Miyazakin Tales from Earthsea

[Dreamcatcher]

En löytänyt tälle vielä ketjua, kun hieman selailin.

Kyse on siis Hayao Miyazakin pojan Goro Miyazakin ohjaamasta animesta. Elokuva perustuu löysästi Ursula Le Guinin Maameren tarinoihin ja pääosin The Farthest Shore -teokseen. Elokuva julkaistiin Japanissa jo viime vuonna ja tulee tänne Suomeen ilmeisesti tämän vuoden syksyllä. Miyazakilla ja hänen pojallaan oli uskoakseni välirikko tämän tiimoilta, sillä Miyazaki ei uskonut poikansa olevan valmis ohjaamaan sitä. Miyazaki ilmeisesti kuitenkin myönsi olleensa väärässä elokuvan nähtyään.

Miltäs kuulostaa? Itse innostuin kovasti, kun eilen kävin katsomaan Kiky's Delivery Service -leffan originaalina ja tuota mainostettiin alussa. Ehdottomasti täytyy se sitten syksyllä katsastaa 

Sini-edit: Miyazaki otsikkoon, ettei sotkeennu siihen Liebermanin vuoden 2004 räpellykseen

[Xard]

Vanhan foorumin puolella lainasinkin yhden arvostelun tästä leffasta. Voisihan sen nytkin laittaa.

Anime News Networkin arvostelun suora linkki

Anime News Networkin arvostelu Gedo Senkistä

Lainaus:
In the course of writing this review, one thing became clear to me; we may have to start talking about "Hayao" since the old standby, "Miyazaki", is now ambiguous.

In the TV commercials for the movie, Toshio Suzuki (the producer) was imploring viewers to go see this "parent vs. child showdown" (oyako taiketsu). Indeed it is almost impossible to judge Gedo Senki as a standalone work; this is a Ghibli movie after all, so comparisons to previous Ghibli movies - and especially Hayao's films - are inevitable.

That said, this movie doesn't have that "Hayao magic", that special blend of fantasy and excitement augmented by a precious human touch that Hayao Miyazaki is so adept at. And neither should we expect this style of any director other than Hayao; not even Isao Takahata has the same style. It would be unfair to expect this from Goro just because he is Hayao's son. So instead of the personal and human touch of Hayao, we are treated to something more epic and serious. In fact, this movie takes itself so seriously that I cannot remember a single funny moment, which is a letdown; gone is the signature sense of playful humor that has permeated Ghibli's work from the beginning. When you see a world in which slavery is a common thing, it becomes clear that this is very different from the regular family-friendly Ghibli movies. In tone, one might say it is closer to Mononoke Hime than any other Ghibli film. Gedo Senki's art style is typical Ghibli but the story is typical epic fantasy, which is a little jarring; given the source material (Ursula K. LeGuin's EarthSea novels) this should be expected, but it still comes as a suprise to see a Ghibli movie with a story in the vein of Lodoss War.

The prologue opens with an ominous warning that the balance of the world is collapsing. This naturally leads the viewer to expect an epic story about said balance, but that turns out to be a false lead with no follow-through. Much like Howl, the events of the wider world are only the backdrop against which the more personal tribulations of the main cast takes place. And there lies the biggest problem of the movie; the false lead looks more interesting than the real story. The lack of connection between the prologue and the rest of the story is the one flaw that really hurts this film. That's not to say that Gedo Senki is bad by any means. We are introduced to Arren, a young man running from his past and his fears, and Ged, the old wizard who takes the angsty Arren under his wing. Rather than restoring the balance of the world, this story is about restoring the balance of light and shadow within one's heart. All the staples of the fantasy genre are combined into a movie that, much like Mononoke Hime, isn't shy about having one or two deeper messages to tell. Goro wants to tell us that life is short and fragile, and precisely because of that it must be cherished. The dialogue and manner in which this message is presented is a bit ham-handed but all in all it's quite a nice story. Focusing on the simple aspects of life is after all one of Studio Ghibli's specialties, and Goro wisely avoids the trap of trying to cram the whole of the Earthsea saga into one movie. Keeping the story focused on a few characters allows the film to move along briskly towards its conclusion, which wraps things up nicely and maintains the film's message. Characterization is fairly good, but the cast is mostly made up of traditional Ghibli archetypes. Each of them is interesting and well-defined in his own way, but one might be tempted to play a "who's twin is this" game. The main exception to this is Arren; as a confused and angsty (but thankfully not whiny) youth, he is somewhat of a anomaly in Ghibli films, and a breath of fresh air. Really, the only way in which this movie suffers is by comparison to Miyazaki senior.

