Risingin viherpiipertäjät

[Vehka]

Tälle oli pakko perustaa oma keskustelu. Kyseessä ovat siis tällä kertaa ihan sisäkukat, ulkokukille ja puutarhanhoidolle pitänee perustaa oma topiccinsa tai menee vähän turhan laaja-alaiseksi.

Omistatteko kasveja? Onko asuntonne niitä täynnä, vai tyydyttekö kenties muutamaan helppohoitoiseen kaktukseen, kun ei ole oikein aikaa muuhun hoitamiseen? Millaisia lajeja teillä on? Perinteisiä vehkoja ja saint paulioita vaiko jotakin jännittävää, kuten tulikyyneltä ja lohikäärmekukkaa, näin sivuston teeman mukaisesti? Kuinka paljon hellitte kasvejanne ja millä tavoin?

Hirveä liuta kysymyksiä. Keväällä sitä ehtii kävellä kylällä ja kukkakauppaankin on tullut paitsi kevätkukkia niin myös paljon uutuuksia. Itse ostin eilen orkidean ja sievän pikku muratin, ja nyt etsiskelen niille sijoituspaikkaa. Äiti oli kauhuissaan orkidean suhteen; nehän ovat kuulemma niin vaikeahoitoisiakin. Minä ihmettelin vähän, nähdäkseni hoito-ohje ei vaikuttanut kamalan vaikealta, erikoiselta vain. Kylmänherkkä orkidea tosin taisi olla, mutta katsotaan nyt, miten sen kanssa lähtee sujumaan.

Meidän talo on oikeastaan aika täynnä kasveja. Isän siemenprojekteja (juuri nyt purkeissa kasvaa pari kasvia Mallorcalta ja litsi (en tiedä kirjoitinko tuota oikein, no sellainen Lidlissä myytävien piikikkäiden hedelmien siemenistä kasvatettu puu kuitenkin), äidin perinteisiä kodinonnea, rönsyliljaa sun muuta ja minun erikoisempia viritelmiäni. Huonettani kiertää kaksi kultaköynnöstä, jotka saavat osittain turhan vähän valoa, mutta ongelmaan en ole vielä keksinyt ratkaisua. Lisäksi minulla on se orkidea, jonka kanssa opettelen juttuun tulemista parhaillaan, kaksi viirivehkaa (joiden lehtiä pyyhin kostealla pumpulitupolla silloin tällöin), saniainen (jonka ilmajuuria sumuttelen vedellä aika usein), traakkipuu (sievä otus) ja muutama muu, joiden nimistä en ole aivan varma.

Juttelen kasveilleni, vaihdan mullat keväisin, vien ne joskus suihkutettaviksi kunnolla pesuhuoneeseen ja käytän jonkin verran ravinneliuoksia. Ihania otuksia ne kyllä ovat, en voisi kuvitellakaan eläväni ilman pienoisviidakkoani.

[Tiuku]

Minä oikeastaan pidän kasveista. Pidän ihan oikeasti ja kunnolla. Jostain syystä vain... no, jotenkin tuntuu että kunnon kasvistiksi ryhtymisen tulee tapahtua joskus myöhemmin. Kun on jokin muu mutka menossa tässä tiessäni. Ettei sen aika ole nyt.

Juuri nyt minulla on yksi ainoa kasvi. Tuollainen joka roikkuu katosta -- juu, kertoo aivan hirveästi -- enkä enää nimeäkään tiedä. Joku sen ilmeisesti kastelee ja vaihtaa mullat aikanaan ja katkoo kuolleita lehtiä sun muita pois, mutta se joku en ole minä. Harvemmin koko haituletta edes huomaan, mitä nyt kävellessäni joskus niin lähelle sitä että se takertuu hiuksiin.

Kyllä, olen loistava kasvinomistaja. Mutta niin, joskus tulee vielä oma aikansa sillekin. Minä pidän siitä huolen.

[Aimée]

Mä perustan kyllä pienoisviidakon heti ku vaan voin :)

Ihan kunnon kodissa meillä on paljon kasveja, lähinnä saint paulioita (jotka muuten kukoistaa meillä) ja anopinkieliä, omasta huoneesta löytyy myös traakkipuu, joka ei päässyt opiskelijakämppään olosuhteiden sallimattomuuden takia.

