24.Huhtikuu 2014, 01:06 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1] 2   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Lyriikat  (Luettu 4586 kertaa)
Metusalem
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 963
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Inari
« : 30.Maaliskuu 2007, 17:49 »

Ihme kyllä en löytänyt tätä aihetta vielä mistään. Elikkä siis, mitä musiikin lyriikat merkitsevät teille? Ovatko ne vain merkityksetöntä mölinää, vai yhtä tärkeää kuin itse musiikki? Onko tärkeämpää se, että sanat kuulostavat hyvältä vai se, mitä niissä sanotaan? Minkä tyylisistä tai kielisistä lyriikoista pidätte?

Minulle lyriikat ovat tärkeitä, sillä haluan tietää, mitä kappaleessa sanotaan. Hauskinta on kuunnella sellaista musiikkia, jossa myös teksteistä voi nauttia musiikin ohessa. Jos laulusta ei saa selvää, on erityisen kiva, jos sanat löytyvät kansilehdestä.
tallennettu
Feylana
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 601
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Hämeenlinna & Helsinki
« Vastaus #1 : 30.Maaliskuu 2007, 20:36 »

Lyriikat saattavat olla merkityksetöntä mölinää hyvinkin pitkään, ehkä muutama kiva ja söpö rivi, mutta yleensä aina tulee se päivä, kun kuuntelen vahingossa kappaleen ihan kunnolla ja rakastun sanoihin totaalisesti tai joudun muodostamaan kappaleesta aivan uuden mielipiteen.

On oikeastaan aivan sama, ovatko lyriikat monimutkaisia vai muutaman rivin yksiselitteistä kertausta, sillä molemmista ääripäistä ja kaikista väännöksistä niiden väliltä löytyy täydellisiä ilmauksia herättämään ajatuksiani suuntaan tai toiseen. Sanojen ei tarvitse kuulostaa hyvältä eikä niiden tarvitse sanoa mitään merkittävää. Mieleni kuitenkin loihtii niille omat merkityksensä ja merkitystensä kautta ne alkavat kuulostaa hyviltä. Tosin, elleivät sanat löydä itselleen merkitystä, ne eivät mitenkään voi kuulostaa hyviltä. Täydellisesti hiottu säe, joka on esitetty kauniisti ja kaikinpuolin loistavasti ei koskaan kuulosta kuin tasapaksulta ja turhalta, ellei sillä ole mitään sanottavaa.

Selkokielisyys on usein ärsyttävää. En halua, että sanat on selitetty ja tulkittu valmiiksi. Monimutkaisuus ei tosin ole ehdoton vaatimus -yksinkertaiset ja selkokieliset lyriikat onnistuvat hämmästyttävän usein olemaan mielenkiintoisia.

Tärkeintä on ehkä lyriikoiden kiehtovuus tavalla tai toisella. Ja se, että ne sopivat musiikkiin täydellisesti tai riitaantuvat sen kanssa sopivalla tavalla. Kielellä ei teoriassa ole väliä, mutta on tietysti mukava ymmärtää, mitä laulussa sanotaan.
tallennettu

senhän tietää kaikki nuo, nuo jotka kuusta valon juo ja aamun värit silmissään tuo maailmaan
Hiistu
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2748
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere/Vihti
« Vastaus #2 : 30.Maaliskuu 2007, 20:37 »

Minä pidän laulujen sanoja hyvinkin tärkeinä. Onhan se joo ihan kiva, jos soitto pelaa ja vokalistilla on hyvä ääni ja hieno meininkin ja näin.. . mutta jos sillä musiikilla ei tunnu olevan mitään oikeata sisältöä (jonka oleminen tai puuttuminen kenties on helpoiten havaittavissa juuri sanoituksesta.. ei aina, mutta turhan usein... ja juuri se puuttuminen), niin tuskin siitä jaksan sen enempää innostua. Minäkin siis haluan tietää, mitä ne lauluissaan sanovat ja kenties pohtia, mitä ne minulle sanovat.

