Palautetakuu

[MaKo]

Muistuttaisin taas Leirinuotiolle tarinoita postaavia siitä, kuinka äärimmäisen tärkeää on kirjoittamisen ohessa lukea muiden tekstejä ja antaa niistä palautetta.

Leirinuotion tärkein tehtävä on se, että tänne postatut tarinat saavat kommentin. Se erottaa Leirinuotion monesta muusta foorumista, joille postataan kirjoituksia. Tämä ei kuitenkaan tule ilmaiseksi, vaan kommentoinnin toimimiseksi jokaisen kirjoittajan on tunnettava oma vastuunsa.

Oletko juuri nyt postaamassa ensimmäistä tekstiäsi kommentoitavaksi?

Jos olet, niin aivan ensisijainen tehtäväsi on postaamisen jälkeen käydä antamassa muutamaan jo postattuun tekstiin palautetta.

Vielä paljon parempi on ensi töikseen käydä lukemassa muutama jo postattu tarina ja antaa niihin kommenttia.

Me kaikki olemme juuri niin kuin sinäkin. Ei meitä suurinta osaa muiden tekstien kommentointi niin hirveästi nappaa, kaikkein eniten me haluamme saada kommentteja omille teksteillemme. Kyllä, se on erittäin itsekästä - sellaisia me kaikki vain olemme.

Tästä syystä: jos joku antaa palautetta tekstillesi, hän olettaa saavansa sinulta palautetta omalle tekstilleen. Samoin, jos sinä annat palautetta omalle tekstillesi, oletat saavasi palautetta kirjoittajalta omallesi. Tämä on yksi kirjoittamattomista pelisäännöistä: jos joku kommentoi sinun tekstiäsi, sinä kommentoit hänen tekstiään. Tämä on vaihtokauppaa.

Olen välistä ajatellut, että kommentoisin vain niiden kirjoittajien tekstejä, jotka ovat kommentoineet minun, mutten ole tehnyt itselleni tällaista tiukkaa rajoitetta. Tosiasia kuitenkin on se, että minun tekstejäni kommentoineiden tekstit ajavat aina edelle muiden kirjoittamista, kun on "kommenttikierros" meneillään.

Eräältä toiselta foorumilta quotattuna:

Olen nähnyt liikaa drive by -palautteenpyytäjiä, jotka rekisteröityvät foorumille ja jättävät tekstinsä kommentoitavaksi osallistumatta itse ensin palautteenantamiseen. Palautteenantajan näkökulmasta on hyvin turhauttavaa käyttää aikaa ja energiaa palautteen kirjoittamiseen ilman mitään takeita siitä, että palautetta saanut sitotutuu itse samaan.

...

Itse annan nykyisin palautetta vain kirjoittajille, jotka tunnen ja jotka erikseen pyytävät näkemystäni tai jotka maksavat asiantuntemuksestani kohtuullisen korvauksen. Pidän itseäni hyvänä palautteenantajana, mutta hyvän palautteen laatiminen on kovaa työtä, josta minun on saatava vastineeksi joko hyvää mieltä tai kovaa käteistä.

Tämä on juuri näin. Kyllä minua harmittaa antaa palautetta sellaiselle kirjoittajalle, joka ei kuitenkaan millään muotoa kommentoi omia kirjoituksiani. Annan paljon mieluummin palautetta sellaiselle kirjoittajalle, joka on kommentoinut omia tekstejäni tai johon muuten luotan sen suhteen, että hän vastavuoroisesti kertoo oman näkemyksensä minun teksteistäni.

Pitää huomata, etten minä ainakaan tarvitse teksteilleni mitään suoranaisesti "asiantuntevaa" palautetta (ei se toki haittaakaan). Yritän kirjoittaa tekstejä luettavaksi, ja sen takia kaipaan erityisesti sitä, miten lukija on kokenut tekstin: mikä toimi (jotten mene poistamaan sitä editoitaessa), mikä ei toiminut (jota pitää editoitaessa muokata), miltä jokin asia tuntui, miltä jokin henkilö tuntui jne. jne. Mulla on itselläni usein omat tarkoitusperät ja ajatukset teksteissä, ja itselleni on tärkeää tietää se, onnistuinko välittämään ajatuksia ymmärrettävästi lukijalle.

Myönnän, että minulla on tapana antaa palautteelle palautetta ja selittää ja selittää, mutta sitä ei pidä käsittää niin, että ajattelisin palautteen olleen jotenkin "väärin" - ei, se on omaa prosessointia siitä, mitä tekstille pitäisi tehdä, jotta se kertoisi sen asian, mikä oli tarkoitus. Ei ole olemassa "oikeaa" ja "väärää" tulkintaa. Lisäksi annan hyvin mieluusti palautteelle vastineen, jotta palautteen antaja tietää palautteen menneen "pääprosessorille" asti eli ettei ole tullut tehtyä turhaa työtä lukiessaan ja kommenttia rustatessaan.

