Keskustelut
touko 21
tiistai
Risingshadow on Suomen suurin scifi- ja fantasiakirjallisuuteen keskittynyt sivusto. Tarjoamme mm. kattavan ja ajantasaisen spefikirjatietokannan, arvosteluja uutuuskirjoista ja aktiivisen keskustelualueen!


Keskusteluvalikko

Kirjautuminen



Keitä paikalla

  • Iivari
  • Jussi
  • Jossu89
  • Ansa
  • Dyn
  • Rituri
  • Darkki
  • Windark
  • Astorethein
  • Dragan
Yhteensä paikalla:
  • 10 käyttäjää
  • 64 vierasta

Lähetä sivu

Uusimmat viestit

Conn IgguldenJussi47 vastaustaklo 14:38
Uudistus käyttäjien kirjahyllyihin!Darkki12 vastaustaklo 12:57
Tupakka ja tupakointiFormaldehyde62 vastaustaklo 00:48
Viimeisin näkemäsi elokuva? Take 2Rasimus426 vastaustaklo 21:12
Milloin on kevät?Kirjaneito20 vastaustaklo 20:52
Sivuja: [1]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Epäprojektiteksti: Vehka  (Luettu 627 kertaa)
Vehka
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1852
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Juupajoki (Tampereen yläpuolella)
« : 10.Huhtikuu 2007, 10:20 »

Elieli, tämä ei ole Vehkan projektityö, se oli vain yritys punoa tekstin odotukset tangaksi. Hymyilee Moderaattorit voivat siirtää tuonne muualle jos kokevat aiheelliseksi, pointtina siis se, että projekti ei aina vaadi novellia.

________________

Mies, mykkä tyttö
toinen toista rikkaampi
tyhjää sisällä.
Teräshäkki, hiljaisuus
sinetöity sopimus.
tallennettu

minä olen päättänyt olla sinun
tanssin kanssasi Ruotsiin ja takaisin
Lachesis
Kriitikko
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1790
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #1 : 10.Huhtikuu 2007, 10:32 »

Vaatii se silloin, kun proosamuoto on erikseen tehtävänannossa mainittu. Mutta tämä ei siis ollutkaan projektiteksti. Olisin itse mielelläni suorinut tekstini vaikka eeppiseksi runoksi, jos se olisi käynyt päinsä.

Tässä on yritystä moneen suuntaan, ja vaatimusten paljous tavallaan raskauttaa tekstiä, lukija ei pääse irti lähtökohdista, eivätkä säkeet siksi oikein nouse ilmaan. Tankarunoista en itse ymmärrä oikein mitään, mutta jos tuossa on tavut kohdallaan, niin muoto ei sinänsä maallikon silmissä ainakaan pahenna sisältöä. Pienoiskuvaelmana tämä on oikeastaan ihan suloinen. Toisen ja kolmannen säkeen kontrastin lakoninen kipeys on hyvä. Kaksi viimeistä säettä avaavat kokonaisia juonipolkujen verkostoja, niiden ei ole kai tarkoituskaan herättää muita kuin kysymyksiä. Ne ovat taustalla piileksivän juonen kannatinpylväät. Tällä tankalla voisi tyylikkkäästi avata pitkän novellin.
tallennettu

Valomuurin tuolla puolen
nopeuden kantamattomissa
Jaragil
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 738
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #2 : 17.Toukokuu 2007, 00:37 »

Tässä runossa oli enemmän särmää, kun luit sen minulle ääneen puhelimessa. *vino hymy* Jälleen osoitus siitä, että etenkin runoissa äänenpainoilla saattaa olla yllättävän suuri merkitys.

Eipä sikäli, kyllähän tässä periaatteessa tulee esille kaikki se, mitä novellilta vaadittiin. Kaksi eri-ikäistä henkilöä eri sukupuolia, vamma, ajanjaksokin noin cyberpunk-vivahteisen teräshäkin muodossa ja yleisesti nyt vain jännitteitä vamman tiimoilta. Silti tämä tosiaan jää lähinnä näiden vaatimusten kertailuksi, eikä lukijalle jää käteen juuri mitään tunnelmaa kummempaa. Etenkin kaksi viimeistä säettä tuntuvat olevan vain jonkinlainen hätäinen yritys herättää lukijassa assosiaatioita valikoitujen sanojen avulla. Mitään sen ihmeempää tarinaa ne eivät ehdi kertoa.

Ja siitä huolimatta huomaan pitäväni tästä. Siitä huolimatta, että tämä jää lähinnä tunnelmapalaseksi, se kyseinen tunnelma kuitenkin on tämän runon kantava voima ja toimii sellaisena ihan kivasti. Kolme ensimmäistä säkeistöä tuntuvat jo erittäin lupaavilta jatkon kannalta, ja vaikka kaksi viimeistä jäävätkin hieman vaillinaisiksi, niissäkin on silti sitä jotain. Siihen on hankala tarttua, mutta kun runon taustat tuntee, niitä voi lähteä soveltamaan ja kehittelemään tarinaa omatoimisesti. Tämä saattaisi toimia inspiraationa jollekulle, joka kirjoittaa varsinaista projektityötä.

Ja jälleen kerran tässä on vahvalta tuntuva mieshahmo heikommalta vaikuttavan tytön parina. Iskee silmää
tallennettu

But the raven, sitting lonely on the placid bust, spoke only
That one word, as if his soul in that one word he did outpour.
 - Edgar Allan Poe: The Raven
Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  
Keskustelut