Opiskelijakämpässä puolestaan on iki-ihana orkidea, sekin keittiössä koska makuuhuoneeseen ei paista koskaan aurinko. Keittiössä on myös muutamia kämppiksen viherkasveja. Lannistavan antivihreää. Haluan jo uuteen kämppään :)

Niin joo, siitä hoidosta. Kotona meillä kastellaan kukkia vähän sen mukaan millon muistetaan, välillä ne saa myös rakkautta ja substralia. Mullat vaihdetaan yleensä aina keväisin ja kuivia kukkia ja lehtiä nypitään pois kastelun yhteydessä. Omaa orkideaa oon helliny parhaani mukaan, ja vielä ainakin näyttää hyvältä. Tämä tapaus kukkii vielä, mutta kotona oleva on jo lopettanut. Onko joku saanut omansa kukkimaan uudelleen? Miten? Mummi onnistui, mutta ei osannut vinkata mitään sen kummempaa.

[Greenhead]

Kotona Äidilläni on kylpyhuoneessa Isoja kukkalaatikoita täynnä siemeniä versoamassa.. Kuuleman kosteuden takia pitää olla siellä. 
Tiskipöydällä on siistissä pinossa pienissä pakasterasiossa siemiä "likoamassa". Niitä koristaa valkoiset tarrat:"Ota pois 13.4". jne. Kesällä meillä on Kotona meilkein kaikkialla minne katsoo näkee kukkia. Ja arvatkaa kuka joutuu kitkemään/siistimään ne joka kesä.? No minäpä tietenkin.  . Asuntolassa minulla ei ole omaa viherkasvia.. Vielä.. Tavoitteena oli tuoda sinne.. mikä sen nimi oli... jokin rönsy... Pitkän vihreät lehdet.. No kuitenkin.. Olen minä joten kuten "viher"peukalo. Nimi merkissäni komeileekin sana "green". ) Siitä nickini on osittain tullut..

[Lachesis]

Meillä on ehkä tusinan verran huonekasveja tällä hetkellä elävien kirjoissa. Olen vähän epätasainen kasvinpitäjä, jotkut pärjäävät vuosikausia, toiset eivät kestä paria viikkoakaan. Erityisen onnettomat suhteet mulla on murateihin. Pidän niistä kovin, ja aina ne kuolevat käsiini. Yleensä niiden kohtaloksi koituu jo kaupasta mukaan tullut kilpikirva, johon kasvi pian meille tultuaan verhoutuu kuin kuolinvaatteeseen. Mieleenpainuvien menetysten joukkoon lukeutuu myös ihana pieni bonsai (jonka eteen tein todella kaikkeni, vaan ei auttanut) ja huoneparsa, jonka lehdet olivat kuin keijun hiuksia. Tällä hetkellä saattohoidan isoäitipuolen antamaa kultaköynnöstä.

Jukkapalmu, sutipuu ja liuska-aralia ovat sitkeästi pitäneet pintansa monia vuosia. Samoin huushollin kolme palmuvehkaa ovat tukevasti vielä hengissä. Muut kasvit ovat itse asiassa vaivihkaa alkaneet korvautua palmuvehkoilla, koska sitä mukaa kun joku kuolee, otan tilalle palmuvehkan, joka on kaunis ja kestää mitä tahansa laiminlyöntiä. Myös onnenbambut ovat mukavia, ja pidän niitä lasimaljakoissa, jotka antavat oman visuaalisen lisänsä.

Mullanvaihdot, ravinteet ja muu asiantuntemus ovat mulle aika tuntemattomia toimenpiteitä, mikä varmaan osaltaan vaikuttaa kasvieni hyvinvointiin. Haluaisin osata hoitaa pieniä vihreitäni, mutta yleensä aika ei riitä kovin syvälliseen paneutumiseen. Parvekkeella olisi kiva pitää yrttejä ja muuta syötävää kesällä, mutta se on lasitettuna niin paahteinen, ja vielä suoraan etelään, etten viitsi edes yrittää. Paljot huonekasvit ovat tosi kivan näköisiä ja antavat tunteen elävien asioiden keskellä asumisesta. Pitäisi vaan osata valita niin helppohoitoisia lajeja, ettei niiden hoitamisesta tule kauheaa stressiä.

