Brian Jacques: Redwall

[Mirja Fell]

Brian Jacquesin fantasiasarja Redwall on ollut suuri menestys ulkomailla. Entä Risingshadowin käyttäjien keskuudessa?

Paras kirja sarjasta?

Itse pidin aivan suuresti Soturi Matiaksen miekasta sekä aivan ensimmäisestä lukemastani Redwall-kirjasta Urheasta Martinista. En tiedä miksi, mutta Matias oli vain niin sympaattinen hahmo, ja Cluny nyt vain piti tuhota... 

Lisäsin otsikkoon kirjailijan nimen. Jussi.

[Dark Clark]

Minä suorastaan rakastin Redwallia muutamia vuosia sitten. Jos nyt on pakko tunnustaa, niin yksi viehättävyys koko sarjassa oli se, että sai aina arvuutella, millä tavalla seuraava pääpahis tulee kuolemaan... Ensimmäinen lukemani Redwall oli Urhea Martin, josta johtuen juuri se on mielestäni paras kirjoista. Olin sitä paitsi erityisen innostunut näätäeläimistä, erityisesti kärpistä, ja Badrang sattui olemaan sellainen... toinen lempipahikseni oli Ferago.
Ja jänikset olivat mainioita.

[virtuaalivalo]

Olen lukenut Redwallia sekä suomeksi että englanniksi, ja rakastuin näihin kolmeen kirjaan: Redwall (sarjan ihan ensimmäinen kirja, taitaa olla suomeksi Soturi Matiaksen miekka), Marlfox ja Triss. Redwall äänikirjat ovat myös aivan loistavia, ääninäyttelijät eläytyvät rooleihinsa hyvin, eri eläinlajeilla on erilaiset aksentit taikka puhetavat, ja Brian Jacquesilla (kertoja) on miellyttävä ääni.

Rakastan Redwall-sarjaa siksi, että se on erittäin lämminhenkinen sarja, joka on niin elävästi kirjoitettu, että sen avulla voi paeta nykypäivän karusta kaupunkimaailmasta luonnon keskelle pelkästään kirjaan uppoutumalla. Muutenkin sarja on niin herttainen, etten voi olla siitä pitämättä. Kaveria ei jätetä ja ystäviä saa halata ilman että siitä leviää pahansuopia juoruja. Kieroilijat saavat aina ansionsa mukaan. Ystävyys ja rakkaus voittavat kaiken pahan keskelläkin. Brian Jacques on onnistunut vangitsemaan kirjojensa sivuille minun haavemaailmani, ja kertoo siitä tarinoita omalla valloittavalla tavallaan, vakavista aiheista mutta lämmin pilke silmäkulmassaan.

[Mirja Fell]

Mistä sellaisia äänikirjoja saa?

[virtuaalivalo]

Jos ei halua syyllistyä piratismiin ja latailla niitä koneellensa erinäisiltä internet-sivustoilta, joita ei varmasti tässä saa mainita koska niiden käyttö on tekijänoikeuslakien vastaista, niitä voi tilata ainakin virallisesta Redwall nettikaupasta. Muistakin nettikaupoista voi etsiä, mutta noita "read by Brian Jacques and a full cast" versioita on kovin vaikea löytää muualta kuin tuolta redwall.orgista. Jos kelpaa sellainen, missä ei ole erillisiä näyttelijöitä, vaan joka on vain "read by Brian Jacques", niin niitä voi löytää myös esimerkiksi amazon.co.uk:sta. Luonnollisestikin nuo kaikki äänikirjat ovat englanninkielisiä. Aika monet ovat kasetteina, ei CD:einä.

[Platypus]

Minäkin pidän Redwallista, vaikka olenkin lukenut vain Soturi Matiaksen miekan. On vain joku pakkomielle aloittaa aina ekasta kirjasta.
Aion kyllä lukea sarjaa lisää, kunhan nämä muutamat kirjat saa ensin luettua loppuun...
Pidän kovasti siitä mäyrästä (mikä sen nimi oli?) ja siitä pikku oravasta. Metsän elukoiden huolehtiminen toisistaan on mukavan lämmintä luettavaa, ja kirjoissa on kivaa jännitystä lisäksi.

[Mirja Fell]

Jos vielä edellinen kirjoittaja lukee tämän, sen mäyrän nimi oli Constance. Erittäin mukavaksi hepuksi tehty, vanha mäyrä.

Pystyisikö niitä äänikirjoja saamaan kirjastoista?

[virtuaalivalo]

Itse en ole niitä ainakaan Oulun kirjastoissa nähnyt, mutta kannattaa toki etsiä. Kirjastojen kokoelmat vaihtelee aika paljon kirjastosta riippuen. Monilla kirjastoilla on nettisivut, mistä voi saatavuuksia tarkistella.

