Lemmikit

[Rid]

Oon joskus jonnekin muualle kirjoittanut sepostuksen kissanäyttelyistä, muistaakseni tää oli koiraihmiselle tarkoitettu joten se on aika rautalangasta väännelty:

Se on monimutkainen järjestelmä, aloitetaan siitä, että rotukissat on jaettu neljään eri kategoriaan rotunsa perusteella. Ne on I: Persialaiset ja exoticit, II: Puolipitkäkarvaiset kissat (norskit, coonit ym) III: Lyhytkarvaiset ja somali (abyt, bengalit, britit, sfinksit, rodullisesti suurin) ja IV: Itämaiset kissat (Simskut ja itikset ja seychellit). Sen lisäksi on vielä kotikissat, kategoria V.

Tuomarit voivat arvostella sitä kategoriaa, minkä tutkinnon ovat suorittaneet. Joillain on vain yksi kategoria, joillan saattaa olla kaikki. Kissat on jaettu näyttelyn järjestävän yhdistyksen puolesta siten, että jokaisella tuomarilla on noin 30 kissaa arvosteltavana. Yleensä kissat ovat samasta kategoriasta, joskus jos kissoja on vähän, niin tuomarilla saattaa olla jaettu kategoria (yleensä niin, että toinen on I tai IV-kategoria). Kotikissoja voi arvostella tuomareista kuka vain. Kissat arvostellaan numerojärjestyksessä, ne on numeroitu kategoriajärjestyksessä I-IV (niin että 1 on yleensä exotic ja viimeisin kissa on kotikissa).

Näyttely alkaa kun jonotat eläinlääkärintarkastukseen. Siinä lääkäri tutkii kissan ja assistentti syynää kissan rokotukset ja ottaa postin mukana tulleen vahvistuskirjeen itselleen, kissa siis ilmoittautuu siinä samalla. Jos vahvaria ei palauta, katsotaan kissa poissaolevaksi ja se poistetaan tuomarilistalta ja tuomareiden papereihin kirjoitetaan ABS.

Sen jälkeen etsit kissallesi häkkipaikan, joissain näyttelyissä on häkit valmiiksi numeroitu, toisissa saat itse valita. Sisusta häkki pakollisilla verhoilla ja ei-pakollisilla muilla kamoilla ja nakkaa kissa sinne. Muista vesikuppi.

Sen jälkeen lähde etsimään tuomarin arvostelupaikkaa, tuomarin olet nähnyt jo vahvarissa. Tuomari arvostelee kissat numerojärjestyksessä.

Kissat on jaettu "ryhmiin", ja tämä luokkajako nyt vaihtelee roduittain. Esimerkiksi Abyt ovat jaettu värinsä perusteella, eli esim. riistanväriset abyt (niiden Fifen Easy Mind System, eli EMS-koodi on ABY n) ovat oma porukkansa. Sen sijaan esimerkiksi Norjalaiset metsäkissat, joilla on värejä ihan läjäpäin, on jaettu vain väriryhmiin. Esimerkiksi ruskeatiikeri valkoisella -Norski (EMS NFO n 23 03) kuuluu ryhmään III.

Nämä ryhmät ovat sitten jaettu eri tuomareille, kuten aiemmin kirjoitin, niin että tuomarilla on noin 30 kissaa. Tämä on todella hankalaa selostaa ilman esimerkkejä, mutta jos katsot esimerkiksi täältä Ruuhka-Suomen rotukissayhdistyksen tulevan näyttelyn Tuomarijaon (kohta tuomarijako), niin näet, että tuomarin perässä on lista koodeja. Esim.  Marek Chadaj
(PL)   Kat IV-tark., MCO VIII, RAG d, RAG f... tarkoittaa, että puolalaisella Marek Chadajlla on ensin kategorian IV tarkistus, jonka jälkeen hän aloittaa arvostelemaan Maine Coon -kissoja väriryhmästä VIII (kaikki hopeamuunnokset valkolaikullisina) ja sen jälkeen on vuorossa punanaamio ragdollit ja sen jälkeen kilpikonnanaamio ragdollit. Eli tällöin Maine Cooneissa kaksi eriväristä kissaa voi olla vastakkain (esimerkiksi mustahopea valkoisella ja punahopea valkoisella), koska ne ovat samassa väriryhmässä, sen sijaan punainen ja kilpikonna ragdollit eivät.

