Nimien keksiminen

[JallaJalla]

Miten keksitte nimet tarinoissanne oleville henkilöille? Minusta ainakin nimien keksiminen on vaikeaa, joten olen ryhtynyt väsäämään Javalla omaa nimigeneraattoria, joka luo halutun määrän nimiä, mistä valita.

[Rasimus]

Minulla oli joskus linkki nimisivustoon, josta löytyi nimiä ihan mihin tahansa kulttuuriin ja kansallisuuteen. Suomalainen tarjonta oli vähän omituista, mutta suurin osa oli ihan aitoa tavaraa, joten käytin tuota sivustoa aika luottavaisin mielin.

Tosin sopivalta kuulostavien ja tuntuvien nimien haku kouralliselle ihmisiä oli helposti tuntien projekti.

[Chiad]

Totta, nimien keksiminen on vaikeaa (etenkin silloin, kun kirjoittaa fantasiatarinaa, jossa eri rotujen edustajia on paljon). Nimien tulisi olla persoonallisia, kuvastaa jollain lailla hahmoja ja silti olla uskottavia. Jostain syystä erityisesti miespuolisille hahmoille on minusta hankala keksiä etunimiä...

Jos olen aivan hukassa tarinan nimien kanssa, lähden tutuista nimistä liikkeelle, yleensä englannin kielisistä, ja alan muokata niitä omiin tarpeisiini. Tämä keino sopii hyvin etunimille. Sukunimet ovat ongelma erikseen. Niistä tulee helposti hassuja tai kliseisiä. Siksi hahmoillani harvoin on sukunimiä, jätän ne ovelasti mainitsematta. Mutta jos sukunimi on välttämätön (esimerkiksi juonen kannalta), ryhdyn lueskelemaan nimiä kaikkialta sopivaksi rungoksi: tietokirjoista, mainoksista, elokuvan lopputeksteistä, Ajan pyörä -romaanien takasivuilta...

Nimigeneraattoreita en käytä. Haluan tehdä kaiken itse, vaikka se viekin aikaa ja kuluttaa kärsivällisyyttä. 

Itse olen helpottanut tätä nimi-ongelmaa kirjaamalla pieneen vihkoseen erilaisia nimiä sitä mukaa, kun niitä tulee vastaan tai kun keksin niitä. Järjestelmällisenä ihmisenä minulla on miesten ja naisten nimet omilla alueillaan, suku- ja etunimet omilla. Lisäksi vihkossa on erikoisalue, jonne kirjaan vain todella hyvät nimet. Ne yleensä päätyvät päähenkilöille, kas kummaa.

Ja silti... välillä tuntuu, että joillekin hahmoille ei käy mikään nimi. Ja minä kun haluan, että hahmoilla on nimet valmiina, ennen kuin alan tosissaan kirjoittaa. Nimien pähkäileminen viivästyttää kirjoittamisprosessia. 

[Metusalem]

Helppoa. Senkus pistää kirjaimia peräkkäin.

Tai sitten ei. Vaikkei nimien tarvitsisikaan tarkoittaa mitään, hyvänkuuloisen nimen keksimiseen menee jonkin aikaa, ja tehtävä vain vaikeutuu ajan myötä. Jos nimien pitää liittyä tiettyyn kulttuuriin tms. keksiminen on vielä monin verroin vaikeampaa.

Ei minulla tähän mennessä ole velä varsinaista ongelmaa näiden kanssa ollut, mutta joskus varmaan tulee. Ehkä turvaudun sitten nimigeneraattoreihin.

[Zisatto]

Nimet ovat yllättävän tärkeä asia fiktiossa. Kun kirjoittelin kummitusjuttuja viime kesänä, keksin aina ensin päähenkilön nimen. Hahmo ja tarina alkoivat elää sen jälkeen. Kun inspiraatio loppui, kaivoin esiin nimipäiväkalenterin ja nappasin sieltä nimiä.