[Pisania]

Jonkin verran kasveja olen omistanut ja nyttemmin perinyt. Tykkään kyllä kaikenlaisista kasveista, mutta olen aika toivoton niiden hoitamisesssa. Vielä ne jaksavat porskuttaa, mutta en usko että se on minun aikaansaannostani.

Keittiössä roikkuu amppelissa suurehko joulukaktus, joka suunnattomaksi ylpeydekseni kukki viime joulun tienoilla. Ei tosin mitenkään valtaisasti, mutta hiukan kuitenkin, mitä ei ole tapahtunut vuosikausiin. Kyseinen kukka on ollut kotonani niin kauan kuin jaksan muistaa. Keittiön ikkunalaudalla on noin vuosi sitten ostamani basilika, jonka poisheittoa olen harkinnut. Se vaatii paljon vettä ja muistan kastella sitä vasta sitten kun lehdet alkavat nuokkua. Kesällä se kuivui aika pahasti ja on nyt aika traagisen näköinen. En ole vielä malttanut heittää sitä menemään koska se tuoksuu niin hyvältä.

Loput kasveistani ovat olohuoneen ikkunalla, ehkäpä hieman liian varjoisalla paikalla, mutta parempaakaan ei ole tarjota. Joskus muinoin lahjaksi saamani kaktus, nimike tuntematon. Äidille joskus lahjaksi hankittu perhoskämmekkä, joka kukki aluksi pitkään ja hartaasti, muttei ole enää muutamaan vuoteen osoittanut intoa siihen touhuun. Jotain uutta alkua näyttäisi tyvestä pukkaavan, mutta todennäköisesti se on vain uusi ilmajuuri. Upotan purkin joka sunnuntai pesuvatiin ja kasvi näyttää ihan elinvoimaiselta.

Olkkarissa on myös komea vanha rypäsmäinen kaktus, joka tursuaa purkistaan. Senkään nimeä ei ole tiedossa. Isäni vaihtoi sen hiljattain isompaan purkkiin, koska entinen oli haljennut aika pahasti vaikka silti pysyikin koossa luultavasti juuriston voimalla. Lempparikasvini taitaa kuitenkin olla lukililjani, joka talvella kärsittyään alkaa taas puskemaan uusia lehtiä. Se on isäni lapsuudenkodistaan ottaman "vanhan rouvan" poikanen. Näin emon pääsiäisenä ja se oli mahtavassa kunnossa ikävuosistaan huolimatta.

Ja löytyyhän vielä yksi saintpaulia, jonka sain joskus nimpparilahjaksi työkavereiltani. Aluksi se kukki melkein vuoden ympäri todella komeasti. Viime vuonna se alkoi varistaa lehtiä ja näyttää muutenkin kolholta. Kukkatohtori iskä napsi tyynesti terveet lehdet irti ja pisti ne purkkiin juurtumaan muovikelmun alle. Kesti aika kauan ennen kuin uusia lehtiä alkoi näkyä, mutta sitten niitä tulikin kerralla ainakin kymmenkunta.

Kämpilläni tuskin mikään vihreä menestyisi ellei isipappa kävisi välillä avittamassa niiden eloa. Rairuohoa sentään onnistuin kasvattamaan. Olisi kyllä kiva omistaa enemmän kasveja, mutta niille ei oikein ole kunnon paikkaa. Jotain eksoottista aion kyllä kokeilla. Plantagenin kaltaisissa paikoissa on vain liiaksi vaihtoehtoja. Lihansyöjakasvi olisi asiallinen, mutta mieleni on tehnyt jo pitkään timanttiananasta. Ne ovat hienoja.

[Hillo]

Ikävä kyllä jouduin luopumaan melkein kaikista kasveistani pelätessäni, että ne eivät kunnolla kestä muutaman päivän ajomatkaa Suomen poikki 40-asteisessa autossa. Lisäksi kun toinen jättämistäni kasveista oli niin korkea, että se tuskin olisi edes mahtunut sinne kunnolla pystyasennossa. Rakkaimmat kolme pientä puupapuani uskaltauduin kuitenkin ottamaan mukaani. Oikeastaan pidän noista juuri tuollaisina. Ne sopivat niin mukavasti tuohon näyttöni viereen.