Visually... well, this is a Ghibli production after all. Even without Hayao at the helm, Studio Ghibli is chock-full of skilled and experienced artisans. The animation is as splendid as usual but it's the background art that really steals the show. The movie is full of grandiose scenes that just steal your breath away; in fact, these wide and majestic scenes make it especially worthwhile to see the film in a theatre. The music was another high note (pun intended). It is simply superb, with a medieval sound very suited to the theme of the movie. The main theme in particular has a highly hummable melody guaranteed to get inside your head, especially after hearing it in a lovely A Cappella rendition by Aoi Teshima during the movie.

Gedo Senki is a good movie, but its most remarkable feature may be that it seems to herald a transition to a new era. At times it seems very Ghibli-ish and at other times unlike Ghibli at all. Hayao is not finished yet but one cannot help but wonder what will be "Ghibli after Hayao"? This question looms over Gedo Senki and makes it difficult to enjoy the movie for what it really is: a great entry in the epic fantasy genre and overall a pretty good movie... just don't go in expecting a Hayao movie.


Että tälläistä. Linkistä löytyy vielä lisää tarkempaa tietoa ja tietenkin tarinan, piirrosjäljen jne. arvostelu amerikkalaisittain kirjaimilla (overview= B )

[Vehka]

Ei ei ja vielä kerran ei! Olen nähnyt kyseisen animen ja minun on pakko sanoa, että en kyllä tykännyt yhtään. Okei, piirrosjälki on kaunista ja väritkin söpöjä, mutta jos he haluavat tehdä animen Maamerestä, saisi miljöötä ja hahmojakin vähän kunnioittaa. Tuossa sanotaan, että tarina perustuu löyhästi le Guinin maailmaan, sekin on jo liioiteltua. En oikein tykkää siitä, että hahmot ovat taas vaaleaihoisia ja maailmakaan ei vastaa mielikuviani Maameren karuista ja rikkonaisista rannikoista.

Pakko sanoa että vaikka tuo onkin ihan kiva ja kaunis anime, le Guinia lukeneelle se todennäköisesti on pettymys.

[Chiad]

Yleisön ristiriitaisesta vastaanotosta huolimatta menen varmasti katsomaan kyseisen elokuvan, kun se tänne piskuiseen Suomeen saapuu. Animet ovat lähellä sydäntä niiden kauneuden ja tunnelmallisuuden vuoksi. Toki hyvä juoni olisi plussaa...

Pakko sanoa että vaikka tuo onkin ihan kiva ja kaunis anime, le Guinia lukeneelle se todennäköisesti on pettymys.

Olen lukenut Maameren-tarinat, enkä hirveästi pitänyt niistä. (Sama homma Tolkienin kanssa - kyllä, olen mielipuoli.) Minua ei siis haittaa se, että elokuva löyhästi pohjautuu le Guinin kirjoihin. Sama pätee myös muihin elokuviin, joissa jotakin romaania on käytetty pohjustuksena (otettakoon esimerkiksi Miyazakin viimeisin anime Liikkuva linna). Ei sellaisten elokuvien tarvitse tiukasti noudattaa romaanien raameja. Yleensä niistä tulee jopa parempia, kun ne ottavat kirjoista vapauksia, eikä tule väittelyjä siitä, että päähenkilön silmien väri on tummanvihreä, ei vaaleanvihreä. 

Tosin ne romaani-elokuvat, jotka olen nähnyt, pohjautuvat kohtalaisen tuntemattomien kirjailijoiden teoksiin. Studio Ghibli otti suuren riskin käyttäessään niinkin tunnetun kirjailijan kuin le Guinin tuotoksia aineistona elokuvaan. Silti se ei tee minusta valmiiksi kritisoivaa ja kyynistä. Jos elokuva on huono, en usko, että se on huono le Guinin siteeramisen vuoksi. Se on huono, jos se ei täytä elokuvallisia kriteereitä, kuten juonenkulkua, henkilöhahmojen uskottavuutta, musiikkia jne.