[Elétha]

Ikäänkuin olisin joskus vastannut samaan aiheeseen, mutta en tähän ketjuun.. Hyvin mahdollista, että se oli vanhalla foorumilla.

Elijuu, on siitä jo useampi vuosi kun luin, mutta pidin kovasti. Eläimet ovat kovin ihmismäisiä, mutta hahmot on muuten tehty hyvin. Kirjat ovat jollain tavalla hyvin koskettavia ja nyt kun muistelen sarjaa, niin tulee lähinnä haikea olo. Surullisuuksiakin oli ja ne ovatkin jääneet päällimmäisiksi mieleen. Kuoleeko joku tärkeä henkilö viimeisissä suomennoksissa vai muistanko väärin?

Muistaakseni kaksi viimeistä osaa on jätetty kääntämättä ja tämä harmitti minua suunnattomasti, silloin kun sarjaa luin. Harmittaa yhä, sillä noinkin upean sarjan kääntämisen kesken jättäminen on suuri rikos.

Redwall on jotenkin lempeää fantasian ja sadun sekoitusta. Voisi vielä joskus hamassa tulevaisuudessa yrittää uudestaan lukea ja verestää vanhoja Redwall -muistoja. Saa sitten nähdä jäisinkö yhtä pahasti koukkuun uudemman kerran.

[virtuaalivalo]

Sarja jatkuu edelleen, Elétha. Viimeisin kirja, High Rhulain, ilmestyi vuonna 2005, ja syys-lokakuussa tänä vuonna ilmestyy uusi osa. Redwall uutisia voi lukea täältä.

[Milu]

Luin muutama vuosi sitten pari kirjaa ja alun kolmatta. Ensimmäinen kirja oli ihan kivaa luettavaa ja toinenkin menetteli, mutta minulle kirjat olivat hiukan liian itseään toistavia - siis toinen ja kolmas kirja olivat jo vähän liian ennalta-arvattavia.

Jos on sellaisella tuulella, että ei jaksa liikaa pohtia filosofisia, kirjat ovat ihan mukavaa, viihteellistä ja yksinkertaista luettavaa.

[Lis]

Taitaa olla ainakin nelisen vuotta siitä, kun viimeksi luin Redwallia, enkä usko niihin enää koskevani. Minulle niissä ei oikein ollut mitään viehätystä, ja aloin tässä pohtia syytä. Ensinnäkin, luin useampia sarjan kirjoja melko pienin väliajoin, ja kirjojen samankaltaisuus alkoi kyllästyttää. Muistaakseni kaikissa joko puolustettiin omaa armasta luostaria tai lähdettiin suorittamaan jotain jaloa etsintää tai pelastusta. Yleensä minulla on hyvä kirjamuisti, mutta nämä kirjat menevät suloisesti sekaisin päässäni. Rauhanomaiset kukkakedoilla tanssahtelevat elukat, jotka taistelevat, vaikkakin toki vain pakon edessä, ja syövät skonsseja. Siinä se, mitä pääpiirteissään muistan.

Näin jälkikäteen analysoidakseni minua ei niinkään häirinnyt kirjojen herttaisuus, pieni lastenkirjamaisuus ja sadunomaisuus. Lukupiirissäkin loppui juuri Mustan myllyn mestari, josta kaikessa satumaisuudessaan pidin todella paljon. Herttaisuudestakin pidän niin kauan kuin se ei ole ylimakeaa. Osasyy Redwall-ärsytykseen voivat olla ne stereotyyppiset eläinhahmot, jotka käytännössä ovat ihmisiä. Ja totta kai eläinsaduissa pahiksia ovat aina petoeläimet, kuinkas muutenkaan.

Minua rasittivat myös ne iänikuiset hyvät rodut ja pahat rodut. Raivostuttava, sisältä kumpuava hyvyys niillä elukoilla, jotka sattuvat olemaan vaikkapa hiiriä tai mäyriä. Kaikki jänikset samanlaisia, samoin kaikki myyrät ja pahisrotat, vaikka taisi joukossa olla jotain kiintiöpettureitakin. Muistikuviini liittyy myös jotenkin alleviivaava moraalisuus, mikä aina ottaa päähän. Hahmoistakaan en oikein jaksanut välittää, elivät tai kuolivat. Ja luostarin tekee ilmeisesti se, että tehdään pytinki, eletään yhdessä ja pukeudutaan kaapuihin.

Mitään suurempaa vikaa en sarjasta muista. Minulle kirjoissa oli vain liian monta ärsyttävää piirrettä, että olisi käynyt edes kevyeksi viihteeksi. Kirjoissa ei myöskään ollut mitään niin hienoa, että se olisi saanut unohtamaan ärsyttävyydet.

Cluny nyt vain piti tuhota...

