Pienimmät hoffinartut ovat kai jossain 25 kg tietämillä (oma uros n. 36 kg), joten mieluummin sitten tuossa tilanteessa ottaisin sellaisen.

Whippeteistä tykkään kyllä, ja olen joskus sellaista harkinnutkin.

[Raccoon]

Miten olisi joku spanieli vai onko ne karvaltaa sinusta jo epäperuskoiramaisia? Useimmat ovat hyvinkin vahvoja henkisesti, metsästysvaisto pysyy hallinnassa hyvin ja ovat sopeutuvia ja muiden kanssa toimeen tulevia.

Meidän englanninspringerspanielimme on 21-22 kiloinen ja walesin vastaava on hivenen pienempi. Turkki ei mitään erikoista käsittelyä vaadi, jos ei näyttelyissä käy. Trimmi käsittää käytännössä kaulan ja korvat, jos näyttelyihin menee. Aktiivirotu, jolla voi harrastaa kaikenlaista agilitystä sienikoirahommiin. Omaavat uimakarvan eli vesihommissa toimivat myös.

Cockerit ja nuo muut sitten pienenee, mutta samanlaisia luonteita suurin piirtein.

Tosin täytyy sanoa, että ainakaan englanninspringerspanieli ei hirveästi sylissä viihdy, mutta jaksaa vaimokin sitä tarvittaessa nostaa.

Eli englanninspringerspaneli on suurin spanielirotu ja kun meillä on sellainen, niin kuvasin sitä. Cockerit ovat esimerkiksi 12-15 kiloisia ja pienempiäkin on.

[Cerasi]

Mun on kyllä pakko olla Moonlordin kanssa vähän eri mieltä tollerin ominaisuuksista. Tollerin ei kuulu olla arka. Toki aina niitä poikkeusyksilöitä on, mutta tyypillinen tolleri on vilkas ja reipas koira. Vaatii tekemistä, eikä välttämättä aina ole se helpoin yksilö kouluttaa. Ei sillä, ihan mahtava rotu kuitenkin

Mutta Sarantha, mites kooikerhondje? Mä olen muutaman ihan mukavan yksilön tavannut. Äsken kurkkasi rotuyhdistyksen sivuja nopeasti, ja siellä tosin kyllä varoitellaan pehmeydestä (mä en niin hyvin rotua tunne, että osaisin itse tästä mitään yleisempää sanoa).

(keskikokoinen) villakoira? Kun turkin pitää lyhyessä "kotitrimmissä", niin kaiketi on aika helppohoitoinen. Näistäkin taitaa löytyä luonteiden puolesta aika monenlaisia menijöitä... tai mittelspitz? Näiden luonteista en kyllä sano sitäkään vähää, mutta harrastuspotentiaalia pitäisi löytyä. Cockerspanieli voisi olla tosiaan myös ihan hyvä vaihtoehto.

[Bookworm]

Meidän perheellämme on akvaario, kolme koiraa sekä mulla ja mun siskollani on marsui.. NE ON AIVAN IHANIA pikku veitikoita.. Aiemmin oli myös yksi syyrialainen hamsteri, mutta se kuoli  vanhuuteen ku oli just 7 vuotta ja kaks viikkoo pääl.. Oon ollu pienestä asti eläinrakas ja varmaan myös tuun aina olemaa. Lisäksi tykkään hevostella vähän väliä.. :D Eli kaiken kokoiset karvaiset otukset ovat ystäviäni.. 

[tnjrp]

Mun on kyllä pakko olla Moonlordin kanssa vähän eri mieltä tollerin ominaisuuksista. Tollerin ei kuulu olla arka. Toki aina niitä poikkeusyksilöitä on, mutta tyypillinen tolleri on vilkas ja reipas koira. Vaatii tekemistä, eikä välttämättä aina ole se helpoin yksilö kouluttaa

Eipä taida olla yhtään koirarotua, jonka kuuluisi olla arka. Tietysti kyse on sen verran epämääräisestä termistä, että se voi eri roduille sitten tarkoittaa aika eri asioita. Esimerkiksi corgit, varsinkin cardit, saavat olla olla hieman varautuneita eli tarkoitus ei ole, että läyhyävät ihmisten kimpussa tms. Mutta arka ei saa olla, se kielletään erikseen Kennelliiton rotumääritelmässä.