[Fantasyfan]

Le Guinin mielipide elokuvasta: http://www.ursulakleguin.com/GedoSenkiResponse.html

[Xard]

Le Guinin sivu taitaa olla pahemman kerran kaatunut =]

 To the main point: Paljonko bitchingiä? 

[mascis]

Hieman. Tiivistettynä: Leffana hyvä, harmi vaan, että sillä ei ollut kirjojen kanssa juurikaan tekemistä.

Ridjakoi tästä sivuraiteille pomppineen keskustelun kirjastoon

[Jackalbury]

Finnkino ilmoittelee sivuillaan Maameren tarinoiden tulemisesta Suomeen joskus syyskuussa.

[Vehka]

Tällä hetkellä toivon lähinnä, etteivät he dubbaa sitä. Minun on kieltämättä vaikea kuvitella maameriläisten puhuvan japania, mutta että suomea... varsinkin kun suomalaiset dubbaukset ovat mitä ovat. Pidetään peukut pystyssä, ainakin alkuperäisversion ääninäyttelijät olivat hyviä.

[Xariel]

Ja taitava tekstittäjä dubbauksn sijasta! Kunhan saadaan pian...

[Iria]

Jeps, nyt se on sitten nähty. Isä oli auliisti varannut liput siihen ennakkonäytökseen Rakkautta & Anarkiaa -festareille ja sain käydä elokuvan katsomassa ihan Bio Rexissä. Ja kaiken hienon lisäksi itse Goro oli ihan henkilökohtaisesti paikalla vastailemassa yleisön kysymyksiin.
Ja kyseessä oli siis originaali versio, ei dubattu.

Elokuva oli kyllä ehdottomasti hintansa väärti. Minun täytyy nyt häpeäkseni myöntää, että en ole toistaiseksi vielä LeGuinin Maameriä lukenut, joten en pysty vertailemaan niitä ja leffaa sen kummemmin. Kuitenkin, elokuva kuuluu mielestäni ihan sinne Studio Ghiblin kultakaartiin ja yleisestikin näkemieni elokuvien top kymppiin. Tarina oli loistava, josta saamme ilmeisesti kiettää rouva LeGuinia (elämän ja kuoleman välinen rajahan on aina kiinnostava aihe), ja myös erittäin kauniisti toteutettu. Eli siis henkeäsalpaavia maisemia ja erinomaista musiikkia (pitäisi löytää se soundtrack jostain).  Juonta kuljetettiin eteenpäin ihan sujuvasti, mutta mikään ei ollut missään vaiheessa ihan itsestäänselvää, oli paljon salaperäisyyksiä, mistä minä pidin.

Henkilöhahmoissa oli kaikissa mukavasti särmää, kukaan ei ollut mustavalkoisesti hyvä eikä paha,

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

(esimerkiksi leffan alussa päähenkilö Arren tappaa jostain syystä oman isänsä)

paitsi ehkä tyylikäs pahis Cob. En muuten saanut oikein selvää tyypin sukupuolesta, hän kun elokuvassa näytti kovasti naiselta, mutta hänestä kuitenkin käytettiin nimitystä 'Valtias' 'Valtiattaren' sijaan. Joku Maameria lukenut tietää varmasti paremmin.

Jossain kohdissa kyllä pisti hieman silmään tietynlainen kliseisyys esimerkiksi niissä auringonnousuissa, ja niihin yhdistetyissä äänimaisemissa ynnä muussa sellaisessa.  Fantasiaelokuvastahan tietysti oli kyse, mutta kyllä minun mielestäni tätä "valo voittaa" -tyyppistä asetelmaa voisi alleviivata hieman vähemmän. Muutenkin untui välillä siltä, että Goro Miyazaki ei ehkä ole vielä löytänyt sitä omaa tyyliään, olisin kaivannut elokuvaan jotain hänen omaa otettaan, eikä kirjojen juonta yms. olisi tarvinnut kovin orjallisesti noudattaa (melko orjalliselta kirjan kopioimiselta se minusta vaikutti, vaikka en ole kirjoja lukenutkaan ^^'). Mielestäni silloin kun kirjasta tehdään leffa, sitä en pitäisi pyrkiä noudattaa mahdollisimman tarkasti vaan pikemminkin käyttää sitä lähtökohtana omien ideoiden kehittelylle. Liikkuva Linna on hyvä esimerkki siitä, miten kirja ja elokuva ovat erilaisia, mutta kummatkin kuitenkin loistavia.