Periaatteessa fiktiossa nimen ei tarvitse olla sattuma, vaan siihen voi liittyä merkitys tarinan kannalta. Tietysti on paljon tekstejä, joissa nimillä ei ole väliä, mutta periaate kannattaa pitää mielessä.
Fantasiassa minua nyppivät iänikuiset -al, -el ja -or-päätteiset tolkienilaiset fantsunimet, joille ei näy tulevan loppua. Tolkienille itselleenhän nämä nimet eivät olleet mitään sattumanvaraisen päänsisäisen haltianimigeneraattorin tuotteita, vaan jokaisella oli merkitys, joka saattoi kertoa jotain henkilöstä tai hänen taustastaan. Sen sijaan Tolkienin seuraajat tuntuvat loihtivan näitä nimiä tyhjästä sen kummemmin miettimättä merkityksiä tai edes kielellistä koherenssia.

Pahinta laatua nimimokia ovat sitten tapaukset, jossa fantasiamaailmaan sen kummemmin selittämättä upotetaan nimiä meidän maailman nimiperinteistä. Olen lukenut fantasiakertomuksen, jonka maailmassa ei ollut jälkeäkään kristinuskosta, mutta silti siinä seikkaili henkilö nimeltä Kristian. Tällainen nimi pitäisi kyllä jotenkin selittää, muuten menee uskottavuus koko fantasiamaailmalta.

[Vehka]

Minä käytän aika usein vanhaa nimikirjaa, jossa on epätavallisempiakin nimiä; esimerkiksi Reko, Okko ja Miro ovat minusta kaikki kolme aika suloisia ja vähemmän käytettyjä, ja niitä pystyin hyvin käyttämään skandinaavisessa tarinassani. Nimigeneraattoreihin en sen sijaan oikein luota, usein lopputulokset ovat melko geneerisiä.

Rasimuksen sivusto kuulostaa mielenkiintoiselta, ei sinulla olisi sitä linkkiä enää tallella missään? Nyrkkisääntönä on muuten myös se, että jos kirjoitan espanjalaista tarinaa, hankin espanjalaisen nimen. Ei ole kovin fiksua kirjoittaa esimerkiksi tekstiä härkätaistelusta ja antaa päähenkilölle nimeksi Miisa Maijantytärtä. Kärjistettyä, kyllä.  Zisatton pointti Kristianista oli hyvä, myös nimen alkuperä pitäisi aina jaksaa tarkistaa kun fantasiamaailmasta kirjoittaa.

[Feylana]

Nimien keksiminen on varmaan yksi mukavimpia ajanvietteitä niin matikan, ruotsin, mantsan, bilsan ja fysiikankin tunneilla. Aloittaa kivasta kirjaimesta ja lisää muita kirjaimia perään ja katsoo sitten jossain välissä, mitä kaikkea mukavaa on saanut aikaiseksi.

Okei, yleensä pelkkää turhaa sekasotkua, mutta muutamaan otteeseen olen onnistunut kehittämään ainakin sillä hetkellä loistavilta tuntuvia nimiä, viimeistään hiukan muokkaamalla. ^^

http://www.behindthename.com/ on ollut ainakin minulle suureksi hyödyksi, jos on tarvinnut tähän maailmaan sopivia nimiä tai jos on kaivannut tietoa jonkun nimen alkuperästä. Hyvin usein sieltä on löytynyt mielenkiintoisen nimen kautta inspiraatio uuteen henkilöhahmoon.

Nimigeneraattoreita olen muutamaan otteeseen käyttänyt nimenomaan siinä inspiraation haussa. Etsin nimiä, lueskelen niitä läpi ja kehitän niiden pohjalta hahmon, jonka lopullinen nimi ei välttämättä ole mitään siihen suuntaan.