[Moonlord]

Isällä on ollu useampi tolleri ja vain yhdestä niistä huomas pientä arkuutta. Eli en rotu-ominaisuutena sitä tarkoittanut. Viisi koiraa ja kun se oli nokkimisjärjestyksessä viimeinen niin kait siitä tuli vähän nyhveröä käytöstä. Ei ihmisiä aristellut tms. Oikein mukavaluonteinen rotu.

[Cerasi]

Joo, eihän nyt minkään rodun tarkoituksena ole olla arka. Minä ehkä ymmärsin tuon aiemmin kirjoituksen vähän erilailla kuin kirjoittaja tarkoitti. Aika hyvin minut vaan on opetettu lobbaamaan tolleria aktiivisena, nopeaoppisena, sosiaalisena ja ehkä vähän vaativana koirana. Viime keväänä olin pitkään yhteydessä parin rotuuntutustujan kanssa... he päätyivät lopulta hankkimaan tollerin sijasta englannispringerspanielin

Terriereistä suurimmalla osalla taitaa olla sen verran saalisviettiä, että lähtevät kyllä metsässä riistan perään. Mutta esimerkiksi borderterrieri on muutoin aika "peruskoira", joka sopii harrastamiseen.

Vielä yhtenä ideana heitän länsigöötanmaanpystykorvan (tässä kun nyt koitan kovasti keksiä itselleni muuta tekemistä ja vältellä tenttiin lukemista...).

[Lysithea]

Lapsuudesta asti ollut eläimiä jos jonkinlaisia ympärillä, paitsi nyt kaupungissa asuessani ei lemmikkejä toistaiseksi ole, kun kissat ja koiruudet jäivät maalle, mutta todennäköisesti tulee vielä joskus kun aikaa kuluu tarpeeksi.

Lapsena sain oman koiran, kun isosisko oli saanut hevoset niin minä sain sitten koiran. Pitkä karvainen collie väriltää blue merle, aivan ihana palleroinen siis. Monia hyviä muistoja liittyy tuohon koiruuteen ja muistoissa ne pysyvät, sillä joudun tuossa kesällä äkisti ja yllättäin luopumaan koiravanhuksestani. Ja luopumisen tuska on niin vaikea että jotenkin ei vielä uutta koiraa halua, vaikka hieman mieli tekisi. Ja toiseksi ei voi vielä kun tuo shelttivanhus elossa, niin ei voi uutta hankkia. Ja sitäkin tulee varmasti pian ikävä.

Kissat ovat myös ihania, ja joslus haluaisinkin tuon maine coon rotuisen kissan. Mutta koira kyllä taitaa ensin meille tulla tai saa sitten joskus nähdä.

[Cerasi]

Me tokoilimme tänään alokasluokassa kolmannen ja viimeisen kerran, eli mun mussukkani saa nyt käyttää nimensä edessä koulutustunnusta TK1. Seuraavan kerran kisaillaan sitten avoimessa luokkassa, mutta katsotaan nyt, millä aikataululla sitä ehtii treenata liikkeet kisakuntoon. Ei oteta paineita, vaan tehdään sitä, mikä on kivaa!  (Ei sillä, toko tämän koiran kanssa on kyllä yleensä todella kivaa)

Tuntuu muuten, että Vala olisi nyt toisten juoksujensa jälkeen (loppuivat reilu 3vk sitten) jotenkin aikuistunut. Hassua. Tai tiedä sitten, onko tämä pysyvä olotila, vai kenties vaan sitä juoksujen jälkeistä "masennusta", josta kasvattaja on varoitellut.

[Rid]

Meillä taas päivitystä, lähinnä harrasteiden osalta siis. Näyttelyissä käydään edelleen, elokuussa käytiin Tallinnassa, jossa Sketsi veti täydellisen yllätyksen ollen sunnuntaina tuomarin paras kastraattiuros! Sain pienen hysteerisen kohtauksen ja matkaseurue repeili huolella kun kiittelin tuomaria ja loikin paikallani kuin pieni pupu. Myös Kossi loisti, se sai sertinsä ja valmistui lauantaina International Premiereksi.