Mutta koskettavan Goro oli silti elokuvastaan osannut tehdä. Olin vähällä itkeä aika monessa kohdassa, jota minä teen hyvin harvoin elokuvia katsoessani. Jään innolla odottamaan herran seuraavaa animea. Goro ei siellä ensi-illassa suostunut sanomaan mitään tulevista projekteistaan (mikä ilmeisesti on ihan Studio Ghiblin tapaista), joten niistä ei nyt sitten toistaiseksi ole mitään hajua.

[Lachesis]

Kuten tämänkin topicin edellisistä viesteistä käy ilmi, Gedo Senkissä nimenomaan ei ole pitäydytty kovin vahvasti alkuteoksen juonessa, ja monet pitävät sitä isohkona puutteena. Itse en ole vielä leffaa nähnyt, mutta aion käydä katsomassa, kunhan se ilmaantuu teatterien ohjelmistoon. Yritän psyykata itseäni ottamaan elokuvan omana kokonaisuutenaan, etten haikailisi liiaksi LeGuinin Maameren perään, kun sen aidoimpia ominaispiirteitä ei kuulemma tuosta oikein tahdon löytyä.

[celeblith]

Tarkoitus olisi mennä katsomaan leffa kun vain ehtii. Uskon että se on hyvä. Mutta kuten jo osa sanoi ei seuraa maameren tarinat kirjoja kovinkaan hyvin. Se voi olla jieman häiritsevää tosiaan, kun on nuo kirjat tullut luettua. Sanon arvioni sitten kun olen ehtinyt nähdä leffan.

[Xard]

Kuten tämänkin topicin edellisistä viesteistä käy ilmi, Gedo Senkissä nimenomaan ei ole pitäydytty kovin vahvasti alkuteoksen juonessa, ja monet pitävät sitä isohkona puutteena. Itse en ole vielä leffaa nähnyt, mutta aion käydä katsomassa, kunhan se ilmaantuu teatterien ohjelmistoon. Yritän psyykata itseäni ottamaan elokuvan omana kokonaisuutenaan, etten haikailisi liiaksi LeGuinin Maameren perään, kun sen aidoimpia ominaispiirteitä ei kuulemma tuosta oikein tahdon löytyä.

Jeps. Kun häivytän Le Guinin alkuperäisversion mielestäni, uskon että saatan katsella loistavaa elokuvaa heikon lämmittelyn sijaan

[Freyja]

Kävin katsomassa Maameren tarinat elokuun alkupuolella Lontoossa, ja hieman se vaikutti oudolta. Näin elokuvan englanniksi tekstitettynä, onneksi. Dubattua versiota en halunnut lähteä katsomaan, vaikka sellainen oli tarjolla. Siinä olisi kadonnut alkuperäinen tunnelma. Tosin outoa oli katsoa länsimaisen vaaleita hahmojakin puhumassa japaninkielellä. Ei ihan sitä mitä minä odotin Le Guinin kirjojen pohjalta (kieli toki oli jo tiedossa ennaltaan :)).

Pidin elokuvasta animaationa, mutta Le Guinin Maameren-kirjat lukeneena olin pettynyt sisältöön. Ilman Kirjoja, olisin ollut ajoittain melkoisen hukassa tarinan sisällöstä, ja Kirjat lukeneena jäin ihmettelemään useita kohtia. Olin pettynyt niin Arrenin kuin Therrunkin (ne kasvot!) kuvaukseen. Lohikäärmeet eivät olleet Ursula-rouvan upeita, vahvoja lohikäärmeitä. Ged oli kuin tyhjästä temmattu, koskapa tällä ei ollut elokuvassa sellaista taustaa kuin kirjojen perusteella saa. Muuten Gedin hahmo oli tyynen vaikuttava. Elokuva alkoi kesken tarinan ja tuntui päättyvän... väärin.