En ole koskaan ollut mikään mestariviherpeukalo, mutta en ole vielä onnistunut tappamaan yhtään omista huonekasveistani toisin kuin vaikka äitini, joka kastelee niitä aina aivan liikaa. Sen sijaan hän on oikea puutarhaihme. Puuhastelee pihalla minkä ehtii ja vähän enemmänkin. Kukkia on viidessä suurehkossa penkissä pihan eri puolin ja jokaisessa on joitain kasveja kukkimassa vaiheittain koko kesän ajan.

Ei meillä mitään sen kummempia outouksia tai intohimoja/-himottomuuksia ole. Aion kyllä jatkaa vähintään yhden kasvin perinnettä koko loppuikäni, jos vain mahdollista.

[Hesekiel]

Itselläni on kaktus. Ja äiti hoitaa sitä  Meillä on vanhemmat (siis äiti) panostaneet aika paljon tohon ulkopihaan vuoraamiseen kasveilla. Itse olen joutunut joka kesä orjahommiin sinne. Tulevaisuudessa varmaan omistan pelkkiä kaktuksia. Ne ovat sen verran helppohoitoisia 

[Rituri]

Minulla on omassa huoneessani kultaköynnös, jonka pelastin äidiltäni. Äitini kun onnistuu tappamaan lähes kasvin kuin kasvin. Minun hoivassani se on menestynyt ihan hyvin, tehnyt uuden lehden lähes joka viikko eikä muutenkaan ole näyttänyt kuihtumisen merkkejä. Omistan myös kaktuksen, jonka pitäisi olla pallonmuotoinen, mutta se ei ole koska se  ei kasva kuin pituus suunnassa, en oikein tiedä mitä sille pitäisi tehdä.

Suunnittelen hommaavani muratin, koska se on mielestäni nätin näköinen kasvi ja minulla on paikka johon se sopisi hyvin. Olen myös kuullut että muratti olisi kohtuullisen helppo hoitoinen, tosin Lachesiksellla näyttää olevan erilaisia kokemuksia sen helppoudesta.

Sisäkasveina pidän enemmän viherkasveista kuin kukkivista lajeista, pihakasvit ovat sitten aivan eri asia. Viherkasveista löytyy todella kauniita muotoja ja värejä, eivätkä sisäkasvit mielestäni tarvitse värikkäitä kukkia.

Muistan yhden äitienpäivän kun minä ja veljeni saimme valita kasvin, jonka veisimme mummon luo. Tietenkin valitsimme kaikista kasveista juuri anopinkielen eikä meidän mieltämme saanut muutettua millään . Minusta tuntuu että mummo piti sitä pitkään äidin puolelta tulleena luokkauksena.

[Metusalem]

Onhan meillä noita kasveja olohuoneessa ja keittiössä, mutta en minä tiedä edes niiden nimiä. Äitini hoitaa kasvit. Jotkut ovat välillä kuihtumispisteessä, mutta yleensä ne saadan pelastettua.

Yksi kasvi meillä on ollut niin pitkään kuin muistan. Mahtaako olla kiinanruusu, semmoinen köynnöskasvi, joka ei meillä sisällä kyllä pääse kasvamaan köynnökseksi. Se tiputti kaikki lehtensä ja pysyi paljaana varmaan pari kuukautta, joten me jo kuvitelimme sen kuolleen. Nyt se taas kasvee ja tekee isompia lehtiä kuin koskaan ja kukatkin siinä on.

[Fantasyfan]

Sen jälkeen kun otin itsellen kissan ovat viherkasvini joutuneet kärsimään niin kissan ajoittaisesta pahoinpitelystä ja omasta laiminlyönnistäni kun huomio menee lemmikkiin.