Tässä vielä pojat rusettiensa kanssa (Sketsillä kaulassa TP-voitosta saatu mitali):



Ensi viikolla matkataan jyväskylään, jossa Sketsi edustaa. Tosin tällä kertaa ei vastaavanlaisesta sukseesta voi uskaltaa edes unelmoida, vastassa on niiiiin kovaa porukkaa.

Lopuksi vielä kuva poikien tähän asti saaduista ruseteista:

[katekan]

Meillä on kolme koiraa.

Sekarotuinen kaksi vuotias narttu Dara (puolet siperianhuskya, toinen puoli kaikkia pystykorvarotuja (suomenpystykorvaa, karhukoiraa, hirvikoiraa...)).
Dara otettiin seuraksi Suomen lapinkoira vanhuksellemme. Pahaksi onneksi Jakke-vanhus kuoli hetikohta Daran taloon tulon jälkeen.

Mietimme Daralle seuran hankkimista pitkin kevättä ja kesällä 2010 aivan sattuman kautta törmäsimme kotia etsivään puolivuotiaaseen amerikanakita narttuun. Pitkällisen pohdinnan ja kasvattajan kanssa neuvottelun jälkeen uskaltauduimme ottamaan Peipin Daran seuraksi. Lähinnä vähän hirvitti, kun koirilla ei ollut kuin muutaman viikon ikäero. Kahdessa viikossa koirat kuitenkin asettuivat ja ovat tätä nykyä parhaat kaverukset.

Peipi sytytti todellisen rakkauden amerikanakitoihin ja päätimme, että kunhan Peipi täyttää kaksi vuotta niin alamme etsimään toista AA:ta. Taas kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja Peipin kasvattaja soitteli ja kertoi AA-pentueesta (hyvistä ja palkituista vanhemmista), jossa olisi vapaana yksi urospentu. Jälleen armotonta pähkäilyä, kasvattajan kanssa neuvottelua (molempien, sekä Peipin, että Polan kasvattajan) ja oman tilanteen arviointia. Niinpä nyt loppukesästä laumamme jatkoksi liittyi valkea AA-uros Pola.

Nyt vajaa puoli vuotiaana Pola on jo kasvanut ohi molemmista nartuista. Siitä näyttää kasvavan tosi iso ja äärettömän kiltti koira. Rakkaus ja kiintymys tuota rotua kohtaan on vain kasvanut. On se vaan uskomattoman hieno rotu.

Niin, onhan tuolla avovaimolla kuusi Islannin hevosta. Ihania nekin.

Kuvia Peipistä ja Darasta (jos kiinnostaa):
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.408217984583.185976.714804583&type=1&l=86abba2999

ja Polasta:
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150299753509584.343371.714804583&type=1&l=38cc61f41e


jkn

[Morkhet]

Voisin tännekin mainita, että n. kolme viikkoa sitten tänne huusholliin rantautui pikkuinen leoskipoika, eli siis leopardigekko. Ensimmäinen lisko minulla, tykästyin siihen hirveästi ja haaveilen jo liskokunnan lisäämisestä, mutta siihen nyt menee jo sitten aikaa, että se on mahdollista ( ;
Leoskin nimeksi tuli Tiera - kyllä, suoraan Kalevalasta.

Kuva 1.
Kuva 2.

Kissakuume on myös nostanut päätään, mutta siihenkin menee aikaa, että tähän kuumeeseen on mahdollista saada lääkettä, koska vanhempien kämpillä vielä asutaan, hmh.

// Niin, ja hei Rid, olen ollut kiinnostunut noista kissanäyttelyistä, että mimmoisia ne ovat ja millaista olisi käydä oman (tulevan) kissan kanssa sellaisissa. Koirankin kanssa olen harkinnut sellaiseen menemistä, olisi sinäänsä hauskaa, mutta mietin vaan miten vaikeaa näyttelyissä käyminen on.

[Fantasyfan]

Kissanäyttelyissä käynti on hirveän vaikeaa. Siellä on hirveästi ihania kissoja joita ei saa paijata... (muuten on helppoa kun vain maksaa pääsymaksun ja kävelee sisälle tutkimaan häkkien sisältöjä)