Tämän lisäksi kissat on jaettu vielä eri luokkiin, riippuen missä luokassa ne kilpailevat. Luokkia on yhteensä 12, riippuen siitä minkä tittelin ne ovat saavuttaneet. Kossi ja Sketsi kisaavat luokassa 6, koska ne ovat saavuttaneet International Premier-tittelin ja jahtaavat nyt Grand International Premier -titteliä.

Arvostelussa tuomari katsoo kissan ja vertaa sitä rodun standardiin. Jos kissalla ei ole luokassaan kilpailua, tuomari katsoo onko se tarvittavien pisteiden arvoinen ja halutessaan antaa kissalle sertin. Yleensä varsinkin alemmissa luokissa serti tulee aika helposti. Sen sijaan jos luokassa on kilpailua, niin tuomari vertaa kissoja ja antaa parhaalle tuloksen EX1 ja serti, muille sitten EX2-EX4 ja jos on yli neljä niin loput saa vain tuloksen EX. Tuomari voi toki antaa kissalle myös tuloksen OH (oikein hyvä), jos kissa on hänen mielestään susiruma ja ei vastaa standardia.

Näin, hyvä, olet saanut kissasi läpi perusarvostelusta. Sen jälkeen kysytään joko assarilta tai tavataan luettelosta, että onko tarpeeksi kissoja, jotta voitaisiin valita Värin paras (Best in Variety BIV). Näitä tarvitaan leikkamattomien puolella kolme (tähän käy myös pennut ja nuoret) ja leikattujen puolella myös kolme. Jos kissat löytyy, niin tuomari valitsee niistä hänen mielestään parhaan.

Tämän jälkeen odotetaan sitä, että tuomari saa kaikki hänelle merkityt kissansa arvosteltua, jonka jälkeen hän siirtyy tekemään Tuomarin Paras-valintoja eli nominointeja. Tuomari nominoi hänen mielestään parhaan aikuisen uroksen, aikuisen naaraan, kastraattiuroksen, -naaraan sekä nuoren ja pennun, per kategoria. Tuomari saattaa kutsua kaikki arvostelemansa kissat TP-valintoihin, tai sitten vain esim. kaksi mielestään parasta joita hän vertaa. Kun hän julistaa mielestään parhaan, saa kissa tuloksekseen NOM eli nominointi. Tämä tarkoittaa sitä, että se pääsee loppupaneeliin, jossa sitä vastassa on muiden tuomareiden nominoimat kissat (taas, per kategoria ja per "ryhmä", eli kastraattiuroksissa vastaan tulee muiden tuomareiden nominoimat kastraattiurokset). Näistä valitaan Best in Show. Koko näyttelyssä valitaan siis aika monta Best in Showta, joka kategoriasta 6 eri, eli yhteensä 24 + vielä veteraanit ja kotikissat.

Ja Fanta, Sketsiä saa tulla paijaamaan, kunhan meikä on vieressä ja muistaa desinfioida kädet!

Tässä vielä kuva edustus-Sketsistä:

[Fantasyfan]

Rid - Jos vaikka pääsen joskus samaan näyttelyyn niin pidän kiinni tuosta lupauksesta :)

[Rid]

Sketsi edustaa seuraavan kerran Kaapelitehtaalla Surokin tamminäyttelyssä 14.1-15.1. Olen itse assaroimassa, joten olen häkillä ennen klo 9.30 (paitti silloin yleisö ei vielä teknisesti ottaen pääse sisälle) ja n. 15.00 jälkeen (toki piipahtelen välissä, mutta silloin olen satavarmasti.)