Sitten on paljon tarinoita, joita en koskaan pääse aloittamaan, koska en ole löytänyt keskeisimmille hahmoille nimeä millään. Nimen kun täytyy ehdottomasti sopia mielikuvaani hahmosta ja hahmon täytyy ehdottomasti sopia mielikuvaani nimestä.
Kristian voi mielestäni aivan hyvin seikkailla kristinuskottomassa fantasiamaailmassakin, jos se vain sopii hahmoon. Tosin parhaiten sen tuossa tapauksessa saisikin sopimaan niin, että kehittäisi nimenannolle jotkin syyt, joilla on ehkä merkitystä henkilön elämään ainakin sen verran, että lukija saa tietoonsa, mistä moinen nimi kaikkien ylihienojen haltianimien ja lausumiseltaan mahdottomien kääpiönimien joukkoon on eksynyt. ^^

[Rasimus]

Ei, linkkiä ei ole enää tallella. Mutta tapasin käyttää etenkin afrikkalaisia nimiä hyväkseni yhdessä vaiheessa. Ne ovat tarpeeksi omituisia ja eksoottisia fantasiaan mutta eivät kärsi geneerisen fantasian tunnelmasta.

Yksi tapa muodostaa nimiä on myös päättää mikä on sanojen yleinen rakenne ja sitten vain sovittaa kirjaimia tähän rakenteeseen. Esim. suomenkielessä konsonantti-vokaali-konsonantti-konsonantti-vokaali on aika yleispätevä systeemi sanojen luomiseen. Sitäkin olen joskus käyttänyt.

[Tiuku]

Noin 60 400 etunimeä. Tuolta löytää aikasen nättejä nimiratkaisuja, ja niiden pohjalta on hyvä ja helppo kehittää myös omia variaatioita muuttamalla vaikkapa kirjainta tai paria. Uskokaa pois, tuolta on huomattavasti helpompi kaivella jotain sopivaa ja järkevänoloista kuin mitä saa vain latomalla kirjaimia peräkkäin.

[Lulion]

Minulla tämä menee siten, että keksin nimet itse. Teen sen aika lailla juuri sillä periaatteella, että kirjainta kirjaimen perään. Tuohon väliin jokin vokaali ja tuohon konsonantti jne. Ei se ole koskaan ollut sen kummempaa puuhaa eikä oikeastaan kovin vaikeaakaan. Erän kaveri teki kerran niin, että keksi puoletani nimiä kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Kaikki ovat tallella edelleen, olen kirjoittanut niitä ylös ja viivannut yli sitä mukaa, kun olen nimeä käyttänyt. Koskaan ei ole ollut ongelmana, että jäisin johonkin kohtaan jumiin vain sen takia, etten keksi nimeä sillä hetkellä. Ja ainahan sen voi jälkeenpäin tarvittaessa muuttaa, jos ei olekaan tyytyväinen ja ottaa vaikka sen listansa esiin.

On minullakin silti ollut kertoja, jolloin tuntuu suoraan keksittyjen nimien alkavan muistuttaa liikaa toisiaan. Silloin on ollut tapana vain nostaa päätä ja alkaa katsella ympärilleen etsien erilaisia tavuja ja alkaa yhdistellä niitä, vaikkapa kirjojen tai levyjen nimistä. Kertaakaan en ole toisten kirjoista suoraan kuitenkaan ottanut mitään taikka käyttänyt kalentereita tai muitakaan keinoja. Se on kuitenkin sitten eri asia, onko johonkin muuhun tahattomia yhteneväisyyksiä, mutta niille ei voisi sitten mitään.

[Tapsa]

Fantasia-aiheiset nimeni ovat perinteisesti olleet englantilaisittain äännetyiksi tarkoitettuja. Tämä (huono) tapani on periytynyt tietokonepeleistä, erityisesti WarCraft III:sta. Niissä on ollut paljon th-äänteitä, mikä tekee niistä pitkän ja hassun näköisiä. Usein ne myös ovat pitkiä ja hassuja. Tämä on tapa, josta pyrin eroon. Hyvä nimi on simppeli, helposti muistettava.

Suomalaisten henkilöideni nimet sen sijaan taion ilmasta tuosta vain, tajunnanvirtana. Jos ensimmäinen mieleentuleva ei ole kovin hyvä, käytän sitä yleensä silti.