 Aina on tuntunut vähän vieraalta ajatus, että ensin on löydetty hyvä laulaja ja sitten sille vain kirjoitetaan muutama kappaleellinen sanoja, jotka se voi sitten hienosti laulaa, jotta saadaan levy kasaan. Ensin pitää olla jotain mitä sanoa ja sen jälkeen voi harkita, kannattaako sitä sanoa. Vaikka parhaatkin muusikot (ja varsinkin he) tekevät musiikkia elääkseen ja heidän on sitä saatava aikaan, en silti usko heidän vain tekemällä tekevän niitä sanoja siihen paperille. On niihin saatava myös omaa sydäntä ja ajatusta mukaan, sisältöä ja tarkoitusta (kenties jopa palanen siitä elämää suuremmasta totuudesta).

Suomalainen musiikki on omasta mielestäni parasta, ihan jo senkin takia, että sen sanat pystyy ainakin yleensä täysin ymmärtämään. Eikä kyse ole pelkästään tekstin kielestä. Suomalaisten laulama englantilainenkin laulu kolahtaa keskivertoa esim. amerikkalaista biisiä paremmin yksinkertaisesti siitä syystä, että sen sanat tuntuvat usein olevan, jollain omituisella tavalla, lähempänä omia ajatuksia ja syviä tuntemuksiani.. . Sitä kuulua "synkkää suomalaista sielunmaisemaa" se kai yleensä sitten tuppaa olemaan. ((Juu.. ja minun vakituiset mukanahoilaustempaukseni kuulostavat piirun verran inhimillisemmiltä, jos osaan lähestulkoon edes lausua sanoja oikein.))

Uutta kappaletta kuunnellessa otan sen kuitenkin aluksi yleensä pari kertaa katsomatta sanoja, maistelen sitä kokonaisuutena ja muodostan yleiskuvan tyyliin; "tykkään" tai "en tykkää". Sen jälkeen voi alkaa tarkastella ja pohtia sanoja. Mikäli nimittäin keskittyy liikaa siihen, mitä ne sanovat, voi jäädä olennainen osa muusta musiikista huomaamatta. 

Ja asia kokonaan erikseen sitten ovat sellaiset yhtyeet, joiden musiikkia kuuntelen ihan vain tunnelmamielessä. Esimerkiksi Gregorianin annan soljua yleensä ihan vai korvien läpi, koska se kuulostaa niin kauniilta (toki he ovat valinneet noin ylipäänsä sellaisia lauluja, joiden sanatkin kehtaa hyvin lukea). Yleisestä ärinästä esimerkkinä otettakoon, ettei minulla usein ole aavistustakaan, mitä lyriikkalehtisen ulkopuolelle jääneissä Bodomin lauluissa tarkalleen ottaen sanotaan, mutta hyvälle kuulostaa ja se riittää siltä erää. Ääripäässä tietenkin joku Juanesin kaltainen tapaus, joka voisi yhtä hyvin ladella biiseissään veroilmoitustaan ja paikallislehden seurapalstaa läpi, enkä minä onnellisena epäilisi mitään.
tallennettu

Tavallaan.
Fiktiivi
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 179
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #3 : 30.Maaliskuu 2007, 20:45 »

Ehdottoman puolueellisesti voisin sanoa että parhaat poplyriikat tulevat sieltä mistä paras popmusiikki muutenkin eli synthpop-osastolta. Depparit ja eläinkaupan pojat ovat selviö, mutta on siellä muutakin.

Tällä hetkellä Covenant puhuttelee minua lyyrisesti eniten. Runollista futurismia...


Lainaus
Ääripäässä tietenkin joku Juanesin kaltainen tapaus, joka voisi yhtä hyvin ladella biiseissään veroilmoitustaan ja paikallislehden seurapalstaa läpi, enkä minä onnellisena epäilisi mitään.