[Moonlord]

Yhdelle lemmikille meinas tulla hengenlähtö tänään. Isän kultaista noutajaa ei alkanu kuulumaan takaisin ja porukat huomas että se oli tippunu jäihin.

Sanoivat että se oli kait shokissa, tai sit jo niin kohmeessa ettei edes yrittäny päästä avannosta pois omin voimin. Hakivat pari pitkää lautaa levittämään painojakaumaa ja pääsivät niiden kanssa niin lähelle että saivat kiskottua sen pois avannosta.

Melkoisen kylmä tais jo tulla koiralle. Veli kertoi että se tuli päälle makaamaan, mitä ei oo koskaan ennen tehnyt.

[tnjrp]

Ikävää tommonen. Hyvä että sesse selvisi.

Kävin katsomassa "sijoituskoiraani" Runea (Fin CH Mudpaw's Xtra Treats Pls), kun Kuopiossa tuli käytyä. Komia poika edelleen.


Saattaa olla, että meille muuttaa Runen poika Kamu (Newcard's Real Friend) jossain vaiheessa kevään aikana... On joutunut mieron tielle allergian takia.

[jukkahoo]

On kyllä Rune komia poika!

Vaan aprikoos, millaisen koiran mahtoi Sarantha hankkia kumppaniksi sille isommalle koiralleen? Luin tuon viime elokuussa kirjatun viestin vasta nyt, mutta heti tuli hiilukka mieleen, moisia kun kaksi kotoa löytyy.

[Sarantha]

En minä vielä mitään ole hankkinut, tämä nyt on vain tällaista alustavaa pohdintaa. Toistaiseksi nautin yksikoiraisen elämän helppoudesta :) Mutta hiilukka on kyllä ihan varteenotettava vaihtoehto!

[Sarmatian Morfeus]

Oi voi. Ei pitäisi katsoa tämmöisiä ketjuja. Alkaa tehdä hillittömästi mieli sekä kissaa että koiraa, vaikka nykyinen elämäntilanne ei mahdollista lemmikin ottamista (=työn takia pitää reissata pitkin poikin maata  ).

[Diara]

Itse haaveilen kanssa tässä koko ajan omaa koiraa, olen niin rakastunut noihin vanhemmillani oleviin kahteen karvaturriin. Olen pari vuotta laittanut kesätyörahoista sivuun "koirarahastoon", tarkoituksena olisi että noin kahden vuoden päästä olisi rahaa ostaa pentu. Parin vuoden päästä olisi opiskelujen kannalta ihanteellinen tilanne, kun olen suunnitelmieni mukaan ollut jo vaihdossa, ja alkaa muutenkin olemaan opiskelut melkein valmiina. Ainoa ongelma on tällä hetkellä ensi kesän työ, sillä minulle maksetaan siinä huomattavasti vähemmän kuin olen aikaisempina vuosina saanut, joten ei ehkä olekaan varaa laittaa mitään sivuun, että selviää ensi vuoden opiskeluista  Joten ehkä sen pennun osto siirtyy vuodella.

[Fantasyfan]

Sarmatian Morfeus - Jos ei pysty aina pitämään lemmikkiä niin kannattaa etsiä hoitoeläintä, jota ei ehditä hoitaa omassa kodissaan muuten tarpeeksi :) Ja itse opiskeluaikoina kävin paikallisessa löytöeläinkodissa tekemässä iltavuoroja. Samalla sai olla tekemisissä kissojen kanssa.

Itselläni on hirveä hinku päästä taas kasvattamaan kissanpentuja vaikka se onkin työlästä. Toivottavasti jostain löytyisi hoitokissa, jonka pennut saisi mahdollisimman nuorina kasvatettavaksi (mielellään jopa ennen synnytystä). Pitäisi kai käydä anelemassa löytöeläinkodista.

[Sarantha]

Olin tulossa ehdottamaan samaa kuin Fantasyfan!