Kyllähän sen elokuvana katsoi, ja käyn katsomassa uudestaan, jos paikkakunnalleni tulee originaali versio. Ehkä seuraavalla kerralla pystyn unohtamaan sen mihin elokuva pohjautuu (löyhästi), ja nauttimaan siitä taiteellisuudesta ja kauneudesta mitä siinä, myönnettäköön, esiintyi. Therrun laulu oli liikuttavaa kuultavaa.

[Narri]

Tänään arvostelut eri lehdissä ovat olleet hiukan nuivat... Kauppalehdessäkin Toni Jerrman enemmänkin vain esitteli elokuvaa eikä oikein sanonut juuta tai jaata siitä, onko leffa hyvä vai ei.

Suomeksi dubattua versiota ei tietääkseni ole.

Ja elokuvan alun tapahtumien huomioon ottaen, on se sitten kuinka symbolinen teko tahansa (ohjaajan oman isäsuhdetta ajatellen), Maameren tarinat ei todellakaan sovi alle kymmenvuotiaille.

[Xard]

Kävin katsomassa Maameren tarinat elokuun alkupuolella Lontoossa, ja hieman se vaikutti oudolta. Näin elokuvan englanniksi tekstitettynä, onneksi. Dubattua versiota en halunnut lähteä katsomaan, vaikka sellainen oli tarjolla. Siinä olisi kadonnut alkuperäinen tunnelma. Tosin outoa oli katsoa länsimaisen vaaleita hahmojakin puhumassa japaninkielellä. Ei ihan sitä mitä minä odotin Le Guinin kirjojen pohjalta (kieli toki oli jo tiedossa ennaltaan :)).

 Öh, vaikka eri geenin aikaansaannos onkin, japsien iho on näin yleisesti ottaen aivan yhtä vaalea kuin kaukaasialaisen ihmisen, miinuksena ehkä Okinawan väestö.

[Freyja]

Elokuvan hahmoilla oli länsimaiset piirteet, ei pelkästään väritys, IMO. Pahoittelen, etten ilmaissut asiaa selkeästi. Ihon väriin liittyen kannattaa lukea kirjailijan oma vastine elokuvalle Fantasyfanin viestistä.

[Xard]

D'oh, animehahmothan tunnetusti muistuttavat piirteiltään japanilaisia.

 Joo tuo kuulosti hieman ilkeältä, anteeksi.

 Ja olen kyllä hyvin selvillä maameriläisten ihon väristä, taisinkin kerran pistää hieman turhanpuoleisen "rähinän" pystyyn aiheesta

 Heh, muistin oikein

[Dreamcatcher]

Kävin sitten eilen katsomassa Maameren tarinat. Vähän kaksijakoiset fiilikset jäi leffasta  Siitä on jo jonkin aikaa kun luin kirjat, mutta muistaakseni asiat tapahtuivat aivan toisella tavalla kuin elokuvassa, mikä onkin täällä jo monta kertaa todettu. Minua häiritsi se, että aina jonkun asian tapatuessa mietin, että: "Ei se noin mennyt!" Lohikäärmeet olivat myös hieman oudon näköisiä. Ei toisaalta pitäisi arvostella leffaa kirjojen perusteella, kun kerran se perustui sen verran löyhästi kirjoihin.

Älkää käsittäkö väärin, pidin kaikesta huolimatta elokuvasta  Varsinkin tyypillisen kauniit ja upeasti luodut maisemat olivat taas mukana kuvioissa. Ei voisi uskoa, että ne ovat piirrettyjä. Visuaalisuus oli ehdottomasti elokuvan parasta antia. Oli myös paljon liikuttavia kohtia ja hahmoista välitti aidosti. Elokuvassa oli tunnistettavissa samantapainen "sielu", kuin Hayao Miyazakin teoksissa. Tarina oli myös hyvin rakennettu (siis, kun emme vertaa alkuperäisjuoneen!). Olin katsomassa leffaa kaverini kanssa, joka ei ole Ursula Le Guinista kuullutkaan ja hänen mielestään varsinkin juoni oli hyvä ja selkeä.

Yhteenvetona sanoisin, että elokuva oli todella hyvä, mutta olisi ollut parempi, jos en olisi lukenut kirjoja ja jatkuvasti väkisin vertaillut asioita...