Jos minulta kysytään, Lisa Gerrard (Dead Can Dance) ja Elizabeth Fraser (Cocteau Twins) voisivat hyvinkin laulaa veroilmoitustaan. Tai ehkä ovat laulaneetkin, mutta itse keksimällään kielellä :P
tallennettu
Hillo
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 608
Asuinpaikka: Hämeenlinna
« Vastaus #4 : 30.Maaliskuu 2007, 21:24 »

Minulle lyriikat eivät koskaan ole olleet musiikissa minulle mikään ykkösjuttu. Yleensä en kuuntele sanojen merkityksiä ollenkaan, vaan enemmän niiden sointuvuutta toisiinsa ja itse musiikkiin. En siis minäkään pidä varsinaisesta mölinästä. Oikeastaan millään lempiyhtyeistäni ei ole mitenkään kummoiset lyriikat. Paljon löytyy toistoa ja täysin käsittämättömiä ilmauksia, jotka eivät tunnu viittaavan mihinkään. Yleensä näiden bändien sanoma ja ideologia löytyvät vasta useiden levyjen lukuisten kuuntelukertojen jälkeen.

Hyvät, kekseliäät ja tietyssä mielessä runolliset lyriikat tuovat toki hieman plussaa, mutta kuten jo sanoin, se on varsin minimaalinen plussa. Lyriikoiden täytyy olla jo aivan loistavia, että ne tekevät keskivertomusiikista hyvää.
tallennettu

Mietin vasta
mitä ajatella.
Hesekiel
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 19
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Roirollo
« Vastaus #5 : 31.Maaliskuu 2007, 00:22 »

Lyriikat ovat osa kappaletta mielestäni. Niissä voi olla jonkinlainen viesti, vaikkapa poliittinen sellainen, mutta täysin järjettömät sanoitukset eivät sovi minulle ollenkaan. Sanoituksissa voi olla jokin tarinakin lyhyessä muodossa, runo tai novelli, kunhan se kuulostaa hyvältä kuuntelijan mielestä.

Kappaleen ja sen sanoitukset tulisi sopia myös jotenkin yhteen. Örinähevi ei oikein sovi soimaan taustalle kun vanhemmat lukevat lapselle iltasadun. Ellei perhe ole norjalainen.
tallennettu
Peuranpuolikas
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 224
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #6 : 31.Maaliskuu 2007, 11:01 »

Pakko nipottaa. Norjasta tulee RÄÄKYNÄ(Black)metallia, ei ÖRINÄmetallia.
tallennettu

Laulava ääni olkapäälläni, Myllylahti 2013. Murhamylly 81. ISBN 978-952-202-413-8.
Platypus
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 394
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo (Kotikunta Hyvinkää)
« Vastaus #7 : 31.Maaliskuu 2007, 17:11 »

Kun kerran kuuntelen tarkemmin + katson vaikeista kohdista lyriikat netistä, muistan biisin lyriikat melkein kokonaan, noin 80-100%. Toisin sanoen, jos haluan tietää laulun sanat, luultavasti opinkin ne. Lyriikat ovat minulle liima. Se tarkoittaa, että kun kappale on herättänyt kiinnostukseni sävelellään, se kuitenkin saa paikan lempikappaleiden joukkoon vain, jos sanat ovat hyvät ja biisi kertoo jostain. En jaksa innostua turhasta pulinasta.

Parhaat lempikappaleeni ovat niitä, joiden lyriikat kertovat jotain ajankohtaista minusta. Sellaista, jota voin liittää itseeni. Näitä kappaleita löytyy varsinkin Linkin Parkilta ja Fort Minorilta (go Mike!). Iskee silmää Niihin voin turvautua huonoina päivinä.
tallennettu

"Then you're destined for the world without chores and sweating - the eternal hell of boredom in heaven"  ~M. Skinner
Peuranpuolikas
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 224
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #8 : 31.Maaliskuu 2007, 17:31 »

Tärkeintä lyriikoissas on, että sanoittaja haluaa jakaa kuuntelijan kanssa hienon tarinan/mielipiteen/tunteen ym. Ilman tätä musiikki jää ontoksi.
tallennettu

Laulava ääni olkapäälläni, Myllylahti 2013. Murhamylly 81. ISBN 978-952-202-413-8.
mascis
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 57
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #9 : 01.Huhtikuu 2007, 14:15 »

Pakko nipottaa. Norjasta tulee RÄÄKYNÄ(Black)metallia, ei ÖRINÄmetallia.

Sama. Sieltä tulee kyllä kaikenlaista metallia, mutta vain black-metallista maa on tunnettu ja siitäkin buumista on jo yli 10 vuotta aikaa.