Eli tosiaan, eläinsuojeluyhdistysten löytöeläinkodeissa on usein pilvin pimein kissoja ja joskus koiriakin, jotka etsivät väliaikaisia sijoituskoteja. Jos ei pysty sitoutumaan lemmikkiin vuosiksi eteenpäin mutta haluaisi kuitenkin päästä välillä elämään eläimellistä arkea, voi sijoituskotilaisten majoittaminen olla varteenotettava vaihtoehto.

[tnjrp]

Minusta olisi henkilökohtaisesti kyllä aika ankeaa ottaa eläin vain väliaikaiseksi. Sen verran kovasti tuo Runenkin pois antaminen aikoinaan kirpaisi, vaikka se olikin sen, minun ja muunkin lauman parhaaksi. Ei ole Pohjolan mamman pojasta löytöeläinten hoitajaksi...

[Vumpalouska]

Oma Oskari-koirani kuoli viime kesänä 16-vuotiaana. Suuri suruhan siitä tuli, kuten perheenjäsenen kuolemasta aina. Elokuussa kuitenkin hankin uuden Onni-koiran, joka on jo iso ja touhukas poika.

Aina sitä ihmisellä pitää koira olla. Maailma olisi ihan tylsä paikka ilman koiria.

[Sarmatian Morfeus]

Saranthan ja Fantasyfanin ehdotus onkin varteenotettava! Olisihan se tuskaa luopua eläimistä lyhyehkön tuttavuuden jälkeen, mutta toisaalta sitä tietäisi tehneensä hyvän työn elikoille...

[Sarantha]

Noihin sijoituskotilaisiin oppii kyllä varmasti (vähän ihmisestä riippuen) suhtautumaan eri tavalla kuin pysyviin lemmikeihin. Minulla on ollut tähän mennessä vain kaksi rottaa sijaiskodissa, ja kyllä niiden lähdettyä (ehtivät olla melkein puoli vuotta) sitä mietti, että mitenköhän ne uudessa kodissa pärjäävät. Oma suhtautuminen helpotti kuitenkin niistä luopumista, sillä olin tietoisesti jättänyt esim. rotat nimeämättä, että en alkaisi liikaa nähdä niitä persoonallisuuksina. Olen myös aikaisemmin kasvattanut jyrsijäpoikueita, joista on täytynyt luovutusiän tullen luopua. Kissojen ja koirien kanssa voisi kyllä kuitenkin olla vaikeampaa tuo luopuminen.

[Fantasyfan]

Minä olen kasvattanut jo neljä pentuetta kissanpentuja. Kaikkiin kiintyy hirveästi, mutta jo lapsena piti oppia luopumaan mitä ihanimmista kissanpennuista niiden kasvettua luovutusikään. Meille jää kissanpennuista paljon kuvia muistoksi ja 12:sta viikon ikäisinä pennut ovat jo sellaisia riiviöitä, että sitä on ihan iloinen että niistä pääsee eroon ;)

[Emvignya]

Itse en ole eläinsuojeluyhdistyksen kautta ottanut sijoitukseen (omaksi kyllä ennen rotukissailua), mutta kasvatellut lukuisia rotukissapentueita. Ensimmäisillä kerroilla luopuminen oli vaikeampaa, mutta nyt kun ollaan jo menossa kymmensissä tenavissa (suunnitteilla), niin on se tavallaan käynyt helpommaksi. Olo on sekä ihmisillä että aikuisilla kissoilla aika huojentunut, kun vintiöistä päästään eroon. Huojennut ei tosin kestä turhan kauan. Suosittelen kyllä, pentujen alkuelämän seurailu on hyvin mielenkiintoista.

Nyt olen yrittänyt taivutella miestä uuden oman kissan ottamiseen, mutta se panee hanttiin. Olimme jo ottamassa uutta pentua syksyllä, mutta kasvattaja vinkkasikin, että on suunnittelemassa nyt keväälle minulle sopivampaa pentuetta. Jäin siis toiveikkaana odottelemaan ja tällä välin mies ehti pähkäillä tätä pentuasiaa hieman kauemmin ja on vahvasti sitä mieltä, että neljä kissaa on ihan riittävästi. Yritän kovasti ymmärtää (ja salaa taivutella toiseen suuntaan ennen pentujen syntymää). Miehellä ei aiemmin ole ollut lemmikkejä, joten onhan se luonnollista, ettei yhtäkkinen elämä neljän karvamaakarin kanssa ole se normaalein olotila.