Mutta silti sisäinen viherpeukaloni odottaa kevättä (ei ole vielä mokomaa nähty täällä Oulussa). Haluan jatkaa viimevuotista projektiani ja käydä saksien ja sahan kanssa papan pihan kimppuun. Piha joka 20 vuotta sitten voitti kilpailuja on saanut kasvaa umpeen ja nokkoset ovat myös pikkuhiljaa valtaamassa tonttia. Kotona ollessani sain siellä hylätyt marjapensaat taas uuteen elämään ja nokkoset pois. Nyt on sama projekti täällä.

[Ninni]

Tykkään kyllä kovasti erilaisista viherkasveista, mutta mikäli olisi olemassa jonkinlainen kasviensuojeluyhdistys, saisin varmaan syytteen rääkkäyksestä Onneksi avokki muistaa kastella niitä ehkä vähän useammin kuin minä, ja pyrin/pyrimme valitsemaan käytännön syistä vain sitkeähenkisiä lajeja.

Tällä hetkellä hengissä sinnittelee yksi traakkipuu, pieni kaktus, kultaköynnös (kai), aloe ja tyräkki. Ja Leo (mitä, eikö teidän kasveillanne ole nimiä?), jonka laatua en ikinä muista, mutta jonka sain lahjaksi, koska niitä ei kuulemma saa millään hengiltä - mikä pitää paikkansa ainakin toistaiseksi.

Jos olisi minkäänlaista viherpeukalon taitoa, tahtoisin oman pienen kärpäsloukun, kun ne ovat niin hurjan somia, mutta olen täysin luopunut ajatuksesta käytännön syistä...

[Fere]

Kiinanruusun omista, joka ei muuten ole köynös. Ainut kasvi mitä en ole onnistunut tappamaan. Tämä todennäköisesti sen takia, koska se ilmottaa millon se alkaa olla veden tarpeessa. En oikein osaa hoitaa kasveja jotaka ei varottele ennen ku kuolevat, niin päädyn joko hoitamaan niitä liikaa tai liian vähän. Olen kylläkin nyt aloittelemassa yrttien kasvatusta, saa nähdä.

[maahinen]

Koska pidän kasveista en halua vangita niitä kukkapurkkeihin; menen siis kasvien luo niitä ihailemaan

[Vehka]

maahinen: Usein kasvit menestyvät huonekasveina paremmin kuin luonnossa, kunhan ne saavat rakastavaa hoitoa yms. Silloinhan niiden elinolosuhteet eivät juuri muutu ja ne saavat elää tasaista, turvallista elämää. Näin minä sen näen.

[celeblith]

Meidän koti on täynnä kasveja, joka huoneen ikkunalaudat täynnä ja lisäksi vielä pöydillä ja hyllyillä. Meiltä löytyy monenlaisia kasveja, en nyt kaikkien nimiä muista (vaikka olenkin töissä kukkakaupassa), mutta mm. saint paulioita löytyy, orkideoita. En osaa oikeastaan luetella, mutta ruukku kukkia ja vihreitä kasveja,katossa roikkuvia kasveja.

Erikoisempia meiltä löytyy: siskon huoneessa sellainen kiva bambun oksa, se on kasvanut ihan mukavasti, ja sitten minun huoneesta ja siskon huoneesta löytyy bonsait. Ne ovat todella kivoja kun vaan jaksaa hoitaa, meillä onkin kisa kumman elää pidempää, hyvältä näyttää molemmilla. Ja minun ikkunalaudaltani löytyy vielä pieni mandariinipuun alku. Se on ehkä 20cm pitkä. Kaktukseni taisivat taas vaihteeksi kuolla ne eivät oikein elä meillä , mutta muut kasvit kyllä.

[Neanna]

Kaipa minäkin viherpiipertäjä olen, vaikkakin olisin sellaista enemmän, jos kämppäni soveltuisi valo-olosuhteiltaan kasvienkasvatukseen paremmin. Ennen omilleni muuttamista kasvattelin huoneessani kaikkea mahdollista erilaisista orkideoista lähtien. Omistamani lajit eivät ole millään tavalla vaikeahoitoisia. Kastella noin kerran viikossa ja pitää paikassa, jossa on paljon valoa mutta ei suoraa paahdetta. Kukkivat komeasti ja monta kertaa, vaikkakin kun viimeksi näin perhoskämmekkäni, se näytti hieman ylikasvaneelta kaikkine juurimäärineen ja vanhoine kukkavarsineen.