Loppuun vielä lähetyskäsky: "Menkää, kirjoittakaa ja antakaa palautetta" :)

[MaKo]

Muutamia omia vinkkejä siihen, miten edistät palautteen saamista tekstille.

1) Ehdottomasti tärkein: Valitse muutama teksti, ja anna niihin kommentit. Ainakin itselläni kiinnostus kommentoijan omaa tuotantoa kohti herää heti välittömästi.

EDIT: 1.b) Ehdottomasti seuraavaksi tärkein: Kun saat joltain palautetta, mene ja kommentoi hänen tekstiään. Se edesauttaa sitä, että saat tulevaisuudessakin palautetta teksteillesi.

2) Tee ulkoasusta "houkutteleva": Kun nuotiolle on postattu teksti, niin yleensä aivan ensiksi vain selaan sen läpi (paitsi tuttujen kirjoittajien tapauksessa, joissa luottamus on sen verran kova, että saatan tarttua tekstiin siltä istumalta). Jos tässä pikakelauksessa teksti näyttää raskaalta, se saattaa hyvinkin jäädä lukematta. Koeta siis editoida teksti näyttämään kevyeltä ja helppolukuiselta.

3) Mitä lyhyempi teksti, sen helpommin siihen tarttuu. Valitettavaa, mutta totta.

4) Rakenna heti alkuun, pariin ensimmäiseen kappaleeseen koukku, joka imaisee lukijan sisään. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä tämä asia on varmasti yksi tutkituimmista ja haasteellisimmista asioista koko kirjoittamisen saralla.

Siitä huolimatta, yhdestä perisynnistä kannattaa heti kättelyssä hankkiutua eroon: älä alusta liikaa, kiertele ja kaartele, vaan koeta mennä suoraan asiaan ja esittele heti alkumetreillä jännitettä.

5) Kieliasu: Tarinan alkukoukkukaan ei toimi, jos tarinaa on vaikea lukea.

6) Ylenmääräinen tunnelmointi ei välttämättä ole novellille eduksi. Toisin kuin romaanissa, novellissa lukija ei ehdi uppoutua maailmaan kovin syvälle. Lyhennelmä romaanista tai yksi luku romaanista ei ole hyvä novelli.

7) Jos novelli ei ole kovin pitkä, niin jo koukuttava alku saa lukijan lukemaan tarinan loppuun. Jos novelli on pitkä, niin sitten tarvitset matkan varrelle uusia koukkuja, käänteitä ja jännitettä, jolla pitelet lukijaa otteessa koko matkan ajan. Pidempi tarina jää kesken, jos se lätsähtää alun jälkeen.

[MaKo]

4) Rakenna heti alkuun, pariin ensimmäiseen kappaleeseen koukku, joka imaisee lukijan sisään. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä tämä asia on varmasti yksi tutkituimmista ja haasteellisimmista asioista koko kirjoittamisen saralla.

Tästä asiasta vielä sananen. Se, mitä olen kirjoittajatuttujeni kanssa keskustellut, on paljastanut, että aloitukseen voi suhtautua monella eri tavalla.

Oma näkökantani asiaan on se, että rakenna aloituksesta tiivistelmä omasta tarinastasi. Asiaan on monenlaista mielipidettä, mutta puolustan omaa näkökantaani seuraavalla argumentilla: rakenna (koko) tarinastasi sellainen, että se jaksaa kiinnostaa lukijaa -> aloitus on sen jälkeen helppo tehdä koukuttavaksi, kun koko tarinakin on sellainen.

Kannattaa miettiä sellaista asiaa, että miksi kenenkään kannattaisi lukea tarinaasi? Mitä sellaista se tarjoaa, että se kannattaa lukea? Jos tarinasi ei oikeastaan sisällä mitään, miksi se pitäisi lukea, niin mitä turhaan yrittää rakentaa siihen koukuttava alku? Jos taas tarinasi on sellainen, että se kannattaa lukea, niin kerro lukijalle jo alussa, miksi.

[punnort]

Koska kyseessä on Palautetakuu-ketju, ilmoitan täten kommentoivani jokaista kirjoitusta, joka täyttää kaikki seuraavat ehdot:

(1) Kyseinen teos on novelli, ei runo. En ole koskaan innostunut runoudesta, joten en osaa sanoa niistä mitään järkevää.

(2) Kyseinen teos on kokonainen teos, ei pätkä tarinaa. Kun arvioin, arvioin pääasiassa sitä, mitä pointtia novellissa on, ja pointin selvittämiseksi pitää lukea koko juttu.

(3) Kyseinen teos ei ole liian pitkä. En jaksa lukea kuvaruudulta kovin pitkiä tekstejä.

Ja kun arvioin, arvioin oman makuni mukaan, eli mielestäni novellissä tärkeintä on hyvä idea, ja kirjoitustekniikan pitää olla sillä tasolla, että idea saadaan tuotua hyvin esiin.