Mutta lyriikoista. Itseeni vetoavat sellaiset lyriikat, joissa on jotain oikeaa sanottavaa ja jota ei ole jo esitetty kliseisesti tuhatta kertaa jo aiemmin. Esimerkkeinä A. W. Yrjänän ja Keenanin (Tool) lyriikat. Toisaalta esimerkiksi PMMP:llä on oikeasti hyviä sanotuksia, vaikka heidän tyylinsä on aika suoraviivainen. Etenkin kahteen edellämainittuun verrattuna.
Eikä ymmärrettävät lyriikat ole mikään kynnyskysymys. Sigur Rósilla musiikki toimii aivan loistavasti, vaikka sanoista ei mitään ymmärrä. Ja Godspeed You! Black Emperorilla ei biiseissään ole lauluja ollenkaan, eikä se haittaa tippaakaan. Eli musiikin ehdoilla hommat kuuluu hoitaa.
tallennettu
Varjolehti
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 214
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jyväskylä
« Vastaus #10 : 01.Huhtikuu 2007, 19:20 »

Minun linjani on jopa niin jyrkkä, etten kykene pitämään koko kappaleesta, ellen kykene pitämään sen lyriikoista.

Monet kappaleet ja monien bäindien kokonaiset tuotannot olisivat äärettömään yhdentekeviä ilman lyriikoita, sillä eivät he kuitenkaan sen sortin sinfoniasäveltäjiä ole, joita haluaisin kuunnella pelkästään heidän musiikillisten lahjojen vuoksi. Kun minä kuuntelen nykymusiikkia etsin yleensä sanomaa ja fiilistä, jotka melko harvoin ilman osuvia sanoituksia välitty(isi)vät. Jos joku kappale minut joskus pysäyttää, sen tekevät juuri lyriikat, eikä niinkään musiikki itsessään. (Vaikka toki myös niiden harmonia on oleellista!)

Tämän kaiken vuoksi en voi sietää hittejä, joissa jauhetaan tyhjäpäistä nonsenseä tai tyhjänpäiväisiä, kulahtaneita fraaseja. Samoin minua alkaa helposti ottaa päähän musiikki, joka on laulettu kielellä, jota en ymmärrä. Esimerkkejä karmeuksista, joissa nämä kaikki enemmän tai vähemmän yhdistyvät ovat "Numa-numan" ja "Ketsuppilaulun" tapaiset renkutukset. Sellaista kun tunkeutuu korvaan, ei voi olla muistamatta sanoitusten tärkeyttä!

Intertekstuaalisuus ja kantaaottavuus ovat lyriikoissa kovia juttuja, mutta erityisen tärkeää on ilmaisun tuoreus. Esimerkiksi Nightwishistä pidin joskus aiemmin, mutta viimeistään Oncen kohdalla alkoi tismalleen samojen sanojen ja ideoiden kierrättäminen ottaa hattuun. Forevermore siellä, forevermore täällä... Minuun iskevät esimerkiksi SOADin lyriikat, joiden syvempiä merkityksiä joutuu toisinaan hieman pähkäilemäänkin. Kotimaisista Maija Vilkkumaa on ihan ookoo: hyviä aidolta elämältä maistuvia tunnelmia ja pieniä tarinoita sekä sattuvaa kuvakieltä.
tallennettu
Hillo
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 608
Asuinpaikka: Hämeenlinna
« Vastaus #11 : 01.Huhtikuu 2007, 20:28 »

Hmm...Tämän topicin johdosta aloin tutkailla lempiyhtyeideni lyriikoita hieman tarkemmin. SOADin lyriikoista olen ollut selvillä jo pitkään, mutta Killing Joken ja Rammsteinin kappaleita tutkiessani huomasin pitäväni kovasti juuri kappaleista, joissa lyriikat erottuvat edukseen. Esim. Rammsteinin Amour ja KJ:n You'll never get to me eivät musiikillisesti välttämättä ole niin loistavia kuin muut rakastamani kappaleet, mutta lyriikat nostavat ne aivan uusiin sfääreihin.

Minuakin poppibiiseissä eniten ärsyttävät juuri lyriikat. Se onkin rahastamisen lisäksi ainoa asia, mitä popissa inhoan.