Meinasin tipahtaa tuolilta, kun hajamielisesti luin tuon ensimmäisen kerran. Hetken ehdin miettiä, mitä oppiriitoja Redwallilla oli Clunyn luostarin kanssa.   Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin jonkin tarinan pahiksen nimi. Eivätpä kai kirjailijat voi välttää välillä aiheuttamsta outoja ajatusyhteyksiä hahmojen nimillä. Monessakohan kirjassa on hahmo nimeltä Galen, josta syntyy heti erikoinen mielikuva...

[Elétha]

Ohops, huomaan olevani todella pimennossa joistain asioista. Käsittääkseni suomentaminen kuitenkin lopetettiin? Siinä vaiheessa kun minä 'lopetin' kirjojen lukemisen, eli suomennokset loppuivat, taisi olla sitten kaksi ilmestynyttä kirjaa suomentamatta. Tai sitten olen ihan väärässä.

Nyt vähän harmittaa tuo. Sarja oli pitkä jo silloinkin kun minä sitä luin, saati sitten jos kirjoittaminen jatkuu yhä. Koska se oikein loppuu? Ei hyviä sarjoja saa kuitenkaan liiaksi venyttää.

[Elias Lex]

No, tulihan tätä(kin) kirjasarjaa luettua aika pitkälle, mutta viimein realismin lyijyllä vuorattu hansikas jysähti päin näköä ja kirja(sarja)lta yksinkertaisesti katosi uskottavuus.

Jo alusta alkaen roolihahmojen kokoero tuotti hankaluuksia, ja niinpä jo pelkkä Redwallin luostarin kuvitteleminen oli hankalaa. Jos pienin eläin on hiiri ja suurin mäyrä, on hiukka hankalaa rakentaa rakennus, jossa molemmat voisivat elellä tyytyväisinä. Vähän kuin rakentaisi talon ihmiselle ja elefantille...

Hyvisten ruokavaliota käsiteltiin välillä suorastaan piinallisen tarkasti: kalaa, pähkinöitä, marjoja, hunajaa, leivonnaisia. Petojen (eli pahisten) ruokavaliosta ei paljoa hiiskuttu. Ehkä siksi, että  ne olisivat pistäneet luostarin asukkaat mielihyvin poskeensa. Ai niin, olihan tästä poikkeama! Linnut, jotka sijoittuivat jonnekin hyvisten ja pahisten väliin (ja älyltään paljon kummankin alapuolelle). Niille kun olisi saattanut maistua satunnainen Redwallin varomaton asukaskin.

Yhdessä kirjassa oli kansikuvana rottien (vai hiirien?) miehittämä laiva, joka oli miehistöönsä nähden (huomioimatta edes suurimpia eläimiä) pahasti alimittainen. Jonkinlaisella joella (vai purolla?) se seilasi, ja selvää oli ainoastaan, että 'merellä' moinen purtilo olisi uponnut alta aikayksikön. Yhdessä tarinassa hyvisten tarvitsi päästä Redwallin muurien ylitse, ja apua tarjosi sopivasti muurien vieressä kasvanut tammi... Tässä vaiheessa mielikuvitukseni heilutti valkoista lippua. En enää kerta kaikkiaan osannut eläytyä kuvattuun maailmaan. Uskottavuus oli kertakaikkiaan mennyt.

Redwall on kyllä ihan pätevää naperofantasiaa, mutta valitettavasti varttuneempi ei puhuivien eläinihmisten seikkailusta paljoakaan irti saa.

[virtuaalivalo]

Minusta tuntuu, että Redwall taitaa jatkua niin kauan kuin kirjat myyvät ja Brianilla elämä jatkuu. Niissähän ei varsinaisesti ole mitään yhteistä juonta edes, kunhan kirjoittelee Sammalkukkametsän väestä ja satunnaisista muista eläimistä mitä milloinkin mieleen juolahtaa. Helppohan sellaista on jatkaa vaikka loputtomiin niin kauan kuin kirjat myyvät, kun päähenkilöiden ei tarvitse olla samoja kirjasta toiseen eikä kirjojen välillä ole mitään "punaista lankaa" jonka kulkua pitäsi etukäteen suunnitella.

Minusta Redwallit ovat kovin herttaista luettavaa, ja näin muutama kirja vuodessa -tahdilla ei kirjojen toisiaan toistavuus pääse häiritsemään. Ihania ja tunnelmallisia välipaloja filosofian tenttikirjojen lomassa. Lisin mainitsemat ärsyttävyydet olen toki minäkin huomannut (kukapa ei vähintäänkin kymmenen tai yhdentoista kirjan jälkeen?), mutta minusta ne ovat oma osansa kirjojen viehättävää yksinkertaisuutta. Moniulotteisten ja -tulkintaisten filosofisten teosten jälkeen nuo stereotypiat tuntuvat mukavan ennustettavilta ja yksiulotteisilta. Saan vaativampaa ja ennalta-arvaamattomampaa luettavaa ihan tarpeeksi opinnoissani, Redwallin herttainen yksinkertaisuus, yksiulotteisuus ja ennalta-arvattavuus rentouttavat kivasti, ja mestarillinen kielenkäyttö sanaleikeissä ja kuvailuissa sekä lämminmielinen huumori viihdyttävät. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että yritän jatkossa saada Redwallini äänikirjoina. Ne ovat täydellistä kuunneltavaa kutoessa/virkatessa.

