Epäprojektiteksti: Vehka

[Vehka]

Elieli, tämä ei ole Vehkan projektityö, se oli vain yritys punoa tekstin odotukset tangaksi. Moderaattorit voivat siirtää tuonne muualle jos kokevat aiheelliseksi, pointtina siis se, että projekti ei aina vaadi novellia.

________________

Mies, mykkä tyttö
toinen toista rikkaampi
tyhjää sisällä.
Teräshäkki, hiljaisuus
sinetöity sopimus.

[Lachesis]

Vaatii se silloin, kun proosamuoto on erikseen tehtävänannossa mainittu. Mutta tämä ei siis ollutkaan projektiteksti. Olisin itse mielelläni suorinut tekstini vaikka eeppiseksi runoksi, jos se olisi käynyt päinsä.

Tässä on yritystä moneen suuntaan, ja vaatimusten paljous tavallaan raskauttaa tekstiä, lukija ei pääse irti lähtökohdista, eivätkä säkeet siksi oikein nouse ilmaan. Tankarunoista en itse ymmärrä oikein mitään, mutta jos tuossa on tavut kohdallaan, niin muoto ei sinänsä maallikon silmissä ainakaan pahenna sisältöä. Pienoiskuvaelmana tämä on oikeastaan ihan suloinen. Toisen ja kolmannen säkeen kontrastin lakoninen kipeys on hyvä. Kaksi viimeistä säettä avaavat kokonaisia juonipolkujen verkostoja, niiden ei ole kai tarkoituskaan herättää muita kuin kysymyksiä. Ne ovat taustalla piileksivän juonen kannatinpylväät. Tällä tankalla voisi tyylikkkäästi avata pitkän novellin.

[Jaragil]

Tässä runossa oli enemmän särmää, kun luit sen minulle ääneen puhelimessa. *vino hymy* Jälleen osoitus siitä, että etenkin runoissa äänenpainoilla saattaa olla yllättävän suuri merkitys.

Eipä sikäli, kyllähän tässä periaatteessa tulee esille kaikki se, mitä novellilta vaadittiin. Kaksi eri-ikäistä henkilöä eri sukupuolia, vamma, ajanjaksokin noin cyberpunk-vivahteisen teräshäkin muodossa ja yleisesti nyt vain jännitteitä vamman tiimoilta. Silti tämä tosiaan jää lähinnä näiden vaatimusten kertailuksi, eikä lukijalle jää käteen juuri mitään tunnelmaa kummempaa. Etenkin kaksi viimeistä säettä tuntuvat olevan vain jonkinlainen hätäinen yritys herättää lukijassa assosiaatioita valikoitujen sanojen avulla. Mitään sen ihmeempää tarinaa ne eivät ehdi kertoa.

Ja siitä huolimatta huomaan pitäväni tästä. Siitä huolimatta, että tämä jää lähinnä tunnelmapalaseksi, se kyseinen tunnelma kuitenkin on tämän runon kantava voima ja toimii sellaisena ihan kivasti. Kolme ensimmäistä säkeistöä tuntuvat jo erittäin lupaavilta jatkon kannalta, ja vaikka kaksi viimeistä jäävätkin hieman vaillinaisiksi, niissäkin on silti sitä jotain. Siihen on hankala tarttua, mutta kun runon taustat tuntee, niitä voi lähteä soveltamaan ja kehittelemään tarinaa omatoimisesti. Tämä saattaisi toimia inspiraationa jollekulle, joka kirjoittaa varsinaista projektityötä.

Ja jälleen kerran tässä on vahvalta tuntuva mieshahmo heikommalta vaikuttavan tytön parina.