Olen myös huomannut, että suomenkielisten laulujen lyriikoilta vaadin jo jotain. Kaipa se tulee luonnostaan, kun ne ymmärtää kuuntelemattakin. Ei se silti kuitenkaan tarkoita, etteikö musiikki olisi minulle kappaleessa tärkeintä.
tallennettu

Mietin vasta
mitä ajatella.
Danju
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 106
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Oulu
« Vastaus #12 : 02.Huhtikuu 2007, 11:33 »

Lyriikat ovat kappaleen sisältö, tärkein osa. Muu on vain ylimääräistä täytettä.

Tämä on siis minun mielipiteeni. Minulle lyriikat musiikissa ovat hyvin tärkeitä ja minua häiritsee suuresti jos en tiedä mistä kappaleessa lauletaan. (Ehkä juuri siksi en ole ikinä pitänyt "ketsuppitytöistä" tai viime vuotisesta kesäsuosikista Juanesista)

Kyllä niiden sanojen täytyy tarkoittaa jotain. Suomenkielisessä musiikissa sanat ovat erityisen tärkeitä. Ja arvostan hyvin pitkälle sellaisia artisteja, joilla suomenkieli on hyvin hallussa ja sitä käytetään osaavasti.
tallennettu
Astorethein
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Parkano
« Vastaus #13 : 02.Huhtikuu 2007, 13:55 »

Sanoitukset eivät ole olleet minulle koskaan se tärkein asia musiikissa, vaikka niihinkin kiinnitän kyllä huomiota. Yleensä kuuntelen jotakin tiettyä levyä ensin hyvinkin moneen kertaan ennen kuin alan kunnolla keskittyä siihen, mitä sanoitukset mahdollisesti pitävät sisällään. Vasta sitten, kun johonkin levyyn on päässyt kunnolla sisään ja sen kappaleet ovat auenneet kunnolla, otan tarkemmin selvää siitä lyriikkapuolesta. Niiden merkitystä monin verroin tärkeämpää on kuitenkin se, että laulaja saa ne kuulostamaan hyviltä, sillä heikotkin sanoitukset kuulostavat kyllä hyviltä, jos laulaja pistää äänijnteensä kunnolla koetukselle. Toisin päin asia ei kuitenkaan toimi, koska hyvätkin lyriikat voi helposti pilata huonolla äänellä.

Hyvä esimerkki sekä hyvästä laulajasta että kiinnostavista sanoituksista on mielestäni kotimainen black metal-yhtye nimeltä Horna, jonka musiikillinen ja lyyrinen ilmaisu on hyvin lähellä rehellisen mustan metallin alkulähteitä. Yhtyeessä on ollut tähän mennessä kaksi laulajaa ja tässä tapauksessa myös kaksi sanoittajaa, mutta siitä huolimatta olen lumoutunut kerta toisensa jälkeen sekä kappaleiden sanoituksiin että vokalistin korvia riipivään korinalauluun. Kummankin laulajan murhaavat ja sielua tuskallisesti raastavat kidutusvokaalit tukevat täydellisesti lyriikoiden ankeaa ja osittain sairastakin sisältöä, josta huokuu niin helvetin voimakas tunnelataus, että bändi on ansainnut ainakin minulta täyden kunnioituksen. Veriset suolestussanoitukset eivät ehkä ole se kaikkien juttu, eivätkä ne ole varmasti auenneet minullekaan sanoittajan tarkoittamalla tavalla, mutta mielenkiintoisia ne joka tapauksessa ovat.

Kannattaa myös tutustua suomalaisen Impaled Nazarenen sanoituksiin, sillä niistä voi kyllä löytää hyvinkin teräviä pointteja koskien niin maailman paskamaisuutta kuin kuin homojenkin välisiä suhteita. Tietyllä varauksella tietenkin.
tallennettu

Ensin katsottiin Kauniit ja rohkeat, sitten tapettiin Seppo!
Lachesis
Kriitikko
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1828
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #14 : 02.Huhtikuu 2007, 14:16 »