[TheTrooper]

Ainakin Brian Jacques keksi jotain omaperäistä näillä eläinhahmoillaan!!!
paras ja mielenkiintosiin kirja on mielestäni Salamandastronin aarre, sillä siinä pääosassa ovat mäyrät. kirjat ovat Henkilöhahmoiltaan vähän satujen tapaisia ja lapsille suunnattuja mutta kerronnaltaan vähän raakoja ja siksi kirjat eivät oikein lapsille sovellu.
Lempipahikseni on lumikot tuossa salam...no siinä  niin.

[Loki]

Pari vuotta sitten luin muutaman kuukauden sisään kaikki suomeksi ilmestyneet redwallit. Ensimmäinen lukemani kirja oli Urhea Martin, jonka äiti kiikutti kotiin maatessani kuumeen kourissa. Tiedä johtuiko kuumeesta, mutta kirja oli yllättävän hyvä hänen valitsemakseen, ja havaitsin ilolla, että hyvin pienellä fantasiaosastolla varustetussa kirjastossahan oli niitä koko rivi. Kivaa riitti ehkä kolmen kirjan ajan, mutta sen jälkeen niiden viihdyttävyys alkoi laskea uhkaavasti.

Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, luin redwalleja väkivaltaisuuden ja julmuuksien takia. Oli jotenkin kiehtovaa lukea pienten söpöjen eläinten kohtaamista tai tekemistä julmuuksista, joista aina välillä hypättiin pitoihin syömään piirakkaa. Kirjojen moraalikäsitykset olivat hämmentäviä, mutta hauskoja (kyllä, minulla on huono huumorintaju). Paha eläin -> nuijitaan se hengiltä -> mennään mussuttamaan kakkua! Kyllä mustavalkoisia hyvä-paha-käsityksiä on tullut luettua paljonkin, mutta tämä oli jotenkin poikkeuksellisen räikeää. Luin siis ensimmäiset kirjat jonkinlaisen kauhistuksensekaisen viehtymyksen vallassa, mutta sen jälkeen alkoi ottaa päähän. Pahan jälkeläinen on ehkä ärsyttävin esimerkki syntymäpahuudesta.

Redwallista pitäisi kirjoittaa fanfictionia, jossa pienet söpöt eläimet olisivat ihmisiä (joiden lailla ne käyttäytyvät joka tapauksessa) ja katsoa, kuinka epäkorrektia siitä hillereiden ja rottien potkimisesta tulisi.

Lainasin tänään lukemisen puutteessa Jänisten kaukopartion, mutta enpä taida saada sitä luetuksi. Olen selvästi saanut yli oman annokseni Redwallia.

[Mirja Fell]

Joskus tulee luettua näitä Redwalleja ihan kirjankirjoitusideapuuteongelman (minun harvinainen sairauteni,  ) vallassa. Pitääpä nytkin lukea pari, niin saadaan vähän kirjoiteltuakin...

[Dragondance]

Redwall sarja on ainakin minulla lähellä sydäntä ja senpähän vuoksi olen hommannut kaikki kirjat (10 kpl) joita on suomennettu. (Korjatkaa, jos suomennoksia on enemmän, ei ainakaan kustantajan sivuilta löydy enempää, eivätkä kyllä ole moniin suomennuskysymyksiini vastanneet, kuin että emme tällä hetkellä aio suomentaa kyseistä sarjaa, tämä siis Otavalta) 
Pidän sarjasta, vaikka tuntemieni ihmisten mielestä taidan olla liian vanha  (18, liian vanhako?) ei minusta!
Parhain kirja taitaa olla salamandastronin aarre mahtavine pahis lumikkoineen. Jokainen kirja on kuitenkin omalta osaltaan mahtava, mutta Salamandastronin aarre vaan sattuu iskemään, kuin nyrkki silmään!

[Sini]

Redwall sarja on ainakin minulla lähellä sydäntä ja senpähän vuoksi olen hommannut kaikki kirjat (10 kpl) joita on suomennettu. (Korjatkaa, jos suomennoksia on enemmän...)

Eipä ole ei. Uudelle käyttäjälle täytyy mainostaa, että tällaiset asiat saa loistavasti tarkistettua kirjatietokannastamme.

Jacquesin sivu