[tnjrp]

Saattaa olla, että meille muuttaa Runen poika Kamu (Newcard's Real Friend) jossain vaiheessa kevään aikana... On joutunut mieron tielle allergian takia.

Kamu muutti kuin muutikin meille viime lauantaina! Toivottavasti pysyvästi, mutta ihan varma ei voi vielä olla miten pojat alkavat tulla toimeen keskenään. Lisää tietoa tulee kertymään (nykyiselle) Rostin kotisivulle:
http://kamalat.web44.net/

[Hanjeu]

Meidän perheellähän on kaksi kissaa, jotka molemmat ovat brittiläisiä lyhytkarvoja. He ovat molemmat yhdeksisen vuotta vanhoja, Igorin ollessa Armia kuusi kuukautta vanhempi.

Äitimme tuntee erä'än joka ainakin tuolloin jalosti brittiläisiä lyhytkarvoja, ja jossain vaiheessa he sopivat että seuraavasta pentueesta me ottaisimme yhden. Tästä me muksutkin tiesimme ja kyselimme aina pienen ajan välein jos Edla-Maria odottaisi pentuja. Isämme kuitenkin löyti netistä erään kuusi kuukautta vanhan brittiläisen kollikissan jota ei oltu saatu myydyksi ja ylipuhui äidin ottamaan hänet. Me muksut emme tienneet tästä mitään kunnes ajoimme tämän kasvattajan pihaan ja äiti ilmoitti että olimme siellä katsomassa kissaa jonka olimme hankkimassa. Menimme sisään, ihastuimme ja seuraavalla viikolla hurmaava kollinrontti Igor saapui meille.


Tässä on Igor:


Kohta sen jälkeen syntyi Armi, jonka tietysti otimme. Tässä hän on:


Kun saimme heidät, meillä oli ehtona että Igoria käytettäisiin kasvattajan halujen mukaan ainakin kerran siitokseen, mahdollisesti useammin. Ja että Armillekin hankkisimme kerran pentuja, jolloin hänestä tulisi virallisesti meidän omamme. Igoria sai käyttää kaksi kertaa siitokseen, kunnes hänen piti käyttää näyttelyssä, ja Armikin vietiin samalla kasvattajan toiveiden mukaan. (Heillä oli siis eri kasvattajat) Molemmat saivat tarvittavat naimaluvat. (Äidin lipsahdus josta kukaan ei suostu päästää irti) Totesimme kuitenkin että molemmat inhoavat näyttelyssä olemista sen verran ettemme vieneet heitä toiste.

Teetimme heillä yhteisesti yhden pentueen, jossa syntyi neljä pentua. Kaikki tyttöjä, ja kolme valkoista ja yksi sininen! Lutusia ku mitkä...

Igor tunnetaan meidän perheessämme Maailman Parhaana Ruokakupinvahtina, ja molemmat on laiskoja kuin mitkä, paitsi sätkyn saadessaan. Ja kerran jompikumpi prkl kusi ja pasko mun tietokonetuolille kun ne oli maanpaossa imuria mun huoneessa.

Ei niitä ilmankaan voi elää.

[Fantasyfan]

Emvignya - mitä kautta olet päässyt rotukissoja kasvattamaan? Minulla ja siskolla olisi kova hinku kasvattaa pentuja taas, mutta tosiaan täällä etelässä on vähemmän näitä ei-haluttuja maatilapentuja. Löytöeläinkodille ei olla vielä ehditty. Kotisivuilla sanottiin, että uusia sijoituskoteja ei tarvita, mutta ehkä sinne pitäisi mennä tyrkyttämään itseään.

Huolestuttavaa kun näkee aina silloin tällöin unta siitä, että saadaan pentue kasvatettavaksi tai vain kissanpennuista yleensä :)