Vaan Tampereella eivät kasvit viihdy samaan tapaan. Asuntoni on vain liian pimeä. Keittiössä minulla on yksi kumipuu, joka ei ole paljon kasvanut syksyn jälkeen. No, eipä se ole kärsinytkään, sillä siinä on myös laji, joka on vaikea saada hengiltä. Kaksi perhoskämmekkää minulla täälläkin on, mutta ne eivät oikein menesty. Kastelin toista liikaa, eikä sillä ole enää kuin yksi elävä juuri ja toinen on myös kuivattanut omiaan. paikka on varmaan liian pimeä niille.

Lisäksi keittiön pöydällä kasvaa suuri määrä yrttejä. Basilikaa, oregaanoa, timjamia, rosmariinia sekä hieman salaattia ja pinaattia. Ne pärjäävät kohtuullisesti, mutta pöytää oli pakko siirtää ikkunan alle, jotta pikkuiset saisivat valoa.

[Emerentia]

Omat kasvit jäivät kotiin, lähinnä koska pakettiauton takaosa tuskin olisi ollut sopiva ympäristö, ja toisekseen saavat kotona paljon enemmän huomiota kuin minulta ikinä. Mikään viherpeukalo en siis ole, mutta kummasti kasvit silti piristävät. Yrttejä olisi tarkoitus seuraavan inspiraation iskiessä pistää kasvamaan.

Kotona siis on neljää sorttia sellaisia pienempiä kaktuksia; yksi haarautuva jo metrin mittaiseksi kasvanut jonkinlainen semikaktus, siinä on lehtiäkin; ja kituva soihtuköynnös. Kertaallen tuo köynnös kukki uudelleen, mutta nyt on jo niin heikoissa kantimissa, että saa nähdä miten käy. Yksi oksa enää hengissä.

Meillä on kotona aina ollut paljon kasveja, osa selviää äidin hoidossa kauemmin ja osa kuukahtaa. Jostakin syystä yhtään rönsyliljaa ei ole vielä saanut tapettua. Äidin ylpeydet ovat kaksi phalaenopsis-suvun orkideaa (ymmärtääkseni juuri niitä perhoskämmeköitä), mutta ne eivät ole kukkineet kuin sen kerran kaupasta tuotuina. Ovat silti vielä hengissä, ehkä hän siksi on niin ylpeä, orkideojahan pidetään aika vaikeina hoidettavina. Siskoni anoppi on tosin saanut omat äitienpäiväorkideansa kukkimaan uudelleenkin. Erityismaininta pitää antaa joulukaktkuselle, joka on kestänyt äidin hoivissa legendaarisen pitkään, se on suunnilleen yhtä vanha kuin minäkin. Se kukkii yhä joka vuosi, harvemmin tosin jouluna.

Kasvit pääsevät pari kertaa vuodessa kylppäriin suihkuun, ja mullat vaihdetaan noin joka toinen vuosi. Orkideoille äiti tosin jaksaa sulattaa talvellakin lumesta vettä, kun kuulemma tykkäävät siitä enemmän kuin kraanavedestä.

[Titu]

Minulla oli joskus pari vuotta sitten muutama huonekasvi huoneessani, rönsylilja ja pari näitä siemeniä heitteleviä isolehtisiä kasveja (en nyt muista nimeä). Yksi pieni kaktuskin löytyi.

Jotenkin kasvit eivät suostuneet kasvamaan huoneessani, vaikka yritin kaikkeni. Kaktuskin kuoli kokonaan. Joten päädyin sitten loppujen lopuksi lemppaamaan kukat äitini hoiviin, ja kappas vaan, nyt ne kasvavat onnellisina. Eipä tainnut minulta tulla tarpeeksi puhetta näille kukkasille, tai ehkä vaan hoidin niitä hieman liian epätäsmällisesti.

Oli miten oli, nyt olen viherkasvivapaa.

[Metusalem]

Kiinanruusun omistan, joka ei muuten ole köynnös.

No sitten meillä oleva kasvi ei ole kiinanruusu. Esitin sen vain arveluna, jostain semmoinen mielleyhtymä tullut.

Pikaisen kyselyn perusteella meillä on kohtalonköynnös.