Mulle lyriikat ovat hyvin tärkeässä osassa, kun yritän päästä musiikkiin sisään. Kaikenlaisen jollotuksen kevyt kuuntelu onnistuu kyllä, taustalla vaikka, mutta jos keskityn vain kuuntelemiseen (pitkillä bussimatkoilla tms. tilanteissa, kun ei ole mitään muuta tekemistä), sanoitusten on oltava järkeviä, merkityksellisiä ja mieluiten kauniitakin. Siitä syystä moni lempiartisteistani on suomenkielinen. Englannin ymmärtämisessäni ei ole mitään vikaa, mutta jotenkin suomi koskettaa musiikissa syvemmältä. Parhaita ovat tietysti ne tyypit, joiden biiseistä löytyy pureksittavaa vielä kymmenien kuuntelukertojen jälkeen. CMX on tässä suhteessa yksi parhaista, etenkin keskivälin tuotanto. Suoraviivaisemmista Jonna Tervomaa, Maija Vilkkumaa ja Kotiteollisuus ovat ihan hyviä. PMMP on uusi tuttavuus ja hyviä juttuja niilläkin on.

Sitten taas, yksi kaikkien aikojen lempiartisteistani on Tori Amos, jonka biiseistä en hyvällä tahdollakaan tuppaa saamaan kauheasti selvää. Tunnelataus on vahva ja artikulaatio selkeää, mutta merkitys ei vaan aukea. Toisaalta voin sitten lukea sanoituksiin ihan omia merkityksiäni, mikä ei ole huono sekään. Rammsteinia olen myös viime aikoina kuunnellut, vaikka en osaa kuin ehkä kolme sanaa saksaa. Kahdellakin pärjää, jos ne ovat härz ja schmertz  Iskee silmää.
tallennettu

Ja kun ilta tulee tähdet sylissään
syöksemme tulta pimeyteen
Platypus
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 394
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo (Kotikunta Hyvinkää)
« Vastaus #15 : 02.Huhtikuu 2007, 17:28 »

Minulle lyriikat musiikissa ovat hyvin tärkeitä ja minua häiritsee suuresti jos en tiedä mistä kappaleessa lauletaan. (Ehkä juuri siksi en ole ikinä pitänyt "ketsuppitytöistä" tai viime vuotisesta kesäsuosikista Juanesista)

Juanesin hitissä "La Camisa Negra" tai jotenkin, lauletaan kuulemma:
"Tengo la camisa negra" = "Minulla on musta paita" Hymyilee leveästi
 
Muuta en tiedä. Minuakin häiritsee se, jos en tajua lainkaan laulun ideaa. Jos laulu kuulostaa hyvältä, mutta siinä puhutaankin jotain ihan sontaa, se saa muuttamaan mieleni aika äkkiä.
tallennettu

"Then you're destined for the world without chores and sweating - the eternal hell of boredom in heaven"  ~M. Skinner
raksu
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 204
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Lohja
« Vastaus #16 : 03.Huhtikuu 2007, 00:42 »

Minua ei hirveästi kiinnosta lyriikat, kuuntelen mieluummin musiikkia musiikkina ja laulu on vain yksi instrumentti. Nautin laulusta en niinkään lyriikoista. 

On kuitenkin olemassa kappaleita, joiden lyriikoista pidän. Olen vain huomannut sen, että hyviä lyriikoita on niin vaikea löytää, että niitä ei välttämättä kannata kuunnella, se voi jopa joskus pilata muuten hyvän kappaleen. En sano, että lyriikat olisivat turha asia. Jos on kappale, joka on onnistunu loistavasti, niin silloin hyvät lyriikat tekevät sen loppusilauksen ja kappaleesta tulee ainutlaatuinen.
Ainutlaatuinen ja nautittava kokemus.
tallennettu
Chiad
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 582
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jyväskylä
« Vastaus #17 : 03.Huhtikuu 2007, 11:10 »

Sanoitukset eivät ole olleet minulle koskaan se tärkein asia musiikissa, vaikka niihinkin kiinnitän kyllä huomiota. Yleensä kuuntelen jotakin tiettyä levyä ensin hyvinkin moneen kertaan ennen kuin alan kunnolla keskittyä siihen, mitä sanoitukset mahdollisesti pitävät sisällään.