[JallaJalla]

Uutisissa kerrottiin, että ruotsissa ei annettu lupaa kastaa lasta Metallicaksi. Rupesin miettimään, että mitä muita bändinimiä voisi antaa lapselle. Menisiköhän Iron Maiden läpi tyttären nimeksi? Lisää esimerkkejä: Megadeth Virtanen, Sleepy Sleepers Salmela, Black Sabbath Seppälä, Steppenwolf Svensson, Motörhead Möttönen, Judas Priest Jussila, Machine Head Mäkelä, The 69 Eyes Alatalo ja Aerosmith Anttila. Eternal Erection Erkkilä ei varmaan menisi läpi. Voisikohan näitä nimiä käyttää tarinoissa vai kävisivätkö bändien lakimiehet heti kimppuun?

[Neanna]

Minulle fantasianimien keksiminen ei tuota tuskaa. Yleensä saan kehiteltyä nimen, johon olen tyytyväinen. Yhtään generaattoria en ole käyttänyt.

Sen sijaan, jos yritän tehdä suomalaisen hahmon, nimen keksiminen on hankalaa. En mielelläni käytä nimeä, jos tunnen jonkun sennimisen (siis etu- tai sukunimisen). tai riittää, että tiedän jonkun julkkiksen, jolla on sellainen nimi. Ehkä minua vain häiritsee ajatus, että joku voi kuvitella, että kirjoitan hänestä. Tai ehkä minua häiritsee jo pelkästään se, että joku muu on keksinyt sen nimen ennen minua  .

Noita täysin geneerisiä fantsu(haltia)nimiä käytän vain silloin, kun haluan sen olevan geneeristä  .

[Emerentia]

Joskus nimen keksiminen on tuskan takana, mutta yleensä nimet pujahtavat mieleen helposti. Toisinaan vääntelen huvikseni jotakin sanaa kunnes siitä tulee sopivan kuuloinen jollekin hahmolle. Joskus pystyn kuvittelemaan henkilön mielessäni, ja kun löydän hänelle sopivan nimen, sen huomaa heti. Nimen puuttuminen ei estä minua kirjoittamasta, yleensä tuon sitten nimen ainakin semiluontevasti esille kun keksin sen. Yleensä keksin nimen viimeistään siinä vaiheessa kun hahmoa puhuttelee joku, ja silloin on jo pakko.

Nimigeneraattoreita olen kokeillut huvikseni, ja sellaisista löytämiäni nimiä en yleensä ainakaan sellaisinaan laita minnekään. Ne kokevat radikaalia lyhentelyä ja muokkausta ennen kuin edes harkitsen. Hyviä nimiä olen joskus kirjoitellut ylöskin, mutta jollei niille ole kehiteltäessä käyttötarkoitusta yleensä unohdan ne.

Ääntämys on yleensä ihan perinteinen suomalainen, tai sitten lainaan ranskalaista lausumista. Yleensä tajuan vasta myöhemmin, että mitäs jos tämän joskus pääsee lukemaan joku englantilainen, tämähän kuulostaa ihan kauhealta englanniksi.

Eri tarinoihin pyrin keksimään eri kuuloisia nimiä, samoin eri kansallisuuksia edustaville henkilöille. Sukunimet koitan saada sopimaan etunimeen, enkä käytä aina sitä perinteistä etunimi, sukunimi -systeemiä. Vaihtelu virkistää, ja sillä saa omannäköisen ilmeen. Tietysti jossain vaiheessa nimet alkavat väkisinkin muistuttaa jonkun muun tarinan jonkun henkilön nimeä, siinä vaiheessa täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja keksiä jotain uutta.

[Dyn]

Mitä nyt nopeasti selasin, kukaan ei ole tainnut vielä muistella iki-ihanaa ja jo wanhalla sivustolla joskus muinoin hyväksi markkinoitua tapaa kehitellä kaiken sorttisia fantsunimiä. Hommahan toimii niin, että otetaan kännykkä, avataan tekstiviestin kirjoitusosio ja valitaan automaattisyöttö (siis se sanakirjahomma) päälle. Suljetaan silmät - ja naputtelemaan! Lopputulosta saa yleensä muokata kovalla kädellä, mutta omien kokeilujeni tuloksena on syntynyt muun muassa legendaarinen Aluidynlia, joka sittemmin lyheni Dyniksi. ;) Lisäiloa hommaan saa vaihtamalla sanakirjan kieltä.

[Kuurankukka]

Ongelma on se, että henkilölle X tahtoo täydellisen nimen. Joten vaikka jotkut nimet olisikin ihan jees, ei ne sille tietenkään käy, ja siinä on ongelma. Sitten pitää yrittää kehitellä jotain.

Suomenkielisten nimien kehittely on vähän hakusessa - minäkään en oikeastaan tahdo käyttää sellaisia nimi, joita kantavia henkilöitä tunnen. Plus addiktioni Gabrieliin ja muihin sellaisiin on vähän liian. (Joo ihan kiva nimi muttei edellytä Gabrielia joka tarinaan.)

Joskus nimet on vaikeita, joskus helppoja. Yleensä ensimmäistä, mutta kai sitä jotain keksii (jollei se ole ensimmäisenä mainitsemani tilanne...).

[Dunarthon]

Välillä on tuskaista, mutta yleensä nimiä tulee paljon eikä tuota vaikeuksia tehdä lisää. Esimerkiksi tämä Dunarthon on tuotetta yhtä tarinaa varten joitakin vuosia sitten. Se kyllä esiintyy joissain tarinoissa edelleen. Kaikki nimet olen keksinyt itse mitään generaattoreita (tai mitä lienevätkään) käyttänyt. Hyvin on tullut aineistoa useampaan tarinaan, vaikka sitä mielellään pyörittää tarinaa tiettyjen hahmojen ympärillä. :)

[Dorothea]

Riippuu ihan siitä, minkälaista tekstiä olen kirjoittamassa. Ainakin kolme (pidempää) tarinaani sijoittuvat jonnekin Britanniaan, joten ko. tarinoissa seikkailee henkilöitä, joiden nimet ovat käytössä lähinnä siellä (tai Ameriicassa). Yleensä leffojen lopputeksteistä nappaan kaikkein kivoimmat nimet. Tai noh, yleensä vaan valitsen nimivarastostani minua eniten miellyttävät nimet.

[Theus]

Silloin harvoin kun kirjoitan tarinoita jätän yleensä nimien keksimiset väliin. Jos totean, että tarvitsen nimen niin... Löytyyhän noita tuolta varastosta, jos on tarvis. Nappaan peleissä käyttämiäni nimiä, jotka toimivat joskus erittäin hyvin. Tai sitten keksin itse. Viime aikoina on tullut tuota Tiu'un antamaa linkkiä käytettyä, sillä sieltä löytyy mukavasti nimiä.

[Lachesis]

Geneeristen fantsuniminen keksiminen voisi olla mulle haasteellista, kun en sitä lajityyppiä juurikaan harrasta. Luulen, että jos yrittäisin nimetä haltiahahmoja tms., ensimmäiset kokeilut menisivät puolivahingossa plagioimiseksi. Tykkään etenkin LeGuinin Maameren nimistöstä kovasti, Tolkienista myös.

Monet tarinoistani tapahtuvat ekassa persoonassa, joten päähenkilöllä ei välttämättä tarvitse ollakaan nimeä. Yleensä tähtään miljööhön parhaiten sopivaan nimistöön ja poimin sitten kustakin kulttuuripiiristä hyvänkuuloisia. Symboliikka on kivaa (viimeksi tarvitsin lievästi merellisen mieshenkilön nimen), mutta ei välttämätöntä. Äänneasut ovat sinänsä tärkeitä, mutta nimen ei tarvitse olla esimerkiksi kaunis, jos sen kantajakin on epämiellyttävän sorttinen.

En takerru nimiin, yleensä löydän mieleiseni aika nopeasti. En muista, olenko koskaan muuttanut keskeisten henkilöiden nimiä lennossa, luultavasti en. Se johtuu tosin pitkälti siitäkin, että olen huono editoimaan ja hautomaan tekstejä, yleensä haluan saada ne kerralla valmiiksi. Jos jätän tekstin puolivalmiina makaamaan pitkäksi aikaa, menetän mielenkiintoni ja kontaktin siihen, jolloin se saattaa jäädä pysyvästi kesken.