Kiteytät aika hyvin minun mielipiteeni, Zantharaug. (Ja raksu myös.) Lyriikat eivät ole yhdentekevät minulle, mutta en myöskään tarkasti analysoi niitä musiikkia kuunnellessani. Sävelmä, laulun soljuvuus ja tunnelma merkitsevät enemmän.

Ja levy (tai kappale) täytyy tosiaan kuunnella monta kertaa läpi ennen lyriikoihin keskittymistä. Joidenkin kappaleiden kohdalla en tule koskaan kuuntelemaan tarkasti sanoituksia, koska en koe niitä olennaisiksi. Jos pidän musiikista itsestään - instrumenttien yhteispelistä - todella paljon, ei minulla ole tarvetta kuunnella lyriikoita, vaikka ne olisivat kuinka huonot. No, täytyy myöntää, että joidenkin laulujen sanat ovat jopa niin kököt, että ne pilaavat kuuntelukokemuksen. ("Leave me alone, I wanna go home...")

Siksi pidänkin klassisesta (joskin sen kuunteleminen on vasta aluillaan). Klassisen kanssa ei ole minkäänlaista vaatimusta ryhtyä jossain vaiheessa kahlaamaan lyriikoita, jostain kumman syystä.  Iskee silmää
tallennettu
Vehka
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1852
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Juupajoki (Tampereen yläpuolella)
« Vastaus #18 : 04.Huhtikuu 2007, 10:34 »

Lyriikat ovat minulle tärkeitä, mutta jako menee kyllä aika lailla juuri sillä tavoin, että jos haluan kuunnella lyriikoita, valitsen yhtyeen, joka selkeästi keskittyy tuomaan lyriikat esiin. Esimerkiksi Sir Elwoodin hiljaisilla väreillä ei useinkaan ole mitään kovin suuria musiikillisia kikkailuja (toki paljon lisämaustesoittimia, esim. huuliharppu), mutta sanoitukset taas ovat hyvin tarkkaan mietittyjä kokonaisuuksia. Popkappaleissakin saattaa olla yllättävän kauniita oivalluksia, tästä esimerkkinä Stella ja Ultra Bra.

Englannin kieli oli minulle hepreaa vielä pari vuotta sitten, mutta kun nykyään ymmärrän sitä melko sulvasti, ovat lyriikatkin nousseet suurempaan asemaan. Minun on vaikea kuunnella kappaletta, ellei siinä ole lainkaan mitään sanomaa, poikkeuksena toki jotkin klassiset yhtyeet. Lyriikat tukevat musiikkia ja musiikki tukee lyriikoita. Ei se muuten toimi.
tallennettu

minä olen päättänyt olla sinun
tanssin kanssasi Ruotsiin ja takaisin
Steelsheen
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 261
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #19 : 04.Huhtikuu 2007, 10:57 »

Minullekaan lyriikat eivät ole se musiikin pääasia, vaikka ei niitä pysty jättämään täysin huomiottakaan. Tottakai on vain positiivista, jos lyriikat ovat edes jollain tavalla fiksut, mutta en minä todellakaan analysoi lyriikoita kuunnellessani musiikkia.

Itse asiassa valehtelin äsken. Minulle tuntuu usein käyvän niin, etten pysty nauttimaan kappaleesta täysillä, jos en osaa sen lyriikoita lähes ulkoa. Siksi minua ärsyttää, jos en saa sanoista mitään selvää tai pääse lukemaan niitä. Näin minulle on käynyt esimerkiksi varmaan jokaisen Nightwishin levyn kanssa, kappale ei vain aukea jos en osaa lyriikoita edes suunnilleen. Ehkä tällä saattaa olla jotain tekemistä laulamisintoni kanssa Pyörittää silmiään

En siis tykkää siitä, että lauletaan päivän ruokalistaa, mutta en minä tarvitse mitään suurta filosofiaakaan. Itse asiassa en edes pidä siitä jos sanoituksilla on kappaleessa niin suuri painoarvo, että musiikki itsessään on vain jotain mielikuvituksetonta rämpyttelyä lyriikoiden taustalla. Minulle itse musiikki on kuitenkin useimmiten se pääasia.

Mistähän sekin sitten johtuu, etten osaa juurikaan pitää suomenkielisistä lyriikoista?
tallennettu
Sivuja: [1] 2   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional